keskiviikko 28. elokuuta 2013

Takasin sorvin ääreen!

Noniin, Kunpa minä olisin sinä-prokkis saatiin kuopatuksi viime sunnuntaina. Kiitokset kaikille katsojille, jotka olitte meitä seuraamassa ja kiitokset myös mahtavalle prokkisporukalle. Tässä ei ole kuitenkaan tämän kauempaa aikaa vetää henkeä, sillä uudet tuulet puhaltelevat jo; tänään aloitin tankkaamaan päähäni dialogiamme ja huomenna alkaakin sitten Kanavateatterin ekat lukuharkat. Jänskättää :)

Jospa nyt kuitenkin näin yön ratoksi kirjoittelen hieman fiiliksiä Arieksen esikoisprokkiksesta, lähinnä mitä ajatuksia ja fiiliksiä se toi minulle. Myönnettäköön tosin että ehkä on liian aikaista vielä puolen viikon jälkeen mitenkään syvällisesti analysoida koko prokkisprosessia, mutta jotain muutamia päällisiä ajatuksia ajattelin kirjoitella lähinnä omaksi huvikseni. Kenties vuoden tai muutaman päästä oivallan jotain uutta produktiostamme, tai sitten en.

Täytyy sanoa että koko Kunpa minä olisin sinä-produktio tuntui minusta alussa hieman riskiltä touhulta. Ottaa nyt täysin tuntematon näytelmä ja laittaa se esikoisteokseksi. Kyllähän ajatus hikeä pukkasi kun Lahden ja Jyväskylän väliä aina bussilla kuljin viime keväänä. Kuitenkin kun sain tekstin hyppysiini ja luettuani sen, se tuntui hyvältä. Se oli täysin erilainen teemoiltaan ja ennen kaikkea tyyliltään, mitä oli aikaisemmin tehnyt ja jostain syystä siitä tuli turvallinen olo esittää se. Jo parin viikon harjoittelun jälkeen, kun huomasi miten hyvin jo silloin luisti harjoitukset, tunne oikeasta valinnasta lisääntyi. En enää empinyt olisiko tämä sittenkin ollut väärä valinta.

Ensi-illan lähestyessä fiilis ja halu esittää näytelmä vaan lisääntyi entisestään. Halu näyttää ihmisille, että Aries laittaa ihan oikeasti hyvän shown pystyyn. Ensi-illassa sitten muut kysyivät minulta "Minkä neuvon taiteellinen johtaja nyt haluaa antaa?" tai että "Onko taiteellisella johtajalla mitään sanottavaa, ennen kun menemme lavalle?" Muistin maisterini sanat silloin ja sanoin saman mitä hän sanoi aikoinaan meille: "Me teemme sen mitä parhaiten osaamme, me teemme näyttelijöiden tehtävän ja katsojat tekevät omansa, se jos katsojat eivät pidä esityksestä, se ei ole meistä kiinni, vaan heistä. Me voimme vaan tehdä oman hommamme niin hyvin kuin mahdollista" Ja niin tapahtuikin.

Vaikkei esityksiä ollut kuin 8 kipaletta niin silti jo viimeisessä esityksessä tuntui että näin tämän pitikin mennä tai että tämä oli juuri sopiva määrä tälle projektille. Millainen tämä sitten oli Arieksen ensimmäisenä projektina? Jos rehellisesti vastaan tuohon, niin sanoisin että keskiverto. Se ei ollut ehkä niin hyvä kuin se olisi voinut olla muttei todellakaan mikään floppi. Sanoisin että Aries avasi näytelmätilinsä suht vahvalla tekeleellä, mutta seuraavan on sitten taas oltava parempi, niin kuin taas siitäkin seuraavan. Aina on kehittyttävä! Aina on päästävä ns. seuraavalle tasolle!

Mitä sitten haluan sanoa ohjaajasta tai kanssanäyttelijöistäni? Minusta Kaya oli ohjaajana hyvä. Enkä sano tätä sen takia, että Kaya sattuu olemaan hyvä ystäväni, vaan ottaen huomioon, että tämä oli Kayan esikoisohjaus, ajoi se asiansa. Toki saimme muilta ohjaajilta ja ihmisiltä kommentteja myös siitä, miten olisi voitu menetellä toisin ja uskon että Kaya onkin laittanut huomioita korvan taakse. Ensimmäinen hänen ohjauksensa oli hyvä ja uskon että ensi kerralla hän tekee vielä paremman.

Kayalta toivon kuitenkin enemmän jämäkkyyttä ja sellaista tietynlaista vittumaisuutta ohjaajana ensi kerralla. Nyt ehkä otettiin hieman lepsummin, kun kaikki tässä kavereita ollaan jne. Minusta ohjaajan tulee kuitenkin ohjatessaan olla täysin eri henkilö, kuin mitä siviilissä kaveriporukan keskellä. Minä ja Kaya emme lavalla ollessamme ole Joni ja Kaya vaan näyttelijä ja ohjaaja ja sen roolin haluan Kayan ottavan ensi kerran kovemmin haltuunsa. Näyttelijät kaipaavat myös ystävällisyyden ja rentouden vastapainoksi myös sitä kovuutta, vaativuutta ja sitä ärsytystäkin. Uskon että parhaat tulokset saa näyttelijästä irti kovalla vaatimisella.

Entäs sitten kanssanäyttelijät? Olin todella innoissani kun pääsin jälleen lavalle hyvän ystäväni Erja Korteojan kanssa. Viime kerrasta taisi olla jo 3 vuotta aikaa joten tuntui taas hyvältä tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Vielä kun Atte oli mukana, tuntui kuin oltaisiin vedetty vuoden 2010 Laulu tulipunaisesta kukasta uudelleen, tosin ilman Marttia. Harmi. Hänet olisin vielä tahtonut tähän samaan prokkikseen kanssamme, mutta ehkäpä sitten toiste.

Vaikka lupasinkin itselleni etten aio stressata mistään tässä prokkiksessa, koska en ole ohjaaja, jätän sen stressaamisen ja turhan suunnittelun, jota olen tehnyt muutamissa viimeisissä epävirallisissa projekteissamme. Pakko myöntää että kyllähän se vähän vitutti kun Sina oli yhdessä vaiheessa 2 viikkoa poissa. Olin huolissani miten hän selviää projektistamme ja että oppiiko hän repliikit ajallaan ja olisiko hän jatkossakin poissa? Paljon pyöri mielessä, mutta sitten kun hän palasi takaisin harjoittelemaan, niin huomasin että huoleni oli täysin turha. Siinä oli mimmi joka teki töitä päästäkseen mukaan rytmiin ja sen hän todella tekikin. Laittoi minulle, epäilijä Tuomaalle, luun kurkkuun ja hyvä niin! Sinan kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä ja täytyy ihailla hänen taitavuuttaan jo noinkin nuorella iällä (18-19). Pitkälle tulee varmasti pääsemään jos haluaa ja tahdonkin lisätä hänet ensi vuoden alussa virallisesti Ariekseen.

Meillä oli hyvä porukka, mutta sehän nyt olikin itsestään selvyys. Ei Arieksessa olekaan kuin lahjakkaita, osaavia ja nälkäisiä nuoria, jotka oikeasti haluavat tehdä taidetta. Nyt marraskuussa minulla on etuoikeus tehdä dialogi parhaan ystäväni Atte Leppäsen kanssa ja dialogi on vieläpä omaa käsialaa, joten aivan mahtavat fiilikset jo tässä vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen projekti oli hyvä, mutta vielä tänä vuonna on tulossa lisää ja ensi vuodellekin on jo suunnitelmia kehitelty. Aries näytti nyt ensimmäsitä kertaa sarvensa ja tästä eteenpäin se tulee tekemään entistä enemmän töitä, että se saisi enemmän näkyvyyttä, yleisöä ja tunnustusta uutena nousevana harrastajateatterina.

lauantai 24. elokuuta 2013

Saletisti natsaa

Jessus mikä otsikko, noo aina ei voi keksiä klassikkoa...

Tänä viikonloppuna minut on vallinnut entistäkin parempi fiilis. En tiedä, se vaan yhtäkkiä iski. Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan mallillaan. Aries pyörii ja jatko sovittiin jo vuoden loppuun tilan käytön kanssa, viikon päästä alamme treenaamaan dialogia, ensi torstaina on Kanavan syysfarssin ensimmäiset lukuharkat, ai että, tekemistä riittää ja hyvä niin!

Toissapäivänä kävimme tsekkaamassa sen Kulissin Pienen kauhukaupan. Hyvä musikaali jälleen kerran, ei ehkä niin hyvä kuin Viulunsoittaja katolla viime vuonna mielestäni, mutta oiken kelpo show. Lihansyöjäkasvi oli hienosti toteutettu :) Propsit sen tekijälle!

Facessa silmieni eteen on pomppinut nykyisten Lahden kakkosten kirjoituksia Lahdessa olosta. Välillä miettii miltähän siellä tuntuisi jälleen olla. Olisihan sitä voinut käväistä huvin vuoksi kokeilemassa pääsykokeissa olisiko rahkeet riittäneet sisään, mutta päätin jättää kokeilematta. Olen  enemmän kuin tyytyväinen että olen nyt täällä Laukaan seudulla ja pääsen toteuttamaan omaa taidettani Arieksessa ja olla myös Kanavan palveluksessa. Niin tosiaan ja opiskella myös liiketaloutta ;P hihi. Lahteen paluu tapahtuu kun sen aika on. Jos sen aika on.

Huomenna Leppäs Atte tulee käymään kahvittelulla ja näytän hänelle dialogimme 10 viimeistä sivua joita hän ei ole vielä nähnyt. Lisäksi ehdotan hänelle esitysaikataulun, jonka olen jo laatinut ja sitten voikin alkaa tekstiä pänttäämään ja julisteen tekoon. Näillä näkymin dialogimme ensi-ilta tulisi olemaan marraskuun ensimmäinen päivä.

Aries-Teatteri sai kutsun Rokkakankaan yriysmessuille lauantaina 7.9. Meille soitettiin ja sanottiin että meille tarjottaisiin ilmaiseksi tila siellä jos haluamme osallistua ja mainostaa itseämme ja ehkä esittääkin jotain pientä. Mikäpä siinä. Ilmainen mainonta ei ole koskaan huonoa ja jonkinlaista improa ajattelimme käydä heittämässä. Erja vastaa siitä lajista, koska on ehkä eniten kokenut ryhmässämme improvisaation saralla.


Tänään oli toiseksiviimeinen esitys Kunpa minä olisin sinä-näytöksissä. Huomenna klo 15 koittaa viimeinen. Hyvällä fiiliksellä vedetäänkin sitten kaikkein kovin show huomenna!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Jepajee! Kouluviikkokin jo yli puolessa välissä jälleen kerran. Olen edelleen merkonomilinjalla, sillä audiovisuaaliselle puolelle ei enää päässyt, noo tulipahan ainakin yritettyä ja eikä tämäkään linja nyt tähän asti ole mitenkään vastenmieliseltä tuntunut. Ihan hyödyllistä inffoa tullu ainakin Atk:sta ja yrittäjyyden kurssista. Hyvin voi sitten hyödyntää Arieksen parissa näitä kumpaakin :)

Mitä taas taiteeseen kuuluu niin ensi viikonloppuna on Kunpa minä olisin sinä- produktion  viimeiset 3 esitystä. Jos et ole vielä käynyt niin tule nyt ihmeessä katsomaan! Perjantaina klo 19 ja la ja su klo 15!

Kauaa ei kyllä lepoa suoda teatterin parissa sillä sain kirjoitettua Aten ja minun dialogini valmiiksi. 39 sivuinen dialogi saattaa kuulostaa lyhyeltä, mutta lukuharjoituksessa siihen upposi vähintään se 45 minuuttia, joten eiköhän siitä tunnin pläjäys tule. Tavoite olisi saada ensi-ilta marraskuun alkuun. Alamme harjoittelemaan varmaan syyskuun alussa. Teoksen nimeksi kaavailin ensin L-teoria nimeä, mutta Aten mielestä se kuulostaa liian lesbomaiselta (L-koodi - sarja) joten täytyy nimi miettiä uusiksi. Sääli. Kerrankin olisi ollut osuva nimi.

Dialogini on saanut vaikutteita tyyliinsä sekä aiheeseensa monista lähteistä tai sarjoista kuten Sohvan valtaajat, Miehen puolikkaat,Quentin Tarantino...jopa Emilin ja Mikaelin Lahden teatterifestareilla nähty Keskusteluja naisista-dialogi antoi projektiini vaikutteita, toivottavasti ette pahastu pojat. :P

Lupauduin myös Kanavateatterin pikkujoulufarssiin Neil Simonin Juoruja - näytelmään, jonka ensi-ilta olisi marraskuun puolessa välissä. Tiukka syksy siis tiedossa, mutta sitten pidän viimeinkin sen ansaitun loman ja palaan asiaan ensi vuonna. Olen jo tehnyt itselleni suunnitelmat ensi kesään asti miten toimin ja siinä pläänissä aion pysyä.

Huomenna suuntaan tsekkaamaan Kulissin latoteatteriin Pienen kauhukaupan, jonka Viitamäki on ohjannut. Kulissi on aikaisempina kesinä mielestäni osannut nuo musikaalihommat, joten en usko että tänä vuonna olisi poikkeus, mutta katsellaan!

torstai 15. elokuuta 2013

24 asiaa, jotka vituttaa!

Heh, vähän tälläinen erilainen kirjoitus tänään. Sain idean yhdestä toisesta blogista ja sit täs oon pari päivää kelannu päässäni et mitkä asiat mua tässä yhteiskunnassa oikee risoo. Aattelin nyt sit huvikseni kirjottaa tänne. Ensin ajattelin 50 asiaa, mutta jo 24asiaakin sai oikein kunnolla miettiä niin menköön nyt sillä luvulla. Todennäköisesti heti ku oon tän kirjottanu tulee seuraavat 25 asiaa mieleen. Nooh. Näillä mennään.

  Asiat eivät tule olemaan missään "eniten vittuuntumisjärjestyksessä" vaan listaan ne ihan summassa. Olen myös suosiolla jättänyt kaiken rikollisen esim. raiskaukset, pedofiliat ja eläinrääkkäykset pois listalta, koska nuo nyt kuvottavat muutenkin. Kyse on siis ihan arkipäivän ilmiöistä. Noniin, aloitetaan!


1. Hattua pidetään päässä sisällä

- Tää on juttu mitä en oo koskaan tajunnu. Siis musta sisällä ei pidä pitää mitään ulkovaatteita kengät mukaan lukien. Hattu on ulkovaate, olitpa mitä mieltä siitä tahansa. Mua on aina ärsyttäny ku on joko pipo tai lippis sisällä päässä. Antaa jotenkin sivistymättömän vaikutelman. Vittu!


2. Mopolla keuliminen

- Jatketaan tällä nuorisopelleilyllä. Ei hyvää päivää. Mopoja vastaan mulla ei ole mitään, ihan kätsyjä kulkupelejä nuorille, mutta se että niillä pitää leikkiä vartavasten niin että saattaa sattua jotain, se on jotain mitä en ymmärrä. Ärsyttävää kun kävelee tuolla kylillä ja aina kun mopo ajaa ohi ni ei muuta kun keula pystyy ja armoton pärinä. Tekee aina mieli heittää joku kalikka renkaan alle. Vittu!


3. Tunkeilevat myyjät

- Tykkään kulkea kaupungilla ja muutenkin eri liikkeissä katsella tavaroita/vaatteita, mutta sitten kun siihen tulee se yli-innokas myyjä, niin on aika turn offi. Vaikka olisit kuinka hyvä asiakaspalvelija ja haluat vain auttaa, niin kiitos mutta ei kiitos. Haluan tehdä ostokseni rauhassa. Jos tarvitsen apua, kysyn sitä. Ja ne on ihan okei jotka kysyy vaan et "voinko auttaa" niis ei mitää, mutta sitten ku on niitä jotka väkisin änkee viereen ja kertoo jokaisen tavaran valmistushistorian, niin alkaa vituttamaan. Vittu!


4. Tämä. Tälläinen. Vittu.

-Se että facessa joskus näkee näitä tälläisiä kirjoituksia, jossa joka vitun sanan jälkeen laitetaan se piste. En ymmärrä sitä. Jos on vaikka lause että "Olin tänään uiskentelemassa järvellä kavereiden kanssa ja hauskaa oli" niin miksi se pitää kirjoittaa: "Olin tänään. Uimassa.Järvellä. Kavereiden kanssa. Hauskaa! Oli. Hohhoiijaa.. noo, jos joku saa siitä kiksejä niin ei ole minulta pois, mutta minusta jotenkin pöyristyttävää. Vittu!


5. Varastaa jonkun hokema

-Tähän törmäsin etenkin Lahdessa ollessani. Ärsyttävää kun joku sanoo jonkun ikään kuin "oman" käyttämänsä fraasin tai jos jollain on oma puhetapansa, niin moni muu alkaa käyttää sitä. Ymmärrän että siitä voidaan vitsailla, mutta jotkut ihan tosissaan "omivat" sen itselleen ja se ärsyttää minua. Keksikää omat tai olkaa hiljaa. Vittu!


6. Katsomossa soi puhelin

- Tää on kans yks tosi iso dizrespect mitä voi muille tehdä. Jos on meneillään teatteriesitys, niin ei sitä kännykkää jumalauta pidetä silloin auki. Oikeesti. Etenkin kun siitä vielä useasti ennen esitystä mainitaan.Tuo asia on yhtä suuri sylkäsy näyttelijöiden kuin kanssakatsojienkin naamalle. Ihan niinkuin tuossa ei olisi tarpeeksi, niin törkeyden huippu on se, että siihen kapulaan vielä vastataan ja aletaan jutustelemaan joutavia. Mitä vittua oikeesti? Teatterissa?! Vittu!


7. Myöhästely

- Okei, täytyy myöntää että tässä mäkin olen paska. Sorrun toisinan tulemaan myöhässä johonkin, mutta ainakin pyrin siitä aina ilmoittamaan etukäteen ja pyytämään anteeksi. Se, että jättää ilmottamatta ja pitää sen kiireettömän akateemisen varttinsa, on musta ärsyttävää. Jos myöhästyy, tulisi siitä aina ilmoittaa tai ainakin pahoittelemaan. Joskus tullu vastaan näitä 1,5 tuntia harjotuksista myöhästyneita ja ku syytä kysyy ni kuulee vaan et "tuolla noin vaan". Vittu!


8. Rallit

-Tätäkään en oo koskaan tajunnu. Jumalaton väkimäärä kokoontuu kattomaan ku autot ajaa melkein päälle. Ja sitten juodaan. Juomisessa ei mitään, mutta jos haluaa juoda, niin kai siihen paremmankin syyn löytää kuin rallit. Vittu!


9. Jääkiekon SM-liiga

-Ymmärrän että joka kaupungilla on se oma sm-joukkueensa, jota kannatetaan henkeen ja vereen. Täällä se on Jyp. Mutta en ole koskaan ollut tykästynyt tähän suomen mestaruus -touhuun. Seuraan kyllä lätkää aina kun on mm-kisat tai Olympialaiset, mutta en näe mitään järkeä olla Suomen mestari jossakin, kun voi olla maailman mestari tai Olympiamestari. Siksi näen jääkiekon sm-liigan täysin turhana aivan niinkuin formulatkin. Tosin, itsehän seuraan pellepainia, joten... :P Mutta jokatapauksesa: Vittu!


10. Pultsarien elämänkerrat

- Näihin törmää joskus. Olit sitten bussissa tai missä tahansa tilanteessa, josta et pääse liukenemaan pois. Haluat olla rauhassa, niin eikö siihen saatana tule joku kosolti alkoholia nauttinut herranrötjäke jutustelemaan ja kertomaan omasta elämästään ja miten on päätynyt siihen pisteeseen. Kaksi sanaa: EI KINOSTA! Vittu!


11. Päteminen

- Joo, tää on rasittavaa. Joskus jollakin on vaan tarve olla aina oikeassa, eikä siinä mitään, mutta välillä vituttaa se "ei se kyllä ihan noin ole, siis tarkalleen ottaenhan se menee kutakuinkin näin..." Jösses, miten raivostuttavaa. Tarkalleen ottaen kutakuinkin tekisi mieli tunkea mono sen perseeseen. Syvälle. Vaikka olisitkin oikeassa, niin eikö vain voi pitää sitä päätään kiinni ja saada vaikka sellainen oma päänsisäinen voitto? Sellanen "hehe, onpas tuo tyhmä, mutten viitsi sanoa mitään. Tiedän olevani häntä fiksumpi" Pliis? Vittu!


12. Suomileffojen automaattinen rankkaaminen paskaksi

- Tätä näkee usein. Jos tulee leffoihin joku suomalainen leffa, niin heti kuulee sitä "Joo, paskaa kun on suomalainen. Ei Suomi osaa tehä hyvii leffoi" Helvetti menkää pesulle. Suomen resurssit leffabisneksessä huomioon ottaen sieltä tulee oikeesti hyvää tavaraa. Okei, tokihan joskus tulee niitä heikompia, muttei se automaattisesti tarkota että kaikki on schaibaa. Vittu!


13. Kaikenmaailman lasten reality-sarjat

-Ohan näitä: KIDS sing, The Voice of Finalnd Kids, Junior Master Chef... Miksi? Miksi? Miksi? Miksi pitää tunkea lapset televisioon ja vielä tuollaisilla formaateilla? Onko se niin että vanhemmat haluavat lapsilleen väkisin näkyvyyttä ja tunkevat ne töllöön jotta itsekin hyötyisivät siitä jotenkin? En ymmärrä. Ärsyttävää. Lasten BB:tä odotellessa... Vittu!


14. Lupausten rikkominen

- Tää on seikka mistä en tingi. Mut on aina kasvatettu niin että jos jotain lupaa, on se pidettävä. Mikään ei ole musta törkeempää kuin lupausten pettäminen. Itse en pyri vaan PIDÄN aina lupaukseni. Jos ei ole varma asiasta, ei kannata luvata mitään. Koskaan. Vittu!


15. Otto Virtasen lopettaminen

-Tää oli jotain aivan uskomatonta paskaa. Kerrankin tehtiin hyvä lonkero ja mitä sitten? Se otetaan pois, koska ei muka myyntiä? Mitä helvettiä? Mikä siinä Kurkon greipissä tai karpalossa niin sitten viehättää? Otto Virtanen oli oikeesti hyvää lonkeroo. Nyt pitää sitten juoda kaljaa kun ei nuo greippilonkerot oikein kolaha. Vittu!


16. Kirkosta eroamisen uhkailu

-En itsekään ole rakkaan Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä asioista, mutta toisaalta, siinä on mimmi, joka uskaltaa oikeesti sanoo REHELLISESTI mitä mieltä on ja sen vuoksi nostan hänelle hattua. Mutta sitä en ymmärrä, että niitä hänen lipsautuksiaan linkitellään faceen ja pohditaan että "Taidanpa erota kirkosta tämän takia..." Kuule, annan hyvän neuvon: Eroa, äläkä taidattele. Räsänen ei käsittääkseni edes edusta kirkon kantaa ja on siksi vastuussa vaan omista mielipiteistään kuten me kaikki täällä, joten mitä se auttaa että erotaa kirkosta? Siis okei, mua ei haittaa että ihmiset siitä eroavat. Jokainen uskoo mihin tahtoo, niin minäkin, mutta että siitä pitää oikein mainita erikseen facessa. Tarpeetonta huomion kalastelua. Vittu!


17. Väheksyvä asenne kokemattomimpiin

-Tällä tarkotan eritoten sitä, että jos vaikka joku ihminen, joka ei koskaan ole tehnyt mitään teatraalista, menee vaikkapa open stagelle ja heittää siellä jonkun esityksen, niin sitten nämä helvetin mukateatteriammattilaiset (harrastajat) ovat sillä asenteella, että on kiusallista katsoa tai että hän häpäisee itsensä, eihän tuollainen mitään voi tehdä okein kun ei ole edes näyttelijä. Hohhoijaa...Annan aivan helvetinmoisen hatunnoston sille tyypille, joka on uskaltanu mennä lavalle heittämään jotain settiä, okei, jos nolaa itsensä jollain tavalla, niin vielä enemmän arvostan koska sillä tyypillä on silloin ollu eniten munaa ku kellään muulla. Siksi annan arvoa jokaisella stand up koomikolle, jotka uskaltaa nousta lavalle ja yrittää saada ihmiset nauramaan ,mikä ei aina ole helppoa. Vaikka ei onnistuiskaan, niin on se silti aikamoinen suoritus mennä sinne epäonnistumaan. Itse en uskaltaisi. Vittu!


18. Rahapotin juontajat

- Ristus sentää, mistä ne niitä löytää? Mitä enemmän mennään ajassa eteenpäin sitä teennäisempiä, kälättävimpiä, järkyttävimpiä, tekotissisimpiä ilolintuja ne sinne tuntuu hakevan. Sitten vielä se kun ne laittaa aivan uskomattoman helppoja kysymyksiä ja arvelee että "Nyt on varmaan tosi haastava, aijaijai itse en tietäisi" Hei bimbot, hankkikaa oikee koulutus ja lopettakaa se katsojien tyhmentäminen. Oikeesti. Vittu!


19. Nassikoiden parveilu osotskeskuksissa

-Rasittavaa ku ne nuoret pennut ES:ssät käsissään norkoilee pelikoneiden ympärillä tai muuten vaan notkuvat kädet taskuissa markettien tiloissa. Kotiin sieltä syömään kunnon kotiruokaa ja juomaan terveellistä maitoa! Vittu!


20. Kitinöitä siitä mitä lavalla tapahtuu

-Se mtä lavalla tapahtuu on taidetta. Piste. Ärsyttää kun jotkun ihmiset loukkaantuvat jostain, mikä tapahtuu teatterin lavalla. Jos se sisältää lapsiin, naisiin, eläimiin, tai mihin vaan kohdistunutta väkivaltaa tai jos satutaan mainitsemaan sana "vittu" tai vähän tissiä vilauttamaan niin se on maailman loppu ja skandaali. "Eihän noin voi tehdä. Tästä minä kyllä kirjoitan yleisönosastokirjoitukseen ja  laitan adressin menemään " Ööh, kyllä voi. Se on taidetta. Teatteria. Ja niin aion tehdä myös itse. Jumalalle kiitos Arieksesta. Vittu!


21. Suomen Hell's Kitchen

-Siis miksi pitää ylipäätään tehdä moinen ohjelma? Mutta ylipäätään en tajua miksi pitää hankkia siihen kokki, joka yrittää olla kuin Gordon Ramsay, jota pidän heti Jumalasta seuraavana. Ja kun niitä vignettejä tulee joka sarjan välissä siitä kokista. Joo, uskotaan että olet kiertänyt maailmaa ja olet kova jätkä kun olet kokannut Simmonseille ja muille sankareille. Mutta hei, olet vain kokki. Muista se. Vittu!


22. Suomen tekijänoikeuslaki

- Jos minä saisin päättää niin kaikki musiikki mitä vaikkapa Youtubesta irti saa olisi vapaasti käytettävissä omissa teatteriproduktioissa, mutta valitettavasti näin ei ole. Ärsyttää myös että käsikirjoituksiin voi vapaasti koskea kun kirjoittajan delaamisesta on tullut 70 vuotta. Olen siis 50 vuotias kun voin esittää Komissario Palmua? Noh, olenpahan ainakin uskottava silloin. Vittu!


23. Ylimielisyys

- Siis ylipäätään sellainen asshole- asenne mihin tahansa juttuun. Ylpeä saa olla itsestään, muttei kusipää. Oikeesti, sellaset etenkin ärsyttää jotka ihan tosissaan väittää olevasa suuriakin näyttelijöitä , jotka on notkuneet pari vuotta kesäteatterissa ja ovat tietävinään kaiken taiteesta. Myykää Kansallinen loppuun, saakaa kutsu linnanjuhliin, tähdittäkää leffoja, dubatkaa.. ylipäätään saavuttakaa jotain, ennen kuin kerskailette olemattomia. Vittu!


24. En muista viimeistä kohtaa

- Kirjoitin lapulle ylös 24 asiaa jotka vituttaa, mutten muistiinpanoistani huolimatta muista mikä se viimeinen oli. Se vituttaa. Vittu!



Noin, siinä oli joitakin asioita mitkä minun mielestäni ovat perseestä. Nyt kun tuota luki niin antoipa se kauheen vihasen ja vittumaisen kuvan musta. Haluan kuitenkin painottaa näin lopuksi, että oon oikeesti tosi mukava ja kiltti ihminen, johon kannattaa tutustua :) :P




maanantai 12. elokuuta 2013

Hyvä fiilis, hyvä meininki!

Nonniin, jälleen kerran sorvin ääressä. Kiirettä on pitänyt niin koulun kun teatterinkin saralla, etten ole kerennyt kirjoittaa esimerkiksi enskarin jälkeisiä tunnelmia tai ekasta koulupäivästä. Nytkin kun kelloa katsoo, niin sehän on jo yli puolen yön ja aamulla kuudelta ylös. Noh, jospa nipistän hiukan unistani ja kirjoitan 10 minuuttia tänne mitä kaikkea on tapahtunut :)

Jos vaikka aloitan koulusta, noh, minä olen kuin olenkin nyt sitten merkonomiopiskelija. Aika härskiä kieltämättä. Keskiviikko ja Torstai menivät tutustuessa, mutta perjantaina alkoikin sitten ihan lukujärjestyksen mukaiset tunnit. Koko perjantai meillä on tässä jaksossa atk:ta ja päivä menikin Wordia käsitellessä. Meillä on siis sama jaksotus kun lukiollakin, 6 jaksoa vuoden aikana :)

Minusta ihan kätsy tuo atk-kurssi, koska itse en ole ikinä ollut mikään tietokonenero, enkä todellakaan osaa tehdä näillä vehkeillä (tietokoneilla, hih) mitään erikoista, joten ihan perus Wordin käyttökin tulee tarpeeseen.

Kuitenkin, viime viikosta lähtien on ollut olo, ettei ehkä tuo liiketalous ole sitä mitä olisin sittenkään halunnut. Tarkoitan että alkoi kaduttamaan, kun ei hakenut audiovisuaaliselle puolelle, jossa voi sitten erikoistua toimimaan tv- ja radiotyössä, se kuitenkin ehkä olisi ollut enempi mieleeni. Nooh, ajatus ahdisti minua nämä pari päivää, kunnes tänään kävin sitten ilmaisemassa asian opinto-ohjaajalle. Kysyin että olisiko mahdollista vaihtaa vielä alaa, hän totesi ettei usko sen olevan mahdollista, mutta lupasi ottaa selvää ja inffota minulle. Heti tuli paljon huojentunut olo, tai että ainakin nyt ei jää vaivaamaan ja on ainakin itse yrittänyt vielä vaikuttaa opiskeluunsa. Ei sillä, että tässä liiketaloudessa mitään vikaa on, mutta ehkä se audio olisi ollut enempi mun juttu. :) Mutta jos ja kun nyt sitten käy niin, ettei vaihto ole mahdollista, niin käyn sitten tämän tutkinnon ekan vuoden loppuun. Ensi vuonnahan Teak kutsuu ;)

Parin päivän aikana on alkanut jo muodostumaan luokallamme näitä kuuluisia kuppikuntia. Ihmiset ovat löytäneet omat sisarsielunsa, joiden kanssa hengaavat välituntisin. Olenko minä löytänyt? En, enkä ajatellutkaan. En ollut Lahdessa mikään suurin teamplayer enkä ole sitä edelleenkään. Tykkään olla itsekseni. Ei sillä, ettenkö voisi olla porukassa, mutta jotenkin tuntuu vielä ettei juttu luista jos menisi keskustelemaan jonkun kanssa kunnolla ja olisihan sellainen teennäinen ja väkisin väännetty tikusta asiaa keskustelu aika kiusallista molemmille. Hyvältä luokka kuitenkin vaikuttaa, ei sillä. Ihan ihmisiä näyttäisivät olevan :P

Noh, mitä tulee sitten taiteeseen niin, ah! Arieksen ensi-ilta meni täydellisesti. Koko perjantai päivä oli aivan jumalaton kiirus, mutta oli se kaikki sen arvoista. Koskaan ei ole mennyt noin hyvin ja ei voi kun ihmetellä, kun ottaa huomioon että koko harjoittelukauden aikana oli ainoastaan kahdet harjoitukset, jolloin kaikki olivat paikalla. (Anteeksiantamatontahan se on, mutta painettakoon nyt tämän kerran villaisella. Minun ohjauksessa sitten kurmuutan oikein kunnolla!)

Katsojia oli ensi-illassa 20. Esityksen jälkeen lähdimme juhlimaan ensi-iltaa Emmin luokse Arieksen porukalla, jonne  myös ystäväni Harjunen ja Julia saapuivat hiukan myöhemmin. Olivat tulleet Kuopiosta asti katsomaan ensi-iltaamme. Mukava oli jälleen nähdä :) toivottavasti pian näemme taas!

Lauantaipäivä meni samoissa merkeissä kuin perjantai-ilta. Kanavateatterin karonkka vei koko päivän ja kyllähän sitä tuli savusaunottua ja telttasaunaankin menin ensimmäistä kertaa. Hieno kokemus muuten! Kokeilkaa ihmeessä. Oli muutenkin hyvä päivä viettää kanavalaisten kanssa. Toivottavasti ensi kesällä roolia irtoaa jälleen, niin pääsen olemaan mukana hienojen ihmisten kanssa. Kanavan 20. juhlavuosi ;)

Eilisessä esityksessämme olikin jo sitten yli 30 ihmistä. Seuraavat esitykset ovatkin ensi perjantaina klo 19 ja la ja su klo 15. Tulkaahan katsomaan!

Haluan vielä lopuksi kiittää suurta opettajaani, ohjaajaani ja ystävääni Jarmo Inkistä sekä nykyistä kanavan ohjaajaani Antti Viitamäkeä hyvin rakentavasta palautteesta. Se on meille kultaakin kalliimpaa näin alkutaipaleellamme!

tiistai 6. elokuuta 2013

Teatterin lavalta koulun penkille

Jopa minua on alkanut hieman jänskättää huominen päivä. Päivä jolloin Hyvösen Joni palaa takaisin...kouluun. Jotenki härskiä taas pakata koululaukkua huomista varten, se tuntuu jotenkin omituiselta. Olen ollut lukion jälkeen siinä uskossa että minä olen kouluni jo käynyt mutta kuinkas kävikään. Muutamaan välivuoteen mahtui teatteria, töitä ja armeijaa ja kaiken sen kautta takaisin luokkahuoneeseen istumaan. Muistan vielä kun lukion kakkosella sain viimeisen matikan kokeeni tehtyä ja länttäsin sen opettajani eteen ja totesin kuuluvasti ja ivallisesti että "Se oli siinä, ei enää ikinä matematiikkaa" ja minne nyt menen? Opiskelemaan liiketaloutta. Kohtalon ivaa. Suorastaan vittuilua :P


Muttajoo, hyvällä fiiliksellä menen kyllä. Jänskättääkin aikalailla. Toivottavasti luokalla olisi teatteri-ihmisiä :)

Viime sunnuntaina kävin mutsin kanssa tsekkaamassa Kartanokievarin kesäteatterin Piukat Paikat musikaalin. Ai jumankekka siellä paikassa kyllä osataan joka vuosi tehdä kunnon esitykset. Vaikka lippu onkin härskin hintainen (25 euroa opiskelijalta) on esitys joka vuosi ollut joka sentin väärti. Maria Lund, Ville Keskilä ja Jyrki Kemppainen esittivät pääosia. He olivat myös henkilökohtaisia suosikkejani. Keskilää oli ilo seurata jo viime vuonna Juha Veijosen aisaparina Agapetuksen Syntipukissa. Keskilän ja Kemppaisen yhteistyö lavalla toimi minusta vallan mainiosti ja onhan se nyt vielä tänäkin päivänä hassua kun miehet laittavat mekot ylleen ja ovat esittävinään naisia. Huumori ei muutu 50 vuodessa.

Musiikista tykkäsin ja monet biisitkin olivat tosi tarttuvia. Kyllä huomaa ettei tuota showta ole kyhätty ihan muutamassa viikossa kokoon. Konsta Niemiselle myös erityismaininta roolisuorituksestaan. Onhan hän sentään minun entinen luokkalaiseni JKO ajoilta. Mukavaa oli nähdä hänenkin taidettaan pitkästä aikaa.

Eli jos Saarijärven hoodeilla liikutte ni menkää ihmeessä tsekkaamaan! Vielä tämän viikon pyörii.

Arieksen ensi-iltakin se vaan lähstyy. Jännittää myös miten katsojatilanne tulee olemaan. Yhtään ei tietoa kuinka monta tulee ensi-iltaan. Voihan olla että esitämme tyhjälle katsomolle. Nooh, tuskin sentään. Katsellaan miten käy :) Vielä on kenraalit torstaina ja perjantaina sitten tositoimiin. Tänään otimme Arieslaisista kuvat jotka laitamme Arieksen FB-sivuille ja blogiin ja keräämme jokaisesta perustiedot ja teatterihistorian kuvan yhteyteen. Kellariteatterila sain tämän idean :P

Huomenna meillä olisi pitänyt olla harkat, mutta ne peruuntuivat koska: heh, tämä olikin hassu tapaus sillä Emmi viime viikolla ehdotti, että osallistuisimme facebookissa kilpailuun, jonka palkintona olisi saunalautta muutamaksi tunniksi käyttöön keskellä Jyväsjärveä. (Jos joku ei tiedä, niin saunalautta on siis yksinkertaisesti sauna, joka on rakennettu lautan päälle ja sen voi ohjata järvelle minne haluaa ja ankkuroida. Tuntuipas typerältä selittää tuollainen. Kai sen nyt kaikki tajuavat jo nimestä :D)
Noh, päätimme sitten osallistua Arieksen kanssa ja ajattelin huvikseni lähettää sinne hakemuksen, miksi juuri meidän pitäisi päästä lautalle. Noh, sitten minulle soittivat toissapäivänä ja sanoivat että "onneksi olkoon, Arieksenne on voittanut saunalautan käyttöönsä" olihan siinä kieltämättä aika huikee fiilis. Koskaan mitään en oo voittanu. Lautan normaalivuokrakin on jotain 400-500 euroo päivältä, joten tosi hyvä juttu et saatiin se ilmasiksi :) Siellä sitten huominen ilta saunotaan ja uidaan Arieksen kanssa. Hyvä rentoutua ennen ensi-iltaa :)

Mutta, taidan tästä kohta painua nukkumaan. Aamulla aikainen herätys :) Koululaukunkin kävin ostamassa. EN voinut vastustaa kiusausta: Angry Birds olkalaukku :P Olen toivoton...

lauantai 3. elokuuta 2013

Muutama päivä rennosti

Nyt on ollut virkistävän muutaman päivän paussi Arieksesta. Huomenna alkaakin sitten viimeinen rutistus ensi-illan häämöttäessä perjantaina. Tässähän alkaa kohta jo ihan jännittää. Arieksen ensimmäinen tulikoe. Jos se menee hyvin, se tietää hyvää tulevaisuutta vasta-alkavalle teatterille. Jos se taas floppaa, noh, sitten se on vaan noustava pohjalta jotenkin, mutta uskon että tulemme saamaan hyvän shown aikaiseksi tällä porukalla :)


Nämä muutamat päivät olen pyhittänyt lepäämiselle. Tässä oli sellainen oma pieni kesäloma, jolloin ei tarvinnut ajatella mitään Ariesjuttuja tai stressailla tulevaa ensi-iltaa. No okei, kirjoittelin kyllä hieman syksyn dialogia, mutta muuten olen vetänyt lonkkaa nyt kun salillekaan ei ole päässyt vasta kun tänään kun siellä on ollut käynnissä suursiivous. Virkistikin pienen paussin jälkeen käydä taas pumppaamassa. Kyllä huomasi että se rauta vielä miestä tottelee!

Sain perseeni nostettua pari päivää sitten aamulla lenkille ja olin tyytyväinen itseeni. Ajattelin että kesällä olisin aerobisen kunnon saanut kohentumaan, mutta laiskuuden perkele iski tyystin jo heti kesän alussa sen suhteen.  45 minuuttia jaksoi juosta, sitten alkoi jo ottamaan koville. Kyllä on kunto rapistunut Lahtiajoista nopeasti.

Toissapäivänä kokeilin paljon menee Cooperissa. Viimeksi juoksin sen intissa ja se oli jotain 2900 muistaakseni. Tosin silloin olinkin 10 kiloa pienempi. Nyt kokeilin juosta taas. Otti suht koville, meni about 2800. Ihan hyvä tulos, mutta tietysti´pienoinen pettymys, kun se 3000 olisi ollut kiva rikkoa, mutta eiköhän sekin vielä mene joku päivä.

Nyt en oikein keksi mitään ihmeellistä kirjoiteltavaa, ehkäpä ensi-iltaviikolla sitten paasaan kuinka kaikki on viturallaan ja aika loppuu, tai sitten en ;)

Ai niin! Ihan pakko päästä leffaan kattoo Pain and Gain. Tulee ens viikolla ensi-iltaan. Lähtekää toki joku mun matkaan. Emmiä kun ei koskaan ole kiehtonut nuo toimintakomediat :P

http://www.youtube.com/watch?v=HvMsuONpTLo  <---- Siinä traileri kyseisestä pätkästä.