Vuosi takana, uusi edessä

Kyllä aika rientää. Vastahan sitä vuosi 2012 loppui ja 2013 alkoi. Nyt sekin on lopuillaan. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia. Tapahtumia jotka ovat olleet aivan mahtavia kokemuksia, mutta myös niitä jotka ovat raastaneet sisintä ja saanut mielen kovin pahaksi. No, sitähän se elämä on!

Tämän vuoden ekassa postauksessani tein "to do-listan vuodelle 2013". Liitän sen nyt tähän ja tarkastelen saavutinko tavoitteitani:


2013 to do lista:

1. Näytellä Lahden kansanopistossa Kirsikkatarhassa Gajevin rooli enemmän kuin erinomaisesti
2. Perustaa oma teatteri (siis RY)
3. Matkustaa Berliiniin hiihtolomalla
4. Käydä Kansanopisto kunnialla loppuun
5. Päästä Teatterikorkeakouluun
6. Näytellä Kanavateatterin komediassa
7. Mikäli kohta 5 ei toteudu, ohjata viimeinkin Finnish Pie ja näytellä siinä.
8. Olla entistä parempi poikaystävä Emmille ja pitää suhteestamme huolta
9. Tehdä aivan vitun loistava kevätdemo koulussa.
10. Nauttia elämästä täysin siemauksin.


Kohta 1: Kirsikkatarhassa Gajev tuli kiskaistua. Oliko se sitten mielestäni erinomainen? En sanoisi niin tai tuskinpa koskaan on mikään roolisuoritus mennyt erinomaisen hyvin. Aina on parannettavaa, niin myös Gajevin kohdalla. Gajevin hahmo täydentyi esitysten myötä eheäksi ja viimeisten esityksien Gajeviin olen enemmän tyytyväinen, tietenkin. Näyttelin Gajevia niin hyvin kuin pystyin ja olen siihen tyytyväinen. Minulle se oli yksi historian muistettavimmista rooleista. Kevyesti.


Kohta 2: Jep. Aries oli virallinen kesäkuussa ja jo kaksi mahtavaa prokkista takana. Taiteellinen johtaja kiittää!

Kohta 3: Tuli käytyä. Tosi hyvä reissu :) ja seura tietysti <3. Toi mukavan hengähdyksen Kirsikkatarhan harjoituksiin. Ei muuta kuin uuteen reissuun heti kun mahdollista.

Kohta 4: Kyllähän tuo aika kunnialla toivottavasti tuli käytyä. Halusin hoitaa omat hommani niin hyvin kuin mahdollista. Hieno ja opettavainen vuosi!

Kohta 5: Heh, no, ei ihan tavoitteeseen päästy, mutta helkatin pitkälle siinä kuitenkin. Aina aamupäivässä tippuneelle jo pääsy iltapäivään ja sieltä edelleen 3. vaiheeseen oli jotain aivan uskomatonta. Se lisäsi nälkää ja uskoa tähän ihmiseen. Tuli sellainen fiilis että tässähän on oikeasti ihan realistisetkin tsäänssit tulevaisuudessa. Enemmän kuin tyytyväinen tämän vuoden tulokseen, toki pettymys kun ei loppuun asti päästy, mutta ensi vuonna sitten ;)


Kohta 6: Tämän kohdan olinkin unohtanut kokonaan. Ensiksihän minun piti vain näytellä syksyllä L-teoriassa, mutta sitten päätin suostua myös Juoruja farssiin ja onneksi niin teinkin. Pääsin vihdoin Kanavan sisälavalle ja sain tehdä ensimmäisen farssini, mielestäni oikein hyvin tuloksin. Tämäkin kohta tuli siis suoritettua puoli sattumalta. Itsehän en usko kohtaloon :P

Kohta 7: Hmm, no joo, ei toteutunut tuokaa kohta, tosin se johtuu ihan omasta päätöksestä. Finnish Pie (en siis tiedä olenko joskus selostanut mistä on kyse, mutta kerron sen nyt) on siis minun monta vuotta sitten ideoima näytelmä, joka tulisi olemaan parodia American Pie -sarjoista. Lyhyesti sanottuna näytelmä kertoisi suomalaisesta lukioporukasta, jotka yrittävät päästä poikuudestaan ja saada sitä itseään keinolla millä hyvänsä. Idea lähti aikoinaan vitsistä, mutta sen siivittämänä haluan vielä joskus toteuttaa tuon projektin. Tosin, en uhraisi siihen kahta kuukautta vaan vähintään sen vuoden. Kun se tehdään, siihen panostetaan kunnon kässärillä, lavasteilla ja kuten jo lupasin vuosia sitten, sitä en tee, ellen pääse näyttelemään Aten ja Martin kanssa kyseisessä näytelmässä. Finnish Pien aika tulee vielä. Wait for it!

Kohta 8: No, toivottavasti edes jotenkin olen tässä onnistunut Lahti söi paljon aikaa kevätkaudella, teatteriprokkiksissa on mennyt kosolti aikaa ja sitten oli se kuukauden erokin välissä, mutta sen jälkeen kaikki on sujunut oikein hyvin ja olen tyytyväinen että päätimme kokeilla vielä kerran. Itse en osaa vastata ehkä tähän kohtaa, Emmi osaisi varmasti. Toivon, että suoriuduin tästä edes tyydyttävästi.


Kohta 9:  Kevätdemoni oli mielestäni ihan jees. Hypetys ennen sitä ja bonuksena Kuusterän demo sen jälkeen sulkivat ympyrän hyvin. Olin tyytyväinen. Simo, jos luet tämän, lähde kanssani joku päivä tuopille?

Kohta 10: Jos minulta kysytään mikä on elämän tarkoitus, sanoisin että se on kolmella sanalla sanottuna "Elä hyvä elämä". Jos itse nauttii elämästään, uskon että silloin toteuttaa oman elämänsä tarkoitusta. Olenko nauttinut sitten tänä vuonna täysin siemauksin? You bet! Nautin aina. Päivittäin. Olen onnellinen että tällä hetkellä elämässä on kaikki hyvin, saan tehdä mitä haluan ja rakastan, teatteria. Minulla on perhe lähellä ja paljon ystäviä jotka kaikki voivat hyvin lisäksi Emmi on rinnallani joka tukee ja auttaa minua heikkoinakin hetkinä. Miksen siis nauttisi?




Huh, aika hyvä saldo 8/10 toteutui. Ensi vuodeksi en ole sen surempaa listaa väsännyt, mutta eilen Aten ja Elinan kanssa teimme meille oman Bucket-listan, jossa on 12 kohtaa jotka pitää tehdä ensi vuoden aikana. Listassa oli mm. Kaljakelluntaan osallistuminen, tankotanssin kokeilua sekä Big Towerin syöntiä. Odotan innolla niitä 12 kokemusta :)

Vuosi 2013 oli työntäyteinen vuosi: Olin mukana 5 teatteriprokkiksessa,  perustin oman teatterin ja hoidin sen asioita, päätin opintoni Lahden Kansanopistossa ja aloitin opiskelun Jyväskylän Ammattiopistossa. Onneksi oli aikaa myös treenaamiseen, Emmin kanssa yhdessäoloon sekä muihin kokemuksiin ja hauskanpitoon.

Mitään ihmeempiä en aio luvata ensi vuodelle, muuta kuin sen, että aion saada Arieksen näkyvyyttä paljon suuremmaksi ja että paiskin ahkerasti töitä ja treenaan, jotta voisin selvitä loppuun asti toukokuun pääsykokeissa!

Onnea kaikille vuodelle 2014!


2013

Jonin Joulu

Noniin, nyt on sitten suurin jouluhulina ohi ja on saanut jo ihan ottaa rennostikin! Joulun pyhiä viettelen täällä Laukaassa mummoni ja Piian kanssa, kuten joka vuosi on tapana :)


Piia tuli meille pari päivää ennen Joulua ja sitten kävimme Kuokkalassa sukuloimassa porukalla. Sekin kuuluu jokavuotiseen jouluperinteeseen. Aatonaattona käytiin Piian kanssa Jyväskylässä hakemassa Emmin luota taulutelkkari, joka oltiin ostettu mutsille (Mummolleni siis, mutta kutsun mutsiksi. Lapsuuden juttuja) yhdessä Petrin kanssa lahjaksi. Kävimme Muang Thaissa syömässä, joka on muuten tosi hyvä paikka. Suosittelen. Loistava lounas ja sushibuffetti! Sitten kävimme hakemassa jouluruuat aina laatikoista italiansalaattiin. Niin tosiaan ja kahden ja puolen kilon kalkkuna. Sitä ollaan nyt jo monta vuotta ostettu kinkun kanssa joulupöytään, kun itse en syö kinkkua. Kalkkuna on oikein maittavaa :)

Kuusi koristeltiin samana päivänä ja katsoin Sherlock Holmesin ja Baskervillen koiran. Sekin kuuluu omaan perinteeseeni. Joka aatonatto se on aina katsottava. Hyvä leffa. Matt Frewer ( markitan kovasti) esittää Holmesia. Kanadalainen leffa. Aatonaaton perinteeseen kuuluu myös se että laulamme kolmestaan Joulukaraokelevyn, joka on täynnä eri joulubiisejä. Tätäkin ollaan harrastettu varmaan 10 vuotta. :)

Jouluaattona meillä on myös samat rituaalit niinkuin aina ennenkin. Kaikki tehdään aina samassa järjestyksessä ja täsmälleen samanlailla. Minusta se on mukavaa. Tykkään muutenkin järjestyksestä ja sellaisesta kontrolloiduista jutuista muutenkin. Ehkä siksi jotenkin pidin hieman armeijaelämästäkin?

Mitenkä minun jouluaattoni sitten aina menee? No, minä kerron rituaalimme tässä koko kansalle:

  Piia ja minä heräämme klo 07:55 katsomaan Joulupukin kuumaa linja. Jossain välissä mutsi tekee riisipuuron joka syödään ennen Lumiukon alkua. Lumiukko tietysti katsotaan. Sitten kuuntelemme joulurauhan julistuksen, jonka jälkeen lähdemme Piian kanssa puolen tunnin lenkille (aina sama lenkki). Kun tulemme lenkiltä laulamme toisen joulukaraoke dvd.n ja juomme glögiä. Tämän jälkeen lähdemme hautuumaalle viemään kynttilät ja sieltä suuntaamme joulukirkkoon. Kirkon jälkeen on joulusauna ja sen jälkeen ruoka ja viimeiseksi avaamme lahjat.

Noin se menee samalla kaavalla joka joulu ja toivon että menee jatkossakin. Olen ihminen joka rakastaa perinteitä ja aion vaalia niitä myös jatkossakin :)

Joulu noin yleisesti on mennyt tosi mukavasti. Emmin kanssa vietimme oman pikkujoulun pari päivää aikasemmin Emmin luona. Sain Emmiltä lahjaksi Kismettipaketin ja WWE 2014 pelin pleikkarille ;) Aijaij, kyllä Emmi tietää mistä tykkään!  Täytyy aloittaa tykittää läpi heti kun opin näppäimet. Ovat kyllä kokonaan muuttuneet/vaikeutuneet sitten kun viimeksi ostin pelin v. 2006. Itse ostin Emmille ulkoisen kovalevyn tietokoneeseen, kun on sitä jo kauan toivonut :)

Singstarin sain Piialta lahjaksi tänä vuonna joten sitä on tullut Piian ja mutsin kanssa hoilattua. Kauheen vaikeita biisejä, paljon sellasia mitä en ole kuullukkaa. Noh, ehkä se tästä petraantuu. Ehkä tämä onkin salainen aseeni ensi toukokuun pääsykokeisiin ;P

Salilla kävin tänään treenaamassa ja ai että kun teki hyvää. Rauta tottelee kun mies käskee. Näinhän sen tulee mennäkin!


Kaikkein parhainta tässä on ehkä se, ettei ole mitään velvoitteita. Kerrankin voi tehdä päivät mitä haluaa ja nukkua myöhään. Ei ole oikeasti mitään ja se on hyvä. Viikko vielä lomaa ennen kuin koulu jatkuu. Nauttikaamme siis siitä!

Kaikille oikein mukavia joulunpyhiä :)

Aivan mahtava lahja Petriltä. Kiitos :D

Joulkuusi ja lahjuksia :P

Ah <3

Blogikalenterin 24.luukku

Nyt se on käsillä! Wuhuu! Viimeinen näyttelijä Joni Hyvösen blogikalenterissa! Kukahan se mahtaa ollakaan, katsellaanpas!

Blogikalenterin viimeisen luukun takaa paljastuu:

Kari Hietalahti

Tämä. Huhhuh. Ei voi muuta sanoa kuin huhhuh. Säästin tarkoituksella Hissun tähän viimeiseen luukkuun, koska tässä on mies, joka on minun all time favourite suomalainen näyttelijä. Rakastan kaikkea sitä mitä tämä mies tekee: esittää töhöä roistoa Rööperissä, naurattaa Läpivedossa tai sitten kalastaa Tommi Korpelan kanssa Pohjoiskalotilla. Hietalahti oli myös näitä legendaarisia naurattajia 90-luvun vintiöistä jotka sitten 10 vuoden kuluttua olivat kaikkien tiedossa mm. Aleksi Mäkelän leffoista. Mielestäni tuo on vaan niin kunnioitettavaa: aloitetaan hassutteluista ja noustaan koko ajan hierarkiassa ylöspäin. Hissu on opiskellut Nätyssä 80-luvun lopulla jonka jälkeen ollut KOM teatterissa kymmenisen vuotta. Hän voitti parhaan miesnäyttelijän kultaisen Venlan tv-sarjasta Roba ja täytyy sanoa että meni kyllä aivan oikealle henkilölle. Itse diggailin  herrasta etenkin Vares ykkösessä sekä Rööperissä. Kaapparia en vielä ole nähnyt mikä on suuri synti. Katson sen heti kun mahdollista. Kari Hietalahti on vaan mies ja näyttelijä, ei vaan TAITEILIJA joka saa minut viihtymään omalla osaamisellaan. Näyttelijä jonka seuraamiseen ei kyllästy ja joka jaksaa pitää mielenkiinnon vaikka mikä olisi. Hissu saa vaikka perunasäkin näyttämään hyvältä dialogiparilta omalla overiuudellaan (painitermi) ja karismallaan. Kari Hietalahti, simply the best! Kumpa minä tulisin joskus yhtä hyväksi!



Nyt kun tarkastelen tätä koko blogikalenteri konseptia, niin listasin suuremmaksi osaksi elokuvanäyttelijöitä. Suureksi harmikseni en ole niin paljon käynyt teattereissa että olisin voinut kerätä omia suosikkejani tarpeeksi lavan puolelta, mutta toisaalta kaikki listaamani ihmiset ovat kyllä olleet varmasti lavankin puolella joten sikälimikäli. Päätin olla itselleni rehellinen mitkä tähdet vaikuttavat minuun tällä hetkellä vahvimmin. Syynä myös se, että oma unelmani on nimenomaan se "The Leffatähti".

Toki tämä lista on tynkä. Puolet lisää olisi tullut heittämällä. Missä on Björkman? Nyman? Väänänen? Knihtilä? Korpela? Hukkanen? tai vaikka Milonoffit? Nooh, ei voi mitään.

Blogikalenterin 23. luukku

Hups, hiukan myöhässä tulee tämä toiseksi viimeinen nimi. Syytän jouluvalmisteluja. Parempi kai kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan joten tässä tulee:


Blogikalenterin 23. luukun takaa paljastuu:

Pertti Sveholm


Tämä mies on esiintynyt useissa elokuvissa ( itseasiassa yli sadassa, wau) sekä tv-sarjoissa mutta toki myös teatterilavalla. Sveholm tuo minulle Nikkarin tavoin mieleen rehellisen suomalaisen näyttelijän. Hänen olemuksensa ja habituksensa on vaan niin perinteistä suomalaista mallia kuin voi vaan olla. Sveholmin on voinut nähdä useaan otteeseen mm. Kari Heiskasen ja Timo Torikan kanssa yhdessä samoissa teoksissa, kuten esimerkiksi Veljekset tai Kolme viisasta miestä. Mies on toiminut myös ohjaajana parissa oopperateoksessa. Karismaattinen ja hyvä opettaja, josta on hyvä ottaa mallia!

Blogikalenterin 22. luukku

Tämän päivän luukun takaa paljastunee:


Jani Volanen

Tämä Pasila sarjan Pöystin äänenäkin tunnettu entinen KOM-teatterin näyttelijä kuuluu myös minun suosikkeihini. Nykyisin herra taitanee viihtyä Q-teatterin riveissä. Herra on toiminut näyttelijänä, käsikirjoittajana sekä ohjaajana ja mm. ensimmäinen Putous kausi olikin hänen käsialaansa. Liekkö sen takia paras kausi? Herra on myös näytellyt lukuisissa elokuvissa kuten Kielletty Hedelmä, Hulluna Saraan tai Vääpeli Körmyt, sekä tv-sarjoissa kuten Kaverille ei jätetä, Ihmebantu tai Helsingin Herra. Elokuvassa Romanovin kivet oli myös hauska nähdä herra parikymmentä vuotta nuorempana :)
Volasessa minua eniten miellyttää hänen kasvonsa, tarkemmin sanottuna hänen silmänsä. Mies pystyy mahtaviin ilmeisiin ja eleisiin jotka erottuvat edukseen.

Blogikalenterin 21. luukku

Viimeisiä viedään!


21. luukun takaa paljastuu:

Mikko Leppilampi


Ah, tämä suomen Leonardo DiCaprio. Itse Dicapriota en voi sietää, mutta Leppilammelle minä lämpenen. Herra on toiminut mm. juontajana sekä näyttelijänä ja ensimmäiset muistot herrasta taitavatkin olla juuri 2000-luvun alussa Helmistä ja Sioista.  Leppilammen parhaimpina suorituksina henkilökohtaisesti pidän Härmä - elokuvaa sekä Veijarit elokuvaa. Veijarit elokuvana ei ehkä monen mielestä ole kovin kaksinen tekele, mutta leffa vetosi minuun hyvin henkilökohtaisesti. Vaikka tarinan henkilöt olivatkin kolmekymppisiä, tuntui kuin olisin seurannut minun ja Aten nuoruusvuosien tarinaa, toki hiukan väritettynä. Pidin sitä silloin mahtavampana mitä siihen asti olen nähnyt, mutta toki alkuhuuman jälkeen ja rationaalisesti ajatellen se ei suinkaan sitä ollut, mutta yksi viihdyttävimmistä ja parhaista kuitenkin, koska se vetosi minuun henk. koht. Mikään muu ei ole pystynyt samaan ja se hetki sementoi Leppilammen minun yhdeksi suosikikseni.

Blogikalenterin 20. luukku

Joulu on jo ovella! Kuka mahtaakaan tänään olla vuorossa?

20. luukun takaa paljastuu:

Jasper Pääkkönen

Valinta kyllä yllätti hieman itsenikin. Miksi sitten Pääkkönen olisi yksi minun suosikeistani? Noh, ensinnäkin on mainittava että tämä täysin itseoppinut näyttelijä on päässyt irti siitä Salkkarileimasta, joka on painunut niin syvälle kaikkien Salatuissa Elämissä näytelleiden näyttelijöiden otsaan. Hän  oli pari ensimmäistä vuotta mukana Salatuissa Elämissä, mutta lähti sitten pois ja alkoi luoda uraa muualla televisiossa, mm. elokuvien puolella. Hän on taitava. Oikeasti. Ilman mitään teatterikouluja on päässyt todella pitkälle suomalaisessa elokuvamaailmassa. Jossain välissä hän vain pääsi pois siitä salkkarileimasta, enkä edes tänä päivänä aina muista että kyseinen herra on siinä sarjassa näytellyt. Toisin kuin esim. Pete Lattu, jonka nähtyä jossain muualla tulee aina mieleen "Hei, salkkareiden Kallehan se siinä!"
Pääkkösellä on riittänyt töitä ja hän on itsekin sanonut että kysyntää rittää, mutta pyrkii tekemään vain yhden leffan vuotta kohden. Läpimurto tapahtui Pahoissa Pojissa, sen jälkeen on tullut mm. Pahaa Maata, Vareksia, Mattia ja Rööpereitä, jotka ovat vain vahvistaneet miehen asemaa näyttelijänä. Viimeisimpänä Leijonasydän, jossa minusta herran paras roolisuoritus ikinä missään. Mahtileffa! Haluaisin herran nähdä joskus ihan lavankin puolella, mutta siihen saakka tyydyn ihailemaan häntä valkokankaalta. Mahtava elokuvanäyttelijä!

Loma, kuinka sinua rakastankaan!

Aijaijaijai! Se olis loma nyt! Eilen loppui työharjoittelu tuotantoassistenttina ja alkoi kauan odotettu Joululoma.

Eilen tosiaan olin viimeistä päivää harjoittelussa Harjun mediapajalla. Oli tosi mahtavat 6 viikkoa mitä sain siellä työskennellä. Se mesta tekee oikeesti ahkerasti duunia saadakseen aikaan hyviä konsertteja ja esityksiä. Porukka siellä, niin opettajat kuin oppilaatkin, on todella motivoituneita ja tunsin itseni etuoikeutetuksi kun sain seurata vierestä ja monitoreista kuinka monikameratyöskentely toimii. Eilen kokosin jopa ihan itse tv-kameroitakin ;) On tosin sääli että audiovisuaalinen ala lakkautetaan Jyväskylässä, eikä sinne oteta enää uusia opiskelijoita ensi vuonna. Taas sellainen asia jota ei voi ymmärtää. Nooh säästetään säästetään, koko ajan tässä kaikessa tunnutaan säästävän, mietin vaan yksi päivä että kun koko elämän ajan on kuullut aina kaikkeen syyksi "säästösyyt" niin milloin sitten alkaa se tuhlaaminen?


Emmi tuli eilen meille pitkästä aikaa ja vietimme laatuaikaa saunoen ja ruokaa tehden. Tein banaanikanaa. Se on bravuurini ;)

Tänään sitten nukuin pitkästä aikaa oikein pitkälle iltapäivään ja Kayan kanssa kävimme treenaamassa salilla. Nyt on hyvin myös aikaa treeneihin kun ei ole enää pariin viikkoon mitään velvoitteita. Salin jälkeen Kayan kanssa sitten hoitelimme Arieksen paperijuttuja ja pohdimme tarkemmin ensi vuoden projekteja. Aijaijai, niistä tuleekin todella herkullisia, mutta kerron niistä sitten Tammikuun puolella enempi :)

Mitä teatterimeininkiin tulee, minusta on mukava lukea miten kaikilla teatteritutuilla ja ystävillä menee, tai että tuntuu että jokaisella on jotakin meneillään. On hauskaa lukea esim. facesta ja huomata että jokaisella kiirettä pitää omian projektiensa parissa. Hyvä että hommia riittää kaikille :)

VAROITUS. ÄLÄ LUE ETEENPÄIN JOS EI SHOWPAINIJUTUT KIINNOSTA! :P




Tänään ajattelin rentoutua ja katsoa painia :P Olen about 10 kuukautta reaaliaikaa jälessä ja olen sen verran neuroottinen etten halua jättää jaksoja välistä vaan mennä kronologisessa järjestyksessä juonikuviot eteenpäin. Tänään tsekkaan Elimination Chamberin joka käytiin tämän vuoden Helmikuussa. Pääotteluna CM Punk vs The Rock WWE:n Mestaruus panoksena :P aijaijai. Kovaa settiä luvassa, toivon niin!

Oikeastaan mielessä on käynyt että pitäisi kirjoittaa painiblogia, missä voisin taivastella ja hämmästellä WWE:n nykytilannetta ja storylineja. Sinne voisin koota kaikkea markittamaani asioita painin suhteen. Noo, katsellaan jos tekemisen puute yllättää. Mutta kyllähän nämä kaksi kannattaa nähdä kehässä toistamiseen:

http://www.youtube.com/watch?v=TgF3iVmtglc

Mutta nyt on aika mennä blogin parista ja rentoutua. Hyvää Joulun odotusta kaikille :)

Blogikalenterin 19. luukku

Noniin annetaas paukkua!

Blogikalenterin 19. luukun takaa paljastuu:

Jukka Rasila

Rasilan valitsin kalenteriini lähinnä siitä syystä, että pidän herraa loistavana viihdyttäjänä. Herra oli yhtenä vuotena yksi parhaimmin tienaavista näyttelijöistä eikä mikään ihme, painananut 20 vuotta yhtäjaksosesti duunia vaan koska nauttii siitä mitä tekee. Tuo jos mikä on ihailtavaa. Jukkaa tai sanotaanko nyt lempinimellä Jugia en ole koskaan nähnyt missään kotimaisessa elokuvassa tai teatterissa vaikka toki on sielläkin esiintynyt, yksittäisissä tv-sarjoissa kylläkin  muutamaan otteeseen esim. "Pullukat" tai jos joku muistaa niinkin mahtavan sarjan joskus 10 vuotta sitten kuin "Me Stallarit". Jugi on tehnyt aika paljon mainostöitä ja dubbausduuneja. Lisäksi käsittääkseni hän on painottunut enemmän juuri viihdeohjelmien puolelle, kuten Putous, Ihmebantu, Hymy pyllyyn Läpiveto.... mitä näitä kaikkia nyt onkaan. Itse pidän Jugia viihdyttävimpänä ja nerokkainpana esiintyjänä Putouksessa, vaikkeivat hänen "sketsihahmonsa" tunnukaan uppoavan aina yleisöön. Lähinnä en tarkoitakaan nyt hänen huumorihahmojaan vaan sitä tilannetajua ja nerokasta lavallaolotyöskentelyään mitä hän ilmentää. Se erottaa hänen selkeästi muista putousnaurattajista. Helposti.

Blogikalenterin 18. luukku

Noniin, uusi päivä ja uusi markittamani näyttelijä. Markitus = Mark out/ Marking out. Painitermi. :P


Tämän päivän luukun takaa paljastuu:

Iina Kuustonen

Kyllä. Iina Kuustonen on tullut minun henkilökohtaiseksi naisnäyttelijäsuosikikseni. Okei, kokemusta ei ole vielä ehkä nimeksikään, mutta uskon että tulevaisuudessa todella kova nimi ja onhan hän sitä nytkin. Uskon että 50 vuoden päästä kyseessä on erittäin muistettava ja lahjakas naisnäyttelijä joka tullaan palkitsemaan palkinnoilla. Kuustostahan pidän Birnin kanssa suomen seksikkäimpinä näyttelijöinä. Kuustonen on tullut suuremmalle kansalle tunnetuksi Putouksesta, mutta myöskin sarjasta Helsingin Herra. Leffarooleja löytyy ihan kivasti ja olihan hänet rankattu tämän vuoden ahkerimmaksi näyttelijäksi. Iina on vielä nuori ja tulee varmasti paljon saavuttamaan urallaan ja minä aion olla eturivissä niitä ansioita seuraamassa! Hyvä Iina!

Blogikalenterin 17. luukku

Jiihaa! Joulu senkun lähestyy ja niin jatkuu blogikalenterini. Tänään bussissa tosin mietin että miksi mä teen tätä? Mitä tästä hyödyn? Miksen vaan kirjoita omasta elämästäni päiväkirjamuodossa kuin ennen? Onko tää ihan naurettavaa?  Jne. Nooh, oli tai ei, mutta musta tuntuu että tässä vaiheessa mun vaan kuuluu tehä tää. En tiedä miksi. Äänet päässä kai kehottavat tai jotain? :O


Paskanjauhanta sikseen ja uusi luukku auki!

Tänään blogikalenterista paljastuu:


llkka Heiskanen

Heiskas Ilkka on oma suosikkini Heiskasen veljeksistä. Palkittiin mm. Jussilla parhaasta sivuosasta Elokuvassa "Hiljaisuus" mikä oli kyllä oikea ratkaisu. (Kelpo leffa muuten) Ensimmäiset muistikuvani herrasta taitaa olla sarjasta Seitsemän jossa siis taloyhtiö lottosi porukalla ja voitti pääpotin ja sitten  melkein jokainen alkoi viekkaudella ja vääryydellä  hamuamaan itselleen rahoja. Hyvä sarja sekin! Tulisipa se taas. Heiskanen on esiintynyt useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa aina 80-luvun alusta lähtien. Kannuksia on myös hankittu mm. Helsingin ja Vaasan kaupunginteatterista. Jo pelkästään herran ulkonäössä on jotain mikä säväyttää minua ja hänestä tulee heti ammattinäyttelijä mieleen. Mikä sen kuvan sitten luo? Itsevarmuus? Tieto ja taito? Kokemus? Ehkäpä näiden kaikkien summa. Oli mikä oli, Ilkka Heiskasta on miellyttävä katsella ruudussa ja miksen myös lavallakin, sikäli mikäli kun siihen joskus tilaisuus tulee.

Tosin yksi kysymys jää mieleen: "Miksei minulle ole kerrottu että sauna on lämmin?" ;P

 

Blogikalenterin 16.luukku

Jahans jahans... katsellaanpä mitä tänään löytyy!

Tämän päivän luukun takaa paljastuu:


Vesa-Matti Loiri


Yksi sana kykenee kuvaamaan tätä miestä: Legenda. Tämä kyseinen herra on todellinen taiteilija. Uraa löytyy niin laulajana kuin näyttelijänäkin. Yksi tunnetuimmista  rooleista toki on mm. Uuno Turhapuro, mutten koskaan ole oikein lämmennyt niille. Eivät jotenkin tuntuneet omalta jutulta. Repertuaarista löytyy niin Nasse-setää kuin Jean - Pierre Kuselaa muttei Loirin osaaminen onneksi rajoitu vain komediaan vaan myös vakavempaakin on tämä herra tehnyt elämässään niin elokuvissa kuin teatterissakin esim. Lapuan Liikkeen johtotähti Vihtori Kosola Lapualaisopperassa. Herran on ollut nuorempana myös kova urheilemaan ja on nyt tänä päivänänkin saanut itsensä paljon parempaan kuosiin kuin mitä oli muutama vuosi takaperin. Loistavaa! Oma henkilökohtainen Veskuhahmoni on kyllä Takkusen Jouko Pahoista Pojista. Aivan täydellinen rooli! Mieleen on myös jäänyt mitä Vesku joskus jossakin haastattelussa oli sanonut, että "kun näyttelee, niin kyllä sitä itse tietää milloin menee ihan päin vittua oma esiintyminen". Se on ihan totta. Kyllä sen itse tietää paremmin kuin katsomossa istuva. Vesa-Matti Loiri, yksi Suomen historian parhaimmista taiteilijoista.

Blogikalenterin 15. luukku

Noniin, katsotaanpas kuka onkaan tänään vuorossa. Täytyy sanoa että kävin mielessäni eilen läpi näitä suosikkinäyttelijöitäni ja eihän kaikki todellakaan mahdu tähän blogikalenteriin. Toinen mokoma menisi helposti heittämällä, mutta noh, minkäs teet. Pyrin kuitenkin miettimään tarkoin näyttelijät jotka tuon tässä esille.


15. luukun takaa paljastuu:

Lassi Alhorinne


Miksi valitsin Lassin? Syy oli yksinkertainen. En ole nähnyt Alhorinnettä pahemmin tv:n puolella enkä tosin teatterin lavallakaan mitenkään mahdottomasti( paitsi Kirsikkatarha), mutta valitsin Lassin tähän siksi, koska hän merkitsee minulle ihmisenä ja opettajana todella paljon. Lahdessa opiskellessani sain tutustua Lassin pedagokiikkaan ja minä pidin siitä. Näyttelijältä on vaadittava paljon, jotta tuloskin olisi edes jotenkin siedettävää. Olen kiitollinen Lassille hänen opettavasta vuodestaan. Opin tuon vuoden aikana kunnioittamaan itseäni teatterintekijänä mutta mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, ajattelemaan itse. Uskaltaa tehdä omia ratkaisuja ja valintoja huolimatta muusta massasta. Lahden vuosi oli yksi elämäni opettavaisin ja tärkein. Toki mitään muilta vuosikurssitovereilta poisottamatta, mutta uskon että Lassin panos omaan kehitykseeni on myös erittäin mainittava. Kiitos Lassi että sain mahdollisuuden olla Lahdessa. Toivottavasti en pettänyt.

Niin tosiaan! Olihan Lassi salkkareissakin visiitillä hypnotisoijana ja Hurmaavassa Joukkoitsemurhassa myös roolissa. Hyvä Hyvä! ;P

Ohi on!

Jep jep! Nyt se olisi sitten käsillä. Loma! Okei, koulun työharjottelun puolesta loma alkaa vasta ensiviikolla, mutta teatterin suhteen se alkoi eilen! Virkistävää välillä pitää täysin vapaa viikonloppu, ettei tarvitse nousta aikaisin tai ole mitään velvoitteita. Tammikuussa toki alkavat kanavan treenit kesää varten, mutta se onkin sitten ainoa projekti missä olen mukana ennen kesää.

Eilen loppui Kanavateatterin Juoruja- farssi. Mahtava 120 päinen yleisö oli hyvin mukana viimeisessä vedossa. Yhteensä katsojia kävi yli 1200 joka on hyvä luku Kanavan sisänäytelmälle, kun viime vuonna yllettiin vain 800. Hyvä me! Mukavaa oli olla tässä projektissa mukana ja todellakin haluan lähteä farssin tekoon jatkossakin. Kayan kanssa oli suuri ilo tehdä lavalla jälleen yhteistyötä. Porukka oli hyvä ja hauskaa riitti koko matkan ajan. Kiitos kanssanäyttelijät! Kiitos ohjaaja! Kiitos muulle henkilökunnalle! Tämä oli hieno projekti!

Kiitos kaikille!

Juorujen jälkeen purimmi porukalla katsomon jonka jälkeen Kaya, minä, Paula ja Essi suuntasimme jatkoille Jyväskylään. Ensin Kayan tykö, jossa odotti koirat, jotka olivat käymässä Espoosta :) Tykkään koirista tosi paljon! Sitten oli vuorossa operaatio hiukset pois. Olin niin inhonnut lookkiani Kennyn roolissa, koska olin kasvattanut paksut pensseliviikset + tukkaa en ollut leikannut tai siistinyt aikoihin, joten kaikki ne saivat lähteä. Nyt olenkin sitten kalju kokonaan ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että se sopii mulle! Olen yllättynyt kuinka hyvin. Kayalta lähdimmekin sitten Jyväskylän yöhön jossa tuli notkuttua pilkkuun asti. Oli mahtavaa pitkästä aikaa juhliakin, kun ei tarvinnut olla heti seuraavana päivänä menossa johonkin.

Joululahjoja tuli tänään postiin ja kävin hakemassa. Ajattelin paketoida niitä tässä illan mittaan. Joululahjojen paketointi on tosi rentouttavaa hommaa ja muutenkin mukavaa touhua. Tulee aina hyvälle mielelle väkisinkin.

Punttitreenikin onnistui vaikka eilen tuli juhlittua. Olen tyytyväinen omaan kehitykseeni treenauksen suhteen. Nyt kun aerobistakin on alkanut enemmän taas harrastamaan hölkän muodossa, niin olo on tullut vain paremmaksi. Itse asiassa tällä hetkellä taidan olla elämäni kunnossa :)

Työharjottelussa oli viime keskiviikkona työn arviointi ja sain kaikista osioista täydet pisteet. Olin yllättynyt. Vaikkei työssäni olekaan tullut mitään vaikeuksia vastaan, mutta silti itse koen olevani aina kaikessa sellainen niinku keskiverto. Mutta oli positiivinen yllätys toki, että minusta on pidetty siellä niinkin paljon. Itse olen tykännyt tuotantoassarin hommista. Asiakaspalvelu on mukavaa :)


PS. Oli ihan pakko tänään peilin edessä kokeilla miltä näytän kaljun pään kanssa maihareilla, nahkatakilla ja maastohousuilla. Herranjumala mikä ilmestys :D alkoi itseäänki pelottaa. Vaikken todellakaan siis omaa mitään kansallissosialistisia aatteita, mutta kiusaus oli vastustamaton :P

Blogikalenterin 14. luukku

Tänään on jälleen aika avata Hyvösen blogikalenterin luukku ja ihmetellä uutta taiteilijaa!

Tämän päivän luukun takana on:


Aake Kalliala

Jatkakaamme eilistä Pulttiboislinjaa. Kallialahan on Suomen kansalle tuttu mm. juurikin noista huumoriohjelmista kuten Hymyhuulet tai Pulttibois, mutta myöskin draamasarjasta Kotikatu. Itse en ole Kotikatua koskaa seurannut, koska tarpeeksi taivastelua riittää Salkkareiden juonkuvioissa, mutta Aaken ero Peteliukseen on se minusta että Aake kykenee olemaan uskottavampi vakavimmissa rooleissa. Tiedä sitten johtuuko se juurikin siitä että hupailujen jälkeen Kalliala on ollut Kotikadussa 14 vuotta putkeen ja päässyt tekemään täysin erilaista roolia niinkin kauan tai sitten olen nähnyt Peteliuken suurimmaksi osaksi vain huumorirooleissa, enkä osaa mieltää häntä niin hyvin kuin Kallialaa vakavimpiin rooleihin. Mene ja tiedä.  Kallialaa on aina ilo nähdä Suomalaisessa elokuvassa ja hän saa näyttelemisen näyttämään niin helpolta omalla rennolla olemuksellaan.

Blogikalenterin 13. luukku

Tänään kalenterin takaa paljastuu:

Pirkka-Pekka Petelius

Tämä mies yhdessä Aake Kallialan kanssa olivat Suomen kansan vakioviihdyttäjät 90-luvu alussa. Pulttibois ja Manitbois olivat vaan niin nerokkaita ja kekseliäitä. Okei, jos nyt tehtäisiin samanlaista, se ei olisi yhtä hyvää, mutta nerous piilee minusta sinä, että nuo kyseiset sarjat osattiin tehdä juuri oikeaan aikaan ja se vetosi silloin suureen yleisöön. Nykyään on kaiken maailman Ketosta ja Myllyrinnettä, jotka ovat vain ripoffeja näide henkilöiden sketsisarjoista eivätkä mielestäni yllä samalla tasolle. PPP on myös ollut muissakin hupiohjelmissa mm. Tabu ja Hymyhuulet, mutta Petelius on paljon muutakin kuin "hah hah hah- viidyttäjä". Ikää miehellä on jo kunioitettavasti ja pystyy minusta esiintymään muissakn rooleissa kuin naurattajan ja se on minusta tärkeää. Herralla on myös mahtava ääni ja on suosittu myös muusikkona. Karismaa miehellä on vaikka muille jakaa. Pirkka-Pekka Petelius on minusta yksi Suomen parhaimmista viihdyttäjistä. Piste. Vittu piste!

Blogikalenterin 12. luukku

Tänään kalenterin läpän takaa paljastunee:.


Peter Franzen

Peter on minusta juuri ihannenäyttelijän muotti: karismaattinen, komea, nuorekas ja lihaksikas mies. Miten onkaa mahdollista ettei tämä herra näytä vanhenevan ollenkaan? Hänet panin merkille aikoinaan Pahat Pojat leffassa ja sen jälkeen olen seuraillut miehen televisiotyöskentelyä aktiivisesti. Hänet näkee oikeastaan joka vuosi uusimmissa kovan luokan kotimaisissa leffoissa. Näytteli pääosaa Leijonasydämessä, joka oli minusta tämän vuoden paras pätkä. Mies on toiminut myös ohjaajana omasta kirjastaan kertovassa Tumman veden päällä- elokuvassa. Mainittavan arvoinen teos sekin. Ei uskoisi että oli miehen esikoisohjaus. Yksi tämän hetken kovimmista ja suosituista näyttelijänimistä. Myös erittäin taitava!

Blogikalenterin 11. luukku

Tämän päivän näyttelijä luukun takaa tulee olemaan:


Pentti Siimes


Ah! Siimes kuuluu myös Fave Fiveeni helposti. Ensimmäistä kertaa tutustuin mieheen elokuvassa Kaasua Komisario Palmu, joka muuten on yksi Suomen historian parhaimmista leffoista ikinä. Oikeesti. Tsekatkaa! Kurt Kuurna on vaan yksi parhaimmista hahmoista mitä on! Siimeksen näytteleminen teki minuun jo tuolloin vaikutuksen ja ilman häntä ei kolme ensimmästä Palmua olisi olleet niin mahtavia. Siimes on esiintynyt myös usein Ritva Valkaman aisaparina mm. sketsisarjassa "Parempi myöhään" Parhaiten on mieleen jäänyt Ritvan ja Pentin yhteisbiisit: "Sinut haluan vain" Akuna ja Iineksenä sekä "Ei oo, ei tuu" Valkaman ollessa kotirouva ja Siimeksen ollessa nahjusukko. Tämän kyseisen herran tahtoisin niin tavata ihan face to face. Yksi suurimmista innoittajistani teatterin saralla. Kiitos Pentti että olet olemassa!

14 päivää Jouluun!

Joulu! Se lähestyy jo kovaa vauhtia. Itse olen henkilökohtaisesti tosi paljon Jouluihminen. Kaikkein parasta on vaan käydä jouluostoksilla ja kierrellä ostareita, jotka on jo täysissä joulutunnelmissa. Edes radion repeatilla soivat joululaulut eivät saa minua äreäksi :) Päinvastoin!

Tämä viikko on mennyt työharjottelussa Säihke-konsertin avustamisessa. Säihke on siis samanlainen konsertti kuin Loisto oli muutama viikko takaperin. Mahtavaa ilmaista livemusaa tarjolla aina ensi maanantaihin asti Jyväskylän Siltasalissa. Kannattaa tulla kuulemaan :) www.jao.fi sivulta löytää lisää inffoa!


L-teoria esitettiin vielä yhden kerran yleisön pyynnöstä Kanavateatterin lavalla viime lauantaina. Yleisöä oli ihan mukavasti ja he pitivät tuotoksestamme. Nyt kuitenkin on todettava että aikansa kutakin ja L-teoria vaipuu horrokseen. Uutta tekstiä ensi kesäksi pyörittelen mielessä. Olen vaihtanut mieltäni. En teekään Reviisoria kesällä Arieksessa, vaan jatkan omien tekstien tekoa ja kehittelen kesäksi uuden tuotteen!

Kanavassa on jäljellä enää vain kaksi esitystä: Huomenna klo 19 ja perjantaina klo 19. Sitten on aika kuopata sekin ja voin aloittaa lomani hyvillä mielin !

Emmi lensi eilen Norjaan Sutun luokse ja matka on toistaiseksi mennyt oikein hyvin. Tulee takaisin ensi sunnuntaina.

Jotenkin nuutunut ja haluton olo kirjoittaa mitään. Siispä en väännä tikusta sen enempää asiaa, vaan jätän kirjoituksen nyt tähän. Ei sitä aina vain irtoa, noo, jospa seuraavan kerran sitten :P

Blogikalenterin 10. luukku

Jep jep jep! Mitähän sitä 10. luukun takaa mahtanee paljastua?

Blogikalenterini 10. luukun takaa löytyy tänään:

Laura Birn

Ah, tässäpä vasta nainen minun makuuni. Tämä kyseinen nainen jakaa ykköspallia Joni Hyvösen "Seksikkäimmät naisnäyttelijät "- osiossa yhdessä muuan toisen kaunokaisen kanssa, josta lisää tulevaisuudessa. Birnin edesottamuksia olen seuraillut jo 2000 - luvun alussa tehdystä Helmiä ja Sikoja- elokuvasta lähtien. Siitä tähän päivään on mahtunut jos jonkinlaista roolia mm. Karjalan Kunnailla sarjasta, aina Puhdistukseen, joka btw oli mielestäni viime vuoden paras suomalainen pätkä. Birn vakuutti myös meikäläisen tämän vuoden parhaassa kotimaisessa, Leijonasydämmessä. Naisen viralliseksi "näyttelijäpariksi" on jo päässyt vakiintumaan muuan Franzenin herra, mutta mikäs siinä, kun kerta kemiat pelaavat. Birn on ehdottomasti tämän hetken yksi kuumimmista naisnäyttelijänimistä Suomessa. Hyvä Laura!

PS. Jos joskus etsit uutta vastanäyttelijää, pick me! :)

Blogikalenterin 9. luukku

Noniin, jälleen yksi työpäivä takana Säihke-konsertin parissa. Voisin huomenissa pakertaa tänne vähän omiakin kuulumisia. Nyt tyydyn vain kirjaamaan tämän päivän kalenterin luukun takaa paljastuvan suosikkinäyttelijäni ;P


Luukun numero 9 takaa paljastuu:

Juha Veijonen

Tämä kyseinen herra kerää kansalta sekä kritiikkiä että kiitosta, johtuen miehen varsin huikentelevista elämäntavoista. Vaikka mallasjuoma saattaakin maistua niin että Vares leffat jäivät vaan kahteen, on Veijonen silti kovan luokan tekijä suomen elokuvateollisuudessa. Tästä näyttelijästä voi käyttää tätä legendaarista sanaa "Äijä". Olen itse kova Veijosfani ja herra kuuluukin minun henk. koht. Fave Fiveen, jos nyt saan Booker T:tä kompata. Rööperi, Häjyt, Vares... u name it! Taattua viihdettä ja solidia äksöniä kun herra on mukana. Oli myös suuri ilo päästä näkemään mestari ihan livenä ja teatterin puolella toissakesänä Kartanonkievarin kesäteatterissa Agapetuksen Syntipukissa. Hieno show! Ei jättänyt kylmäksi teatterin puolellakaan, Yhteiskuva kruunasi kokemuksen ;)

Blogikalenterin 8. luukku

Tänään luukun takaa singahtaa rivosti silmiemme eteen:


Heikki Kinnunen


Herra Kinnusta fanitan myös aivan kybällä. Hän omaa miellyttävän äänen, jota on mielekästä kuunella. Sääli ettei taida toimia kertojana missään dokkareissa tai toimia äänikirjojen lukijana. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Kultainen Venla ja Pro Finlandia mitali olivat aivan oikeutettuja pitkän uran tehneelle suurtaiteilijalle. Karjalan Kunnailla - sarja ei olisi ollut mitä oli ilman Kinnusen panosta. Lopuksi vielä ehkä legendaarisin lausahdus mikä on jäänyt häneltä mieleen: "Mitä minä sanoin, vettähän siinä vain oli"

Blogikalenterin 7. luukku

Haluan tässä ensimmäisenä sanoa kakille niille helvetin mellakoitsijoille sinne Tampereelle että HÄVETKÄÄ! Oikeesti. Syytä tuskin turha mainita...


Joka tapauksessa, iloisempiin asioihin !

Tämä päivän luukun takaa paljastuu:

Samuli Edelmann

Tämä kyseinen herra on yksi  minun ylin henk. koht. suosikkini,mitä tulee suomalaisiin näyttelijöihin. Äijä aloitti huumoriohjelmalla Vintiöt muiden kollien kanssa viihdyttää suomalaisia tv katsojia 90-luvulla ja 10 vuotta siitä eteenpäin mies nousi yhdeksi tunnetuimmaksi ja pidetyksi suomalaiseksi starbaksi. Vaikka nuorempana taisikin olla hieman viinaan menevä ja aika koltiainen muutenkin, ei se miestä pahenna. Kaikkihan me! Nykyään uskossa oleva mies on yksi varmimpia suorittajia elokuvissa ja jos joku ei ole nähnyt esim. elokuvaa "Tumman veden päällä" suosittelen lämpimästi. Edelmann sopii isän roliin kuin nyrkki silmään. Herra omaa myös oikein komean lauluäänen, josta tämä Laukaa poika on kade!

Blogikalenterin 6. luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Tänä päivänä luukun takaa paljastuu:

Esko Nikkari

Vaikka tämä Lapuan lahja maailmalle menehtyi jo vuonna 2006, hänen jälkensä on näkyvä suomalaisessa teatterimaailmassa. Tässä on minusta näyttelijä, joka on täydellinen suomalaisen miehen perikuva. Ei sliipattuja hiuksia, ei sixpac- vartaloa, ei mikään kiiltokuvapoika joka komeilisi jokisessa bussipysäkin seinässä mainostamassa uutta leffaansa, vaan täydellinen,aito, rehellinen suomalainen mies. Tämä oli juuri Nikkarin vahvuus, joka korostui hänen taiteessaan. Miellyttävä ja taitava ihminen katsoa. Sääli, etten häntä koskaan livenä ehtinyt näkemään.

Blogikalenterin 5. luukku

Tänä päivänä luukun takaa paljastuu näyttelijä:

Pekka Valkeejärvi

Charmantti herrasmies, joka työskennellessään saa minut liimattua televisioruutuun (ja miksei teatterinpenkkiinkin) KOM- teatterin vakiokasvon mehukkain rooli koskaan oli ehkäpä elokuvassa Rikos & Rakkaus Komisario Torsti Rautapää. Hieno hahmo ja tämän roolisuorituksen mahdollisti ainoastaan herra Valkeejärvi. Ei sovi unohtaa myöskään elokuvaa Rööperi, jossa starpoweria ja overiutta (painitermi) näyttelijöiden toimesta oli vaikka muille jakaa. Odotan malttamattomasti hänen (Pekan) tulevia teoksiaan.

Blogikalenterin 4. luukku

Joulukalenterin 4. luukun takaa paljastuu:

Martti Suosalo

Tämän hetken parhaimmistoa mitä suomalaisella teatterimaailmalla on tarjota. Suuren ja mahtavan Jouko Turkan oppilas, joka saa huononkin suomalaisen elokuvan katsomisen arvoiseksi, ainakin allekirjoittaneella. Uskomaton karisma. Kokemusta ja taitoa riittää ja omaa laajan teatteritaitoarsenaalin mistä ammentaa. Tällä miehellä on  jo nyt aivan jumalattoman upea ura, eikä loppua näy. Onneksi. Jos näyttelijöillä olisi oma Hall of Fame, tulisi Suosalo nimittää sinne ensimmäisten joukossa.

Blogikalenterin 3. luukku

Noniin! Joulukuu on alkanut ja minä kiitän! Joulu on minusta vuoden parasta aikaa, etenkin sen odotus :) moni kaveri sanoo ettei voi sietää Joulusesonkia,mutta itse kuulun niihin, jotka nauttii siitä, että saa kierrellä kaupoissa, missä on joulumeinki. Se rentouttaa. Jouluostoksillekin pitää tässä lähi aikoina lähteä. Tykkään myös ostella paljon lahjoja läheisille :)

Viime lauantaina vietimme pitkästä aikaa lukiolaisporukalla iltaa Jyväskylässä ja oli mukavaa. Oli mahtavaa nähdä Tonya, Roopea, Rikua, Simoa, Aleksia, Tanjaa ja Suvia. Oli myös mahtavaa kuulla miten kaikilla pyyhkii nykyään ja missä he vaikuttavat. Kuka on menossa Libanoniin rauhanturvaajaksi tai kuka toimii yrityksen työnjohtajana. Kalja virtasi ja läppä lensi. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse kahta vuotta venata :P

Sunnuntaina vietimme Emmin 23v. synttäreitä. Kävimme Emmin ja Kayan kanssa Americas Dinnerissä syömässä (Ah, niin romanttista).

Töissä menee oikein kivasti eikä teatteriinkaan mitään uutta juurikaan kuulu. Kanavassa Juorut jatkuvat ja seuraava esitys onkin huomenna klo 19!

Ainii, tosiaan! Kanavateatteri pyysi että esittäisimme L-teorian vielä yhden kerran ja vieläpä Kanavan lavalla. Lopulta kun Attekin antoi myöntävän vastauksen, oli asia selvä. L-teoria siis vielä kerran yleisön pyynnöstä Lauantaina 7.12. klo 20 Juoruja-esityksen jälkeen. Sinne vaan vielä hekin, jotka eivät ole päässeet teoriaa vielä kuulemaan. Hyvä tsäänssi nähdä sekä Juorut että L-teoria ja saada minua oikein tuutin täydeltä, mikäli rakkaat lukijani sallitte moisen ilmaisun.

L-teoria kuitekin on tämän jälkeen aika painaa unholaan ja katseet ovat jo uudessa tekstissä. Se tuleeko siitä yhtä hyvä kuin L-teoriasta, en osaa sanoa,sen tiedän että se tulee olemaan täysin erilaista.

Nyt kun on joulukuun 3. päivä haluaisin laittaa tänne joka päivä nyt jouluaattoon asti jonkin jutun aina joka päivä. Sellainen niinku virtuaalinen joulukalenteri. Mutta mitä listaisn tänne?

Painijoita? No ei. Tuskin ketään kiinnostaa etenkään ne, enkä usko monenkaan lukija ymmärtävän niistä paljoakaan. Toivon tosin että olisin väärässä ;)

Lempibiisejä? Maybe

Suosikkinäytteijöitä? Kenties

Himoitsemiani naisia? Hah, eivät taida päivät riittää!


Taidan ottaa kuitenkin näyttelijäkategorian, kun kuitenkin itsekin teatteri-ihminen olen ja koska olen tylsä, enkä keksi mitään freesiä. Listaan siis päivittäin jonkun tunnetun näyttelijän, jota ihailen, josta pidän, joka inspiroi minua, ketä rakastan katsoa jne. Hyvä myös kirjata näitä nyt ja katsoa 10 vuoden päästä kuinka mieleni on muuttunut. Tai sitten ei :P

En tietenkään näin noviisina ja oppilaana voi sanoa olevani mikään näyttelijäanalysoija, mutta siltikin tykkään listata suosikkejani :P


Vaikka nyt onkin 3. päivä niin olkoon. Aloittakaamme kuitenkin tästä päivästä:

Joulukuun 3.kalenteriluukku:

Matti Ranin

Teatterineuvos, joka valitettavasti siirtyi toiseen dimensioniin muutama päivä sitten. Kunnioitettavat 87 vuotta tallusti Suomen maan kamaralla. Mahtava näyttelijä ja esiintyjä, joka teki vaikutuksen minuun ensimmäistä kertaa Komisario Palmussa Tuomari Virtana. Ranin ansaitsee tulla manituksi, ei suinkaan siksi, että on juuri nukkunut pois, vaan siksi, että on mielstäni yksi Suomen teatterialan parhaimmistoa.


Kaikille mukavaa joulun odotusta :) Olkaa kilttejä!

L-teorian jälkeen...

Hei kaikille! :)

Huhhu, nyt se on sitten ohi. Yksi homma vähemmän, nimittäin L-teoria!

Tänään oli viimeinen esitys L-teoriasta Jyväskylän Forumin monitaidetila Ikkunassa. Eipä olisi paremmin voinut mennäkään: L-teorian yleisöennätys sekä muutenkin mahtava ja mukana oleva yleisö kruunasi esityksen. Tähän esitykseen oli hyvä päättää L-teoria. Kiitos kaikille jotka olitte sitä seuraamassa :)

Nyt Aries-Teatteri hiljenee joulun viettoon. Keväällä sitten uudet kujeet, jotka Tammikuussa lyödään lukkoon. Ideaa on jo ja annamme sen vielä muhia. Itse tosin nyt pidän sen loman/tauon ja otan enemmän aikaa itselleni, pääsykokeille sekä tietysti Emmille :) <3

L-teoria ei kuitenkaan ole kokonaan mennyttä. Dialogi on niin helppo viedä mihin tahansa ja sen lämmittämiseenkään tuskin menisi kauaa. Milloinkas ensi vuonna se Teatterilaiva olikaan? ;P


Kiitos myös Atelle, jonka kanssa oli kunnia tehdä kyseinen dialogi. Parhaan ystävän kanssa näytteleminen on kuin lottovoitto ja L-teoria oli yksi mielekkäimmistä produktioista, joissa olen koskaan ollut.

Tänään olimme myös  Ylellä Radio Keskisuomen haastattelussa, jossa mm. kerroimme Arieksesta sekä L-teoriasta. Oli hieno kokemus olla ekaa kertaa radiossa. :)


Kanavateatterissa jatkuvat vielä esitykset muutaman viikon ajan. Huomenna klo 19 olisi luvassa jälleen juoruja! Ei muuta kuin Kuusaan seudulla oleskelijat (ja miksei kauempanakin) kuuntelemaan mehukkaita juoruja!

Töissä on mennyt mukavasti ja ensi viikonloppuna pitäisi nähdä vanhalla lukioporukalla ja lähteä Jyväskylän yöhön. Mukava nähä pitkästä aikaa esim. Rikua, Tonya ja Simoa. Boys are back in town! Mikäs siinä. Mitähän siitä vielä tulee :P

Loistoa syysiltoihin musiikilla

Uusi viikko ja uudet kujeet. Näin on näpyskät! Viikko starttasi 10 tunnin työpäivällä Jyväskylän Siltasalissa. Työstämme tällä hetkellä Loisto- konserttia, joka kestää koko tämän viikon aina perjantaihin asti ja joka ilta Siltasalissa esiintyy joku tai jotkut artistit ja esittävät lopputyönsä koko kansan edessä. Siitä lisää edempänä.

Viikonloppu oli teatterintäyteinen: Perjantaina Kanavateatterin Juoruja -farssi sai ensi-iltansa ja täytyy sanoa että meni aivan mahtavasti. Koko porukka näytti olevan liekeissä, eikä Tapsaakaan näyttänyt kuume hidastavan, päinvastoin! Kayakin turhaan jännitti puolentoistavuoden tauon jälkeen yleisön eteen astumista. Se meni vallan mainiosti!

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/kanavateatteri-juoruja/1716352 

Yläpuolella on Keskisuomalaisen arvostelu Juoruja-farssista jos jotain kiinnostaa :)

Ensi-iltaanhan kuuluu toki ensi-iltapippalot, joita sitten koko Kuusaan Kanavateatterin voimin juhlittiinkin yömyöhään. Yhden jälkeen sitten suuntasin Kanavasta Jyväskylän yöhön. Liikaa ei kuitenkaan viitsinyt juhlia, sillä lauantaina olisi L-teoria. 

Kanavateatterin näyttelijäporukasta täytyy kyllä sanoa, että se on aivan jumalattoman hienoa sakkia! Siellä tuntee oikeasti kuuluvansa siihen ryhmään, eikä Kanavassa ole sitä kuuluisaa backstagepolitikointia tai paskanjauhantaa mitä joissakin porukoissa olen todistanut vierestä. Hyvä ettei ole! Itse henkilökohtaisesti kunnioitan Kanavalaisia ja heidän työmoraaliaan ja toki myös lavataitoja. 

Muistan kun Laukaan teatterissa ollessani kävin katsastamassa joka kesä Kanavan näytelmät ja haaveilin, että pääsisin joskus niin taitavaan porukkaan mukaan (yhtään siis Laukaan teatteria väheksymättä tietenkään). Sitten he päättivät antaa minulle mahdollisuuden olla heidän remmissään mukana v. 2012 ja olen heille siitä vielä tänä päivänä kiitollinen. 

Kanava on porukka missä pystyy heittämään läpänderiä ja huulta ja "roastata" toista, ilman pelkoa että se aiheuttaisi mielipahaa. Toki kohtuus kaikessa, mutta minä olen viihtynyt oikein mukavasti ja toivottavasti myös muutkin. Kiitos Kanavateatteri että olen saanut olla mukana ja ottaa myös teidän osaamisestanne oppia omaan repertuaariini!

Mitä taas tulee L-teoriaan, niin lauantain esityksessä taisi olla koko L-teorian esityskauden runsaslukuisin yleisö. Hyvä hyvä! Yleisö oli hyvin mukana ja se pelkästään sai esityksen tuntumaan erityisen onnistuneelta. Varsinkin sen positiivisen palautteen määrä oli huikea ja se toi okeasti aivan mahtavan fiiliksen molemmille dialogin näyttelijöille. Myös Laukaa-Konnevesi- lehti oli katsomassa esitystä ja totesi esityksen jälkeen että "Jatkakaa samaan malliin, nauratti enemmän kuin Juoruja-näytelmä" No huhhuh! In your face Neil Simon! ;P

Mutta joo, tietysti kyse on siitä mistä kukakin tykkää. Olen kuitenkin ylpeä ja iloinen että L-teoriamme on onnistunut, siinä mielessä että siitä on tykätty tai että se on onnistunut viihdyttämään tai jopa saanut yleisön nauramaan vedet silmissä. Mutta tälläisen kokeilun vuoksihan  Aries myös tehtiin. Omia tekstejä ja ajatuksia julki. Jos ne ovat olleet muidenkin mielestä kiinnostavia kuin meidän itsemme mielestä, olemme sitten jossain vaiheessa osuneet maaliin. Kiitos että olette vaivautuneet meitä katsomaan. Teillehän tätä tehdään! Sydämestä!

Vielä L-teoriasta sen verran, että ensi lauantaina klo 15 ja sunnuntaina klo 19 on viimeiset esitykset Laukaassa, mutta sitten ensi viikon maanantaina ja tiistaina (eli viikon päästä) L-teorian kaksi viimeistä näytöstä tarjoillaan Jyväskylän Forumin monitaidetila Ikkunassa klo 19! Eli tuomme teoksemme heille, jotka eivät pääse tai halua tulla Laukaaseen asti. Kaikki Jykylän poppoo noina kahtena päivänä vaan Ikkunaan!

Sunnuntainen Juoruja jouduttiin valitettavasti perumaan sairastapauksen vuoksi. Itsellänikin sattui olemaan hiukan kuumeinen olo sinä aamuna, joten ilmoituksen kuultuani lepäilin päivän, mutta vedin kuitenkin L-teorian illalla. Nyt olo on jo helpottanut. Eniten ahdistaa kun ei ole päässyt urheilemaan :P

Tällä viikolla tosiaan Jyväskylän Siltasalissa on Loisto- konsertti, jossa Jyväskylän ammattiopiston musiikin opiskelijat esittävät omat n. 50 minuutin mittaiset lopputyönsä. Tänään esiintyivät Niko Saloheimo sekä Kaisa Halmemies. Itse olin ekan konsertin ajan ovimiehenä, mutta Halmemiehen esityksen pääsin näkemään. Aivan mahtava esitys, ei voi muuta sanoa! Hän sai ranskankieliset biisitkin kuulostamaan nii helpoilta laulettavaksi ja muutenkin pidin monista hänen esittämistään kappaleista. 

Loisto- tapahtuma on siis koko tämän viikon aina perjantaihin asti Siltasalissa iltaisin, joten jos liikut niillä hoodeilla ja ilmaiset konsertit kiinnostavat, niin tule ihmeessä! Aivan mahtavaa menoa!

http://www.youtube.com/watch?v=-2tGhWVMc2E  <--- Tässä yksi kipale, jonka Halmemies lauloi ja johon ihastuin täysin.

Piia ja Petri olivat meillä viikonlopun ja pelailimme Aliasta porukalla. Oli mukavaa. En malta odottaa ensi helmikuun Kanarian reissuamme :)

Eino-myrskykin piipahti sunnuntai-iltana ja vei hetkeksi sähköt. Taisi kuitenkin tulla katumapäälle ja palautti ne n. 20 minuutin kuluttua. Annoin Einolle anteeksi.

Nyt kun oikoluin tekstini suurimmilta virheiltä, huomasin että tämähän on sellainen oikein suuremmankin luokan ilo ja kiitos- postaus. En harrasta tälläisiä. Mitähän sitä keksisi tähän loppuun, joka kääntäisi viestini positiivisuuden raiteiltaan. Jotain mustaa huumoria? Kansakunnan kiihottamista? Solvauksia tai turhaa valivalia? 

Ehkä ei. Olen moisten yläpuolella. Tällä hetkellä on hyvä fiilis ja elämä näyttää hymyilevän. Toivottavasti teillä muillakin!

Juoruja ilmassa

Jälleen yksi viikko startannut! Kanavateatterin enskari lähestyy, L-teoria rullaa, työssäoppiminen tuotantoassistenttina on alkanut ja huonettani koristaa upouusi Playstation3 ja GTA 5!

L-teoria esitykset ovat rullanneet hyvin. Ainoa mikä hienokseltaan harmittaa, on edelleenkin
katsojakato.Tällä hetkellä Keski-Suomessa on kuulemma paljon teatteritarjontaa, joka myös rajoittaa ihmisten tuloa,mutta edelleenkin uskon että suurin syy  katsojakatoon on vielä toistaiseksi teatterimme tunemattomuus ihmisille. Jokaisessa esityksessä on ollut kyllä kourallinen ihmisiä, mutta kyllähän sit halajaisi aina enempi!

Hyvä fiilis on kuitenkin tullut siitä, että vaikkei katsojia ole paljoa ollutkaan, on palaute ollut pelkkää positiivista. Se on todellakin ollut sydäntä lämmittävä asia! Jokainen katsoja on kehunut ideaa, tekstiä ja näyttämötyöskentelyä niin paljon, että olen jo alkanut epäilemään epärehellisyyttä, noh, toivottavasti ei kuitenkaan. Mielummin muutama täysin tyytyväinen katsoja kuin tupa täynnä pettyneitä.


Viime viikkoina olen mietiskellyt paljon paluuta pelien maailmaan ja sitten päätin repäistä ja ostaa Playstation 3:sen ja kun kerta oli vielä 500 gigaa tilaa ja GTA 5 tuli mukana niin mikäpä jottei! Viikonloppu meni mukavasti pelatessa. Emmikin tuntui viihtyvän tavallista paremmin ;)

Viime perjantaina alkoi työssäoppiminen Harjun mediapajalla. Työ on tuotannollisissa tehtävissä avustamista. Ihan mukavaa hommaa ja työporukka on myös todella mukava, joten viihdyn kyllä! Ainoa väsymys tulee kun tänään 7 tuntia tuijotin tietokoneen ruutua, mutta eiköhän ne silmät ala pikkuhiljaa tottua! Nyt valmistelemme ensi viikolla tapahtuvaa Loiste - konserttia Jyväskylän Siltasaliin, jossa toimin asiakaspalvelutehtävissä.

Kanavateatterissa enskari lähestyy. Juoruja -farssi saa ensi-iltansa Kanavateatterin sisänäyttämöllä Perjantaina15.11. Ei muuta kuin kaikki vauhdikkaan komedian ystävät pikapikaa lippuja varaamaan!Tänään vedimme muistaakseni jo 3.läpimenon ja perjantaihin mennessä meillä on nyt joka ilta läpimeno. Mahtavaa kun tuokin projekti on jo näin pitkällä, vaikka ensin pelottikin kun olin kahdessa isossa projektissa mukana koulun lisäksi, että miten aika riittää. Hyvin on riittänyt,kun kerta on aikaa täälläkin jauhaa joutavia :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Pahoittelen mahdollisia virheitä. Näppis on mitä on -.-'

Huhhuh, mikä viikonloppu! Perjanaina L-teoria koki ensi-iltansa, lauantaina Aries juhli Halloweenia ja tänään L-teoria jatkoi liitoaan sekä Kanavassa saimme mahtavan ja vauhdikkaan ekan puolen läpärin vedettyä.

Perjantai koko päivä oli ensi-ilta jännitys päällä. Jumalavita! Oma teksti tulisi pian julki koko kansan pällisteltäväksi. Koulussa jännitti ja odotti kuin pikkupoika joulua, että pääsisi kotiin ja valmistelemaan ensi-iltaa. Sitten paikan päällä jännitys katosi suureksi harmikseni. En tiedä mikä tuli, mutta oli ihan sellainen tunne, ettei olisi mitään esitystä. Tämä oli perseestä, sillä aina käytän sitä jännityksen aiheuttamaa tunnetta tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa momentumia omaan esiintymiseni hyväksi lavalla. Perjataina se puuttui ja esitys tuli ja meni. Harmitti, kun tuntui ettei jokin ollut kohdallaan. Esitys itse onnistui oikein hyvin, eikä siinä ollut mitään vikaa,ainoa mitä olisi kaivannut oli jännitys. Se uupui. Harmi.

Lauantaina meninkin sitten Emmin kanssa hänen luokseen ja aloimme valmistella Arieksen Halloweenia! Emmi maskeerasi minua tunnin ja itseään toisen mokoma. Tässä lopputulos:


Arieksen Halloweenit onnistuivat hyvin! Koko Arieksen kööri, paitsi Sina, oli paikalla tai ainakin käväisi paikalla. 8 meistä sitten jatkoi yökerho Escapeen, jossa juhlimmeVIP pöydässä ;P


Itse toki juhlin maltillisesti, sillä sunnuntaina olisi L-teorian toinen näytös, enkä itselleni antaisi koskaan anteeksi, jos esitys kärsisi minun itsekurini takia. Sitä paitsi, oli ihan mukavaa kerrankin kun ei hörsinyt niin kuin sieni, vaan että voi ottaa ihan vaa pari (Hyh, kuulostipas siltä että omaisin jonkun alkoholiongelman, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitin)

Tänään sitten L-teoriaa jatkettiin ja sieltä Kanavan treeneihn. L-teoria on saanut ihmetyksekseni pelkkää positiivista palautetta tai että kaikki katsojat ovat kehuneet sitä. L-teoria on kuitenkin harmillisesti kärsinyt yleisön puutteesta: kahdessa esityksessä ollut yhteensä 17 ihmistä ja tilaan mahtuu n. 30. Harmillista. Nooh, toki jokainen yksittäinen katsoja on arvokas ja vaikka katsomossa olisi vain yksi katsoja, niin toki silloin hänelle vedettäisiin esitys tuplateholla vähintään. Tietysti se on erilaista vetää kahdelle katsojalle kuin kahdelle sadalle, mutta en koskaa ole ymmärtänyt sitä ideologiaa ettei esitystä esitettäisi, jos on liia vähän katsojia. Perkele, jos se yksikin katsoja on nähnyt niin paljon vaivaa että on tullut paikalle ja maksanut lipustaan, on täysin oikeutettua että hän saa rahoilleen vastinetta.

Tänään Kanavateatterin ohjaajamme Annu Sankilampi oli myös katsasamassa L-teorian. Hän sanoi siitä sitten muutama sanasen ja niitä kuuli mielellään, sillä nyt on sitte saatu kahden ammattiohjaajan mielipidettä. Päälimmäisin lause,joka jäi mieleen oli "En pitkästynyt ollenkaan" ja juuri tuo lause oli se mitä haluan kuulla katsojiltani. Aina.

Olen jo Lahden ajoista asti ja aikaisemminkin manifestoinut teatterin viihteellisyyden puolesta, en enää jaksa siitä tässä jauhaa, kun olen se aikaisemmissa kirjoituksssa todennut, mutta että jos ohjaaja Sankilampi ei pitkästynyt tarkoittanee se minun Laukaalaisen ja puoliturkkilais- (voisi olla myös Turkkalais, hehe...) näkemykseni mukaan että hän viihtyi esitystä katsellessaan ja jos niin on,niin sitten voin nukkua yön tyytyväisenä. Olen päässyt tavoitteeseni hänen kohdallaan.

Yksi syy katsojavähyyteen on puutteellinen markkinointi, josta syyttävä sormi saanee osoittaa minua. Yksinkertaisesti ei ole ehtinyt markkinoida tarpeeksi tai olen ainakin yrittänyt tehdä kaiken mahdollisen mikä Arieksen rajoissa on madollista. Noo, jospa tämä tästä. Saimme myös vuokrattua Jyväskylän Monitaidetila Ikkunan L-teorialle marraskuun lopulle 25. ja 26. marraskuuta. Joten tuomme L-teorian myös Jykylään. Mahtavaa!

Paljon halajais vielä kirjoittaa, mutta voisi tässä vielä jotain muutakin värkätä, joten jättäkäämme muut löpinät myöhemmäksi!





L-teoria on ovella!

Nyt ei ole vähään aikaan tullu kirjoiteltua tänne, mutta nyt täytyy rehellisesti sanoa, että on ollut kova kiirus. Kanavaa, Ariesta sekä koulua ja juontokeikkoja, niitä minulla on ollut koko tämän ajan. Lisäksi syynä on edelleen näppäimistöni kelvottomuus, joten tämän tekstin kirjoitankin nyt Emmin koneella :)

Mitä tulee Kanavaan, oli siellä ennen tätä viikkoa parin viikon loma. Ohjaaja oli muissa hommissa, joten olimme pari viikkoa tuuliajolla, vaikka kyllä harjoittelimme kerran keskenämme, mutta focus ei ollut mitään parasta mahdollista, joten ei niistä saanut kukaan oikein mitään irti. Eilen siten palasimme arkeen ja olemme aloittaneet sen kuuluisan hinkkauksen. Ensi-iltaan vähän yli 2 viikkoa, joten kohta alkaa jo jännittää, ei kuitenkaan vielä :)

Se mikä alkaa jo jännittää, on L-teorian perjantainen ensi-ilta. Viime sunnuntaina oli ennakko Arieslaisille ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole ikinä mennyt niin hyvin. Yleisömmekin tykkäsi kovasti ja varmuuteni L-teoriasta vain kasvoi. Nyt olen täysin varma, että olen onnistunut luomaan mahtavan produktion. Olen kirjoittanut oikeasti hauskan episodin ja vielä jos muukin yleisö nauttii, niin voin todellakin lähteä kevätlomille hyvin mielin.

Koulussa olen jo aloittanut hiukan työssäoppimista, vaikka oikeasti se alkaisi vasta 8.11. Viime perjantaina, lauantaina ja maanantaina eli eilen minulla oli juontokeikkoja Torikeskuksessa, jossa esiintyi ammattiopistolaisia muusikoita, sekä itse Yön Olli Lindholm ja maanantain konsertti oli sellainen lastenkonsertti. Jännitti ihan perkeleesti. Vaikka olen 7 vuotta tehnyt näyttämötaidetta, siltikin stressasin ja jännitin todella paljon mikin kanssa juontamista. Hassua. Minulla ei ole mitään ongelmaa hyppiä alasti lavalla, mutta että juontaminen voi olla noin pelottavaa.

Noh, selvisin siitä kuitenkin puhtain paperein :) pian siihen alkoi jo tottua, mutta alku oli pahin. Niinhän se taitaa olla kaikessa. Tosin oma itsekriittisyyden ruoskahan sohjoi selkäni vereslihalle viikonloppuna, kun mietiskelin kuinka se olisi voinut mennä paremmin (lue:täydellisesti) mutta noh, ehkä armahdan itseäni ja totean että se oli ensimmäinen juonto ja se meni ihan hyvin.

Viime päivinä päässä on pyörinyt kaikenlaista, lähinnä L-teoriasta mutta myöskin olen palauttanut ajatuksia viime keväältä ja pohtinut myös niitä minun ja Turkan välisiä keskusteluja. Mutta nyt Emmi tuossa jo odottelee että lopetan ja katson hänen kanssaan Draculan :) joten ehkä jätän pidemmät pohdinnat seuraavaan kertaa, ehkä jo huomiseen!

Lomailut lomailtu

Täytyy sanoa että syysloma on tehnyt oikeasti hyvää. Olen nyt saanut levättyä hiukan paremmin kuin tavallisesti ja hyvä niin. Mielekkäämpää palata sitten arkeenkin maanantaina.

Tämän viikonlopun olemme ahertaneet L-teorian parissa, sillä ensi-iltahan on jo alle kahden viikon päästä. Jänskättää. Teoksessamme on otettu tietoinen iso riski: siinä ei ole käytetty ulkopuolista ohjaajaa, vaan me olemme Aten kanssa itse toimineet ohjaajina samalla kun olemme tehneet sitä. Siinä on suuri flopin vaara, mutta halusin tehdä sen niin, koska haluan teoksestani mahdollisimman paljon nimenomaan minun näköiseni, silläkin uhalla, että ohjaus kusisi. Tiedän,ahnetta ja itsekästä, mutta niin ihanan haastavaa!

Mietin pitkään mitähän katsojat tulevat olemaan mieltä L-teoriasta, mutta tulin hyvälle fiilikselle kun Kaya ja Emmi olivat tykänneet, kun esitimme sen heille perjantaina aamulla. He toimivat äänimiehinä siinä, joten oli jo aikakin näyttää teos heille. Tänään sitte Jarmo Inkinen kävi katsastamassa teoksen ja antoi oman palautteesa meidän pyynnöstämme. Hän sanoi ettei hänen tarvitse sitä tulla katsomaan välttämättä uudestaan, sillä se on jo valmis.

Olin lievästi sanottuna yllättynyt. Hänestä teos oli valmis, eikä se enää tarvitsisi mitään ihmeellistä.Tietekin muutaman parannusehdotuksen heitti kehiin, mitkä olivat erittäin hyviä pointteja ja aiommekin kiinnittää niihin huomiota, mutta että kokonaisuus oli toimiva ja valmis. Se todella yllätti, sillä itsestä tuntuu että on vielä pajon tekemistä. Kutsuimme Inkisen katsastamaan tuotoksemme ja antamaan ohjauksellista neuvoa, niin kuin asian ilmaisin hänelle ja olen kiitollinen että hän tuli ja antoi oman näkemyksensä. Hyvä jos se näyttää olevan kohdillan. Nyt ei kuitenkaan ole aika nostaa jalkoja pöydälle ja ajatella että "kyllä sitä sitten iltamissa" vaan nyt on aika vielä viimeisten rutistusten, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.

Viikonloppu on mennyt muute rauhallisissa merkeissä täällä Laukaassa Emmin kassa. Huomenna harjoitusten jälkeen suuntaamme Emmin vanhemmille päivälliselle.

Tänään on ollu hyvä päivä. Kieltämättä tuli hyvä fiilis ja tunne että on sitä jossakin sitten onnistunut, kun ammattilaisen mielestä olen kirjoittanut hyvän näytelmän. Tästä on hyvä jatkaa!

PS. Minua vituttaa suuresti kun näppäimet eivät tässä koneelle kunnolla toimi, tai että ne ei kunnolla painu pohjaan asti ja siks virheitä saattaa esiintyä tekstissä,vaikka yritänkin niitä tarkastuksilla kitkeä. Varmaan jotain epämääräistä näppäimien alla. Tämänkin kirjoituksen tekoon meni iha helvetisti aikaa. Kenties aika vaikka pienen putsauksen?

Koko Kaupungin Vinski v. 2007



Talvi v.2008



Kesäyön Unelma v.2009

Mirri Pois v.2010

Laulu tulipunaisesta kukasta v.2010

Ikiliikkuja v. 2011

Seikkailu Hämäränmaahan v. 2012

Vitsit Vähissä v. 2012

Kesä v. 2012

Lahden Kansanopisto v. 2012

Verivelka v. 2012

Berliinissä v. 2013

Kirsikkatarha v. 2013

Tonight show with Joni Hyvönen starring Joni Hyvönen - demo v. 2013

Kunpa minä olisin sinä v. 2013

Kesä 2013

L-teoria v. 2013

Syksy 2013

Joskus on vaikeaa sanoa ei

Se on loma nyt! Aijaijai, nyt kun koulussa on niin jopa viikonloppuja osaa aina jännästi arvostaa kun kesäisin on iha sekaisin mikä päivä on milloinkin. Virallisesti loma alkaisi huomenna mutta kun hommat oli hoidettu niin huominen saatiin myös lomaksi. En pane lainkaan pahakseni. Loman ohjelmassa on mm. teatteriharjoituksia, salitreenausta, Emmin kanssa oleilua ja myöskin...lepoa! Sen olen päättänyt. Jo huomenna aion nukkua pitkään ja naatiskella.

Viime vuosi ja tämä vuosi ovat olleet kaikkein kiireisimmät minulla noin niinkun teatterin saralla ja oikeastaan muutenkin. Viime vuonna eli v. 2012 olin mukana neljässä eri projektissa ja siihen päällä oli vielä puoli vuotta Lahden opiskelua. Tämän vuoden loppuun mennessä olen ollut viidessä projektissa ja olen luvannut itselleni että pidänkin nyt pienen tauon ja otan aikaa itselleni ja Emmille myös.

Ensin ajattelin kesän jälkeen  pitää paussia kun Kanavan kesänäytös ja Arieksen ensimmäinen produktio oltiin saatu pakettiin. Kuitenkin oma dialogin idea alkoi kulkemaan ja se valmistuikin, joten päätin tehdä sen vielä vuoden loppuun mennessä. Kun sain kutsun Kanavateatterin Juoruja näytelmään, olin kiinnostunut tekemään farssia ensimmäistä kertaa. Onhan sekin oiva aluevaltaus. Päätin sitten lähteä siihenkin mukaan ja ilokseni voinkin todeta, että se oli hyvä päätös, tarkoitan että olen onnistunut sumplimaan kaikki loppuvuoden aikatauluni juuri näiden kahden projektin sekä koulun kanssa.

Kuitenkin tänään tuntui pahalta ja tuli huono omatunto, kun joutui sanomaan ei. Eli siis kieltäytymään projektista. Ensimmäistä kertaa minä, Joni Hyvönen, kieltäydyin osallistumasta uuteen projektiin.

Hyvä ystäväni ja suuri opettajani, jota kunnioitan enemän kuin ketään muuta tuntemaani teatteri-ihmistä, Jarmo Inkinen soitti minulle pari päivää sitten ja kysyi tohtisinko lähteä mukaan hänen projektiinsa, jonka olisi määrä valmistua maaliskuuksi. Sanoin että harkitsin asiaa. Olen mietiskellyt ja punniskellut vaihtoehtoja, kysyin myös Emmin mielipidettä. Tänään hän sitten soitti. Oli tehtävä päätös. Ja vastaus oli ... "Ei".

Heti sen vastauksen jälkeen tuli huono fiilis ja on vieläkin osittain, koska olisin niin halunnut olla mukana tässä kyseisessä projektissa, mutta silti on tunne että valitsin oikein. Olen jo pitkään ajatellut pitää pientä paussia ja nyt on sen aika. Joo, olen kyllä lupautunut Kanavaan taas ensi kesäksi, kun siellä tehdään Kivenpyörittäjän kylä ja harjoitukset alkavat Tammikuussa, mutta se harjoitustahti Kanavassa on sen verran löysä vielä alkuvuodesta, ettei se haittaa. Arieksen toiminnasta pidän kesään asti taukoa, toimin kylläkin johtajana jne. mutta kevään projektiin en aio osallistua esiintyjänä. Sitäpaitsi hyvä antaa muillekin tilaa välillä :)

Olen tehnyt jo suunnitelmat ensi kesäksi valmiiksi: L-Teorian ja Juorujen jälkeen aion rentoutua joululoman ajan. Tamikuussa alkaa sitten Kanava, mutta kuten sanoin, verrattuna tämän hetkiseen tahtiin, pidän sitä vielä lomana. Keväällä olisi sitten vielä tarkoitus dramatisoida eräs näytelmä Ariekseen, jonka ohjaisin kesällä, mutta siitä lisää myöhemmin. Teakin ja Nätyn pääsykokeisiin aion nyt keskittyä täydellä teholla ja se on yksi painava syy, etten ota nyt liikaa hommaa keväälle.

Harmittaa kieltäytyä hyvän ystävän ja suuren opettajan tarjouksesta, mutta tällä hetkellä se tuntuu oikealta. Toivon että hän saa kasaan hyvän joukon, jotta teoksesta tulee paras mahdollinen. Tänään olen mietiskellyt paljon sitä, että joskus täytyy vaan osata sanoa ei, vaikka mitenkä jokin asia kuulostaa houkuttelevalta. Se on vaikeaa, mutta siihenkin on hyvä opetella, ainakin joskus.

Teatterin arvo

Nyt on loppuilta aikaa rauhoittua ja rentoutua kotona koneen ääressä. Koko päivän ollu taas menossa ja huomennakin tekemistä riittää. Ensi viikolla alkaa muuten syysloma koulussa joten jospa sitten pyyhittäisin pari päivää lepäämiseen, kuten lääkärikin määräsi. (No okei ,se oli terveydenhoitaja, mut lääkäri kuulostaa paremmalta)

Viime päivinä olen huomannut haaveilevani asuntoautosta. Ai perkele sellanen olisi mahtava saada joskus. Miettikää nyt, mikä olis sen parempi tapa viettää vaikkapa kesälomaa kun lähtee Suomea tai miksei vaikka Eurooppaakin kiertelemään asuntoautolla. Kuumana hellepäivänä voisi ajaa suoraa autobahnaa ikkuna auki, radio päällä,  vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa samaan aikaan kun kahvin ihanainen tuoksu leijailisi sieraimiin asuntoauton uumenista. Vielä kun matkan pääsisi tekemään itsekseen niin se olisi piste i:n päälle. Aijaijai, se vasta olisi eläämää!

Kaikenlaisia sitä mietiskeleekin näinä synkkinä syysiltoina. Nooh, saahan sitä aina haaveilla ja miksei toteuttaakin joskus. Ehkäpä odotan nyt ensin sitä että pääsen sinne Kanarian lämpöön helmikuussa :)

Tänään olin jälleen Sokoksella avustamassa. Sieltä lähdettyäni menin Emmin luokse josta Kayan ja Emmin kanssa lähdimme katsastamaan Teatterikoneen Unelmapeli nimistä improvisaationäytöstä. Siinä näytteli  Kayan ja minun nykyinen ohjaaja Annu Sankilampi, joten olihan se nyt käytävä jo siitäkin syystä katsomassa. Esityksessä oli kolme näyttelijää ja yksi Jokerina toimiva henkilö joka siis oli linkki yleisön ja esityksen tapahtumien välillä. Veti hommaa siis eteenpäin ja kysyi yleisöltä ohjeita esitykseen. Vähän siis samalla kaavalla miten Forum-teatteri toimii. Oikein mainio pätkä ja muutenkin tykkään improsta ja näiltä kyseisiltä ihmisiltä se näyttikin onnistuvan oikein hyvin. Eipä sillä, olivathan he ammattilaisia.

Esityksessä oli se erikoista että sen avulla haettiin selvyyttä paljonko katsoja on valmis maksamaan teatterista. Mitään virallista pääsymaksua ei siis ollut, mutta ainoa ohje oli se, että jotain pitää maksaa, oli se sitten 50 euroa tai vaikka vain 5 senttiä kaikki kävi. Sitten lopussa esitettiin jokaisen näyttelijän palkkakuitti paljonko he olivat tienanneet kyseisellä esityksellä josta oli miinustettu vakuutukset, tilan vuokrat ja arvonlisäverot, eli ns. kiinteät kustannukset niinkuin me merkonomit tapaamme sanoa ;P

Jokainen näyttelijä sai esityksestä 16,21 euroa. Oikeastaan aika pirun hyvä tuntiliksa. Kuitenkin kun kyse on näyttelijästä Suomessa!

Mielenkiintoinen kysymys. Paljonko teatteriesityksen mielestäsi tulisi maksaa? Tai että paljonko olet valmis antamaan rahaa jotta näkisit teatteritaidetta?

Omasta mielestäni raha on pilaamassa taidetta. Tai että tuntuu siltä, että taidetta tehdään jotta tienaisi sillä itse, eikä sillä että nimenomaan katsoja saisi siitä jotain ja että itselle se palkinto tulisi siitä itse tekemisestä ja mahdollisista kiitoksista.

Nooh, nykypäivänä kun kaikki maksaa niin tietysti esityksestäkin on jotain pyydettävä, muttei mitenkään barbaarinomaisesti! Mielestäni teatterilipun hinta saisi enimmillään maksaa sen 20 euroa. Se on aika nafti yläraja ja senkin summan maksaisi vain amattiteattereissa. Kaupunginteatterin yli 30 euron liput ovat kyllä todella härskin hintaisia, tietysti ymmärrettävää on että iso laitos tulee pyörittää ja amaattilaiset vaativat omat palkkionsa, mutta siis näin kuluttajana ja katsojana hinta tuntuu isolta.

Harrastajateattereissa about 10 euroa olisi minusta sopiva summa tai että korkeintaan jotain 12 euroa. Tällä kertaaa en peräänkuulutu teatterin viihdearvoa, kun olen sen jo monasti sanonut, mutta teatterin teko pitäisi olla yhtälailla ellei jopa enemän palkitsevampaa kuin rahallinen palkkio. Näin haluan uskoa vielä näin nuorena miehenä. Summasummarum teatteriesityksen tulisi maksaa korkeintaan 20 euroa.

Kiitos niille muuten jotka vielä jaksavat lukea kuulumisiani ja omia mielipiteitäni. Piditte niitä sitten huuhaana tai ette, mutta sekin on jo jotain että vaivautuu tulemaan tälle sivulle :)

Heitänkin siis pallon teille arvon lukijat. Mikä on teidän mielestänne teatterilipun sopiva hinta? Tämänkin kysyn vaan kommenttien toivossa. Niitä olisi joskus kiva saada, ei koskaan oikein tule :/ Saa minua kritisoidakin, mutta älkää kuitenkaan olko kovin ilkeitä jos saan pyytää : )

Sinä päätät

Jahas, jokos se olisi aika kirjoitella tännekin jotain mitä mieleen tulee. Yli viikko menny tässä taas kiireessä, on ollut...no mitäs tässä nyt on ollut? Harkkoja ja koulua. Mut silti on ollu aika kiirettä. Oikeesti!

Koulussa viikko on mennyt promoillen ja Sokoksen 3+1 päiviä avustaen. Kyllä, luit aivan oikein! Kauas on tultu niistä ajoista kun ylpeänä astelin Gajevina Lahden kansanopiston lavalla ja sain yleisön syömään kädestäni ja ylistämään minua! No okei, ne taputukset oli meille kaikille mut silt... u got the point! :)

Mutta joo, jos nyt iha tosissaan puhutaan niin promotyö on aika kauheeta shittiä. Siis se on sitä kuuluisaa ihmisten kiusaamista. Minusta. Se että pystytät kojun keskelle tilaa ja kyselet  (lue: kiusaat/häiritset) ohimeneviä ihmisiä ja kehotat heitä kuuntelemaan Sokoksen tapahtumista ja osallistumisesta arvontaan. Ja kun promopaikka oli vielä Viitaniemen auto- ja logistiikkapuoli, ni varmaan voitte arvata, ettei siellä paljon potentiaalisia halukkaita jäänyt kuuntelemaan. Arvontaankin osallistuivat kun saivat siitä hyvästä karkin. Huoh. Noo, sitä teimme VAIN kaksi päivää onneksi, sen jälkeen pääsimme sitten ihan asiakaspalvelutehtäviin Sokokselle.

Itse olin siellä eilen. Ei siellä oikeen muuta hommaa ollut kuin kävellä omaa osastoa ympäri ja siivoilla asiakkaiden sotkuja, lähinnä viedä vaatteita sovituskopeista takaisin niille kuuluville paikoille ja auttaa asiakasta jos näillä on ongelmia. Nooh, aika meni aika nopiaan vaikka jalat alkoivat neljän tunnin kävelyn jälkeen himan väsyä. Lauantaina olisi taas luvassa sitä. Ei sillä, tykkään kyllä olla tuollaisissa paikoissa missä on paljon ihmisiä, mutta täytyy kummastella sitä asiaa että jos sovituskopeissa lukee vielä erikseen että "Viethän tavarat takaisin paikoilleen" niin niitä lojuu siellä aivan jumalattomasti. Me olemme laiskoja me ihmiset toisinaan.

Mutta joo, bussissa tänään istuskelin ja mietin L-teoriaani. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna nyt täydellä teholla Aten kanssa ja hyvä niin. Kohtahan se ensi-iltakin sieltä tupsahtaa. Mielessäni kävi siinä miettiessä että mitähän haluan sanoa teoksellani tai että mikä on L-teorian sanoma? Sanoma? Siinä on kyllä oikeesti niin tyhmä sana, oikeesti. Se oksettaa minua. Olen ollut pitkään sitä mieltä, ettei taiteessa , etenkään teatterissa tarvitse olla aina sanomaa. On hyvä tietysti jos se löytyy, muttei se suinkaan ole pakollinen.

Silloin v. 2010 joka oli meidän hevostelumme kulta-aikaa, tai niinkuin itse kutsuin sitä kautta Attitude-ajaksi, jolloin teoksissamme ylitettiin rajoja ja normeja ja meitä syytettiin milloin mistäkin häpäisystä kun Laukaan lukion auditoriossa taidettamme esitimme.Teimme silloin epävirallisia projekteja, jotka toteutimme impron pohjalta toimimme lukion tilojen alla, sitteminhän meidät alettiin savustaa ulos sieltä ja keksiä kaikenlaisia syitä toimintamme vaikeuttamiseksi, mutta se on toinen tarina. Näytelmät kuten Mirri Pois tai Sä olet kakkonen tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Niissä oli sitä kokeilua ja ennen kaikkea asennetta!

Kuitenkin takaisin aiheeseen, jo noina aikoina kysyttiin aina että mikä on teoksemme sanoma? Se aina ärsytti minua ja kysyinkin monta kertaa kysyjältä että "Mikä vitun sanoma?" Se mitä me teimme silloin siellä ei minusta sisältänyt mitään suurempaa sanomaa. Se oli vain nuorten poikien hauskanpitoa ja yritystä saada yleisö hyvälle tuulelle ja nauramaan. Ja onnistuimme siinä. Aina!

Sitten sen jälkeen joku Hyvösen Joni, joka on joku Laukaalainen teatterintekijä tuumaili ja haastoi minulle että Teoksella on aina oltava sanoma, muuten se ei ole taidetta. Hetken jo uskoinkin tuohon mitä se puoliturkkilaisnarri äpätti korvaani, kunnes tajusin että paskat. Eikä täydy olla!

Olen huomannut kuinka moni teatterintekijä ottaa hyvin vahvasti kantaa politiikkaan. Se näkyy . sosiaalisessa mediassa. Halutaan koko ajan kritisoida nykymaailmaa ja omilla teoksillaan tuoda näkyväksi oma kantansa maailman menosta. Tätä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Miksi teatterista on tullut politiikan ja vallankäytön arvostelun väline? Miksi monella teoksella halutaan kritisoida tai tuoda omaa kantaa tai sanomaa julkiseksi? En tietenkään sano, etteikö niin voisi tehdä. tietysti voi ja olen itsekin, mutta sen ajattelun ei minusta pidä sumentaa teatterin tai oikeastaan taiteen perimmäistä olemusta mielestäni: viihdyttämistä.

Teatteri on toki hyvin vahva vallankäytön väline. Teoksilla saadaan näkyvyyttä ja oma ääni kuulumaan. Se on ikään kuin The Voice of the voiceless. Tai että jos tekee produktion ihmisille niin joskus voisi myös lähteä siltä kantilta ajattelemaan että" millaisen esityksen tekisin, että yleisö viihtyisi", eikä sillä että "mitähän nimenomaan juuri MINÄ halluaisin nyt sanoa ihmisille". Entäpä jos joskus ei tarvitsisi sanoa yhtään mitään? Mitäs jos annetaan maailman mennä menojaan ja keskittyisimme vaan nauttimaan viihteen tuottamisesta, nauttimaan elämästä?


Okei, olisin voinut L-teoriaan lisätä nyt näitä tämän päivän polttavia uutisia kuten Greenpeacin oikeudenkäynti Venäjällä. Minun ei tarvitse, kun voin sanoa kantani tässä blogissakin. Paljon helpommin.

No, sanotaan nyt vaikka  sitten lyhyesti tuosta Greenpeacesta kun tuli luvattua. Olen samaa mieltä presidenttimme kanssa siitä että nämä Greenpeacehemmot kyllä tiesivät riskit ja siltikin he uhmasivat niitä. Joo, en ole todellakaan minkään 15 vuoden tuomion kannalla, ajatuskin tuosta on naurettava enkä pidä tuota merirosvoutena, mutta tähän voisi sanoa vanhan lauseen; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tiedetään varsin hyvin millainen tilanne on naapurissamme, silti pitää mennä tökkimään tikulla karhua. Okei, saatiin varmaan oma kanta kuuluvaksi, mutta joskus voi miettiä, onko kaikki tuo todella sen arvoista?

Tai sitten se selkkaus siellä Heteropridessa. Itsehän en moisista uutisista piittaa, mutta kun alettiin natseista puhumaan niissäkin otsikoissa, päätin sitten vilkaista. Mielestäni siinäkin jutussa ammutaan kärpästä haulikolla. Okei, se että heiluttelee käsiään paheksuntaa herättäen ei minusta tee vielä natsia. Tarkoitan vaan että se syyttelyn määrä oli aivan jumalaton mitä ne ihmiset saivat osakseen vaikka syynä tuskin oli muuta kuin puhdas provo. Joo, mautontahan moinen pila saattanee olla, mutta ehkä he tekivätkin sen juuri siksi että me tiukkapipoiset taivastelijat ärsyyntyisimme. Onhan se hauskaa tökkäistä kusiaispesää ja katsoa kun ne juoksevat ja alkavat touhottaa kahjoina sikin sokin. Niin tässäkin. He halusivat huomiota moisella tempauksella ja sitä he saivatkin.

Teimme juuri kun he halusivat. He eivät suinkaan ole natseja vaan me olemme ne omissa uskomuksissamme leimanneet siksi. Me loimme nämä natsit. Eivät he.Meidän pitäisi jättää tuollaiset mauttomuudet vain omaan arvoonsa, eikä kiinnittää niihin huomiota. Jos joku haluaa uskoa natsien toiseen tulemiseen niin uskokoon, mutta itse en moista ajanjaksoa näe tulevaksi. Itsekin nuorena poikasena ollessani airsoftasin hakaristi hihassa ja onko se minusta tehnyt natsia sitten? Kyseessä oli silloin pukukokonaisuus, ei mikään julkinen joukon kiihottaminen. Joku tietysti voi minut leimata, mutta sellaisella ihmisellä on sitten jo korvien välissä vikaa. Minusta.

Aika ohi aiheesta entiin mutta siis piti sanomani, että sanomalla voi välillä heittää vesilintua. Mikä minä olen päättämään mitä teokseni tulee sanomaan ihmisille tai pitäisi sanoa. En niin mikään. Katsojat päättävät sen mitä teokseni heille tuo mieleen. He päättävät sanoman, en minä. L-teoriassa sanomaa ei ole. En suostu tunnustamaan että siinä sellaista olisi. Tule itse kokeaan L-teoria ja jos se sinulle sanoo jotain, niin näytän vihreää valoa. Oikeesti! Mutta jos se ei sano mitään, peukutan vielä enemän! Sillä teatteriin mentäessä ei tarvitse aina ennä ne analyytikkolasit silmillä Heitä ne pois, rentoudu ja nauti elämyksestä, mikä sinulle tarjotaan. Viihteestä!

Joku voi tulla haastamaan ja naureskelemaan että kylläpä se Hyvösen retale suolti aikamoisen kasan paskaa tuohon ruudulle. Tulkaa vain. Minä pysyn kannassani ja uskon siihen vakaasti tällä hetkellä. Jos en pysty seisomaan omien mielipiteitteni takana, niin voinko kutsua itseäni miksikään? En ainakaan taiteilijaksi!


Jahas, kello rientääkin ja vielä pitäisi tässä jotain tehdäkin. Taidanpa mennä nauttiaan omasta viihteestäni, joihin kuuluu miehiä, trikoot, ja kehä. Ah, showpainia teidänki kannattaisi kokeilla! Se ei ole nii pahaa kuin kuulostaa. :P