Onhan taas hommaa!

Heissan!

Kauhistelin yksi ilta miten on taas taukoa edellisestä kirjoittelusta. Voi hyvän tähen! En kuitenkaan ole saanut slaagia tai mitään muutakaan. On vaan ollut tässä kaikkea mahdollista ja tuntuu että on koko ajan menossa. Nyt istahdan alas ja oksentelen kuulumisia kuluneelta kuulta näytölle. Ehkä se jotain saattanee kiinnostaakin....ehkä?

Kulunut maaliskuu on siis mennyt teatteria tehdessä ja työmaalla oleskellen. Olen tällä hetkellä 4 projektissa yhtäaikaa töiden lisäksi, joten päivärytmini on ollut aikalailla: herää, tee töitä/teatteria, nuku.

Mistähän sitä alottaisi? Noh, ainakin Huoneteatterin Phobos&Deimos on lähtenyt käyntiin enskan jälkeen oikein kivasti. Katsojia on ollut joka esityksessä mutta toki voisi olla vielä enemmänkin :) Erityisesti perjantait ovat olleet täysiä.Yleisö on tykännyt kovasti. Vaikka teos saattaa jokseenkin ahdistava olla, käsittelee se silti oivasti asioita jotka ovat meitä läsnä jokapäiväisessä elämässä. Moni löytää sieltä varmasti jotain itselleen. Jos ette usko niin tulkaahan katsomaan ;)
 Nyt onkin sitten kokonaista kaksi viikkoa taukoa esityksistä koska pääsiäinen on tulevana viikonloppuna. Pieni hengähdys Huoneteatterilta ei tule ollenkaan huonoon saumaan, sillä tuon ajan voikin käyttää sitten muihin projekteihin.

Jyväskylän ammattiopistolle olen nyt sitten myös alkanut vetämään näytelmää, jonka ensi-ilta ja ainoa esitys (ellemme sitten innostu kiertueelle lähtemään ;)) on toukokuun 20. päivä Nuorissa on voimaa- tapahtumassa Jyväskylän Jäähallilla. Esityksen nimi on "Vihdoinkin vapaa". Kestoksi antoivat 15 min. ja toimimme Duudsonien lämmittäjinä kyseisessä tapahtumassa. Kuinka mieltä ylentävää. Noh, laitan kuitenkin parastani kyseisessä projektissa ohjaaajana kuten pitääkin ja uskon että sen tekevät myös näyttelijäkaarti. Jännitin eka mitä nopeasti kyhätystä tekstistäni sanottaisiin, mutta se otettiin ilolla vastaan, joten hyvä niin. Joukossa on muutama joka on tehnyt ennenkin ja sen kyllä huomaa. Harjoitukset ovat sujuneet jouhevasti. Porukka on hyvä ja uskon että saamme kiireistäni huolimatta oikein salonkikelpoisen pläjäyksen toukokuun lopulle. Hyvä me!

Kalenterityttösten treeneissä kerkesin käymään kerran. Nyt on ollut sitten pari viikkoa taukoa koska työt ovat menneet ikävästi päällekäin harkkojen kanssa. Harmittihan se ensin hieman mutta ohjaaja Erika Hast otti asian tosi hyvin. Olenkin siitä kiitoksen velkaa. Itse siis aina olen toiminut niin että harjoituksiin on mentävä vaikka olisi mikä ja olen myös tottunut sellaiseen ohjaajaan joka moittii poissaolosta. Itse saisin ohjaajana slaagin jos joku inffoisi ettei tule 2 viikkoon treeneihin. Olen kuitenkin nykyään alkanut myös muistamaan paremmin sen, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla teatterista kuin minä. Tai että se ei ehkä ole kaikille se suurin unelma minkä eteen tehdä töitä., eivätkä siksi pidä joitain harjoituksia niin tärkeänä kuin minä. Tässä ajattelussa minulla on vielä tekemistä. Ikuinen oppilas kun olen.  Siksi hämmennyin positiivisesti Hastin vastaanotosta. Mutta toki nyt on sitten alettava vastapalveluksena hommiin ja oltava paras ! :P

Mitäs sitten omaan kruununjalokiveeni Arieksessa? Tuhansien Järvien Maa on hyvällä mallilla. Tänään vielä stressasin hiukan, mutta kun katselin aikatauluja niin ei siitä pääse yli eikä ympäri että ollaanhan me nyt iha vitun hyvällä kohdalla menossa. Olemma treenanneet kuluneen kuukauden Viitamäen kellarissa ja siitä suuri kiitos hänelle. Juliste on valmis, esityspäivätkin ovat julkaisua vaille valmiit, mutten voi niitä laittaa vielä levitykseen ennen kuin kevään pääsykoepäivät ovat ihmisille selvät. Se tuo hiukan viivästystä. Toivottavasti tässä viikon kuluessa oltaisiin jo viisaampia niistä. Kuitenkin lähtökohtana on että ensi-ilta on Laukaassa 8. toukokuuta.

Sini ja Henna ovat päässeet tosi pitkälle tekemisessään. Nyt heille on tullut pieni tauko sairastumisen takia joten tekemistä riittää että saavat homman toimimaan samalla tavalla kuin aikaisemmin ja vielä paremmin.
Aten ja Martin kanssa klikkaa. Ei ole muuta mahdollisuutta kun 3 parasta kaverusta pelaa hyvin yhteen. Toki voin kuvitellakin kaiken, mutta fiilistä on tekemisessä, toki paljon hiottavaa, mutta tämä tupuhupulupu- kolmikko vaan toimii!
Juha on ihailtavasti hanskannut tekstin. Lausuminen ja ulkoa sopertaminen on alkanut muokkautua ilmaisuksi toisinaan myös taiteeksi, jota on ilo katsella. Hyvä juttu, koska kyseessä on vasta herran toinen lavaesiintyminen ikinä.


Mutta se teatterista! Helsingissä olen nyt viime aikoina vieraillut useampaan otteeseen. Pari viikkoa takaperin olin työn puolesta kahden päivän koulutuksessa ja puolitoista viikkoa sitten kävin Out - elokuvan jälkiäänityksissä. Se olikin sitten jännää touhua koittaa saada huulisynkan kanssa menemään replat uudestaan. Haastavaa mutta mieluista. Tosin olin tosi väsynyt ja päätä särki joten siinä varmasti yksi syy haastavuuteen. Tunnissa homma saatiin pakettiin ja hyvä niin. Yövyinkin sitten maisteri Alhorinteen luona Vallilassa ja oli kyllä mukava visiitti. Koko yön siinä sitten skumppaa siemailimme ja jutustelimme taiteesta ja maailman menosta. Minä toki innokkaana ja naivina kysyjän roolissa. Maisterin rauhallisempi rooli tasapainotti tunnelmaa Bobikin nukkuessa jaloissa.

Viime torstaina kävinkin sitten taas koulutuksessa Helsingissä ja tällä kertaa menin yöksi äidin luokse Espooseen. Säälittävän nopea olikin visiittini sillä perjantaina lähti jo klo 12 juna takaisin, Olisin viihtynyt pidemmänkin ajan. Siellä vierailu tuntui lomalta.
 Sisko aloittaa kohta jo autokoulun ja vanhempi veli lähtee jalkapalloilemaan Viroon turnaukseen. Ajat vierii. Vaan mitä mainittavaa ite olen saanut aikaan? Niimpä...


Perjantaina oli ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan. Tällä tarkoitan siis sitä ettei ole ollut töitä, harjoituksia tai esitystä ja kyllä nautinkin täysin siemauksin. Kävin treenaamasa, saunoin, söin mummon tekemää lasagnea (lempiruokani!) ja kävin katsomassa Kanavateatterin Suomen Hevosen jossa Kayakin näytteli :)

Esitys kokonaisuutena oli minusta oikein kelpo. Minna Tuomanen pääosassa toimi ja oli porukan karismaattisin hahmo heittämällä. Huomasi että on tehnyt saman roolin joskus aikaisemminkin. Siksi se oli toimivaa, mutta samaan aikaan ehkä liiankin toimivaa?  Toinen ehdoton suosikki oli Katja Kolehmainen jonka tekemisestä tykkäsin myös ! Aihe ei ehkä ollut minulle niin mieluisa mutta ilo on katsella aina hyvää näyttelijäntyötä. Esitys viihdytti ja se riitti. Niinhän minä aina olen manifestoinut!

Paljon olisi katseltavaa tässä taas. Merkkimies Ylioppilasteatterilla kiinnostaisi samoin kuin Vakkarin Eichmann jota kaikki ovat hehkuttaneet elämää suuremmaksi. Sen on oikeastikin oltava sitten erittäin hyvä. Menen sinne suurilla odotuksilla. Nähtäväksi jää. Yksi idoleistani Petteri Olkinuorahan on pääosassa joten siltä osalta voi odottaa mainiota jälkeä.


Nyt kello on sen verta paljon että alan suksimaan sänkyä kohti. Huomenna työpäivä ja ennen sitä ojentajat odottavat rääkkiä Satsilla.

Kuulumisiin!



15. Ben Kingsley


Tässäpä mahtipatu! Tuntuu että mitä tahansa leffaa katselee on siellä sivuroolissa joko konnan tai hyviksen ympärillä häärävän apurin roolissa Ben Kingsley. Mies joka sopii mainiosti ns. täyterooleihin ja tarjoaa siltikin loistavaa jälkeä. Muistetuinpia rooleja itselle herralta ovat ehkä Shutter Islandissa, Oliver Twistissä, Dictatorissa mutta ennne kaikkea Anne Frankissa. Oscarinkin sai 80-luvulla Gandhi -elokuvasta. Mies on britti, joten sinänsä ei yllätä että olen tykästynyt tekemiseen. Olenhan aina sanonut että briteistä tulee mielestäni parhaimpia näyttelijöitä!

PD:n kausi alkakoon!

Moikka!

Noniin! PD:n esityskausi on lähtenyt virallisesti nyt liikkeelle ja se rullailee kivasti tuonne Huhtikuun loppuun. Ensi-ilta oli oikein onnistunut ja tänään oli sitten vasta toinen esitys. Kuten Paavolle totesin, kylvö ja kasvu on nyt hoidettu, aika poimia hedelmät!

Enskari oli siis loppuunmyyty ja tunnelma oli katossa. Se on aina jännä kuinka etenkin ensi-illassa aistii sen yleisöstäkin lähtevän energian ja vielä kun siitä osaa myös ottaa sipaleen itselleenkin. Itse esitys meni oikein mukavasti ja sitten oli tietenkin luvassa hieman juhlintaa.

Tänään esitys oli puolentoistaviikon tauon jälkeen ihmeellisenkin hyvä, tai no, ainakin omassa tekemisessä oli paljon myös parantamista, mutta tarkoitan että olisi se voinut mennä huonomminkin. Nyt onneksi esityksiä on se 3 kertaa viikossa, joten ei ehdi vaipua horrokseen.


Tulkaahan vaan katsastamaan Huoneteatterille mitä olemme saaneet aikaan! Kas tässä Keskisuomalaisen arvio taiteestamme: http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/huoneteatteri-phobos-ja-deimos-kantaesitys-2022015/1992107

Ariksen Tuhansien Järvien Maa- projekti on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Kaikkia kolmea Chapteria olen nyt päässyt treenauttamaan, joitakin jopa parikin kertaa, joka on ihan hyvä. Suurin työ on lähinnä tekstissä ja se on onneksi näyttelijöiden tehtävä. Itse ohjaus tulee olemaan aika helppoa, sillä etenkin Martti ja Sini ovat lähteneet kuljettamaan roolejaan juuri niille raiteille mihin halusinkin. Eivätkä muutkaan kovin kaukaa perästä tule. Vielä on lepsuvaihe päällä mutta se sallittakoon toistaiseksi. Alan vaatia sitä oikeaa tekemistä sitten kun teksti on kunnolla hallussa ja aikaa on sen hieman yli kuukausi jäljellä. Nyt voidaan vielä mennä ns. kepein kengin.

Toki stressaan alitajunnassa koko ajan aikataulua mutta samalla myös rauhottelen itseäni että kyllä se siitä. Pakkohan sen on. Vielä on oma hommansa kaiken maailman tekijänoikeusjutuissa mutta toisaalta, niin oli viimeksikin, joten eiköhän sekin tästä hoidu. Täytyy vaan alkaa töihin!


Kalenteritytöistä otetut promo - ja mainoskuvat tulivat julki ja tällaisia otoksia niistä syntyi:

Kuvaajana erittäin taitava Hanna-Kaisa Hämäläinen, jonka nettisivut löytyvät tästä: http://www.ihmepeili.com/contact.html




Esitän siis syöpäsairasta John Clarkea ja odotankin innolla miltä hahmoni tulee näytöksissä näyttämään syövän runtelemana :)



Hiihtolomaviikko onkin mennyt suurelta osin töiden parissa jossa kiirettä on pitänyt Luokkakokous elokuvan takia. Viime kesänähän pääsimme avustamaan Martin, Hennan ja Emmin kanssa kyseiseen elokuvaan ja kävimmekin sen siis porukalla tsekkaamassa Finnkinolla viime torstaina. Oikein hauska pätkä oli. Juuri sellaista aivot narikkaan viihdyttävää menoa kuten osasin odottaakin. Ei sitä tiukalla pipolla pidäkään mennä katsastamaan.




Ajattelin jälleen sivistää itseäni ja lainailin kirjastosta Teakin Shakespearin lisäksi myös mm. Brechtiä ja Lymiä. Tiina Lymin Susi Sisällä on tällä hetkellä itsellä menossa ja täytyy sanoa että aivan mainio teksti on kyseessä. Pitää hyvin otteessaan ja mielessäni jo kuvittelinkin miten olisi kiva päästä kyseinen teksti tekemään jossakin joskus.

Tänä vuonna päätin etten stressaa Teakin takia. Siitä on vouhotettu niin monta vuotta ja siitä kuulee muidenkin vouhkaavan niin ei itse jaksaisi. En halua edes puhua siitä kenenkään kanssa. Se tulee kun aika on. Dialogi ja biisi nyt on päässä ollut jo jonku aikaa, vielä pitäisi valita ne monologit, jotka ovatkin aina olleet suosikkejani. Harjoituspaikkana taidan pitää edelleen Laukaan nuorisotaloa, jossa saa olla kaikessa rauhassa.


Treenikin on sujunut viime päivinä oikein kivasti mutta liika saleilu on syönyt roimasti kestävyyskuntoa joka on aivan retuperällä. Sen on nähnyt PD:n esityksissä sekä kun YRITIN käydä juoksemassa tässä eräs päivä. Ei ollenkaan hyvä. Se on saatava ennen kesää takaisin reilaan, eihän tästä muuten mitään tule :P

 

 

 

Mutta eipä tässä kummempia! Palaillaan taas!

 

 

 

 

Allekirjoittaneen ja PD:n yhden suosikkityypeistäni Milkan "15 min. ennen enskaria - selfie"

 

 

 

 

14. Steve Austin

 

Okei, joku voi nyt pilkata valintaani herran taustan takia, mutta totuus on se, että mielestäni kyseinen herra on oikein hyvin sisäistänyt toimintaleffojen periaatteet ja toimii siksi hyvin joko karskina sankarina tai roistona. Pellepainissahan on kuitenkin suurin kysymys showsta ja myöskin näyttelijänlahjoista. Jotkut sen hanskaavat hyvin ja jotkut sitten hieman huonommin mutta Austinin tekemisessä on jotain mikä näkyy ja erottuu muista, kuten myös Rockilla ja Batistallakin. Mies on valitettavasti saanut näkyvyyttä b-luokan toimintaleffoissa jotka ovat suoraan DVD:lle päätyneet, vaikka rahkeita olisi ihan mainstream tasolle. Rooli The Expendaplesissa oli jo askel kohti suurempaa, muttei sekään vielä riittänyt että herra olisi päässyt kolkuttelemaan Hollywoodin superstaran ovia. Kenties vielä joskus?