Hei!
Tämä lauantaipäivä on oikeastaan mennyt laiskotellessa...kerrankin. Eilen juhlimme pilkkuun asti Martin kaksikymppisiä ja yövyimme Emmin luona, missä olen edelleenkin kun kirjoitan tätä.
En olekaan maininnut vielä täällä, mutta päätimme vielä Emmin kanssa yrittää yhdessä. Ajattelimme vielä antaa suhteellemme viimeisen mahdollisuuden ja nyt kun Lahtiaikakin on takanapäin niin on mennyt nämä muutama viikkoa oikein mukavasti. Ei turhia riitoja eikä sellaisia. Hyvä niin :)
Kävimme tänään leffassa Emmin kanssa. Emmi on töissä Jyväskylän satamakahvilassa ja sieltä menimme yhdessä Emmin töiden jälkeen Jyväskylän Finnkino Fantasiaan. Nyt kun noita ilmaisia leffalippuja on (saimme kuvauksista jokainen 4 kpl) niin hyvähän niitä on sitten käyttääkin. Hyvä niin, nimittäin en tiedä teistä, mutta leffaanmeno on nykyään aivan uskomattoman kallista. 26 euroa olisivat olleet liput yhteensä. Siis 26 euroa? Ennen pääsi 5 eurolla leffaan oli aika mikä hyvänsä. Ajat muuttuvat ja hinnat myös. Jösses. Ei ihme ettei leffassa nykyään pahemmin käy porukkaa. Nytkin salissa oli meidän lisäksi ehkä 8 ihmistä.
Mutta leffa itsessään oli aivan mainio. Hyvään pätkään tajuttiin satsata liput, nimittäin Puhdistusten yö. Aivan mahtava kerta kaikkiaan. Pitkästä aikaa piinaavaa jännitystä ja freesi idea leffassa. Leffa siis kertoo miten Amerikassa on otettu vuodessa käyttöön yksi yö, jonka aikana ihmiset saavat purkaa paineitaan tappamalla toisiaan. Kaikki on sallittua 12 tunnin ajan ja kaikki hätäpalvelut ovat suljetut siltä ajalta. Leffassa perhe lukkiutuu taloon, johon sitten nämä arjen antisankarit yrittävät murtautua verenhimoisesti.
Muistutti hieman Panic Roomia, mutta paljon parempi minusta. Ei ollut mitään perus zombiesilvontaa tai teinejä ahdistelevaa sarjamurhaajaa, vaan oikein toimiva kokonaisuus. Okei, onhan näitä elokuvia, jossa jotkut elävät kuolleet yrittävät tunkeutua suljettuun paikkaan jossa on ihmisiä, mutta tässä oli jotain, mikä sain tämän toimimaan paremmin. Käsittääkseni leffa onkin saanut suht hyvät arvostelut.
Huomenna onkin sitten aika jättää Kanavateatterin esitys taakse, sillä huomenna on kaksi viimeistä esitystä klo 15 ja klo 19. Aika on kyllä mennyt nopeasti. Alle 2 viikkoa Arieksen ensi-iltaan ja tuntuu että siinä kaikki on vielä kesken.
Se on muuten kohta lähdettävä koulurepun ja penaalin ostoon, kun 7. päivä alkaa ammattikoulun liiketalousopinnot :D jotenki härskiä palata tässä iässä vielä ihan kouluun kouluun, kun on nyt noita kansanopistoja tässä pari ollut välissä. Nooh, saa nähä miten pärjään siellä :) olisipa siellä jotain teatteri-ihmisiä!
Keksin tänään nimen marraskuun dialogillemme, jonka Aten kanssa Arieksessa esitämme. Se on L-teoria.
lauantai 27. heinäkuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Ei Kiitos- leffan kuvauksissa
Heissan!
Taas viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli viikko. Olen parantumaton. Noh, ehkä piiskaan itseäni ja hoen muutaman Ave Marian, niin jospa se tästä...
Tänä aamuna tulin takaisin Helsingistä, jossa olin Ei kiitos-leffan kuvauksissa avustajana. Oli kyllä tosi hieno ja mahti kokemus kun sai nähdä miten elokuvaa oikein tehdään. Tietysti joillekin teille stadin snobeille avustajana oleminen on varmaankin ihan arkipäivää, mutta tälläiselle Laukaan miehelle kokemus oli uusi ja ainutlaatuinen :P
Kuvasimme Ma-Ti yöllä Helsingin Ravintola Teatterissa ja Ti-Ke yönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ensimmäisenä yönä olin ravintolan asiakas ja toisena omaistaan odottava mies sekä matkustaja. Martin ja Emmin kanssa olin kuvaksissa ja oli kyllä tosi mahtavaa, niin reissu kuin seurakin. Ainoa mikä otti koville oli valvominen. Lähdimme maanantaina heti Kanavan esityksen jälkeen ajamaan Helsinkiin. Päivällä aiemmin oli ollut koko ajan jossakin: Sali, Aries ja Kanavateatterin näytös, joten väsytti jo valmiiksi, mutta silti matkasimme Hesaan ja olimme kuvauksissa koko yön. Täytyy kyllä myöntää että 25 tunnin yhtäjaksoinen valvominen otti koville. Nyt jäi jopa Lahden kansanopiston KP-harkkaviikot reippaasti varjoon.
En tiennytkään leffan kuvausten olevan niin tarkkaa touhua, tai siis tietysti sen verran että kun on äänet ja kamerat jne. niin toki niiden kanssa täytyy pelata, mutta esim. taiteellinen vapaus, sen vähäisyys yllätti minut. Ville Virtanen ja Anu Sinisalo tähdittivät leffaa ja sentin tarkkaan heidät aseteltiin kameran eteen. Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet pitää olla just eikä melkein. Aikaisempi ajatteluni oli että ei kai se ole niin justiisa, mutta kappas vaan kun realistisuuden perkele latasi liikkuvat taakse ja kiskaisi kiven kovan nyrkkinsä päin pläsiä. Mutta ei se mitään. Leffatähtenä olohan on aina ollutkin unelmani ;P. Oli mielenkiintoista muutenkin seurata kaikkea miten esimerkiksi asetellaan kamera ja mikki etc.
Kaikenkaikkiaan road trippimme oli oikein mieluisa. Kiitos Emmille ja Martille seurasta sekä suuri kiitos Anna Böhmille kun annoit meidän nukkua kämpässäsi koko tiistai päivän. Solidaarisuus ei sittenkään ole maailmastamme kadonnut ainakaan kokonaan!
Tänään sitten saavuttuani kotiin painelinkin suoraan nukkumaan jotta olisin virkeä tämän illan esitykseen Kanavassa. Tänään olikin ennätysmäärä tänä kesänä yleisöä: 633 ja moni kääntyikin ovelta pois kun ei ollut vapaita paikkoja. Enää on jäljellä 3 esitystä ja suosittelenkin että varaat niihin liput, jotta varmistat pääsysi :) Esitykset ovat siis Perjantaina klo 19 ja Sunnuntaina klo 15 ja 19!
Huomenna on Arieksen harjoitukset ja ensimmäistä kertaa kaikki ovat paikalla. Jeskamandeera! En kyllä suostu moista ihmettä uskomaan, ennen kuin sen omin silmin näkee, mutta onhan tuo jo saavutus kahden kuukauden jälkeen ...Not!
Lahden perinteitä aion jatkaa Laukaassa ja ideani ensi-iltalahjasta toteutetaan. Arvoimme viime maanantaina jokaiselle oman parin, jolla keksitään joku lahja joka jotenkin liittyy tähän ihmiseen tai sitten ei. Se voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ojennamme ne toisillemme ensi-illassa.
Tälläistä tähän suuntaan. Olen pienestä saakka unelmoinut näytteleväni leffassa ja nyt olin ekaa kertaa avustajana. Toivottavasti joskus ihan puherooliin pääsisi. Jos joku tietää moisista mahdollisuuksista niin saa vinkata ;) teen mitä vain jotta saisin edes mahdollisuuden (No okei en nyt ihan mitä vaan, mutta tiedätte kyllä!)
Taas viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli viikko. Olen parantumaton. Noh, ehkä piiskaan itseäni ja hoen muutaman Ave Marian, niin jospa se tästä...
Tänä aamuna tulin takaisin Helsingistä, jossa olin Ei kiitos-leffan kuvauksissa avustajana. Oli kyllä tosi hieno ja mahti kokemus kun sai nähdä miten elokuvaa oikein tehdään. Tietysti joillekin teille stadin snobeille avustajana oleminen on varmaankin ihan arkipäivää, mutta tälläiselle Laukaan miehelle kokemus oli uusi ja ainutlaatuinen :P
Kuvasimme Ma-Ti yöllä Helsingin Ravintola Teatterissa ja Ti-Ke yönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ensimmäisenä yönä olin ravintolan asiakas ja toisena omaistaan odottava mies sekä matkustaja. Martin ja Emmin kanssa olin kuvaksissa ja oli kyllä tosi mahtavaa, niin reissu kuin seurakin. Ainoa mikä otti koville oli valvominen. Lähdimme maanantaina heti Kanavan esityksen jälkeen ajamaan Helsinkiin. Päivällä aiemmin oli ollut koko ajan jossakin: Sali, Aries ja Kanavateatterin näytös, joten väsytti jo valmiiksi, mutta silti matkasimme Hesaan ja olimme kuvauksissa koko yön. Täytyy kyllä myöntää että 25 tunnin yhtäjaksoinen valvominen otti koville. Nyt jäi jopa Lahden kansanopiston KP-harkkaviikot reippaasti varjoon.
En tiennytkään leffan kuvausten olevan niin tarkkaa touhua, tai siis tietysti sen verran että kun on äänet ja kamerat jne. niin toki niiden kanssa täytyy pelata, mutta esim. taiteellinen vapaus, sen vähäisyys yllätti minut. Ville Virtanen ja Anu Sinisalo tähdittivät leffaa ja sentin tarkkaan heidät aseteltiin kameran eteen. Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet pitää olla just eikä melkein. Aikaisempi ajatteluni oli että ei kai se ole niin justiisa, mutta kappas vaan kun realistisuuden perkele latasi liikkuvat taakse ja kiskaisi kiven kovan nyrkkinsä päin pläsiä. Mutta ei se mitään. Leffatähtenä olohan on aina ollutkin unelmani ;P. Oli mielenkiintoista muutenkin seurata kaikkea miten esimerkiksi asetellaan kamera ja mikki etc.
Kaikenkaikkiaan road trippimme oli oikein mieluisa. Kiitos Emmille ja Martille seurasta sekä suuri kiitos Anna Böhmille kun annoit meidän nukkua kämpässäsi koko tiistai päivän. Solidaarisuus ei sittenkään ole maailmastamme kadonnut ainakaan kokonaan!
Tänään sitten saavuttuani kotiin painelinkin suoraan nukkumaan jotta olisin virkeä tämän illan esitykseen Kanavassa. Tänään olikin ennätysmäärä tänä kesänä yleisöä: 633 ja moni kääntyikin ovelta pois kun ei ollut vapaita paikkoja. Enää on jäljellä 3 esitystä ja suosittelenkin että varaat niihin liput, jotta varmistat pääsysi :) Esitykset ovat siis Perjantaina klo 19 ja Sunnuntaina klo 15 ja 19!
Huomenna on Arieksen harjoitukset ja ensimmäistä kertaa kaikki ovat paikalla. Jeskamandeera! En kyllä suostu moista ihmettä uskomaan, ennen kuin sen omin silmin näkee, mutta onhan tuo jo saavutus kahden kuukauden jälkeen ...Not!
Lahden perinteitä aion jatkaa Laukaassa ja ideani ensi-iltalahjasta toteutetaan. Arvoimme viime maanantaina jokaiselle oman parin, jolla keksitään joku lahja joka jotenkin liittyy tähän ihmiseen tai sitten ei. Se voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ojennamme ne toisillemme ensi-illassa.
Tälläistä tähän suuntaan. Olen pienestä saakka unelmoinut näytteleväni leffassa ja nyt olin ekaa kertaa avustajana. Toivottavasti joskus ihan puherooliin pääsisi. Jos joku tietää moisista mahdollisuuksista niin saa vinkata ;) teen mitä vain jotta saisin edes mahdollisuuden (No okei en nyt ihan mitä vaan, mutta tiedätte kyllä!)
 |
| Martin kanssa Ravintola Teatterissa |
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Not good enough
Moikkis!
Jahas, viikko jälleen kulunut edellisestä päivityksestä, laitetaan se laiskuuden piikkiin, vaikka öisin on ollut usein mielessä että päivittäisin jälleen kuulumisiani, olen silti löytänyt jotain muuta muka tärkeämpää tekemistä. Toisaalta, voiko näyttelijänalulla olla tärkeämpää tekemistä kuin kertoa itsestään maailmalle? Hyvä kysymys
Kanavassa näytökset ovat jatkuneet tuttuun tapaan ja tänään sattuikin olemaan vapaapäivä sieltä. Oikeana vapaapäivänä se ei suinkaan pysynyt vaan Aries kutsui tänään. Vedimme läpikahluun, jotta Assi pystyy näkemään kokonaisuuden, koska hän tulee meille korvaavaksi näyttelijäksi, Emmin absenssin vuoksi. Onneksi saimme Assin näinkin nopeasti ja rooli on kuitenkin sen verta pieni, että hyvin pystyy siihen orientoitumaan. (Aina sanotaan ettei ole pieniä roolia vaan pieniä näyttelijöitä, paskat. Let's face it: On isoja rooleja ja pieniä rooleja, vai voiko joku vakavissaan väittää että Hamletin ja haudakaivajan roolit ovat yhtä suuret?) Tänään ensimmäinen kokeilukin näytti sen verran hyvältä, ettei sen puolesta kannata stressata.
Yksi asia mistä olen harmissani, tai en oikeastaan harmissani vaan jopa hieman äreäkin, on se fakta ettei vielä koskaan ole kaikki Kumpa minä olisin sinä- produktion näyttelijät olleet samaan aikaan harjoituksissa, joka minusta on pöyristyttävää ja anteeksiantamatonta, ottaen huomioon että harjoituksia on ollut jo 1,5 kuukautta ja ensi-iltaan rapiat 3 viikkoa. Alkaa tässä kohta pieni tuskanhiki syntymään. Toki näytelmän runko on hyvällä mallilla ja läpikahluussa ei ole ongelmia, mutta kyllähän se nyt suoraaan sanoen vituttaa ettei porukka ole paikalla, kun oikeasti tarvittaisiin. Ymmärrän jos on jokin syy, joku akuutti meno tai sairastuminen jne. Mutta minun mielestäni näyttelijän on muussa tapauksessa itse kannettava vastuunsa ja oltava paikalla. Se ei ole ohjaajan tehtävä, toki ohjaaja voi potkia perseelle, muttei sitä persettä sieltä kukaan muu tuo paikalle kuin taiteilija itse. Tämä huomio siis vain noin yleisesti, nyt kun viime aikoina olen pohtinut Arieksen tilannetta, niin laittaahan se ajattelemaan. Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta minusta jos kokonaisuudesta halutaan mahdollisimman hyvä, on jokaisen jäsenen kyettävä antamaan 100 prosenttia sen saavuttamiseksi. Meillä on Arieksessa todella kova taso näyttelijöiden suhteen mielestäni, joten miksi tuhlata aikaa? Miksemme hyödynnä sitä täysillä?
Olen miettinyt myös että ajattelen toki eri tavalla kuin monet muut Arieksessa. Aries on kuitenkin harrastuspohjalta puskeva teatteri, joten siksi joku saattaa sanoa, että on kohtuutonta vaatia näyttelijää saapumaan aina kun käsketään, jos ei ole muuta menoa. Öööh, ei minusta. Koska parhaan lopputuloksen saa vaan jos omistautuu sille työlle mitä tekee. Itse otan aina produktiot kuolemankin vakavasti, mutta toisaalta minun on pakkokin, koska jos minä ammattiin tähtään, on minun elettävä ja hengitettävä teatteria. Ymmärrän etteivät jotkut harrastusmielessä näyttelevät näyttelijät ota produktiota samalla tavalla vakavasti kuin minä ja tiedostan ja ymmärrän sen, mutta siltikin, kun leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Kaya on hyvä ohjaaja. Minä pidän Kayasta, mutta henkilökohtaisia tunteita ei minusta pidä sotkea siihen, kun teatteria tehdään. En siis pidä Kayasta ohjaajana sen takia, että hän on hyvä ystäväni, vaan minusta hän sanoo asiasta aina kun pitää ja on ensikertalaiseksi hyvin ottanut ohjaajan roolin itselleen. Tosin jos jotain palautetta antaisin olisi se sitä, että Kaya saisi olla reippaasti ankarampi ja vaativampi meitä kohtaan. Lähinnä että koko porukka on paikalla, lavalla yksityiskohdat timanttiseksi etc.
Ensi maanantaina suuntaan Martin ja Emmin kanssa Helsinkiin heti Kanavan produktion jälkeen. Automme starttaa klo 21.00 ja yhdeltä yöllä tulisi olla Helsingissä Ravintola Teatterissa leffan kuvauksissa. Elokuva Ei kiitos, joka saa ensi-iltansa ensi vuoden Tammikuussa etsi avustajia pariin joukkokohtaukseen. Päätimme lähteä mukaan, sillä tuotakaan ei ole vielä koskaan tullut koettua joten eiköhän se olisi jo aikakin.
Minusta Dwayne "The Rock" Johnson sanoi aikoinaan hyvin: When you walk up to opportunities door - don't knock it.. Kick that b*tch in, smile and introduce yourself.
Sitäpaitsi elämysmatka Helsinkiin piristää muutenkin!
Nyt vetäydyn jälleen blogin parista muihin hommiin. Hyvää yötä kaikille lukijoille :)
Jahas, viikko jälleen kulunut edellisestä päivityksestä, laitetaan se laiskuuden piikkiin, vaikka öisin on ollut usein mielessä että päivittäisin jälleen kuulumisiani, olen silti löytänyt jotain muuta muka tärkeämpää tekemistä. Toisaalta, voiko näyttelijänalulla olla tärkeämpää tekemistä kuin kertoa itsestään maailmalle? Hyvä kysymys
Kanavassa näytökset ovat jatkuneet tuttuun tapaan ja tänään sattuikin olemaan vapaapäivä sieltä. Oikeana vapaapäivänä se ei suinkaan pysynyt vaan Aries kutsui tänään. Vedimme läpikahluun, jotta Assi pystyy näkemään kokonaisuuden, koska hän tulee meille korvaavaksi näyttelijäksi, Emmin absenssin vuoksi. Onneksi saimme Assin näinkin nopeasti ja rooli on kuitenkin sen verta pieni, että hyvin pystyy siihen orientoitumaan. (Aina sanotaan ettei ole pieniä roolia vaan pieniä näyttelijöitä, paskat. Let's face it: On isoja rooleja ja pieniä rooleja, vai voiko joku vakavissaan väittää että Hamletin ja haudakaivajan roolit ovat yhtä suuret?) Tänään ensimmäinen kokeilukin näytti sen verran hyvältä, ettei sen puolesta kannata stressata.
Yksi asia mistä olen harmissani, tai en oikeastaan harmissani vaan jopa hieman äreäkin, on se fakta ettei vielä koskaan ole kaikki Kumpa minä olisin sinä- produktion näyttelijät olleet samaan aikaan harjoituksissa, joka minusta on pöyristyttävää ja anteeksiantamatonta, ottaen huomioon että harjoituksia on ollut jo 1,5 kuukautta ja ensi-iltaan rapiat 3 viikkoa. Alkaa tässä kohta pieni tuskanhiki syntymään. Toki näytelmän runko on hyvällä mallilla ja läpikahluussa ei ole ongelmia, mutta kyllähän se nyt suoraaan sanoen vituttaa ettei porukka ole paikalla, kun oikeasti tarvittaisiin. Ymmärrän jos on jokin syy, joku akuutti meno tai sairastuminen jne. Mutta minun mielestäni näyttelijän on muussa tapauksessa itse kannettava vastuunsa ja oltava paikalla. Se ei ole ohjaajan tehtävä, toki ohjaaja voi potkia perseelle, muttei sitä persettä sieltä kukaan muu tuo paikalle kuin taiteilija itse. Tämä huomio siis vain noin yleisesti, nyt kun viime aikoina olen pohtinut Arieksen tilannetta, niin laittaahan se ajattelemaan. Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta minusta jos kokonaisuudesta halutaan mahdollisimman hyvä, on jokaisen jäsenen kyettävä antamaan 100 prosenttia sen saavuttamiseksi. Meillä on Arieksessa todella kova taso näyttelijöiden suhteen mielestäni, joten miksi tuhlata aikaa? Miksemme hyödynnä sitä täysillä?
Olen miettinyt myös että ajattelen toki eri tavalla kuin monet muut Arieksessa. Aries on kuitenkin harrastuspohjalta puskeva teatteri, joten siksi joku saattaa sanoa, että on kohtuutonta vaatia näyttelijää saapumaan aina kun käsketään, jos ei ole muuta menoa. Öööh, ei minusta. Koska parhaan lopputuloksen saa vaan jos omistautuu sille työlle mitä tekee. Itse otan aina produktiot kuolemankin vakavasti, mutta toisaalta minun on pakkokin, koska jos minä ammattiin tähtään, on minun elettävä ja hengitettävä teatteria. Ymmärrän etteivät jotkut harrastusmielessä näyttelevät näyttelijät ota produktiota samalla tavalla vakavasti kuin minä ja tiedostan ja ymmärrän sen, mutta siltikin, kun leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Kaya on hyvä ohjaaja. Minä pidän Kayasta, mutta henkilökohtaisia tunteita ei minusta pidä sotkea siihen, kun teatteria tehdään. En siis pidä Kayasta ohjaajana sen takia, että hän on hyvä ystäväni, vaan minusta hän sanoo asiasta aina kun pitää ja on ensikertalaiseksi hyvin ottanut ohjaajan roolin itselleen. Tosin jos jotain palautetta antaisin olisi se sitä, että Kaya saisi olla reippaasti ankarampi ja vaativampi meitä kohtaan. Lähinnä että koko porukka on paikalla, lavalla yksityiskohdat timanttiseksi etc.
Ensi maanantaina suuntaan Martin ja Emmin kanssa Helsinkiin heti Kanavan produktion jälkeen. Automme starttaa klo 21.00 ja yhdeltä yöllä tulisi olla Helsingissä Ravintola Teatterissa leffan kuvauksissa. Elokuva Ei kiitos, joka saa ensi-iltansa ensi vuoden Tammikuussa etsi avustajia pariin joukkokohtaukseen. Päätimme lähteä mukaan, sillä tuotakaan ei ole vielä koskaan tullut koettua joten eiköhän se olisi jo aikakin.
Minusta Dwayne "The Rock" Johnson sanoi aikoinaan hyvin: When you walk up to opportunities door - don't knock it.. Kick that b*tch in, smile and introduce yourself.
Sitäpaitsi elämysmatka Helsinkiin piristää muutenkin!
Nyt vetäydyn jälleen blogin parista muihin hommiin. Hyvää yötä kaikille lukijoille :)
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Tiistain turinoita
Tämä päivä on mennyt oikeastaan laiskotellessa. Pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole mitään harjoituksia tai näytöksiä. Omistinkin päivän itselleni. Pitkästä aikaa tuli myös nukuttua ihan kunnolla, meinaa muuten tuo nukkuminen jäädä siihen 6 tuntiin, mutta nyt kun ei ollut aamulla mitään kiirettä niin sain kerrankin kunnolla unta.
Salilla käväsin illalla Martin kanssa. Ilokseni voin todeta että olen tällä hetkellä parhaassa lihaskunnossa kuin koskaan. Rauta tottelee miestä paremmin kuin ennen, vielä kun tuon aeroobisen puolen saisi yhtä hyväksi. On se vaan aina niin vaikeaa lähteä sinne juoksemaan. Hyviä tekosyitä löytyy aina, milloin sää on huono, milloin tuli syötyä liikaa...
Viime torstaina kävin Kayan kanssa katsastamassa Naissaaren näyttämössä Onnellinen mies- näytelmän, joka oli dramatisoitu Arto Paasilinnan kirjasta. Ohjaajana oli Antti Lattu, minun entinen opettajani, ja vaikkei ideologiamme ole aina kohdanneet eivätkä suhteemme ole mitkään erityisen lämpimät, totean että hyvän ja hauskan esityksen hän on ohjannut. Näytelmä kertoo suuruudenhullusta rakennusinsinööristä, joka alkaa pienessä kylässä rakentamaan jos jonkinlaista, aina vaan isompaa ja mahtavampaa ja sekös ärsyttää kylän päättäjiä. Kannattaa käydä katsastamassa jos Vaajakosken suunnalla liikutte.
Arieksen harjoituksissa on nyt ollut viikon paussi ja torstaina jatkamme. Kuukausi on ensi-iltaan, mutta vielä riittää tehtävää. Saimme tänään uuden sponsorin toimintaamme Laukaan Osuuspankista ja se oli todella hyvä.
Mitä taas tulee Kanavateatterin ensi-iltaan, se meni mielestäni hyvin. Katsojia oli vähän päälle 300. Ensi-illan jälkeen istuimme sitten Kuusaassa iltaa enskaribileiden merkeissä jonka jälkeen Martti ja minä suuntasimme Jyväskylän yöelämään.
Sunnuntaina oli sitten kaksi esitystä. Jotenkin en saanut niihin otetta tai päässä soi koko ajan lause "näyttele paremmin" noh, aina ei voi onnistua niin hyvin kuin haluaisi, mutta ilokseni eilinen esitys tuntui menevän itsellä paremmin kuin koskaan, joten tästä on hyvä jatkaa.
Nyt taidan jatkaa dialogin kirjoittamista ensi syksyä varten. Erja kävi tänään meillä ja keskustelimme Arieksen tulevaisuudesta. Suuria suunnitelmia on, mutta jäävätkö ne suunnitelmiksi vai toteutuvatko ne, sitä on turha nyt spekuloida. Aika lienee näyttävän asian.
Salilla käväsin illalla Martin kanssa. Ilokseni voin todeta että olen tällä hetkellä parhaassa lihaskunnossa kuin koskaan. Rauta tottelee miestä paremmin kuin ennen, vielä kun tuon aeroobisen puolen saisi yhtä hyväksi. On se vaan aina niin vaikeaa lähteä sinne juoksemaan. Hyviä tekosyitä löytyy aina, milloin sää on huono, milloin tuli syötyä liikaa...
Viime torstaina kävin Kayan kanssa katsastamassa Naissaaren näyttämössä Onnellinen mies- näytelmän, joka oli dramatisoitu Arto Paasilinnan kirjasta. Ohjaajana oli Antti Lattu, minun entinen opettajani, ja vaikkei ideologiamme ole aina kohdanneet eivätkä suhteemme ole mitkään erityisen lämpimät, totean että hyvän ja hauskan esityksen hän on ohjannut. Näytelmä kertoo suuruudenhullusta rakennusinsinööristä, joka alkaa pienessä kylässä rakentamaan jos jonkinlaista, aina vaan isompaa ja mahtavampaa ja sekös ärsyttää kylän päättäjiä. Kannattaa käydä katsastamassa jos Vaajakosken suunnalla liikutte.
Arieksen harjoituksissa on nyt ollut viikon paussi ja torstaina jatkamme. Kuukausi on ensi-iltaan, mutta vielä riittää tehtävää. Saimme tänään uuden sponsorin toimintaamme Laukaan Osuuspankista ja se oli todella hyvä.
Mitä taas tulee Kanavateatterin ensi-iltaan, se meni mielestäni hyvin. Katsojia oli vähän päälle 300. Ensi-illan jälkeen istuimme sitten Kuusaassa iltaa enskaribileiden merkeissä jonka jälkeen Martti ja minä suuntasimme Jyväskylän yöelämään.
Sunnuntaina oli sitten kaksi esitystä. Jotenkin en saanut niihin otetta tai päässä soi koko ajan lause "näyttele paremmin" noh, aina ei voi onnistua niin hyvin kuin haluaisi, mutta ilokseni eilinen esitys tuntui menevän itsellä paremmin kuin koskaan, joten tästä on hyvä jatkaa.
Nyt taidan jatkaa dialogin kirjoittamista ensi syksyä varten. Erja kävi tänään meillä ja keskustelimme Arieksen tulevaisuudesta. Suuria suunnitelmia on, mutta jäävätkö ne suunnitelmiksi vai toteutuvatko ne, sitä on turha nyt spekuloida. Aika lienee näyttävän asian.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Jälleen ensi-ilta tulossa!
Jälleen on vierähtänyt muutama päivä edellisestä kirjoituksesta, tosin eipä sillä, ei nyt mitään kovin merkittävääkään ole juuri tapahtunut, mutta milloinkas minulle. Taidankin turista lämpimikseni tässä nyt ja tehdä vaikka tikusta asiaa, jos ei muuta :P
Kävimme lauantaina katsomassa AdAstra teatterin Fedja setä, kissa ja koira- lastennäytelmän Arieslaisten kanssa. Sina esiintyi siinä myös, joka siis on mukana Kayan Kumpa minä olisin sinä-produktiossa. Näytelmä olikin mieleiseni ja tuntui virksitävän hyvältä seurata välillä lastennäytelmää, joka on niin selkeää että tyhmempikin tajua sen (lue:minä) joten oikein nautittava kokemus oli.
Nykyään kun käyn teatterissa en enää pelkästään vaan istu ja pelkästään nauti esityksestä. Huomaan koko ajan tekeväni huomioita näyttelijöistä: miten he eläytyvät, miten tulkitsevat rooliaan, mitä voisi tehdä toisin, mitä tekevät hyvin, kuinka läsnä ovat, tekniset seikat yms... En enää osaa jättää sitä pois, enkä tosin enää haluakaan, alussa se joskus häiritsi kun halusi vaan keskittyä olemaan ajattelematta mitään, nykyään teatteriin menoni ei ole enää aivoja narikkaan jättämistä, vaan havainnointia ja oppimista muilta enemmän kuin ennen.
Jani Ahosen näyttelijäntyö saa minulta erikoismaininnan. Häntä oli miellyttävä seurata ja hän osaa asiansa, tosin, onhan hän tätä jonkin aikaa jo tehnyt. Kiitos Jani!
Sinasta pidin myös, en sen takia, että hän on osa Ariesta, vaan puhtaasti siitä syystä, että nyt pääsin kunnolla seuraamaan hänen lavaesiintymistään kaikessa rauhassa. Minusta se oli hyvää ja monta kertaa olin ylpeä ja mielissäni, että saan näytellä hänen kanssaan Kayan produktiossa. Jos itse olisin tuossa iässä ollut noin hyvä, niin aijai, sitähän voisi nyt olla jo kuinka pitkällä tahansa...
Fedjan jälkeen menimme Kayalle juhlimaan Arieksen perustamista. Okei, aikalailla myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt nimittäin oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun aikataulut kaikkien osalta saletisti natsasivat (hih, Mr. Mallorca viittaus).
Mitä tulee Arieksen esikoisproduktioon, se näyttää todella hyvältä. Lauantaina meillä oli ensimmäinen läpikahlaus, joka meni niin hvyin, kuin se vaan voi mennä kuukauden harjoittelun jälkeen. Odotan jo innilla että harjoitukset alkaisivat oikeasti. Nämä parin tunnin rykäisyt ovat olleet...hmm...replaharkkoja, odotan vähintään niitä 6 tunnin treenejä, että kaikki alkaa näyttämään hyvältä ja hitsaantumaan kunnolla kasaan. Noh, enköhän kohta ala niitä jo saamaankin, kaikella lienee aikansa :)
Ainoa mitä itse mietin, on esityksemme kesto. Tavoite olisi 60 min. mutta läpikahlaus kesti 35 minuuttia, okei, musiikkeja ja pari juttua jäi pois ja hieman nopealla temmolla se tehtiin, mutta silti uskon realistisemman ajankin olevan n. 45 min. Saa nähdä mitä suuri ohjaajamme Kaya suuressa viisaudessaan tekee. Lisäämmekö jotain vai mitä. Tietysti tuo 45 minuuttia on vain minun arvioni, mutta veikkaan, ettei se kauas lopputuloksesta heitä. Yllätyin itse produktion kestosta, luulin että olisi ollut pidempi, nooh, uskon että pituutta siihen saadaan kyllä. Järjestelykysymyksiä.
Olemme Kayan ja Emmin kanssa myös käyneet kosiskelemassa sponsoreita Arieksen toiminnan tukemiseksi ja pari yritystä onkin jo lähtenyt mukaan. Moni vielä harkitsee ja palaa myöhemmin asiaan. Toivottavasti mahdollisimman moni auttaisi meitä :)
Ensi perjantaina koittaa Kanavateatterin ensi-ilta, joten terveppä tuloa kaikki katsomaan, mikäli Keski-Suomessa liikutte. Paljon on hyviä teattereita, mutta Kanava on sieltä parhaimmasta päästä: katettu katsomo, ensiluokkainen palvelu, ensiluokkainen näytelmä ja tietysti minä näyttelemässä ;)
Mutta joo, tänään oli omaisten ennakko ja ihmisiä oli joitakin kymmeniä. Huomenna, tai oikeastaan tänään (klo on nyt 2:09) on Nordean ennakko, torstai vapaa ja perjantaina sitten enskari. Vielä ei jännitä, eikä tänäänkään juuri jännittänyt. Miellän ennakot aina kenraaleiksi, niinkuin ne minusta ovatkin, enkä siksi koskaan kutsu ennakkoon omaa perhettä tai tuttuja. Minusta he eivät saa nähdä vielä "keskeneräistä" työtä, vaan ensi-iltaan sitten ovat tervetulleita. Tosin, ensi-illan ja viimeisen näytöksen välillä on luonnollisesti eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta silti. Ensi-ilta starttaa aina minusta ne "valmiit" ja "oikeat" esitykset.
Minun piti katsoa vielä Puhdistus elokuva, mutta kun kelloa katsoo niin huomaa, että parempi mennä kohta nukkumaan. Aikainen herätys aamulla, täytyy salille ehtiä ennen Arieksen treenejä. Vielä voisin kirjoittaa hieman ensi syksyn Arieksen dialogia, mutta siitä lisää myöhemmin.
Hyvää yötä ja tässä teille vielä Kanavan esitysaikataulut. Tulkaa! :)
Esitykset
Pe 5.7. klo 19.00
Su 7.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 8.7. klo 19.00
Ke 10.7. klo 19.00
Pe 12.7. klo 19.00
Su 14.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 15.7. klo 19.00
Ke 17.7. klo 19.00
Pe 19.7. klo 19.00
Su 21.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 22.7. klo 19.00
Ke 24.7. klo 19.00
Pe 26.7. klo 19.00
Su 28.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Kävimme lauantaina katsomassa AdAstra teatterin Fedja setä, kissa ja koira- lastennäytelmän Arieslaisten kanssa. Sina esiintyi siinä myös, joka siis on mukana Kayan Kumpa minä olisin sinä-produktiossa. Näytelmä olikin mieleiseni ja tuntui virksitävän hyvältä seurata välillä lastennäytelmää, joka on niin selkeää että tyhmempikin tajua sen (lue:minä) joten oikein nautittava kokemus oli.
Nykyään kun käyn teatterissa en enää pelkästään vaan istu ja pelkästään nauti esityksestä. Huomaan koko ajan tekeväni huomioita näyttelijöistä: miten he eläytyvät, miten tulkitsevat rooliaan, mitä voisi tehdä toisin, mitä tekevät hyvin, kuinka läsnä ovat, tekniset seikat yms... En enää osaa jättää sitä pois, enkä tosin enää haluakaan, alussa se joskus häiritsi kun halusi vaan keskittyä olemaan ajattelematta mitään, nykyään teatteriin menoni ei ole enää aivoja narikkaan jättämistä, vaan havainnointia ja oppimista muilta enemmän kuin ennen.
Jani Ahosen näyttelijäntyö saa minulta erikoismaininnan. Häntä oli miellyttävä seurata ja hän osaa asiansa, tosin, onhan hän tätä jonkin aikaa jo tehnyt. Kiitos Jani!
Sinasta pidin myös, en sen takia, että hän on osa Ariesta, vaan puhtaasti siitä syystä, että nyt pääsin kunnolla seuraamaan hänen lavaesiintymistään kaikessa rauhassa. Minusta se oli hyvää ja monta kertaa olin ylpeä ja mielissäni, että saan näytellä hänen kanssaan Kayan produktiossa. Jos itse olisin tuossa iässä ollut noin hyvä, niin aijai, sitähän voisi nyt olla jo kuinka pitkällä tahansa...
Fedjan jälkeen menimme Kayalle juhlimaan Arieksen perustamista. Okei, aikalailla myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt nimittäin oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun aikataulut kaikkien osalta saletisti natsasivat (hih, Mr. Mallorca viittaus).
Mitä tulee Arieksen esikoisproduktioon, se näyttää todella hyvältä. Lauantaina meillä oli ensimmäinen läpikahlaus, joka meni niin hvyin, kuin se vaan voi mennä kuukauden harjoittelun jälkeen. Odotan jo innilla että harjoitukset alkaisivat oikeasti. Nämä parin tunnin rykäisyt ovat olleet...hmm...replaharkkoja, odotan vähintään niitä 6 tunnin treenejä, että kaikki alkaa näyttämään hyvältä ja hitsaantumaan kunnolla kasaan. Noh, enköhän kohta ala niitä jo saamaankin, kaikella lienee aikansa :)
Ainoa mitä itse mietin, on esityksemme kesto. Tavoite olisi 60 min. mutta läpikahlaus kesti 35 minuuttia, okei, musiikkeja ja pari juttua jäi pois ja hieman nopealla temmolla se tehtiin, mutta silti uskon realistisemman ajankin olevan n. 45 min. Saa nähdä mitä suuri ohjaajamme Kaya suuressa viisaudessaan tekee. Lisäämmekö jotain vai mitä. Tietysti tuo 45 minuuttia on vain minun arvioni, mutta veikkaan, ettei se kauas lopputuloksesta heitä. Yllätyin itse produktion kestosta, luulin että olisi ollut pidempi, nooh, uskon että pituutta siihen saadaan kyllä. Järjestelykysymyksiä.
Olemme Kayan ja Emmin kanssa myös käyneet kosiskelemassa sponsoreita Arieksen toiminnan tukemiseksi ja pari yritystä onkin jo lähtenyt mukaan. Moni vielä harkitsee ja palaa myöhemmin asiaan. Toivottavasti mahdollisimman moni auttaisi meitä :)
Ensi perjantaina koittaa Kanavateatterin ensi-ilta, joten terveppä tuloa kaikki katsomaan, mikäli Keski-Suomessa liikutte. Paljon on hyviä teattereita, mutta Kanava on sieltä parhaimmasta päästä: katettu katsomo, ensiluokkainen palvelu, ensiluokkainen näytelmä ja tietysti minä näyttelemässä ;)
Mutta joo, tänään oli omaisten ennakko ja ihmisiä oli joitakin kymmeniä. Huomenna, tai oikeastaan tänään (klo on nyt 2:09) on Nordean ennakko, torstai vapaa ja perjantaina sitten enskari. Vielä ei jännitä, eikä tänäänkään juuri jännittänyt. Miellän ennakot aina kenraaleiksi, niinkuin ne minusta ovatkin, enkä siksi koskaan kutsu ennakkoon omaa perhettä tai tuttuja. Minusta he eivät saa nähdä vielä "keskeneräistä" työtä, vaan ensi-iltaan sitten ovat tervetulleita. Tosin, ensi-illan ja viimeisen näytöksen välillä on luonnollisesti eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta silti. Ensi-ilta starttaa aina minusta ne "valmiit" ja "oikeat" esitykset.
Minun piti katsoa vielä Puhdistus elokuva, mutta kun kelloa katsoo niin huomaa, että parempi mennä kohta nukkumaan. Aikainen herätys aamulla, täytyy salille ehtiä ennen Arieksen treenejä. Vielä voisin kirjoittaa hieman ensi syksyn Arieksen dialogia, mutta siitä lisää myöhemmin.
Hyvää yötä ja tässä teille vielä Kanavan esitysaikataulut. Tulkaa! :)
Esitykset
Pe 5.7. klo 19.00
Su 7.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 8.7. klo 19.00
Ke 10.7. klo 19.00
Pe 12.7. klo 19.00
Su 14.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 15.7. klo 19.00
Ke 17.7. klo 19.00
Pe 19.7. klo 19.00
Su 21.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Ma 22.7. klo 19.00
Ke 24.7. klo 19.00
Pe 26.7. klo 19.00
Su 28.7. klo 15.00 ja klo 19.00
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)