Menee se tiistai-ilta näinkin. Eppu Normaalin Vuonna 85- kappale soi ja koetan keksiä mistä kirjoittaisin tänne. Hmm...ei viitsisi väkisinkään rustata mitään, ei ole oikeastaan tapahtunut mitään elämää mullistavaa, mutta toisaalta taas, tarvitseeko sitä aina tapahtuakaan. Blogini ulkoasu ärsyttää. Lisää kuvia pitäisi lisätä, se tekisi jo ihmeitä. Nytkin huomaan jo kirjoittaneeni neljä riviä tekstiä tyhjänpäiväisestä, jospa tästä siis jonkinlainen päivitys mudostuisi.

Varasimme Piian ja Petrin kanssa matkan Kanarialle. Se on tosin vasta helmikuussa hiihtolomalle, mutta siltikin. Pitkästä aikaa pääsee etelän lämpöön, viime kerrasta onkin aikaa (v.2009) Playa de ingles on paikka ja sehän on tunnettu bilemesta. Sopii minulle siis vallan hyvin!

Eilen yövyin toveri Aten luona. Syynä oli L-teorian harjoittelu ja kyllä kannatti, nimittäin se on nyt päässä. Nyt kun on siis ns. intro tehty niin voi alkaa oikeisiin hommiin eli näyttelemään. Okei, ollaan me muutamaan otteeseen jo alustavaa pohjaa tehty dialogillmme jo lavallakin, mutta ensi kuu on pyhitetty sille sitten ihan kunnolla.

Kanavassa jatkuu huomenna ja torstaina harjoitukset. Juoruja näytelmä saa siellä ensi-iltansa Marraskuun 15. päivä, joten sitä on aikaa vielä 7 viikon ajan treenailla. Huomenna on ensimmäisen puoliskon läpimeno ja hyvällä ja varmalla fiiliksellä sitä kohti!

Pidimme lauantai-sunnuntai välisenä yönä kauhuillan Kayan ja Emmin kanssa. Katsoimme 4 kauhuleffa: One missed call japaniversio, Don't let her inside, Don't let him in ja Uinu Uinu lemmikkini. Mikään noista ei oikeen napannut paitsi tuo Don't let him in oli iha jees. Paras noista. Japanileffat ei koskaa oo oikee napannu (paitsi Battle Royal) tuo Don't let him inside oli pilattu liialla splätterpaskalla ja kun sitä koko ajan oli siinä, se meni mauttomaksi. Uinu uinu lemmikkini taas oli perus kasikytluvun Kingiä. Aika mitään sanomaton. Minusta.

Timon kanssa keskustelimme tänään pitkästä aikaa. Kokkolaan pitäisi matkustaa tässä heti kun mahdollista. Siellä on aika mielenkiintoiset meiningit mitä nyt oon sivusta kuunnellut. Pakko päästä tsekkaa!

Viikko puolessa välissä ja työntäyteinen viikko onkin ollut! Teatteria teatteria ja teatteria! Mitäpä se Laukaan poika muuta keksisikään. Tänään tosin tuli käytyä leffassa, joten oli ihan mukavaa istahtaa alas ja nauttia muiden taiteesta.

L-Teoriaa treenasimme jälleen Aten kanssa eilen ja tänään noin niinkun päähänjääntiharjoituksina. Atella toimii treenaaminen parhaiten niin, että treenaan hänen kanssaan dialogin vuoropuheluna eli treenaamme yhdessä kun taas itselläni lyömätön metodi on ollut yksin harjoittelu ja ajankohdan on ehdottomasti oltava illalla. Se toimii minulle parhaiten.

Olen niin tyytyväinen että saan tehdä L-Teorian nimenomaan Aten kanssa. On mukavaa istua omistautuvan ja osaavan ihmisen kanssa samasa tilassa kahvia juoden ja käydä läpi tekstiä sillä fiiliksellä että tästähän tulee vielä jotakin. Ei sillä, etteikö muut Arieslaiset olisi omistautuvia tai osaavia, mutta jotenkin nimenomaan Aten kanssa dialogi on luontevampaa. Onhan hän sentään paras ystäväni. L-Teoria tulee rokkaamaan!

Emmin kanssa kävimme tänään syömässä ja leffassa. Leffana toimi Franzenin Tumman veden päällä. Täytyy sanoa että aivan mahtava leffa ja varasinkin kun oli vieläpä Peterin esikoisohjaus niin huh huh. Mitähän jälkeä mahtaa syntyä 10 vuoden päästä?

Aihehan leffassa on täysin arkipäiväinen ja suht rankkakin mutta enpä olisi pääosaan osannut kuvitella osuvampaa miestä. Edelmann vaan on paras siinä mitä hän tekee. Verrattuna eiliseen Salkkarileffaan tasoero oli huomattava siis salkkareiden eduksi... (Yeah, right) Ehkä se on vaan parempi että Salatut elämät pidetään vaan saippuasarjana, niin ei sitten tule kenellekään sitä mielipahaa, kuten minulle eilen. Jookos?

Yksi asia mistä olen muuten unohtanu tänne kirjoittaa on se, että sain niitä töitä sieltä Harjun mediapajalta, niinkun työssäoppimisjaksolle ! Sanoin etten ole oikein kaupankassaihmisiä, joten menin sitten tiedustelemaan mediapajalta hommia ja kappas, minun teatteritaustani auttoi minut suoraan tuotantoassistentiksi (hienon kuuloinen titteli) Työhön kuuluu juontokeikkaa sekä parin konsertin suunnittelua yms. Hyvällä tuurilla pääsen kuulemma kameran eteen näyttelemään. Mahtavaa! Juuri tälläistä hommaa halusinkin!

Vielä loppumainintana pakko todeta, että panin merkille kuinka solakalta ja sirolta näytän tuossa blogikuvassani. Oi niitä aikoja... Nykyään olen hieman tuhdimmassa kunnossa. Salaa toivon että painonnousu johtuisi vaan lihasten kasvusta :P Vaikka kieltämättä olen tyytyväinen nykyiseen treenitulokseen. Teatterimaailman Brock Lesnar!

Viikko lähenee loppuaan ja hyvä niin! Kerrankin oli tulossa ihan vapaa viikonloppu, mutta tietysti sekin piti jo heti bookata täyteen. Eipä sillä, mukava viikonloppu varmasti tulossa :)

Olemme alkaneet nyt mainostamaan L-teoriaa ja julisteideamme lähetetään Kopioteamille ensi viikolla. L-teorian harjoitukset jatkuvat minulla ja Atella huomenna sekä sunnuntaina. Torstaina oli myös Arieksen kokous, jossa päätimme loppuvuoden asioista.

Kanavassa pyyhkii hyvin! Harjoitukset ovat täydessä käynnissä ja kovaa tahtia mennään eteenpäin. Viime päivät olen tankannut tekstiä niin Juorujen kuin L-teoriankin osalta. Yllättävän hyvin kaalissa näyttää pysyvän replat. Kanavan treeneissä fiilis on myös hyvä, koska on vahva tunne itsellä että hahmo on rakentumassa oikeaan suuntaan. Oikeastaan minulla oli jo heti ensimmäisellä lukukerralla aavistus miten alan hahmoani tekemään ja aavistukseni näytti olevan oikeassa.

Kayaa oli myös mukava nähdä lavalla pitkästä aikaa. En ymmrrä mitä on tapahtunut hänen esiintymiselleen. Se on paljon luentevampaa ja sirompaa ja ....noh, sitä on miellyttävä katsoa. Hän itse sanoi että kaikki se jännitys mitä JKO aikoina oli on kadonnut. Ei sillä etteikö hän olisi jo silloin ollut hyvä näyttelijä, mutta ihmettelin kun hän ei ole lavalla ollut puoleentoista vuoteen, että miten se kaikki rauhallisuus ja sulavuus on tullut. Nähtävästi muita seuraamalla pääsee pitkälle ja etenkin kun antaa oppien ja tietojen muhia päässään tarpeeksi kauan, alkavat ne lopulta kantaa hedelmää. Itsehän joudun koko aika tekemään prokkista toisen perään, etten vaan rapistu :)

Kaya hommasi eilen myös salikortin Laukaaseen ja kävimme yhdessä treenaamassa :P Hyvä saada uusi salikaveri nyt kun Martti salakavalasti muutti Jyväskylään eikä enää lähde puntille. Kayasta treenautetaan vielä oivallinen fitnessnainen!

Viikonloppu tulee mitä ilmeisemmin menemään Aten, Kayan ja Emmin kanssa...niin ja tietysti myös plarien kanssa. Nyt jo jänskättää L-teorian enskari, vaikka siihen on puolitoista kuukautta. Jännittää enemmän kuin Kanavan farssi. Johtuu varmaan siitä että kuitenkin omassa teatterissa näytetään aivan oma teksti. Kyllähän se nyt jännittää jo tässä vaiheessa!

Karonkan jälkeen...

Noin! Yksi viikko jälleen takana ja siihen on mahtunut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä!

Eilen vietimme Arieksen karonkkaa tai virkistysiltaa, kuten olemme sen virallisesti määritelleet :P, Petäjävedellä Emmin sukulaisten mökillä. Mökki sijaitsi pienellä saarella jonne soudettiin rannalta. About kilometri oli rannalta saareen matkaa. Tosi mukava ilta, vaikka aivan kaikki eivät valitettavasti päässeetkään mukaan. Grillasimme, joimme ja saunoimme savusaunassa, jonka Heikkolan Antti meille lämmitti! Mahtava ilta tosiaankin kaiken kaikkiaan, vaikkei aamulla ollutkaan ihan mikään virkistynyt olo todellakaan, noo, kyllä siitäkin sitten toipui, mutta kieltämättä aamulla oli sellainen fiilis että ihan hyvä ettei karonkkia ole iha joka viikko :)

Mitä muuta sitten kuuluu Ariekseen? Dialogia olemme Aten kanssa jo alkaneet harjoittelemaan. Viime viikolla kävin Aten luona Jyväskylässä harkkaamassa replat. Periaatteessa siis ihan puheharkat, jotta muistamme tekstiä. Sitten perjantaina olimme Laukaan nuokkarilla ja vähän katselimme jo asemia ja pari kertaa treenasimmekin jo ihan kunnolla. 18 minuuttia meni ensimmäisiin 10 sivuun mutta tiivistämme sen varmaankin 15 minuuttiin kun nopeutamme tempoa. Seuraavat 10 sivua sitten ensi viikonlopuksi opeteltavaa. Dialogimme nimi nyt sitten onkin virallisesti se L-teoria. Minusta se on iskevä nimi ja aivan täydellinen ja sen tajuaa kun on katsonut esityksemme. Emmi otti julistekuvat perjantaina ja ensi viikolla otamme jälleen Kopio Teamiin yhteyttä markkinointiasioissa. Olimme tytyyväisiä heihin edellisellä kerralla, joten jatkakaamme yhteistyötä!

Edustimme Ariesta myös lauantaina ennen karonkkaa Rokkakankaan yritysmessuilla joihin meidät oli kutsuttu. Esitimme vartin improsetin ja jaoimme käyntikortteja ja tietolappusia Arieksesta. Valitttavasti mitään kuvia ei vielä ollut marraskuun dialogista, mutta kerroimme toiminnastamme ihmisille noin muuten. Ensi viikolla alan laitella yrityksille sähköpostia, josko heitä kiinnostaisi tilata dialogimme heidän pikkujouluihinsa. Katsotaan miten käy :)

Kanavassa jälleen jatkuu huomenna harjoitukset. Odotan niitä innolla! Viime torstain harjoitukset menivät mainiosti. Pidän kovasti myös ohjaajastamme Annu Sankilammesta. Hän on mukava ja innostava ja myös sellainen henkilö, joka sanoo asiat suoraan, niin minusta pitääkin. Ainoa mitä hieman kaipaisi, olisi hieman enemmän aikaa kohtauksille, tai siis kun nyt treenaamme kaikki kohtaukset vaan kerran ennen ekan puoliskon läpimenoa. Syy tähän johtuu kiireestä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää ja toisaalta eipähän ainakaan ala laiskotuttaa vaan joutuu oikeasti opettelemaan tekstiä. On tässä vielä 9 viikoa aikaa ensi-iltaan joten eiköhän se siitä. Kirsikktarhassa ei ollut edes sitä!

Huomenna koittaa jälleen paluu arkeen ja kouluun. Työssäoppimispaikkakin minulle järjestyi ihan itsestään. Meinasin tosiaankin ensin kysyä kaupunginteatterilta sitä, mutta tajusin että vaikka pääsisinkin, se saattaisi mennä iltahommiksi, kun esityksethän ovat siellä silloin ja kun on kaksi omaa projektia alla niin se on täysin mahdotonta. Luokanvalvojani sanoi että koulumme mediapaja olisi valmis ottamaan minut sinne kuudeksi viikoksi. Hommiin kuuluu mm. tapahtuman juontamista sekä käsikirjoittamista. Miten sopivaa hommaa se onkaan! Loistavaa!


Ensi viikolla minun on myös järjestettävä ns. Emmiaikaa, koska viime aikoina on pitänyt niin kiirettä prokkisten parissa, ettei ole ollut oikein aikaa olla oman tyttöystävänsä kanssa, joka tietysti on häntä harmittanut. Leffaan meno kuulostaisi hyvältä ainakin :)

Fars!

Uusi viikko jälleen startannut ja se onkin startannut oikein mukavasti. Viikko tulee olemaan täyteen bookattu, muttei ainakaan ehdi tylsistymään. Hyvä niin!

Liiketalousosiossa menee iha kivasti. Tänään oli keskustelua luokanvalvojan kanssa siitä mitä haluaa tehdä. Sanoin että teatteriahan minä haluan tehdä ja että tuleva työharjottelujakso olisi kivaa soveltaa siihen. Hän olikin samaa mieltä kanssani, että voisin kokeilla hakea kaupunginteatterista tai Huoneteatterilta harjoittelupaikkaa, koska kyseessä on vaan asiakaspalveluharjoittelua, ei siis mitään kaupan kassallaoloa. Ei sillä että kassahommissa mitään vikaa olisi, mutten näkisi itseäni vielä niissä hommissa. Ensi vuonna kun käsitellään kassajuttuja, niin on ehkä sitten ajankohtaisempi.

Tuli oikein hyvä fiilis kun jutusteltiin mukavia luokanvalvojan kanssa. (Sain puhua puoli tuntia itsestäni, hih!) Muutenkin tuntui siltä että kerranki kyse on siitä, mitä minä haluan, eikä sitä mitä oppilaitos haluaa minun tekevän. Ei katsottu huonolla naamalla ja mutistu että "kyllä pitäisi asiakaspalvelu hoitaa kaupassa maksavien asiakkaitten keskellä..." Vaan oikeen kannustettiin tekemään omalla tavalla. Hyvä juttu jos tuon työjakson voisi suorittaa taiteen parissa. Mielekkäämpäähän se olisi minulle :) katsotaan!

Hyvä fiilis sen kun jatkui kun tänään pääsi jälleen kerran Kanavateatterin farssin kimppuun. Tänään oli hahmon luomista, emmekä vielä harjoitelleet itse näytelmää. Sen aika koittaa ensi torstaina. Viime torstaina lukuharjoituksissa kävi ilmi, ette meiltä puuttuu kaksi näyttelijää; yksi mies ja yksi nainen. Päätin sitten ehdotta Kayaa naisen rooliin ja kysyinkin häntä ja hän suostui mukaan. Tänään Kaya sitten oli mukana harjoituksissa ja kirjoitimme viralliset sopimukset. Mahtavaa! Kayan kanssa oli mukavaa olla lavalla pitkästä aikaa ja muutenkin mukavaa näytellä hänen kanssaan. Näytelmä on siis Neil Simonin Juoruja ja esitämme Kayan kanssa juristipariskuntaa,  Ken ja Chris Gormania. Juoruja näytelmän ensi-ilta tulee olemaan marraskuun 15. päivä!

En ole koskaan näytellyt Kanavan sisälavalla joten hienoa päästä sinnekin. Tällä kertaa roolihenkilöni on todella isossa osassa ja opeteltavaa riittää niin minulla kuin Kayallakin varsinkin kun samaan aikaan dialogi pukkaa päälle, jota muuten katsomme ensimmäistä kertaa torstaina Aten kanssa. Ensin olin kauhuissani että riittääkö aika mutta kun repliikkien tankkaus on alkanut luonnistumaan jo näin hyvin, sain itseluottamukseni tai pikemminkin "mojoni" takaisin :P Hyvä vaan että saan lisää haastetta!

Viikonlopun vietin mutsin, Piian ja Petrin kanssa Silja Europalla. Lähdimme iha näin perheen kesken. Hieno reissu oli! Tuli juotua ja...no, juotua! Esiintyjinä laivalla oli Marion Rung sekä Krista Siegfrids. Pakko sanoa että vaikken mikään Siegfridsfani olekaan siinä mielessä että tuntisin hänen tuotantoaan, muuta kuin hänen tämän vuoden euroviisukappaleensa, oli silti hieno show häneltä ja sain vielä yhteiskuvankin ;) olihan se nyt ihan pakko kun moinen tilaisuus oli tarjolla. Oikein viehättävä ja kaunis nuori nainen. Taisin ihastua. Ihan pikkuisen vain!

Takasin sorvin ääreen!

Noniin, Kunpa minä olisin sinä-prokkis saatiin kuopatuksi viime sunnuntaina. Kiitokset kaikille katsojille, jotka olitte meitä seuraamassa ja kiitokset myös mahtavalle prokkisporukalle. Tässä ei ole kuitenkaan tämän kauempaa aikaa vetää henkeä, sillä uudet tuulet puhaltelevat jo; tänään aloitin tankkaamaan päähäni dialogiamme ja huomenna alkaakin sitten Kanavateatterin ekat lukuharkat. Jänskättää :)

Jospa nyt kuitenkin näin yön ratoksi kirjoittelen hieman fiiliksiä Arieksen esikoisprokkiksesta, lähinnä mitä ajatuksia ja fiiliksiä se toi minulle. Myönnettäköön tosin että ehkä on liian aikaista vielä puolen viikon jälkeen mitenkään syvällisesti analysoida koko prokkisprosessia, mutta jotain muutamia päällisiä ajatuksia ajattelin kirjoitella lähinnä omaksi huvikseni. Kenties vuoden tai muutaman päästä oivallan jotain uutta produktiostamme, tai sitten en.

Täytyy sanoa että koko Kunpa minä olisin sinä-produktio tuntui minusta alussa hieman riskiltä touhulta. Ottaa nyt täysin tuntematon näytelmä ja laittaa se esikoisteokseksi. Kyllähän ajatus hikeä pukkasi kun Lahden ja Jyväskylän väliä aina bussilla kuljin viime keväänä. Kuitenkin kun sain tekstin hyppysiini ja luettuani sen, se tuntui hyvältä. Se oli täysin erilainen teemoiltaan ja ennen kaikkea tyyliltään, mitä oli aikaisemmin tehnyt ja jostain syystä siitä tuli turvallinen olo esittää se. Jo parin viikon harjoittelun jälkeen, kun huomasi miten hyvin jo silloin luisti harjoitukset, tunne oikeasta valinnasta lisääntyi. En enää empinyt olisiko tämä sittenkin ollut väärä valinta.

Ensi-illan lähestyessä fiilis ja halu esittää näytelmä vaan lisääntyi entisestään. Halu näyttää ihmisille, että Aries laittaa ihan oikeasti hyvän shown pystyyn. Ensi-illassa sitten muut kysyivät minulta "Minkä neuvon taiteellinen johtaja nyt haluaa antaa?" tai että "Onko taiteellisella johtajalla mitään sanottavaa, ennen kun menemme lavalle?" Muistin maisterini sanat silloin ja sanoin saman mitä hän sanoi aikoinaan meille: "Me teemme sen mitä parhaiten osaamme, me teemme näyttelijöiden tehtävän ja katsojat tekevät omansa, se jos katsojat eivät pidä esityksestä, se ei ole meistä kiinni, vaan heistä. Me voimme vaan tehdä oman hommamme niin hyvin kuin mahdollista" Ja niin tapahtuikin.

Vaikkei esityksiä ollut kuin 8 kipaletta niin silti jo viimeisessä esityksessä tuntui että näin tämän pitikin mennä tai että tämä oli juuri sopiva määrä tälle projektille. Millainen tämä sitten oli Arieksen ensimmäisenä projektina? Jos rehellisesti vastaan tuohon, niin sanoisin että keskiverto. Se ei ollut ehkä niin hyvä kuin se olisi voinut olla muttei todellakaan mikään floppi. Sanoisin että Aries avasi näytelmätilinsä suht vahvalla tekeleellä, mutta seuraavan on sitten taas oltava parempi, niin kuin taas siitäkin seuraavan. Aina on kehittyttävä! Aina on päästävä ns. seuraavalle tasolle!

Mitä sitten haluan sanoa ohjaajasta tai kanssanäyttelijöistäni? Minusta Kaya oli ohjaajana hyvä. Enkä sano tätä sen takia, että Kaya sattuu olemaan hyvä ystäväni, vaan ottaen huomioon, että tämä oli Kayan esikoisohjaus, ajoi se asiansa. Toki saimme muilta ohjaajilta ja ihmisiltä kommentteja myös siitä, miten olisi voitu menetellä toisin ja uskon että Kaya onkin laittanut huomioita korvan taakse. Ensimmäinen hänen ohjauksensa oli hyvä ja uskon että ensi kerralla hän tekee vielä paremman.

Kayalta toivon kuitenkin enemmän jämäkkyyttä ja sellaista tietynlaista vittumaisuutta ohjaajana ensi kerralla. Nyt ehkä otettiin hieman lepsummin, kun kaikki tässä kavereita ollaan jne. Minusta ohjaajan tulee kuitenkin ohjatessaan olla täysin eri henkilö, kuin mitä siviilissä kaveriporukan keskellä. Minä ja Kaya emme lavalla ollessamme ole Joni ja Kaya vaan näyttelijä ja ohjaaja ja sen roolin haluan Kayan ottavan ensi kerran kovemmin haltuunsa. Näyttelijät kaipaavat myös ystävällisyyden ja rentouden vastapainoksi myös sitä kovuutta, vaativuutta ja sitä ärsytystäkin. Uskon että parhaat tulokset saa näyttelijästä irti kovalla vaatimisella.

Entäs sitten kanssanäyttelijät? Olin todella innoissani kun pääsin jälleen lavalle hyvän ystäväni Erja Korteojan kanssa. Viime kerrasta taisi olla jo 3 vuotta aikaa joten tuntui taas hyvältä tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Vielä kun Atte oli mukana, tuntui kuin oltaisiin vedetty vuoden 2010 Laulu tulipunaisesta kukasta uudelleen, tosin ilman Marttia. Harmi. Hänet olisin vielä tahtonut tähän samaan prokkikseen kanssamme, mutta ehkäpä sitten toiste.

Vaikka lupasinkin itselleni etten aio stressata mistään tässä prokkiksessa, koska en ole ohjaaja, jätän sen stressaamisen ja turhan suunnittelun, jota olen tehnyt muutamissa viimeisissä epävirallisissa projekteissamme. Pakko myöntää että kyllähän se vähän vitutti kun Sina oli yhdessä vaiheessa 2 viikkoa poissa. Olin huolissani miten hän selviää projektistamme ja että oppiiko hän repliikit ajallaan ja olisiko hän jatkossakin poissa? Paljon pyöri mielessä, mutta sitten kun hän palasi takaisin harjoittelemaan, niin huomasin että huoleni oli täysin turha. Siinä oli mimmi joka teki töitä päästäkseen mukaan rytmiin ja sen hän todella tekikin. Laittoi minulle, epäilijä Tuomaalle, luun kurkkuun ja hyvä niin! Sinan kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä ja täytyy ihailla hänen taitavuuttaan jo noinkin nuorella iällä (18-19). Pitkälle tulee varmasti pääsemään jos haluaa ja tahdonkin lisätä hänet ensi vuoden alussa virallisesti Ariekseen.

Meillä oli hyvä porukka, mutta sehän nyt olikin itsestään selvyys. Ei Arieksessa olekaan kuin lahjakkaita, osaavia ja nälkäisiä nuoria, jotka oikeasti haluavat tehdä taidetta. Nyt marraskuussa minulla on etuoikeus tehdä dialogi parhaan ystäväni Atte Leppäsen kanssa ja dialogi on vieläpä omaa käsialaa, joten aivan mahtavat fiilikset jo tässä vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen projekti oli hyvä, mutta vielä tänä vuonna on tulossa lisää ja ensi vuodellekin on jo suunnitelmia kehitelty. Aries näytti nyt ensimmäsitä kertaa sarvensa ja tästä eteenpäin se tulee tekemään entistä enemmän töitä, että se saisi enemmän näkyvyyttä, yleisöä ja tunnustusta uutena nousevana harrastajateatterina.

Saletisti natsaa

Jessus mikä otsikko, noo aina ei voi keksiä klassikkoa...

Tänä viikonloppuna minut on vallinnut entistäkin parempi fiilis. En tiedä, se vaan yhtäkkiä iski. Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan mallillaan. Aries pyörii ja jatko sovittiin jo vuoden loppuun tilan käytön kanssa, viikon päästä alamme treenaamaan dialogia, ensi torstaina on Kanavan syysfarssin ensimmäiset lukuharkat, ai että, tekemistä riittää ja hyvä niin!

Toissapäivänä kävimme tsekkaamassa sen Kulissin Pienen kauhukaupan. Hyvä musikaali jälleen kerran, ei ehkä niin hyvä kuin Viulunsoittaja katolla viime vuonna mielestäni, mutta oiken kelpo show. Lihansyöjäkasvi oli hienosti toteutettu :) Propsit sen tekijälle!

Facessa silmieni eteen on pomppinut nykyisten Lahden kakkosten kirjoituksia Lahdessa olosta. Välillä miettii miltähän siellä tuntuisi jälleen olla. Olisihan sitä voinut käväistä huvin vuoksi kokeilemassa pääsykokeissa olisiko rahkeet riittäneet sisään, mutta päätin jättää kokeilematta. Olen  enemmän kuin tyytyväinen että olen nyt täällä Laukaan seudulla ja pääsen toteuttamaan omaa taidettani Arieksessa ja olla myös Kanavan palveluksessa. Niin tosiaan ja opiskella myös liiketaloutta ;P hihi. Lahteen paluu tapahtuu kun sen aika on. Jos sen aika on.

Huomenna Leppäs Atte tulee käymään kahvittelulla ja näytän hänelle dialogimme 10 viimeistä sivua joita hän ei ole vielä nähnyt. Lisäksi ehdotan hänelle esitysaikataulun, jonka olen jo laatinut ja sitten voikin alkaa tekstiä pänttäämään ja julisteen tekoon. Näillä näkymin dialogimme ensi-ilta tulisi olemaan marraskuun ensimmäinen päivä.

Aries-Teatteri sai kutsun Rokkakankaan yriysmessuille lauantaina 7.9. Meille soitettiin ja sanottiin että meille tarjottaisiin ilmaiseksi tila siellä jos haluamme osallistua ja mainostaa itseämme ja ehkä esittääkin jotain pientä. Mikäpä siinä. Ilmainen mainonta ei ole koskaan huonoa ja jonkinlaista improa ajattelimme käydä heittämässä. Erja vastaa siitä lajista, koska on ehkä eniten kokenut ryhmässämme improvisaation saralla.


Tänään oli toiseksiviimeinen esitys Kunpa minä olisin sinä-näytöksissä. Huomenna klo 15 koittaa viimeinen. Hyvällä fiiliksellä vedetäänkin sitten kaikkein kovin show huomenna!