L-teoria on ovella!

Nyt ei ole vähään aikaan tullu kirjoiteltua tänne, mutta nyt täytyy rehellisesti sanoa, että on ollut kova kiirus. Kanavaa, Ariesta sekä koulua ja juontokeikkoja, niitä minulla on ollut koko tämän ajan. Lisäksi syynä on edelleen näppäimistöni kelvottomuus, joten tämän tekstin kirjoitankin nyt Emmin koneella :)

Mitä tulee Kanavaan, oli siellä ennen tätä viikkoa parin viikon loma. Ohjaaja oli muissa hommissa, joten olimme pari viikkoa tuuliajolla, vaikka kyllä harjoittelimme kerran keskenämme, mutta focus ei ollut mitään parasta mahdollista, joten ei niistä saanut kukaan oikein mitään irti. Eilen siten palasimme arkeen ja olemme aloittaneet sen kuuluisan hinkkauksen. Ensi-iltaan vähän yli 2 viikkoa, joten kohta alkaa jo jännittää, ei kuitenkaan vielä :)

Se mikä alkaa jo jännittää, on L-teorian perjantainen ensi-ilta. Viime sunnuntaina oli ennakko Arieslaisille ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole ikinä mennyt niin hyvin. Yleisömmekin tykkäsi kovasti ja varmuuteni L-teoriasta vain kasvoi. Nyt olen täysin varma, että olen onnistunut luomaan mahtavan produktion. Olen kirjoittanut oikeasti hauskan episodin ja vielä jos muukin yleisö nauttii, niin voin todellakin lähteä kevätlomille hyvin mielin.

Koulussa olen jo aloittanut hiukan työssäoppimista, vaikka oikeasti se alkaisi vasta 8.11. Viime perjantaina, lauantaina ja maanantaina eli eilen minulla oli juontokeikkoja Torikeskuksessa, jossa esiintyi ammattiopistolaisia muusikoita, sekä itse Yön Olli Lindholm ja maanantain konsertti oli sellainen lastenkonsertti. Jännitti ihan perkeleesti. Vaikka olen 7 vuotta tehnyt näyttämötaidetta, siltikin stressasin ja jännitin todella paljon mikin kanssa juontamista. Hassua. Minulla ei ole mitään ongelmaa hyppiä alasti lavalla, mutta että juontaminen voi olla noin pelottavaa.

Noh, selvisin siitä kuitenkin puhtain paperein :) pian siihen alkoi jo tottua, mutta alku oli pahin. Niinhän se taitaa olla kaikessa. Tosin oma itsekriittisyyden ruoskahan sohjoi selkäni vereslihalle viikonloppuna, kun mietiskelin kuinka se olisi voinut mennä paremmin (lue:täydellisesti) mutta noh, ehkä armahdan itseäni ja totean että se oli ensimmäinen juonto ja se meni ihan hyvin.

Viime päivinä päässä on pyörinyt kaikenlaista, lähinnä L-teoriasta mutta myöskin olen palauttanut ajatuksia viime keväältä ja pohtinut myös niitä minun ja Turkan välisiä keskusteluja. Mutta nyt Emmi tuossa jo odottelee että lopetan ja katson hänen kanssaan Draculan :) joten ehkä jätän pidemmät pohdinnat seuraavaan kertaa, ehkä jo huomiseen!

Lomailut lomailtu

Täytyy sanoa että syysloma on tehnyt oikeasti hyvää. Olen nyt saanut levättyä hiukan paremmin kuin tavallisesti ja hyvä niin. Mielekkäämpää palata sitten arkeenkin maanantaina.

Tämän viikonlopun olemme ahertaneet L-teorian parissa, sillä ensi-iltahan on jo alle kahden viikon päästä. Jänskättää. Teoksessamme on otettu tietoinen iso riski: siinä ei ole käytetty ulkopuolista ohjaajaa, vaan me olemme Aten kanssa itse toimineet ohjaajina samalla kun olemme tehneet sitä. Siinä on suuri flopin vaara, mutta halusin tehdä sen niin, koska haluan teoksestani mahdollisimman paljon nimenomaan minun näköiseni, silläkin uhalla, että ohjaus kusisi. Tiedän,ahnetta ja itsekästä, mutta niin ihanan haastavaa!

Mietin pitkään mitähän katsojat tulevat olemaan mieltä L-teoriasta, mutta tulin hyvälle fiilikselle kun Kaya ja Emmi olivat tykänneet, kun esitimme sen heille perjantaina aamulla. He toimivat äänimiehinä siinä, joten oli jo aikakin näyttää teos heille. Tänään sitte Jarmo Inkinen kävi katsastamassa teoksen ja antoi oman palautteesa meidän pyynnöstämme. Hän sanoi ettei hänen tarvitse sitä tulla katsomaan välttämättä uudestaan, sillä se on jo valmis.

Olin lievästi sanottuna yllättynyt. Hänestä teos oli valmis, eikä se enää tarvitsisi mitään ihmeellistä.Tietekin muutaman parannusehdotuksen heitti kehiin, mitkä olivat erittäin hyviä pointteja ja aiommekin kiinnittää niihin huomiota, mutta että kokonaisuus oli toimiva ja valmis. Se todella yllätti, sillä itsestä tuntuu että on vielä pajon tekemistä. Kutsuimme Inkisen katsastamaan tuotoksemme ja antamaan ohjauksellista neuvoa, niin kuin asian ilmaisin hänelle ja olen kiitollinen että hän tuli ja antoi oman näkemyksensä. Hyvä jos se näyttää olevan kohdillan. Nyt ei kuitenkaan ole aika nostaa jalkoja pöydälle ja ajatella että "kyllä sitä sitten iltamissa" vaan nyt on aika vielä viimeisten rutistusten, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.

Viikonloppu on mennyt muute rauhallisissa merkeissä täällä Laukaassa Emmin kassa. Huomenna harjoitusten jälkeen suuntaamme Emmin vanhemmille päivälliselle.

Tänään on ollu hyvä päivä. Kieltämättä tuli hyvä fiilis ja tunne että on sitä jossakin sitten onnistunut, kun ammattilaisen mielestä olen kirjoittanut hyvän näytelmän. Tästä on hyvä jatkaa!

PS. Minua vituttaa suuresti kun näppäimet eivät tässä koneelle kunnolla toimi, tai että ne ei kunnolla painu pohjaan asti ja siks virheitä saattaa esiintyä tekstissä,vaikka yritänkin niitä tarkastuksilla kitkeä. Varmaan jotain epämääräistä näppäimien alla. Tämänkin kirjoituksen tekoon meni iha helvetisti aikaa. Kenties aika vaikka pienen putsauksen?

Koko Kaupungin Vinski v. 2007



Talvi v.2008



Kesäyön Unelma v.2009

Mirri Pois v.2010

Laulu tulipunaisesta kukasta v.2010

Ikiliikkuja v. 2011

Seikkailu Hämäränmaahan v. 2012

Vitsit Vähissä v. 2012

Kesä v. 2012

Lahden Kansanopisto v. 2012

Verivelka v. 2012

Berliinissä v. 2013

Kirsikkatarha v. 2013

Tonight show with Joni Hyvönen starring Joni Hyvönen - demo v. 2013

Kunpa minä olisin sinä v. 2013

Kesä 2013

L-teoria v. 2013

Syksy 2013

Joskus on vaikeaa sanoa ei

Se on loma nyt! Aijaijai, nyt kun koulussa on niin jopa viikonloppuja osaa aina jännästi arvostaa kun kesäisin on iha sekaisin mikä päivä on milloinkin. Virallisesti loma alkaisi huomenna mutta kun hommat oli hoidettu niin huominen saatiin myös lomaksi. En pane lainkaan pahakseni. Loman ohjelmassa on mm. teatteriharjoituksia, salitreenausta, Emmin kanssa oleilua ja myöskin...lepoa! Sen olen päättänyt. Jo huomenna aion nukkua pitkään ja naatiskella.

Viime vuosi ja tämä vuosi ovat olleet kaikkein kiireisimmät minulla noin niinkun teatterin saralla ja oikeastaan muutenkin. Viime vuonna eli v. 2012 olin mukana neljässä eri projektissa ja siihen päällä oli vielä puoli vuotta Lahden opiskelua. Tämän vuoden loppuun mennessä olen ollut viidessä projektissa ja olen luvannut itselleni että pidänkin nyt pienen tauon ja otan aikaa itselleni ja Emmille myös.

Ensin ajattelin kesän jälkeen  pitää paussia kun Kanavan kesänäytös ja Arieksen ensimmäinen produktio oltiin saatu pakettiin. Kuitenkin oma dialogin idea alkoi kulkemaan ja se valmistuikin, joten päätin tehdä sen vielä vuoden loppuun mennessä. Kun sain kutsun Kanavateatterin Juoruja näytelmään, olin kiinnostunut tekemään farssia ensimmäistä kertaa. Onhan sekin oiva aluevaltaus. Päätin sitten lähteä siihenkin mukaan ja ilokseni voinkin todeta, että se oli hyvä päätös, tarkoitan että olen onnistunut sumplimaan kaikki loppuvuoden aikatauluni juuri näiden kahden projektin sekä koulun kanssa.

Kuitenkin tänään tuntui pahalta ja tuli huono omatunto, kun joutui sanomaan ei. Eli siis kieltäytymään projektista. Ensimmäistä kertaa minä, Joni Hyvönen, kieltäydyin osallistumasta uuteen projektiin.

Hyvä ystäväni ja suuri opettajani, jota kunnioitan enemän kuin ketään muuta tuntemaani teatteri-ihmistä, Jarmo Inkinen soitti minulle pari päivää sitten ja kysyi tohtisinko lähteä mukaan hänen projektiinsa, jonka olisi määrä valmistua maaliskuuksi. Sanoin että harkitsin asiaa. Olen mietiskellyt ja punniskellut vaihtoehtoja, kysyin myös Emmin mielipidettä. Tänään hän sitten soitti. Oli tehtävä päätös. Ja vastaus oli ... "Ei".

Heti sen vastauksen jälkeen tuli huono fiilis ja on vieläkin osittain, koska olisin niin halunnut olla mukana tässä kyseisessä projektissa, mutta silti on tunne että valitsin oikein. Olen jo pitkään ajatellut pitää pientä paussia ja nyt on sen aika. Joo, olen kyllä lupautunut Kanavaan taas ensi kesäksi, kun siellä tehdään Kivenpyörittäjän kylä ja harjoitukset alkavat Tammikuussa, mutta se harjoitustahti Kanavassa on sen verran löysä vielä alkuvuodesta, ettei se haittaa. Arieksen toiminnasta pidän kesään asti taukoa, toimin kylläkin johtajana jne. mutta kevään projektiin en aio osallistua esiintyjänä. Sitäpaitsi hyvä antaa muillekin tilaa välillä :)

Olen tehnyt jo suunnitelmat ensi kesäksi valmiiksi: L-Teorian ja Juorujen jälkeen aion rentoutua joululoman ajan. Tamikuussa alkaa sitten Kanava, mutta kuten sanoin, verrattuna tämän hetkiseen tahtiin, pidän sitä vielä lomana. Keväällä olisi sitten vielä tarkoitus dramatisoida eräs näytelmä Ariekseen, jonka ohjaisin kesällä, mutta siitä lisää myöhemmin. Teakin ja Nätyn pääsykokeisiin aion nyt keskittyä täydellä teholla ja se on yksi painava syy, etten ota nyt liikaa hommaa keväälle.

Harmittaa kieltäytyä hyvän ystävän ja suuren opettajan tarjouksesta, mutta tällä hetkellä se tuntuu oikealta. Toivon että hän saa kasaan hyvän joukon, jotta teoksesta tulee paras mahdollinen. Tänään olen mietiskellyt paljon sitä, että joskus täytyy vaan osata sanoa ei, vaikka mitenkä jokin asia kuulostaa houkuttelevalta. Se on vaikeaa, mutta siihenkin on hyvä opetella, ainakin joskus.

Teatterin arvo

Nyt on loppuilta aikaa rauhoittua ja rentoutua kotona koneen ääressä. Koko päivän ollu taas menossa ja huomennakin tekemistä riittää. Ensi viikolla alkaa muuten syysloma koulussa joten jospa sitten pyyhittäisin pari päivää lepäämiseen, kuten lääkärikin määräsi. (No okei ,se oli terveydenhoitaja, mut lääkäri kuulostaa paremmalta)

Viime päivinä olen huomannut haaveilevani asuntoautosta. Ai perkele sellanen olisi mahtava saada joskus. Miettikää nyt, mikä olis sen parempi tapa viettää vaikkapa kesälomaa kun lähtee Suomea tai miksei vaikka Eurooppaakin kiertelemään asuntoautolla. Kuumana hellepäivänä voisi ajaa suoraa autobahnaa ikkuna auki, radio päällä,  vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa samaan aikaan kun kahvin ihanainen tuoksu leijailisi sieraimiin asuntoauton uumenista. Vielä kun matkan pääsisi tekemään itsekseen niin se olisi piste i:n päälle. Aijaijai, se vasta olisi eläämää!

Kaikenlaisia sitä mietiskeleekin näinä synkkinä syysiltoina. Nooh, saahan sitä aina haaveilla ja miksei toteuttaakin joskus. Ehkäpä odotan nyt ensin sitä että pääsen sinne Kanarian lämpöön helmikuussa :)

Tänään olin jälleen Sokoksella avustamassa. Sieltä lähdettyäni menin Emmin luokse josta Kayan ja Emmin kanssa lähdimme katsastamaan Teatterikoneen Unelmapeli nimistä improvisaationäytöstä. Siinä näytteli  Kayan ja minun nykyinen ohjaaja Annu Sankilampi, joten olihan se nyt käytävä jo siitäkin syystä katsomassa. Esityksessä oli kolme näyttelijää ja yksi Jokerina toimiva henkilö joka siis oli linkki yleisön ja esityksen tapahtumien välillä. Veti hommaa siis eteenpäin ja kysyi yleisöltä ohjeita esitykseen. Vähän siis samalla kaavalla miten Forum-teatteri toimii. Oikein mainio pätkä ja muutenkin tykkään improsta ja näiltä kyseisiltä ihmisiltä se näyttikin onnistuvan oikein hyvin. Eipä sillä, olivathan he ammattilaisia.

Esityksessä oli se erikoista että sen avulla haettiin selvyyttä paljonko katsoja on valmis maksamaan teatterista. Mitään virallista pääsymaksua ei siis ollut, mutta ainoa ohje oli se, että jotain pitää maksaa, oli se sitten 50 euroa tai vaikka vain 5 senttiä kaikki kävi. Sitten lopussa esitettiin jokaisen näyttelijän palkkakuitti paljonko he olivat tienanneet kyseisellä esityksellä josta oli miinustettu vakuutukset, tilan vuokrat ja arvonlisäverot, eli ns. kiinteät kustannukset niinkuin me merkonomit tapaamme sanoa ;P

Jokainen näyttelijä sai esityksestä 16,21 euroa. Oikeastaan aika pirun hyvä tuntiliksa. Kuitenkin kun kyse on näyttelijästä Suomessa!

Mielenkiintoinen kysymys. Paljonko teatteriesityksen mielestäsi tulisi maksaa? Tai että paljonko olet valmis antamaan rahaa jotta näkisit teatteritaidetta?

Omasta mielestäni raha on pilaamassa taidetta. Tai että tuntuu siltä, että taidetta tehdään jotta tienaisi sillä itse, eikä sillä että nimenomaan katsoja saisi siitä jotain ja että itselle se palkinto tulisi siitä itse tekemisestä ja mahdollisista kiitoksista.

Nooh, nykypäivänä kun kaikki maksaa niin tietysti esityksestäkin on jotain pyydettävä, muttei mitenkään barbaarinomaisesti! Mielestäni teatterilipun hinta saisi enimmillään maksaa sen 20 euroa. Se on aika nafti yläraja ja senkin summan maksaisi vain amattiteattereissa. Kaupunginteatterin yli 30 euron liput ovat kyllä todella härskin hintaisia, tietysti ymmärrettävää on että iso laitos tulee pyörittää ja amaattilaiset vaativat omat palkkionsa, mutta siis näin kuluttajana ja katsojana hinta tuntuu isolta.

Harrastajateattereissa about 10 euroa olisi minusta sopiva summa tai että korkeintaan jotain 12 euroa. Tällä kertaaa en peräänkuulutu teatterin viihdearvoa, kun olen sen jo monasti sanonut, mutta teatterin teko pitäisi olla yhtälailla ellei jopa enemän palkitsevampaa kuin rahallinen palkkio. Näin haluan uskoa vielä näin nuorena miehenä. Summasummarum teatteriesityksen tulisi maksaa korkeintaan 20 euroa.

Kiitos niille muuten jotka vielä jaksavat lukea kuulumisiani ja omia mielipiteitäni. Piditte niitä sitten huuhaana tai ette, mutta sekin on jo jotain että vaivautuu tulemaan tälle sivulle :)

Heitänkin siis pallon teille arvon lukijat. Mikä on teidän mielestänne teatterilipun sopiva hinta? Tämänkin kysyn vaan kommenttien toivossa. Niitä olisi joskus kiva saada, ei koskaan oikein tule :/ Saa minua kritisoidakin, mutta älkää kuitenkaan olko kovin ilkeitä jos saan pyytää : )

Sinä päätät

Jahas, jokos se olisi aika kirjoitella tännekin jotain mitä mieleen tulee. Yli viikko menny tässä taas kiireessä, on ollut...no mitäs tässä nyt on ollut? Harkkoja ja koulua. Mut silti on ollu aika kiirettä. Oikeesti!

Koulussa viikko on mennyt promoillen ja Sokoksen 3+1 päiviä avustaen. Kyllä, luit aivan oikein! Kauas on tultu niistä ajoista kun ylpeänä astelin Gajevina Lahden kansanopiston lavalla ja sain yleisön syömään kädestäni ja ylistämään minua! No okei, ne taputukset oli meille kaikille mut silt... u got the point! :)

Mutta joo, jos nyt iha tosissaan puhutaan niin promotyö on aika kauheeta shittiä. Siis se on sitä kuuluisaa ihmisten kiusaamista. Minusta. Se että pystytät kojun keskelle tilaa ja kyselet  (lue: kiusaat/häiritset) ohimeneviä ihmisiä ja kehotat heitä kuuntelemaan Sokoksen tapahtumista ja osallistumisesta arvontaan. Ja kun promopaikka oli vielä Viitaniemen auto- ja logistiikkapuoli, ni varmaan voitte arvata, ettei siellä paljon potentiaalisia halukkaita jäänyt kuuntelemaan. Arvontaankin osallistuivat kun saivat siitä hyvästä karkin. Huoh. Noo, sitä teimme VAIN kaksi päivää onneksi, sen jälkeen pääsimme sitten ihan asiakaspalvelutehtäviin Sokokselle.

Itse olin siellä eilen. Ei siellä oikeen muuta hommaa ollut kuin kävellä omaa osastoa ympäri ja siivoilla asiakkaiden sotkuja, lähinnä viedä vaatteita sovituskopeista takaisin niille kuuluville paikoille ja auttaa asiakasta jos näillä on ongelmia. Nooh, aika meni aika nopiaan vaikka jalat alkoivat neljän tunnin kävelyn jälkeen himan väsyä. Lauantaina olisi taas luvassa sitä. Ei sillä, tykkään kyllä olla tuollaisissa paikoissa missä on paljon ihmisiä, mutta täytyy kummastella sitä asiaa että jos sovituskopeissa lukee vielä erikseen että "Viethän tavarat takaisin paikoilleen" niin niitä lojuu siellä aivan jumalattomasti. Me olemme laiskoja me ihmiset toisinaan.

Mutta joo, bussissa tänään istuskelin ja mietin L-teoriaani. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna nyt täydellä teholla Aten kanssa ja hyvä niin. Kohtahan se ensi-iltakin sieltä tupsahtaa. Mielessäni kävi siinä miettiessä että mitähän haluan sanoa teoksellani tai että mikä on L-teorian sanoma? Sanoma? Siinä on kyllä oikeesti niin tyhmä sana, oikeesti. Se oksettaa minua. Olen ollut pitkään sitä mieltä, ettei taiteessa , etenkään teatterissa tarvitse olla aina sanomaa. On hyvä tietysti jos se löytyy, muttei se suinkaan ole pakollinen.

Silloin v. 2010 joka oli meidän hevostelumme kulta-aikaa, tai niinkuin itse kutsuin sitä kautta Attitude-ajaksi, jolloin teoksissamme ylitettiin rajoja ja normeja ja meitä syytettiin milloin mistäkin häpäisystä kun Laukaan lukion auditoriossa taidettamme esitimme.Teimme silloin epävirallisia projekteja, jotka toteutimme impron pohjalta toimimme lukion tilojen alla, sitteminhän meidät alettiin savustaa ulos sieltä ja keksiä kaikenlaisia syitä toimintamme vaikeuttamiseksi, mutta se on toinen tarina. Näytelmät kuten Mirri Pois tai Sä olet kakkonen tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Niissä oli sitä kokeilua ja ennen kaikkea asennetta!

Kuitenkin takaisin aiheeseen, jo noina aikoina kysyttiin aina että mikä on teoksemme sanoma? Se aina ärsytti minua ja kysyinkin monta kertaa kysyjältä että "Mikä vitun sanoma?" Se mitä me teimme silloin siellä ei minusta sisältänyt mitään suurempaa sanomaa. Se oli vain nuorten poikien hauskanpitoa ja yritystä saada yleisö hyvälle tuulelle ja nauramaan. Ja onnistuimme siinä. Aina!

Sitten sen jälkeen joku Hyvösen Joni, joka on joku Laukaalainen teatterintekijä tuumaili ja haastoi minulle että Teoksella on aina oltava sanoma, muuten se ei ole taidetta. Hetken jo uskoinkin tuohon mitä se puoliturkkilaisnarri äpätti korvaani, kunnes tajusin että paskat. Eikä täydy olla!

Olen huomannut kuinka moni teatterintekijä ottaa hyvin vahvasti kantaa politiikkaan. Se näkyy . sosiaalisessa mediassa. Halutaan koko ajan kritisoida nykymaailmaa ja omilla teoksillaan tuoda näkyväksi oma kantansa maailman menosta. Tätä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Miksi teatterista on tullut politiikan ja vallankäytön arvostelun väline? Miksi monella teoksella halutaan kritisoida tai tuoda omaa kantaa tai sanomaa julkiseksi? En tietenkään sano, etteikö niin voisi tehdä. tietysti voi ja olen itsekin, mutta sen ajattelun ei minusta pidä sumentaa teatterin tai oikeastaan taiteen perimmäistä olemusta mielestäni: viihdyttämistä.

Teatteri on toki hyvin vahva vallankäytön väline. Teoksilla saadaan näkyvyyttä ja oma ääni kuulumaan. Se on ikään kuin The Voice of the voiceless. Tai että jos tekee produktion ihmisille niin joskus voisi myös lähteä siltä kantilta ajattelemaan että" millaisen esityksen tekisin, että yleisö viihtyisi", eikä sillä että "mitähän nimenomaan juuri MINÄ halluaisin nyt sanoa ihmisille". Entäpä jos joskus ei tarvitsisi sanoa yhtään mitään? Mitäs jos annetaan maailman mennä menojaan ja keskittyisimme vaan nauttimaan viihteen tuottamisesta, nauttimaan elämästä?


Okei, olisin voinut L-teoriaan lisätä nyt näitä tämän päivän polttavia uutisia kuten Greenpeacin oikeudenkäynti Venäjällä. Minun ei tarvitse, kun voin sanoa kantani tässä blogissakin. Paljon helpommin.

No, sanotaan nyt vaikka  sitten lyhyesti tuosta Greenpeacesta kun tuli luvattua. Olen samaa mieltä presidenttimme kanssa siitä että nämä Greenpeacehemmot kyllä tiesivät riskit ja siltikin he uhmasivat niitä. Joo, en ole todellakaan minkään 15 vuoden tuomion kannalla, ajatuskin tuosta on naurettava enkä pidä tuota merirosvoutena, mutta tähän voisi sanoa vanhan lauseen; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tiedetään varsin hyvin millainen tilanne on naapurissamme, silti pitää mennä tökkimään tikulla karhua. Okei, saatiin varmaan oma kanta kuuluvaksi, mutta joskus voi miettiä, onko kaikki tuo todella sen arvoista?

Tai sitten se selkkaus siellä Heteropridessa. Itsehän en moisista uutisista piittaa, mutta kun alettiin natseista puhumaan niissäkin otsikoissa, päätin sitten vilkaista. Mielestäni siinäkin jutussa ammutaan kärpästä haulikolla. Okei, se että heiluttelee käsiään paheksuntaa herättäen ei minusta tee vielä natsia. Tarkoitan vaan että se syyttelyn määrä oli aivan jumalaton mitä ne ihmiset saivat osakseen vaikka syynä tuskin oli muuta kuin puhdas provo. Joo, mautontahan moinen pila saattanee olla, mutta ehkä he tekivätkin sen juuri siksi että me tiukkapipoiset taivastelijat ärsyyntyisimme. Onhan se hauskaa tökkäistä kusiaispesää ja katsoa kun ne juoksevat ja alkavat touhottaa kahjoina sikin sokin. Niin tässäkin. He halusivat huomiota moisella tempauksella ja sitä he saivatkin.

Teimme juuri kun he halusivat. He eivät suinkaan ole natseja vaan me olemme ne omissa uskomuksissamme leimanneet siksi. Me loimme nämä natsit. Eivät he.Meidän pitäisi jättää tuollaiset mauttomuudet vain omaan arvoonsa, eikä kiinnittää niihin huomiota. Jos joku haluaa uskoa natsien toiseen tulemiseen niin uskokoon, mutta itse en moista ajanjaksoa näe tulevaksi. Itsekin nuorena poikasena ollessani airsoftasin hakaristi hihassa ja onko se minusta tehnyt natsia sitten? Kyseessä oli silloin pukukokonaisuus, ei mikään julkinen joukon kiihottaminen. Joku tietysti voi minut leimata, mutta sellaisella ihmisellä on sitten jo korvien välissä vikaa. Minusta.

Aika ohi aiheesta entiin mutta siis piti sanomani, että sanomalla voi välillä heittää vesilintua. Mikä minä olen päättämään mitä teokseni tulee sanomaan ihmisille tai pitäisi sanoa. En niin mikään. Katsojat päättävät sen mitä teokseni heille tuo mieleen. He päättävät sanoman, en minä. L-teoriassa sanomaa ei ole. En suostu tunnustamaan että siinä sellaista olisi. Tule itse kokeaan L-teoria ja jos se sinulle sanoo jotain, niin näytän vihreää valoa. Oikeesti! Mutta jos se ei sano mitään, peukutan vielä enemän! Sillä teatteriin mentäessä ei tarvitse aina ennä ne analyytikkolasit silmillä Heitä ne pois, rentoudu ja nauti elämyksestä, mikä sinulle tarjotaan. Viihteestä!

Joku voi tulla haastamaan ja naureskelemaan että kylläpä se Hyvösen retale suolti aikamoisen kasan paskaa tuohon ruudulle. Tulkaa vain. Minä pysyn kannassani ja uskon siihen vakaasti tällä hetkellä. Jos en pysty seisomaan omien mielipiteitteni takana, niin voinko kutsua itseäni miksikään? En ainakaan taiteilijaksi!


Jahas, kello rientääkin ja vielä pitäisi tässä jotain tehdäkin. Taidanpa mennä nauttiaan omasta viihteestäni, joihin kuuluu miehiä, trikoot, ja kehä. Ah, showpainia teidänki kannattaisi kokeilla! Se ei ole nii pahaa kuin kuulostaa. :P