Jahas, jokos se olisi aika kirjoitella tännekin jotain mitä mieleen tulee. Yli viikko menny tässä taas kiireessä, on ollut...no mitäs tässä nyt on ollut? Harkkoja ja koulua. Mut silti on ollu aika kiirettä. Oikeesti!
Koulussa viikko on mennyt promoillen ja Sokoksen 3+1 päiviä avustaen. Kyllä, luit aivan oikein! Kauas on tultu niistä ajoista kun ylpeänä astelin Gajevina Lahden kansanopiston lavalla ja sain yleisön syömään kädestäni ja ylistämään minua! No okei, ne taputukset oli meille kaikille mut silt... u got the point! :)
Mutta joo, jos nyt iha tosissaan puhutaan niin promotyö on aika kauheeta shittiä. Siis se on sitä kuuluisaa ihmisten kiusaamista. Minusta. Se että pystytät kojun keskelle tilaa ja kyselet (lue: kiusaat/häiritset) ohimeneviä ihmisiä ja kehotat heitä kuuntelemaan Sokoksen tapahtumista ja osallistumisesta arvontaan. Ja kun promopaikka oli vielä Viitaniemen auto- ja logistiikkapuoli, ni varmaan voitte arvata, ettei siellä paljon potentiaalisia halukkaita jäänyt kuuntelemaan. Arvontaankin osallistuivat kun saivat siitä hyvästä karkin. Huoh. Noo, sitä teimme VAIN kaksi päivää onneksi, sen jälkeen pääsimme sitten ihan asiakaspalvelutehtäviin Sokokselle.
Itse olin siellä eilen. Ei siellä oikeen muuta hommaa ollut kuin kävellä omaa osastoa ympäri ja siivoilla asiakkaiden sotkuja, lähinnä viedä vaatteita sovituskopeista takaisin niille kuuluville paikoille ja auttaa asiakasta jos näillä on ongelmia. Nooh, aika meni aika nopiaan vaikka jalat alkoivat neljän tunnin kävelyn jälkeen himan väsyä. Lauantaina olisi taas luvassa sitä. Ei sillä, tykkään kyllä olla tuollaisissa paikoissa missä on paljon ihmisiä, mutta täytyy kummastella sitä asiaa että jos sovituskopeissa lukee vielä erikseen että "Viethän tavarat takaisin paikoilleen" niin niitä lojuu siellä aivan jumalattomasti. Me olemme laiskoja me ihmiset toisinaan.
Mutta joo, bussissa tänään istuskelin ja mietin L-teoriaani. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna nyt täydellä teholla Aten kanssa ja hyvä niin. Kohtahan se ensi-iltakin sieltä tupsahtaa. Mielessäni kävi siinä miettiessä että mitähän haluan sanoa teoksellani tai että mikä on L-teorian sanoma? Sanoma? Siinä on kyllä oikeesti niin tyhmä sana, oikeesti. Se oksettaa minua. Olen ollut pitkään sitä mieltä, ettei taiteessa , etenkään teatterissa tarvitse olla aina sanomaa. On hyvä tietysti jos se löytyy, muttei se suinkaan ole pakollinen.
Silloin v. 2010 joka oli meidän hevostelumme kulta-aikaa, tai niinkuin itse kutsuin sitä kautta Attitude-ajaksi, jolloin teoksissamme ylitettiin rajoja ja normeja ja meitä syytettiin milloin mistäkin häpäisystä kun Laukaan lukion auditoriossa taidettamme esitimme.Teimme silloin epävirallisia projekteja, jotka toteutimme impron pohjalta toimimme lukion tilojen alla, sitteminhän meidät alettiin savustaa ulos sieltä ja keksiä kaikenlaisia syitä toimintamme vaikeuttamiseksi, mutta se on toinen tarina. Näytelmät kuten Mirri Pois tai Sä olet kakkonen tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Niissä oli sitä kokeilua ja ennen kaikkea asennetta!
Kuitenkin takaisin aiheeseen, jo noina aikoina kysyttiin aina että mikä on teoksemme sanoma? Se aina ärsytti minua ja kysyinkin monta kertaa kysyjältä että "Mikä vitun sanoma?" Se mitä me teimme silloin siellä ei minusta sisältänyt mitään suurempaa sanomaa. Se oli vain nuorten poikien hauskanpitoa ja yritystä saada yleisö hyvälle tuulelle ja nauramaan. Ja onnistuimme siinä. Aina!
Sitten sen jälkeen joku Hyvösen Joni, joka on joku Laukaalainen teatterintekijä tuumaili ja haastoi minulle että Teoksella on aina oltava sanoma, muuten se ei ole taidetta. Hetken jo uskoinkin tuohon mitä se puoliturkkilaisnarri äpätti korvaani, kunnes tajusin että paskat. Eikä täydy olla!
Olen huomannut kuinka moni teatterintekijä ottaa hyvin vahvasti kantaa politiikkaan. Se näkyy . sosiaalisessa mediassa. Halutaan koko ajan kritisoida nykymaailmaa ja omilla teoksillaan tuoda näkyväksi oma kantansa maailman menosta. Tätä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Miksi teatterista on tullut politiikan ja vallankäytön arvostelun väline? Miksi monella teoksella halutaan kritisoida tai tuoda omaa kantaa tai sanomaa julkiseksi? En tietenkään sano, etteikö niin voisi tehdä. tietysti voi ja olen itsekin, mutta sen ajattelun ei minusta pidä sumentaa teatterin tai oikeastaan taiteen perimmäistä olemusta mielestäni: viihdyttämistä.
Teatteri on toki hyvin vahva vallankäytön väline. Teoksilla saadaan näkyvyyttä ja oma ääni kuulumaan. Se on ikään kuin The Voice of the voiceless. Tai että jos tekee produktion ihmisille niin joskus voisi myös lähteä siltä kantilta ajattelemaan että" millaisen esityksen tekisin, että yleisö viihtyisi", eikä sillä että "mitähän nimenomaan juuri MINÄ halluaisin nyt sanoa ihmisille". Entäpä jos joskus ei tarvitsisi sanoa yhtään mitään? Mitäs jos annetaan maailman mennä menojaan ja keskittyisimme vaan nauttimaan viihteen tuottamisesta, nauttimaan elämästä?
Okei, olisin voinut L-teoriaan lisätä nyt näitä tämän päivän polttavia uutisia kuten Greenpeacin oikeudenkäynti Venäjällä. Minun ei tarvitse, kun voin sanoa kantani tässä blogissakin. Paljon helpommin.
No, sanotaan nyt vaikka sitten lyhyesti tuosta Greenpeacesta kun tuli luvattua. Olen samaa mieltä presidenttimme kanssa siitä että nämä Greenpeacehemmot kyllä tiesivät riskit ja siltikin he uhmasivat niitä. Joo, en ole todellakaan minkään 15 vuoden tuomion kannalla, ajatuskin tuosta on naurettava enkä pidä tuota merirosvoutena, mutta tähän voisi sanoa vanhan lauseen; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tiedetään varsin hyvin millainen tilanne on naapurissamme, silti pitää mennä tökkimään tikulla karhua. Okei, saatiin varmaan oma kanta kuuluvaksi, mutta joskus voi miettiä, onko kaikki tuo todella sen arvoista?
Tai sitten se selkkaus siellä Heteropridessa. Itsehän en moisista uutisista piittaa, mutta kun alettiin natseista puhumaan niissäkin otsikoissa, päätin sitten vilkaista. Mielestäni siinäkin jutussa ammutaan kärpästä haulikolla. Okei, se että heiluttelee käsiään paheksuntaa herättäen ei minusta tee vielä natsia. Tarkoitan vaan että se syyttelyn määrä oli aivan jumalaton mitä ne ihmiset saivat osakseen vaikka syynä tuskin oli muuta kuin puhdas provo. Joo, mautontahan moinen pila saattanee olla, mutta ehkä he tekivätkin sen juuri siksi että me tiukkapipoiset taivastelijat ärsyyntyisimme. Onhan se hauskaa tökkäistä kusiaispesää ja katsoa kun ne juoksevat ja alkavat touhottaa kahjoina sikin sokin. Niin tässäkin. He halusivat huomiota moisella tempauksella ja sitä he saivatkin.
Teimme juuri kun he halusivat. He eivät suinkaan ole natseja vaan me olemme ne omissa uskomuksissamme leimanneet siksi. Me loimme nämä natsit. Eivät he.Meidän pitäisi jättää tuollaiset mauttomuudet vain omaan arvoonsa, eikä kiinnittää niihin huomiota. Jos joku haluaa uskoa natsien toiseen tulemiseen niin uskokoon, mutta itse en moista ajanjaksoa näe tulevaksi. Itsekin nuorena poikasena ollessani airsoftasin hakaristi hihassa ja onko se minusta tehnyt natsia sitten? Kyseessä oli silloin pukukokonaisuus, ei mikään julkinen joukon kiihottaminen. Joku tietysti voi minut leimata, mutta sellaisella ihmisellä on sitten jo korvien välissä vikaa. Minusta.
Aika ohi aiheesta entiin mutta siis piti sanomani, että sanomalla voi välillä heittää vesilintua. Mikä minä olen päättämään mitä teokseni tulee sanomaan ihmisille tai pitäisi sanoa. En niin mikään. Katsojat päättävät sen mitä teokseni heille tuo mieleen. He päättävät sanoman, en minä. L-teoriassa sanomaa ei ole. En suostu tunnustamaan että siinä sellaista olisi. Tule itse kokeaan L-teoria ja jos se sinulle sanoo jotain, niin näytän vihreää valoa. Oikeesti! Mutta jos se ei sano mitään, peukutan vielä enemän! Sillä teatteriin mentäessä ei tarvitse aina ennä ne analyytikkolasit silmillä Heitä ne pois, rentoudu ja nauti elämyksestä, mikä sinulle tarjotaan. Viihteestä!
Joku voi tulla haastamaan ja naureskelemaan että kylläpä se Hyvösen retale suolti aikamoisen kasan paskaa tuohon ruudulle. Tulkaa vain. Minä pysyn kannassani ja uskon siihen vakaasti tällä hetkellä. Jos en pysty seisomaan omien mielipiteitteni takana, niin voinko kutsua itseäni miksikään? En ainakaan taiteilijaksi!
Jahas, kello rientääkin ja vielä pitäisi tässä jotain tehdäkin. Taidanpa mennä nauttiaan omasta viihteestäni, joihin kuuluu miehiä, trikoot, ja kehä. Ah, showpainia teidänki kannattaisi kokeilla! Se ei ole nii pahaa kuin kuulostaa. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti