Hellou!
Vapaapäivää viettelen Laukaassa tällä hetkellä. Huominen päivä on myös vapaata eikä oikeastaan ole muuta ohjelmaa kuin illan harjoitukset Kuusaassa.
Huomenna siis Neekeripojat jatkuvat ja olen innoissani. Tekstiä olen tankannut päähän ja kolmesta näytöksestä kaksi on jo nupissa. Mahtavaa! Tietysti saa nähdä miten ne huomenna muistuvat sinä tekemisen lomassa, mutta luotto on kova! Pienen paussin jälkeen onkin mukava palata ohjaajan pallilta itse näyttämön puolelle :)
Mitä tulee omaan kirjoittamiseeni, on sekin edennyt hiukan. Etenen varovasti ja tekstiä maistellen siltä varalta että kirjottaisin jotain aivan kaameata kaasua. Tähän asti mennyt ihan hyvällä mallilla. Omissa teksteissäni tapanani on ollut aina kirjoittaa öisin, koska silloin siihen on enemmän aikaa ja jotenkin ajatus tuntuu rullaavan paremin. Tosin ihmetytti välillä Teattrin Vihaajassa kun tekstiä kuunteli ja joku yksittäinen kohta kuulosti sangen mainiolta että onko tuo todella minun päästäni
tullut yöllä kolmen aikaan. Noo, saapi nyt nähdä mitä saan aikaiseksi. Väkisin ei pidä tehdä mitään!
Keskivikkona kuulin hyviä uutisia. Kävimme viime viikolla Martin ja Paavon (Kivenpörittäjän) kanssa Helsingissä erään indieleffan koekuvauksissa. Leffa on nimeltään Out ja sitä kuvataan yhteensä seitsemässä eri maassa. Kaikkien maiden pätkät laitetaan yhteen ja siitä tulee siis kokopitkä elokuva jonka ensi-ilta on ensi maaliskuussa Lontoossa.
Häpesin omaa näyttelijäntyötäni, sillä kameran edessä minulle ei ole kertynyt niin paljon kokemusta. Lähdin Helsingistä lyötynä ja nöyryytettynä ainakin omasta mielestäni. Hävetti miten saatoin tarjota niin surkeaa ulosantia. Martilla ja Paavolla oli kuulemma mennyt vähintääkin yhtä huonosti minun jälkeeni.
Keskiviikkoaamuna sain kuulla Martilta että hän oli päässyt mukaan ja saanut roolin. Olin hänen puolestaan tyytyväinen että sentäs joku on laittanut siellä parastaan. Sitten vikaisin oman s-postini ja siellä oli minulle viesti jossa ilmoitettiin että minäkin olisin mukana... MITÄ HELVETTIÄ? Huhhuh. Oli aika sanaton fiilis kirjaimellisesti. Olin niin varma että mokasin ja totaalisesti mutta niin vaan kävi että pääsin mukaan ja on nyt tosi hyvä fiilis sen suhteen :) Myös Paavo oli saanut roolin. Me kolme haimme kolmeen tarjolla olevaan rooliin ja kaikki lunastimme ne. Mahtavaa! :)
Mitä sitten kuulu teatterin ulkopuolelle? Noh, Finnkinolla hommat ovat edelleen jatkuneet ja nautin olostani siellä. 3 viikkoa työharjoittelua takana ja 9 edessä. Nopeasti mennyt jo tämäkin aika.
Finnkinon henkilökuntaan kuulumisesta on se hyöty, että pääsee leffaan omalla ajalla aina ilmaiseksi :) Kävin katsastamassa viikko sitten leffassa Lucy nimisen elokuvan jossa pääosaa näytteli Scarlett Johansson. Ei hullumpi pätkä. Ei mikään mestariteos, mutta kyllä se aina Ponterosan voitti ;)
Työpaikalla ollut myös puhetta lempileffoista ja lempinäyttelijöistä. Joulunahan tein huvin vuoksi top 23 suomalaista näyttelijää jotka minuun vetoavat. Viime päivinä olen sitten pohtinut myös samanlaista listaa ulkomaalaisista. Onhan noita monia, jotka saavat minut viihtymään leffan parissa. Miksipä niitäkin ei kirjoittelisi ylös ja tsekkaisi myöhemmin kuinka moni jaksaa vielä kiinnostaa :)
En laita näitä mihinkään järjestykseen. Inffoan kyllä kyseisen jantterin kohdalla filiksiä hänen näyttelijäntyöstään. Jos joku on ylise muiden, teen sen kyllä selväksi
Elikkä:
1. William Fichtner
Kyseiseen heeboon tutuistuin aikoinaan kun tv:stä tuli sarja nimeltä Prison Break. Fichtner näytteli tuolloin agentti Alexander Mahonea joka metsästi karkureita. Fichtnerissä on sitä kuuluisaa karismaa, mikä miellyttää ainakin minua. Herran uusin leffa on tällä hetkellä leffassa pyörivä Teenage Mutant Ninja Turtles - elokuva. Itse en mikään Turtles fani ole, mutta kyllähän sen voisi vilkaista jo melkein Fichtnerin takia. Prison Breakissa pääsi näyttelemään sekä kylmäveristä pahista, että rakkaansa menettänyttä babyfacea. Onnistui molemmissa mielestäni mainiosti.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
torstai 21. elokuuta 2014
After long month
Hei!
Tosiaankin nyt on kulunut kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syynä tähän on ollut pienoiset ongelmat tämän blogisivun kanssa mutta nyt kaikki sitten skulaa taas oikein hyvin. Paljon on tapahtunut asiaa kuukauden aikana, joten en oikein tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt jotain, siitähän se kuitenkin alkaa.
Pitkän ja hyvin kuuman heinäkuun jälkeen elokuu on sitten ollutkin sangen viileä ja sateinen. Elokuun alussa meillä oli viimeinen Kivenpyörittäjän Kylä - esitys Fennian väelle ja esitys meni mielestäni sangen hyvin ottaen huomioon että 1,5 viikkoa oli edellisestä väliä eikä välissä ollut mitään treeniä.
Oli hieno kokemus laittaa vielä täysillä itsensä likoon one more time Kanavan kesälavalla. Se fiilis kun monta sataa ihmistä taputtaa lopussa, sitä tunnetta tulee ikävä. Kyllä siinä tuli tsekattua pidemmällä silmäyksellä yleisöä ennen kuin poistui kulisseihin. Hieno kesä ollut Kanavassa jälleen kerra. Kiitos siitä. Sinne on mukava palata vielä joskus :)
Mitä tulee Neekerin poikiin niin ensimmäiset harkat olivatkin vasta nyt viime viikonloppuna. Syynä tähän aikailuun on ollut kaikenlainen säätö siellä päässä, mutta teksti tuli tämän kuun alussa ja opettelu on täydessä vauhdissa :)
Teksti on mainio ja porukka myös. Seuraava kokoontuminen meillä onkin vasta ensimmäinen syyskuuta ja sitten homma polkaistaan kunnolla käyntiin. Kapteeni Lombard tulee olemaan silloin hyvin hallussa !
Mitä sitten tulee Arieksen Teatterin Vihaajaan? Noh, kaikenlaista on senkin kanssa koettu, mutta sanotaan nyt jotakin:
Pari päivää ennen ensi-iltaa kävimme tosiaan Martin kanssa hiukan irrottelemassa Tallinnan puolella. Kotimatkalla bussissa Martti sitten totesi että tämä on hänen 9 vuoden teatteriuransa suurin hetki ja että hän odottaa enemmän kuin innolla ensi-iltaa. Olin mielissäni koska sain kunnian tarjota hyvälle ystävälleni tämän hetken.
Miten ensi-ilta sitten meni? Ei kahta sanaa. MAINIOSTI! Intensiteetti oli kohdillaan, tarina rullasi hyvin, laahausta ei ollut ja näyttelijät pistivät itsensä peliin enemmäin kuin täysillä ja mikä tärkeintä, yleisö rakasti esitystä.
Keskisuomalainen oli tosiaan katsomassa teostamme ja tässä siitä arvostelu:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10203610733684575&set=a.1078094228244.13699.1102892598&type=1&theater
Osin allekirjoitan kriitikon mietteet, mutta osin myös olen eri mieltä. Käsitin kuitenkin että teksti oli ollut mieleinen mutta että hahmoihin olisin voinut satsata enempi, nooh, mielestäni kuitenkin suht. kelpo kritiikki ekaksi kerraksi :)
Muut esitykset menivät sitten omalla painollaan ja toki ohjaajana olin aina katsomassa teosta. En enää antanut palautetta sillä mielestäni Ensi-illan jälkeen vastuu on enempi näyttelijöiden omassa tavassa ajatella ei enää minun. Toki sanoin aina oman mielipiteeni esityksen kokonaiskulusta, oliko se laiskaa vai hyvässä tahdissa etenemistä.
Teos herätti ajatuksia ja hyvä niin. Joskus katsomosta poistui katsoja koska ahdistui liikaa ja olin salaa hieman tyytyväinen siitä. En niinkään sen takia että hän ahdistui vaan siitä, että teos oli niin voimakkaasti vaikuttanut häneen. Martti, Kaya ja Markus vaan näyttelivät niin helvetin hyvin roolinsa.
Kuitenkin viimeisten esitysten aikana tapahtui harmillinen käänne kun Kaya sairastui niin ettei kahta viimeistä esitystä pystytty esittämään. Tietenkään kukaan ei voi sairauksille mitään, mutta tilanteesta jäi kuitenkin hampaankoloon allekirjoittaneelle, sillä moinen teos olisi ansainnut paremman lopun. Noh, tämäkin tietysti on teatterin arkea ja eihän ne asiat tietysti mene aina kuin on suunniteltu valitettavasti. Aries-Teatterin Teatterin Vihaaja kerkesi nähdä 5 esitystä. Kiitos kaikille katsojille jotka tulitte paikalle todistamaan tätä teosta ja niille jotka sitä eivät nähneet, pahoittelen syvästi, mutta lupaan että uudet tuulet puhaltavat piakkoin :)
Nyt ei ole siis Arieksen taiteellisen johtajan aika jäädä tuleen makaamaan vaan ajatuksissa on jo kypsymässä ja valmiina paperille sylkäistäväksi uusi teksti. Komedia, joka tulee olemaan L-teoriaakin parempi (siitä kyllä tulee hankalaa)
Ensin ajattelin että jättäisin tekstit nyt toistaiseksi ja keskityn Neekerinpoikiin ja siihen mitä rakastan tehdä eniten: näytellä. Kuitenkin Vihaajan lopetus noin töksähtäen haastaa minut vielä tekemään yhden teoksen jonka aion saattaa kunnialla loppuun. L-teorian minut sai tekemään halu tehdä onnistunut komedia: onnistuin. Tämän jälkeen minut haastoi halu tehdä vakavampi teos: onnistuin. Periaatteessa olen jo todistanut itselleni pystyväni kirjoittamaan kumpaakin, mutta kuitenkin minua vielä haastaa halu tehdä yksi teos johon aion satsata enemmän kuin aikaisempiin. Kolmas kerta toden sanoo. En vielä tiedä milloin se valmistuu, en vielä tiedä tarkkaan millainen se on enkä sitä ketkä siinä tulevat näyttelemään, mutta sen tiedän että se alkaa nyt!
Mitä sitten kuuluu teatterin ulkopuoliseen elämään? Noh, olen nyt sitten virallisesti muuttanut Martin ja Aten kanssa tähän Jyväskylän Yliopistokadulle asumaan. Pari viikkoa tässä nyt asuneena voin todeta tämän olevan hyvä päätös. Mikäs sen parempi kuin asua kahden parhaan ystävänsä kanssa yhdessä.
Työharjoittelu alkoi myös 11. päivä Finnkinolla. Minua jännitti aivan jumalattomasti kuinka handlaan kassatyöskentelyn kun se on aivan uutta, mutta huomasin jo tunnin jälkeen osaavani perusasiat ja nyt sitä on tullut tehtyä jo puolitoista viikkoa. Toki joka päivä oppii jotain uutta, mutta ei se nyt mitään ydinfysiikkaa ollutkaan.
Finnkino on mukava työpaikka. Porukka siellä on rentoa, ystävällistä ja auttavaista. Yksinkertaisesti mukava ympäristö tulla töihin :) Joka päivä näkee erilaisia ihmisiä ja myös loistavia hahmoja ;) Olen huomannut muuten että olen tehnyt Finnkinolla parhaan roolityöni ikinä: asiakaspalvelijan roolityön. Se miten heittäydyin siihen niin luontevasti yllätti itsenikin. Kumpa kaikkiin rooleihin syventyisi yhtä hyvin ja nopeasti.
Viime viikonloppuna Harjunen, Julia ja Juhis kävivät visiitillä täällä meidän lukaalissa. Juhis on siis minun ja Harjusen inttikaveri ja oli mukava nähdä myös häntä. :)
Tälläistä tähän elämään. Nyt kun sain taas bloggerin toimimaan niin aloitan kirjoittelemisen tiuhemmin :) Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta jääköön. Aina ehtii tapahtua uutta!
Tosiaankin nyt on kulunut kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syynä tähän on ollut pienoiset ongelmat tämän blogisivun kanssa mutta nyt kaikki sitten skulaa taas oikein hyvin. Paljon on tapahtunut asiaa kuukauden aikana, joten en oikein tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt jotain, siitähän se kuitenkin alkaa.
Pitkän ja hyvin kuuman heinäkuun jälkeen elokuu on sitten ollutkin sangen viileä ja sateinen. Elokuun alussa meillä oli viimeinen Kivenpyörittäjän Kylä - esitys Fennian väelle ja esitys meni mielestäni sangen hyvin ottaen huomioon että 1,5 viikkoa oli edellisestä väliä eikä välissä ollut mitään treeniä.
Oli hieno kokemus laittaa vielä täysillä itsensä likoon one more time Kanavan kesälavalla. Se fiilis kun monta sataa ihmistä taputtaa lopussa, sitä tunnetta tulee ikävä. Kyllä siinä tuli tsekattua pidemmällä silmäyksellä yleisöä ennen kuin poistui kulisseihin. Hieno kesä ollut Kanavassa jälleen kerra. Kiitos siitä. Sinne on mukava palata vielä joskus :)
Mitä tulee Neekerin poikiin niin ensimmäiset harkat olivatkin vasta nyt viime viikonloppuna. Syynä tähän aikailuun on ollut kaikenlainen säätö siellä päässä, mutta teksti tuli tämän kuun alussa ja opettelu on täydessä vauhdissa :)
Teksti on mainio ja porukka myös. Seuraava kokoontuminen meillä onkin vasta ensimmäinen syyskuuta ja sitten homma polkaistaan kunnolla käyntiin. Kapteeni Lombard tulee olemaan silloin hyvin hallussa !
Mitä sitten tulee Arieksen Teatterin Vihaajaan? Noh, kaikenlaista on senkin kanssa koettu, mutta sanotaan nyt jotakin:
Pari päivää ennen ensi-iltaa kävimme tosiaan Martin kanssa hiukan irrottelemassa Tallinnan puolella. Kotimatkalla bussissa Martti sitten totesi että tämä on hänen 9 vuoden teatteriuransa suurin hetki ja että hän odottaa enemmän kuin innolla ensi-iltaa. Olin mielissäni koska sain kunnian tarjota hyvälle ystävälleni tämän hetken.
Miten ensi-ilta sitten meni? Ei kahta sanaa. MAINIOSTI! Intensiteetti oli kohdillaan, tarina rullasi hyvin, laahausta ei ollut ja näyttelijät pistivät itsensä peliin enemmäin kuin täysillä ja mikä tärkeintä, yleisö rakasti esitystä.
Keskisuomalainen oli tosiaan katsomassa teostamme ja tässä siitä arvostelu:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10203610733684575&set=a.1078094228244.13699.1102892598&type=1&theater
Osin allekirjoitan kriitikon mietteet, mutta osin myös olen eri mieltä. Käsitin kuitenkin että teksti oli ollut mieleinen mutta että hahmoihin olisin voinut satsata enempi, nooh, mielestäni kuitenkin suht. kelpo kritiikki ekaksi kerraksi :)
Muut esitykset menivät sitten omalla painollaan ja toki ohjaajana olin aina katsomassa teosta. En enää antanut palautetta sillä mielestäni Ensi-illan jälkeen vastuu on enempi näyttelijöiden omassa tavassa ajatella ei enää minun. Toki sanoin aina oman mielipiteeni esityksen kokonaiskulusta, oliko se laiskaa vai hyvässä tahdissa etenemistä.
Teos herätti ajatuksia ja hyvä niin. Joskus katsomosta poistui katsoja koska ahdistui liikaa ja olin salaa hieman tyytyväinen siitä. En niinkään sen takia että hän ahdistui vaan siitä, että teos oli niin voimakkaasti vaikuttanut häneen. Martti, Kaya ja Markus vaan näyttelivät niin helvetin hyvin roolinsa.
Kuitenkin viimeisten esitysten aikana tapahtui harmillinen käänne kun Kaya sairastui niin ettei kahta viimeistä esitystä pystytty esittämään. Tietenkään kukaan ei voi sairauksille mitään, mutta tilanteesta jäi kuitenkin hampaankoloon allekirjoittaneelle, sillä moinen teos olisi ansainnut paremman lopun. Noh, tämäkin tietysti on teatterin arkea ja eihän ne asiat tietysti mene aina kuin on suunniteltu valitettavasti. Aries-Teatterin Teatterin Vihaaja kerkesi nähdä 5 esitystä. Kiitos kaikille katsojille jotka tulitte paikalle todistamaan tätä teosta ja niille jotka sitä eivät nähneet, pahoittelen syvästi, mutta lupaan että uudet tuulet puhaltavat piakkoin :)
Nyt ei ole siis Arieksen taiteellisen johtajan aika jäädä tuleen makaamaan vaan ajatuksissa on jo kypsymässä ja valmiina paperille sylkäistäväksi uusi teksti. Komedia, joka tulee olemaan L-teoriaakin parempi (siitä kyllä tulee hankalaa)
Ensin ajattelin että jättäisin tekstit nyt toistaiseksi ja keskityn Neekerinpoikiin ja siihen mitä rakastan tehdä eniten: näytellä. Kuitenkin Vihaajan lopetus noin töksähtäen haastaa minut vielä tekemään yhden teoksen jonka aion saattaa kunnialla loppuun. L-teorian minut sai tekemään halu tehdä onnistunut komedia: onnistuin. Tämän jälkeen minut haastoi halu tehdä vakavampi teos: onnistuin. Periaatteessa olen jo todistanut itselleni pystyväni kirjoittamaan kumpaakin, mutta kuitenkin minua vielä haastaa halu tehdä yksi teos johon aion satsata enemmän kuin aikaisempiin. Kolmas kerta toden sanoo. En vielä tiedä milloin se valmistuu, en vielä tiedä tarkkaan millainen se on enkä sitä ketkä siinä tulevat näyttelemään, mutta sen tiedän että se alkaa nyt!
Mitä sitten kuuluu teatterin ulkopuoliseen elämään? Noh, olen nyt sitten virallisesti muuttanut Martin ja Aten kanssa tähän Jyväskylän Yliopistokadulle asumaan. Pari viikkoa tässä nyt asuneena voin todeta tämän olevan hyvä päätös. Mikäs sen parempi kuin asua kahden parhaan ystävänsä kanssa yhdessä.
Työharjoittelu alkoi myös 11. päivä Finnkinolla. Minua jännitti aivan jumalattomasti kuinka handlaan kassatyöskentelyn kun se on aivan uutta, mutta huomasin jo tunnin jälkeen osaavani perusasiat ja nyt sitä on tullut tehtyä jo puolitoista viikkoa. Toki joka päivä oppii jotain uutta, mutta ei se nyt mitään ydinfysiikkaa ollutkaan.
Finnkino on mukava työpaikka. Porukka siellä on rentoa, ystävällistä ja auttavaista. Yksinkertaisesti mukava ympäristö tulla töihin :) Joka päivä näkee erilaisia ihmisiä ja myös loistavia hahmoja ;) Olen huomannut muuten että olen tehnyt Finnkinolla parhaan roolityöni ikinä: asiakaspalvelijan roolityön. Se miten heittäydyin siihen niin luontevasti yllätti itsenikin. Kumpa kaikkiin rooleihin syventyisi yhtä hyvin ja nopeasti.
Viime viikonloppuna Harjunen, Julia ja Juhis kävivät visiitillä täällä meidän lukaalissa. Juhis on siis minun ja Harjusen inttikaveri ja oli mukava nähdä myös häntä. :)
 |
| Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa :) |
 |
| Kuten Juhis sen sanoi :"Vuodet ne vierivät, mutta ystävyys pysyy" |
Tälläistä tähän elämään. Nyt kun sain taas bloggerin toimimaan niin aloitan kirjoittelemisen tiuhemmin :) Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta jääköön. Aina ehtii tapahtua uutta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)