Jahas, taas on viikko päässyt kulumaan edellisestä päivityksestä. On pitänyt niin kiirettä ettei ole ehtinyt päivitellä ikävä kyllä, mutta onneksi nyt on hieman aikaa.
Viime maanantaina tosiaan juhlimmekin Emmin kanssa vuosipäivää ja kävimme Amarillossa syömässä ja illalla leffassa katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Ihan peruskauraa suomileffaksi. Tykkäsin. Ja mukavana bonuksena sai nähdä leffassa vielä maisteri Palanderinkin pienessä roolissa.
Kävin myös vetämässä improillan Jyväskylän ammattikorkeakoululaisille kyseisenä maanantaina ja oli kyllä mukavaa. Ryhmä oli pieni (8-9 henkeä) mutta se oli juuri sopiva. Ryhmässä oli ihmisiä joilla ei ollut mitään kokemusta teatterista tai improsta aikaisemmin ja oli myös niitä jotka olivat olleet mukana teatterissa. Kaikki olivat mukana täysillä ja oli hyvä meininki. Vedin muutamia improleikkejä/pelejä ja lopuksi katsottiin hieman hahmon rakentelua.
Viime keskiviikkona oli sitten ns. minun enskarini. Ja millainen enskari se minulle olikaan. Aivan uskomaton. Jotenkin tuntui että viimeistään kun näki tuttuja katsomossa (Emmin, mutsin, Kayan, Juhan, Markuksen) sai aivan uudenlaisen energialatauksen ja tunsin olevani uskomattoman hyvässä vireessä läpi esityksen. Hyvä niin. Tavoitehan on aina tarjota parasta mahdollista.
Emmi oli täällä keskiviikosta eiliseen ja tuli vielä katsomaan toisenkin esityksemme eri miehityksellä. Nyt päivät ovat helpottaneet kun ei ole muuta päivisin kuin iltaisin esitykset. Päivisin on saanut levätä enemmän, mutta töitäkin on ollut mm. ennakkotehtävien parissa.
Eilen meillä alkoi parin päivän loma tiistaihin asti, jolloin on taas esitys. Kävin eilen Helsingin Domissa katsomassa FCF:n tapahtuman The Gods of the Northin. Hieno show, vaikka meninkin sinne puolessa välissä. Oli hienoa nähdä välillä suomalaisten trikoohalailua amerikkalaisen vastapainoksi. Tuli fiilis jälleen että miksei sitä itsekin kouluttautuisi moiseen? Nooh, ehkäpä jätän kehät toisille ja pidän lavat itselläni. Se on ihan hyvä diili. Toistaiseksi.
En mennyt Laukaaseen tänä viikonloppuna, vaan ajattelin jäädä tänne tekemään töitä. Eilen kävin muutamilla Wanhassa Mestarissa ja otin vapauden tänään nukkua kolmeen asti päivällä. Sain sopivasti kuitattua univelkaakin samalla. Tänään olenkin sitten tehnyt kirjallisia töitä. Yoshi Oidaa sain hyvin eteenpäin ja sain myös tehtyä Metropolian ennakkotehtävät. Nyt sitten vain huomenna lähettämään postiin ne. Niin siis haen myös Teakin lisäksi Metropoliaan Teatteri-ilmaisu ohjaajaksi, kuten viimekin vuonna. Turpiin tuli viimeksi, tosin kokemuksen puute oli silloin aikamoinen. Katotaan onko sitä vuodessa yhtään kehittynyt.
Metropolian ja Teakin lisäksi olen hakenut myös Jyväskylään ammattikouluun. Kyllä, siis suomeksi ihan amikseen. Jaa mikäkö ala? Liiketalous. Olihan se aika nöyrää kaivaa lukion päättötodistus ja ladella sieltä kurssien numeroita hakulomakkeeseen. Täytyy myöntää että sitä vielä vuosi sitten olisi nauranut moiselle idealle vedet silmissä mutta toisaalta, pakkohan se on jokin pohja hommattava. Ei voi luottaa siihen että läpimurto taiteen saralla tapahtuisi. Amiksessa on se hyvä puoli että ammatin saa kahdessa vuodessa kun on lukiopohja. Ammattikorkeaan en kuitenkaan hakenut merkonomiksi, koska ala ei kuitenkaan ole sitä mitä oikeasti haluan, joten miksi tuhlata 4-5 vuotta opiskellen alaa joka ei kiinnosta?
Huomenna on vielä vapaapäivä ja ajattelinkin pyhittää sen Peer Gunthille (en osaa tehdä sitä saksalaista u:ta vai onko se y?) Teakin tanssisoololla pyyhin persettä kun keksin uudet sanat. Mietin monta iltaa mistä laulan biisissäni. Mietin että sen pitäisi olla jotain hienoa ja syvää joka varmasti koskettaa, mutta sitten päätin että vitut. Miksi teen sellaista mikä ei minua miellytä tai kosketa? Miksen tekisi jotain millä on jokin pieni sanoma ja joka on totta? Siispa kirjoitin uudet sanat joihin olin lopuksi tyytyväinen ja jos minä olen tyytyväinen niihin, niin se saa kelvata myös muille. :)
Nyt ajattelin rentoutua ja katsella amerikkalaista showpainia, niin jaksaa sitten huomenna työskennellä :P
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Onnistunut Kirsikkatarha...ja bileet!
Jep jep, Kirsikkatarhan perjantainen enskari meni todella hyvin. Meininkiä ja menoa riitti ja saimme vedettyä loistavan ensimmäisen julkisen esityksen. Tästä on keskiviikkona hyvä jatkaa.
Enkarin jälkeen ilta jatkui enskaribileiden merkeissä. Viina ja kalja virtasi ja tanssimusiikki pauhasi juhlasalissa aamuun asti. Itse biletin kuuteen ja silloin oli jo mentävä petiin muutamaksi tunniksi nukkumaan, koska 12 aikaan piti lähteä bussilla Jyväskylää kohti.
Ennen enskaribileitä meillä oli vielä enskarilahjojen jako. Olimme ostaneet maisterillemme Bonsaipuun (Kirsikkapuuta ei löytynyt) lisäksi apuohjaaja Eskulle teimme taulun, jossa oli meidän kaikkien kädenjälki ja lavastaja Chanelille jokainen meistä kirjoitti oman kirjeen.
Itse sain ensi-iltalahjan Carita Von Weissenfeltilta. Tahtosinkin vielä kerran kiittää häntä loistavasta lahjasta ja kauniista sanoistaan. Hän muisti minun manifestini teatterin viihteellisyyden puolesta, ja oli hommannt minulle ns. viihdepaketin joka sisälsi karkin ja elokuvien lisäksi kahden päivän lipun FCF:n (Fight Club Finland) Domination tapahtumaan. En olekaan koskaan, vaikka suuri showpainin ystävä olenkin, ollut seuraamassa suomalaisia nimiä painimassa, joten ehkä on nyt korkea aika kokea sekin. Kiitos Carita!
Tahtoisin kiittää myös Kospalan Veeraa sekä Amanda Paloa. Kopsalaa hänen antamastaan kirjeestä ja sen sisällöstä. Paloa taas siitä, että hän ilmaisi halunsa tehdä kanssani jatkossakin yhteistyötä teattein saralla ja se tuntui oikeasti tosi hyvältä ja merkkasi minulle paljon, varsinkin kun Amandaa kohtaan minulla on suurin ihailu ja kunnioitus meidän luokaltamme, niin tuo hänen lauseensa oli minulle erittäin arvokas.
Eilen sitten saavuin Jyväskylään hyvin ansaitussa darrendaalenissa ja tulimme Emmin kanssa Laukaaseen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä viettämään Emmin ja minun vuosipäivää :) <3 tosin se oikea päivä on vasta 20. päivä, mutta olen silloin Lahdessa. Kylläpä aika menee nopeasti!
Huomenna vierailen myös pitämässä improillan Jyväskylän ammattikorkeakoululaisten omalle improryhmälle niin sanottuna vierailevana tähtenä. Erja pitää sitä siellä yleensä, mutta huomenna on poikkeuskerta.
Mitä tulee Ariekseen, Emmi on juuri viimestelemässä logoamme ja Y-paperit laitoin viime torstaina menemään. Odottelen y-tunnusta ensi viikon alussa saapuvaksi (jos nyt ei jotain ongelmia ilmene). Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan!
Enkarin jälkeen ilta jatkui enskaribileiden merkeissä. Viina ja kalja virtasi ja tanssimusiikki pauhasi juhlasalissa aamuun asti. Itse biletin kuuteen ja silloin oli jo mentävä petiin muutamaksi tunniksi nukkumaan, koska 12 aikaan piti lähteä bussilla Jyväskylää kohti.
Ennen enskaribileitä meillä oli vielä enskarilahjojen jako. Olimme ostaneet maisterillemme Bonsaipuun (Kirsikkapuuta ei löytynyt) lisäksi apuohjaaja Eskulle teimme taulun, jossa oli meidän kaikkien kädenjälki ja lavastaja Chanelille jokainen meistä kirjoitti oman kirjeen.
Itse sain ensi-iltalahjan Carita Von Weissenfeltilta. Tahtosinkin vielä kerran kiittää häntä loistavasta lahjasta ja kauniista sanoistaan. Hän muisti minun manifestini teatterin viihteellisyyden puolesta, ja oli hommannt minulle ns. viihdepaketin joka sisälsi karkin ja elokuvien lisäksi kahden päivän lipun FCF:n (Fight Club Finland) Domination tapahtumaan. En olekaan koskaan, vaikka suuri showpainin ystävä olenkin, ollut seuraamassa suomalaisia nimiä painimassa, joten ehkä on nyt korkea aika kokea sekin. Kiitos Carita!
Tahtoisin kiittää myös Kospalan Veeraa sekä Amanda Paloa. Kopsalaa hänen antamastaan kirjeestä ja sen sisällöstä. Paloa taas siitä, että hän ilmaisi halunsa tehdä kanssani jatkossakin yhteistyötä teattein saralla ja se tuntui oikeasti tosi hyvältä ja merkkasi minulle paljon, varsinkin kun Amandaa kohtaan minulla on suurin ihailu ja kunnioitus meidän luokaltamme, niin tuo hänen lauseensa oli minulle erittäin arvokas.
Eilen sitten saavuin Jyväskylään hyvin ansaitussa darrendaalenissa ja tulimme Emmin kanssa Laukaaseen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä viettämään Emmin ja minun vuosipäivää :) <3 tosin se oikea päivä on vasta 20. päivä, mutta olen silloin Lahdessa. Kylläpä aika menee nopeasti!
Huomenna vierailen myös pitämässä improillan Jyväskylän ammattikorkeakoululaisten omalle improryhmälle niin sanottuna vierailevana tähtenä. Erja pitää sitä siellä yleensä, mutta huomenna on poikkeuskerta.
Mitä tulee Ariekseen, Emmi on juuri viimestelemässä logoamme ja Y-paperit laitoin viime torstaina menemään. Odottelen y-tunnusta ensi viikon alussa saapuvaksi (jos nyt ei jotain ongelmia ilmene). Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan!
 |
| Arieksen logo |
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Ei liian vakavasti
Kirsikkatarhan kenraali on takanapäin ja se meni oikein hyvin. Aimo harppaus on tultu eteenpäin jos vertaa viime perjantaiseen "Ö-luokan dubbausesitykseen". Tempo pysyi koko ekan puoliajan sutjakkana. Sitä on jo ajat sitten alkanut luottaa ryhmän toimintaan ja siihen että kaikki tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Itse soisin ensi-illan olevan jo vaikka huomenna, mutta ehkäpä hyvää kannattaa odottaa. Huomenna vielä ennakko kakkosille ja perjantaina starttaavat julkiset ja viralliset esitykset.
Suuri helpotus koetti pari päivää sitten kun keksin Teakin tanssini, tai ainakin jo jonkinlaisen rungon siihen. Kävin eilen kokeilemassa sitä yöllä salissa miten se toimii ja se toimi paremmin kuin olin ajatellut tai lähinnä kokeilin sitä miten luontevasti liike vaihtuu seuraavaan. Kiitos vain Meri- Tuuli Risbergille. Opetuksistasi on ollut kosolti apua. Olet kultaakin kalliimpi!
Kuluneella viikolla ei ole voinut välttyä kuulemasta kollegoideni (hieno sana muuten, parempi kuin sana "luokkalaisteni") ahdistelua ja stressausta Teakin pääsykoetehtävistä. "Ootko jo lähettäny?" "Voi vittu, ku pitäs vielä käydä tulostaa paperit, miten mä ehin?" tai "En kerenny viedä tänään postiin, kerkeeköhän nämä enää perille?"
Olen itsekseni mietiskellyt tämän viikon muutenkin tuota vouhkaamista ja ahdistelua ja stressaamista mikä minun käsittääkseni on ihmisillä ei vain teakista vaan myös Kirsikkatarhasta. Ohimennen joskus kuullut keskustelua "Miten oot miettiny sun roolihenkilön kannalta tällästä ja tällästä juttua?" tai että "Mitä sait tänään uutta irti tai mitä oivalsit henkilöstäsi?" "Miten mä selviän ku esitykset alkaa, ahdistaa?" Itse ajattelen aina mielessäni: "Älä mieti, vaan näyttele".
Minun on pakko kirjoittaa tänne mitä itse ajattelen tuosta kaikesta: ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä ne paperit sinne Teakkiin ehtivät jos niin on tarkoitettu. Ja kyllä se Kirsikkatarhan esitys menee hyvin, jos niin on tarkoitettu. Tarkoitan että ei pidä menettää yöuniaan jos oli harjoituksissa hukassa tai teki jotain väärin tai ei pystynyt keskittymään, noh, se on ollutta ja mennyttä ja huomenna sitten uudestaan ja toivottavasti paremmin. Okei, itekin hieman ahdistelin sitä vitun tanssia, mutta samana iltana tuo tuli jo mieleeni joten eipä hätää. Murehdin siis turhia.
Otan teatterin tekemisen tosissaan mutten vakavasti. Minä itse henkilökohtaisesti en osaa (onneksi) ahdistella näytökseen menemistä vaikka olisi ollut vähän harjoitusaikaa. Silloin vaan laitetaan kaikki peliin ja toivotaan että se riittää ja muistetaan pitää hauskaa. Heh, produktiossamme Mirri Pois (loistaava esitys muuten) valot, äänet, lavasteet, puvut, kohtaukset jne. olivat kaikki prikulleen kunnossa 8 tuntia ennen enskaria, joten en osaa stressailla lavalle menemistä tässä tilanteessa. Toki jännittää saa mutta jännitys ja ahdistus ovat kaksi eri asiaa. En tarkoita että kaikki kollegani täällä nyt ahdistelisivat mutta joskus kuullut vain sattumalta jonkun ahdistelevan ja se jotenkin tuntuu hassulta minusta. Ehkä juuri siksi kun itse ei vain osaa ahdistella. Ei tässä kuitenkaan hengen hätää ole.
Olen muuten tyytyväinen Gajev- hahmoni kehitykseen näiden viikkojen aikana. Ensin kun aloitimme en ottanut oikein siitä selvää, ja nyt siitä on muokkautunut hmm... no, aikas hupihahmo, minusta. Kaikki nuo pienet yksityiskohdat, tai helvetti pitäisiköhän nyt käyttää ihan sitä hienoa sanaa, detaljet, joita olen kokeellisuudessani lisännyt hahmoon, toimivat minusta ja niille löytyy helposti selityskin. Herranjumala, tässäkö sitä kuuluisaa roolinrakentelua onkin tapahtunut. Ja ihan huomaamatta. Minä joka en omissa ensimmäisissä produktioissani syventänyt hahmojani vaan jätin ne ikään kuin kesken. Aijai, miten sitä olisi päässyt pitkälle monessa roolissa.
Yksi asia mistä on ollut puhetta on lavalla olo ja siitä miten vaikeaa on näytellä. En osaa ajatella sitä että näytteleminen on vaikeaa. Tai siis kun henkilökohtaisesti ajattelen aina näin: lyön roolin päälle ja ajattelen mitenköhän tämä hahmo nyt suhtautuisi tuohon toiseen kun se puhuu nyt noin, sitten kun olen miettinyt sen, luon päässäni kuvitelman siitä reaktiosta, minkä uskoisin roolihenkilöni tekevän ja sitten tuotan sen. Ja siis tämä tapahtuu sekunnin murto-osassa. Tai kun teen yksin vaikka monologia, mietin ensin päässäni miten haluaisin itse nähdä sen esitettävän yksityiskohtia myöten ja sitten matkin mielikuvaani ja totean että jos se kelpaa minulle, se kelpaa esitettävällekin. Ei se ole niin vaikeaa. Näytteleminen siis. Olen nyt tullut siihen tulokseen. Todisteena voin aina käyttää sitä että MINÄ olen opiskelemässä TÄÄLLÄ. Eiköhän sekin kerro jotain, ettei se teatteri mitään ydinfysiikkaa ole. Minusta ei pidä ajatella liikaa vaan tekee ja se ensimmäinen ajatus on yleensä toimivin ja luontevin ainakin itsellä. Tietysti aina voi näytellä paremmin, en sitä sano. Mutta se onkin sitten toinen juttu.
Suuri helpotus koetti pari päivää sitten kun keksin Teakin tanssini, tai ainakin jo jonkinlaisen rungon siihen. Kävin eilen kokeilemassa sitä yöllä salissa miten se toimii ja se toimi paremmin kuin olin ajatellut tai lähinnä kokeilin sitä miten luontevasti liike vaihtuu seuraavaan. Kiitos vain Meri- Tuuli Risbergille. Opetuksistasi on ollut kosolti apua. Olet kultaakin kalliimpi!
Kuluneella viikolla ei ole voinut välttyä kuulemasta kollegoideni (hieno sana muuten, parempi kuin sana "luokkalaisteni") ahdistelua ja stressausta Teakin pääsykoetehtävistä. "Ootko jo lähettäny?" "Voi vittu, ku pitäs vielä käydä tulostaa paperit, miten mä ehin?" tai "En kerenny viedä tänään postiin, kerkeeköhän nämä enää perille?"
Olen itsekseni mietiskellyt tämän viikon muutenkin tuota vouhkaamista ja ahdistelua ja stressaamista mikä minun käsittääkseni on ihmisillä ei vain teakista vaan myös Kirsikkatarhasta. Ohimennen joskus kuullut keskustelua "Miten oot miettiny sun roolihenkilön kannalta tällästä ja tällästä juttua?" tai että "Mitä sait tänään uutta irti tai mitä oivalsit henkilöstäsi?" "Miten mä selviän ku esitykset alkaa, ahdistaa?" Itse ajattelen aina mielessäni: "Älä mieti, vaan näyttele".
Minun on pakko kirjoittaa tänne mitä itse ajattelen tuosta kaikesta: ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä ne paperit sinne Teakkiin ehtivät jos niin on tarkoitettu. Ja kyllä se Kirsikkatarhan esitys menee hyvin, jos niin on tarkoitettu. Tarkoitan että ei pidä menettää yöuniaan jos oli harjoituksissa hukassa tai teki jotain väärin tai ei pystynyt keskittymään, noh, se on ollutta ja mennyttä ja huomenna sitten uudestaan ja toivottavasti paremmin. Okei, itekin hieman ahdistelin sitä vitun tanssia, mutta samana iltana tuo tuli jo mieleeni joten eipä hätää. Murehdin siis turhia.
Otan teatterin tekemisen tosissaan mutten vakavasti. Minä itse henkilökohtaisesti en osaa (onneksi) ahdistella näytökseen menemistä vaikka olisi ollut vähän harjoitusaikaa. Silloin vaan laitetaan kaikki peliin ja toivotaan että se riittää ja muistetaan pitää hauskaa. Heh, produktiossamme Mirri Pois (loistaava esitys muuten) valot, äänet, lavasteet, puvut, kohtaukset jne. olivat kaikki prikulleen kunnossa 8 tuntia ennen enskaria, joten en osaa stressailla lavalle menemistä tässä tilanteessa. Toki jännittää saa mutta jännitys ja ahdistus ovat kaksi eri asiaa. En tarkoita että kaikki kollegani täällä nyt ahdistelisivat mutta joskus kuullut vain sattumalta jonkun ahdistelevan ja se jotenkin tuntuu hassulta minusta. Ehkä juuri siksi kun itse ei vain osaa ahdistella. Ei tässä kuitenkaan hengen hätää ole.
Olen muuten tyytyväinen Gajev- hahmoni kehitykseen näiden viikkojen aikana. Ensin kun aloitimme en ottanut oikein siitä selvää, ja nyt siitä on muokkautunut hmm... no, aikas hupihahmo, minusta. Kaikki nuo pienet yksityiskohdat, tai helvetti pitäisiköhän nyt käyttää ihan sitä hienoa sanaa, detaljet, joita olen kokeellisuudessani lisännyt hahmoon, toimivat minusta ja niille löytyy helposti selityskin. Herranjumala, tässäkö sitä kuuluisaa roolinrakentelua onkin tapahtunut. Ja ihan huomaamatta. Minä joka en omissa ensimmäisissä produktioissani syventänyt hahmojani vaan jätin ne ikään kuin kesken. Aijai, miten sitä olisi päässyt pitkälle monessa roolissa.
Yksi asia mistä on ollut puhetta on lavalla olo ja siitä miten vaikeaa on näytellä. En osaa ajatella sitä että näytteleminen on vaikeaa. Tai siis kun henkilökohtaisesti ajattelen aina näin: lyön roolin päälle ja ajattelen mitenköhän tämä hahmo nyt suhtautuisi tuohon toiseen kun se puhuu nyt noin, sitten kun olen miettinyt sen, luon päässäni kuvitelman siitä reaktiosta, minkä uskoisin roolihenkilöni tekevän ja sitten tuotan sen. Ja siis tämä tapahtuu sekunnin murto-osassa. Tai kun teen yksin vaikka monologia, mietin ensin päässäni miten haluaisin itse nähdä sen esitettävän yksityiskohtia myöten ja sitten matkin mielikuvaani ja totean että jos se kelpaa minulle, se kelpaa esitettävällekin. Ei se ole niin vaikeaa. Näytteleminen siis. Olen nyt tullut siihen tulokseen. Todisteena voin aina käyttää sitä että MINÄ olen opiskelemässä TÄÄLLÄ. Eiköhän sekin kerro jotain, ettei se teatteri mitään ydinfysiikkaa ole. Minusta ei pidä ajatella liikaa vaan tekee ja se ensimmäinen ajatus on yleensä toimivin ja luontevin ainakin itsellä. Tietysti aina voi näytellä paremmin, en sitä sano. Mutta se onkin sitten toinen juttu.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Alle viikko Kirsikkatarhaan
Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Ensi viikon perjantaina se sitten koittaa viimein. On sitä odotettu, minä ainakin!
Viikonlopun kävin vielä kotona vetämässä viimeisen kerran henkeä, ennen enskaria. Edessä on työntäyteinen viikko. Paljon harjoituksia ja pitkää päivää, mutta eiköhän sen kestä, kun pitää päämäärän mielessä.
Viikonloppu meni mukavasti Emmin luona ja Laukaassa. Kun tulin lauantaiaamuna Laukaaseen, kotona odotti todellakin suuri yllätys. Laukaan kunta oli nimittänyt minut vuoden 2013 aktiiviseksi nuoreksi toimijaksi ja vielä tuli kutsu Jämsään juhliin ja joitain palkintoja vastaanottamaan. Ensin ajattelin koko hommaa vitsiksi, mutta sitten kun lukasin läpi paperin niin tajusin että ei helvetti, tämä tosiaan on oikea kutsu. Kiitosta vaan Laukaan kunta tästä kunniasta! Nähtävästi Verivelka ja Vitsit Vähissä produktiot antoivat ihmisille sittenkin jotain. Sääli etten päässyt juhliin, koska perjantaina olimme Kirsikkatarhan kimpussa iltaan asti.
Lauantai-iltana kävin Laukaan teatterin improillassa. Tämä oli osa Metropolian tapahtumapassiennakkotehtävää. Oli mukavaa nähdä kasvattiteatterinsa vanhoja tuttuja ja myös uusia nuoria kasvoja lavalla. Ja näyttääpi siltä, että roolihommia pukkaisi ensi jouluun asti, mikäli vielä Laukaassa oleskelen ensi syksynä, joten mikäpä siinä. Valitettavasti en voine paljastaa produktiosta vielä enempää, koska lupailin hiljaisuutta, mutta tämä oli taas tälläinen perus "tarjous, mistä oli vaikea kieltäytyä"-keissi.
Mitä tulee Ariekseen, pienten mutkien jälkeen Y-tunnus paperit ovat täytetty ja menevät huomenna postiin. Edistystä! Nyt sitten odottelen tunnusta ja laitamme perustamispaperit vetämään.
Viikonlopun kävin vielä kotona vetämässä viimeisen kerran henkeä, ennen enskaria. Edessä on työntäyteinen viikko. Paljon harjoituksia ja pitkää päivää, mutta eiköhän sen kestä, kun pitää päämäärän mielessä.
Viikonloppu meni mukavasti Emmin luona ja Laukaassa. Kun tulin lauantaiaamuna Laukaaseen, kotona odotti todellakin suuri yllätys. Laukaan kunta oli nimittänyt minut vuoden 2013 aktiiviseksi nuoreksi toimijaksi ja vielä tuli kutsu Jämsään juhliin ja joitain palkintoja vastaanottamaan. Ensin ajattelin koko hommaa vitsiksi, mutta sitten kun lukasin läpi paperin niin tajusin että ei helvetti, tämä tosiaan on oikea kutsu. Kiitosta vaan Laukaan kunta tästä kunniasta! Nähtävästi Verivelka ja Vitsit Vähissä produktiot antoivat ihmisille sittenkin jotain. Sääli etten päässyt juhliin, koska perjantaina olimme Kirsikkatarhan kimpussa iltaan asti.
Lauantai-iltana kävin Laukaan teatterin improillassa. Tämä oli osa Metropolian tapahtumapassiennakkotehtävää. Oli mukavaa nähdä kasvattiteatterinsa vanhoja tuttuja ja myös uusia nuoria kasvoja lavalla. Ja näyttääpi siltä, että roolihommia pukkaisi ensi jouluun asti, mikäli vielä Laukaassa oleskelen ensi syksynä, joten mikäpä siinä. Valitettavasti en voine paljastaa produktiosta vielä enempää, koska lupailin hiljaisuutta, mutta tämä oli taas tälläinen perus "tarjous, mistä oli vaikea kieltäytyä"-keissi.
Mitä tulee Ariekseen, pienten mutkien jälkeen Y-tunnus paperit ovat täytetty ja menevät huomenna postiin. Edistystä! Nyt sitten odottelen tunnusta ja laitamme perustamispaperit vetämään.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Luomisen tuskaa (Teakin ahdistelua)
14 tunnin työpäivä Kirsikkatarhan parissa takana, mutta vielä on virtaa datailuun. Aina on!
Tänä päivänä saimme 3.näytöksen pakettiin. Siitä tuli hieno näytös. Enää jäljellä 4. näytös ja sekin on oikeastaan jo päätetty miten se tulee suurinpiirtein menemään. Kirsikkatarha alkaa olla pian jo kukassaan. Oma henkilökohtainen suosikkinäytökseni on kuitenkin 2.näytös. Se tuntuu minusta kaikkein selkeimmältä ja omasta mielestäni se on toimivin, hauskin ja viihdyttävin! Myös valoja ripusteltiin tänään jo kattoon.
Luomisen tuskaa ei minulla esiinny kuitenkaan tällä erää Kirsikkatarhan suhteen vaan peräti Teakin 2. vaiheen tehtävien suhteen. Ah, Teak! Tuo näyttelijöiden Wrestlemania jonka neljänteen vaiheeseen ja lopulta sieltä sisään jokainen näyttelijäksi ryhtyvä halajaa (ainakin useimmat).
Se on taas se aika vuodesta kun pitäisi sielläkin suunnalla käydä naamaansa näyttämässä että vielä henki minussakin pihisee. Eipä siinä, siellä on kyllä ollut mukava aina käydä. Ehkä sen tekevät se hyvä tunnelma ja mukavantuntuiset ihmiset ketkä siellä ovat, en tiedä.
Minun suurin heikkous on aina ollut laulaminen. Ja juuri tuo teakin laulu + tanssitehtävä onkin minulle se kaikkein haastavin. Heh, minulle ei tuota ongelmia koota tai keksiä monologeja tai pieniä parin minuutin esityksiä tai opetella dialogeja, mutta tanssi ja laulu tuntuvat vitummoiselta haasteelta. Niin se on ollut joka vuosi. Täytyy löytää inspiraatio. En vielä tiedä missä se on, se täytyy vaan etsiä. Sen tiedän, että biisini nimi on "muutos".
Oikeastaan minun ainut päämääräni on Teakissa päästä pidemmälle kuin ennen, eli 2. vaiheen iltapäivään. Silloin olen ylittänyt itseni ja olo tuntuisi voittajalta. Mutta ennen kuin joku ehtii ajatella että jauhan suun täydeltä paskaa, selvennettäköön että totta kai unelma on aina päästä loppuun asti ja tietysti teen kaikkeni sen eteen, mutta toisaalta olen sen verran realisti ja skeptinen että tiedostan omat taitoni ja rajani. Toivoahan saa aina ja pitääkin, mutta minä olen voittaja jos pääsen iltapäivään :)
Nyt kun muistelee edellisvuosien laulua ja tanssia, voisin hävetä silmät päästäni. Tässäkin huomaa miten paljon sitä täällä Lahdessa on oppinut ja huomannut nyt että miten vähän sitä loppupeleissä teatterista tietääkään. Luulin että tiedän enemmän, mutta täällä oloni aikana olen kokenut aikamoisen läsäyksen avokämmenestä kasvoille sen suhteen. Välillä tuntuu että muut tietävät paljon enemmän ja tullut fiilis että mitäs vittua minä täällä teen tyhmentämässä porukkaa. Noo, toisaalta, parempi oppia myöhään asioita kuin ei milloinkaan. Oli huojentavaa eilen kuulla Lauri Siiralan lause "Mitä et tiedä, ei sinun tarvitsekaan tietää, vielä" Tuohon on hyvä tuudittautua ja voin puolustautua sillä. Heh, kiitti Lartsa!
Noh, ehkäpä se biisikin tästä alkaa lutviutua kaaliin. Täytyy vain miettiä. Oikeastaan ainut mitä voin käyttää siihen, on tämän aamun harjoite. Meidän piti miettiä meidän paras puolemme ja esittää se liikkeellisesti. Valitsin parhaaksi puolekseni yksinkertaiseti oman itseni. Koska uskon että olemalla oma itseni ja omaavalla oman ajatusmaailmani ja visioni pystyn niillä saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Minun paras puoleni on siis se, että olen oma itseni ja pidän sen mielessä tehdessäni tanssia. Töitä riittää mutta ehkäpä lopussa kiitos seisoo. Ehkä.
Tänä päivänä saimme 3.näytöksen pakettiin. Siitä tuli hieno näytös. Enää jäljellä 4. näytös ja sekin on oikeastaan jo päätetty miten se tulee suurinpiirtein menemään. Kirsikkatarha alkaa olla pian jo kukassaan. Oma henkilökohtainen suosikkinäytökseni on kuitenkin 2.näytös. Se tuntuu minusta kaikkein selkeimmältä ja omasta mielestäni se on toimivin, hauskin ja viihdyttävin! Myös valoja ripusteltiin tänään jo kattoon.
Luomisen tuskaa ei minulla esiinny kuitenkaan tällä erää Kirsikkatarhan suhteen vaan peräti Teakin 2. vaiheen tehtävien suhteen. Ah, Teak! Tuo näyttelijöiden Wrestlemania jonka neljänteen vaiheeseen ja lopulta sieltä sisään jokainen näyttelijäksi ryhtyvä halajaa (ainakin useimmat).
Se on taas se aika vuodesta kun pitäisi sielläkin suunnalla käydä naamaansa näyttämässä että vielä henki minussakin pihisee. Eipä siinä, siellä on kyllä ollut mukava aina käydä. Ehkä sen tekevät se hyvä tunnelma ja mukavantuntuiset ihmiset ketkä siellä ovat, en tiedä.
Minun suurin heikkous on aina ollut laulaminen. Ja juuri tuo teakin laulu + tanssitehtävä onkin minulle se kaikkein haastavin. Heh, minulle ei tuota ongelmia koota tai keksiä monologeja tai pieniä parin minuutin esityksiä tai opetella dialogeja, mutta tanssi ja laulu tuntuvat vitummoiselta haasteelta. Niin se on ollut joka vuosi. Täytyy löytää inspiraatio. En vielä tiedä missä se on, se täytyy vaan etsiä. Sen tiedän, että biisini nimi on "muutos".
Oikeastaan minun ainut päämääräni on Teakissa päästä pidemmälle kuin ennen, eli 2. vaiheen iltapäivään. Silloin olen ylittänyt itseni ja olo tuntuisi voittajalta. Mutta ennen kuin joku ehtii ajatella että jauhan suun täydeltä paskaa, selvennettäköön että totta kai unelma on aina päästä loppuun asti ja tietysti teen kaikkeni sen eteen, mutta toisaalta olen sen verran realisti ja skeptinen että tiedostan omat taitoni ja rajani. Toivoahan saa aina ja pitääkin, mutta minä olen voittaja jos pääsen iltapäivään :)
Nyt kun muistelee edellisvuosien laulua ja tanssia, voisin hävetä silmät päästäni. Tässäkin huomaa miten paljon sitä täällä Lahdessa on oppinut ja huomannut nyt että miten vähän sitä loppupeleissä teatterista tietääkään. Luulin että tiedän enemmän, mutta täällä oloni aikana olen kokenut aikamoisen läsäyksen avokämmenestä kasvoille sen suhteen. Välillä tuntuu että muut tietävät paljon enemmän ja tullut fiilis että mitäs vittua minä täällä teen tyhmentämässä porukkaa. Noo, toisaalta, parempi oppia myöhään asioita kuin ei milloinkaan. Oli huojentavaa eilen kuulla Lauri Siiralan lause "Mitä et tiedä, ei sinun tarvitsekaan tietää, vielä" Tuohon on hyvä tuudittautua ja voin puolustautua sillä. Heh, kiitti Lartsa!
Noh, ehkäpä se biisikin tästä alkaa lutviutua kaaliin. Täytyy vain miettiä. Oikeastaan ainut mitä voin käyttää siihen, on tämän aamun harjoite. Meidän piti miettiä meidän paras puolemme ja esittää se liikkeellisesti. Valitsin parhaaksi puolekseni yksinkertaiseti oman itseni. Koska uskon että olemalla oma itseni ja omaavalla oman ajatusmaailmani ja visioni pystyn niillä saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Minun paras puoleni on siis se, että olen oma itseni ja pidän sen mielessä tehdessäni tanssia. Töitä riittää mutta ehkäpä lopussa kiitos seisoo. Ehkä.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Lomalta palattu jälleen ja on aika keskittyä olennaiseen, eli ensi viikon perjantaina (15.3) koittavaan Kirsikkatarhan enskariin!
Hiihtoloman loppu meni myös mukavasti. Saksan Berliinissä tosiaan olimme Emmin kanssa maanantaista torstaihin. Aika meni todella nopiaan ja olisi siellä mennyt vielä toinen mokoma. Tuntuu ettei kerennyt käydä kuin muutamassa paikassa. Niin paljon nähtävää. Oikein yllätti miten hyvin osasimme kulkea Emmin kanssa Berliinin S-bahn ja U-bahn - metroilla. Emmi varsinkin oli ottanut selvää etukäteen asioista, minä en. Siksi olinkin enemmän ulaalla :P
Reissun kohokohta oli ehkä juuri se kun pääsi käymään muurilla. Täynnä graffiteja, muttei suinkaan mitään tuherruksia vaan tosi hienoja taideteoksia. Olut oli halpaa eikä tosiaankaan ollut mitään tiskivettä. Myös yökerhossa tuli vierailtua tiistai-iltana.
Nyt sitten alkaa viimeiset puristukset Kirsikkatarhassa. Tarkoituksenahan on toteuttaa elämää suurempi elämys ja oma henkilökohtainen missioni on tehdä ainutlaatuinen Gajev, jollaista ei ole vielä nähty!
Tulkaahan toki kaikki kynnelle kykenevät tsekkaamaan!
Tsehov-Alhorinne: KIRSIKKATARHA
Liput 10/5€
KATSOMOSSA VAIN 55 PAIKKAA JOTEN VARAA LIPPUSI AJOISSA NUMEROSTA 03-87810!
ESITYKSET:
pe 15.3.
ke 20.3.
to 21.3.
pe 22.3.
la 23.3.KLO 15
ti 26.3.
ke 27.3. KLO 12.30
ke 3.4.
to 4.4.
pe 5.4.
la 6.4. KLO 15
ke 10.4.
to 11.4.
pe 12.4.
la 13.4. KLO 15
Esitykset kello 19 ellei toisin mainittu.
ESIINTYJÄT:
Anna Böhm, Eric Barco, Ida Fleming, Samppa Heikkinen, Joni Hyvönen, Joel Härkönen, Tatu Järvinen, Milla Kuikka, Petra Niskanen, Irina Nuutinen, Amanda Palo, Otto Pilli, Kaisa Rajahalme, Jaakko Repola, Niklas Söderström, Aliina Tella, Tuomas Vaahtoluoto, Jade Viljamaa, Carita von Weissenfelt.
Hiihtoloman loppu meni myös mukavasti. Saksan Berliinissä tosiaan olimme Emmin kanssa maanantaista torstaihin. Aika meni todella nopiaan ja olisi siellä mennyt vielä toinen mokoma. Tuntuu ettei kerennyt käydä kuin muutamassa paikassa. Niin paljon nähtävää. Oikein yllätti miten hyvin osasimme kulkea Emmin kanssa Berliinin S-bahn ja U-bahn - metroilla. Emmi varsinkin oli ottanut selvää etukäteen asioista, minä en. Siksi olinkin enemmän ulaalla :P
Reissun kohokohta oli ehkä juuri se kun pääsi käymään muurilla. Täynnä graffiteja, muttei suinkaan mitään tuherruksia vaan tosi hienoja taideteoksia. Olut oli halpaa eikä tosiaankaan ollut mitään tiskivettä. Myös yökerhossa tuli vierailtua tiistai-iltana.
 |
| Berliinin muurilla |
 |
| Olihan se nyt ihan pakko! |
Nyt sitten alkaa viimeiset puristukset Kirsikkatarhassa. Tarkoituksenahan on toteuttaa elämää suurempi elämys ja oma henkilökohtainen missioni on tehdä ainutlaatuinen Gajev, jollaista ei ole vielä nähty!
Tulkaahan toki kaikki kynnelle kykenevät tsekkaamaan!
Tsehov-Alhorinne: KIRSIKKATARHA
Liput 10/5€
KATSOMOSSA VAIN 55 PAIKKAA JOTEN VARAA LIPPUSI AJOISSA NUMEROSTA 03-87810!
ESITYKSET:
pe 15.3.
ke 20.3.
to 21.3.
pe 22.3.
la 23.3.KLO 15
ti 26.3.
ke 27.3. KLO 12.30
ke 3.4.
to 4.4.
pe 5.4.
la 6.4. KLO 15
ke 10.4.
to 11.4.
pe 12.4.
la 13.4. KLO 15
Esitykset kello 19 ellei toisin mainittu.
ESIINTYJÄT:
Anna Böhm, Eric Barco, Ida Fleming, Samppa Heikkinen, Joni Hyvönen, Joel Härkönen, Tatu Järvinen, Milla Kuikka, Petra Niskanen, Irina Nuutinen, Amanda Palo, Otto Pilli, Kaisa Rajahalme, Jaakko Repola, Niklas Söderström, Aliina Tella, Tuomas Vaahtoluoto, Jade Viljamaa, Carita von Weissenfelt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)