Jälleen yksi Kirsikkatarha takana. Yleisöä on ollut nyt ihan mukavasti ja hyvä niin, vaikka varauksia ei listassa paljoa näy, jostakin niitä katsojia siltikin vaan sikiää. Tämän päivän esitys olikin, noh, oli ihan omaa luokkaansa.
Esitys lähti tänään nimittäin niin sanotusti siitä kuuluisasta lapasesta. Koko esityksen aikana oli tunne että nyt kyllä ei olla ihan mukana tässä jutussa ja siltä meno näyttikin: meno oli paikoittain holtitonta ja ontuvaa. Paljon oli uutta, eikä siinä mitään, mutta sitä saattoi olla ehkä liian paljon kenties? Tai tuntui että kaikki tuo uusi leikkisyys horjutti esityksen peruspohjaa, tai ainakin sellainen fiilis oli itselläni. Väliajalla huomasin etten ollut tunteeni kanssa yksin vaan moni muukin oli samaa mieltä.Toki oli niitäkin joiden mielestä esitys meni ihan nappiin, eikä siinä mitään, mitään heidän kokemastaan poisottamatta, mutta itselläni oli vaan vahva tunne, ettei tänään ollut se kaikkein vahvin focus siinä oleellisimmassa. Toinen puoliaika menikin rytinällä ja tuntui että olin koko toisen puoliajan ihan pihalla. Tuntui lähinnä että olin lamaantunut ja että olisin ollut ihan jossain muussa teoksessa, kuin Kirsikkatarhassa. Ikinä ei ole ennen tuntunut tuolta.
Esitys oli siis monella tapaa erilainen ja erikoinen, toisaalta hyvä että sai kokeakin tälläisen, mitä ei ole ennen kokenut. Ja näitähän sattuu. Meni jo. Huominen esitys tuleekin olemaan paras tähän mennessä, niin uskon :)
Tänään harjoittelimme Teakin tansseja ja dialogeja. On muuten helvetin hyvä juttu käydä niitä porukalla läpi. Kaikilta oppii jotakin ja on hieno nähdä muiden teoksia ja varsinkin osaamista. Itsellenihän tuo tanssi ja laulu aiheuttivat suurimman stressin ja olin vielä aamulla epäuskoinen omastani, ettei se ole tarpeeksi, mutta olin niin helpottunut kun sain sen tehtyä tänään ja kuulemma näytti vielä ihan asialliselta. Se oli minulle paljon. Nyt vaan vielä hion sitä kuukauden verran, niin jospa sen kehtaa heittää sitten Helsingissäkin toukokuun alussa
Huomenna tuleekin Piia ja Petri tsekkaamaan esityksen ja sen jälkeen lähdemmekin yhdessä iltaa viettämään Lahden yöhön. Mahtavaa! Samallahan sitä tulee juhlittua omia synttäreitä hieman etuajassa, jotka ovat siis maanantaina. Herranen aika, tässähän on taaas lähempänä hautaa. 22 vuotta, eikä vieläkään rehellistä ammattia tai edes töitä... Onneksi on sentään nainen, ettei tässä ihan pohjalla olla :P
Maisterin kanssa oli tänään puhetta että sunnuntaina hän lähtisi käyttämään minua Tampereella itsensä Jouko Turkan luona. Turkka siis itse kutsui minut viikko sitten käymään, kun soitin hänelle kysyäkseni jotain, koskien Aleksis Kivestä tekemäämme ryhmätyötä. Tänään soitin Turkalle ja hän ei ollut varma käykö tapaaminen, mutta sovimme että soitan sunnuntaina uudestaan. Olisihan se nyt aivan mahtavaa päästä tapaamaan itse Jouko Turkka. Uskoisin että hänellä voisi vielä olla paljon annettavaa, mutta jos ei muuta, niin jo pelkkä hänen läsnäolonsa voisi saada aikaan minussa jotakin uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti