Tämä päivä on mennyt lähinnä Kirsikkatarhan roolihenkilö Gajevin vaatteiden muovituksessa. Näytelmämme yhtenä elementtinä on muovi, joten kaikki lavalla ovat muovia, niin lavasteet kuin jopa meidän asutkin. Täytyy myöntää että vittumaista hommaa yrittää saada muovit pysymään vaatteissa vaan teipin avulla, mutta kyllä sitä nyt jotain sai aikaan huomiseksi.
Tänään teatterihistorian luennolla joku pohti jossain välikommentissa mitä taide on. Tätä samaa keskustelua käytiin myös professori Niskasen tunnilla ja kysyimme hänen mielipidettään. Niskanen, jos joku, on tässä talossa minusta se suurin taiteilija ja omaan kyllä suuren kunnioituksen häntä kohtaan. Niin ihmisenä kuin musiikintaitajanakin.
No, aloin sitten itsekin pohtimaan mitä taide on tai että mitä se merkitsee minulle ja mikä minulle on taiteilija?
Sana "taide" tuo minulle nopeasti päähän jonkun arvokkaan taulun tai veistoksen, vaikka taidehan käsittää hyvin paljon ja on laaja skaala. Joskus olen kuullut argumentin, että kaikki on taidetta. Minä en ihan ole samaa mieltä. Jos nyt pitää nopeasti heittää päästä jotkut genret, joita pidän taiteellisena, niin mieleen tulee ainakin kuvataide, teatteri, musiikki ja kirjallisuus. Mutta taide on enemmäkin kuin nuo.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että taidetta on se, mihin ihminen uskoo ja minkä se toteuttaa. Tarkoitan että jos ihminen halua tehdä jotain ja uskoo siihen tekemiseen, uskoo itseensä ja uskoo lopputulokseen ja vaikuttaa siihen vielä luovuudellaan sekä saa siitä vielä henkilökohtaiset kicksit, se on minusta taiteen määritelmä. Uskoa, luovuutta, tekemistä ja nautintoa. Taide aiheuttaa tekijässään noita kaikkia minun mielestäni.
Taiteilija on henkilö, joka kokee noita kaikkia tuntemuksia taideteosta tehdessään. Okei, periaatteessahan mikä tahansa voisi olla taidetta määritelmäni mukaan, jos ihminen siihen uskoo, tekee sen luovasti ja saisi nautintoa siitä. Uskon kuitenkin siihen, että ihminen on itselleen rehellinen ja hän kyllä tietää syvällä sisimmässään uskooko hän oikeasti siihen mitä tekee, uskooko hän oikeasti tekevänsä taidetta. Muita voi huijata, mutta itselleen on oltava rehellinen.
Pidänkö sitten itseäni taiteilijana? No, pidän, jos omaan määritelmääni vertaan. Uskon itseeni ja tekemiseen ja pyrin vaikuttamaan siihen osaamisellani ja kaikella luovudellani, sekä nautin siitä suunnattomasti, sekä tekemisestä että lopputuloksesta (no, ei aina voi pitää lopputuloksesta, mutta silti) Ja taidealaahan tässä opiskellaan, joten toivottavasti lopputulos tulee olemaan joskus taiteilija!
Hmh, kaikenlaista tulee pohdittua näin yöaikaan. Ehkä on parempi mennä petiin, että jaksaa taas huomenna tehdä taidetta ;)
Mutta tietysti muilla on varmasti eri näkemyksiä mitä taide on. Mikä onkaan sinun näkemyksesi?
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
maanantai 28. tammikuuta 2013
Läpäreitä
Huhhuh, tänään on ollut aikamoinen päivä. 11 tunnin koulupäivä ja päivän aikana kävimme läpi 4 Kirsikkapuiston läpimenoa. Tuntui rankalta ja turhauttavalta, varsinkin kun kolme ensimmäistä läpimenoa junnasivat paikoillaan ja olivat suht. samanlaisia; emme osanneet luoda tai tarjota mitään erilaista, joten ansaitsimmekin 4 läpärin edestä kyykytystä. Viimeisessä läpimenossa alkoi sittten jo olla sitä ns. tekemisen meininkiä ja alettiinkin tarjoamaan eri juttuja ,mistä sitten muu ryhmä voi ottaa kiinni.
Henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että Kirsikkatarha on rankin prokkis, minkä olen koskaan tehnyt. Se ei suinkaan johdu työtunneista eikä 11 tunnin päivistä, ei suinkaan, vaan tekotavasta. Meillä on nyt jo kolmatta viikkoa menossa kokeiluläpäreitä. Eli suomeksi mitään toimintaa ei siis ole ohjattu, vaan meillä on vapaat kädet koko näytelmän ajan tuottaa itse täytettä repliikkien lisäksi. (Replat siis toki ovat määrätyt) Pyrimme siis ite, ilman ohjaajaa, kantamaan näytelmän alusta loppuun ja siinä tänään oli suuria vaikeuksia, etenkin kolmessa ensimmäisessä läpimenossa. Tämä tekotapa on kuulemma erittäin haastava tai no, mikä ihmeen "kuulemma"? Onhan se nyt perkele itsekin tullut lavalla huomattua kuinka kusessa siinä välillä on. Toisaalta hyvä että kokeilemme tehdä tätä prokkista tällä tavalla, sillä jos vastaavanlainen tilanne tulisi joskus tulevaisuudessa eteen, se ei tulisi silloin enää olemaan niin kauhea rude awakening.
Olemme pohtineet rehellisyyttä. Mitä se sitten onkaan, sen voi kukin käsittää omalla tavallaan. Tänään huomasin pohtivani omaa rehellisyyttäni lavalla kolmannessa läpimenossa. En tiennyt pitäisikö minun tehdä sitä samaa, mitä muu massaryhmä teki vai tekisinkö jotain muuta omaa. Tuntui siltä, että jos en tehnyt ryhmän mukana, sooloilin tarpeettomasti, mutta jos taas tein ryhmän mukana, tuli olo että "teen tätä nyt siksi koska muutkin, enkä siksi koska haluan". Kamppailin koko läpärin ajan sen kanssa, että kuuntelenko itseäni vai ryhmää, jos on itselle mieluisampaa tai tässä tapauksessa rehellisempää tehdä jotain muuta kuin muu ryhmä, niin onko se sitten hyväksyttyä. Vaikeita pohdintoja nämä ovat, varsinkin lavalla ja siinä hetkessä. Toisaalta haluaa tehdä niinkuin rehellisesti tuntee, mutta toisaalta haluaa myös tukea ryhmää.
Sampan kanssa teimme tänään 10 minuutin esityksen Molieren Luulosairaasta, jossa pureuduimme nykymaailman medikalisaatioon. Toivottavasti esityksemme oli tarpeeksi selkeä ja napakka. Ainakin pyrimme siihen.
Taidan vielä hetken aikaa istua koneella ja rentoutua virtuaalimaailmassa, ennen nukkumista. Huomenna jälleen uusi päivä ja uusi Kirsikkapuisto!
Henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että Kirsikkatarha on rankin prokkis, minkä olen koskaan tehnyt. Se ei suinkaan johdu työtunneista eikä 11 tunnin päivistä, ei suinkaan, vaan tekotavasta. Meillä on nyt jo kolmatta viikkoa menossa kokeiluläpäreitä. Eli suomeksi mitään toimintaa ei siis ole ohjattu, vaan meillä on vapaat kädet koko näytelmän ajan tuottaa itse täytettä repliikkien lisäksi. (Replat siis toki ovat määrätyt) Pyrimme siis ite, ilman ohjaajaa, kantamaan näytelmän alusta loppuun ja siinä tänään oli suuria vaikeuksia, etenkin kolmessa ensimmäisessä läpimenossa. Tämä tekotapa on kuulemma erittäin haastava tai no, mikä ihmeen "kuulemma"? Onhan se nyt perkele itsekin tullut lavalla huomattua kuinka kusessa siinä välillä on. Toisaalta hyvä että kokeilemme tehdä tätä prokkista tällä tavalla, sillä jos vastaavanlainen tilanne tulisi joskus tulevaisuudessa eteen, se ei tulisi silloin enää olemaan niin kauhea rude awakening.
Olemme pohtineet rehellisyyttä. Mitä se sitten onkaan, sen voi kukin käsittää omalla tavallaan. Tänään huomasin pohtivani omaa rehellisyyttäni lavalla kolmannessa läpimenossa. En tiennyt pitäisikö minun tehdä sitä samaa, mitä muu massaryhmä teki vai tekisinkö jotain muuta omaa. Tuntui siltä, että jos en tehnyt ryhmän mukana, sooloilin tarpeettomasti, mutta jos taas tein ryhmän mukana, tuli olo että "teen tätä nyt siksi koska muutkin, enkä siksi koska haluan". Kamppailin koko läpärin ajan sen kanssa, että kuuntelenko itseäni vai ryhmää, jos on itselle mieluisampaa tai tässä tapauksessa rehellisempää tehdä jotain muuta kuin muu ryhmä, niin onko se sitten hyväksyttyä. Vaikeita pohdintoja nämä ovat, varsinkin lavalla ja siinä hetkessä. Toisaalta haluaa tehdä niinkuin rehellisesti tuntee, mutta toisaalta haluaa myös tukea ryhmää.
Sampan kanssa teimme tänään 10 minuutin esityksen Molieren Luulosairaasta, jossa pureuduimme nykymaailman medikalisaatioon. Toivottavasti esityksemme oli tarpeeksi selkeä ja napakka. Ainakin pyrimme siihen.
Taidan vielä hetken aikaa istua koneella ja rentoutua virtuaalimaailmassa, ennen nukkumista. Huomenna jälleen uusi päivä ja uusi Kirsikkapuisto!
torstai 24. tammikuuta 2013
Pohdintaa erilaisuudestani
Haluan kerrankin kirjoittaa tänne aiheesta, jonka olen itsekin pannut merkille ja jota olen mietiskellyt silloin tällöin. Aiheesta, joka liittyy minuun itseeni ihmisenä ja henkilönä. Vasta tänään joku muu otti asian puheeksi suureksi ilokseni ja siitä sain inspistä jakaa mietteeni myös täällä.
Kävin tänään muutaman luokkalaisen kanssa uimassa ja tullessamme sieltä ja Valintatalossa pistäydettyäni, Samppa Heikkinen, näyttelijäkaverini, tokaisi keskustellessamme minulle että "Sinä muistutat erästä henkilöä (nimeä en nyt muista tähän hätään) meidän generaattoriltamme". Että olen samanlainen kuin hän. Noh, minä sitten kysyin mikä minussa on samaa kuin hänessä ja Samppa totesi että erilaisuus.
Olen itsekin laittanut merkille miten kaikki teatteriopiskelijat ja oikeastaan kaikki tuntemani/tietämäni teatteri-ihmiset ovat sellaisia, hmm, mikähän olisi oikea sana kuvaamaan sitä...hippejä? Kaikki teatteri-ihmiset jaksavat aina kantaa huolta ympärillään olevasta maailmasta ja nykysuomen tilasta. Milloin ympäristökatastrofit ovat kuumin puheenaihe heille, milloin taas politiikka tai yhteiskunnan epäkohdat. He ovat kaikki juuri näitä "vasemmalle suuntautuneita" Vasemmistoliiton tai SDP:n kannattajia. Toki myös Vihreitä löytyy. Olenkin miettinyt miksi teatteri-ihmiset ovat kaikki valettu samasta muotista? Tuntuu että kaikilla on tavoitteena jotenkin parantaa maailmaa. Kaikilla on voimakkaat mielipiteet yhteiskunnan asioista.
Toki tietysti tässähän tulee se seikka heti esiin, että teatterin tarkoitushan on herättää keskusteluja ja jakaa mielipiteitä. Jotkut jopa sanovat että teatteri on aina poliittista. Itse pidän teatterina viihteellisenä. Ja kyllä, viihteellinen teatteri voi hyvinkin olla poliittista, mutten ajattele sitä mitenkään poliittisena tai kantaa ottavana mihinkään aiheeseen. En tee teatteria siksi, että pyrkisin sillä vaikuttamaan yhteiskuntaan tai vallitseviin mielipiteisiin. Toki, jos tarvetta olisi, niin miksen niinkin tekisi, mutta tällä hetkellä ainoa syy teatterin tekooni on se, että itse nautin siitä. Nautin esillä olosta ja yleisön viihdyttämisestä.
Huomaan monesti tunneilla, kun puhumme jostain asiasta, joka herättää keskustelua, että minulla on joistain asioista aivan toisenlaiset näkemykset ja aatteet kuin muilla. Joskus se jopa herättää närkästystä ja ärsytystä. Miksen sitten ota asiaan kantaa? No siinä syyttävä sormi osoittakoot minua. Tämä on asia missä tarvitsen petrausta...paljon. Minä en ole koskaan ollut näitä ryhmäkeskusteluihmisiä. En tiedä miksi. Ehkä olen ujo tai sitten pelkään että sanon jotain typerää, eikä kukaan ota minua vakavasti. Tiedän, että tästä ajatuksesta on päästävä eroon.
Olen erilainen siinä mielessä, että minä elän ikään kuin "normaalia elämää" teatterin oheella kun taas tuntuu että muut teatteri-ihmiset elävät elämää johon teatteri on automaattisesti fuusioitunut. Näin itse siis näen tämän asian. Minä taas elän niin, että erotan nämä kaksi elämää. Minulla on sekä teatterielämä että ns. "normaali elämä" jolloin olen se Joni Hyvönen, joka oli jo ennen teatteri-innostusta.
Olen myös paljon pohdiskellut päässäni sitä, onko korrektia teatteriesityksen jälkeen arvostella lavalla olleiden näyttelijöiden näyttelijänlahjoja vielä näin aikaisessa vaiheessa. Tarkoitan sitä, että vaikka olen itse vasta opiskelija, onko minulla oikeutta sanoa käydessäni kaupunginteatterissa, että "joo iha hyvä show, mutta se päänäytellijä näytteli paskasti" Miten minä voin arvostella sellaisen taiteilijan työskentelyä, joka on tehnyt monta vuotta minua enemmän ja on jo ammattilainen kun taas itse olen noviisi. Ja joo, tietysti saa sanoa mielipiteensä ja eihän tietenkään kaikki lavalla voi miellyttää, mutta silti painiskelen itse tuon asian kanssa. Siksi en koskaan arvostelekaan varsinkaan ammattiteatterilaisten näyttelijäntyötä, koska minusta MINULLA ei ole siihen varaa. Minä kunnioitan heidän taitojaan ja luotan siihen, että he varmasti tietävät mitä lavalla tekevät.
Onko sitten väärin olla tälläinen? Onko väärin, etten oli hippi? Voiko minusta tulla näyttelijää jos en kulje muun teatterimassan mukana ja omaa samanlaista ajatusmaailmaa tai samanlaisia huolenaiheita kuin muut kolleegat? Onko väärin se, etten ajattele yhteiskuntaa ja ympäristöäni, koska ne eivät yksinkertaisesti minua kiinnosta niin paljon, että jaksaisin keskustella niistä, vaikka niiden tilanteen tiedostankin nupissani. Minulla on tähän vastaus, ja se on että: Ei ole!
Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä miten erotun joukosta täällä Lahden Kansanopistolla. En ole samanlailla teatteri-ihminen kuin muut täällä. Minä olen vain tavallinen juntti Laukaasta, joka ei ymmärrä mitään hienoja ja syvällisiä esityksiä, mutta mitä sitten? Minä olen iloinen voidessani lähteä aina viikonloppuisin kotiin, jossa ovat muut (lue: ei-teatterikaverit) sekä esimerkiksi Emmi. Ja kyllä, sanoin koti. Varmaan kaikki muut luokkalaisistani sanovat aina että tämä on heidän kotinsa. Toki jos ei ole muuta paikkaa ja täällä asuu koko ajan niin sitten, mutta minulle, tämä paikka on koulu. Tämä paikka on koulu, jossa teen työtä ja vapaa-ajan vietän sitten muualla, eli kotona. Näin minä ajattelen asian.
Kaikenkaikkiaan minua ei haittaa, että teatteri-ihmiset ovat tälläisiä "erilaisia" ihmisiä. Ei todellakaan, mutta ihmettelin vain seikkaa, miksi juuri he ovat tälläisiä. Tai no, olenhan minäkin varmaan monen teatteri-ihmisen mielestä erilainen joten... Kuten Samppakin totesi, erilaisuuteni on pelkästään hyvä asia. Hänkin uskoi, ettei kaikkien taiteilija-alkujen tarvitse olla samanlaisia.
Huhhuh, pisin blogikirjoitus koskaan ja kun luin tämän läpi, huomasin että olen kirjoittanut enemmänkin kuin joku teatteri-ihminen enkä kuin Laukaan juntti. Nooh, sallittakoot tämän kerran. Täytyy sanoa että tuntuu kuin kivi olisi lähtenyt sydämeltä, kun sai sanottua tuon, mitä on tässä viimeisen puolenvuoden ajan miettinyt. En siis todellakaan häpeile sitä, että erotun jokosta, mutta joskus vaan pohtinut siihen syitä.
Jos joku luki tämän ja sai jonkun kuvan ajatuksistani, niin olen otettu. En ole ehkä mikään maailman paras kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Onneksi tämä ei ole koulutyö ja kehtaan kirjoitella mitä haluan. Blogissani olen turvassa...toivottavasti ;P
Kävin tänään muutaman luokkalaisen kanssa uimassa ja tullessamme sieltä ja Valintatalossa pistäydettyäni, Samppa Heikkinen, näyttelijäkaverini, tokaisi keskustellessamme minulle että "Sinä muistutat erästä henkilöä (nimeä en nyt muista tähän hätään) meidän generaattoriltamme". Että olen samanlainen kuin hän. Noh, minä sitten kysyin mikä minussa on samaa kuin hänessä ja Samppa totesi että erilaisuus.
Olen itsekin laittanut merkille miten kaikki teatteriopiskelijat ja oikeastaan kaikki tuntemani/tietämäni teatteri-ihmiset ovat sellaisia, hmm, mikähän olisi oikea sana kuvaamaan sitä...hippejä? Kaikki teatteri-ihmiset jaksavat aina kantaa huolta ympärillään olevasta maailmasta ja nykysuomen tilasta. Milloin ympäristökatastrofit ovat kuumin puheenaihe heille, milloin taas politiikka tai yhteiskunnan epäkohdat. He ovat kaikki juuri näitä "vasemmalle suuntautuneita" Vasemmistoliiton tai SDP:n kannattajia. Toki myös Vihreitä löytyy. Olenkin miettinyt miksi teatteri-ihmiset ovat kaikki valettu samasta muotista? Tuntuu että kaikilla on tavoitteena jotenkin parantaa maailmaa. Kaikilla on voimakkaat mielipiteet yhteiskunnan asioista.
Toki tietysti tässähän tulee se seikka heti esiin, että teatterin tarkoitushan on herättää keskusteluja ja jakaa mielipiteitä. Jotkut jopa sanovat että teatteri on aina poliittista. Itse pidän teatterina viihteellisenä. Ja kyllä, viihteellinen teatteri voi hyvinkin olla poliittista, mutten ajattele sitä mitenkään poliittisena tai kantaa ottavana mihinkään aiheeseen. En tee teatteria siksi, että pyrkisin sillä vaikuttamaan yhteiskuntaan tai vallitseviin mielipiteisiin. Toki, jos tarvetta olisi, niin miksen niinkin tekisi, mutta tällä hetkellä ainoa syy teatterin tekooni on se, että itse nautin siitä. Nautin esillä olosta ja yleisön viihdyttämisestä.
Huomaan monesti tunneilla, kun puhumme jostain asiasta, joka herättää keskustelua, että minulla on joistain asioista aivan toisenlaiset näkemykset ja aatteet kuin muilla. Joskus se jopa herättää närkästystä ja ärsytystä. Miksen sitten ota asiaan kantaa? No siinä syyttävä sormi osoittakoot minua. Tämä on asia missä tarvitsen petrausta...paljon. Minä en ole koskaan ollut näitä ryhmäkeskusteluihmisiä. En tiedä miksi. Ehkä olen ujo tai sitten pelkään että sanon jotain typerää, eikä kukaan ota minua vakavasti. Tiedän, että tästä ajatuksesta on päästävä eroon.
Olen erilainen siinä mielessä, että minä elän ikään kuin "normaalia elämää" teatterin oheella kun taas tuntuu että muut teatteri-ihmiset elävät elämää johon teatteri on automaattisesti fuusioitunut. Näin itse siis näen tämän asian. Minä taas elän niin, että erotan nämä kaksi elämää. Minulla on sekä teatterielämä että ns. "normaali elämä" jolloin olen se Joni Hyvönen, joka oli jo ennen teatteri-innostusta.
Olen myös paljon pohdiskellut päässäni sitä, onko korrektia teatteriesityksen jälkeen arvostella lavalla olleiden näyttelijöiden näyttelijänlahjoja vielä näin aikaisessa vaiheessa. Tarkoitan sitä, että vaikka olen itse vasta opiskelija, onko minulla oikeutta sanoa käydessäni kaupunginteatterissa, että "joo iha hyvä show, mutta se päänäytellijä näytteli paskasti" Miten minä voin arvostella sellaisen taiteilijan työskentelyä, joka on tehnyt monta vuotta minua enemmän ja on jo ammattilainen kun taas itse olen noviisi. Ja joo, tietysti saa sanoa mielipiteensä ja eihän tietenkään kaikki lavalla voi miellyttää, mutta silti painiskelen itse tuon asian kanssa. Siksi en koskaan arvostelekaan varsinkaan ammattiteatterilaisten näyttelijäntyötä, koska minusta MINULLA ei ole siihen varaa. Minä kunnioitan heidän taitojaan ja luotan siihen, että he varmasti tietävät mitä lavalla tekevät.
Onko sitten väärin olla tälläinen? Onko väärin, etten oli hippi? Voiko minusta tulla näyttelijää jos en kulje muun teatterimassan mukana ja omaa samanlaista ajatusmaailmaa tai samanlaisia huolenaiheita kuin muut kolleegat? Onko väärin se, etten ajattele yhteiskuntaa ja ympäristöäni, koska ne eivät yksinkertaisesti minua kiinnosta niin paljon, että jaksaisin keskustella niistä, vaikka niiden tilanteen tiedostankin nupissani. Minulla on tähän vastaus, ja se on että: Ei ole!
Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä miten erotun joukosta täällä Lahden Kansanopistolla. En ole samanlailla teatteri-ihminen kuin muut täällä. Minä olen vain tavallinen juntti Laukaasta, joka ei ymmärrä mitään hienoja ja syvällisiä esityksiä, mutta mitä sitten? Minä olen iloinen voidessani lähteä aina viikonloppuisin kotiin, jossa ovat muut (lue: ei-teatterikaverit) sekä esimerkiksi Emmi. Ja kyllä, sanoin koti. Varmaan kaikki muut luokkalaisistani sanovat aina että tämä on heidän kotinsa. Toki jos ei ole muuta paikkaa ja täällä asuu koko ajan niin sitten, mutta minulle, tämä paikka on koulu. Tämä paikka on koulu, jossa teen työtä ja vapaa-ajan vietän sitten muualla, eli kotona. Näin minä ajattelen asian.
Kaikenkaikkiaan minua ei haittaa, että teatteri-ihmiset ovat tälläisiä "erilaisia" ihmisiä. Ei todellakaan, mutta ihmettelin vain seikkaa, miksi juuri he ovat tälläisiä. Tai no, olenhan minäkin varmaan monen teatteri-ihmisen mielestä erilainen joten... Kuten Samppakin totesi, erilaisuuteni on pelkästään hyvä asia. Hänkin uskoi, ettei kaikkien taiteilija-alkujen tarvitse olla samanlaisia.
Huhhuh, pisin blogikirjoitus koskaan ja kun luin tämän läpi, huomasin että olen kirjoittanut enemmänkin kuin joku teatteri-ihminen enkä kuin Laukaan juntti. Nooh, sallittakoot tämän kerran. Täytyy sanoa että tuntuu kuin kivi olisi lähtenyt sydämeltä, kun sai sanottua tuon, mitä on tässä viimeisen puolenvuoden ajan miettinyt. En siis todellakaan häpeile sitä, että erotun jokosta, mutta joskus vaan pohtinut siihen syitä.
Jos joku luki tämän ja sai jonkun kuvan ajatuksistani, niin olen otettu. En ole ehkä mikään maailman paras kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Onneksi tämä ei ole koulutyö ja kehtaan kirjoitella mitä haluan. Blogissani olen turvassa...toivottavasti ;P
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Viikonlopun vietin Laukaassa jälleen. Viikko Lahdessa hujahti kuin siivillä. Joka päivä teimme kirsikkapuistoa ja olemme saaneet hyvän startin, vaikka kaikki onkin vielä levällään eikä allekirjoittaneella ole vielä mitään hajua millainen lopputulos syntyy. 5 viikkoa vielä aikaa tehdä siitä salonkikelpoinen esitys, koska yksi viikko menee hiihtolomaan ja yksi lavastukseen. Töitä siis riittää.
Loman jälkeen tuntuu että akut ovat latautuneet ja olo oli todella energinen ja odotan koko ajan että päästään taas jatkamaan KP:tä.
Viime keskiviikkona kävimme katsomassa Lahden kaupunginteatterissa Hella Wuolijoen Niskavuoren Naiset- harjoituksen. Tykkäsin tosi paljon! Niskavuori-sarjasta tuttu on ainoastaan Niskavuoren Heta, mutta vaikka Niskavuoren naisia-näytelmää en ole koskaan lukenut, tuli tarina ja juoni hyvin selvästi ilmi näytöksen myötä. Lavastus oli toteututtu yksinkertaisesti ja minä olen juuri itsekin näitä yksinkertaisten lavastusten ystäviä. (Omat prokkikset on aina tehty sillä tavalla). Joitakin ärsyttää kaupunginteatterissa lavasteet kun ne nousevat ja laskevat katosta, minua ei. Pidän siitä tavasta. Minusta se on kätsy ja toimii eikä minusta vaikuta tai riko mitään illuusioita.
Ensi viikko siis jälleen työntäyteinen viikko. Olen jälleen alkanut käymään uimassa Lahden uimahallilla. Uinti on todella hyvä ja tehokas kestävyyden saantitapa, kun ei tuolla kovassa pakkasessa aina viitsisi juostakaan.
Loman jälkeen tuntuu että akut ovat latautuneet ja olo oli todella energinen ja odotan koko ajan että päästään taas jatkamaan KP:tä.
Viime keskiviikkona kävimme katsomassa Lahden kaupunginteatterissa Hella Wuolijoen Niskavuoren Naiset- harjoituksen. Tykkäsin tosi paljon! Niskavuori-sarjasta tuttu on ainoastaan Niskavuoren Heta, mutta vaikka Niskavuoren naisia-näytelmää en ole koskaan lukenut, tuli tarina ja juoni hyvin selvästi ilmi näytöksen myötä. Lavastus oli toteututtu yksinkertaisesti ja minä olen juuri itsekin näitä yksinkertaisten lavastusten ystäviä. (Omat prokkikset on aina tehty sillä tavalla). Joitakin ärsyttää kaupunginteatterissa lavasteet kun ne nousevat ja laskevat katosta, minua ei. Pidän siitä tavasta. Minusta se on kätsy ja toimii eikä minusta vaikuta tai riko mitään illuusioita.
Ensi viikko siis jälleen työntäyteinen viikko. Olen jälleen alkanut käymään uimassa Lahden uimahallilla. Uinti on todella hyvä ja tehokas kestävyyden saantitapa, kun ei tuolla kovassa pakkasessa aina viitsisi juostakaan.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Koulussa jälleen
Paluu arkeen alkoi kaikkea muuta kuin löysästi. Heti alkajaisiksi lävähti 11 tunnin koulupäivä. Tälläisiä päiviä on edessä nyt sitten seruaavat viikot kun työstämme Kirsikkatarhaa ja varmasti vielä pidempiäkin, mutta mikäpä siinä! En suinkaan valita, pääasia että pääsee vihdoin työstämään tätä tämän vuoden ns. päätyötä.
Tänään harjoittelimme koreografiaa sekä KP:n muutamaa ensimmäistä kohtausta molemmilla miehityksillä, sekä erilaisin asemin. Nyt on tarkoitus asemien olla aika vapaita ja saamme tehdä siltä miltä tuntuu siinä hetkessä. Tiedä sitten jatkammeko kauan tällä menetelmällä, mutta minustä tämä on jees.
Mitä taas tulee koulun ulkopuolisiin asioihin, niin Aries-projekti etenee niin että tällä viikolla (varmaankin jo huomenna) kyselen erästä henkilöä yhdistyksemme toiminnantarkastajaksi. Se on oikeastaan viimeinen etappi ennen kuin laitamme paperit vetämään. Kiitokset Ari Jäntille perustamiskirjan tarkastamisesta!
Ja ihan pakko vielä lopuksi mainita täällä blogissakin, asiasta joka sai tänään hyvälle ja yllättyneelle fiilikselle. Suuri ihailun kohteeni Iina Kuustonen lähetti minulle Amandan kautta terveisiä. Okei, vaan terveiset ei mitään facebookin kaveripyyntöjä tai treffitkusuja (vielä ;) mutta kuitenkin :P Siinä vasta nainen. Hänen kanssaan jos joskus lavalle pääsisi!
Nyt väsyttää siihen malliin että lähden lukemaan Jotunin Huojuvan taln loppuun ja painun nukkumaan. Katsellaan mitä viikko tuo tullessaan!
Tänään harjoittelimme koreografiaa sekä KP:n muutamaa ensimmäistä kohtausta molemmilla miehityksillä, sekä erilaisin asemin. Nyt on tarkoitus asemien olla aika vapaita ja saamme tehdä siltä miltä tuntuu siinä hetkessä. Tiedä sitten jatkammeko kauan tällä menetelmällä, mutta minustä tämä on jees.
Mitä taas tulee koulun ulkopuolisiin asioihin, niin Aries-projekti etenee niin että tällä viikolla (varmaankin jo huomenna) kyselen erästä henkilöä yhdistyksemme toiminnantarkastajaksi. Se on oikeastaan viimeinen etappi ennen kuin laitamme paperit vetämään. Kiitokset Ari Jäntille perustamiskirjan tarkastamisesta!
Ja ihan pakko vielä lopuksi mainita täällä blogissakin, asiasta joka sai tänään hyvälle ja yllättyneelle fiilikselle. Suuri ihailun kohteeni Iina Kuustonen lähetti minulle Amandan kautta terveisiä. Okei, vaan terveiset ei mitään facebookin kaveripyyntöjä tai treffitkusuja (vielä ;) mutta kuitenkin :P Siinä vasta nainen. Hänen kanssaan jos joskus lavalle pääsisi!
Nyt väsyttää siihen malliin että lähden lukemaan Jotunin Huojuvan taln loppuun ja painun nukkumaan. Katsellaan mitä viikko tuo tullessaan!
torstai 10. tammikuuta 2013
Loma lopussa
Jahas. Mihinkäs ne kaikki lomapäivät ovat oikein menneet? Tuntuu että vastahan sitä eilen lomalle päästiin. Nooh, ehkä jo piisaa laiskottelu ja aika lähteä työstämään uusia projekteja.
Ariesasiaa olemme saaneet vietyä eteenpäin. Perustamiskirja on valmis ja perusilmoituskin tehty. Vielä lauantaina Erjan ja Kayan kanssa pikapalaveri tiliasioista ja Y-tunnuksen hankkimisesta, sekä perusilmoituksen maksamisesta. Siitä se lähtee pikkuhiljaa!
Eilen kävin tsekkaamassa entisen kouluni (Jyväskylän Kristillisen Opiston) näytelmän Maiju Lassilan Pojat asialla. Näytelmä ei minua tarinana juurikaan kiinnostanut ja huomasinkin koko näytelmän ajan kiinnittäväni enemmän huomiota näyttelijöiden näyttelijäntyöhän kuin itse tarinaan ja havahduinkin pariin otteeseen että "mitäs vittua tässä nyt on oikein tapahtunut". Projektissa oli selvästi huomattavissa aikaisemman ohjaajani kädenjälki. Hänellä kun on se oma tunnistettava tyylinsä.
Tänään taas puolestaan kävin Emmin kanssa leffassa tsekkaamassa Juoppohullun päiväkirjan. Kirjoihin tykästyin jo inttiaikoina, joten odotukset olivat kovat leffaan mennessä. Mikä lopputulos sitten oli? Noh, leffasta jäi sellanen "ihan kiva" tai "peruskauraa" fiilis. Eli alitti odotukset.
Juoppohullun Päiväkirja- pokkarisarjassa vaan on niin paljon mehukkaita juttuja ja ideoita, joten ihmettelin miksei niitä voinut hyödyntää. Toki leffassa oli joitain kirjasta tunnistettavia piirteitä, mutta minusta leffasta olisi oikeasti saanut paljon paremman jos oltaisiin menty puhtaasti enemmän kirjan pohjilta. Leffa olikin saanut vain yhden tähden jossakin arvostelussa. Uskallan väittää että se olisi voinut yltää sinne 3 tähden hujakoille jos se olisi tehty toisin.
Hatunnosto kuitenkin kyseenomaisen leffan nuorelle ohjaajalle. Käsittääkseni oli hänen esikoisohjauksensa (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, hyvin mahdollista), joten siinä mielessä hyvää työtä.
Huomenna tai no, oikeastaan kun kelloa katsoo niin jo tänään lähdmme Emmin kanssa Laukaaseen ja vietämme vielä yhden rauhallisen kotiviikonlopun, ennen kuin sunnuntai-iltana otan suunnaksi Lahden.
Repliikit ovat nupissa ja tankkaan ne sinne joka päivä. Jännittää vaan ettei tulisi mitään blackout-tiloja treeneissä. Sillä se olisi sangen kiusallista (ja noloa :P)
Ariesasiaa olemme saaneet vietyä eteenpäin. Perustamiskirja on valmis ja perusilmoituskin tehty. Vielä lauantaina Erjan ja Kayan kanssa pikapalaveri tiliasioista ja Y-tunnuksen hankkimisesta, sekä perusilmoituksen maksamisesta. Siitä se lähtee pikkuhiljaa!
Eilen kävin tsekkaamassa entisen kouluni (Jyväskylän Kristillisen Opiston) näytelmän Maiju Lassilan Pojat asialla. Näytelmä ei minua tarinana juurikaan kiinnostanut ja huomasinkin koko näytelmän ajan kiinnittäväni enemmän huomiota näyttelijöiden näyttelijäntyöhän kuin itse tarinaan ja havahduinkin pariin otteeseen että "mitäs vittua tässä nyt on oikein tapahtunut". Projektissa oli selvästi huomattavissa aikaisemman ohjaajani kädenjälki. Hänellä kun on se oma tunnistettava tyylinsä.
Tänään taas puolestaan kävin Emmin kanssa leffassa tsekkaamassa Juoppohullun päiväkirjan. Kirjoihin tykästyin jo inttiaikoina, joten odotukset olivat kovat leffaan mennessä. Mikä lopputulos sitten oli? Noh, leffasta jäi sellanen "ihan kiva" tai "peruskauraa" fiilis. Eli alitti odotukset.
Juoppohullun Päiväkirja- pokkarisarjassa vaan on niin paljon mehukkaita juttuja ja ideoita, joten ihmettelin miksei niitä voinut hyödyntää. Toki leffassa oli joitain kirjasta tunnistettavia piirteitä, mutta minusta leffasta olisi oikeasti saanut paljon paremman jos oltaisiin menty puhtaasti enemmän kirjan pohjilta. Leffa olikin saanut vain yhden tähden jossakin arvostelussa. Uskallan väittää että se olisi voinut yltää sinne 3 tähden hujakoille jos se olisi tehty toisin.
Hatunnosto kuitenkin kyseenomaisen leffan nuorelle ohjaajalle. Käsittääkseni oli hänen esikoisohjauksensa (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, hyvin mahdollista), joten siinä mielessä hyvää työtä.
Huomenna tai no, oikeastaan kun kelloa katsoo niin jo tänään lähdmme Emmin kanssa Laukaaseen ja vietämme vielä yhden rauhallisen kotiviikonlopun, ennen kuin sunnuntai-iltana otan suunnaksi Lahden.
Repliikit ovat nupissa ja tankkaan ne sinne joka päivä. Jännittää vaan ettei tulisi mitään blackout-tiloja treeneissä. Sillä se olisi sangen kiusallista (ja noloa :P)
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Kanavaan kiinnitetty jälleen!
Otsikko kertookin kaiken oleellisen! Tänään oli Kanavateatterin ensimmäinen kokoontuminen, eli näytelmän luku, koskien näytelmää Mies, joka ei osannut sanoa ei, jonka ensi ilta on 5.7.2013.
Oli mietinnän alla onko minun mahdollista olla mukana kyseisessä prokkiksessa, ottaen huomioon absenssini Lahden takia, mutta hyvä että päätös oli myönteinen. Sain roolin ja olen todella tyytyväinen. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että olen Kanavateatterin täysiaikeisessa käytössä vasta toukokuun lopulla, mutta se riittää. Nyt on kesäksikin sitten teatraalisia hommia Kanavan ja syntymäisillään olevan Arieksen myötä.
Kirsikkatarhan repliikit ovat päässä. Siis omat repliikit. Vielä ensi viikon aikana opiskelen näytökset läpi, että varmasti sisäistän kaaliini missä vaiheessa olen erityisen valmiina...tai siis tietysti koko näytöksen ajan olen, mutta, noh, ymmärrätte kyllä!
Vielä viikko lomaa jäljellä ja aion kyllä nauttia täysin siemauksin, koska tiedän kyllä että luvassa on paljon töitä, kun koulu alkaa. Vaikka kouluakin on tosin 5 viikkoa ja sitten koittaakin jo hiihtoloma ja Berliinin matka minulle ja Emmille, on se silti varmasti intensiivisimmät 5 viikkoa teatterihistoriassani. Niin uskon.
Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä katsomaan entisen kouluni JKO:n teatteripläjäys: Maiju Lassilan Pojat asialla sekä torstaina leffoihin viimeinkin katsomaan Juoppohullun Päiväkirja! Kirjat ovat mahtitavaraa, olen kuullut että leffa ei niinkään, mutten usko kuulpuheisiin ennen kuin itse näen!
Oli mietinnän alla onko minun mahdollista olla mukana kyseisessä prokkiksessa, ottaen huomioon absenssini Lahden takia, mutta hyvä että päätös oli myönteinen. Sain roolin ja olen todella tyytyväinen. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että olen Kanavateatterin täysiaikeisessa käytössä vasta toukokuun lopulla, mutta se riittää. Nyt on kesäksikin sitten teatraalisia hommia Kanavan ja syntymäisillään olevan Arieksen myötä.
Kirsikkatarhan repliikit ovat päässä. Siis omat repliikit. Vielä ensi viikon aikana opiskelen näytökset läpi, että varmasti sisäistän kaaliini missä vaiheessa olen erityisen valmiina...tai siis tietysti koko näytöksen ajan olen, mutta, noh, ymmärrätte kyllä!
Vielä viikko lomaa jäljellä ja aion kyllä nauttia täysin siemauksin, koska tiedän kyllä että luvassa on paljon töitä, kun koulu alkaa. Vaikka kouluakin on tosin 5 viikkoa ja sitten koittaakin jo hiihtoloma ja Berliinin matka minulle ja Emmille, on se silti varmasti intensiivisimmät 5 viikkoa teatterihistoriassani. Niin uskon.
Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä katsomaan entisen kouluni JKO:n teatteripläjäys: Maiju Lassilan Pojat asialla sekä torstaina leffoihin viimeinkin katsomaan Juoppohullun Päiväkirja! Kirjat ovat mahtitavaraa, olen kuullut että leffa ei niinkään, mutten usko kuulpuheisiin ennen kuin itse näen!
perjantai 4. tammikuuta 2013
Arieksen synty
Tänään pidimme ensimmäisen kokoontumisen, jossa keskustelimme RY:n perustamisesta. Mietimme toimintaa sekä sääntöjä ja tavoitteita. Jäsenäärä meillä on 10 joten hyvä aloitus.
Päätimme nimetä teatterimme Aries Teatteriksi. Nimi tulee oinaan latinankielisestä nimestä. Kaya keksi että koska minä ja hän olemme oinaita horoskoopiltamme ja oinas on latinaksi Aries, niin kävisikö se nimeksi ja minulle se passasi. Emmi työstää tällä hetkellä logoa.
Tavoitteemme on siis perustaa yhdistys, elikkäs RY, joka toimii teatterina. Laukaassa olisi silloin siis 3 teatteria. Ensimmäinen prokkis olisi William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin "Ja virtahevot kiehuivat altaissaan" jonka tuotanto-ja markkinointipäällikkömme Kaya Ryytty ohjaa kesällä, sikäli mikäli saamme tekijänoikeusasiat kuntoon. Kaya soittaa virastoon ensi viikolla ja tiedustelee kuinka tulee edetä.
Kävimme tänään myös keskustelemassa Laukaan nuokkarin kanssa ja heidän puolestaan asia järjestyy. Tilaa saamme käyttää ilmaiseksi koko kesän ajan. Loistavaa. Aivan uskomattoman sujuvaa ja hyvää yhteistyötä Laukaan nuokkarin kanssa!
Mahtava fiilis olla tekemässä omaa teatteria. Paperihommia ja byrokratiaa, sekä hieman rahaahan homma vaatii mutta olkoon niin. Kaikista haastavinta tulee varmasti olemaan tili- ja verotusasiat, mutta uskon että pärjääme niiden kanssa, jahka selvitämme miten pitää systeemin mukaan toimia. Olemme vasta alkukohdassa, mutta jostain on lähdettävä. Katsotaan nouseeko Aries kunniaan ja maineeseen, vai tuleeko siitä täysi häpeäpilkku ja floppi taiteen maailmassa.
Päätimme nimetä teatterimme Aries Teatteriksi. Nimi tulee oinaan latinankielisestä nimestä. Kaya keksi että koska minä ja hän olemme oinaita horoskoopiltamme ja oinas on latinaksi Aries, niin kävisikö se nimeksi ja minulle se passasi. Emmi työstää tällä hetkellä logoa.
Tavoitteemme on siis perustaa yhdistys, elikkäs RY, joka toimii teatterina. Laukaassa olisi silloin siis 3 teatteria. Ensimmäinen prokkis olisi William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin "Ja virtahevot kiehuivat altaissaan" jonka tuotanto-ja markkinointipäällikkömme Kaya Ryytty ohjaa kesällä, sikäli mikäli saamme tekijänoikeusasiat kuntoon. Kaya soittaa virastoon ensi viikolla ja tiedustelee kuinka tulee edetä.
Kävimme tänään myös keskustelemassa Laukaan nuokkarin kanssa ja heidän puolestaan asia järjestyy. Tilaa saamme käyttää ilmaiseksi koko kesän ajan. Loistavaa. Aivan uskomattoman sujuvaa ja hyvää yhteistyötä Laukaan nuokkarin kanssa!
Mahtava fiilis olla tekemässä omaa teatteria. Paperihommia ja byrokratiaa, sekä hieman rahaahan homma vaatii mutta olkoon niin. Kaikista haastavinta tulee varmasti olemaan tili- ja verotusasiat, mutta uskon että pärjääme niiden kanssa, jahka selvitämme miten pitää systeemin mukaan toimia. Olemme vasta alkukohdassa, mutta jostain on lähdettävä. Katsotaan nouseeko Aries kunniaan ja maineeseen, vai tuleeko siitä täysi häpeäpilkku ja floppi taiteen maailmassa.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Haaste
En yleensä tälläisiä tee, mutta kokeillaan nyt ekaa kertaa. En lähde haastamaan ketään. Jos joku lukija haluaa kopsata ni senkus :)
HAASTE
Säännöt:
HAASTE
Säännöt:
-kerro
11 asiaa itsestäsi
-vastaa
haastajan 11 kysymykseen
-keksi
uudet 11 kysymystä
-haasta
11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
-kerro
bloggaajille, että olet haastanut heidät
HAASTEEN
ANTOI EMMI
11
FACTS ABOUT ME
1.Olen loppujen lopuksi aika ujo
2.Kerään Angry Birdejä :)
3. Olen puoliksi turkkilainen
4. Rakastan saunomista
5.Olen tunnollinen ja pyrin tekemään asiat mahd. hyvin
6.Minulla ja Martilla on joka kesä tapana kävellä Laukaasta Jyväskylään (25km)
7.Olen suuri showpainifani. Katson sitä aina kun voin :P
8.Haluan näyttelijäksi
9.Minulla on kaksi veljeä ja yksi sisko
10. Pidän kunnostani huolta salin ja lenkkeilyn avulla
11.Minulla on ruskeat silmät
Answers to 11
QUESTIONS
1.Mikä
on sinun lempivärisi?
Hmm, sanotaan vaikka että musta on aika jees
2.Kissa
vai koira?
Koira!
3.Lempi
TV-sarja?
Vaikka suuri salkkarifani olenkin niin silti on sanottava että 24 on ja tulee aina olemaan paras tv-sarja koskaan!
4.Minkä
kirjan olet lukenut viimeksi?
Reko Lundan - Aina joku eksyy (näytelmä)
5.Lempi
ruokasi?
Sellanen iso ja mehukas häränpihvi bearnisekastikkeessa. Nam nam!
6.Missä
maassa haluaisit käydä?
Monessakin, mutta sanotaan vaikkapa Uusi-Seelanti
7.Minkä
merkkisen puhelimen omistat?
Samsung
8.Mitä
inhoat?
Pinaattikeittoa. Sitä en tule koskaan syömään!
9.Mitä
pelkäät?
Hämähäkkejä. Joo, olen neiti! :P
10.Suklaa
vai salmiakki?
Suklaa
11.Mitkä
kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Ainakin jonku toisen ihmisen. Siitä saisi seuraa, ja nälän yllättäessä voisi laittaa lihoiksi ;P nojoo, ehkä jonkun hyvän ystävän/Emmin<3, tietokoneen ja puhelimen (jos nyt leikitään että tietokone ja puhelin toimivat ilman mitään virtajuttuja)
11 Questions
1. Jos saisit olla mikä eläin tahansa, mikä olisit?
2. Paras jäätelömaku?
3. Susikki lastensarja kun olit lapsi?
4. Limsa vai siideri?
5. Suosikki Star Wars hahmo?
6. Mikä saa sinut itkemään?
7. Elokuva, jonka viimeksi katsoit?
8. Suosikki näyttelijä?
9. Paras asia sinussa?
10. Mitä tulee mieleen sanasta "hukkölpaatio"
11. Tissit vai perse? (hihi, oli pakko)
tiistai 1. tammikuuta 2013
Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Vuosi 2013 alkoi itselläni juhlinnan merkeissä. Vietimme iltaa Erjan luona Markuksen, Antin, Martin, Aten ja Timon kanssa. Kaikki enemmän tai vähemmän teatteri-ihmisiä. Hämmentävää. Joukossa oli niin tulevia näyttelijöitä kuin ohjaajiakin. Uskon vakaasti niin.
Huomioikaa uskomattoman hieno Angry Birds paitani! :P
Pian tämän jälkeen suuntasimme baariin. Passion, Katse sekä Ruma olivat illan bilemestat. Kun vuosi vaihtui menimme luonnollisesti ulos ja poltimme sädetikut.
Keskustelin tänään tuotanto - ja markkinointipäällikön Kaya Ryytyn kanssa ensimmäisestä RY:n perustamiskokouksestamme, joka on siis ensi perjantaina. Siellä olisi tarkoitus julkaista yhdistyksemme nimi, säännöt, toiminta ja tavoitteet, sekä muodostaa hallitus ja jakaa tulevat tehtävät. Itse toimin yhdistyksemme taiteellisena johtajana.
Tämä ilta tulee jatkumaan Kirsikkatarhan replojen harjoittelulle sekä Lapualaisoopperan lukemisella.
Vuosi 2013 tulee olemaan Joni Hyvösen teatterivuosi. Sen manifestoin jo tällä hetkellä! Itse asiassa voisinkin kirjoittaa tähän vuoden 2013 to do-listan ja katsastaa vuoden päätteeksi, mitkä niistä toteutuivat (jos mikään toteutui)
2013 to do lista:
1. Näytellä Lahden kansanopistossa Kirsikkatarhassa Gajevin rooli enemmän kuin erinomaisesti
2. Perustaa oma teatteri (siis RY)
3. Matkustaa Berliiniin hiihtolomalla
4. Käydä Kansanopisto kunnialla loppuun
5. Päästä Teatterikorkeakouluun
6. Näytellä Kanavateatterin komediassa
7. Mikäli kohta 4 ei toteudu, ohjata viimeinkin Finnish Pie ja näytellä siinä.
8. Olla entistä parempi poikaystävä Emmille ja pitää suhteestamme huolta
9. Tehdä aivan vitun loistava kevätdemo koulussa.
10. Nauttia elämästä täysin siemauksin.
Siinä joitakin, jota tuli ensimmäisenä mieleen. Jos nuo toteutuisivat, olisin tyytyväinen itseeni.
Mutta kaikille haluan näin lopuksi toivottaa hyvää alkavaa vuotta 2013! :) Toivon että jokainen tulee onnistumaan tavoitteissaan ja unelmissaan!
Pian tämän jälkeen suuntasimme baariin. Passion, Katse sekä Ruma olivat illan bilemestat. Kun vuosi vaihtui menimme luonnollisesti ulos ja poltimme sädetikut.
Keskustelin tänään tuotanto - ja markkinointipäällikön Kaya Ryytyn kanssa ensimmäisestä RY:n perustamiskokouksestamme, joka on siis ensi perjantaina. Siellä olisi tarkoitus julkaista yhdistyksemme nimi, säännöt, toiminta ja tavoitteet, sekä muodostaa hallitus ja jakaa tulevat tehtävät. Itse toimin yhdistyksemme taiteellisena johtajana.
Tämä ilta tulee jatkumaan Kirsikkatarhan replojen harjoittelulle sekä Lapualaisoopperan lukemisella.
Vuosi 2013 tulee olemaan Joni Hyvösen teatterivuosi. Sen manifestoin jo tällä hetkellä! Itse asiassa voisinkin kirjoittaa tähän vuoden 2013 to do-listan ja katsastaa vuoden päätteeksi, mitkä niistä toteutuivat (jos mikään toteutui)
2013 to do lista:
1. Näytellä Lahden kansanopistossa Kirsikkatarhassa Gajevin rooli enemmän kuin erinomaisesti
2. Perustaa oma teatteri (siis RY)
3. Matkustaa Berliiniin hiihtolomalla
4. Käydä Kansanopisto kunnialla loppuun
5. Päästä Teatterikorkeakouluun
6. Näytellä Kanavateatterin komediassa
7. Mikäli kohta 4 ei toteudu, ohjata viimeinkin Finnish Pie ja näytellä siinä.
8. Olla entistä parempi poikaystävä Emmille ja pitää suhteestamme huolta
9. Tehdä aivan vitun loistava kevätdemo koulussa.
10. Nauttia elämästä täysin siemauksin.
Siinä joitakin, jota tuli ensimmäisenä mieleen. Jos nuo toteutuisivat, olisin tyytyväinen itseeni.
Mutta kaikille haluan näin lopuksi toivottaa hyvää alkavaa vuotta 2013! :) Toivon että jokainen tulee onnistumaan tavoitteissaan ja unelmissaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)