Joskus on vaikeaa sanoa ei

Se on loma nyt! Aijaijai, nyt kun koulussa on niin jopa viikonloppuja osaa aina jännästi arvostaa kun kesäisin on iha sekaisin mikä päivä on milloinkin. Virallisesti loma alkaisi huomenna mutta kun hommat oli hoidettu niin huominen saatiin myös lomaksi. En pane lainkaan pahakseni. Loman ohjelmassa on mm. teatteriharjoituksia, salitreenausta, Emmin kanssa oleilua ja myöskin...lepoa! Sen olen päättänyt. Jo huomenna aion nukkua pitkään ja naatiskella.

Viime vuosi ja tämä vuosi ovat olleet kaikkein kiireisimmät minulla noin niinkun teatterin saralla ja oikeastaan muutenkin. Viime vuonna eli v. 2012 olin mukana neljässä eri projektissa ja siihen päällä oli vielä puoli vuotta Lahden opiskelua. Tämän vuoden loppuun mennessä olen ollut viidessä projektissa ja olen luvannut itselleni että pidänkin nyt pienen tauon ja otan aikaa itselleni ja Emmille myös.

Ensin ajattelin kesän jälkeen  pitää paussia kun Kanavan kesänäytös ja Arieksen ensimmäinen produktio oltiin saatu pakettiin. Kuitenkin oma dialogin idea alkoi kulkemaan ja se valmistuikin, joten päätin tehdä sen vielä vuoden loppuun mennessä. Kun sain kutsun Kanavateatterin Juoruja näytelmään, olin kiinnostunut tekemään farssia ensimmäistä kertaa. Onhan sekin oiva aluevaltaus. Päätin sitten lähteä siihenkin mukaan ja ilokseni voinkin todeta, että se oli hyvä päätös, tarkoitan että olen onnistunut sumplimaan kaikki loppuvuoden aikatauluni juuri näiden kahden projektin sekä koulun kanssa.

Kuitenkin tänään tuntui pahalta ja tuli huono omatunto, kun joutui sanomaan ei. Eli siis kieltäytymään projektista. Ensimmäistä kertaa minä, Joni Hyvönen, kieltäydyin osallistumasta uuteen projektiin.

Hyvä ystäväni ja suuri opettajani, jota kunnioitan enemän kuin ketään muuta tuntemaani teatteri-ihmistä, Jarmo Inkinen soitti minulle pari päivää sitten ja kysyi tohtisinko lähteä mukaan hänen projektiinsa, jonka olisi määrä valmistua maaliskuuksi. Sanoin että harkitsin asiaa. Olen mietiskellyt ja punniskellut vaihtoehtoja, kysyin myös Emmin mielipidettä. Tänään hän sitten soitti. Oli tehtävä päätös. Ja vastaus oli ... "Ei".

Heti sen vastauksen jälkeen tuli huono fiilis ja on vieläkin osittain, koska olisin niin halunnut olla mukana tässä kyseisessä projektissa, mutta silti on tunne että valitsin oikein. Olen jo pitkään ajatellut pitää pientä paussia ja nyt on sen aika. Joo, olen kyllä lupautunut Kanavaan taas ensi kesäksi, kun siellä tehdään Kivenpyörittäjän kylä ja harjoitukset alkavat Tammikuussa, mutta se harjoitustahti Kanavassa on sen verran löysä vielä alkuvuodesta, ettei se haittaa. Arieksen toiminnasta pidän kesään asti taukoa, toimin kylläkin johtajana jne. mutta kevään projektiin en aio osallistua esiintyjänä. Sitäpaitsi hyvä antaa muillekin tilaa välillä :)

Olen tehnyt jo suunnitelmat ensi kesäksi valmiiksi: L-Teorian ja Juorujen jälkeen aion rentoutua joululoman ajan. Tamikuussa alkaa sitten Kanava, mutta kuten sanoin, verrattuna tämän hetkiseen tahtiin, pidän sitä vielä lomana. Keväällä olisi sitten vielä tarkoitus dramatisoida eräs näytelmä Ariekseen, jonka ohjaisin kesällä, mutta siitä lisää myöhemmin. Teakin ja Nätyn pääsykokeisiin aion nyt keskittyä täydellä teholla ja se on yksi painava syy, etten ota nyt liikaa hommaa keväälle.

Harmittaa kieltäytyä hyvän ystävän ja suuren opettajan tarjouksesta, mutta tällä hetkellä se tuntuu oikealta. Toivon että hän saa kasaan hyvän joukon, jotta teoksesta tulee paras mahdollinen. Tänään olen mietiskellyt paljon sitä, että joskus täytyy vaan osata sanoa ei, vaikka mitenkä jokin asia kuulostaa houkuttelevalta. Se on vaikeaa, mutta siihenkin on hyvä opetella, ainakin joskus.