Joulu tulla jo sai!

Hei!

Huhhuh, viimeisen parin viikon aikana on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kanavateatterin EYP saatiin hienosti päätökseen, töitä on Finnkinolla piisannut, joulu on vietetty perheen voimin ja Riikassakin tuli vierailtua mutsin kanssa :)


Juu, elikkä sain päätökseen kolmen vuoden rupeamani Kanavateatterissa. EYP oli täydellinen proggis joka sen lopetti. Vaikka koinkin vastoinkäymisiä prosessin aikana oli se kyllä aivan huikeaa. Jo se että kuuli viime toukokuussa pääsevänsä viimeiseen proggikseen Kanavassa yhden parhaan ystävänsä, Martti Nikamaan, kanssa oli hieno uutinen. EYP oli mainio kokonaisuus ja nousee heittämällä yhdeksi parhaimmista projekteista L-teorian ja Kirsikkatarhan ohella.

Kiitos Kanavalle että sain olla mukana teidän riveissänne! Te olette, ei vaan teatterina, vaan myös yhteisönä, yksi parhaista mestoista missä taidetta on saanut harrastaa. Taitavia ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ei ihme että se on ollut monesti Suomen suosituin harrastajateatteri.
Nyt on kuitenkin aika kokea jotain uutta mutta voipahan sitten todeta joskus että on taas mukava palata Kanavaan! ;)
  

Nautinnollinen hetki

 Mitäs nyt sitten Kanavan jälkeen? Noh, Huoniksen Phobos & Deimos vie nyt huomioni aina huhtikuuhun asti. Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tekstin ulkoaopettelussa koska opettelen ne aina samana päivänä paikan päällä kohtausta tehdessä. Nyt voisin viimeinkin juntata ne kaaliin pysyvästikin :)


Finnkinolla on nyt myös töitä ollut hyvin ja olen viihtynyt. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, ei se tunnu työltä, kun siellä saa olla hyvien tyyppien kanssa hommissa. Plussaa myös siitä miten hyvin työajat ja teatteriajat sopivat keskenään yhteen.

Ennen joulua lähdimme sitten mutsin kanssa käymään Latvian Riikassa :) Matka oli kokonaisuudessaan mahtava ja oli mukavaa ottaa pieni irtiotto arjesta. Riika on kaunis kaupunki jonka jakaa joki kahtia. Liikenne siellä oli aivan järkyttävää kaaosta mutta rakennukset olivat oikein mahtipontisia kuten slaavilaiseen tapaan kuuluukin :) Tumma olut oli myös oikein hyvää ja halpaa kuten myös ruoka ja juoma siellä yleisestikin. Voi kunpa se olisi täälläkin!

Hotellina toimi Elefant Hotel joka oli v. 2012 rakennettu ja oikein näyttävä pytinki. Erityisen näyttävän siitä teki se, että se sijaitsi sellaisella alueella jossa ei ollut mitään muuta kuin harmaita, synkkiä pieniä rakennuksia. Keskustaan oli n. 5 kilsan matka mutta se taittui näppärästi bussilla :)

Bussipysäkki oli heti hotellia vastapäätä :)

Punainen matto koska kuulivat että taiteilija Hyvönen saapuu

Riikan keskustassa oli vilkas vilinä kaikkina päivinä. Pääosin ihmiset olivat juurikin torilla, Zeppeliinihalleissa, Stockmannilla ja Oregon - nimisen ostoskeskuksen muodostamalla alueella. Vanhassa kaupungissa sijaitsi sitten pienempi putiikkeja ja ravintoloita :)

Riikan kaupunki bussin ikkunasta

Sää Riikassa oli pilvinen ja sateinen. Tavallisesti se olisi lumen peitossa mutta tänä vuonna tiedossa oli musta joulu. Lämpöasteitakin oli muutama joten kauhean kylmä ei ollut.

Vanhaa kaupunkia

Vapauden muistomerkki

Riikan Oopperatalo

Nämä siat eivät päässeet Mallorcalle asti...

Sian muikea virne houkutteli asiakkaita

Kuva Zeppelinihallista

Lido -ruokaketju. Hyvää ja halpaa ruokaa :)

Lidon Blinejä :)

Vanhaa kaupunkia

Zeppelinihalli ulkoa

Toki reenille oli aina aikaa ;) hotellin omassa kuntosalissa

Siinä muutama kuva reissusta. Kännykkäkameran laatu nyt on mitä on, mutta kuitenkin :) Oli mukavaa olla reissussa! Mummo oli hyvää seuraa. Ei muuta kuin uudestaan jossain vaiheessa.










Joulua tulimmekin sitten viettämään Piian ja Mutsin kanssa Laukaaseen. Vielä aatonaattona allekirjoittaneella oli töitä, mutta sitten aaton sai viettää rauhassa kotona. Joulu meni oikein mukavasti ja kaikki tehtiin samalla kaavalla kuten aiempinakin vuosina :) Joulu on kyllä mielestäni paras päivä vuodesta. Se tunnelma ja se perheen kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Eivät pelkästään ruoka ja lahjukset ;)

Joululahjaksi sain Ville Haapasalon uusimman kirjan ja mikäpäs sen mukavampaa luettavaa. Hyvin kirjoitettu kirja ja Haapasalolla on oikeasti hienoja ja mielenkiintoisia stooreja jotka pitävät yllä mielenkiinnon. Ei mene kauan ennen kuin se kirja on ahmittu.

Joulupäivänä palasinkin jo taas töihin ja nyt on pari päivää vapaata. Uudenvuoden aatonkin lupasin olla töissä. Kyllä sitä juhlimaan ehtii myöhemminkin. Pomo myös kyseli jäämään kesäksikin töihin ja sehän vallan mainiosti passaa! Kino on kyllä oikeesti mahtava mesta olla duunissa :)

Mutta nyt lopettelen kirjoittelemisen ja palaan myöhemmin astialle. Ei muuta kuin kaikille hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :)


9. J.K.Simmons

 Tunnetaan ehkä paremmin Kylmän ringin (The Oz) Schillingerinä. Mainiota työskentelyä kyseisessä sarjassa ja helkkarin uskottavaa sellaista. Herra ollut käsittääkseni enimmäkseen leffojen pienissä sivurooleissa mutta nyt leffoihin tulee elokuva Whiplash jossa herra on saanut toisen päärooleista, jonka kyllä ansaitseekin. Äijä on kovassa kunnossa vaikka ikää on jo 59. Mies jonka näyttelijäntyötä on ilo katsoa!

Vihdoinkin sitä tekemisen meininkiä!

Hei!

Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P

Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.

Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.

Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen

Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.

Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.

Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.

Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!

Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.

Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!

Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.

Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.


Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!

 Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P

Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P

Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)






8. Robert Downey jr.

Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.

"Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli"

Hei!

Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...

Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.

Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.

Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?

Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.

Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!

Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.

Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!

Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)

Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!


Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!


Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP

Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!





7. Jack Nicholson

ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.

"Hmm, oiskohan sulla pusutauti?"

Olé!

Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu  sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P

Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(

5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.

Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.

No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.

 Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.


Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.

Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!


Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/

PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P




6. Dwayne "The Rock" Johnson

"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"

Joni Hyvönen ja ilmaisun tuska

Hei!

Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P


Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.

Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa.  Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.

Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.


Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)


Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)


Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä  Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)



Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!


Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt  sitten tulkoon kaksin kappalein:

4. Mark Strong

Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin   brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!


5. Rowan Atkinson

Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.

 

Syyskuulumisia

Hei!

Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)

Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P

Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.

Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!

Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P


Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!


Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.

Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!


10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!

https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts



Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla.  Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :)  Kohti uutta! Kohti tulevaa!

Sairasta vai ymmärtämätöntä taidetta?

Parisen viikkoa jälleen vierähtänyt viime tekstistä. Eipä pahemmin mitään erikoista ole tapahtunut. Yliopistokadulla poikamiesboksissamme vietämme irstasta ja railakasta elämää, ainakin minä ja Martti. Treenit, teatteri ja työt ovat sitten menneet sinä sivussa ;P

Nojoo, tänään tosiaan tajusin että työharjoittelustahan on jo herranen aika  puolet takana päin. Aivan uskomatoman nopeasti mennyt 6 viikkoa. Finnkino on kyllä sellainen paikka missä nauttii olla töissä :) hyviä tyyppiä ja hyviä hommia!

Vime aikoina olen katsellut jonkin verran taas elokuvia. Voi veljet missä lienet mm. oli oikein menevä pläjäys ja Clooney iskee kyllä allekirjoittaneeseen oikein kovasti. Leffassa kävin eilen myös tsekkaamassa kauhupätkän As above so below. Ei hassumpi sekään. Vähän ehkä liikaa luotettiin taas perinteiseen säikyttelykauhuun kun minusta taas piinaava kauhu on sitä parasta.

Joukkoon on mahtunut myös joitakin erikoisuuksia tai jopa sairaita pätkiä. Saló oli kaikessa yliampuvuudessaan niin absurdia katsottavaa että ihmettelen suuresti kuinka sitä on pidetty ahdistavana. Loukkaavana ehkä kyllä, mutta eihän sitä nyt  oikeasti voinut tosissaan ottaa missään vaiheessa. Kunniamaininta kuitenkin Aldo Valletti nimiselle näyttelijälle. El presidenten rooli oli jotai aivan uskomatonta. :P Mainittakoon että elokuvan ohjaaja laitettiin kylmäksi leffan ulostulon jälkeen. Oli nähtävästi vielä liikaa nuo fasistijutut italialaisille  70-luvulla.

Serbian film olikin sitten sairain leffa mitä olen koskaan nähnyt. Okei, tarina menetteli muuten iha jees, mutta pari kohtaa, etenkin se missä vauvalle tehtiin pahaa laittoi oksettamaan. Moni mietiskelee miksi sellaisia leffoja edes tehdään tai mitä niillä haetaan? Että kuinka sairas täytyy ihmisen olla että edes keksii tuollaista?

Itse näen asian niin, että on pystyttävä näyttämään elokuvissa myös niitä kaikkein sairaimpia ja pahimpia asioita. Ei ole mitään järkeä että aina kaikki menisi samalla kaavalla. Ohjaaja on Serbian filmissä tehnyt rohkeita päätöksiä ja valintoja ja nostan hänelle siitä hattua. On haettava katsojilta sitä tunnetta esiin oli se sitten positiivista tai negatiivista. Jokainen terve ihminen kokee minusta kuitenkin elokuvankohtauksen kuvottavana, mutta silloinhan juuri ohjaaja onkin onnistunut. Hänellä on ollut omat syynsä miksi valita näin ja että hänen pointtinsa jäisi varmasti mieleen. Ohjaajaa on kosolti kritisoitu. Olisi eri asia jos hän olisi mässäillyt koko pätkän ajan samalla tavalla. Minusta syyttävän sormen pitäisi lähinnä osoittaa sinne suuntaan joka ei näe mitään väärää kyseisessä kohtauksessa. Itselleni tuli huono olo ja käänsin katseen pois. Tunsin vihaa, inhoa ja halveksuntaa. Noh, ainakin herätti tunteita ja todisti että olen inhimillinen minäkin.

Leffa jota ei tee mieli katsoa uudestaan mutta päätin kuitenkin sen vilkaista. Täytyy kuitenkin muistaa että sehän on vain elokuvaa :) Sairaitakin asioita on pystyttävä käsittelemään, tuntui se sitten miltä vain. Katsokaa leffa mikäli mielitte, siihen ei kuole mutta ei se mitään katselunautintoakaan ole.


Ja sitten hiema iloisempiin aiheisiin: No mitäs sitten teatteriin? Tänään ensimmäistä kertaa tuntui siltä että Neekeripoikien harjoituksissa päästiin siihen tekemisen meininkiin. Minä en ole himmailun ystävä vaan haluan toimintaa koko ajan. Tänään päästiin tekemisen makuun ja olin tyytyväinen. Kumpa huomenna olisi samanlainen päivä :) Kärsivällisyys on toki hyvästä mutten voi itselleni mitään että kaipaan lavatoimintaa :P

Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä. Arieksen kokous tule olemaan maanantaina ja käsittelemme siellä Arieksen syksyn. Pyörittelen päässäni nyt paria mahdollista ideaa mutta katsellaan mitä tulen niistä päättämään. Aika näyttänee :)

Ainii! Nyt on uutisoitu että vihdoinkin oltaisiin selvitetty kuka olikaan se kuuluisa Jack The Ripper joka silvoi niitä ilolintuja Lontoon kaduilla 130 vuotta sitten. Siitä muistuikin eräs hyvä elokuva mieleen jonka voisi myös vilkaista ja joka kertoo juuri tuosta tapauksesta. Katsastakaa tekin ihmeessä elokuva nimeltä From Hell. Pääosissa taisi olla Johnny Depp :)







3. Christoph Waltz


Aivan jotai mahtavaa! Siis tämä herra ei ollut mitään, ainakaan mainstream tasolla,  ennen kuin Kunniattomat nostivat miehen overiksi. Herra veti mielestäni elämänsä parhaan elokuvaroolin juuri kyseisessä pätkässä ja herran edesottamukset vakuuttivat allekirjoittaneen myös elokuvissa Vettä elefanteille sekä Djangossa. Mies on erittäin lahjakas myös laulajana ja on erittäin kansainvälinen. Hyvä ettei kaikki suuruudet ole aina Yhdysvalloista tai Briteistä. Tämän herran jos saisi Sherlock Holmes 3:een Robert Downey Jr:n kanssa olisi klassikko taattu. Ehdottomasti paljon lisää hyviä rooleja herra Waltzille!


 


 

"Nimeni on Lombard. Kapteeni Lombard"

Heippuli!

Viikonloppu on startannut mutta itse pidättäydyn yöelämän riennoista tällä erää :) Huomenna on vielä työpäivä Kinolla ja sitten voi pari päivää taas ottaa hiukan rennommin.

Finnkinolla on nyt startannut aamupäivän esityskierrot joten ensimmäiset leffat alkavat pyörimään jo 11 hujakoilla. Päivässä näytämme about 24 esitystä joista mm. Mielensäpahoittajaa tänään peräti viisi kertaa. Kyllä sinne aina väkeä vaan ilmaantuu. Tällä hetkellä leffoissa pyörii useita pätkiä jotka myös allekirjoittanutta kiinnostavat. Saa nähdä milloin itse taas ehtii käymään. Kenties maanantaina voisi Expendaplesin käydä vilkaisemassa ;)


Kanavassa Neekerinpoikien harjoituskausi on viimein startannut virallisesti. Maanantaina kävimme ensimmäisen puoliskon kävellen läpi ja reploja treenaten. Olin itseeni tyytyväinen sillä replat ovat suhteellisen hyvin hanskassa joten pääsen paremmin keskittymään itse ilmaisemiseen kun ei ole plareja käsissä :) Toki vielä on opeteltavaa mutta onneksi olen nopea oppimaan reploja!

Ihastun hahmooni Lombardiin koko ajan yhä enemmän. Minulla on selkeä ajatus ja mielikuva päässäni millainen se on, mutten ole sitä vielä täysin saanut ilmaisussani tuotua Lombardiin. Ei kyllä vielä tarvitsekaan, sillä harjoitukset ovat vasta alussa, mutta siltikin olo on tosi varma ja siitä johtuen haluaa vaan päästä koko ajan tekemään. Kenties ensimmäinen kerta kun jo heti harjoituskauden alussa on selkeä kuva millaiseksi haluaisin roolini muodostaa. Tietysti mikäli ohjaajan taholta tulee muuttujia on se asia erikseen, mutta silti tarjoan ainakin ensin omaa mielikuvaanihahmostani :)

Toinen asia mistä pidän on että pääsen näyttelemään Martin kanssa. On luontevaa näytellä ihmisen kanssa kuka on hyvä ystävä ja joka osaa myös mainiosti esiintyä. Martin hahmo sopii hänelle myös erittäin hyvin ja on mielenkiintoista nähdä miten pääsemme revittelemään yhdessä lavalla.

Tänään pidän pitkästä aikaa koti-iltaa. Tein hyvää ruokaa ja kohta ajattelin katsastaa leffan Iron Sky:n kun sitä niin moni sen ilmestyessään kehui. Let's see!

Eipä oikeastaan mitään ihmeitä ole sattunut. Jatketaan nyt vaikka sitten listaa niistä näyttelijöistä mitkä aloitin viimeksi. En kyllä tiedä toisaalta miksi edes aloitin, mutta rustataan nyt jotakin. Saapahan ainakin tekstiä enemmän blogiin ;)


2. Tom Hardy

Tätä heppua ihailen ja fanitan kyllä kybällä. Eniten miehessä vakuuttaa hänen omistautumisensa jokaiseen rooliin muokkaamalla kehoaan erilaiseen kondikseen. Warriorissa mies oli mma-kropassaan vakuuttava mutta vielä enemmän minua siltikin vakuutti hänen Banen roolinsa The Dark Knight Risesissa. Jos Ledger omisti täysin kakkososan niin Hardy nappaa tässä leffassa tuon saman pokaalin. Kiitos kun kävitte Bale ja Hathaway  mutta no thanks. Eikä miehen näyttelijäntaidoissakaan sen puolin moittimista ole. Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja onkin vielä katsomatta!

Jälleen lavalle!

Hellou!

Vapaapäivää viettelen Laukaassa tällä hetkellä. Huominen päivä on myös vapaata eikä oikeastaan ole muuta ohjelmaa kuin illan harjoitukset Kuusaassa.

Huomenna siis Neekeripojat jatkuvat ja olen innoissani. Tekstiä olen tankannut päähän ja kolmesta näytöksestä kaksi on jo nupissa. Mahtavaa! Tietysti saa nähdä miten ne huomenna muistuvat sinä tekemisen lomassa, mutta luotto on kova! Pienen paussin jälkeen onkin mukava palata ohjaajan pallilta itse näyttämön puolelle :)


Mitä tulee omaan kirjoittamiseeni, on sekin edennyt hiukan. Etenen varovasti ja tekstiä maistellen siltä varalta että kirjottaisin jotain aivan kaameata kaasua. Tähän asti mennyt ihan hyvällä mallilla. Omissa teksteissäni tapanani on ollut aina kirjoittaa öisin, koska silloin siihen on enemmän aikaa ja jotenkin ajatus tuntuu rullaavan paremin. Tosin ihmetytti välillä Teattrin Vihaajassa kun tekstiä kuunteli ja joku yksittäinen kohta kuulosti sangen mainiolta että onko tuo todella minun päästäni
tullut yöllä kolmen aikaan. Noo, saapi nyt nähdä mitä saan aikaiseksi. Väkisin ei pidä tehdä mitään!

Keskivikkona kuulin hyviä uutisia. Kävimme viime viikolla Martin ja Paavon (Kivenpörittäjän) kanssa Helsingissä erään indieleffan koekuvauksissa. Leffa on nimeltään Out ja sitä kuvataan yhteensä seitsemässä eri maassa. Kaikkien maiden pätkät laitetaan yhteen ja siitä tulee siis kokopitkä elokuva jonka ensi-ilta on ensi maaliskuussa Lontoossa.

Häpesin omaa näyttelijäntyötäni, sillä kameran edessä minulle ei ole kertynyt niin paljon kokemusta. Lähdin Helsingistä lyötynä ja nöyryytettynä ainakin omasta mielestäni. Hävetti miten saatoin tarjota niin surkeaa ulosantia. Martilla ja Paavolla oli kuulemma mennyt vähintääkin yhtä huonosti minun jälkeeni.

Keskiviikkoaamuna sain kuulla Martilta että hän oli päässyt mukaan ja saanut roolin. Olin hänen puolestaan tyytyväinen että sentäs joku on laittanut siellä parastaan. Sitten vikaisin oman s-postini ja siellä oli minulle viesti jossa ilmoitettiin että minäkin olisin mukana... MITÄ HELVETTIÄ? Huhhuh. Oli aika sanaton fiilis kirjaimellisesti. Olin niin varma että mokasin ja totaalisesti mutta niin vaan kävi että pääsin mukaan ja on nyt tosi hyvä fiilis sen suhteen :) Myös Paavo oli saanut roolin.  Me kolme haimme kolmeen tarjolla olevaan rooliin ja kaikki lunastimme ne. Mahtavaa! :)


Mitä sitten kuulu teatterin ulkopuolelle? Noh, Finnkinolla hommat ovat edelleen jatkuneet ja nautin olostani siellä. 3 viikkoa työharjoittelua takana ja 9 edessä. Nopeasti mennyt jo tämäkin aika.

Finnkinon henkilökuntaan kuulumisesta on se hyöty, että pääsee leffaan omalla ajalla aina ilmaiseksi :) Kävin katsastamassa viikko sitten leffassa Lucy nimisen elokuvan jossa pääosaa näytteli Scarlett Johansson. Ei hullumpi pätkä. Ei mikään mestariteos, mutta kyllä se aina Ponterosan voitti ;)

 Työpaikalla ollut myös puhetta lempileffoista ja lempinäyttelijöistä. Joulunahan tein huvin vuoksi top 23 suomalaista näyttelijää jotka minuun vetoavat. Viime päivinä olen sitten pohtinut myös samanlaista listaa ulkomaalaisista. Onhan noita monia, jotka saavat minut viihtymään leffan parissa. Miksipä niitäkin ei kirjoittelisi ylös ja tsekkaisi myöhemmin kuinka moni jaksaa vielä kiinnostaa :)

En laita näitä mihinkään järjestykseen. Inffoan kyllä kyseisen jantterin kohdalla filiksiä hänen näyttelijäntyöstään. Jos joku on ylise muiden, teen sen kyllä selväksi

Elikkä:



1. William Fichtner


Kyseiseen heeboon tutuistuin aikoinaan kun tv:stä tuli sarja nimeltä Prison Break. Fichtner näytteli tuolloin agentti Alexander Mahonea joka metsästi karkureita. Fichtnerissä on sitä kuuluisaa karismaa, mikä miellyttää ainakin minua. Herran uusin leffa on tällä hetkellä leffassa pyörivä Teenage Mutant Ninja Turtles - elokuva. Itse en mikään Turtles fani ole, mutta kyllähän sen voisi vilkaista jo melkein Fichtnerin takia. Prison Breakissa pääsi näyttelemään sekä kylmäveristä pahista, että rakkaansa menettänyttä babyfacea. Onnistui molemmissa mielestäni mainiosti.

After long month

Hei!

Tosiaankin nyt on kulunut kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syynä tähän on ollut pienoiset ongelmat tämän blogisivun kanssa mutta nyt kaikki sitten skulaa taas oikein hyvin. Paljon on tapahtunut asiaa kuukauden aikana, joten en oikein tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt jotain, siitähän se kuitenkin alkaa.


Pitkän ja hyvin kuuman heinäkuun jälkeen elokuu on sitten ollutkin sangen viileä ja sateinen. Elokuun alussa meillä oli viimeinen Kivenpyörittäjän Kylä - esitys Fennian väelle ja esitys meni mielestäni sangen hyvin ottaen huomioon että 1,5 viikkoa oli edellisestä väliä eikä välissä ollut mitään treeniä.

Oli hieno kokemus laittaa vielä täysillä itsensä likoon one more time Kanavan kesälavalla. Se fiilis kun monta sataa ihmistä taputtaa lopussa, sitä tunnetta tulee ikävä. Kyllä siinä tuli tsekattua pidemmällä silmäyksellä yleisöä ennen kuin poistui kulisseihin. Hieno kesä ollut Kanavassa jälleen kerra. Kiitos siitä. Sinne on mukava palata vielä joskus :)


Mitä tulee Neekerin poikiin niin ensimmäiset harkat olivatkin vasta nyt viime viikonloppuna. Syynä tähän aikailuun on ollut kaikenlainen säätö siellä päässä, mutta teksti tuli tämän kuun alussa ja opettelu on täydessä vauhdissa :)

Teksti on mainio ja porukka myös. Seuraava kokoontuminen meillä onkin vasta ensimmäinen syyskuuta ja sitten homma polkaistaan kunnolla käyntiin. Kapteeni Lombard tulee olemaan silloin hyvin hallussa !

Mitä sitten tulee Arieksen Teatterin Vihaajaan? Noh, kaikenlaista on senkin kanssa koettu, mutta sanotaan nyt jotakin:

Pari päivää ennen ensi-iltaa kävimme tosiaan Martin kanssa hiukan irrottelemassa Tallinnan puolella. Kotimatkalla bussissa Martti sitten totesi että tämä on hänen 9 vuoden teatteriuransa suurin hetki ja että hän odottaa enemmän kuin innolla ensi-iltaa. Olin mielissäni koska sain kunnian tarjota hyvälle ystävälleni tämän hetken.

Miten ensi-ilta sitten meni? Ei kahta sanaa. MAINIOSTI! Intensiteetti oli kohdillaan, tarina rullasi hyvin, laahausta ei ollut ja näyttelijät pistivät itsensä peliin enemmäin kuin täysillä ja mikä tärkeintä, yleisö rakasti esitystä.

Keskisuomalainen oli tosiaan katsomassa teostamme ja tässä siitä arvostelu:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10203610733684575&set=a.1078094228244.13699.1102892598&type=1&theater


Osin allekirjoitan kriitikon mietteet, mutta osin myös olen eri mieltä. Käsitin kuitenkin että teksti oli ollut mieleinen mutta että hahmoihin olisin voinut satsata enempi, nooh, mielestäni kuitenkin suht. kelpo kritiikki ekaksi kerraksi :)

Muut esitykset menivät sitten omalla painollaan ja toki ohjaajana olin aina katsomassa teosta. En enää antanut palautetta sillä mielestäni Ensi-illan jälkeen vastuu on enempi näyttelijöiden omassa tavassa ajatella ei enää minun. Toki sanoin aina oman mielipiteeni esityksen kokonaiskulusta, oliko se laiskaa vai hyvässä tahdissa etenemistä.

Teos herätti ajatuksia ja hyvä niin. Joskus katsomosta poistui katsoja koska ahdistui liikaa ja olin salaa hieman tyytyväinen siitä. En niinkään sen takia että hän ahdistui vaan siitä, että teos oli niin voimakkaasti vaikuttanut häneen. Martti, Kaya ja Markus vaan näyttelivät niin helvetin hyvin roolinsa.

Kuitenkin viimeisten esitysten aikana tapahtui harmillinen käänne kun Kaya sairastui niin ettei kahta viimeistä esitystä pystytty esittämään. Tietenkään kukaan ei voi sairauksille mitään, mutta tilanteesta jäi kuitenkin hampaankoloon allekirjoittaneelle, sillä moinen teos olisi ansainnut paremman lopun. Noh, tämäkin tietysti on teatterin arkea ja eihän ne asiat tietysti mene aina kuin on suunniteltu valitettavasti. Aries-Teatterin Teatterin Vihaaja kerkesi nähdä 5 esitystä. Kiitos kaikille katsojille jotka tulitte paikalle todistamaan tätä teosta ja niille jotka sitä eivät nähneet, pahoittelen syvästi, mutta lupaan että uudet tuulet puhaltavat piakkoin :)

Nyt ei ole siis Arieksen taiteellisen johtajan aika jäädä tuleen makaamaan vaan ajatuksissa on jo kypsymässä ja valmiina paperille sylkäistäväksi uusi teksti. Komedia, joka tulee olemaan L-teoriaakin parempi  (siitä kyllä tulee hankalaa)

Ensin ajattelin että jättäisin tekstit nyt toistaiseksi ja keskityn Neekerinpoikiin ja siihen mitä rakastan tehdä eniten: näytellä. Kuitenkin Vihaajan lopetus noin töksähtäen haastaa minut vielä tekemään yhden teoksen jonka aion saattaa kunnialla loppuun. L-teorian minut sai tekemään halu tehdä onnistunut komedia: onnistuin. Tämän jälkeen minut haastoi halu tehdä vakavampi teos: onnistuin. Periaatteessa olen jo todistanut itselleni pystyväni kirjoittamaan kumpaakin, mutta kuitenkin minua vielä haastaa halu tehdä yksi teos johon aion satsata enemmän kuin aikaisempiin. Kolmas kerta toden sanoo. En vielä tiedä milloin se valmistuu, en vielä tiedä tarkkaan millainen se on enkä sitä ketkä siinä tulevat näyttelemään, mutta sen tiedän että se alkaa nyt!



Mitä sitten kuuluu teatterin ulkopuoliseen elämään? Noh, olen nyt sitten virallisesti muuttanut Martin ja Aten kanssa tähän Jyväskylän Yliopistokadulle asumaan. Pari viikkoa tässä nyt asuneena voin todeta tämän olevan hyvä päätös. Mikäs sen parempi kuin asua kahden parhaan ystävänsä kanssa yhdessä.

Työharjoittelu alkoi myös 11. päivä Finnkinolla. Minua jännitti aivan jumalattomasti kuinka handlaan kassatyöskentelyn kun se on aivan uutta, mutta huomasin jo tunnin jälkeen osaavani perusasiat ja nyt sitä on tullut tehtyä jo puolitoista viikkoa. Toki joka päivä oppii jotain uutta, mutta ei se nyt mitään ydinfysiikkaa ollutkaan.

Finnkino on mukava työpaikka. Porukka siellä on rentoa, ystävällistä ja auttavaista. Yksinkertaisesti mukava ympäristö tulla töihin :) Joka päivä näkee erilaisia ihmisiä ja myös loistavia hahmoja ;) Olen huomannut muuten että olen tehnyt Finnkinolla parhaan roolityöni ikinä: asiakaspalvelijan roolityön. Se miten heittäydyin siihen niin luontevasti yllätti itsenikin. Kumpa kaikkiin rooleihin syventyisi yhtä hyvin ja nopeasti.



Viime viikonloppuna Harjunen, Julia ja Juhis kävivät visiitillä täällä meidän lukaalissa. Juhis on siis minun ja Harjusen inttikaveri ja oli mukava nähdä myös häntä. :)

Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa :)

Kuten Juhis sen sanoi :"Vuodet ne vierivät, mutta ystävyys pysyy"

 Tälläistä tähän elämään. Nyt kun sain taas bloggerin toimimaan niin aloitan kirjoittelemisen tiuhemmin :) Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta jääköön. Aina ehtii tapahtua uutta!

Hetken hengähdys

Moi!

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut vaikka ja mitä. Helsingissä tuli vierailtua Martin, Hennan ja Emmin kanssa ja Kivnpyörittäjäkin saatiin viimein päätökseen eilen illalla. Kauan ei kuitenkaan tarvitse uusia tuulia vartoa sillä Arieksen Teatterin Vihaajan  ensi-ilta on ensi perjantaina ja Neekerinpoikien ekat harkat käynnistyvät maanantaina!


Viime keskiviikkona Kanavan esityksen jälkeen hyppäsimme Martin autoon ja haimme Emmin ja Hennan Jyväskylästä kyytiimme ja lähdimme kohti Helsingin Hietaniemen rantaa, jossa olimme avustamassa leffan Vapaita - kuvauksissa. Hyvin aikaisin aamulla sen loputtua menimme punkkaamaan teatteriystäväni Jaakko Repolan luokse, joka sangen avokätisesti tarjosi asuntonsa meille muutamaksi tunniksi. Jään hänelle velkaa tästä. Kiitos Jaakko <3

Muutama tunti nukuttuamme matkamme jatkui Luokkakokous - elokuvaa avustamaan ja sieltä illalla suoraan taas Hietsuun. Aamulla nukuimme taas muutaman tunnin ja sitten lähdimme ajamaan takaisin kohti Jyväskylää.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu vaikka olikin koko ajan jumalaton kiirus ja uni jäi hiukan vähemmälle. Kuski kuitenkin pysyi tolkuissaan ratin takana ja sehän se tärkeintä on.

Reissusta palattuamme alkoikin sitten Kivenpyörittäjä olla melkein taputeltu. Perjantain esitys tuntui menevän jotenki laiskasti väsymyksetä ja kuumuudesta johtuen mutta sunnuntain kaksi viimeistä olikin sitten jo parempaa tasoa.

Nyt se on sitten ohi. Okei, vielä 6. päivä on Fennialle ylimääräinen esitys, mutta sitten Kivenpyörittäjä on historiaa. Minulta kysyttiin eilen onko haikea fiilis. Ei ole. Tämän oli jo aika päättyä ja uuden alkaa. Ajatukseni ovatkin jo tulevassa. Saa nähdä toki mitkä ovat fiilikset tuolloin 6. päivä kun se tulee olemaan viimeinen esiintymiseni Kanavan kesälavalla. Toivottavasti ei kuitenkaan loppuelämän viimeinen :P

Olihan se kuitenkin taas mukava kokemus tämäkin projekti :)

Kuva: Leena Hyttinen

Tosiaan, Arieksessa oli tänään toiseksi viimeinen läpimeno ja huomenna tarjoillaankin sitten ennakkoa muille Arieslaisille joka toiminee samalla myös kenraalina. Olin enemmän kuin tyytyväinen tähän päivään samoin kuin lauantain tekemiseen. Teos on valmis ei siitä pääse yli eikä ympäri. Aivan mahtavaa katsottavaa ja jos sitä ei joku tule myös huomaamaan niin ihmettelen suuresti. Hattua nostan tälle kolmikolle joka on tehny vitummoisen duunin.

Perjantainen ensi-ilta jännittää minua myös sen takia että Keskisuomalaiselta tulee kriitikko arvostelemaan teokseni. Siis ihan oikea kriitikko. MINUN TEOSTANI arvioimaan. Jotenkin uskomaton tunne. Muistan kun teatteriurani alkuvuosina koko teatteria tuntu jännittävän jumalattomasti kun kriitikko tulee arvostelemaan kuinka tulkitsemme tunnetun tekstin, mutta nyt teksti on kokonaan omaa käsialaa ja omia ajatuksia sisältävä kuten ohjauskin. Aivan mahtava tunne. Oli arvostelu millainen tahansa, tunnen oloni voittajaksi joka tapauksessa :) Perjantai tulee olemaan hieno päivä!



Martin kanssa otamme kuitenkin viimeisen irtioton ennen perjantaita sillä lähdemme Tallinnaa kohti keskiviikkona ja tulemma torstai-iltana takaisin. Reissulla olisi tarkoitus juhlia Kivenpyörittäjän loppua ja Martin synttäreitä :P


Viikon päästä alkaakin sitten Neekeripojat ja Lombard on enemmän kuin valmiina. Tahtoisin jo saada tekstin käsiini jotta voin alkaa tankata sitä. Marraskuun 14. päivä tulee olemaan ensi-ilta joten sinne asti on mahtavuutta luvassa. Jännitän myös millainen ohjaaja Kaarina Leinonen mahtaa olla :P



Vuokrasopimuksen allekirjoitin tänään ja muutan siis nyt elokuussa asumaan Martin ja Aten kanssa kämppiksiksi Jyväskylän yliopiston kadulle. Viikon päästä pitäisi alkaa kamoja roudaamaan jahka nyt ensin saadaan nämä ensi-ilta valmistelut tehtyä :)

Estonia, We're coming!

Kesäkuulumiset

Huhhu, ai että!

Hellettä onpi piisannut täällä Keski-Suomessa koko heinäkuun mutten valita! Juuri tälläinen kesän kuuluukin olla! Kiveä ollaan pyöritelty hiestä märkinä Kanavassa ja jäljellä onkin enää vain 4 esitystä + yksi Fennian lisäesitys, joten alahan tulla ! Jos ei muuta niin Paavon vatsalihaksia voi ainakin tulla ihailemaan. Itsehän pidän omani piilossa ;)


Sunnuntait ottavat näin helteellä entistä kovemmille. Okei, eilen sato aivan jumalattomasti niin että backstage tulvi ja heinät lilluivat vedessä :/ onneksi kuitenkin vesi satoi esitysten välissä joten itse emme kastuneet ainakaan kovin pahasti.

Mitä tulee omaan rooliini olen nyt alkanut saamaan siitä vasta kiinni. Rauha. Se on se mistä se oli kiinni. Yksinkertainen asia. Tosin vasta pari kertaa olen ollut itseeni tyytyväinen mutta paremmin kuin viime kirjoituskerralla joten oikealla suunnalla olen. Itsekriittisyys, ah, paras ystäväni lavalla ollessani <3

Neekerinpoikien harjoitukset alkavat elokuun alussa ja odotan todella innolla :)) Lombard tulee todellakin olemana paras roolisuoritukseni ikinä. Sen lupaan! Casting on jo päätetty ja täytyy sanoa että kova on porukka. Mahtavaa tehdä teatteria hyvässä seurassa :)


Arieksen Teatterin Vihaajassa on jäljellä vielä 4 läpimenoa ennen ensi-iltaa. Meno alkaa jo näyttämään siltä että sen kohta laskee jo ihmisten nähtäväksi. Toinen puoliaika meni tänään täydellisesti mutta ensimmäisen loppu oli lässähtänyt. Jumalauta! Huomiseen läpimenoon vaadinkin sitten jo pikkuhiljaa sitä parempaa tekemistä. Sitä on ollut harjoituksissa, mutta nyt se on ollut hieman hukuksissa. On aika herätä. NYT!

Arieksen syntymäpäiväbileet menivät myös oikein mukavasti viikko sitten :) Juhlimme Martin kämpillä ja Arieslaisista meitä oli minun lisäkseni Erja, Antti, Kaya, Markus, Emmi, Essi, Assi, Martti, Atte sekä Sini käväisi hetkisen ja sitten Eliaskin pistäytyi vielä. Itse lähdin nukkumaan aikaisemmin sillä seuraavana päivänä oli esitys mutta nuoremmat kukkuivat aamukuuteen. Kerranhan Aries vaan vuodessa vuosia täyttää!

Itsekin pistäydyin viime viikolla katsomon puolella. Kävin tsekkaamassa Äänekoskella Kartanon Kievarissa esityksen Kesälempeä - eli nainen kahdella nakilla. Rakastan juuri tälläistä normi hömppäkesäteatteria joka on täynnä huumoria ja menoa. Kyseinen teatteri onkin tarjonnut jo monta vuotta laadukasta ammattiteatteria. Tänä vuonna ei ihan vedetty vertoja viime vuodelle mielestäni, mutta siltikin oikein kelpo esitys. Pääosissa oli mm. Maria Lund, Jyrki Kemppainen sekä Risto Autio. Tykästyin Kemppaiseen jo viime vuonna Piukoissa Paikoissa ja Lundhan nyt on mahtava jo muutenkin. Pääsin myös loppukumarrusten jälkeen tanssimaan valssia hänen kanssaan. Ah, that made my day <3 ;) Miika Alatuvalle myös peukkua sillä Lahden kollegoita on aina ilo katsella! :)

Sivistysosastollani menee tällä hetkellä Jokelan Juhan Mobile Horror. Eilen sain loppuun Inna Latisevan Ryssänä Suomessa elämänkerran ja se laittoi itsenikin hieman pohtimaan suomalaisten suvaitsemattomuutta Venäläisiä kohtaan, joka oli vielä 2000- luvulla vahvasti negatiivinen. Sota-ajat toki juurruttaneet tunteet syvälle mutta siltikin. Latiseva totesikin hyvin kirjassaan. "Suomi on paratiisi, mutta vain suomalaisille".


Sain muuten hommattua työharjoittelupaikan Finnkinosta ensi syksylle :) Hyvä fiilis kun nyt yksi huolenaihe vähemmän. Viikko sitten oli haastattelu ja viime viikolla tuli jo viesti että olen tervetullut töihin. Puhuimme että Neekerinpoikien harjoitusajat syövät aika ikävästi joitakin iltoja mutta Finnkinossa oltiin rentoja ja sanottiin että harjoitusteni ehdoilla mennään. Tosi hyvä fiilis :) Olen valmis painamaan pitkää päivää!


Salilla tullut treenattua ahkerasti ja siellä kyllä hikoilee kuin sika. Suurin syy tosin ei ole huono kuntoni vaan se että ilmastointi on katkaistu sieltä kun liikuntasali on lakattu. Ilma seisoo ja on niin hiostava että yhden sarjan jälkeen paita liimautuu jo ihoon. Nooh, ainakin tuntee tehneensä jotain.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näihin tunnelmiin! Hyvää kesän jatkoa kaikille! Minä nautin huomenna vapaasta aamupäivästäni Emmin kanssa kera jätskin ja mansikoiden! :)

Huh hellettä!

Hei!

Täällä sorvin äärellä jälleen. Istuskelen koneella ja katson painia.( So virgin like...) Samalla valmistaudun myös huomiseen rutistukseen jolloin Kivenpyörittäjä polkaistaan kaksi kertaa putkeen. Gotta love sundays!


Kivenpyörittäjä on lähtenyt siis käyntiin. Katsojamäärät eivät ole yltäneet oikein edes viime vuoden tasolle saatikka parhaimpiin vuosiin. Onhan Kanava ollut useasti yksi Suomen suosituin harrastajateatteri. Katsojia on tähän mennessä käynyt ehkä n. 700 mikä on surettavan vähän. Keskisuomalainen ei myöskään ollut pitänyt esityksestämme ja sanoi sitä mm. sekavaksi ja että kiroilu ärsytti. Sekavuuden voin ymmärtää kun on paljon hahmoja, mutten lähde allekirjoittamaan tuota kiroiluasiaa sen enempää. Se on se teksti. Live with it!

Kanava on yleensä myös tehnyt juurikin sellaista perinteistä "hahhahhaa"- tyyppistä kesäkomediaa, joten tälläinen puhuttelevampi ja ahdistavampi teksti ei sitten enää vetoakaan niin paljoa. Sääli.

Mutta vaikka esitys onkin jakanut monia mielipiteitä, ovat ne kuitenkin itse onnistuneet oikein hyvin. Hyvä meno ja meininki on yllä koko ajan. Huomenna kaksi rutistusta putkeen joka ottaa aina voimille etenkin kun on hellepäivä.

Itse olen huomannut paljonkin painiskelevani oman roolihahmoni kanssa. En koe olevani siihen niin tyytyväinen kuin haluaisin ja se syö minua. Okei, ohjaajakin on sanonut että menee hyvin ja yleisöstäkin on jopa tullut kiitosta, mutta lopulta vain minä voin suoda sen armahduksen itselleni. Tiedän millaisen haluan, mutten vielä ole onnistunut siinä, paitsi kerran. Silloin oli juhlaa ja tuuletin backstagella! Vielä about 10 esitystä. Jospa se siitä :)


Helteitä on tosin riittänyt ja en aio valittaa! Hyvä vaan että onkin kolean kesäkuun jälkeen. Tänään viimeksi kävimme uimassa Emmin kanssa ja kyllähän tuota jäätelöllä ja yhdellä terassioluella oli käytävä. Suosittelen muuten irtojäätelömauksi Fazeriinaa. Joku voi pitää sitä liian makeana, mutta minusta hyvä korvaaja esim. suklaan maulle. Maistaka ihmeessä :)

Mitä tulee Ariekseen ja Vihaajaan olen niin tyytyväinen kuin vain voi olla. Putsaukset ovat nyt valmiit ja ensi viikolla on aika siirtyä läpimenoihin. Olemme hyvin aikataulussa, vaikka sitä epäilinkin. Jaakolle tuumasin eilen että Vihaaja on jo oikeastaan valmis. Okei, siinä mielessä ei että läpimenot saavat sen viimeisen silauksen aikaan, mutta tarkoitin sitä suurempaa ohjausta. Rungon päälle rakennettiin mielestäni toimiva kokonaisuus ja nyt se vaatii toistoja että se menee kuin vettä vaan. Hommia siis kuitenkin riittää!

Marttiin olen ollut erityisen tyytyväinen. Hänelle kirjoitin roolin ja hän on saanut siitä vähintäänkin sen irti mitä halusin, ellei enemmänkin. Ensimmäinen rooli johon hän on todella pureutunyt syvälle ja sen huomaa. Voi että miten pitkälle ollaan tultu Mirri Pois tai Sä olet kakkonen ajoista. Heh!

Kaya oli keskiväliin tasaisen hyvä joka kelpasi minulle, mutta on minusta viimeisten parin viikon aikana ylittänyt itsensä. Viimeksi tänään huomasin ihailevani häntä ja tuuletin sisimmässäni että hän esittää toista pääosaa. Kemiat pelaavat näillä kahdella niin hyvin yksiin. On vain yksinkertaisesti kaunista katsoa taitavaa näyttelemistä!

Markus  on saanut hahmoonsa aivan uuden särmän. Nyt hahmo on siellä suunnassa missä haluankin. Markus on juuri oike hahmo esittämään ns. pahista tai muuten vaan antagonistia. Joistan vaan näkee suoraan mihin hahmoihin soveltuu. Markus on juuri tälläinen!


Tiedän ettei vielä olla lopussa, mutta siltikin toivon että nämä kolme taiteilijaa saavat pitkän ja menestyneen uran teatterin saralla joko sitten ammatti - tai harrastusmielessä. Kova on tuon kolmikon taso. Enkä sano sitä vaan koska pidän heistä, vaan koska näen. Vain typerys ei osaisi arvostaa.


Arieksen synttäribileet ovat ensi tiistaina ja niistä on tulossa näillä näkymin hienot. Ne pidetään Villa Marassa eli Martin Laukaan kämpillä. Arieksen slogan voisikin olla "Aries-Teatteri, jos vuosi ilman konkurssia". :p


Tällä hetkellä luen Kari Hotakaisen näytelmää Punahukka ja pidän siitä. Sain loppuun Turkan Aiheita josta en tuntunut ymmärtäväni juurikaan mutta silti jollain tasolla ihailin ja pidin siitä. Myös Heiskasen teksti upposi hyvin.

Mielessäni on pyörinyt viime aikoina absurdin farssin kirjoittaminen. Olisi muutenkin hauska kokeilla lyödä täysin läskiksi ja katsoa mitä siitä syntyisi. Teoksille olen jo kehitellyt nimiäkin: "Hottentotin attentaatti" tai "Susihukka ja munahaukka" tai  "Hyi Minttu, Vaude Ville!"

Tai sitten jätän tekemättä ja kypsyttelen päässäni jotain menevämpää. Noh, never know. Itse keskityn nyt täysin siemauksin nauttimaa kesästä ja mansikoista :) Kauan kestäköön hellekausi!

Heinähommia ja Kivenpyöritystä

Moi!

Viime kerrasta jälleen  vierähtänyt mutta se menköön kiireiden piikkiin. Teatterin parissa jälleen tullut tehtyä hommia ja hyvältä alkaa näyttämän. Kanavassa ensi-iltahan onkin jo ensi perjantaina!


Täytyy sanoa että vaikka itse olen maalta lähtöisin ei pellolla työskentely koskaan ole kuulunut repertuaariini. Kanavan kautta tätä pääsikin harjoittamaan ja lähdimme Juhannuksen jälkeen hakemaan läheiseltä pellolta heinää rekvisiitaksi Kivenpyörittäjän kylään. Tapsan, Arin ja Martin kanssa 5 tuntia lastattiin heinää traktorin kyytiin ja nyt sitä sitten on kunnolla. Onneksi sattui hyvä päivä, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Aurinkokin paistoi sopivasti joten hyvällä mielellä homma taittui. Tykästyinkin ehkä hieman kyseiseen hommaan koska siinä ei aivoja pahemmin tarvittu. Kenties joskus ryhdyn maatilan isännäksi ?



Apuun riensi myös uusi Teakkilainen, Laukaan oma poika: Olli Riipinen :)

Ollia tahtoisin vielä erikseen tässä blogissani onnitella Teakista!  Mahtava saavutus! Hyvä että sinne stadisnobien joukkoon saadaan välillä Keski-Suomalaistakin verta. Ollilla on ollut omat demoninsa menneisyydessä, mutta selätti ne ja nyt elää unelmaansa. Hyvä juttu! :)


Niin tosiaan ja kaikesta tuosta heinästä tehtiin siis heinäpaaleja näyttämölle. Kyse on kuitenkin 70-luvun maalaiskylästä.


Kanavassa koitti tänään omaisten ennakkoesitys joka meni ihan kivasti. Tai ehkä itsellä ei valitettavasti ollut mikään paras mahdollinen lataus päällä, mutta viimeistään perjantain ensi-illassa on oltava. Toki myös huomenna, jolloin Nordean väelle pidämme oman esityksen :)


Perjantaina koittaa siis ensi-ilta ja esityksiä on läpi heinäkuun :) Tässä vielä linkki mistä pääsee varaamaan lippuja. Tulkaajan hollille!

http://www.kanavateatteri.fi/index.php?page=4



Mitenkäs sitten Arieksessa? Vallan mainiosti! Nyt on alkanut ns. putsaukset. Ei suinkaan henkilökunnan osalta, vaan Teatterin Vihaajan eli etenemme alusta loppuun rauhallisella tahdilla ja poistamme kaiken turhan tai lisäämme jotain teokseen. Heinäkuun puolen välin paikkeilla alkavat sitten läpimenot.

https://www.facebook.com/photo.php?v=10203304132019725&set=vb.1102892598&type=2&theater

Tässä linkki myös Teatterin Vihaajan traileriin Facessa. Tsekatkaa ihmeessä :)


Edistys on ollut todella hyvällä mallilla. Nyt kun plareista ollaan vihdoin päästy irti, voi nauttia siitä kaikkein oleellisimmasta: näyttelemisestä. Martti on niin inessä roolissaan kun voi olla ja se on jopa alkanut hiukan vaikuttaa Marttiin itseensäkin. Mahtavaa heittäytymistä roolin syövereihin. Halusinkin että Martti laittaisi itsensä likoon ja kävisi siellä ahdistuksen rajoilla tutkimassa myös itseään. Kuitenkin niin, että hän voi myös irtaantua sieltä helposti.

Markus on saanut kokonaan uuden meiningin tekemiseen ja suunta on juuri oikea. Kaya on ollut tasaisen hyvä koko ajan mutta viime päivinä on alkanut näkyä hänen parasta osaamistaan.

Näiden kolmen taiteilijan yhteispeliä oli ilo seurata ja aikaa on vielä saada vaikka mitä aikaiseksi! Ohjaaja on tyytyväinen.


Eipä tässä oikeastaan mitään muuta ihmeellistä. Kävimme katsastamassa Emmin kanssa leffassa Maleficent - Pahattaren. En ensiksi syttynyt ideasta lähteä katsomaan Disneyn tuotannosta tehtyä leffaa mutta myönnän että kyseinen pätkä oli oikein katsomisen arvoinen. Minusta Angelina Jolie sopi täydellisesti päärooliin. Elokuva itse siis kertoi lähinnä Pahattaren elämänvaiheista ja siitä miksi hänestä lopulta tuli paatunut ja katkera ämmä. Leffan loppukin oli kaikkea muuta kuin Ruususen loppu joten älä hämmenny jos odotat jotain muuta :P


Teatterissa seuraavan projektin ajattelin lähteä katsastamaan Jyväskylän Mäki-Mattiin. Siellä on Ronja Ryövärintytär ja mm. Sina esiintyy Birkinä. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka he sen toteuttivat kun itsekin olen ollut kyseisessä näytelmässä mukana v. 2008.


Vieläkään ei ole tullut mansikkalaatikoita myyntiin kiitos kurjan sään, mutta viikonlopusta lähtien helteiden tulisi taas vallata Suomen suven. Toivokaamme parasta :)

15 asiaa lisää jotka vituttaa!

Hei!

Kirjoitin 24 asiaa joka vituttaa muistaakseni joskus viime vuoden elokuussa. Nyt viime päivinä olen joutunut toteamaan että onhan noita asioita toki lisääkin mitkä vaan laittaa sapettamaan. Toki tervettä miestä aina hiukan vituttaa, mutta jotkut asiat nyt on vaan niin vittumaisia että ne on pakko sanoa julki.

En siis kihise täälä tällä hetkellä kiukusta näitä kirjoittaessani, mutta kun luppoaikaa kerrankin sattui olemaan niin rustaan nyt jotain tällä Jonimaisella tavallani ;)

Aloitetaan!

1. Se että on tehnyt jotain asiaa todella kauan, mutta silti väittää muka vaatimattomasti et : "En mä kyl osaa yhtää sitä silti"

Ei jumalauta nää tapaukset on tosi ärsyttäviä. Siis oikeesti, jos oot esim. soittanu kitaraa 10 vuotta ja sit pyydän sulta et soita jotaki pientä, ni sit vastaus on et: "En mä kyl osaa". Siis mitä helvettiä? Millanen ihmiskuvatus oot jos muka oikeesti oot tehny jotai vuosikymmenen ja väität ettet muka osaa ja oot vielä täysin terve? Vitut. Jos oikeesti et pysty mitään tarjoamaan oot yllä aika luuseri ihmiseks. Mäki opiskelin 5 vuotta saksaa, en osaa sitä todellakaan paljoa, mut jotain sentäs: Ich bin Joni und ich wohne in Laukaa und das ist supergut. VITTU!



2. Se kun vastaa väärin johonki naurettavan helppoon juttuun.

Se häpeä lähinnä vituttaa ja se kun yrität sille toiselle et joo joo vahingossa sanoin mut tarkotin kuitenki sitä oikeeta vastausta. Joopa joo. Tää on just Emmi se Välimerijuttu. VITTU!


3. Lost- sarjan paskominen jo heti toisella tuotantokaudella.

Tällä sarjalla oli tsäänssit vaikka mihin, mutta oli sitten pakko vetää jotain ultrayliluonnollistaufoschaibaa tähän sarjaan. Paras oli ku kolmoskausi alko nii mainostettiin että "kysymyksiin saadaan vihdoin vastauksia". Jumalauta tuli vaan kosolti lisää kysymyksiä eikä ainootakaan vastausta. Paskapuhetta! VITTU!


4. Se että materiavahingonteoista saa pahemman rangaistuksen kuin ihmiseen kohdistuvasta väkivallasta.

Joo, tätä en vaan voi ymmrtää. Musta on väärin että esim. ryöstöstä, varkaudesta, kavalluksesta, warettamisesta ja sun muusta omaisuusrikoksista saa enemmän koirankoppia kuin esim. pahoinpitelystä tai raiskauksista. Väärin tietysti ovat nuo ryöstötkin, mutta oikeesti, onko tossa systeemissä mitään järkeä? Tässä nähdään taas ihmishengen tai ihmisarvon arvokkuus. Häviää materialle! Jenkkilässä tää on vedetty jo niin yli ettei voi muuta ku antaa pienet sille. Jotkut sentään tajuaa tän arvojärjestyksen. Kauan eläköön piraattipuolue! VITTU!



5. Työllistetyt kitisee työttömille


Tää se on kans veikeetä. Itse esim. tällä hetkenä ollessani työtön luuseri jolla tätä vapaa aikaa piisaa niin  mainitsen jollekin työihmiselle että "aijaijai kun on tätä lomaa" ja sitten toinen vastaa että "Jotkut ne joutuu menemään aikaisin töihin. Jotkut tekee sentään töitäkin" :D tää on niinku niin surkuhupasaa. Mua ei kiinnosta vittuakaan ootko töissä vai et. Ite oot työs valinnu. Tee työs ja tienaa, sillä välin kun me muut yritämme joko löytää niitä tai teemme mielestämme jotain hohdokkaampaa. VITTU!


6. Vitun typerät sanonnat tai ilmaisut.


Näihin törmäs mm. teatterimaailmassa mutta esim. kun joku käyttää sanan "Kuka" tilalla "Ketä" esim.  Ketä toi on? Hohhoijaa. Lapsellista ja typerää. So fake and gay! Meillä on kielioppi. Käytä sitä. Toinen esimerkki mitä teatterimaailmassa kuulee on "Kill your darlings". Huoh...oikeesti... tekisitte mielummin jotain itellenne...VITTU!


7. Se kun saarnaat jostain asiasta ja sitten ite kumminkin mokaat


Tää vituttaa. Reippaasti enemmän kuin se että vastaa väärin johonki tosi helppoon juttuun. Ite joskus marmattanu jostai asiasta esim. Arieksessa ja sitten huomaa että iteki sortuu johonki möhläykseen niin se ärsyttää. Se saa minut näyttämään huonolta, enkä siedä sitä. VITTU!


8. Se että Helsingin lähijunissa pitää ostaa lippu ja sitten niitä ei  tarkastetakaan

Tää on oikeesti saatanasta. Esim. Helsingistä Kirkkonummelle lippu maksaa jotain 7 euroa ja sitten kun senkin ostaa tunnollisena kansalaisena (tai oikeastaan vaan siksi että pelkää sakkoja) niin sitten niitä ei edes kysytä. Ja oleppa joskus ostamatta niin ihan varmasti silloin lipuntarkastaja tulee vaunuun. Itse en vielä ole sakkoja saanut, mutta kyllä se tuuri loppuu joskus minultakin. Että VR voisitteko oikeesti ystävällisesti joko tarkastaa ne liput AINA tai sitten antaa kulkea ne pienet matkat ilmaiseksi. Tossa touhussa ei ole mitään järkeä! 7 eurolla saa jo Burger Kingistä hyvän aterian.  VITTU!



9. Alkoholin hinta on kallista


Tätä ei ees tartte selittää. Tiedän että se vituttaa kaikkia, paitsi ehkä Päiviä. Ja siten ihmetellään miksi suomalaiset käyvät niin usein Tallinnassa? VITTU!


10. Se ettei Jack Baueria koskaan uskota


Tääki vituttaa aivan jumalattomasti. Kuinka siellä pressankansliassa onki aina joku kyrvännuppi supattamassa sen presidentin korvaan että Bauer on terroristi. Vittu Bauer on pelastanu Amerikan jo 8 kertaa, eikä oo syöny tai käyny paskalla kertaakaan. 24 on ainut sarja mikä nostattaa tunteet pintaan. Lopettakaa se Bauerin kiusaaminen! VITTU!




11. "Meidän pitää tavata useemmin" - heitto.


Tää on niin yleistä. Näät jonkun vanhan kaveris monen vuoden jälkeen ja sitten vaihdatte pari sanaa ja toteatte että "Pitäs kyllä tavata useemmin ja jutella parmmalla ajalla". Ei sitä parempaa aikaa koskaan tule. Oot vaan niin laiska ettet jaksa ottaa siihe toiseen yhteyttä. Itsekin syyllistyn tähän usein ja sekin vituttaa. VITTU!



12.  Se ettei kaupassa enää vaihdeta seteleitä kolikoiksi


Perseestä tämäkin. Okei, ymmärrän että syy on se että tällä tavoin koitetaan välttää ettei rahaa huijata kassoista veke, mut kyllä se silti ärsyttä. Varsinkin jos tarttet kiperästi kolikoita ja toinen ei niitä anna vaikka kassa on pullollaan. VITTU!



13. Se että John Cena voittaa aina


Painifanina tääki vituttaa. Olen kohta jo 10 vuotta seurannu sitä samaa paskaa että ketä tahansa vastaan Cena painiikaan niin se on aina Cena joka biittaa oddsit ja voittaa. Ei edes heelturnia ole viitsitty miehelle kaavailla. Etenkin ottelu Lesnaria vastaan Extreme Rulesissa v. 2012 pisti vituttamaan. 20 minuuttia Lesnar mättää pannuun ja sitten puolessa minuutissa Cena läväyttää AA:n ja se oli siinä. Syytän Vinceä ja bookkaajia tästä sonnasta, jota olette työntäneet väkisin kurkustani alas jo vuodesta 2005. Haistakaa vittu! VITTU!


14.  Yleiset WC:t ovat maksullisia

Ei jumalauta tämä se on kaikkein vittumaisinta. Siis mitä helvettiä?! Jos sulla on kauhea hätä käymälään ja oot esim. jossain kauppakeskuksessa tai rautatieasemalla niin vessaan ei ole asiaa ellet laita euroa siihen vessan oven kolikkoreikään. Mihin on unohtunu lause "Hätä ei lue lakia"? Ja tietenkään sulla ei satu just olemaan sitä euron kolikkoa pussissas eikä mikään kauppakaan suostu kolikoiksi vaihtamaan joten siinähän sitten joko pidättelet tai kusta lorotat housuun tai tienposkeen. Jos itellä sattuu olemaan euro ja menen sisään, pidän huolen että myös takanani olevat tulevat samalla oven avauksella, koska tuossa ei ole mitään järkeä. Parasta on ne VR:n käymäläkassöörit jotka on oikein henkilökohtaisesti nyhtämässä sitä rahaa siellä. Maksullinen WC= Paskin idea koskaan. Hävetkää! VITTU!


15. Spotifyn ja Youtuben mainokset

Nääki laittaa vituttamaan. Häiritsevät nautinto videoita katsellessa tai musiikkia kuunnellessa. Tiedän että on mahdollisuus saada ne pois, mutta koska olen paska kaikessa tietokoneen nippelitiedoissa niin en osaa. VITTU!






Olen puhunut. Amen!

Juhannuslepoa

Hohoi!

Taas kulunut kotvanen edelliskerrasta. Juhannus oli ja meni niin sanotusti ja jumalattoman kylmä jussi olikin. Rakeita, vettä ja lunta. Noh, lunta sentää ei onneksi Laukaassa satanut mutta kuitenkin. Huonoin jussisää miesmuistiin!

Juhannus meni oikein mukavasti! Perjantaina olin ihan iisisti kotona ja saunottiin ja grillattiin Emmin ja mutsin kanssa :)  Broileria ja Nautaa sekä Emmin tekemää kasvishässäkkää niin aijai! Tajusin vasta nyt että naudan tai härän pihvit kannattaa ehdottomasti paistaa grillissä eikä pannulla. Paljon maukkaanpaa :)

Ehdottomasti tärkein mikä pitää juhannussaunassa aina olla on vasta (ja se on VASTA ei vihta!) Löytyi kätevästi takapihan koivistosta :) Uimaan ei tänä jussina kyllä ollut mitään asiaa. Saapi nähdä milloin alkaa hellekausi. Kenties joskus heinäkuussa?

Kanavasta alkoi juhannusloma viime keskiviikkona ja ensi tiistaina on seuraavat harkat. Enskari lähestyy kovaa vauhtia mutta ollaan kyllä hyvällä mallillakin mielestäni. Nyt viimeistään täytyy allekirjoittaneen alkaa hoitamaan rekvisiittaansa kuntoon!

Arieksen Teatterin Vihaajan juliste saatiin vihdoin valmiiksi ja se näyttää tältä :



Minä suunnittelin ja ideoin ja Emmi toteutti ideani ja Kaya hoiti viimeistelyn. Hienoa jälkeä todellakin! Myös Vihaajan traileri saatiin valmiiksi ja se taas näyttää tältä: https://www.facebook.com/photo.php?v=10203304119059401&set=o.305807596250373&type=2&theater


Linkki vie siis Teatterin Vihaajan facebook tapahtumasivulle. Käykää ihmeessa tsekkaamassa ja lukemassa teoksesta tarkemmin :)


Ainoa missä on tapahtunut pieni notkahdus on sitten Vihaajan treenit. Martti oli viimeiset pari kertaa kovassa kuumeessa joten treenit jouduttiin perumaan. Nyt sitten juhannuksena Kaya oli satuttanut jalkansa. Eivät käsittääkseni ole murtuneet mutta kuitenkin, ei ole senkään takia päästy treenaamaaan.

Nyt siis olen ohjaajana joutunut testiin. Miten toimia? Huomenna harjoitukset saavat luvan jatkua. Tässä nyt on ihan tarpeeksi himmailtu. Aikataulu on kirittävä kiinni ja se tehdään tällä viikolla. Iski pieni omantunnontuska kun niin pontevasti vaadin Kayaa tulemaan jo huomenna treeneihin, mutta toisaalta ohjaajana minun on vaadittava että jos vain on pienikin mahdollisuus että kykenee osallistumaan, vaikka sitten vaan istumaan tuolilla ja lausumaan repliikit, on sekin jo jotakin. Ei auta tuleen jäädä makaamaan. Eteenpäin on mentävä.

Totta kai on muistettava että vaikka henkilökohtaisesti ajattelen että harjoituksiin on tultava vaikka pyörätuolissa tai itse pyrkisin tulemaan, eivät kaikki koe ja ajattele samoin. Ohjaajana olen kuitenkin näyttelijöideni puolella ja toivon että he antavat kaiken teokselle, koska niin annan minäkin. Niin se vaan toimii. Kayalla toivon pikaista paranemista! Tiedän että hän selviytyy tästä mutta nyt kysytään tahtoa.


Olen myös yrittänyt pitää itseäni aktiivisena kirjojenkin osalta. Tällä hetkellä luen Canthin Papin perhettä ja olen tykästynyt teokseen. Työmehen vaimo oli myös mieleeni aikoinaan kun sen tsekkasin. Canth vaan osasi tuon kiinnostavan tekstin tuottamisen ja repii kyllä hyvin tuosta miesten "ylivallasta" kaiken irti. Ihmekös tuo. Sitähän se  toki oli siihen aikaan.

Toinen mieluinen teos oli Fundamentalisti. Ajattelin että pitäisin sitä yksitoikkoisena ja ehkä tylsänäkin, mutta yllätyin positiiviesti ja nyt harmittaa etten nähnyt kun teos Kanavassa pari vuotta sitten esitettiin.  Ehkä joskus vielä Arieksessa?



Tänään kävimme Martin kanssa sitten treenaamssa hiukan salilla ja kyllähän se vaan tekee hyvää sielulle ja ruumiille. Martti hiukan päässyt kutistumaan vuoden takaisesta mutta hyvää vauhtia takaisin ottamassa.

Neekerisaari odottaa ensi marraskuussa ja haluamme Maran kanssa olla enemmän kuin hyvässä kuosissa siihen mennessä. Onhan tässä vielä aikaa! :P

Kaarina! Olet valinnut juuri oikeat herrat projektiisi!