Moi! Kuluneena viikkona olen saanut paljon aikaan ja on tosi hyvä fiilinki. Viikon kruunasi eiliset Lahden teatteripläjäykset joista totta helvetissä aion mainita tässä tekstissäni. Huomenna paluu arkeen eikä ole edes sitä perus sunnuntaivitutusta. Hyvähyvä!
Viime päivityksen jälkeen sain kuin sainkin Teatterinvihaajan ensimmäisen puoliskon valmiiksi. Toista puolta aloittelen näinä päivinä kirjoittelemaan ja kirjoitan sen ensi kuun aikana. Ensi keskiviikkona on näillä näkymin tarkoitus kokoontua Teatterinvihaajaporukalla ja lukea eka puolisko. Siitä se sitten lähtee! Kokoonpanoon olen omakätisesti valinnut Martti Nikamaan, Kaya Ryytyn/Assi Lahtosen sekä Markus Horttanaisen. Kova tiimi jonka kanssa mielellään työskentelee ja uskon että saamme mahtavan aikaansaannoksen elokuuksi!
Koulussa alkaa jälleen normaalit hommelit nyt kun Sokoks sekä sponsorihankinnat ovat ohi. Allekirjoittaneella on muutama rästihomma jotka pitää hoitaa parin seuraavan viikon aikana, mutta eiköhän ne hoidu.
Perjantaina päätimme katsoa Emmin kanssa leffan. Itse olen suuri kauhuleffojen ystävä, mutta Emmi halusi valita v. 1959 mustavalkoelokuvan Piukat Paikat. Ottihan se hieman rinnasta kun kauhuleffan sijaan tarjoillaan tuollaista. Okei, kysessähän on klassikko Marilyn Monroineen ja kaikkineen, mutta tunnustan (ja ennustan ja pahempaa on luvassa!, heh) etten ole oikein ulkolaisten mustavalkoelokuvien ystävä. Joidenkin suomalaisten kyllä ja riippuu siitä ketkä niissä näyttelevät esim. Siimes, Jurkka... etc. Mutten muuten oikein katso vanhoja elokuvia. Olen selvästi tätä värikansaa ehkä enemmän. Katsoimme kuitenkin kyseisen leffan ja olihan se minulle tuttu ennestään teatterin lavalta viime kesästä. Olin loppujen lopuksi tyytyväinen valintaan, sillä olihan se oikein kelpo pätkä. En muuten koskaan ole katsonut Marilinyn leffoja ennen joten tässä meni sekin sitten. Ihan suht. kaunis naikkonenhan se oli. Ja onhan se toki aina hassunhauskaa kun kaksi miestä meikkaavat ja pukeutuvat hamosiin :P
Lauantaiaamuna lähdin sitten kohti Lahtea. Ajattelin käydä katsastamassa uusien ykkösten Romea vs Julian ennen kakkosten Lahti - esitystä. Hiukan ehkä jännittikin mitä tuleman pitää ja virittäydyin tunnelmaan bussissa mm. kuuntelemalla Living Colourin Cult of Personalitya. Yksi suosikkikipaleeni ,muuten!
Sitten kuulinkin että ykkösten show oli loppuunmyyty ja manasin hölmöyttäni kun en tajunnut varata lippua vaan ajattelin että sinne mahtuisi, no loppujen lopuksi Lahden luottomieheni Timo oli varannut minulle vahingossa lipun kyseiseen esitykseen samalla kun hostellia varasin, joten kiitos hänelle! :)
Millainen esitys Romea vs Julia sitten oli? Huhhuh, olihan se taas....niin...olihan se taas....sellasta :) Esitys oli taas sellainen, mitä pitää hiukan sulatella ja fiilistellä, ennen kuin siitä puhelee enempiä, mutta kirjoitellaan tähän nyt jotain pieniä ajatuksia.
Ei voi kun ihailla millainen pläjäys taas tuotiin nenäni eteen. Kävellessäni saliin, keskellä salia oli rakennettu jalkapallokenttä, joka siis toimi lavana ja tapahtumapaikkana muutenkin. Näyttelijät olivat jalkapallovermeissään ja lämmittelivät tulevaa koitosta varten. Hiki ja testosteronin haju oli hyvä tapa aloittaa teatterikokemus, sillä arvostan fyysistä teatteria suuresti.
Timo Raidan ohjausta katselin hyvin mielelläni ja vaikka en ole koskaan lukenut kyseistä näytelmää siinä koko ajan pysyi ajantasalla ja tiesi mistä oli kysymys, aluksi pelkäsin että kaikki tuo uudelleenmuokkaus sekoittaisi päänuppini ja olisin ihan ulaalla missä mennään. Onneksi nuppi vielä sen verran toimii.
Kyseistä showta on ylistetty mm. sosiaalisessa mediassa ja lehdissä, eikä kyllä suotta, sillä vetihän nää nuoret tyypit sen verran hyvin että välillä joutui henkeä haukkomaan katsomossa. Esityksen alussa oleva "joukkotappelu" oli silmiä hivelevää ja teki mieli itsekin hypätä katsomosta ja ottaa osaa tuohon perseitten lentelyyn! Gotta love brawls!
Tapanani on aina huomioida ihmisiä jotka miellyttivät minua eniten ja niin tässäkin: Capuletia esittävä Jesse Raatikainen oli oma suosikkini. Hänestä ja hänen tavastaan näytellä pidin oikein kovasti. Se oli jotenkin rauhallista ja harkitsevaa. Hänestä paistoi rauha ja tuli olo että mikäs kiire tässä on, herra ei hötkyile vaan näyttelee kaikessa rauhassa, joten miksi ei nauttisi näkemästään. Itsellä paha tapa joskus näytellessä hötkyillä ja ehkä hätäillä. Herra Raatikainen opetti että mihin tässä on kiire: jos osaa kerta näytellä, miksi kiirehtiä sitä, vaan antaa yleisön nautiskella pidempään siitä.
Magnus Mariuson oli toinen miessuosikkini. Herran olemus sopii hyvin sellasen kunnon badass pahiksen esittämiseen mutta mihin eniten kiinnitin huomiota, oli hänen kroppansa: tuollainen pitäisi olla jokaisella näyttelijällä! Lihasta, pituutta, karismaa ja sitä kuuluisaa x-factoria löytyi herralta. Pidin hänestä ja hänen kropastaan. Mutta ei sillai homolla tavalla, vaan miehekkäällä Jonin tavalla !
Ja nyt jumaleissön! Rasti seinään! Mainitsen kerrankin myös naisnimiä! Hallelujah! Aliisa Rinne ja Saara Mänttäri olivat mahtavia. Rinteen ilmenäytteleminen oli silmiä hivelevää ja Mänttärin eläytymistä ja läsnäoloa oli mukavaa seurata.
Porukka joutui myös koville näytellessään sillä kohtausten aikana ja näytösten välissä oli mm. lankulla oloa sekä muutenkin hikiurheilua ja pomppimista. Mieleeni hiipi jo ajatus, etten enee itse ehkä moiseen pystyisi, vaan kuntoni olisi heikompi kuin heidän ja että kuinkas kauan siitä onkaan kun sitä HIIT:iä viimeksi juoksinkaan? Mutta toisaalta sitten muistin kuluneen viikon treenini ja hymyilin itsekseni "Yeah, right"
Taas huomaan kuulostavani joltain helvetin teatteriarvostelijalta. Oksettavaa. Sitä en todellakaan ole, koska minulla ei riitä sivistystä ja ymmärrystä analysoimaan esityksiä kuten he tekevät, kirjoitan vaan lähinnä omaksi mielikseni jotain ajatuksia joita voin myöhemmin pohtia. Toisaalta ihan kiva myös nimetä juurikin muutamia esiintyjiä ja katsoa vuosien päästä pidänkö heistä edelleen.
Ykkösten pläjäyksen jälkeen oli vuorossa kakkosten Lahti - esitys. Sitä ennen piti hieman käydä hengähtämässä ja kävimme Simon ja Petrin kanssa Hanhessa olusella. Oli hyvä nähdä pitkästä aikaa myös Peteä ja kuulla hänen kuulumisiaan.
Menimme sieltä sitten katsastamaan Lahden ja kyllähän sekin taas lunasti odotukset. Kyseinen prokkis tehtiin käsittääkseni kahdessa viikossa. Hahahaha! Ja minä olen huolissani ehtiikö Teatterinvihaajan teksti olla näyttelijöillä nupissa Heinäkuussa. Hurme on tehnyt kyllä taas oikein hyvää työtä kakkosten kanssa. Teoksessa arvostelun kohteena oli siis sota.
Ykkösten teoksen jälkeen olo oli jo hieman ähky, mutta pystyin silti keskittymään kakkosten teokseen. Teoksessa ei ollut lavasteita eikä niitä tarvittu kun sai vaan ihailla kollegoidensa työskentelyä. Aliina Tella on todellakin Arieksen number one pick, kuten hänen kanssaan vuosi sitten vitsailimme.
Kun oli nähnyt sekä ykkösten että kakkosten esitykset niin kyllähän se kaipuu ja halu takaisin Lahteen alkoi olla taas voimakas. Maisteri Palanderin ohjauksessa olisi varmasti myös mukavaa olla kun on saanut myös kokea Alhorinteen vastaavan. Taisin jo tehdä päätöksen milloin haen. Ehkä.
Esitysten jälkeen Simo jäi hetkeksi hengaamaan kanssani ja jutustelimme kaikenlaista. Siinä on myös herra josta pidän kovasti ja odotan innolla tulevaisuuden mahdollista yhteistyötämme. Senkin aika tulee vielä aivan varmasti. Olin myös iloinen kun Otto Pilli vieraili hostellihuoneessani. Häntäkin oli mukava nähdä ja jututtaa. On se vaan hieno mies tuo Otto!
Ensi viikolla alkaa Nätyn pääsykokeet, mutta itselläni ne ovat vasta 8.4. Taso tuntuu vaan kovenevan vuosi vuodelta, mutta mikäpä siinä, kun on aina mukavaa seurata muiden taitajien työskentelyä ja edistystä. Lahti ei todellakaan pettänyt taaskaan ja jos haluatte nähdä aikuisten oikeesti sitä hyvää teatteria, niin menkääpä sinne :)
Tsemppiä kaikille Nätyyn! Vetäkää hyvin, niin aion minäkin!
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Minun ja Kukon herkkä hetki
Kello on kohta yksi yöllä ja istun koneellani rentoutumassa. Sokoskeissi loppui tänään ja huomenna koulu jatkuu vasta puoli yhdeltä joten tässä on koko yö aikaa tehdä vaikka mitä (lähinnä siis datailla)
Sokoksella oli tänään viimeinen työpäivä. Purimme koko päivän 3+1 - kampanjan tuotteita sekä pöytiä ja siirsimme ne varastoon. Kokonaisuutenaan oikein opettavainen viikko ja sai hyvän kuvan ostoskeskuksen toiminnasta sekä siitä, millä tavoin se valmistautuu kyseiseen kampanjaan.
Itse toimin asiakaspalveluihmisenä, mutta huomasin että minä olen hyvin ujo asiakkaiden suhteen. Itse kun kiertelen ostareilla, en halua että kukaan tulee kyselemään mitä haluan vaan jos tarvitsen apua, pyydän sitä itse, tästä tosin taisin mainita aikasemmassa kirjoutuksessani mutta kuitenkin. Ajattelen siis että myös muutkin ihmiset haluavat olla rauhassa ja jos tarvitsevat apua, olen käytettävissä. Ehkä kuitenkin asiakaspalvelijana täytysi vaan uskaltaa ja tohtia ottaa enempi kontaktia.
On jännä miten sitä lavalla uskaltaa tehdä ihan mitä tahansa ja olla kuka tahansa, mutta kun oikeassa elävässä elämässä kohtaa toisen oikean ja aidon ihmisen omana itsenään, se on vaikeaa. Jotenkin pelottavaa näyttää oikea minä jollekin muulle. Esim. esitelmien pitäminenkin on minulle jännittävää, koska olen silloin oma itseni, enkä mikään karaktääri, tai ainakin pyrin olemaan. Mikä siinä sitten mahtaa olla?
Olen hyvin ujo pohjimiltani. Olen ujo uusien ihmisten keskellä enkä siksi ole kovin hyvä ehkä luomaan ensimmäisillä kerroilla mitään syvia ihmissuhteita. Pikkupoikana (äitini jos luet blogiani, niin muistat varmasti :) ) kun muutin tänne Laukaaseen perheen kanssa, meni pitkään ennen kuin uskalsin lähteä pihasta mihinkään. Joka päivä seisoin ulko-oven rapuilla ja vaan ...noh, seisoa toljotin kuin huuhkaja ja kauhistelin ja pällistelin että minne helvettiin sitä uskaltaisi mennä. Joka päivä uskaltauduin kuitenkin sentti sentiltä kauemmaksi, mutta auta armias jos ovi takanani meni kiinni, säikähdin ja itkin heti. Että sellainen mammanpoika ja tissiposki!
Nyt istun täällä hiljaisuudessa ja nautiskelen. Otsikkoni mukaan, vieressäni lepäilee tölkki Laitelan Kukko olutta. Ajattelin näin yön kunniaksi nauttia yhden, jospa se saa inspikseni rullaamaan Teatterinvihaajan suhteen, jonka ekan puoliskon on valmistuttava tällä viikolla ja tänään on jo edistystä tapahduttava sen suhteen. Kuitenkin palatakseni ystävääni Kukkoon, se on minusta parasta suomalaista mallasjuomaa: maku on sopivan pehmeä ja luokseenkutsuva. Emmin isä aikoinaan tutustutti minut kyseiseen juomaan ja siitä lähtien olen siitä pitänyt. Tiedän että on kouluviikko kesken, mutta sallittakoon nyt yksi Kukkonen näin inspiraation hakemiseksi :)
Kaarina vastasi tänään minun viestiini 10 pienestä neekerinpojasta ja sanoi olevansa yhteyksissä kuukauden kuluttua jos jotain roolia olisi tarjolla. Hyvä niin. Nythän se tietää kolmea eri skenaariota:
1. Saan sen roolin mitä toivoin
2. Saan jonkin toisen roolin
3. En saa mitään roolia
Oli miten oli, en aio jäädä tyhjän päälle, vaan järjestän syksyksi itselleni tekemistä teatterin suhteen sitten joko Jykylän puolella tai jos Arieksessa on töitä tarjolla. Olen myös tyytyväinen, kun olimme osanneet Arieksen kirjanpidon tehdä oikein ja saimme hyväksytyn lausonnon toiminnantarkastajaltamme. Lähinnä siis iloinen siitä, että kun ekan kerran teimme vuodesta selvityksen, niin osasimme ylipäätään tehdä sen ilman että olisimme olleet ulaalla. Kayahan sen tosin teki ja onkin nähnyt suuren vaivan sen takia, joten iso kiitos hänelle!
Nyt taitaa olla sillä tavalla että painaudun netin ihmeelliseen maailmaan ja alan kirjoittaa myös Teatterinvihaajaa eteenpäin. Macbethinkin voisin kiskaista pari kertaa teknisesti läpi ja pikkuhiljaa pitäisi myös miettiä sitä omaa tekstiä ja sen kirjoittamista. Tämä viikko tulee olemaan tehokas viikko!
Sokoksella oli tänään viimeinen työpäivä. Purimme koko päivän 3+1 - kampanjan tuotteita sekä pöytiä ja siirsimme ne varastoon. Kokonaisuutenaan oikein opettavainen viikko ja sai hyvän kuvan ostoskeskuksen toiminnasta sekä siitä, millä tavoin se valmistautuu kyseiseen kampanjaan.
Itse toimin asiakaspalveluihmisenä, mutta huomasin että minä olen hyvin ujo asiakkaiden suhteen. Itse kun kiertelen ostareilla, en halua että kukaan tulee kyselemään mitä haluan vaan jos tarvitsen apua, pyydän sitä itse, tästä tosin taisin mainita aikasemmassa kirjoutuksessani mutta kuitenkin. Ajattelen siis että myös muutkin ihmiset haluavat olla rauhassa ja jos tarvitsevat apua, olen käytettävissä. Ehkä kuitenkin asiakaspalvelijana täytysi vaan uskaltaa ja tohtia ottaa enempi kontaktia.
On jännä miten sitä lavalla uskaltaa tehdä ihan mitä tahansa ja olla kuka tahansa, mutta kun oikeassa elävässä elämässä kohtaa toisen oikean ja aidon ihmisen omana itsenään, se on vaikeaa. Jotenkin pelottavaa näyttää oikea minä jollekin muulle. Esim. esitelmien pitäminenkin on minulle jännittävää, koska olen silloin oma itseni, enkä mikään karaktääri, tai ainakin pyrin olemaan. Mikä siinä sitten mahtaa olla?
Olen hyvin ujo pohjimiltani. Olen ujo uusien ihmisten keskellä enkä siksi ole kovin hyvä ehkä luomaan ensimmäisillä kerroilla mitään syvia ihmissuhteita. Pikkupoikana (äitini jos luet blogiani, niin muistat varmasti :) ) kun muutin tänne Laukaaseen perheen kanssa, meni pitkään ennen kuin uskalsin lähteä pihasta mihinkään. Joka päivä seisoin ulko-oven rapuilla ja vaan ...noh, seisoa toljotin kuin huuhkaja ja kauhistelin ja pällistelin että minne helvettiin sitä uskaltaisi mennä. Joka päivä uskaltauduin kuitenkin sentti sentiltä kauemmaksi, mutta auta armias jos ovi takanani meni kiinni, säikähdin ja itkin heti. Että sellainen mammanpoika ja tissiposki!
Nyt istun täällä hiljaisuudessa ja nautiskelen. Otsikkoni mukaan, vieressäni lepäilee tölkki Laitelan Kukko olutta. Ajattelin näin yön kunniaksi nauttia yhden, jospa se saa inspikseni rullaamaan Teatterinvihaajan suhteen, jonka ekan puoliskon on valmistuttava tällä viikolla ja tänään on jo edistystä tapahduttava sen suhteen. Kuitenkin palatakseni ystävääni Kukkoon, se on minusta parasta suomalaista mallasjuomaa: maku on sopivan pehmeä ja luokseenkutsuva. Emmin isä aikoinaan tutustutti minut kyseiseen juomaan ja siitä lähtien olen siitä pitänyt. Tiedän että on kouluviikko kesken, mutta sallittakoon nyt yksi Kukkonen näin inspiraation hakemiseksi :)
Kaarina vastasi tänään minun viestiini 10 pienestä neekerinpojasta ja sanoi olevansa yhteyksissä kuukauden kuluttua jos jotain roolia olisi tarjolla. Hyvä niin. Nythän se tietää kolmea eri skenaariota:
1. Saan sen roolin mitä toivoin
2. Saan jonkin toisen roolin
3. En saa mitään roolia
Oli miten oli, en aio jäädä tyhjän päälle, vaan järjestän syksyksi itselleni tekemistä teatterin suhteen sitten joko Jykylän puolella tai jos Arieksessa on töitä tarjolla. Olen myös tyytyväinen, kun olimme osanneet Arieksen kirjanpidon tehdä oikein ja saimme hyväksytyn lausonnon toiminnantarkastajaltamme. Lähinnä siis iloinen siitä, että kun ekan kerran teimme vuodesta selvityksen, niin osasimme ylipäätään tehdä sen ilman että olisimme olleet ulaalla. Kayahan sen tosin teki ja onkin nähnyt suuren vaivan sen takia, joten iso kiitos hänelle!
Nyt taitaa olla sillä tavalla että painaudun netin ihmeelliseen maailmaan ja alan kirjoittaa myös Teatterinvihaajaa eteenpäin. Macbethinkin voisin kiskaista pari kertaa teknisesti läpi ja pikkuhiljaa pitäisi myös miettiä sitä omaa tekstiä ja sen kirjoittamista. Tämä viikko tulee olemaan tehokas viikko!
torstai 20. maaliskuuta 2014
"Hei! Voinko auttaa jotenkin?"
Jaahans jaahans. Viikko alkaa kääntyä pian lopun puolelle ja hyvä niin. Viikonloppuja ikävöin, laiskuri kun tunnetusti olen. Tämä viikko on mennyt tosiaankin Sokkarilla hommissa eikä ns. oikeata koulua ole tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta ollut.
Tiistaina siis Jyväskylän Sokoksella saapui tavaraa 3+1 päiviä varten ja päivä menikin tavaroiden asettelemisessa paikalleen. Keskiviikkona alkoi sitten itse kampanjapäivät ja ihmisiä vyöryikin sisään ihan kivasti, tosin oma osastoni, joka siis on Lapset ja ajanviete, on suhteellisen hiljainen verrattuna kosmetiikkaan vaikkapa.
Päivämme eivät ole pitkiä; 6 tuntia joko aamu, päivä tai iltavuoroissa. Itselläni oli eilen aamu ja tänään ja huomenna ilta. Aamuvuoroissa on se hyvä puoli, että on sitten koko päivä ollut aikaa keskittyä muuhun, tosin aikainen herääminen ärsytti hieman. Sokoksella työt alkavat klo 6.00 joten täällä Laukaassa on sängystä noustava siinä neljän pintaan, että ehtii bussiin. Noh, minähän tunnetusti tulen toimeen muutaman tunnin unilla sen tietyn ajan, kunnes kroppa pakottaa nukkuman kunnolla. :)
Työnkuvani on siis asiakaspalvelu sekä yleinen siistiminen. Kiertelen osastolla ja kyselen asiakkailta voinko olla heille jotenkin avuksi. Siinä sivussa sitten yritän saada heidät ostamaan erinäisiä tuotteita. En kuitenkaan lähde sille tyrkkylinjalle, että seuraan asiakasta joka paikkaan ja kyselen koko ajan mitä hän haluaa tai että tyrkyttäisin jotain väkisin. Se on oikeasti erittäin vittumaista välillä kun haluat kierrellä rauhassa, joten ymmärrän kyllä että varmasti moni haluaa tehdä juurikin niin. Toki jos apua tarvitaan, olenhan minä käytettävissä.
Eilen sitten The Shit got real niin sanotusti kun Nätyltä tuli kutsu pääsykokeisiin. Hieno homma! Johan se on aika kokea mikä meininki siellä Tampereen sunnallakin on. Täältä on tulossa 81,6 kilon edestä lihasta haluamaan oman paikkansa kyseisessä lafkassa. Beware! Pääsykoepäivä on 8.4. joka on samalla syntymäpäiväni. Mikä olisikaan parempi lahja kuin antaa itsestäni osaava ja taidokas kuva siellä ja jäädä raadin mieleen taitavana yksilönä. Noh, katsellaan sitä sitten olenko ansainnut sitä.
Teakin Macbethiin olen nyt päässyt panostamaan. Vielä viikko sitten pelkäsin että olin jotenkin hukassa kun en tuntenut sitä samaa innostusta kuin viime vuonna tähän aikaan. Onneksi kuitenkin pääsin taas hommaan kiinni muutaman illan harjoittelun jälkeen ja nyt monologissa on jo sitä sielua ja sydäntä mukana. Siitä tulee hyvä! Vielä vain liikkeet ja ilmeet timanttisiksi, niin kelpaa esittää sitten :) onhan tässä vielä aikaa
Aries-Teatteri tekee siis toukokuuksi performanssiesityksen yksinäisyydestä. Ensi-ilta on 18.5. Laukaan nuorisotalolla. Odotan innolla mitä naisväki on saanut aikaiseksi enkä todellakaan aio mennä seuraamaan mitään harjoituksia, sillä haluan olla täysin tietämätön ja nauttia sitten työn hedelmistä. Mitä taas tulee Teatterinvihaajaan, on laiskuudenperkele iskenyt eikä teokseni ole edennyt. Siihen kun vielä saisin potkun perseelle niin olisin tyytyväinen.
Eipä oikein muuta ole tapahtunut täällä. Laitoin viikko sitten sopivan röyhkeän, ylpeän, kunnianhimoisen mutta myöskin nöyrän viestin Kaarina Leinoselle ensi syksystä ja Lombardista. En ole saanut vastausta. Toivottavasti saan sen joskus.
Tiistaina siis Jyväskylän Sokoksella saapui tavaraa 3+1 päiviä varten ja päivä menikin tavaroiden asettelemisessa paikalleen. Keskiviikkona alkoi sitten itse kampanjapäivät ja ihmisiä vyöryikin sisään ihan kivasti, tosin oma osastoni, joka siis on Lapset ja ajanviete, on suhteellisen hiljainen verrattuna kosmetiikkaan vaikkapa.
Päivämme eivät ole pitkiä; 6 tuntia joko aamu, päivä tai iltavuoroissa. Itselläni oli eilen aamu ja tänään ja huomenna ilta. Aamuvuoroissa on se hyvä puoli, että on sitten koko päivä ollut aikaa keskittyä muuhun, tosin aikainen herääminen ärsytti hieman. Sokoksella työt alkavat klo 6.00 joten täällä Laukaassa on sängystä noustava siinä neljän pintaan, että ehtii bussiin. Noh, minähän tunnetusti tulen toimeen muutaman tunnin unilla sen tietyn ajan, kunnes kroppa pakottaa nukkuman kunnolla. :)
Työnkuvani on siis asiakaspalvelu sekä yleinen siistiminen. Kiertelen osastolla ja kyselen asiakkailta voinko olla heille jotenkin avuksi. Siinä sivussa sitten yritän saada heidät ostamaan erinäisiä tuotteita. En kuitenkaan lähde sille tyrkkylinjalle, että seuraan asiakasta joka paikkaan ja kyselen koko ajan mitä hän haluaa tai että tyrkyttäisin jotain väkisin. Se on oikeasti erittäin vittumaista välillä kun haluat kierrellä rauhassa, joten ymmärrän kyllä että varmasti moni haluaa tehdä juurikin niin. Toki jos apua tarvitaan, olenhan minä käytettävissä.
Eilen sitten The Shit got real niin sanotusti kun Nätyltä tuli kutsu pääsykokeisiin. Hieno homma! Johan se on aika kokea mikä meininki siellä Tampereen sunnallakin on. Täältä on tulossa 81,6 kilon edestä lihasta haluamaan oman paikkansa kyseisessä lafkassa. Beware! Pääsykoepäivä on 8.4. joka on samalla syntymäpäiväni. Mikä olisikaan parempi lahja kuin antaa itsestäni osaava ja taidokas kuva siellä ja jäädä raadin mieleen taitavana yksilönä. Noh, katsellaan sitä sitten olenko ansainnut sitä.
Teakin Macbethiin olen nyt päässyt panostamaan. Vielä viikko sitten pelkäsin että olin jotenkin hukassa kun en tuntenut sitä samaa innostusta kuin viime vuonna tähän aikaan. Onneksi kuitenkin pääsin taas hommaan kiinni muutaman illan harjoittelun jälkeen ja nyt monologissa on jo sitä sielua ja sydäntä mukana. Siitä tulee hyvä! Vielä vain liikkeet ja ilmeet timanttisiksi, niin kelpaa esittää sitten :) onhan tässä vielä aikaa
Aries-Teatteri tekee siis toukokuuksi performanssiesityksen yksinäisyydestä. Ensi-ilta on 18.5. Laukaan nuorisotalolla. Odotan innolla mitä naisväki on saanut aikaiseksi enkä todellakaan aio mennä seuraamaan mitään harjoituksia, sillä haluan olla täysin tietämätön ja nauttia sitten työn hedelmistä. Mitä taas tulee Teatterinvihaajaan, on laiskuudenperkele iskenyt eikä teokseni ole edennyt. Siihen kun vielä saisin potkun perseelle niin olisin tyytyväinen.
Eipä oikein muuta ole tapahtunut täällä. Laitoin viikko sitten sopivan röyhkeän, ylpeän, kunnianhimoisen mutta myöskin nöyrän viestin Kaarina Leinoselle ensi syksystä ja Lombardista. En ole saanut vastausta. Toivottavasti saan sen joskus.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Herätys!
Maanantai-ilta! Huomenna alkaa Sokoksella 3+1 päivät ja minä olen jälleen koulun puolesta siellä töissä. Valitsin osastokseni "Lapset ja ajanviete" koska... niin no, koska tunnen itsekin olevani vielä lapsi ;)
Viikonlopun vietin aikalailla kotona oleskellen .Kerrankin sellainen viikonloppu, ettei ollut mitään bookattua tekemistä ja hyvä niin. Kyllä sitä taas ehtii ,etenkin kun nyt Kuusaan harjoitukset ovat pyörähtäneet käyntiin ja huhtikuun alkuun pitäisi saada Teatterinvihaajan ensimmäinen näytös valmiiksi. Se onkin jo hyvällä mallilla, vielä muutama sivu :)
Eilen kävin katsastamassa Kanavateatterin Vanja-Enon, joka siis näytelmänä starttasi kanavan 20 . juhlavuoden. Nyt olen saanut kunnian nähdä kaikki neljä Tsehovin klassikkoa ja toki itsekin näytellä yhdessä niistä. Lahdessa tuli katsastettua Lokki sekä Kirsikkatarha, Helsingin KOMissa Kolme sisarta ja nyt Kanavassa Vanja-Eno.
Mitä sitten olin mieltä Vanjasta? Vanja oli ainut, joka noista neljästä nähdystä teoksesta pysyi uskollisena alkuperäiselle tekstille eikä sitä oltu lähdetty muuttamaan ainakaan kovin paljon (tekstinä en ole lukenut, joten en tiedä) Oli ihan hyvä että näki yhden näistä klassikoista juurikin tuollaisena originellina, koska siinä juuri oppi itsestään ja siitä mitä haluaa nähdä.
Vanja-enoa kun katsoi niin tuli taas se fiilis että "Tämähän on jo nähty". Kaikki Tsehovin klassikot ovat kuin kopio toisistaan, lähes samat aiheet ja samat henkilöt kaikissa teoksissa ja jokaisessa voivotellaan miten olisi tärkeää tehdä muutos ja alkaa tekemään töitä kiellettyä rakkautta unohtamatta. Paljon siis jaarittelua, jota Kirsikkatarhassa onneksi karsittiin rankalla kädellä pois.
Vanja-Enossa olisin itsekin kaivannut juurikin sitä jotain uutta suuntaa ja nimenomaan sitä että se oltaisiin tehty aivan uudella tavalla. Olen tosin iloinen että näin sen normaalina, niin tajusin, ettei Tsehovin tekstit tuollaisenaan kovinkaan paljon minua puhuttele, ellei niihin laiteta sitä jotain pientä lisuketta. Tosin, katselukokemukseen vaikutti se että menin katsomoon erittäin nälkäisenä ja väsyneenä, enkä siksi saanut ihan niin paljon irti kuin olisi voinut.
Tohtorin rooli oli minusta herkullisin ja kukapa sen olisi voinutkaan paremmin hoitaa kuin suosikkini Jaakko Myllylä :) pointsit myös Keijolle Vanjan esittämisestä!
Hmm, olen huomannut kauhukseni etten koskaan kehu naisnäyttelijöitä. Ainakaan tarpeeksi? Vaikka hekin ovat hyviä? Miksi? Vihaanko naisia? Jos kyse onkin siitä että olen katkera heidän taidoilleen enkä mainitse heitä koskaan siksi koska tiedän etten koskaan voi olla yhtä hyvä? Nojoo, ehkei kyse nyt siitä ole. Paheeni vain on aina tarttua ensimmäisiksi miesnäyttelijöihin :) Niin ja kehuinhan muutama teksti sitten juurikin Sinaa ja Marjutia joten äskeinen teoria on vesitetty! :P Pelastin siis itseni sovinistin leimalta! Vaikka mikä onkaan kauniimpi näky kuin nainen keittiössä ;P
Mitä otsikkoon tulee, olen kokenut lievän herätyksen. En suinkaan hengellistä ainakaan vielä, vaan nimenomaan Teakin tehtävien suhteen. Perjantaina Kaya toimi sparrauskaverina dialogissa ja jessus sentään että hävetti. Itseni nimittäin. Aivan totaalisen jäässä ja tuntuu ettei kykene selkeästi edes ajattelemaan mitään järkevää tilannetta vaan näyttelijäntyöni oli vetelää, ynseää, mautonta ja mitäänsanomatonta. Macbethikään ei tuntunut luistavan. Vitutti. Sitten pidin itselleni puhuttelun että on aika herätä. Eivät ne tälläistä menoa aio toukokuussa katsoa ja että tiedän itsekin olevani parempi kuin tämä, joten nyt olen sitten tosissani ottanut sen monologin harjoituksen ja pikkuhiljaa siitä alkaakin jo muovautua jotakin. On jo aikakin! Oma teksti on vielä hakusessa, mutta kun ajatus iskee, niin kirjoitan sen heti. Onneksi tässä kuitenkin on vielä hieman aikaa, muttei saa tuudittautua siihen liikaa.
Varasin viime viikolla Lahden hostellista huoneen ja lähden katsomaan entisten luokkalaisteni teosta 29. päivä. Ah, Lahteen on aina yhtä ihana palata!
Viikonlopun vietin aikalailla kotona oleskellen .Kerrankin sellainen viikonloppu, ettei ollut mitään bookattua tekemistä ja hyvä niin. Kyllä sitä taas ehtii ,etenkin kun nyt Kuusaan harjoitukset ovat pyörähtäneet käyntiin ja huhtikuun alkuun pitäisi saada Teatterinvihaajan ensimmäinen näytös valmiiksi. Se onkin jo hyvällä mallilla, vielä muutama sivu :)
Eilen kävin katsastamassa Kanavateatterin Vanja-Enon, joka siis näytelmänä starttasi kanavan 20 . juhlavuoden. Nyt olen saanut kunnian nähdä kaikki neljä Tsehovin klassikkoa ja toki itsekin näytellä yhdessä niistä. Lahdessa tuli katsastettua Lokki sekä Kirsikkatarha, Helsingin KOMissa Kolme sisarta ja nyt Kanavassa Vanja-Eno.
Mitä sitten olin mieltä Vanjasta? Vanja oli ainut, joka noista neljästä nähdystä teoksesta pysyi uskollisena alkuperäiselle tekstille eikä sitä oltu lähdetty muuttamaan ainakaan kovin paljon (tekstinä en ole lukenut, joten en tiedä) Oli ihan hyvä että näki yhden näistä klassikoista juurikin tuollaisena originellina, koska siinä juuri oppi itsestään ja siitä mitä haluaa nähdä.
Vanja-enoa kun katsoi niin tuli taas se fiilis että "Tämähän on jo nähty". Kaikki Tsehovin klassikot ovat kuin kopio toisistaan, lähes samat aiheet ja samat henkilöt kaikissa teoksissa ja jokaisessa voivotellaan miten olisi tärkeää tehdä muutos ja alkaa tekemään töitä kiellettyä rakkautta unohtamatta. Paljon siis jaarittelua, jota Kirsikkatarhassa onneksi karsittiin rankalla kädellä pois.
Vanja-Enossa olisin itsekin kaivannut juurikin sitä jotain uutta suuntaa ja nimenomaan sitä että se oltaisiin tehty aivan uudella tavalla. Olen tosin iloinen että näin sen normaalina, niin tajusin, ettei Tsehovin tekstit tuollaisenaan kovinkaan paljon minua puhuttele, ellei niihin laiteta sitä jotain pientä lisuketta. Tosin, katselukokemukseen vaikutti se että menin katsomoon erittäin nälkäisenä ja väsyneenä, enkä siksi saanut ihan niin paljon irti kuin olisi voinut.
Tohtorin rooli oli minusta herkullisin ja kukapa sen olisi voinutkaan paremmin hoitaa kuin suosikkini Jaakko Myllylä :) pointsit myös Keijolle Vanjan esittämisestä!
Hmm, olen huomannut kauhukseni etten koskaan kehu naisnäyttelijöitä. Ainakaan tarpeeksi? Vaikka hekin ovat hyviä? Miksi? Vihaanko naisia? Jos kyse onkin siitä että olen katkera heidän taidoilleen enkä mainitse heitä koskaan siksi koska tiedän etten koskaan voi olla yhtä hyvä? Nojoo, ehkei kyse nyt siitä ole. Paheeni vain on aina tarttua ensimmäisiksi miesnäyttelijöihin :) Niin ja kehuinhan muutama teksti sitten juurikin Sinaa ja Marjutia joten äskeinen teoria on vesitetty! :P Pelastin siis itseni sovinistin leimalta! Vaikka mikä onkaan kauniimpi näky kuin nainen keittiössä ;P
Mitä otsikkoon tulee, olen kokenut lievän herätyksen. En suinkaan hengellistä ainakaan vielä, vaan nimenomaan Teakin tehtävien suhteen. Perjantaina Kaya toimi sparrauskaverina dialogissa ja jessus sentään että hävetti. Itseni nimittäin. Aivan totaalisen jäässä ja tuntuu ettei kykene selkeästi edes ajattelemaan mitään järkevää tilannetta vaan näyttelijäntyöni oli vetelää, ynseää, mautonta ja mitäänsanomatonta. Macbethikään ei tuntunut luistavan. Vitutti. Sitten pidin itselleni puhuttelun että on aika herätä. Eivät ne tälläistä menoa aio toukokuussa katsoa ja että tiedän itsekin olevani parempi kuin tämä, joten nyt olen sitten tosissani ottanut sen monologin harjoituksen ja pikkuhiljaa siitä alkaakin jo muovautua jotakin. On jo aikakin! Oma teksti on vielä hakusessa, mutta kun ajatus iskee, niin kirjoitan sen heti. Onneksi tässä kuitenkin on vielä hieman aikaa, muttei saa tuudittautua siihen liikaa.
Varasin viime viikolla Lahden hostellista huoneen ja lähden katsomaan entisten luokkalaisteni teosta 29. päivä. Ah, Lahteen on aina yhtä ihana palata!
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kyllä nyt kelpaa!
Noniin! Nyt voin jälleen taas todeta, että: Huoneeni on linnani! Uusi kone saapui pari päivää sitten ja olen nyt sen kanssa touhunnut innokkaasti parina iltana, ettei ole kerennyt tänne kirjoittaa. Ai että kyllä surraakin kauniisti. Ja tehoja löytyy!
Nyt kyllä on hyvä fiilis jo pelkästään tämän uuden vehkeen myötä. Nyt voin taas nauttia omista oloistani täällä huoneen pimeydessä ja kenties keskittyä paremmin Teatterinvihaajan kirjoittamiseenkin. Inspis rullaa paremmin omassa rauhassa.
Teakin paperit laitoin menemään tiistaina ykkösluokassa, joten se stressi on nyt pois sydämeltä. Minua kummastuttaa ettei Nätylle tarvitse kuulemma lähettää yhtikäs mitään muuta kuin se nettihakulomake. Voiko se olla muka niin? En ole ennen Nätyyn hakenut joten en tiedä. Noh, jospa ne sitten tosiaan niiden perusteella kutsuisivat paikan päälle.
Kanavan treenit starttasivat ekalla lukukokoontumisella viime sunnuntaina. Iso ja osaava porukka jälleen kerran. Uusia ihmisiä muutama joiden kanssa tehdä töitä, tai no, kaikki pärstältään tuttuja, mutten ole saanut vielä lavalla yhteistyötä kaikkien kanssa tehdä. Marttikin suostui kuulemma ohjaajan pitkän liehittelyn tuloksena nyt sitten remmiin mukaan ja olen positiivisesti yllättynyt sekä iloinen että pääsen jälleen hänen kanssaan näyttelemään. Monen vuoden kokemuksesta tiedän mitä Martti tuo pöytään; vankkumattoman luotettavuuden sekä omistautuneisuuden teatterin tekoon loistavaa näyttelijäntyötä unohtamatta. Mahtavaa että olet mukana,veliseni!
Koulussa kaupantekomme eli sponsorien keruu onnistuu hyvin. Voisi todeta jopa että bisnekset rullaa ihan vitun jees jees. Muilla ryhmillä taisi olla korkeintaan 2-3 sponsoria kun omallani on 12-13. Perkele, minähän olen parempi myyntimies kuin näyttelijä!
Emmin luona kävin tänään kahvilla ja oli mukava nähdä ja jutustella niitä näitä pitkästä aikaa :) Ensi sunnuntaina käymme katsastamassa Kanavan Vanja-Enon. Sitten olenkin tutustunut kaikkiin neljään Tsehovin klassikkoon jollain tavalla. Mikä sitten mahtanee olla suosikkini? Jaa a, se selvinnee ensi viikonloppuna.
Eipä tähän hätään mitään kummallisempia. Oopperan viimeinen esitys oli eilen ja oli kyllä oikein antoisa kokemus olla mukana! Juhlimaan minua pyytelivät mutta enhän minä nyt keskellä viikkoa, kun on kouluakin.. ;)
Nyt kyllä on hyvä fiilis jo pelkästään tämän uuden vehkeen myötä. Nyt voin taas nauttia omista oloistani täällä huoneen pimeydessä ja kenties keskittyä paremmin Teatterinvihaajan kirjoittamiseenkin. Inspis rullaa paremmin omassa rauhassa.
Teakin paperit laitoin menemään tiistaina ykkösluokassa, joten se stressi on nyt pois sydämeltä. Minua kummastuttaa ettei Nätylle tarvitse kuulemma lähettää yhtikäs mitään muuta kuin se nettihakulomake. Voiko se olla muka niin? En ole ennen Nätyyn hakenut joten en tiedä. Noh, jospa ne sitten tosiaan niiden perusteella kutsuisivat paikan päälle.
Kanavan treenit starttasivat ekalla lukukokoontumisella viime sunnuntaina. Iso ja osaava porukka jälleen kerran. Uusia ihmisiä muutama joiden kanssa tehdä töitä, tai no, kaikki pärstältään tuttuja, mutten ole saanut vielä lavalla yhteistyötä kaikkien kanssa tehdä. Marttikin suostui kuulemma ohjaajan pitkän liehittelyn tuloksena nyt sitten remmiin mukaan ja olen positiivisesti yllättynyt sekä iloinen että pääsen jälleen hänen kanssaan näyttelemään. Monen vuoden kokemuksesta tiedän mitä Martti tuo pöytään; vankkumattoman luotettavuuden sekä omistautuneisuuden teatterin tekoon loistavaa näyttelijäntyötä unohtamatta. Mahtavaa että olet mukana,veliseni!
Koulussa kaupantekomme eli sponsorien keruu onnistuu hyvin. Voisi todeta jopa että bisnekset rullaa ihan vitun jees jees. Muilla ryhmillä taisi olla korkeintaan 2-3 sponsoria kun omallani on 12-13. Perkele, minähän olen parempi myyntimies kuin näyttelijä!
Emmin luona kävin tänään kahvilla ja oli mukava nähdä ja jutustella niitä näitä pitkästä aikaa :) Ensi sunnuntaina käymme katsastamassa Kanavan Vanja-Enon. Sitten olenkin tutustunut kaikkiin neljään Tsehovin klassikkoon jollain tavalla. Mikä sitten mahtanee olla suosikkini? Jaa a, se selvinnee ensi viikonloppuna.
Eipä tähän hätään mitään kummallisempia. Oopperan viimeinen esitys oli eilen ja oli kyllä oikein antoisa kokemus olla mukana! Juhlimaan minua pyytelivät mutta enhän minä nyt keskellä viikkoa, kun on kouluakin.. ;)
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Teatterista oopperaan ja takaisin
Viime kirjoituksessani uhosin että seuraava teksti tullaan kirjoittamaan uudenkarhealla ultimaattisia tehoja syöksevältä pöytäkoneeltani joka olisi jo hyvin asettunut kodiksi huoneeni pöydän alle. Noh, matkaan tuli pari muuttujaa, josta johtuen istun edelleen mutsin koneen ääressä tätä tekstiä kirjoittamassa...
Maanantaina lähdin hakemaan uutta konetta Jyväskylästä itselleni, valitettavasti kyseinen konetta mitä Gigantti mainosti verkkosivuillaan oli tietenkin loppunut eikä uusia ollut tulossa. Yrittivät kaupata satasen kalliimpaa, mutten suostunut moiseen barbaariseen tarjoukseen vaan vaihdoin puljua. Ei auttanut. Mistään en löytänyt haluamaani konetta. Lopulta luovutin ja kävin netistä kurkkaamassa jotain korvaavaa vaihtoehtoa, ilokseni sieltä löytyikin sopiva ja tilasin koneen ja näytön sitten lopulta netin kautta ja ajattelin että ne tulisivat muutamassa päivässä. Noh, sitten lähettivät postia että näytön ovat lähettäneet mutta että itse kone saapuisi vasta kuun lopulla kun sitä tulee varastoon. Anna mun kaikki kestää. Noh, joku saattaisi tästä jo suutahtaa, mutta en minä :) Soitin ja peruin tilauksen, koska olisihan se nyt härskiä tuijotella pelkkää mustaa näyttöä ilman konetta. Nyt sitten pitäisi ensi viikoksi tulla kone, toivottavasti. Tosin, eipä sitä näyttöäkään ole vielä kuulunut, mutta jospa ne samaan aikaan sattuisivat postiin niin olis jees :) Eipä sillä, pahemmin koneella nyt ehtinyt olemaankaan, kun olen juossut koulun ja oopperan väliä ja huomenna alkanee taas treenit Kanavassa jota odotan innolla!
Oopperamme Euridice ja Orfeo sai ensi-iltansa eilen. Koko viikko ollut joka ilta läpimeno ja eilen sitten oli sali täynnä (yli 200) ihmistä katsastamassa teosta samoin kuin tänään. Itsehän en siis laula todellakaan, vaan osuuteni on olla toinen ambulanssimies Iiro Nahkamäen kanssa, jotka sitten meinaavat kärrätä kuolleen morsiamen lavalta pois. Kyseinen kohtaus kestänee n. minutin, mutta voinpahan sanoa että nyt on sitten oopperassakin oltu ;). Eilen ilmoitettiin että Kesäkuun alussa teos esitettäisiin itse Kansallisoopperassa. Jösses. Käskettiin vaan bookata päivät vapaiksi ja sanottiin että sitten lähdetään. Aye Aye Sir!
Teoksessa siis Euridice ja Orfeo viettävät häitään, kunnes Euridice kuolee omissa häissään ja Orfeo matkaa Manalaan hakeakseen morsiamensa takaisin, muttei saa katsoa häntä eikä tunnustaa rakkauttaan tälle, ennen kuin ovat maan päällä, tai muutoin Euridice kuolee lopullisesti. Tunnustan jopa ehkä hieman liikuttuneeni katsoessani teosta mikä on ihme kun minä olen kyseessä. Mikään ei ole siinä onnistunut ennen. Hmh. Olen selvästi pehmennyt. Simo Kuusterä, tule ja mottaa minua!
Mutta joo, onhan tuo kyseinen teos aivan mahtava. Ei vain visuaalisesti, mutta että se orkesteri on aivan mahtava ja pitää teosta pystyssä. Onhan herra Saukkonen ohjannut about 100 oopperaa joten olisihan se huolestuttavaa jos teos ei olisi hieno. Itse en ole koskaan ennen oopperaa nähnyt ja sanoin aina, ettei se tule koskaan olemaan minun juttuni. Noh, nyt olen näytellyt sellaisessa ja katsonutkin teoksen ja voin todeta että minä tykkäsin. Iiro Nahkamäki on mies, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä. Vaikuttaa oikein suoraselkäiseltä henkilöltä ja henkilöltä joka ottaa minun tavallani teatterin ns. tosissaan muttei vakavissaan.
Huomenna sitten Kanavassa kokoonnutaan ekaa kertaa ensi kesää varten. Näytelmänähän on siis Kivenpyörittäjän kylä ja itse esitän siinä rääväsuu Arttua :) Rooli vaikutti hyvältä mitä nyt nopsasti läpi lukaisin ja uskon jo tietäväni millaista lähden siitä muokkaamaan. Kirja kehotettiin lukemaan mutte leffaa en aio katsoa, en ainakaan vielä, sillä pelkään ottavani siitä vaikutteita rooliini. Jänskättää. Huominen on hyvä päivä :)
Koulussa aloitimme kahden viikon kestävän projektin, jossa kysymme eri yrityksiä sponsoriksi Nuorissa on voimaa- tapahtumaan ,joka on Jyväskylän Jäähallissa toukokuussa. Itse otin asiakseni kysellä lähipiirin teattereita mukaan :) Aries on ainakin mukana tukemassa nuoria ja ehkä saatamme jotain pientä paikan päällä esittääkin, mikäli toukokuun performanssi on siinä kunnossa.
Eilen olin myös viihteellä uuden tuttavuuden kanssa niin sanotusti. Luokkalaiseni Elinan kanssa lähdimme käymään muutamilla ja oli mukava tutustua häneen, koska en ole kehenkään meidän luokkalaisiin luonut mitään suhteita. Moikannut korkeintaan käytävällä. Meillä oli oikein mukavaa. Hänkin pitää Kylmästä ringistä. Ymmärtää ainakin hyvien sarjojen päälle :)
Ainiin, kohtasin tänään epäilijän: "Sinä et koskaan tule pääsemään teatterikouluun kun et osaa laulaa etkä tanssia" Oujee, miten se saikaan adrenaliinin virtaamaan ja nälän kasvamaan. Näyttämisen nälän. Hän voi hyvinkin olla oikeassa, mutta kaikkivaltiaan Jumalan edessä aion tehdä kaikkeni, jotta hän joutuisi syömään sanansa :P
Lopettajaisiksi vielä hiukan musiikkia lauantai-illan kunniaksi. Cream on kova :) http://www.youtube.com/watch?v=8OLK_HSyy1U
Maanantaina lähdin hakemaan uutta konetta Jyväskylästä itselleni, valitettavasti kyseinen konetta mitä Gigantti mainosti verkkosivuillaan oli tietenkin loppunut eikä uusia ollut tulossa. Yrittivät kaupata satasen kalliimpaa, mutten suostunut moiseen barbaariseen tarjoukseen vaan vaihdoin puljua. Ei auttanut. Mistään en löytänyt haluamaani konetta. Lopulta luovutin ja kävin netistä kurkkaamassa jotain korvaavaa vaihtoehtoa, ilokseni sieltä löytyikin sopiva ja tilasin koneen ja näytön sitten lopulta netin kautta ja ajattelin että ne tulisivat muutamassa päivässä. Noh, sitten lähettivät postia että näytön ovat lähettäneet mutta että itse kone saapuisi vasta kuun lopulla kun sitä tulee varastoon. Anna mun kaikki kestää. Noh, joku saattaisi tästä jo suutahtaa, mutta en minä :) Soitin ja peruin tilauksen, koska olisihan se nyt härskiä tuijotella pelkkää mustaa näyttöä ilman konetta. Nyt sitten pitäisi ensi viikoksi tulla kone, toivottavasti. Tosin, eipä sitä näyttöäkään ole vielä kuulunut, mutta jospa ne samaan aikaan sattuisivat postiin niin olis jees :) Eipä sillä, pahemmin koneella nyt ehtinyt olemaankaan, kun olen juossut koulun ja oopperan väliä ja huomenna alkanee taas treenit Kanavassa jota odotan innolla!
Oopperamme Euridice ja Orfeo sai ensi-iltansa eilen. Koko viikko ollut joka ilta läpimeno ja eilen sitten oli sali täynnä (yli 200) ihmistä katsastamassa teosta samoin kuin tänään. Itsehän en siis laula todellakaan, vaan osuuteni on olla toinen ambulanssimies Iiro Nahkamäen kanssa, jotka sitten meinaavat kärrätä kuolleen morsiamen lavalta pois. Kyseinen kohtaus kestänee n. minutin, mutta voinpahan sanoa että nyt on sitten oopperassakin oltu ;). Eilen ilmoitettiin että Kesäkuun alussa teos esitettäisiin itse Kansallisoopperassa. Jösses. Käskettiin vaan bookata päivät vapaiksi ja sanottiin että sitten lähdetään. Aye Aye Sir!
Teoksessa siis Euridice ja Orfeo viettävät häitään, kunnes Euridice kuolee omissa häissään ja Orfeo matkaa Manalaan hakeakseen morsiamensa takaisin, muttei saa katsoa häntä eikä tunnustaa rakkauttaan tälle, ennen kuin ovat maan päällä, tai muutoin Euridice kuolee lopullisesti. Tunnustan jopa ehkä hieman liikuttuneeni katsoessani teosta mikä on ihme kun minä olen kyseessä. Mikään ei ole siinä onnistunut ennen. Hmh. Olen selvästi pehmennyt. Simo Kuusterä, tule ja mottaa minua!
Mutta joo, onhan tuo kyseinen teos aivan mahtava. Ei vain visuaalisesti, mutta että se orkesteri on aivan mahtava ja pitää teosta pystyssä. Onhan herra Saukkonen ohjannut about 100 oopperaa joten olisihan se huolestuttavaa jos teos ei olisi hieno. Itse en ole koskaan ennen oopperaa nähnyt ja sanoin aina, ettei se tule koskaan olemaan minun juttuni. Noh, nyt olen näytellyt sellaisessa ja katsonutkin teoksen ja voin todeta että minä tykkäsin. Iiro Nahkamäki on mies, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä. Vaikuttaa oikein suoraselkäiseltä henkilöltä ja henkilöltä joka ottaa minun tavallani teatterin ns. tosissaan muttei vakavissaan.
Huomenna sitten Kanavassa kokoonnutaan ekaa kertaa ensi kesää varten. Näytelmänähän on siis Kivenpyörittäjän kylä ja itse esitän siinä rääväsuu Arttua :) Rooli vaikutti hyvältä mitä nyt nopsasti läpi lukaisin ja uskon jo tietäväni millaista lähden siitä muokkaamaan. Kirja kehotettiin lukemaan mutte leffaa en aio katsoa, en ainakaan vielä, sillä pelkään ottavani siitä vaikutteita rooliini. Jänskättää. Huominen on hyvä päivä :)
Koulussa aloitimme kahden viikon kestävän projektin, jossa kysymme eri yrityksiä sponsoriksi Nuorissa on voimaa- tapahtumaan ,joka on Jyväskylän Jäähallissa toukokuussa. Itse otin asiakseni kysellä lähipiirin teattereita mukaan :) Aries on ainakin mukana tukemassa nuoria ja ehkä saatamme jotain pientä paikan päällä esittääkin, mikäli toukokuun performanssi on siinä kunnossa.
Eilen olin myös viihteellä uuden tuttavuuden kanssa niin sanotusti. Luokkalaiseni Elinan kanssa lähdimme käymään muutamilla ja oli mukava tutustua häneen, koska en ole kehenkään meidän luokkalaisiin luonut mitään suhteita. Moikannut korkeintaan käytävällä. Meillä oli oikein mukavaa. Hänkin pitää Kylmästä ringistä. Ymmärtää ainakin hyvien sarjojen päälle :)
Ainiin, kohtasin tänään epäilijän: "Sinä et koskaan tule pääsemään teatterikouluun kun et osaa laulaa etkä tanssia" Oujee, miten se saikaan adrenaliinin virtaamaan ja nälän kasvamaan. Näyttämisen nälän. Hän voi hyvinkin olla oikeassa, mutta kaikkivaltiaan Jumalan edessä aion tehdä kaikkeni, jotta hän joutuisi syömään sanansa :P
Lopettajaisiksi vielä hiukan musiikkia lauantai-illan kunniaksi. Cream on kova :) http://www.youtube.com/watch?v=8OLK_HSyy1U
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Lomat lusittu
Näinpä se! Huomenna jälleen paluu arkeen ja koulun penkille. Luojan kiitos talouspalveluiden toimistopalvelut osio on selätetty ja nyt alkaa asiakaspalvelujakso. Toki kirjanpitoa ja palkanlaskentaa on vielä muutama tunti viikossa, muttei onneksi niin paljon kuin aikaisemmin. Minusta ei tuohon toimistoduuniin ole. Hattua nostan kaikille jotka sinne puolelle erikoistuvat.
Hiihtoloma on mennyt Laukaassa. Tämä viikko on ollut sitten se minun viikkoni käsitellä Emmin ja minun tilannettani kun viime viikolla keskityin lomailuun. Mielialat ovat vaihdelleet laidasta laitaan ,mutta asiaanhan se taitaa kuulua. Olen nähnyt myös muita kavereita kuin teatteri-ihmisiä, kuten Simoa ja Tonya, joiden kanssa olin keskiviikkona viihteellä, sekä Erikaa ja Varista. Joskus on virkistävää puhua muistakin asioista kuin tulevista prokkiksista, Arieksen asioista, tai ylipäätään mitään teatterijuttuja. Sellasia niinku normaalia asioita välil :)
Huomenna tosiaan koulu jatkuu ja luokkaan tulee uusia ihmisiä, kun luokat ovat nyt sekoitettu kun porukka erikoistuu eri puolille. Hieman ehkä jänskättää millaisia hahmoja on luvassa :) olisipa joku teatterinystävä, mutta rohkenen epäillä.
Huomenna sitten pääsen jälleen linnoittautumaan omaan huoneeseeni uuden koneen myötä. Tosin, se että mutsi tuossa katsoo televisiota samaan aikaan kun dataan koko päivän hänen koneellaan, on parantanut huomattavasti keskenäistä kommunikointiamme :)
Näin viime yönä kauheaa unta. En suinkaan mitään kauhusplatteria vaan teatteriunta:
Olin Laukaan teatterin leivissä. Meillä oli esitys Viertolan takapihalla, jossa Laukaan teatterilla on aina ollut tapana pitää kesäteatteriesityksensä. Vettä satoi ja yleisöä oli vain kymmenkunta katsomassa. Jotenkin siitä esityksestä ei tullut mitään. Kaikilla pätki jokainen repliikki ja itse en ollut harjoitellut omiani kunnolla ja piti käydä välillä lukemassa lavasteiden takana niitä, että edes yhden sanan saisin oikein ja toivoin että muut kollegat saisivat siitä iskun, mutta ei. Oma hahmoni oli jokin ilmentymä Maiju Lassilan Ikiliikkujan Hapatuksesta ja koko ajan mielessäni pyöri: "Miksi olen näin paska?" ja "Milloin minusta on tullut näin huono"? Herättyäni olin helpottunut kun kyse oli vain unesta. Toivottavasti ei ole etiäinen. Joskus aikaisemminkin muistan nähneeni samankaltaisen unen. En tiedä johtuuko se siitä kun olen pitänyt 3kk:n loman totaalisesti teatterinteosta Ehkä alitajunnassa jyskyttää ajatus ja pelko siitä, että olisin ruosteessa. Mutta se ei voi olla mahdollista. 3 kk, c'moon?! Näytän sen kyllä pian kun harkat alkavat. Joni Hyvönen ei ole menettänyt edgeään!
Ensi sunnuntaita odottelen innolla, koska Kanavan harkat starttaavat silloin. Kivenpyörittäjän Kylä. Sekin on jännittävää. Millainen mahtaa olla roolini :) Saa nähdä!
Teakin tehtävien opettelu on hiukan jäänyt, mutta sen sijaan olen työskennellyt Nätyn tehtävän parissa. Teksti on aivan kohta päässä sekin ja sitten vaan tiukkaa treeniä päälle, ystäväni Eric Barcon kehotus muistissa: "älä ylisuorita vaan nauti".
Kävin eilen katsomassa ensimmäisen oopperani! Itseasiassa olen siinä kyseisessä oopperassa itsekin esiintymässä. En tosin laula, vaan olen palomies :) Roolini on yksinkertainen eikä pahemmin aivoja vaadi: käyn toisen näyttelijän kanssa nostamassa kuolleen morsiamen viltille, kunnes meidät häädetään ulos. Noh, kaikki lasketaan. Nyt voin kerskailla kaikille olleeni myös tähdittämässä oopperaa ;P
Muttajoo, itse teos on Ville Saukkosen ohjaama ja minusta oikein hieno. Tosin, vaikeuksia oli minulla ensikertalaisena seurata sitä, sillä en tiennyt seuraisinko lavatapahtumia, kuvaruudun tekstejä, jotta saisi jotain tolkkua mitä sanotaan, vai toisen kuvaruudun kuvia, jotta tietäisin mikä on tunnelma. Valitsin lopuksi lavatyöskentelyn. Varmasti joku harjaantunut ja kymmeniä oopperia katsoneen ihmisen on helppo seurata tapahtumia ja sisäistää kaikki tuo kerralla, mutta allekirjoittaneelle se tuotti ensimmäisellä kerralla haastetta. Ensi viikolla siis läpimenoja joka ilta ja perjantaina sitten olisi ensi-ilta, joten tulkaahan oopperan ystävät katsomaan :) Niin tosiaan oopperan nimi on Euridice ja paikka Siltasali.
Ukrainan tilanne on pitänyt otteessaan. Kunpa nyt ei asioita alettaisi ratkoa pyssyjen paukkeella ja pommien posautuksilla, mutta ikävästi alkaa näyttää siltä. Eikö sopu onnistuisi vain keskustelemalla sivistyneesti? Nähtävästi ei.
Tällästä tänään. Huomenna paluu kouluun. Fiilikset ovat ihan ok :)
Hiihtoloma on mennyt Laukaassa. Tämä viikko on ollut sitten se minun viikkoni käsitellä Emmin ja minun tilannettani kun viime viikolla keskityin lomailuun. Mielialat ovat vaihdelleet laidasta laitaan ,mutta asiaanhan se taitaa kuulua. Olen nähnyt myös muita kavereita kuin teatteri-ihmisiä, kuten Simoa ja Tonya, joiden kanssa olin keskiviikkona viihteellä, sekä Erikaa ja Varista. Joskus on virkistävää puhua muistakin asioista kuin tulevista prokkiksista, Arieksen asioista, tai ylipäätään mitään teatterijuttuja. Sellasia niinku normaalia asioita välil :)
Huomenna tosiaan koulu jatkuu ja luokkaan tulee uusia ihmisiä, kun luokat ovat nyt sekoitettu kun porukka erikoistuu eri puolille. Hieman ehkä jänskättää millaisia hahmoja on luvassa :) olisipa joku teatterinystävä, mutta rohkenen epäillä.
Huomenna sitten pääsen jälleen linnoittautumaan omaan huoneeseeni uuden koneen myötä. Tosin, se että mutsi tuossa katsoo televisiota samaan aikaan kun dataan koko päivän hänen koneellaan, on parantanut huomattavasti keskenäistä kommunikointiamme :)
Näin viime yönä kauheaa unta. En suinkaan mitään kauhusplatteria vaan teatteriunta:
Olin Laukaan teatterin leivissä. Meillä oli esitys Viertolan takapihalla, jossa Laukaan teatterilla on aina ollut tapana pitää kesäteatteriesityksensä. Vettä satoi ja yleisöä oli vain kymmenkunta katsomassa. Jotenkin siitä esityksestä ei tullut mitään. Kaikilla pätki jokainen repliikki ja itse en ollut harjoitellut omiani kunnolla ja piti käydä välillä lukemassa lavasteiden takana niitä, että edes yhden sanan saisin oikein ja toivoin että muut kollegat saisivat siitä iskun, mutta ei. Oma hahmoni oli jokin ilmentymä Maiju Lassilan Ikiliikkujan Hapatuksesta ja koko ajan mielessäni pyöri: "Miksi olen näin paska?" ja "Milloin minusta on tullut näin huono"? Herättyäni olin helpottunut kun kyse oli vain unesta. Toivottavasti ei ole etiäinen. Joskus aikaisemminkin muistan nähneeni samankaltaisen unen. En tiedä johtuuko se siitä kun olen pitänyt 3kk:n loman totaalisesti teatterinteosta Ehkä alitajunnassa jyskyttää ajatus ja pelko siitä, että olisin ruosteessa. Mutta se ei voi olla mahdollista. 3 kk, c'moon?! Näytän sen kyllä pian kun harkat alkavat. Joni Hyvönen ei ole menettänyt edgeään!
Ensi sunnuntaita odottelen innolla, koska Kanavan harkat starttaavat silloin. Kivenpyörittäjän Kylä. Sekin on jännittävää. Millainen mahtaa olla roolini :) Saa nähdä!
Teakin tehtävien opettelu on hiukan jäänyt, mutta sen sijaan olen työskennellyt Nätyn tehtävän parissa. Teksti on aivan kohta päässä sekin ja sitten vaan tiukkaa treeniä päälle, ystäväni Eric Barcon kehotus muistissa: "älä ylisuorita vaan nauti".
Kävin eilen katsomassa ensimmäisen oopperani! Itseasiassa olen siinä kyseisessä oopperassa itsekin esiintymässä. En tosin laula, vaan olen palomies :) Roolini on yksinkertainen eikä pahemmin aivoja vaadi: käyn toisen näyttelijän kanssa nostamassa kuolleen morsiamen viltille, kunnes meidät häädetään ulos. Noh, kaikki lasketaan. Nyt voin kerskailla kaikille olleeni myös tähdittämässä oopperaa ;P
Muttajoo, itse teos on Ville Saukkosen ohjaama ja minusta oikein hieno. Tosin, vaikeuksia oli minulla ensikertalaisena seurata sitä, sillä en tiennyt seuraisinko lavatapahtumia, kuvaruudun tekstejä, jotta saisi jotain tolkkua mitä sanotaan, vai toisen kuvaruudun kuvia, jotta tietäisin mikä on tunnelma. Valitsin lopuksi lavatyöskentelyn. Varmasti joku harjaantunut ja kymmeniä oopperia katsoneen ihmisen on helppo seurata tapahtumia ja sisäistää kaikki tuo kerralla, mutta allekirjoittaneelle se tuotti ensimmäisellä kerralla haastetta. Ensi viikolla siis läpimenoja joka ilta ja perjantaina sitten olisi ensi-ilta, joten tulkaahan oopperan ystävät katsomaan :) Niin tosiaan oopperan nimi on Euridice ja paikka Siltasali.
Ukrainan tilanne on pitänyt otteessaan. Kunpa nyt ei asioita alettaisi ratkoa pyssyjen paukkeella ja pommien posautuksilla, mutta ikävästi alkaa näyttää siltä. Eikö sopu onnistuisi vain keskustelemalla sivistyneesti? Nähtävästi ei.
Tällästä tänään. Huomenna paluu kouluun. Fiilikset ovat ihan ok :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)