Nyt on loppuilta aikaa rauhoittua ja rentoutua kotona koneen ääressä. Koko päivän ollu taas menossa ja huomennakin tekemistä riittää. Ensi viikolla alkaa muuten syysloma koulussa joten jospa sitten pyyhittäisin pari päivää lepäämiseen, kuten lääkärikin määräsi. (No okei ,se oli terveydenhoitaja, mut lääkäri kuulostaa paremmalta)
Viime päivinä olen huomannut haaveilevani asuntoautosta. Ai perkele sellanen olisi mahtava saada joskus. Miettikää nyt, mikä olis sen parempi tapa viettää vaikkapa kesälomaa kun lähtee Suomea tai miksei vaikka Eurooppaakin kiertelemään asuntoautolla. Kuumana hellepäivänä voisi ajaa suoraa autobahnaa ikkuna auki, radio päällä, vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa samaan aikaan kun kahvin ihanainen tuoksu leijailisi sieraimiin asuntoauton uumenista. Vielä kun matkan pääsisi tekemään itsekseen niin se olisi piste i:n päälle. Aijaijai, se vasta olisi eläämää!
Kaikenlaisia sitä mietiskeleekin näinä synkkinä syysiltoina. Nooh, saahan sitä aina haaveilla ja miksei toteuttaakin joskus. Ehkäpä odotan nyt ensin sitä että pääsen sinne Kanarian lämpöön helmikuussa :)
Tänään olin jälleen Sokoksella avustamassa. Sieltä lähdettyäni menin Emmin luokse josta Kayan ja Emmin kanssa lähdimme katsastamaan Teatterikoneen Unelmapeli nimistä improvisaationäytöstä. Siinä näytteli Kayan ja minun nykyinen ohjaaja Annu Sankilampi, joten olihan se nyt käytävä jo siitäkin syystä katsomassa. Esityksessä oli kolme näyttelijää ja yksi Jokerina toimiva henkilö joka siis oli linkki yleisön ja esityksen tapahtumien välillä. Veti hommaa siis eteenpäin ja kysyi yleisöltä ohjeita esitykseen. Vähän siis samalla kaavalla miten Forum-teatteri toimii. Oikein mainio pätkä ja muutenkin tykkään improsta ja näiltä kyseisiltä ihmisiltä se näyttikin onnistuvan oikein hyvin. Eipä sillä, olivathan he ammattilaisia.
Esityksessä oli se erikoista että sen avulla haettiin selvyyttä paljonko katsoja on valmis maksamaan teatterista. Mitään virallista pääsymaksua ei siis ollut, mutta ainoa ohje oli se, että jotain pitää maksaa, oli se sitten 50 euroa tai vaikka vain 5 senttiä kaikki kävi. Sitten lopussa esitettiin jokaisen näyttelijän palkkakuitti paljonko he olivat tienanneet kyseisellä esityksellä josta oli miinustettu vakuutukset, tilan vuokrat ja arvonlisäverot, eli ns. kiinteät kustannukset niinkuin me merkonomit tapaamme sanoa ;P
Jokainen näyttelijä sai esityksestä 16,21 euroa. Oikeastaan aika pirun hyvä tuntiliksa. Kuitenkin kun kyse on näyttelijästä Suomessa!
Mielenkiintoinen kysymys. Paljonko teatteriesityksen mielestäsi tulisi maksaa? Tai että paljonko olet valmis antamaan rahaa jotta näkisit teatteritaidetta?
Omasta mielestäni raha on pilaamassa taidetta. Tai että tuntuu siltä, että taidetta tehdään jotta tienaisi sillä itse, eikä sillä että nimenomaan katsoja saisi siitä jotain ja että itselle se palkinto tulisi siitä itse tekemisestä ja mahdollisista kiitoksista.
Nooh, nykypäivänä kun kaikki maksaa niin tietysti esityksestäkin on jotain pyydettävä, muttei mitenkään barbaarinomaisesti! Mielestäni teatterilipun hinta saisi enimmillään maksaa sen 20 euroa. Se on aika nafti yläraja ja senkin summan maksaisi vain amattiteattereissa. Kaupunginteatterin yli 30 euron liput ovat kyllä todella härskin hintaisia, tietysti ymmärrettävää on että iso laitos tulee pyörittää ja amaattilaiset vaativat omat palkkionsa, mutta siis näin kuluttajana ja katsojana hinta tuntuu isolta.
Harrastajateattereissa about 10 euroa olisi minusta sopiva summa tai että korkeintaan jotain 12 euroa. Tällä kertaaa en peräänkuulutu teatterin viihdearvoa, kun olen sen jo monasti sanonut, mutta teatterin teko pitäisi olla yhtälailla ellei jopa enemän palkitsevampaa kuin rahallinen palkkio. Näin haluan uskoa vielä näin nuorena miehenä. Summasummarum teatteriesityksen tulisi maksaa korkeintaan 20 euroa.
Kiitos niille muuten jotka vielä jaksavat lukea kuulumisiani ja omia mielipiteitäni. Piditte niitä sitten huuhaana tai ette, mutta sekin on jo jotain että vaivautuu tulemaan tälle sivulle :)
Heitänkin siis pallon teille arvon lukijat. Mikä on teidän mielestänne teatterilipun sopiva hinta? Tämänkin kysyn vaan kommenttien toivossa. Niitä olisi joskus kiva saada, ei koskaan oikein tule :/ Saa minua kritisoidakin, mutta älkää kuitenkaan olko kovin ilkeitä jos saan pyytää : )
Pakko on minun tähän kommentoida, vaikka en tiedäkään kuinka laajalti blogiasi luetaan. Jos ei muuta, niin haluaisin hieman korjata sinun käsityksiä ammattitaiteilijuudesta.
VastaaPoistaOlen Teatterikoneen näyttelijä, Kirsi Sulonen, ja näyttelin mainitsemassasi Unelmapeli - improvisaationäytelmässä lauantain esityksessä. Halusimme järjestää poliittisessa hengessä esityksen, jossa yleisö saa itse päättää mitä esityksestä maksaa. Ammattiteattereiden hintoihin nähden Teatterikoneen liput ovat aina olleet edullisia, 12 - 20 euroa. Kohtaamme kuitenkin monesti kuluttajan voivottelua siitä, kuinka kalliita liput ovat. Siksi halusimme nostaa esiin keskustelua siitä, mitä yleisö haluaisi esityksestä maksaa, ja mihin kaikkeen saatu tuotto menee.
Hämmennyin ajatuksestasi, että 16,21 € onkin oikein mukava tuntiliksa. Tuntiliksana itse esityksestä varmasti kyllä, jos vertaa vaikkapa kaupanalan työntekijöiden tuntipalkkaan. Kyse ei kuitenkaan ole olleenkaan samantyyppisestä työstä, ja näin onkin, että teatterialalla, kuten monella muullakin "urakkatyyppisellä" alalla korvaukset ajatellaan hieman toisella tavalla.
Vaikka itse esitys kestääkin tunnin, täytyy meidän näyttelijöiden tulla paikalla yleensä n. puolitoista tuntia ennen esitystä. Koska olemme pieni ammattiteatteri eikä meillä ole erillisiä näyttämömiehiä ym., täytyy meidän itse pystyttää valot, kasata lavasteet, pystyttää äänitekniikka, lämmitellä ja valmistautua esitykseen.
Esityksen jälkeen puramme lavasteet, ääni- ja valotekniikan, ja siivoamme tilan. Näin ollen tunnin esitystä varten työaikaa kuluu vähintään kolme tuntia. Näin ollen tuntiliksaksi tulee 5,40€. Eipä olekaan enää kovin kummoinen tuntiliksa, vai mitä Joni?
Olen itse ollut tuntiliksa-alalla, ja istunut kaksi kertaa suuremmalla tuntipalkalla kaupankassalla. Ja voin kertoa, että työn vaativuudesta ei voi samana päivänä puhuakaan. Tuntipalkasta ei voi myöskään puhua silloin, kun työtä ei voi tehdä kahdeksaa tuntia päivässä. Meillä ei voisi olla kahdeksaa esitystä peräjälkeen viitenä päivänä viikossa. Ymmärtänet tämän?
VastaaPoistaTeatterialalla käytetäänkin palkkasuosituksissa esityskorvausmenetelmää. Näyttelijäliiton määrittelemä suositus minimiesityskorvauksesta on 179 € vaativasta roolityöstä ja ns. b-roolista 159 €. Teatteri-ilmaisun ohjaajien (mikä esim. itse olen koulutukseltani) suositukset kertaluontoisista esityksistä ja keikoista pyörivät samoissa summissa mikäli alustavaa työtä on vähän. Esitykset, joissa alustavaa työtä ja harjoittelua on paljon, suositus on 3-kertainen.
Kyseistä Unelmapeliä on rakennettu ja harjoiteltu yhteensä n. 60 tuntia. Tähän päälle tulee vielä promoaminen, markkinointi- ja myyntityö, joista kertyy työtunteja. Pelkästään markkinointikuvien ottamiseen meni muutama tunti.
Näin ollen, jos avoimia esityksiä on vaikkapa 10, kuten meidän tulevasta ensi-illasta Jalat Alta - pariterapiaa on, tuo kertaluontoinen esityskorvaus kattaa kaikki tehdyt työtunnit.
Kattaakseen kaikki kulut, materiaalikustannukset, markkinointimateriaalien valmistamisen ja palkat, teatterit hakevat apurahoja. Saatujen apurahojen turvin näyttelijöille ja muulle henkilökunnalle pystytään harjoitusajalta palkkaa maksamaan. Aina apurahoja ei kuitenkaan myönnetä, ja tällöin joudumme miettimään toteutetaanko proggis siitä huolimatta, että kenellekään ei pystytä takaamaan siitä palkkaa, ja että kaikki kulut huomioon ottaen, täytyy ottaa riski, että viivan alle ei jää mitään.
Kyseiseen Unelmapeliin, sen enempää kuin tulevaan ensi-iltaamme Jalat Alta, ei ole myönnetty mitään avustuksia, tai apurahoja. Halusimme ne toteuttaa siitä huolimatta.
Idealistinen ajatuksesi siitä, että taiteilijoiden pitäisi tehdä taidetta sydämestään, ilman, että pyytäisivät työstään rahaa, on kovin naiivi.
Suurin osa ammattitaiteilijoista on ihan tavallisia ihmisiä tavallisine menoineen. Emme elä sillan alla emmekä pyhällä hengellä. Meidänkin teatterissamme kaikki näyttelijät ovat perheellisiä ihmisiä asunto- ja autolainoineen. Olisi kovin ihanaa, jos taide olisi ilmaista yhteishyvää kuluttajalle, mutta tämä edellyttäisi sitä, että jokaiselle ammattitaiteilijalle maksettaisiin valtionkassasta työskentelyapurahaa. Että yhteiskunta verorahoistaan maksaisi taitelijoille siitä, että kansalaiset voisivat käydä sitten ilmaiseksi teatterissa ym. Tämä ajatus on kuitenkin mahdoton. Eihän kukaan veronmaksaja suostuisi siihen, että kaikki ammattitaiteilijat automaattisesti saisivat apurahaa, jolla elää, kun kuitenkin vain murto-osa kuluttaa taidetta ja käy esim. teatterissa. Ja tällöinhän kaikki alkaisivat ammattitaiteilijoiksi, kun työn laadulla ei olisi mitään väliä. Reilumpaa näin ollen on, että se joka haluaa teatteria nähdä, siitä myös maksaa, niin kuin kaikesta muustakin palvelusta, tuotteesta tai kulutustavarasta. Ja reilua on, että ammattitaitelijat joutuvat todella tekemään töitä sen eteen, että tuotettu taide on niin hyvää, että ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan.
Apurahojen turvin toki meidänkin teatterimme on pystynyt tarjoamaan näyttämötaidetta esim. kouluille ja päiväkodeille ilmaiseksi. Tämä on yhteiskunnan kannalta tärkeää. Tätä työtä olemme tehneet myös saamatta siitä korvausta, koska koemme sen tärkeäksi, ja meille riittää siitä palkaksi se mainitsemasi pelkkä kiitos, ja katsojalle annettu kokemus ja elämys. Tätä ei voi kuitenkaan tehdä kuin silloin tällöin, ja silloinkin on meidän yrityksenä ajateltava ilmaiseksi tehtyä keikkaa jonkinlaisena markkinointitilaisuutena.
VastaaPoistaMielestäsi raha on pilaamassa taidetta, mutta kukaan ei elä pelkällä kiitoksella, lainoja ei makseta aplodeilla eikä lasten päivähoitomaksuja kuitata sillä tiedolla, että ihan itse on tehnyt, ja joku siitä on jotain saanut.
Harrastustoiminta sen sijaan nimenomaan perustuu siihen. Harrastajalle kiitokseksi riittää elämys itse tekemisestä, onnistumisesta ja kiitoksista, mutta ammattilaisuus on eri asia. Me teemme tätä päivätyöksemme. Emme saa opintotukia, työttömyyskorvauksia tai kuukausipalkkaa mistään muualta. Ja sen voin kaikkien kollegojen ja muiden taiteilijoiden puolesta väittää, ettei kukaan ei lähde taidealalle ammattilaiseksi rikastuakseen. Siihen on paljon helpompiakin keinoja.
Edelleen ainakin Teatterikone tekee teatteria ja taidetta siitä syystä, että me koko sydämestämme haluamme tätä tehdä. Haluamme antaa elämyksiä, kokemuksia ja uusia ajatuksia sekä oivalluksia maailmasta. Ja se halu on niin suuri, että otamme päivittäin töihin lähtiessämme sen riskin, että tästäkään työpäivästä ei senttiäkään tule rahaa. Nytkin istun toimistollamme täysin ilmaiseksi. Tämän työpäivän aikana lähetän sähköpostia mahdollisille asiakkaille, kirjoitan käsikirjoitusta eteenpäin, puran eilisen esityksen lavastekuormaa, palaveeraan tulevista töistä, ja koska olen itse itseni työnantaja, ja saan rahaa vain toteutuneista keikoista, ei minulle tästäkään työpäivästä kolahda tilille mitään. Sen sijaan tankkasin aamulla autoni, jotta pääsin ajamaan tänne toimistolle, töistä lähtiessäni käyn ostamassa perheellemme ruokaa ja vessapaperia, ja juuri kun ajan toistaiseksi pankin omistaman talomme pihaan, otan postilaatikosta pinkan laskuja, joista jokainen on suuruudeltaan enemmän kuin 16,21€.
Jes! Vihdoinkin joku vaivautunee kirjoittamaan minulle tänne jotakin ja vieläpä oikein pitkästi. Kiitänpä siis sinua Kirsi ja esitän oman näkemykseni tarkemmin tai lähinnä sen ajatuksen mitä kirjoituksellani hain.
VastaaPoistaJoo, kirjoitin tuosta 16,21 eurosta että "ei hassumpi tuntiliksa" mutta sen lähinnä heitinkin nimenomaan että siitä kyseisestä esityksestä. Niinpä niin, tässä taas nähdään että olisin toki voinut tarkemminkin asian ilmaista, mutta päädyin toteamaan asian noin ja menemään mistä aita on matalin . Totta kai tiedostan että taustalla on kosolti työtä ennestään juuri noita asioita, joita luettelitkin, jos ei enemmänkin.Olisin typerys jos en tuota olisi tajunnut. Toivottavasti nyt et käsittänyt niin :) Ja kun teillä menee se about 3 tuntia niin sittenhän tuo määrä jaetaan kolmella ja siitä tulee se 5,40. Siis tiedostin kaiken pohjatyön sun muun mutta päädyin silti mainitsemaan tuon 16 euron tuntiliksaksi ikään kuin muodon vuoksi.
Sitten tämä minun ajatukseni siitä että raha on pilaaassa taidetta. Oikeastaan olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa että raha on pilaaassa (ellei ole jo pilannut) yhteiskuntaa. Jo se, että näissä kirjoituksissa keskustelemme rahasta, todistaa miten vahva asema sillä oikein on nykymaailmassa ja en tiedä onko se sitten hyvä asia.
En tarkoittanut sitä sillä, etteikö taiteella voisi tai saisi ansaita rahaa. Pikemminkin kantani oli lähinnä se, että kun tekee taidetta, ei saisi unohtaa, että sen todellinen tarkoitus on kuitenkin aivan toinen kuin rahan tienaaminen minusta. Tällä ajatuksella en halua suinkaan arvostella teidän toimintaanne millään tavalla. Teillä on yritys, joka tuottaa teatraalisia palveluja. Mahtavaa! Tietenkin yrittäjän täytyy tuoda omaa osaamistaan ilmi ja sen kautta ansaita leipänsä. En missään nimessä halunnut kirjoituksessani väittää, että taiteilijat jotka pyytävät rahaa esityksestään, olisivat huonoja taiteilijoita tai tahranneet taiteilijuuden sen takia. Teidän poliittinen ajatuksenne tuosta pääsymaksusta oli juuri oivallinen idea, enkä suinkaan ollut sitä kritisoimassa.
Tietysti nykypäivänä täytyy olla sitä rahaa, jotta voi selvitä arjesta. Täytyy maksaa vuokrat, ruuat, muut laskut ja kustantaa muitakin erilaisia menoja, sehän on kylmä totuus, tarkoitan vaan lyhyesti sanottuna, että taiteilijan tulisi muistaa tämän kaiken rahakaaoksen keskellä se syy, miksi todella tekee taidetta. Onko se syy se, että hyötyy rahallisesti, vai onko perimmäinen syy se, että sitä olisi valmis tekemään vaikka ilman rahaa, vaan sen takia, että sitä rakastaa ja haluaa tehdä ei vain sydämestään, vaan sielustaan ja kaikesta mahdollisesta mitä sinulla on.
Esimerkiksi jos vertaa ammattiteatteria harrastajateatteriin, käyn katsomassa mielummin harrastajateatteria. Miksikö? Koska minusta TUNTUU siltä. että harrastajateatterinäyttelijöillä on jotain annettavaa, mitä joillakin ammattiteatterinäyttelijöillä ei ole (en halua yleistää) ja se on minusta juuri se into, joka paistaa heidän silmistään. Se into, jota he kokevat nimenomaan, kun he tekevät sitä teatteria harrastusmielessä. Jotkin ammattiteatterissa olevat näyttelijät voivat kyllä vetää hyvän shown, ja heti sen päätyttyä lähtevät kotiin ja kuun lopussa nostavat palkan, toki ansaitun sellasen. He ovat ammatissa ja vetävät rutiinilla TYÖNSÄ jonka jälkeen he poistuvat. En sano että kaikki näin tekevät, mutta minusta joillakin ammattinäyttelijöillä puuttuu nimenoaan se into, jota esimerkiksi nuorilla harrastajanäyttelijöillä on. Ja se on tuntuva ero minusta, ainakin kun istuu katsomossa.
Kaikkein ihanteellisin ratkaisu olisi se jos vielä 30 vuotta ammattiteatterissa työskennellyt näyttelijä, voi joka päivä esityksessään löytää sen saman innon ja palon, mitä hänellä on ollut jo sieltä harrastajateatterista lähtien. Ettei se palo ja into sammu missään vaiheessa, vaan kykenee tekemään sitä edelleen samalla antaumuksella kuin nuorena.
VastaaPoistaItselläni on myös oma harrastajateatteri ja kyllä, pyydäme siitäkin pientä maksua, tosin siitä itse emme saa senttiäkään, vaan kaikki rahat menevät oman toimintamme edistämiseen. Mutta tavoitteeni on, että pysymme suht. halpana, jopa alle sen 10 euron. Koska minä haluan tarjota katsojilleni taidetta, joka on myös halvempaa kuin muualla. Toki te olette yritys, joten teidän tuleekin tienata, meidän ei yhdistyksenä niinkään. Se, ovatko meidän teoksemme sitten sysipaskaa niiden halvan hinnan takia, täytyy sulla itse toteamaan.
En tiedä saitko pointistani kiinni. Ehkä pomppasin hieman sivuraiteille, mutta minun blogitekstini tarkoitus oli vaan tuoda ilmi se, että minä ainakin itse henkilökohtaisesti teen tätä vain siksi, että minä rakastan tehdä tätä ja että voisin tarpeen tullen tehdä tätä ilman mitään rahallista korvausta. Tai että minulle ne ihmisten aplodit ovat paljon arvokkaammat kuin raha. Tietysti en tee tätä työkseni, enkä sano että te ette tekisi tätä sydämestä. Varmasti te teette mutta teillä on myös yritys pyöritettävänä tajuan sen kyllä.
Raha on minusta vain tiellä elämässä. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman rahaa. Pitäisi keksiä keino jotenkin elää ilman sitä. Totta kai moinen ajatus voi olla naivi ja voit pitää minua haihattelijana, mutta kai sitä saa haaveilla tai ihannoida? Edes pikkusen, sillei salaa?
os kuitenkin käy niin, että joskus Jumalan armosta pääsen sinne minne haluan eli ammattinäyttelijäksi, niin totta kai olen silloin ammatissa ja otan työstäni rahaa vastaan. En sanonutkaan tietääkseni, ettei sitä pitäisi ottaa, vaan vaikka sitä ottaakin, on kuitenkin muistettava se, etten tee sitä rahasta ja että olisin valmis tekemään sitä myös ilman rahaa, vaan koska minä rakastan sitä. Laskut on toki maksettava ja muut menot, tietysti on. Mutta jos olisin koditon ihminen tekisin mielummin teatteria ilman vastinetta, kuin paskaduunia paskalla palkalla.
VastaaPoistaTulipas selitettyä suht. sekavasti. My bad. Noh, sanotaan se pointti sitten yhdellä lauseella : Ei ole väärin pyytää rahaa taiteesta, muttei sen pidä myöskään antaa sokaista sitä syytä, jonka takia taidetta tulisi tehdä minusta, eli siksi koska siitä nauttii itse ja se aiheuttaa itselle sellaisen tunteen, mitä rahalla ei voi ikinä saada.
Noin. Tämä oli lähinnä se mitä hain omalla kirjoituksellani. Joskin hiukan kärjistäen ehkä joidenkin mielestä, mutta saapahan ainakin kesksutelua aikaan. En kuitenkaan millään muotoa halunnut loukata sinua tai ketään muuta ammattilaista taiteilijana. Jos niin olen tehnyt, pyydän anteeksi. Sanoin vain mikä on minun henkilökohtainen kantani, minun ihanteeni. Olenhan vain ihminen.