Hei!
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
Syyskuulumisia
Hei!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)