Jahas, johan viime kerrasta on taas kulunut aikaa. Aika siis päivittää jälleen tätäkin osiota. Yritin tosin jo eilen, mutta perkele kun ei kone saanut nettiin yhteyttä. No, niin käy välillä täällä.
Viime viikko meni kokonaan Kirsikkatarhan merkeissä ja saimme ykkösnäytöksen hyvälle mallille. Oikeastaan viime viikon hommana olikin kokonaan ykkösnäytös, kun taas tällä viikolla olemme työstäneet kolmatta näytöstä, ja sekin alkaa jo olla kasassa. Nyt meillä on siis jo ykkönen, kakkonen ja kolmas näytös hallinnassa, ainakin suurinpiirtein, eipä sillä, on jo aikakin minusta. Kaisa meni viime viikon alussa telomaan polvensa, joten hän on ohjannut meille viime viikolla ykköstä ja tällä viikolla kolmosta. Minusta hän on tehnyt hyvää työtä ja hänellä on näkemystä, kokonaisvaltaista näkemystä. Hyvä että sitä jollain on, minulla ei olisi ollut. Minusta kuitenkin saisi olla vielä ehkä hieman tiukempi. Olen tottunut ohjaukseen jossa on vähän puhetta ja enemmän toimintaa. Reilusti vaan Kaisa hiljennät turhat hölinät ja otat komennon!
Täytyy kyllä myöntää että tämä uusi tyyli tehdä projektia tuntui alussa oudolta ja sekavalta ja ajattelinkin monesti että tuleekohan tästä tällä menolla mitään, mutta ihmeitä tapahtuu. Olemme saaneet aikaan todella toimivia näytöksiä. Vielä kn nelonen saadaan jotekin rakennettua, niin alkaa näyttää jo aikas hyvältä!
Viime viikonlopun vietin jälleen Laukaassa ja pitkästä aikaa perjantai-iltana lähdin Jyväskylän yöelämään Martin kanssa. Oli hauskaa. Biletimme, sikailimme ja aiheutimme pahennusta, se oli ihanaa! Hyvin jaksoi bailata pilkkuun asti. Ja toki vahvassa humalassa tuli keskusteltua myös taiteesta, vaikken ensin halunnut koko asiaa miettiä koko iltana. Arieksen tulevia produktioita ajattelimme ja leikittelimme eri ideoilla. Mitä tulee Ariekseen, on asia hyvin hoidossa. Nyt tilaamme Y-tunnuksen, jonka jälkeen paperit lähtevät eteenpäin ja hyvällä tuurilla meillä on huhtikuun alussa oma teatteri. Jes!
Viime viikolla maisterimme heitti meille kysymyksen: mikä on näyttelijän tehtävä? Olenkin pohtinut tuota kysymystä. Joku voisi sanoa, että näyttelijän tehtävä on olla poliittisesti yhteiskunnan asioissa kiinni, tai joku voi sanoa että näyttelijän tehtävä on pyrkiä luomaan jotain uutta ja tuoretta taidetta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että näyttelijän tehtävä on ....VIIHDYTTÄÄ! Aivan, jatkan tässä siis samaa kantaani kuin teatterin suhteen. Minusta teatterin perimmäinen tarkoitus on viihdyttää, niin ajattelen myös näyttelijästä.
Minusta näyttelijän tehtävä on viihdyttää itseään sekä yleisöään. Tuohon lauseeseen voin kiteyttää mielipiteeni. Enkä nyt tarkoita sitä viihdyttämistä, että yleisö olisi saatava nauramaan, ehen suinkaan. Tuokin on tietysti aina plussaa, mutta itse näen asian niin että jos olen lavalla, viihdytän itseäni leikkimällä jotain muuta mitä olen (siis roolihenkilöä) ja viihdytän myös sillä tavalla yleisöä. Yleisö on minusta viihtynyt esityksessä, jos he jaksavat seurata sitä eivätkä koe oloaan tylsäksi tai vaivautuneeksi. Jos taas yleisö nukkuu tai katselee kelloaan ja ajattelee että "jokohan sitä kohta kaljalle pääsisi" niin silloin olen mielestäni epäonnistunut. En ole silloin onnistunut viihdyttämään maksavia katsojia. Pienen lohdun saan kuitenkin, jos olen onnistunut viihdyttämään itseäni, niinkun yleensä onnistun, sillä sinä päivänä kun menen lavalle sillä fiiliksellä että nyt ei itseäni edes huvita koko homma enkä aio yrittää viihdyttää EDES itseäni, siinä vaiheessa sietää ripustaa sappaat naulaan ja lähteä ovesta nostelemaan.
Tämä siis toimii minun perustanani teatteriesityksenkin suhteen, kun olen katsomassa. Yksinkertaisesti sanottuna: Esitys on minusta hyvä, jos se viihdyttää minua ja huono, jos se ei viihdytä minua. Okei, ehkä hieman karkea arviointi, mutta pelkistettynä juuri tuollainen.
Oli haskaa huomata, etten ole yksin ajatukseni kanssa. Lauantaina kysyin Martilta ohimennen, että mikä hänen mielestään on näyttelijän perimmäinen tehtävä. Vastaus tuli heti kuin apteekin hyllyltä: "Viihdyttää".
Miksi sitten ajattelen että teatterin ja näyttelijän tehtävä on viihdyttää. En osaa kunnolla sanoa. Se ehkä johtuu siitä, että pidän teatteria eräänlaisena viihdeaktiviteettina ja ajankuluna ihmisille. Ihmiset ovat kautta historian halunneet huvituksia ja viihdettä. Milloin sitä on saatu Gladiaattoritaisteluista, milloin teatterista, mutta aina yleisö on mennyt niille paikoille, jotta viihtyisi. Minusta näyttelijä onkin eräänlainen narri/mannekiini/pelle, jonka tehtävä on viihdyttää yleisöään ja saada nämä tuntemaan erilaisia tunteita, niin hyviä, kuin pahojakin.
Vielä voisin ottaa puheeksi eilen ilmi tulleen näyttelijän alastomuus lavalla - keskustelun, mutta taidan kirjoittaa siitä josksu toiste. Nyt ajattelin vielä ennen nukkumaan menoa katsoa parit rästisalkkarit. Kyllä, seuraan salkkareita, koska ne viihdyttävät minua ;) Some people hate some people like, ymmärrän molempia, mutta itse nautin sarjasta :)
