Jahas, yli viikko taas kulunut viime päivityksestä, mutta on tosiaan kiirusta pitänyt kun on ollut laulutreenejä ja teakin tehtävien harjoittelua.
Tänään kuitenkin tapahtui jotain uskomattoman mahtavaa. Aries on virallinen! Se on nyt rekisteröity yhdistys! Jes! Aivan mahtava fiilis. Minä olen nyt sitten virallisesti Teatterin taiteellinen johtaja 22-vuotiaana, ei hassumpaa :P
Mitään papereita ei tosin ole vieä tullut sieltä (en tiedä tuleeko edes) mutta Kauppalehden sivuilla ja Suomen yritysten sivuilla oli meidän Aries-Teatterimme yhteystietoineen ja y-tunnuksineen ja lisäksi luki vielä että rekisteröity ja aktiivisena :)
On tämäkin yhden unelman saavutus. Nyt voin tehdä periaatteessa mitä vaan kun siihen on oma ry takana. Tästähän ne hommat vasta alkavatkin kun täytyy järjestää ensimmäinen kokous, jossa vielä todetaan henkiöiden toimet, kesän prokkiksen jutut yms. Töitä kyllä riittää. Hyvä fiilis. Nyt voin leikkiä ohjaajaa ja näyttelijää, miten milloinkin mieli tekee :P
Lauluilta on ylihuomenna. Vielä ei jännitä, mutta kyllä se sieltä vielä iskee, viimeistään perjantaina. Oma biisini menee hyvin, joten en stressaa sitä. Tämän päivän läpimeno oli todella hyvä meiltä kaikilta. Onnittelut kaikille. Omia suosikkibiisejäni ovat Samppa Heikkisen Mallioppilas sekä Niklas Söderströmin Pirubiisi. (En muista sen oikeaa nimeä)
Teakin tehtävät ovat hyvässä mallissa. Sain idean omavalintaiseen viikko sitten. Se on monologi. Se on melkein jo nupissa, viikonlopuksi pyrin sen opettelemaan niin ensi viikolla sitten voin treenata sitä. Oma tanssi ja laulu menee myös mukavasti sekä Peer Gynt. Tänään dialogia harjoitellassa teksti hiukan takkuili, joten sitä sietää vielä tankata päähän, tosin, sitä ei olekaan harjoitellut niin kuin muita tehtäviä, ei ihme että on unohduksissa.
Viime viikonloppuna sain tehtyä jo yli puolet kevätdemostani. Sekin on siis hyvin hanskassa. Ensi viikonloppuna jatkan sen parissa. Hyvä fiilis kun on asiat mallillaan!
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Laulamista ja luomisen tuskaa
Uusi viikko jälleen Lahden kansanopistossa täydessä vauhdissa. Kirsikkatarha on hakattu ja kuopattu ja nyt on aika siirtyä eteenpäin, niin elämässä kuin prokkiksissakin. Tämän viikon pääpainoite samoin kuin ensiviikonkin on laulujen treenaamista 26.4. olevaa lauluiltaa varten. Itselläni meni tänään laulu aivan nappiin, mutta ei nyt anneta ylimieliyyden perkeleelle sijaa sielussa, vaan jatketaan harjoituksia täydellä teholla. Huomenna onneksi pääsee taas lallattamaan.
Olen alkanut pitämään laulamisesta. Pienenä sitä ei edes viitsinyt itsekseen harjoittaa kun oli aina saanut kuulla miten paska laulamaan on. Täällä taas laulu- ja kuorotunteja odottaa aina innolla, varsinkin kun on niin erinomaiset opettajat: Professorit Niskanen ja Inge. Heille olenkin kiitollisuuden velassa, kun ovat saaneet minusta näin lyhyen ajan kuluessa näin paljon irti.
Tänään olen tuskaillut Teakin omavalintatehtävän tekemisessä. Kaikki muut hommat ovatkin jo kondiksessa, jopa kevätdemo on suunniteltu niin tarkkaan, että se on jo puoliksi tehty. Ensin kirjoitin yhden version omavalintaa, joka oli mielipidekirjoitus, mutta sitten se alkoi karata lapasesta asiasisällöltään, joten unohdin sen ja yksinkertaistin ajatteluani ja syntyihän se sittenkin. Monologilla mennään, mutta se on ainakin itse kirjoitettu. En halunnut ottaa valmista, vaan kokeilla omaa.
Viime sunnuntaina pääsin ekaa kertaa Kanavateatterin harjoituksiin ja mielestäni pääsin hyvin mukaan kärryille, vaikka olen ollut pois kolme kuukautta. Ensi sunnuntaina taas, niin eiköhän se kulku ala selkiintyä tästä pikkuhiljaa.
Arieksen perustamispaperit lähetin pari viikkoa sitten menemään ja nyt sitten odotellaan sieltä juuta tai jaata. Jos nyt kaikki olemme tehneet oikein, niin kuukauden päästä pitäisi olla meillä oma teatteri ry.
Nautin suuresti näistä yöhetkistä, kun on vain minä ja internetin ihmeellinen maailma. Taidankin hakea ison lasillisen Pepsi Maxia ja lautasellisen viinirypäleitä niin johan kelpaa. (Ovat suurta herkkuani)
Kas tässä lauluiltabiisini: Jacques Brel - Seuraava (Al Suivant) http://www.youtube.com/watch?v=K2cMOeoadeE
Olen alkanut pitämään laulamisesta. Pienenä sitä ei edes viitsinyt itsekseen harjoittaa kun oli aina saanut kuulla miten paska laulamaan on. Täällä taas laulu- ja kuorotunteja odottaa aina innolla, varsinkin kun on niin erinomaiset opettajat: Professorit Niskanen ja Inge. Heille olenkin kiitollisuuden velassa, kun ovat saaneet minusta näin lyhyen ajan kuluessa näin paljon irti.
Tänään olen tuskaillut Teakin omavalintatehtävän tekemisessä. Kaikki muut hommat ovatkin jo kondiksessa, jopa kevätdemo on suunniteltu niin tarkkaan, että se on jo puoliksi tehty. Ensin kirjoitin yhden version omavalintaa, joka oli mielipidekirjoitus, mutta sitten se alkoi karata lapasesta asiasisällöltään, joten unohdin sen ja yksinkertaistin ajatteluani ja syntyihän se sittenkin. Monologilla mennään, mutta se on ainakin itse kirjoitettu. En halunnut ottaa valmista, vaan kokeilla omaa.
Viime sunnuntaina pääsin ekaa kertaa Kanavateatterin harjoituksiin ja mielestäni pääsin hyvin mukaan kärryille, vaikka olen ollut pois kolme kuukautta. Ensi sunnuntaina taas, niin eiköhän se kulku ala selkiintyä tästä pikkuhiljaa.
Arieksen perustamispaperit lähetin pari viikkoa sitten menemään ja nyt sitten odotellaan sieltä juuta tai jaata. Jos nyt kaikki olemme tehneet oikein, niin kuukauden päästä pitäisi olla meillä oma teatteri ry.
Nautin suuresti näistä yöhetkistä, kun on vain minä ja internetin ihmeellinen maailma. Taidankin hakea ison lasillisen Pepsi Maxia ja lautasellisen viinirypäleitä niin johan kelpaa. (Ovat suurta herkkuani)
Kas tässä lauluiltabiisini: Jacques Brel - Seuraava (Al Suivant) http://www.youtube.com/watch?v=K2cMOeoadeE
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Kirsikkatarha katsomosta käsin.
Tänään sain kokea jotain aivan erityistä ja kenties ainutlaatuistakin. Minä nimittäin olin katsomossa istumassa ja katsoin sieltä käsin Kirsikkatarha -esityksemme. Ei, en ollut sairas tai muuten vaan arestissa, vaan halusin kokea miltä esitys näyttää, viihdyttääkö se minua, mitä tuntemuksia kokisin, saisinko jotain uutta sen kautta omaan Gajev-hahmooni etc. Täytyy sanoa, että tuon saman, minkä itse koin, täytyisi jokaisen kirsikkatarhalaisen kokea. Eläköön kaksoismiehitys, joka tämän mahdollisti!
Katsomossa istuessani, tuntui aluksi, etenkin ykkösnäytöksen kohdalla, etten edes istuisi katsomossa, vaan tuntui siltä, että olin näyttämön jäälautoilla muiden kanssa. Koin esityksen aikana niin monenlaista: huomasin että välillä katsoin teosta katsojan silmin, välillä taas näyttelijän ja välillä ohjaajan. Katsoin mikä minusta toimi ja mitä minä tekisin toisin. Mutta samalla kuitenkin olin kuin hypnoosissa tai transsissa. En tuntenut mitään ihmeellistä tunnetasolla. Seurasin vain apaattisena näyttämön tapahtumia ja välillä havahduin ihmettelemään sitä, miten olimmekin jo näin nopeasti jossain tietyssä kohtauksessa. Aikaa ei ollut. Ainakin se tuntui menevän siivillä. 1,5 tunnin ensimmäinen puoliaika tuntui menevän alle tunnissa.
Hyvä juttu katsomisessa oli myös se, että pääsin seuraamaan nyt kunnolla kaikkien näyttelemistä. Minusta varsinkin Amandaa ja Millaa oli mahtavaa seurata, koska he tuntuivat koko ajan olevan tilanteen tasalla ja saatanpa heiltä varastaa jotain hyvää myös itselleni huomiseksi. Jaakon Gajevia seurasin myös ja panin merkille hänen tekemisiään ja mitä kaikkea voin häneltä napata. Tuntui että sain paljon irti ja on helpompi yrittää viedä hahmoa eteenpäin vielä huomenna.
On totta kun on sanottu että kaikki näkyy: pienimmätkin liikkeet tai herpaantumiset. Se pitää kuitenkin itse nähdä, ennen kuin sen täysin uskoo. Joskus jos itse huomaa lavalla keskittymisen herpaantuvan, lohduttelee itseään sillä että onhan tässä 18 muuta, ei minua varmaan huomattu. Mutta nimenomaan silloin on jo jäänyt kiinni. Nyt sen vasta tajuaa kun sen näki itse. En tarkoita että olisi tälläistä keskittymisenherpaantumista näkynyt mitenkään erityisesti, mutta kaikki pienet eleet ja liikahdukset pystyy todella hyvin näkemään, niin miksei sitten mokiakin?
Esityksessä tapahtui myös jotain aivan herkullista. Eräs katsoja nousi kesken kohtauksen ylös ja käveli lavalle. Jumalauta, rohkeinta mitä kukaan on tehnyt koko kirsikkatarhassa näytttelijät mukaanlukien ja miten näin herkullinen tilaisuus hyödynnetään? Aivan, ei mitenkään. Kaikki olivat shokissa ja säikähtivät tätä kyseistä herrasmiestä, joka ei suinkaan ollut pahansuopa tai mitään sellaista. Hänet ohjattiin sitten sivuovesta ulos, liekkö ahdistunut tai tylsistynyt tai sitten vain joku muu painava syy miksi katsoi parhaakseen poistua, en tiedä, mutta siinä olisi ollut tuhannen taalan paikka näytellä tämän henkilön kanssa. Mutta niin ei käynyt. Kaikki lamaantuivat. Tai jos joku yrittikin, se ei ollut tarpeeksi tai sitä ei näkynyt katsojalle. Olisi pitänyt selvästi huomioida tämä asia. Noniin, nyt on Hyvösen helppo huudella täältä katsomosta ja leikkiä ohjaajaa. Kuka tietää, ehkäpä itsekin olisin ollut ihan tilt jos noin olisi minulle käynyt, mutta senkin uhalla sanon mitä mieltä olen. Bite me! :P
Yksi syy miksi halusin myös katsoa tämän esityksen, oli se, että minusta tuntui että olisin sen tarpeessa. Että se virkistäisi minua, että pääsisin irti tästä paikallajunnaamisesta, jota olen muutaman esityksen ajan itseni kohdalla kokenut. Olin aivan oikeassa. Todellakin tämä oli sitä mitä tarvitsin, että voin vielä huomenna pistää vitummoisen shown pystyyn yhdessä muiden kanssa. Jaakko veti tänänä erinomaisesti, joudun paiskimaan tuplasti töitä, että saan huomenna vedettyä paremmin.
Olen todella iloinen siitä päätöksestä, että menin katsomon puolelle. Ennen esitystä jotkut kehottivat etten menisi, ettei se olisi viisasta ja nyt ei pidä ajatella siltä miltä minusta juuri nyt tuntuu. Ööh, miksi ei? Jos minusta tuntui vahvasti siinä hetkessä että se on oikea ratkaisu, niin totta helvetissä minä sen haluan tehdä, varsinkin kun siihen kerrankin tarjotaan mahdollisuus ja on saanut vielä luvankin. On harvinaista nähdä oma esityksensä katsojana, jos siis itse näyttelee siinä. Päätin siis kerrankin olla olematta muille mieliksi, haistatin vitut backstage politikoinnille ja päätin istuttaa näyttelijäperseeni penkkiin. Hyvä että tein sen! Joskus pitää olla itsekäs.
Näin jälkeenpäin on aika mitäänsanomaton olo. Ymmärrän katsojia, jotka eivät osaa sanoa mitään teoksemme jälkeen. Menin suoraan huoneeseeni, suihkuun ja tulin syömään omaan huoneeseeni. Ei tehnyt mieli edes jutella kenenkään kanssa. Oli sellainen olo että haluaa olla nyt itsekseen ja maistella näkemäänsä. Tämä mitä nyt kirjoitin, on todennäköisesti vain murto-osa, siitä mitä vielä tulee mieleen. Uskon että tämä vaatii aikaa sulatella, mutta nuo asiat olivat nyt ehkä päälimmäisenä mielessä.
Huomenna on Kirsikkatarhan viimeinen esitys ja samalla myös paras. Voin kokemuksesta sanoa että esitys on katsomisen arvoinen, joten nyt on vielä tilaisuus tulla ihastumaan tai vihastumaan. Sinä päätät. :)
Katsomossa istuessani, tuntui aluksi, etenkin ykkösnäytöksen kohdalla, etten edes istuisi katsomossa, vaan tuntui siltä, että olin näyttämön jäälautoilla muiden kanssa. Koin esityksen aikana niin monenlaista: huomasin että välillä katsoin teosta katsojan silmin, välillä taas näyttelijän ja välillä ohjaajan. Katsoin mikä minusta toimi ja mitä minä tekisin toisin. Mutta samalla kuitenkin olin kuin hypnoosissa tai transsissa. En tuntenut mitään ihmeellistä tunnetasolla. Seurasin vain apaattisena näyttämön tapahtumia ja välillä havahduin ihmettelemään sitä, miten olimmekin jo näin nopeasti jossain tietyssä kohtauksessa. Aikaa ei ollut. Ainakin se tuntui menevän siivillä. 1,5 tunnin ensimmäinen puoliaika tuntui menevän alle tunnissa.
Hyvä juttu katsomisessa oli myös se, että pääsin seuraamaan nyt kunnolla kaikkien näyttelemistä. Minusta varsinkin Amandaa ja Millaa oli mahtavaa seurata, koska he tuntuivat koko ajan olevan tilanteen tasalla ja saatanpa heiltä varastaa jotain hyvää myös itselleni huomiseksi. Jaakon Gajevia seurasin myös ja panin merkille hänen tekemisiään ja mitä kaikkea voin häneltä napata. Tuntui että sain paljon irti ja on helpompi yrittää viedä hahmoa eteenpäin vielä huomenna.
On totta kun on sanottu että kaikki näkyy: pienimmätkin liikkeet tai herpaantumiset. Se pitää kuitenkin itse nähdä, ennen kuin sen täysin uskoo. Joskus jos itse huomaa lavalla keskittymisen herpaantuvan, lohduttelee itseään sillä että onhan tässä 18 muuta, ei minua varmaan huomattu. Mutta nimenomaan silloin on jo jäänyt kiinni. Nyt sen vasta tajuaa kun sen näki itse. En tarkoita että olisi tälläistä keskittymisenherpaantumista näkynyt mitenkään erityisesti, mutta kaikki pienet eleet ja liikahdukset pystyy todella hyvin näkemään, niin miksei sitten mokiakin?
Esityksessä tapahtui myös jotain aivan herkullista. Eräs katsoja nousi kesken kohtauksen ylös ja käveli lavalle. Jumalauta, rohkeinta mitä kukaan on tehnyt koko kirsikkatarhassa näytttelijät mukaanlukien ja miten näin herkullinen tilaisuus hyödynnetään? Aivan, ei mitenkään. Kaikki olivat shokissa ja säikähtivät tätä kyseistä herrasmiestä, joka ei suinkaan ollut pahansuopa tai mitään sellaista. Hänet ohjattiin sitten sivuovesta ulos, liekkö ahdistunut tai tylsistynyt tai sitten vain joku muu painava syy miksi katsoi parhaakseen poistua, en tiedä, mutta siinä olisi ollut tuhannen taalan paikka näytellä tämän henkilön kanssa. Mutta niin ei käynyt. Kaikki lamaantuivat. Tai jos joku yrittikin, se ei ollut tarpeeksi tai sitä ei näkynyt katsojalle. Olisi pitänyt selvästi huomioida tämä asia. Noniin, nyt on Hyvösen helppo huudella täältä katsomosta ja leikkiä ohjaajaa. Kuka tietää, ehkäpä itsekin olisin ollut ihan tilt jos noin olisi minulle käynyt, mutta senkin uhalla sanon mitä mieltä olen. Bite me! :P
Yksi syy miksi halusin myös katsoa tämän esityksen, oli se, että minusta tuntui että olisin sen tarpeessa. Että se virkistäisi minua, että pääsisin irti tästä paikallajunnaamisesta, jota olen muutaman esityksen ajan itseni kohdalla kokenut. Olin aivan oikeassa. Todellakin tämä oli sitä mitä tarvitsin, että voin vielä huomenna pistää vitummoisen shown pystyyn yhdessä muiden kanssa. Jaakko veti tänänä erinomaisesti, joudun paiskimaan tuplasti töitä, että saan huomenna vedettyä paremmin.
Olen todella iloinen siitä päätöksestä, että menin katsomon puolelle. Ennen esitystä jotkut kehottivat etten menisi, ettei se olisi viisasta ja nyt ei pidä ajatella siltä miltä minusta juuri nyt tuntuu. Ööh, miksi ei? Jos minusta tuntui vahvasti siinä hetkessä että se on oikea ratkaisu, niin totta helvetissä minä sen haluan tehdä, varsinkin kun siihen kerrankin tarjotaan mahdollisuus ja on saanut vielä luvankin. On harvinaista nähdä oma esityksensä katsojana, jos siis itse näyttelee siinä. Päätin siis kerrankin olla olematta muille mieliksi, haistatin vitut backstage politikoinnille ja päätin istuttaa näyttelijäperseeni penkkiin. Hyvä että tein sen! Joskus pitää olla itsekäs.
Näin jälkeenpäin on aika mitäänsanomaton olo. Ymmärrän katsojia, jotka eivät osaa sanoa mitään teoksemme jälkeen. Menin suoraan huoneeseeni, suihkuun ja tulin syömään omaan huoneeseeni. Ei tehnyt mieli edes jutella kenenkään kanssa. Oli sellainen olo että haluaa olla nyt itsekseen ja maistella näkemäänsä. Tämä mitä nyt kirjoitin, on todennäköisesti vain murto-osa, siitä mitä vielä tulee mieleen. Uskon että tämä vaatii aikaa sulatella, mutta nuo asiat olivat nyt ehkä päälimmäisenä mielessä.
Huomenna on Kirsikkatarhan viimeinen esitys ja samalla myös paras. Voin kokemuksesta sanoa että esitys on katsomisen arvoinen, joten nyt on vielä tilaisuus tulla ihastumaan tai vihastumaan. Sinä päätät. :)
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Kiitos viimeisestä
Eilen tulikin otettua takaisin korkojen kera se perjantainen farssi Kirsikkatarhan suhteen. Eilen oli todella tasokas ja hyvä esitys ja hyvä niin. Yleisöäkin oli tuvan täydeltä. Mahtavaa toimintaa meiltä kaikilta. Saatiin ravisteltua perjantain huonot fiilikset pois ja räjäytettiin koko paikka aivan uusiin svääreihin. Hyvä meitä!
Esityksen jälkeen lähdimmkin Piian ja Petrin kansa viettämään iltaa Lahden yöelämään. Ensin kävimme syömässä Amarillossa jonka jälkeen lähdimme mm. Teerenpeliin sekä Dubliniin iltaa istumaan. Mahtava ilta olikin. Kiitos siitä Piia ja Petri! Oli mukava viettää pitkästä aikaa iltaa yhdessä. Seuraavan kerran sitten Peten nelikymppisillä ;)
Jahas, 22 vuotta sitä tuli nyt täyteen. Tuntuu kuin olisin vielä lapsi, 12 vuotias ja niin kyllä ajattelin olla vielä seuraavat 20 vuotta ainakin. Ihan helvetin lapsellinen :P. Saa nähdä mitä tässä iässä saavutan, jos saavutan laisinkaan mitään. Se oma teatteri olis kyl ihan kiva!
Valitettavasti Jouko Turkan luokse ei ollut tänään asiaa, koska hänellä oli muuta menoa. Nooh, ehkä vielä joskus sekin päivä tulisi eteen. Ehkä !
Nyt makailen sängyssä ja datailen. Minulla on facebook, youtube ja ruutu.fi auki ja kaikilla niillä pelailen vuorotellen. Niin, ja tietysti tämä blogger. Toivon että joku koputtaisi oveen ja tulisi jutustelemaan tai vaikka kirjoittaisi facessa jotain. Joku mielenkiintoinen henkilö, jota en odottaisi.
Nooh, toisaalta nautin myös yksinäisyydestä. Huomenna alkaa Sallan puhetunnit ja Samin kehotunnit jälleen. Hyvä! Pääsee taas tuttuun rytmiin kiinni.
Esityksen jälkeen lähdimmkin Piian ja Petrin kansa viettämään iltaa Lahden yöelämään. Ensin kävimme syömässä Amarillossa jonka jälkeen lähdimme mm. Teerenpeliin sekä Dubliniin iltaa istumaan. Mahtava ilta olikin. Kiitos siitä Piia ja Petri! Oli mukava viettää pitkästä aikaa iltaa yhdessä. Seuraavan kerran sitten Peten nelikymppisillä ;)
Jahas, 22 vuotta sitä tuli nyt täyteen. Tuntuu kuin olisin vielä lapsi, 12 vuotias ja niin kyllä ajattelin olla vielä seuraavat 20 vuotta ainakin. Ihan helvetin lapsellinen :P. Saa nähdä mitä tässä iässä saavutan, jos saavutan laisinkaan mitään. Se oma teatteri olis kyl ihan kiva!
Valitettavasti Jouko Turkan luokse ei ollut tänään asiaa, koska hänellä oli muuta menoa. Nooh, ehkä vielä joskus sekin päivä tulisi eteen. Ehkä !
Nyt makailen sängyssä ja datailen. Minulla on facebook, youtube ja ruutu.fi auki ja kaikilla niillä pelailen vuorotellen. Niin, ja tietysti tämä blogger. Toivon että joku koputtaisi oveen ja tulisi jutustelemaan tai vaikka kirjoittaisi facessa jotain. Joku mielenkiintoinen henkilö, jota en odottaisi.
Nooh, toisaalta nautin myös yksinäisyydestä. Huomenna alkaa Sallan puhetunnit ja Samin kehotunnit jälleen. Hyvä! Pääsee taas tuttuun rytmiin kiinni.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Erilainen esitys
Jälleen yksi Kirsikkatarha takana. Yleisöä on ollut nyt ihan mukavasti ja hyvä niin, vaikka varauksia ei listassa paljoa näy, jostakin niitä katsojia siltikin vaan sikiää. Tämän päivän esitys olikin, noh, oli ihan omaa luokkaansa.
Esitys lähti tänään nimittäin niin sanotusti siitä kuuluisasta lapasesta. Koko esityksen aikana oli tunne että nyt kyllä ei olla ihan mukana tässä jutussa ja siltä meno näyttikin: meno oli paikoittain holtitonta ja ontuvaa. Paljon oli uutta, eikä siinä mitään, mutta sitä saattoi olla ehkä liian paljon kenties? Tai tuntui että kaikki tuo uusi leikkisyys horjutti esityksen peruspohjaa, tai ainakin sellainen fiilis oli itselläni. Väliajalla huomasin etten ollut tunteeni kanssa yksin vaan moni muukin oli samaa mieltä.Toki oli niitäkin joiden mielestä esitys meni ihan nappiin, eikä siinä mitään, mitään heidän kokemastaan poisottamatta, mutta itselläni oli vaan vahva tunne, ettei tänään ollut se kaikkein vahvin focus siinä oleellisimmassa. Toinen puoliaika menikin rytinällä ja tuntui että olin koko toisen puoliajan ihan pihalla. Tuntui lähinnä että olin lamaantunut ja että olisin ollut ihan jossain muussa teoksessa, kuin Kirsikkatarhassa. Ikinä ei ole ennen tuntunut tuolta.
Esitys oli siis monella tapaa erilainen ja erikoinen, toisaalta hyvä että sai kokeakin tälläisen, mitä ei ole ennen kokenut. Ja näitähän sattuu. Meni jo. Huominen esitys tuleekin olemaan paras tähän mennessä, niin uskon :)
Tänään harjoittelimme Teakin tansseja ja dialogeja. On muuten helvetin hyvä juttu käydä niitä porukalla läpi. Kaikilta oppii jotakin ja on hieno nähdä muiden teoksia ja varsinkin osaamista. Itsellenihän tuo tanssi ja laulu aiheuttivat suurimman stressin ja olin vielä aamulla epäuskoinen omastani, ettei se ole tarpeeksi, mutta olin niin helpottunut kun sain sen tehtyä tänään ja kuulemma näytti vielä ihan asialliselta. Se oli minulle paljon. Nyt vaan vielä hion sitä kuukauden verran, niin jospa sen kehtaa heittää sitten Helsingissäkin toukokuun alussa
Huomenna tuleekin Piia ja Petri tsekkaamaan esityksen ja sen jälkeen lähdemmekin yhdessä iltaa viettämään Lahden yöhön. Mahtavaa! Samallahan sitä tulee juhlittua omia synttäreitä hieman etuajassa, jotka ovat siis maanantaina. Herranen aika, tässähän on taaas lähempänä hautaa. 22 vuotta, eikä vieläkään rehellistä ammattia tai edes töitä... Onneksi on sentään nainen, ettei tässä ihan pohjalla olla :P
Maisterin kanssa oli tänään puhetta että sunnuntaina hän lähtisi käyttämään minua Tampereella itsensä Jouko Turkan luona. Turkka siis itse kutsui minut viikko sitten käymään, kun soitin hänelle kysyäkseni jotain, koskien Aleksis Kivestä tekemäämme ryhmätyötä. Tänään soitin Turkalle ja hän ei ollut varma käykö tapaaminen, mutta sovimme että soitan sunnuntaina uudestaan. Olisihan se nyt aivan mahtavaa päästä tapaamaan itse Jouko Turkka. Uskoisin että hänellä voisi vielä olla paljon annettavaa, mutta jos ei muuta, niin jo pelkkä hänen läsnäolonsa voisi saada aikaan minussa jotakin uutta.
Esitys lähti tänään nimittäin niin sanotusti siitä kuuluisasta lapasesta. Koko esityksen aikana oli tunne että nyt kyllä ei olla ihan mukana tässä jutussa ja siltä meno näyttikin: meno oli paikoittain holtitonta ja ontuvaa. Paljon oli uutta, eikä siinä mitään, mutta sitä saattoi olla ehkä liian paljon kenties? Tai tuntui että kaikki tuo uusi leikkisyys horjutti esityksen peruspohjaa, tai ainakin sellainen fiilis oli itselläni. Väliajalla huomasin etten ollut tunteeni kanssa yksin vaan moni muukin oli samaa mieltä.Toki oli niitäkin joiden mielestä esitys meni ihan nappiin, eikä siinä mitään, mitään heidän kokemastaan poisottamatta, mutta itselläni oli vaan vahva tunne, ettei tänään ollut se kaikkein vahvin focus siinä oleellisimmassa. Toinen puoliaika menikin rytinällä ja tuntui että olin koko toisen puoliajan ihan pihalla. Tuntui lähinnä että olin lamaantunut ja että olisin ollut ihan jossain muussa teoksessa, kuin Kirsikkatarhassa. Ikinä ei ole ennen tuntunut tuolta.
Esitys oli siis monella tapaa erilainen ja erikoinen, toisaalta hyvä että sai kokeakin tälläisen, mitä ei ole ennen kokenut. Ja näitähän sattuu. Meni jo. Huominen esitys tuleekin olemaan paras tähän mennessä, niin uskon :)
Tänään harjoittelimme Teakin tansseja ja dialogeja. On muuten helvetin hyvä juttu käydä niitä porukalla läpi. Kaikilta oppii jotakin ja on hieno nähdä muiden teoksia ja varsinkin osaamista. Itsellenihän tuo tanssi ja laulu aiheuttivat suurimman stressin ja olin vielä aamulla epäuskoinen omastani, ettei se ole tarpeeksi, mutta olin niin helpottunut kun sain sen tehtyä tänään ja kuulemma näytti vielä ihan asialliselta. Se oli minulle paljon. Nyt vaan vielä hion sitä kuukauden verran, niin jospa sen kehtaa heittää sitten Helsingissäkin toukokuun alussa
Huomenna tuleekin Piia ja Petri tsekkaamaan esityksen ja sen jälkeen lähdemmekin yhdessä iltaa viettämään Lahden yöhön. Mahtavaa! Samallahan sitä tulee juhlittua omia synttäreitä hieman etuajassa, jotka ovat siis maanantaina. Herranen aika, tässähän on taaas lähempänä hautaa. 22 vuotta, eikä vieläkään rehellistä ammattia tai edes töitä... Onneksi on sentään nainen, ettei tässä ihan pohjalla olla :P
Maisterin kanssa oli tänään puhetta että sunnuntaina hän lähtisi käyttämään minua Tampereella itsensä Jouko Turkan luona. Turkka siis itse kutsui minut viikko sitten käymään, kun soitin hänelle kysyäkseni jotain, koskien Aleksis Kivestä tekemäämme ryhmätyötä. Tänään soitin Turkalle ja hän ei ollut varma käykö tapaaminen, mutta sovimme että soitan sunnuntaina uudestaan. Olisihan se nyt aivan mahtavaa päästä tapaamaan itse Jouko Turkka. Uskoisin että hänellä voisi vielä olla paljon annettavaa, mutta jos ei muuta, niin jo pelkkä hänen läsnäolonsa voisi saada aikaan minussa jotakin uutta.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
"En nöyristele, enkä pahoittele..."
Nyt tuntui siltä että on aika turista tännekin jälleen jotain. Ei ehkä välttämättä mitään oikeaa asiaa, mutta edes jotain mustaa valkoiselle. Mistä sitten haluaisin puhua? Voi sentään, kyllähän noita aiheita riittää joita haluaisin kommentoida: Alastomuus teatterissa, Oman Aries teatterini nostamista huipulle, Kevään lopputyöstä, Miksei Lahtelaisia kiinnosta teatteri?, Kuinka salkkareissa on paljon turhakkeita, Pohjois-Korean typerästä uhittelusta... List goes on and on. Mutta ehkäpä valitsen jälleen minulle tutun aiheen eli Minä itse!
Kirsikkatarha tuntui tänään menevän ihan hyvin. Itsellä ollut parina viime kertana fiilinki ettei ihan ole siihen nappisuoritukseen valitettavasti jostain syystä yltänyt, ainakaan itse, mutta tänään sitten taas sain petrattua ja tuntui menevän hyvin. Syy on varmasti pääsiäisloma, jolloin ihan aikuisten oikeasti otin kerrankin rennosti, enkä miettinyt rästihommia tms.
Ja muistutuksena tähän väliin: Jos et ole vielä Kirsikkatarhaa nähnyt niin kipin kapin Lahteen ja tsekkaa se. Ei ole mikään Zholdakin Kirsikkatarha! Vaan Alhorinteen Kirsikkatarha!
Tämän viikon esitykset:
To 4.4. klo 19.00
Pe 5.4. klo 19.00
La 6.4. klo 15.00
Tulin juuri salista missä harjoittelin muutaman vartin ajan Teakin tanssia, kun niitä huomenna yhteiseti käydään läpi täällä, ja hyvä että harjoittelinkin, koska kun koekuvasin itseäni, niin....sehän näytti ihan vitulta, siis se tanssi ja oma ääni. (En ole koskaan pitänyt omasta äänestäni, varsinkin laulaessa) Onneksi katsoin videolta sitten mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja viimeisin harjoitus oli jo jotain sinnepäin mitä olinkin ajatellut, nooh, jospa menen tällä huomiseen ja katson mitä muut ovat tehneet. Onhan tässä vielä yli kuukausi aikaa muokata, pääasia että on huomenna edes jotain. Lauluni kertoo pähkinänkuoressa siitä, miten mikään ei voi estää minua tulemasta näyttelijäksi ja se alkaakin lauseella "En nöyritele, enkä pahoittele, kun läsnäolollani taas häiritsen". Ah, niin uljasta!
Tänään oli puhetta siitä onko löytänyt jotain henkilökohtaista omasta roolihenkilöstään. Minä itseasiassa olen löytänyt. Löydän Gajevista paljon samaa kuin, noh, ehkäpä entisetä minästäni. Nuoremmasta minästäni. Esimerkiksi Gajev yrittää löytää sitä, missä olisi hyvä tai missä saisi arvostusta, kun on jäänyt aina Ljubovin varjoon. Ja lopulta hän sen löytääkin, nimittäin saa töitä pankista ja toivoo sitä kautta olevansa edes jotenkin hyödyksi yhteisölle.
Minäkin monta vuotta mietin ja pohdin mitä alkaisin tehdä tai että missä olisin hyvä. Ala-asteella olin aina todella huono liikunnassa, johtuen siitä etten kyllä pienenä liikkunut yhtään. En osannut myöskään piirtää. Matematiikka oli jotain uskomattoman utopiaa ja ärsytti kun kaikki muut pärjäsivät jossakin ja itse oli vielä tyhjän päällä. Tosin, ehkäpä tätä hyvää kannatti odottaa, sillä vuoden 2007 jälkeen ei ollut enää epäilystä mitä halusin tehdä ja mikä olisi se minun juttu.
Vilkaisin Kanavateatterin aikatauluja ja huomasin ilokseni että pääsenkin 14.4. sunnuntaina jo harjoituksissa käväisemään. Loistavaa! Lauantaina 13.4. meillä on viimeinen esitys ja varmasti olisi juhlaa tiedossa, mutta ei tässä ole aikaa juhlia kun uusi työ jo odottaa! Hyvä juttu, että on saanut työllistettyä itsensä kesän ajaksi, ainakin teatterin saralla. Mitä sitten rehellisiin töihin tulee niin... :)
Kirsikkatarha tuntui tänään menevän ihan hyvin. Itsellä ollut parina viime kertana fiilinki ettei ihan ole siihen nappisuoritukseen valitettavasti jostain syystä yltänyt, ainakaan itse, mutta tänään sitten taas sain petrattua ja tuntui menevän hyvin. Syy on varmasti pääsiäisloma, jolloin ihan aikuisten oikeasti otin kerrankin rennosti, enkä miettinyt rästihommia tms.
Ja muistutuksena tähän väliin: Jos et ole vielä Kirsikkatarhaa nähnyt niin kipin kapin Lahteen ja tsekkaa se. Ei ole mikään Zholdakin Kirsikkatarha! Vaan Alhorinteen Kirsikkatarha!
Tämän viikon esitykset:
To 4.4. klo 19.00
Pe 5.4. klo 19.00
La 6.4. klo 15.00
Tulin juuri salista missä harjoittelin muutaman vartin ajan Teakin tanssia, kun niitä huomenna yhteiseti käydään läpi täällä, ja hyvä että harjoittelinkin, koska kun koekuvasin itseäni, niin....sehän näytti ihan vitulta, siis se tanssi ja oma ääni. (En ole koskaan pitänyt omasta äänestäni, varsinkin laulaessa) Onneksi katsoin videolta sitten mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja viimeisin harjoitus oli jo jotain sinnepäin mitä olinkin ajatellut, nooh, jospa menen tällä huomiseen ja katson mitä muut ovat tehneet. Onhan tässä vielä yli kuukausi aikaa muokata, pääasia että on huomenna edes jotain. Lauluni kertoo pähkinänkuoressa siitä, miten mikään ei voi estää minua tulemasta näyttelijäksi ja se alkaakin lauseella "En nöyritele, enkä pahoittele, kun läsnäolollani taas häiritsen". Ah, niin uljasta!
Tänään oli puhetta siitä onko löytänyt jotain henkilökohtaista omasta roolihenkilöstään. Minä itseasiassa olen löytänyt. Löydän Gajevista paljon samaa kuin, noh, ehkäpä entisetä minästäni. Nuoremmasta minästäni. Esimerkiksi Gajev yrittää löytää sitä, missä olisi hyvä tai missä saisi arvostusta, kun on jäänyt aina Ljubovin varjoon. Ja lopulta hän sen löytääkin, nimittäin saa töitä pankista ja toivoo sitä kautta olevansa edes jotenkin hyödyksi yhteisölle.
Minäkin monta vuotta mietin ja pohdin mitä alkaisin tehdä tai että missä olisin hyvä. Ala-asteella olin aina todella huono liikunnassa, johtuen siitä etten kyllä pienenä liikkunut yhtään. En osannut myöskään piirtää. Matematiikka oli jotain uskomattoman utopiaa ja ärsytti kun kaikki muut pärjäsivät jossakin ja itse oli vielä tyhjän päällä. Tosin, ehkäpä tätä hyvää kannatti odottaa, sillä vuoden 2007 jälkeen ei ollut enää epäilystä mitä halusin tehdä ja mikä olisi se minun juttu.
Vilkaisin Kanavateatterin aikatauluja ja huomasin ilokseni että pääsenkin 14.4. sunnuntaina jo harjoituksissa käväisemään. Loistavaa! Lauantaina 13.4. meillä on viimeinen esitys ja varmasti olisi juhlaa tiedossa, mutta ei tässä ole aikaa juhlia kun uusi työ jo odottaa! Hyvä juttu, että on saanut työllistettyä itsensä kesän ajaksi, ainakin teatterin saralla. Mitä sitten rehellisiin töihin tulee niin... :)
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen tuli ja meni
Viikon loma meni taas jälleen kerran aivan liian nopiaan. Vietin pääsiäisen Laukaassa ja Emmin vanhempien luona Keltinmäessä. Otin koko loman tosi lungisti ja nukuin pitkään. En jakanu stressata mistään, tosin ei tarvinnutkaan, sillä olin hommani hoitanut jo aikalailla hyvin pois alta.
Loma meni lähinnä syöden, treenaten, saunoen ja kauhuleffoja katsellen. Emmin kanssa tsekattiin Paranormal Activity 3 ja Paranorman Activity Tokyo Nights. Eipä ollu kummoisempia. Kaikki nuo Activityt ovat muutenkin itseään toistavia, eivätkä osaa yllättää mitenkään. Etenkin Tokyo Nights oli todella pettymys.
Pääsiäisenä minulla oli tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa tämän vuoden Kuusan Kanavateatterin treeneihin, mutta ne olivatkin peruttu kun niin monella oli pääsiäisenä muita menoja. Sääli. Itseäni on harmittanut, etten ole päässyt harjoituksiin, koska niitä ei järjestetä oikein viikonloppuisin. Onneksi ohjaaja (Viitamäki) tietää tilanteeni ja sen, että vasta toukokuun lopulla olen täysipäiväisesti käytössä. Repliikit ja tekstin kulku on jo toki päässä, mutta olisi ihan jees päästä tsekkaamaan yhdet harkat. Näytelmänähän on siis Jussi Kylätaskun Mies joka ei osannut sanoa ei. Hyvä ja humoristinen teksti minusta. Juuri sopiva Kanavan komediakesiä jatkamaan. Itse esitän näytelmässä Maalari Renlundia.
Kirsikkatarhaa on vielä jäljellä puolet ja seuraava näytös onkin keskiviikkona klo 19! Että jos et ole vielä nähnyt niin jos liikut Lahdessa, tule ihmeessä. Voin luvata ettei kyseessä ole tavanomainen Tsehovin Kirsikkatarha ;)
Vielä lopuksi on sanottava että koko loman päässä on pyörinyt seuraava kappale, kiitos The F-word tv-sarjan. Eipä siinä, Ramsay on aivan uskomaton ja varsinkin hänen tapansa käyttää "Fuck"-sanaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa:
http://www.youtube.com/watch?v=2BSLgPHhbpE
Loma meni lähinnä syöden, treenaten, saunoen ja kauhuleffoja katsellen. Emmin kanssa tsekattiin Paranormal Activity 3 ja Paranorman Activity Tokyo Nights. Eipä ollu kummoisempia. Kaikki nuo Activityt ovat muutenkin itseään toistavia, eivätkä osaa yllättää mitenkään. Etenkin Tokyo Nights oli todella pettymys.
Pääsiäisenä minulla oli tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa tämän vuoden Kuusan Kanavateatterin treeneihin, mutta ne olivatkin peruttu kun niin monella oli pääsiäisenä muita menoja. Sääli. Itseäni on harmittanut, etten ole päässyt harjoituksiin, koska niitä ei järjestetä oikein viikonloppuisin. Onneksi ohjaaja (Viitamäki) tietää tilanteeni ja sen, että vasta toukokuun lopulla olen täysipäiväisesti käytössä. Repliikit ja tekstin kulku on jo toki päässä, mutta olisi ihan jees päästä tsekkaamaan yhdet harkat. Näytelmänähän on siis Jussi Kylätaskun Mies joka ei osannut sanoa ei. Hyvä ja humoristinen teksti minusta. Juuri sopiva Kanavan komediakesiä jatkamaan. Itse esitän näytelmässä Maalari Renlundia.
Kirsikkatarhaa on vielä jäljellä puolet ja seuraava näytös onkin keskiviikkona klo 19! Että jos et ole vielä nähnyt niin jos liikut Lahdessa, tule ihmeessä. Voin luvata ettei kyseessä ole tavanomainen Tsehovin Kirsikkatarha ;)
Vielä lopuksi on sanottava että koko loman päässä on pyörinyt seuraava kappale, kiitos The F-word tv-sarjan. Eipä siinä, Ramsay on aivan uskomaton ja varsinkin hänen tapansa käyttää "Fuck"-sanaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa:
http://www.youtube.com/watch?v=2BSLgPHhbpE
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)