Hei!
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti