Onhan taas hommaa!

Heissan!

Kauhistelin yksi ilta miten on taas taukoa edellisestä kirjoittelusta. Voi hyvän tähen! En kuitenkaan ole saanut slaagia tai mitään muutakaan. On vaan ollut tässä kaikkea mahdollista ja tuntuu että on koko ajan menossa. Nyt istahdan alas ja oksentelen kuulumisia kuluneelta kuulta näytölle. Ehkä se jotain saattanee kiinnostaakin....ehkä?

Kulunut maaliskuu on siis mennyt teatteria tehdessä ja työmaalla oleskellen. Olen tällä hetkellä 4 projektissa yhtäaikaa töiden lisäksi, joten päivärytmini on ollut aikalailla: herää, tee töitä/teatteria, nuku.

Mistähän sitä alottaisi? Noh, ainakin Huoneteatterin Phobos&Deimos on lähtenyt käyntiin enskan jälkeen oikein kivasti. Katsojia on ollut joka esityksessä mutta toki voisi olla vielä enemmänkin :) Erityisesti perjantait ovat olleet täysiä.Yleisö on tykännyt kovasti. Vaikka teos saattaa jokseenkin ahdistava olla, käsittelee se silti oivasti asioita jotka ovat meitä läsnä jokapäiväisessä elämässä. Moni löytää sieltä varmasti jotain itselleen. Jos ette usko niin tulkaahan katsomaan ;)
 Nyt onkin sitten kokonaista kaksi viikkoa taukoa esityksistä koska pääsiäinen on tulevana viikonloppuna. Pieni hengähdys Huoneteatterilta ei tule ollenkaan huonoon saumaan, sillä tuon ajan voikin käyttää sitten muihin projekteihin.

Jyväskylän ammattiopistolle olen nyt sitten myös alkanut vetämään näytelmää, jonka ensi-ilta ja ainoa esitys (ellemme sitten innostu kiertueelle lähtemään ;)) on toukokuun 20. päivä Nuorissa on voimaa- tapahtumassa Jyväskylän Jäähallilla. Esityksen nimi on "Vihdoinkin vapaa". Kestoksi antoivat 15 min. ja toimimme Duudsonien lämmittäjinä kyseisessä tapahtumassa. Kuinka mieltä ylentävää. Noh, laitan kuitenkin parastani kyseisessä projektissa ohjaaajana kuten pitääkin ja uskon että sen tekevät myös näyttelijäkaarti. Jännitin eka mitä nopeasti kyhätystä tekstistäni sanottaisiin, mutta se otettiin ilolla vastaan, joten hyvä niin. Joukossa on muutama joka on tehnyt ennenkin ja sen kyllä huomaa. Harjoitukset ovat sujuneet jouhevasti. Porukka on hyvä ja uskon että saamme kiireistäni huolimatta oikein salonkikelpoisen pläjäyksen toukokuun lopulle. Hyvä me!

Kalenterityttösten treeneissä kerkesin käymään kerran. Nyt on ollut sitten pari viikkoa taukoa koska työt ovat menneet ikävästi päällekäin harkkojen kanssa. Harmittihan se ensin hieman mutta ohjaaja Erika Hast otti asian tosi hyvin. Olenkin siitä kiitoksen velkaa. Itse siis aina olen toiminut niin että harjoituksiin on mentävä vaikka olisi mikä ja olen myös tottunut sellaiseen ohjaajaan joka moittii poissaolosta. Itse saisin ohjaajana slaagin jos joku inffoisi ettei tule 2 viikkoon treeneihin. Olen kuitenkin nykyään alkanut myös muistamaan paremmin sen, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla teatterista kuin minä. Tai että se ei ehkä ole kaikille se suurin unelma minkä eteen tehdä töitä., eivätkä siksi pidä joitain harjoituksia niin tärkeänä kuin minä. Tässä ajattelussa minulla on vielä tekemistä. Ikuinen oppilas kun olen.  Siksi hämmennyin positiivisesti Hastin vastaanotosta. Mutta toki nyt on sitten alettava vastapalveluksena hommiin ja oltava paras ! :P

Mitäs sitten omaan kruununjalokiveeni Arieksessa? Tuhansien Järvien Maa on hyvällä mallilla. Tänään vielä stressasin hiukan, mutta kun katselin aikatauluja niin ei siitä pääse yli eikä ympäri että ollaanhan me nyt iha vitun hyvällä kohdalla menossa. Olemma treenanneet kuluneen kuukauden Viitamäen kellarissa ja siitä suuri kiitos hänelle. Juliste on valmis, esityspäivätkin ovat julkaisua vaille valmiit, mutten voi niitä laittaa vielä levitykseen ennen kuin kevään pääsykoepäivät ovat ihmisille selvät. Se tuo hiukan viivästystä. Toivottavasti tässä viikon kuluessa oltaisiin jo viisaampia niistä. Kuitenkin lähtökohtana on että ensi-ilta on Laukaassa 8. toukokuuta.

Sini ja Henna ovat päässeet tosi pitkälle tekemisessään. Nyt heille on tullut pieni tauko sairastumisen takia joten tekemistä riittää että saavat homman toimimaan samalla tavalla kuin aikaisemmin ja vielä paremmin.
Aten ja Martin kanssa klikkaa. Ei ole muuta mahdollisuutta kun 3 parasta kaverusta pelaa hyvin yhteen. Toki voin kuvitellakin kaiken, mutta fiilistä on tekemisessä, toki paljon hiottavaa, mutta tämä tupuhupulupu- kolmikko vaan toimii!
Juha on ihailtavasti hanskannut tekstin. Lausuminen ja ulkoa sopertaminen on alkanut muokkautua ilmaisuksi toisinaan myös taiteeksi, jota on ilo katsella. Hyvä juttu, koska kyseessä on vasta herran toinen lavaesiintyminen ikinä.


Mutta se teatterista! Helsingissä olen nyt viime aikoina vieraillut useampaan otteeseen. Pari viikkoa takaperin olin työn puolesta kahden päivän koulutuksessa ja puolitoista viikkoa sitten kävin Out - elokuvan jälkiäänityksissä. Se olikin sitten jännää touhua koittaa saada huulisynkan kanssa menemään replat uudestaan. Haastavaa mutta mieluista. Tosin olin tosi väsynyt ja päätä särki joten siinä varmasti yksi syy haastavuuteen. Tunnissa homma saatiin pakettiin ja hyvä niin. Yövyinkin sitten maisteri Alhorinteen luona Vallilassa ja oli kyllä mukava visiitti. Koko yön siinä sitten skumppaa siemailimme ja jutustelimme taiteesta ja maailman menosta. Minä toki innokkaana ja naivina kysyjän roolissa. Maisterin rauhallisempi rooli tasapainotti tunnelmaa Bobikin nukkuessa jaloissa.

Viime torstaina kävinkin sitten taas koulutuksessa Helsingissä ja tällä kertaa menin yöksi äidin luokse Espooseen. Säälittävän nopea olikin visiittini sillä perjantaina lähti jo klo 12 juna takaisin, Olisin viihtynyt pidemmänkin ajan. Siellä vierailu tuntui lomalta.
 Sisko aloittaa kohta jo autokoulun ja vanhempi veli lähtee jalkapalloilemaan Viroon turnaukseen. Ajat vierii. Vaan mitä mainittavaa ite olen saanut aikaan? Niimpä...


Perjantaina oli ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan. Tällä tarkoitan siis sitä ettei ole ollut töitä, harjoituksia tai esitystä ja kyllä nautinkin täysin siemauksin. Kävin treenaamasa, saunoin, söin mummon tekemää lasagnea (lempiruokani!) ja kävin katsomassa Kanavateatterin Suomen Hevosen jossa Kayakin näytteli :)

Esitys kokonaisuutena oli minusta oikein kelpo. Minna Tuomanen pääosassa toimi ja oli porukan karismaattisin hahmo heittämällä. Huomasi että on tehnyt saman roolin joskus aikaisemminkin. Siksi se oli toimivaa, mutta samaan aikaan ehkä liiankin toimivaa?  Toinen ehdoton suosikki oli Katja Kolehmainen jonka tekemisestä tykkäsin myös ! Aihe ei ehkä ollut minulle niin mieluisa mutta ilo on katsella aina hyvää näyttelijäntyötä. Esitys viihdytti ja se riitti. Niinhän minä aina olen manifestoinut!

Paljon olisi katseltavaa tässä taas. Merkkimies Ylioppilasteatterilla kiinnostaisi samoin kuin Vakkarin Eichmann jota kaikki ovat hehkuttaneet elämää suuremmaksi. Sen on oikeastikin oltava sitten erittäin hyvä. Menen sinne suurilla odotuksilla. Nähtäväksi jää. Yksi idoleistani Petteri Olkinuorahan on pääosassa joten siltä osalta voi odottaa mainiota jälkeä.


Nyt kello on sen verta paljon että alan suksimaan sänkyä kohti. Huomenna työpäivä ja ennen sitä ojentajat odottavat rääkkiä Satsilla.

Kuulumisiin!



15. Ben Kingsley


Tässäpä mahtipatu! Tuntuu että mitä tahansa leffaa katselee on siellä sivuroolissa joko konnan tai hyviksen ympärillä häärävän apurin roolissa Ben Kingsley. Mies joka sopii mainiosti ns. täyterooleihin ja tarjoaa siltikin loistavaa jälkeä. Muistetuinpia rooleja itselle herralta ovat ehkä Shutter Islandissa, Oliver Twistissä, Dictatorissa mutta ennne kaikkea Anne Frankissa. Oscarinkin sai 80-luvulla Gandhi -elokuvasta. Mies on britti, joten sinänsä ei yllätä että olen tykästynyt tekemiseen. Olenhan aina sanonut että briteistä tulee mielestäni parhaimpia näyttelijöitä!