Lomaa, Kanavaa ja Ariesta

Jep jep, tässähän sitä nyt sitten istutaan koneen ääressä ja naatitaan lomasta ja sen lämpimistä kesäpäivistä. Vielä ei ole kunnolla sisäistänyt sitä ettei tarvitse palata Lahteen, vaan on koko ajan sellainen fiilis, että kohta on taas bussiin noustava ja sinne suunntattava. Noo, eiköhän tuokin tunne mene ohi ajan kanssa.

Lahden lopettajaisbileet olivat suht. railakkaat, mutta niinhän sitä pitääkin. Hauskaa oli ja viina virtasi läpi yön. Sunnuntaipäivä menikin sitten asuntolaa siivotessa, etenkin omaa huonetta, ennen kuin pääsin illalla lähtemään. Kiitos kaikille hyvästä vuodesta!

Nyt kun olen kesän täällä, voin keskittyä 100 prosenttisesti Ariekseen ja Kanavateatteriin. Torstaina jatkuukin Kanavateatterin treenit ja on mukavaa päästä taas mukaan remmiin, tällä kertaa täysipäiväisesti. Monttuun pääseminen tuo taas sen oikeanlaisen fiiliksen siihen touhuun, sillä onhan luokassa harjoittelu  tuolien ja penkkien kanssa aina hieman ankeaa. Ensi ilta Kanavassa on vasta 5. heinäkuuta, mutta työtähän tässä vielä riittää. Toivottavasti vaan kesä tulee olemaan lämmin, toisin kuin viime vuonna, jolloin kesää ei oikeastaan edes ollut sen kokoaikaisen sateen takia :/

Olen sumplinut ja bookannut kesän harjoitusaikatauluni niin, että kykenen toimimaan sekä Arieksessa, että Kanavassa, eikä tarvitse kummastakaan olla poissa. Tosin, Kanavateatteri on nyt ykkössijalla ja Aries vasta sitten, mutta meillä on Arieksen kanssa nuokkari käytössä koko kesän täysipäiväisesti, joka on mahdollistanut tämän systeemin. Kiitos siitä!

Täytyy sanoa, että olin alussa epäileväinen Kayan produktion suhteen, ja ehkä olen sitä vieläkin hieman. En missään nimessä siis epäile hänen ohjaajuuttaan, vaan pikemminkin sitä, että olisiko Arieksen kannattanut ottaa ensimmäiseksi produktiokseen jokin tunnettu näytelmä, joka olisi ikään kuin nostanut Ariesta pinnalle. On aikamoinen riski lykätä heti kättelyssä oma teksti ja uhkapelata sillä, mutta toisaalta, jos niitä riskejä ei otettaisi jo nyt, niin tultaisiinko niitä sitten koskaan ottamaan? Tarkoitan että jos nyt olisi otettu jokin tunnettu ja kaikkien pitämä produktio, olisiko riskin ottaminen sen jälkeen ollut sitten vaikeampaa, kun se aikaisempi olisi menestynyt niin hyvin, eikä uskaltaisi luottaa omiin luomuksiin. Ehkä tämä siis onkin ihan hyvä ratkaisu ja antaa Ariekselle sen positiivisen leiman, että se myös uskaltaa kokeilla uutta ja omaa, eikä aina sitä samaa ja itseään toistavaa.

Arieksen esikoisproduktio "Kumpa minä olisin sinä" saa siis Kaya Ryytyn ohjauksen alla ensi-iltansa 9.8. 2013. Olen myös tyytyväinen produktion kokoonpanoon. Täytyy sanoa, ettei pitkään aikaan ole ollut näin hyvää kokoonpanoa näissä meidän omissa jutuissa täällä Laukaassa. Joukko taitaa olla ensimmäistä kertaa sellainen, missä kaikki ovat jotenkin kokeineita teatterin saralla ja se on hyvä. Yksi asia, mikä minua kiehtoo tässä produktion joukossa, on se, että pääsen lavalle pitkästä aikaa hyvän ystäväni Erja Korteojan kanssa. Viimeksi teimme yhteistyötä 2010 Laukaan  kesäteatterissa "Laulu tulipunaisesta kukasta" - produktiossa. Erja on myös hyvin läheinen ystäväni ja tuntuu kuin hän olisikin enemmän sisko minulle.

Näytelmässä näyttelevät siis : Joni Hyvönen, Erja Korteoja, Atte Leppänen, Essi Pekkarinen, Emmi Koivisto, Sina Rosti sekä Markus Horttanainen.

Aten kanssa on aina kunnia olla lavalla, eikä sitä aina pääse parhaan ystävänsä kanssa tekemään taidetta. Essi Pekkarinen on ollut mukana parissa edellisessä epävirallisessa produktiossamme, jossa hän on näyttänyt kykynsä yltää lavalla hyviin suorituksiin. Markus Horttanainen on luokkatoveri JKO ajoilta ja Lahdessa kävi samaan aikaan elokuvalinjan kun itse olin teatterilinjalla. Emmikin tekee lavacomebackinsa sitten JKO:n.

Ainoa, jota en tunne lainkaan, on Sina, mutta hän päätti juuri opintonsa JKO:ssa tänä vuonna ja olen nähnyt hänet myös lavalla. Arieksessa on aina tilaa osaaville ihmisille. Toivon, että hän tulee viihtymään Arieksessa.

Kokoonpano on siis osaavuudeltaan mainio ja plussana myös se, että lähes kaikki tuntevat toisensa. Ehkä ainoa asia, mikä olisi tehnyt tästä vielä mahtavamman, olisi ollut se, että rooleja olisi vielä ollut yksi enemmän ja sen olisi hoitanut Martti Nikamaa. Silloin olisi toteutunut tämä kovasti haluamani Atte-Erja-Joni-Martti - akseli, joka toimi tehokkaasti v. 2010. Noh, ehkä sen aika vielä koittaa ;)

Minulla on nyt Kumpa minä olisin sinä- prokkiksen plarikin vihdoin kädessäni ja replojen tankkaus on alkanut. Jos sitä nyt edes pari kohtausta saisi päähän ennen ensitapaamista niin saisi hyvän alun!

Ei muuta kuin oikein hyvää kesän alkua kaikille! :)

Yhden aikakauden loppu

Näin se sitten lopulta koittaa. Lahden vuosi alkaa olla taputeltu. Jotenkin outoa. Ei sitä vielä edes tajua että sunnuntaina täältä on lähdettävä ja jätettävä tämä rakennus ja kaikki sen ihmiset taakseen, ainakin joksikin aikaa. Koulun loppu tuntuu toisaalta aivan mahtavalta, mutta toisaalta tiedän että varmasti jo ehkä parin viikon päästä iskee kaipuu tähän paikkaan ja tähän samaan tiettyyn rytmiin.

Kun sain kuulla että pääsin tänne opiskelemaan ja kun muutto tänne läheni, minulla oli vain yksi tavoite mielessä Lahden suhteen. Päätavoitteeni ei ollut tulla hankkimaan täältä ystäviä ja elinikäisiä kavereita, vaan opiskelemaan, sivistämään ja kehittämään itseäni teatterialalla. Kaikki se mitä sen päälle tulisi, olisi plussaa. Tulin tänne ensisijaisesti tekemään itselleni töitä ja olen hyvin tyytyväinen kun voin sanoa, että olen onnistunut tavoitteessani. Lisäksi olen nyt saanut  täältä jo ihmisiä vierelleni, joita jo kai uskaltaa kutsua kavereiksi ehkäpä? Bonuksena vielä opin repimaan itsestäni jonkinsortin laulajan sekä sain kohotettua kestävyyskuntoani entisestään.

Olen tyytyväinen itseeni tämän vuoden aikana. Olen oppinut ajattelemaan syvällisemmin, miettimään asioita useammasta eri näkökulmasta sekä uskallan nyt uskoa itseeni ja omiin taitoihini paremmin. Olen tyytyväinen miten olen toiminut vuoden aikana. Vaikkein olekaan ollut ns. teamplayer enkä ole viettänyt vapaa-aikaani muiden kanssa niinkuin kaikki muut. Olen silti tehnyt itselleni sitä, minkä olen kokenut itselleni tärkeäksi. En koe tärkeäksi mennä lauman mukana, vaan varjelen omaa yksityisyyttäni ja olen mielelläni omissa oloissani. Olen mielestäni kehittynyt paljon tämän vuoden aikana. Todella paljon. Kehittyä tietysti voi aina ja niin aionkin tästä eteenpäin. Nyt kun lähden täältä, sitä oikeastaan huomaakin miten vähän sitä tietääkään, esimerkiksi teatterista. Tänne tullessani ajattelin tietäväni paljon, mutta kylläpä olen saanut kokea melkoisen läimäisyn kasvoilleni. Enhän minä ole todellisuudessa tiennyt juuri mitään. Enkä tiedä vieläkään, mutta enemmän kuin vuosi sitten ja tästä onkin hyvä jatkaa.

Kulunut vuosi on tarjonnut niin paljon, että tässä istuisin vielä aamulla kirjoittelemassa siitä, jos kaikki latelisin, mutta parhaimpina/tärkeimpinä/humoristisimpina/stressaavimpina/kamalampina kokemuksina ensimmäisenä tulee mieleen Halloweenin kauhukäytävä, kakkosten voittaminen jalkapallossa, sokkkokävely kaupungilla, lauluillat, Kirsikkatarhan 3 viikon kokeiluviikot, Kirsikkatarhan ensi-ilta...kokemuksia on paljon.

Saimme tänään kirjeet itsellemme, mitkä olimme kirjoittaneet lukuvuoden alussa. Luin sen. Siellä oli lueteltu tavoitteita, joihin lupasin panostaa ja olenkin ne aika hyvin saavuttanut. Ryhmäkeskusteluissa olen vielä hiljainen, koska se on minulle kaikkein vaikeinta. En osaa keskustella ryhmässä. En keksi vain mitään järkevää tai fiksua sanottavaa, joten on parempi vain olla hiljaa. Niin uskon. Uskon, että se on myös se suurin syy, miksi Metropolian pääsykokeet kusivat kintuille. En vain ole ryhmäkeskustelija. Mielestäni ohjaukseni siellä meni nappiin, mutta ryhmänä toimijana, olen vielä noviisi. Tälle alalle ryhtyessä tulis varmasti osata keskustella ryhmässä ja jakaa ajatuksia, mutta olen siltikin enemmän toiminnan kuin puheenmies. Täytyy vain ottaa niskasta kiinni ja uskaltaa. Siitähän se vain on kiinni.

Kirjeessäni olin kehunut ihailevani Niklas Söderströmiä sekä Amanda Paloa. Mielipiteeni heidän suhteen ei ole muuttunut. Toki, olen ihaillut vuoden aikana useampia eri ihmisiä, mutta nämä kaksi kyseistä ovat ainakin pysyneet korkealla minun silmissäni. Amandassa ihailen enemmän osaavuutta ja Niklakessa luonnetta. Jos joskus saan näiltä kahdelta ihmiseltä nämä kaksi asiaa, voisin kutsua itseäni täydelliseksi taiteilijaksi.


Teakin 4. vaiheeseen päässeet julkaistiin tänään. 3. vaihe meni minulla hiukan huonosti, sillä en ole ikinä ja tarkoitan oikeasti IKINÄ laulanut niin huonosti kuin silloin. Impro ja dialogi menivät ihan jees, mutta laulu ei vaan onnistunut. En aio keksiä mitään tekosyitä tai uskotella ettei minua haittaisi, tietenkin asia harmittaa, mutta eihän sille mitään voi. Ensi vuonna sitten uudestaan ja silloin sinne 4. vaiheeseen ainakin, mieluiten tietysti sisään asti! Tänä vuonna osaaminen ei vaan riittänyt. Taso oli uskomattoman kova ja onnittelen kaikkia, jotka jatkoon pääsivät. Olette todella ansainneet paikkanne, oikeasti!


Loppuun haluan vielä kiittää kaikkia Lahtelaisia kulunuusta vuodesta. Kiitos ykköset! Kiitos kakkoset! Kiitos maisterit! Kiitos Inge ja Ari! Kiitos Sami ja Anna! Kiitos Ken Mai! Kiitos Salla! Kiitos Meri-Tuuli!

Jokainen teistä ansaitsisi oman kappaleen kehujani, mutta taidan sanoa ne mielummin face to face tai uusimmassa TLC:ssä ;). Kiitos mahtavasta ja opettavaisesta vuodesta! Tullaan tekemään yhteistyötä!

PS. Arieksen ovet ovat teille aina auki! Ja Aliina, kuten lupasin, olet minun  nro. 1 pick! :P

Joni Hyvönen prevails again!

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka iloinen ja ylpeä olin viime tiistaina kun Teakin 3. vaiheeseen päässeet julkaistiin. Jumaleissön! Kyllähän sitä hyvä fiilis tuli pakostikin kun näki oman nimensä komeilevan listalla. Huhhuh. Kahtena edellisvuonna monoa on tungettu perseeseen jo aamupäivässä, mutta nyt näyttää kehitystä vihdoin tapahtuneen. Ei ole Lahdessa vietetty aika mennyt hukkaan. Niin paljon oppinut muilta kanssaopiskelijoilta ja mikä tärkeintä: oppinut ajattelemaan itse!

3. Vaiheeseen mentäessä tulee osata yksi biisi sekä uusi dialogi. Kuudesta biisistä piti valita yksi ja otin kansanlalun "Enkä minä hurjan luontoni tähren". Otin sen, koska se oli helpoin. Joku voisi sanoa että menen mistä aita on matalin tai olen vaan laiska, mutta kyse on puhtaasti siitä että tiedostan oman kokemattomuuteni laulun saralla ja tässä vaiheessa olisi typerää lähteä sooloilemaan ja riskeeraamaan liikaa ottamalla liian vaativa laulu. Mielummin laulan helpon paremmin kuin vaativan sysipaskasti. Tähän väliin haluan kiittää Millaa, joka on jaksanut opettaa minua ja Joelia biisissä. Eilen varsinkin kun veisattiin lähemmäs pari tuntia sitä samaa biisiä vaan että me tollot osattas ees laulun peruskuljetus, on siinä varmasti ollut sietämistä. Kiitos Milla kun autat ja vieläpä vapaaehtoisesti!

Tosin, olo ei todellakaan ole enää niin varma kuin aiemmissa vaiheissa. Taso tulee olemaan hurjasti korkealla ja olo on pikemminkin kuin menisi piraija-altaaseen kuin pääsykokeeseen, ainakin vielä eilen. Tänään kun sain dialogin tankattua päähäni pysyvästi ja kun on harjoitellut ja nähnyt muiden dialogiesityksiä, on onneksi mistä ottaa. Tällä hetkellä uskon enemmän mahdollisuuksiini dialogissa kuin laulussa, vaikka eilen tilanne oli päinvastoin.

Tiistaina Misa piti meille koko päivän. Harjoittelimme improa, sekä hahmojen tekoa, jotka olivat oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Itselläni se oli pieni lapsi. En ole koskaan sietänyt ajatusta että esittäisin lasta, tai se tuntuu juuri jotenkin vaikealta esitettävältä. En tiedä sitten miksi. Kuitenkin tiistaina se tuntui luonnistuvan. En tiedä, ehkä se oli vaan pelko, joka sitten osoittautui turhaksi, mene ja tiedä. Kiinnostuvuus Misan oppeihin pääsemisestä myös vahvistui päivän aikana. Kakkoselle hakeminen ei kuitenkaan ole suunnitelmissani tänä vuonna johtuen eri syistä ja uskon että minua palvelisi ensi vuosi paremmin , jos palaisin ikään kuin juurilleni ja soveltamaan tämän vuoden oppimaani. Jos ei muuta niin Arieksessa ainakin.

Timo Raita (ensi vuoden ykkösten vastuuopettaja) piti meille tänään liikunnallisen päivän pallopelien muodossa. Aamupäivällä pelasimme jalkapalloa ulkona ja iltapäivällä rymypalloa salissa. Tykkäsin itse henkilökohtaisesti etenkin aamupäivän jalkapallosta. Itsehän  olen henkilö joka ei ota osaa muiden mennessä pelaamaan yhteisesti jalista, vaan teen jotain muuta, mitä se sitten aina onkin. Mutta mistä tämä sitten johtuu? Noh, kellokin vasta noin vähän niin oiva aika pohtia sitä täällä.


Pienenä olin aina  huono koulussa kaikissa joukkuelajeissa. Pelattiin sitten jalkapalloa, koripalloa, sählyä, you name it, olin itse aina viimeisten joukossa, jotka valittiin pelaamaan. Miksi? Koska olin huono pelaaja. Minulta puuttui pelinhahmotuskyky, tarkoitan etten osaa lukea sitä niinkuin muut. En tiedä miksi. Jos sain pallon hyppysiini, siitä piti äkkiä päästä eroon, ennen kuin vastustaja saa sen, joten roiskin sen aina mahdollisimman kauas pois. Myös koordinaatio on todella huono niissä tilanteissa. Jos pallo tulee minulle ja yritän potkaista, en välttämättä osu, vaikka olisi ollut kuinka helppo nakki. Syöttääkään en osannut koskaan, tai aina kun yritin niin vastustajan perkele nappasi pallon ja sitten kuului "voi vittu joni" :P. Jossain vaiheessa alkoi vituttamaan siinä määrin että päätin alkaa harrastaa liikuntaa yksin lenkkeilyn ja salin muodossa.

Sittemmin olen miettinyt että jätän joukkueurheilun niille jotka sitä osaavat pelata. Tunnen olevani tiellä kentällä, joten miksi siellä pitää tuhlata aikaa. Ei siinä, joskus on ihan mukavaa käydä hyvässä porukassa hieman pelailemassa jos sille päälle satun, mutta lapsuudesta on varmaan jäänyt jotkut epäonnostumisen kokemukset niin voimakkaasti, etten koe joukkuepelejä mieluisiksi. Tykkään muutenkin tehdä paljon asioita yksin, olen tykännyt pienestä asti. Täälläkin jos muut lähtevät porukalla johonkin, voin jäädä yksikseni tekemään omia hommiani (paitsi jos baariin lähdetään ;P) enkä koe siinä mitään väärää.  Teakin pääsykokeissa muistan myös miten koko muu ryhmäni höselsi ja avasi ääntään yhdessä ja minä olin yksin ja availin ääntä omalla tavallani. Mietin jossain vaiheessa, että pitäisikö mennä vain mukaan, mutten mennyt, koska ajattelin että paremmin saan itseni tsempattua koitokseen yksin, kuten aina. Ja miten kävi? Hoidin homman kotiin. Ehkä joskus siis on vain ihan hyvä tapa se, että tekee täysin omassa rauhassa, eikä anna muiden vaikuttaa siihen.

Olen ehkä kaikkein epäsosiaalisin henkilö tässä luokassa, en lavalla, tai näytellessäni, mutta sitten kun alkaa ns. vapaa-aika, niin vetäydyn mieluusti omiin oloihini. En tunne muita niin hvyin, kuin muut tuntevat toisensa, mutten koe sitä välttämättömäksi. Olisi teennäistä jos tunkisin keskusteluihin mukaan jotka eivät minua koske tai alkaisin lörpötellä joutavia lämpimikseni. Ei siinä, pidän kovasti luokastani ja jokaisesta luokkalaisestani, mutta 9 kk on vain niin lyhyt aika että tohtisin lähestyä heitä ihmisinä, kuin kollegoina.

Huomenna koittaa viikonloppu ja minä suuntaan Laukaaseen. Metropolia on maanantaina ja Teakki tiistaina, joten ensi viikon alku menee pääsykokeissa, sitten sieltä tulenkin hiomaan demoni timanttiseksi salissa ja siinähän se vuosi alkaa olla paketissa Lahden osalta. Toivotan onnea keikille Teakkiin ja Metroon! Laittakaa parastanne, minäkin aion!

Teatterifestarit

Tänään täällä Lahdessa oli koko päivän kestävät teatterifestarit Teatteri Jukossa. Aamulla klo 10 alkoi ensimmäinen show (Veera Kopsalan "I am the bird now") ja klo 20 illalla alkoi viimeinen Lokkitanssiesitys. Itse olin mukana Monican tähdittämässä Medeiassa muiden jätkien kanssa.

Täytyy sanoa että ihan riittävästi teatteria yhdelle päivälle kun 10 tuntia putkeen sitä tarjottiin. Okei, ei tietenkään koko ajan, vaan esitysten välissä oli n. 20-30 min. taukoja, mutta jokatapauksessa aika monta pläjäystä.  Omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni on sanottava (Medeian lisäksi siis :P) Kihlströmin ja Peltolan "Kuin täydellinen herrasmies- keskusteluja naisista" - esitys. Se oli erittäin samaistuttava ja samalla riemastuttava. Asiat joita siinä käytiin läpi ovat tuttuja omasta elämästäkin, niin naurettavilta, kuin jotkut niistä kuulostivatkin. Ei pidä myös unohtaa my manin Esko Korpelaisen "Minä rakennan sinulle saunan"-monologia.

Nyt tuntuu hassulta kun on pitkästä aikaa oikeasti sitä luppoaikaa. Tarkoitan että yleensä illat ovat kuluneet jonkun harjoitteluun tai johonkin duunin tekoon, mutta nyt sitä ei ole. Kevätdemo tietty, mutta se on jo valmis ja sen käyn läpi joka yö, mutta muuta sitten ei olekaan. Siispa nautin vain olostani ja chillailen facebookissa sekä katselen hömppärealitysarjoja netistä.

Teatterifestarit antoivat inspistä, että alkaisi jälleen kirjoittamaan näytelmän käsistä, vaikka dialogia edes. Syksyllä aloittamani on vielä aika alussa ja en ole siihen sitten syksyn koskenutkaan. Voisihan tuota vilkaista, jos siihen saisi otetta. Ehkä.

Metropoliasta tuli alkuviikosta kutsu ja kaippa sinne on 20.päivä lähdettävä kokeilemaan. Teakin 3. vaiheen tulokset tulevat tiistaina. Porukka täällä on hyvin malttamaton sen suhteen ja jännittävät sitä. Täytyy tunnustaa että itse viikonlopun aikana jo unohdin senkin asian. Ei jännitä yhtään, tosin, sekin jännitys tulee varmasti tiistaina, mutta kävi miten kävi, olen tyytyväinen itseeni, vaikka eihän se 3. vaihe yhtään pahaa tekisi, kyllähän sitä mielellään kävisi sielläkin pyörähtämässä :P

Kanavateatterin harjoituksissa pääsin käymään viime torstaina ja kävimme läpi nyt ekaa puoliskoa. Hyvin olen päässyt mukaan, vaikka olen ollut vasta kolmissa harjoituksissa. Kahden viikon päästä olenkin sitten täysin kanavan palveluksessa, joten hyvinhän tämä aikataulu osuu kohdilleen.

Mitä taas Ariekseen tulee, ensimmäinen kokous pidettiin myös torstaina ja Kayan esikoisohjaus "Kunpa minä olisin sinä" saa ensi-iltansa 9.8.2013. Silloin koittaa Arieksen tulikoe!

Erävoitto: Joni 1 - Teak 0

Tänään oli sitten se legendaarinen Teakin hakupäivä. Viime yö meni aikalailla sängyssä pyöriessä, mutta kyllä sitä unta sitten lopulta sai. Lähdin aamulla hyvissä ajoin ja olin Teakissa jo yli tuntia ennen ilmoittautumisaikaa. Jännitti nii perkeleesti, mutta jotenki oli uskoa enemmän kuin ennen ja sellainen varma tunne että osaan kuitenkin nämä omat hommani.

Tunne ei pettänyt vaan minä tein sen! Pääsin aamupäivästä jatkoon iltapäivään! Jumalauta, ensimmäistä kertaa läpäsin aamupäivän esteet ja pääsin esittämään monologini iltapäivällä raadin edessä. Todistin itselleni sen minkä halusinkin: Jatkoon voi päästä vaikkei ole syntynyt tanhuajaksi tai laulajaksi. Aivan mahtavan hyvä fiilis! Enkä suinkaan ollut ainoa. Lahden kansanopisto näytti mallia komeasti ja tämän päivän 7:stä hakijasta 6 pääsi jatkoon. Onnittelut vaan heillekin! We did it :)

Nyt sitten odotellaan 14.päivään tuloksia pääseekö 3. vaiheeseen. Moni meidän luokalta on ollut siellä ja nelosessakin monesti, mutta minulle tämä on iso juttu ja voitto :) enkä aio tyytyä tähän. Nyt vaan ahnaasti katse kohti 3.vaihetta ja toivotaan että lykästäisi!

Nyt olen Lahdessa ja ajattelin ottaa rennosti loppuyön. Suomi - Ranska matsi ei mennyt iha niin kuin odotin, vaikka Suomi voittikin. Alkaa selvästi nämä "ei niin jääkiekkomaat" nousta pinnalle, varsinkin nyt kun Sveitsikin on suolannut jo Kanadan ja Ruotsin.

Huomenna harkkaillaan Medeiaa taas porukalla ja aamupäivästä katsellaan kun puolet vielä harjoittelevat omia Teakkejaan. Potkuja kaikille, jotka huomenna hakevat! Etenkin Lahtelaisille!

Jännitystä vai Excitementtia?

Aivan uskomaton fiilis päällä. Tuntuu että keho tärisee ja hyvä jos saa nukuttua yöllä. Huomenna se koittaa. Teak.

Vaikka nyt olenkin valmistautunut paremmin kuin koskaan ennen ja varmuus on parempi kuin koskaan, silti tuntuu ettei ole tehnyt tarpeeksi. Tosin tuo fiilis on aina, vaikka kuinka olisi huhkinut. Ehkäpä luotan vaan itseeni ja siihen että osaan kyllä. En mene sinne anteeksi pyytelemään ja lattiaa katsomaan vaan olen ajatellut tänän vuonna mennä sinne ihan opiskelemaan. Oikeesti!

Kävimme perjantaina katsomassa KOM-teatterissa Tsehovin 3 sisarta, jossa näytteli mm. Laura Malmivaara, Niko Saarela, Eeva Soivio, Timo Torikka sekä Eero ja Juho Milonoff. En ole koskaan ennen käynytkään missään teatterissa Helsingissä, olen vain kierrellyt surimmaksi osaksi Keski-Suomessa teattereita, joten kokemus se tämäkin oli. Ja millainen kokemus!

Oli hienoa nähdä lisää Tsehovia, varsinkin kun oli nyt nähnyt Kakkosten Lokin sekä kun itse oltiin juuri saatu Kirsikkatarha päätökseen. KOM:in 3 sisarta oli todella hyvä. Minä tykkäsin henkilökohtaisesti siitä kovasti. Vaikka esitys kesti yli 3 tuntia, mielenkiintoni jaksoi säilyä koko ajan, okei, toinen puoliaika oli vähän hidastempoisempaa ja itsehän olen nopeatempoisen toiminnan ystävä. Toisaalta, pata kattilaa soimaan, niinhän se oli meidänkin Kirsikkatarhassa.

Kun katselin esitystä, ymmärsin viimeistään nyt että eihän niissä Tsehovin teksteissä oikeastaan mitään asiaa puhuta, tarkoitan että näytelmässähän vaan perhe jauhaa keskenään paskaa minkä ehtii. 3 sisaressa voivoteltiin vaan sitä että pitäisi tehdä töitä ja että pitäisi lähteä Moskovaan, mutta loppujen lopuksi kukaan ei pane tikkua ristiin kummankaan asian eteen. Paitsi minun tulkintani on se että tytöt lopussa lähtivät Moskovaan. Seurasin siis toisin sanoen 3 tuntia jonnenjoutavaa jutustelua ja nautin siitä. Miksi? Koska minusta se oli hyvä esitys ja jaksoi viihdyttää minua. Minulla itselläni ei ole mielestäni varaa arvioida ammattinäyttelijöiden suorituksia opiskelijana, mutta sen sanon että jokainen oli minusta hyvä. Pidin etenkin Malmivaaran, Saarelan sekä Juho Milonoffin suorituksista. Kumpa itse joskus pääsisi moisten taitureiden kanssa työskentelemään.

KOM:ista tulinkin sitten tänne Piian ja Petrin luokse ja eilen juhlimme Petrin 40v. synttäreitä, joissa toimin ikään kuin hovimestarina. Hyvät juhlat olikin ja päivänsankarikin kannettiin nukkumaan puolilta öin muiden jatkaessa juhlintaa. Hovimestari itsekin lauloi ja sammui sohvalle. Hienoja ihmisiä kaikki. Oli todella mukavaa!

Tämä päivä onkin mennyt aika mitäänsanomattomasti. Harjoittelin teakin tehtäviä ja olen niihin tyytyväinen. Näillä mennään huomenna. Jännittää. Vai onko se sittenkin excitementtia joka on esitystilanteessa hyödyksi. Uskon että teen sen mitä aina ennenkin ja pystyn counteeraamaan jännityksen minua energisöiväksi ja auttavaksi excitementiksi. Huomenna tämä mies antaa 100 ja kymmenen prosenttia Laukaalaisen miehen taidetta raadille. Tulee huomenna sitten turpaan ja monoa perseelle heti aamupäivän jälkeen tai ei, niin kuitenkin olen antanut kaikkeni ja se saa riittää. Be prepared!

Teak lähestyy. Olenko valmis?

Jahas, taas on vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Syytän kuitenkin kiirettä ja ajanpuutetta: on ollut lauluillan treenejä, suomalaisen teatterihistorian ryhmätöiden treenejä sekä Teatterikorkeakoulun tehtävien treenausta. Oli tässä Vappukin välissä, joten olkaamme armollisia ;P

Ensinnäkin on sanottava että lauluilta viime perjantaina meni aivan uskomattoman hyvin, sekä itsellä että muilla. Kaikki lauloivat todella hyvin ja saivat tekstistä paljon irti. Jopa minä ylitin itseni ja kiskaisin yleisölle hyvän shown. Paljon on saatu minulle laulussa aikaan vuoden aikana. Kiitos ja ylistys Ari ja Inge. Kuten asiasta puhuimme lauluillan iltamissa: töitä on tehty. Ei tätä edistystä ole laiskottelemalla saatu. Nyt vaan toivotaan että saan jatkaa tämän asian parissa ja kehittää itseäni lisää.

Viime maanantaina Eero Ojala piti meille luennon "Teakkiin pääsemättömyydestä". Siinä oli mies, joka pääsi vasta 8. yrittämällä Teakkiin sisään. Hän kertoi myös elämäntarinaansa ja siitä, millaista Teakissa on opiskella. Luento toi minulle hyvän fiiliksen ja ajatuksen että eihän tässä ole itsellä vielä mitään kiirettä, kun vasta kolmatta kertaa olen sinne hakemassa. Ei sillä etteikö sinne haluaisi, mutta toisaalta ei pidä synkistyä jos turpaan tulee taas aikaisessa vaiheessa. Minä teen hakijan tehtävät ja raati tekee raadin tehtävänsä.

Vappu meni juhlien Jyväskylässä Emmin, Emman, Matin, Kayan (Aries-Teatterin tuotanto-ja markkinointipäällikkö) sekä Juhan kanssa. Oli pitkästä aikaa mahtava ilta pienellä porukalla istua iltaa ja sitten lähteä parille lähikapakkaan.

Arieksellakin ovat asiat hyvin. Ensimmäinen virallinen kokous on helatorstaina ja siellä käymme läpi mm. kesän projektin ja siihen liittyvät asiat. Treenithän siihen alkavat toukokuun lopussa ja näytökset ovat elokuussa, joten kesä menee työtä tehden, etenkin kun Kanavateatterissa olen myös kiinni. Käymme myös etismässä Ariekselle sponsoreita sekä julisteet on jo hyvä laittaa kohtapuolin painoon ja käsiohlejmatkin. Töitä riittää, mutta minä olen ottanut tehtäväkseni kuljettaa Arieksen läpi tulen ja jään kohti menestystä.

Teakin tehtäviä olen yrittänyt harjoitella aina kun on mahdollista, mutta nyt on tämä viikko ollut niin kiireinen, ettei ole kunnolla ehtinyt. Tiedän, tekosyitähän nämä ovat ja että kyllähän sitä aina voi nipistää yöunistaan tunnin, mutta toisaalta, ehkä nukun kuitenkin yöni hyvin enkä stressaa turhia. Omavalintaisen tein tänään ensimmäistä kertaa täysin kokonaan. Siinä täytyy vielä suunnat katsoa mahdollisimman tarkoiksi ja koettaa löytää sisältä sitä aitoa kuolemanpelkoa, joka on niin voimakkaana siinä läsnä.

Huomenna aamulla olisi esitettävänä Alexis Stenvall, yksinäisen miehen suomalaisuuden maisema- ryhmätyö, johon on tullut paneuduttua oikein Jouko Turkkaakin myöten. Sitä en stressaa. Se on hyvä esitys.