Nyt on loppuilta aikaa rauhoittua ja rentoutua kotona koneen ääressä. Koko päivän ollu taas menossa ja huomennakin tekemistä riittää. Ensi viikolla alkaa muuten syysloma koulussa joten jospa sitten pyyhittäisin pari päivää lepäämiseen, kuten lääkärikin määräsi. (No okei ,se oli terveydenhoitaja, mut lääkäri kuulostaa paremmalta)
Viime päivinä olen huomannut haaveilevani asuntoautosta. Ai perkele sellanen olisi mahtava saada joskus. Miettikää nyt, mikä olis sen parempi tapa viettää vaikkapa kesälomaa kun lähtee Suomea tai miksei vaikka Eurooppaakin kiertelemään asuntoautolla. Kuumana hellepäivänä voisi ajaa suoraa autobahnaa ikkuna auki, radio päällä, vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa samaan aikaan kun kahvin ihanainen tuoksu leijailisi sieraimiin asuntoauton uumenista. Vielä kun matkan pääsisi tekemään itsekseen niin se olisi piste i:n päälle. Aijaijai, se vasta olisi eläämää!
Kaikenlaisia sitä mietiskeleekin näinä synkkinä syysiltoina. Nooh, saahan sitä aina haaveilla ja miksei toteuttaakin joskus. Ehkäpä odotan nyt ensin sitä että pääsen sinne Kanarian lämpöön helmikuussa :)
Tänään olin jälleen Sokoksella avustamassa. Sieltä lähdettyäni menin Emmin luokse josta Kayan ja Emmin kanssa lähdimme katsastamaan Teatterikoneen Unelmapeli nimistä improvisaationäytöstä. Siinä näytteli Kayan ja minun nykyinen ohjaaja Annu Sankilampi, joten olihan se nyt käytävä jo siitäkin syystä katsomassa. Esityksessä oli kolme näyttelijää ja yksi Jokerina toimiva henkilö joka siis oli linkki yleisön ja esityksen tapahtumien välillä. Veti hommaa siis eteenpäin ja kysyi yleisöltä ohjeita esitykseen. Vähän siis samalla kaavalla miten Forum-teatteri toimii. Oikein mainio pätkä ja muutenkin tykkään improsta ja näiltä kyseisiltä ihmisiltä se näyttikin onnistuvan oikein hyvin. Eipä sillä, olivathan he ammattilaisia.
Esityksessä oli se erikoista että sen avulla haettiin selvyyttä paljonko katsoja on valmis maksamaan teatterista. Mitään virallista pääsymaksua ei siis ollut, mutta ainoa ohje oli se, että jotain pitää maksaa, oli se sitten 50 euroa tai vaikka vain 5 senttiä kaikki kävi. Sitten lopussa esitettiin jokaisen näyttelijän palkkakuitti paljonko he olivat tienanneet kyseisellä esityksellä josta oli miinustettu vakuutukset, tilan vuokrat ja arvonlisäverot, eli ns. kiinteät kustannukset niinkuin me merkonomit tapaamme sanoa ;P
Jokainen näyttelijä sai esityksestä 16,21 euroa. Oikeastaan aika pirun hyvä tuntiliksa. Kuitenkin kun kyse on näyttelijästä Suomessa!
Mielenkiintoinen kysymys. Paljonko teatteriesityksen mielestäsi tulisi maksaa? Tai että paljonko olet valmis antamaan rahaa jotta näkisit teatteritaidetta?
Omasta mielestäni raha on pilaamassa taidetta. Tai että tuntuu siltä, että taidetta tehdään jotta tienaisi sillä itse, eikä sillä että nimenomaan katsoja saisi siitä jotain ja että itselle se palkinto tulisi siitä itse tekemisestä ja mahdollisista kiitoksista.
Nooh, nykypäivänä kun kaikki maksaa niin tietysti esityksestäkin on jotain pyydettävä, muttei mitenkään barbaarinomaisesti! Mielestäni teatterilipun hinta saisi enimmillään maksaa sen 20 euroa. Se on aika nafti yläraja ja senkin summan maksaisi vain amattiteattereissa. Kaupunginteatterin yli 30 euron liput ovat kyllä todella härskin hintaisia, tietysti ymmärrettävää on että iso laitos tulee pyörittää ja amaattilaiset vaativat omat palkkionsa, mutta siis näin kuluttajana ja katsojana hinta tuntuu isolta.
Harrastajateattereissa about 10 euroa olisi minusta sopiva summa tai että korkeintaan jotain 12 euroa. Tällä kertaaa en peräänkuulutu teatterin viihdearvoa, kun olen sen jo monasti sanonut, mutta teatterin teko pitäisi olla yhtälailla ellei jopa enemän palkitsevampaa kuin rahallinen palkkio. Näin haluan uskoa vielä näin nuorena miehenä. Summasummarum teatteriesityksen tulisi maksaa korkeintaan 20 euroa.
Kiitos niille muuten jotka vielä jaksavat lukea kuulumisiani ja omia mielipiteitäni. Piditte niitä sitten huuhaana tai ette, mutta sekin on jo jotain että vaivautuu tulemaan tälle sivulle :)
Heitänkin siis pallon teille arvon lukijat. Mikä on teidän mielestänne teatterilipun sopiva hinta? Tämänkin kysyn vaan kommenttien toivossa. Niitä olisi joskus kiva saada, ei koskaan oikein tule :/ Saa minua kritisoidakin, mutta älkää kuitenkaan olko kovin ilkeitä jos saan pyytää : )
lauantai 5. lokakuuta 2013
torstai 3. lokakuuta 2013
Sinä päätät
Jahas, jokos se olisi aika kirjoitella tännekin jotain mitä mieleen tulee. Yli viikko menny tässä taas kiireessä, on ollut...no mitäs tässä nyt on ollut? Harkkoja ja koulua. Mut silti on ollu aika kiirettä. Oikeesti!
Koulussa viikko on mennyt promoillen ja Sokoksen 3+1 päiviä avustaen. Kyllä, luit aivan oikein! Kauas on tultu niistä ajoista kun ylpeänä astelin Gajevina Lahden kansanopiston lavalla ja sain yleisön syömään kädestäni ja ylistämään minua! No okei, ne taputukset oli meille kaikille mut silt... u got the point! :)
Mutta joo, jos nyt iha tosissaan puhutaan niin promotyö on aika kauheeta shittiä. Siis se on sitä kuuluisaa ihmisten kiusaamista. Minusta. Se että pystytät kojun keskelle tilaa ja kyselet (lue: kiusaat/häiritset) ohimeneviä ihmisiä ja kehotat heitä kuuntelemaan Sokoksen tapahtumista ja osallistumisesta arvontaan. Ja kun promopaikka oli vielä Viitaniemen auto- ja logistiikkapuoli, ni varmaan voitte arvata, ettei siellä paljon potentiaalisia halukkaita jäänyt kuuntelemaan. Arvontaankin osallistuivat kun saivat siitä hyvästä karkin. Huoh. Noo, sitä teimme VAIN kaksi päivää onneksi, sen jälkeen pääsimme sitten ihan asiakaspalvelutehtäviin Sokokselle.
Itse olin siellä eilen. Ei siellä oikeen muuta hommaa ollut kuin kävellä omaa osastoa ympäri ja siivoilla asiakkaiden sotkuja, lähinnä viedä vaatteita sovituskopeista takaisin niille kuuluville paikoille ja auttaa asiakasta jos näillä on ongelmia. Nooh, aika meni aika nopiaan vaikka jalat alkoivat neljän tunnin kävelyn jälkeen himan väsyä. Lauantaina olisi taas luvassa sitä. Ei sillä, tykkään kyllä olla tuollaisissa paikoissa missä on paljon ihmisiä, mutta täytyy kummastella sitä asiaa että jos sovituskopeissa lukee vielä erikseen että "Viethän tavarat takaisin paikoilleen" niin niitä lojuu siellä aivan jumalattomasti. Me olemme laiskoja me ihmiset toisinaan.
Mutta joo, bussissa tänään istuskelin ja mietin L-teoriaani. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna nyt täydellä teholla Aten kanssa ja hyvä niin. Kohtahan se ensi-iltakin sieltä tupsahtaa. Mielessäni kävi siinä miettiessä että mitähän haluan sanoa teoksellani tai että mikä on L-teorian sanoma? Sanoma? Siinä on kyllä oikeesti niin tyhmä sana, oikeesti. Se oksettaa minua. Olen ollut pitkään sitä mieltä, ettei taiteessa , etenkään teatterissa tarvitse olla aina sanomaa. On hyvä tietysti jos se löytyy, muttei se suinkaan ole pakollinen.
Silloin v. 2010 joka oli meidän hevostelumme kulta-aikaa, tai niinkuin itse kutsuin sitä kautta Attitude-ajaksi, jolloin teoksissamme ylitettiin rajoja ja normeja ja meitä syytettiin milloin mistäkin häpäisystä kun Laukaan lukion auditoriossa taidettamme esitimme.Teimme silloin epävirallisia projekteja, jotka toteutimme impron pohjalta toimimme lukion tilojen alla, sitteminhän meidät alettiin savustaa ulos sieltä ja keksiä kaikenlaisia syitä toimintamme vaikeuttamiseksi, mutta se on toinen tarina. Näytelmät kuten Mirri Pois tai Sä olet kakkonen tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Niissä oli sitä kokeilua ja ennen kaikkea asennetta!
Kuitenkin takaisin aiheeseen, jo noina aikoina kysyttiin aina että mikä on teoksemme sanoma? Se aina ärsytti minua ja kysyinkin monta kertaa kysyjältä että "Mikä vitun sanoma?" Se mitä me teimme silloin siellä ei minusta sisältänyt mitään suurempaa sanomaa. Se oli vain nuorten poikien hauskanpitoa ja yritystä saada yleisö hyvälle tuulelle ja nauramaan. Ja onnistuimme siinä. Aina!
Sitten sen jälkeen joku Hyvösen Joni, joka on joku Laukaalainen teatterintekijä tuumaili ja haastoi minulle että Teoksella on aina oltava sanoma, muuten se ei ole taidetta. Hetken jo uskoinkin tuohon mitä se puoliturkkilaisnarri äpätti korvaani, kunnes tajusin että paskat. Eikä täydy olla!
Olen huomannut kuinka moni teatterintekijä ottaa hyvin vahvasti kantaa politiikkaan. Se näkyy . sosiaalisessa mediassa. Halutaan koko ajan kritisoida nykymaailmaa ja omilla teoksillaan tuoda näkyväksi oma kantansa maailman menosta. Tätä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Miksi teatterista on tullut politiikan ja vallankäytön arvostelun väline? Miksi monella teoksella halutaan kritisoida tai tuoda omaa kantaa tai sanomaa julkiseksi? En tietenkään sano, etteikö niin voisi tehdä. tietysti voi ja olen itsekin, mutta sen ajattelun ei minusta pidä sumentaa teatterin tai oikeastaan taiteen perimmäistä olemusta mielestäni: viihdyttämistä.
Teatteri on toki hyvin vahva vallankäytön väline. Teoksilla saadaan näkyvyyttä ja oma ääni kuulumaan. Se on ikään kuin The Voice of the voiceless. Tai että jos tekee produktion ihmisille niin joskus voisi myös lähteä siltä kantilta ajattelemaan että" millaisen esityksen tekisin, että yleisö viihtyisi", eikä sillä että "mitähän nimenomaan juuri MINÄ halluaisin nyt sanoa ihmisille". Entäpä jos joskus ei tarvitsisi sanoa yhtään mitään? Mitäs jos annetaan maailman mennä menojaan ja keskittyisimme vaan nauttimaan viihteen tuottamisesta, nauttimaan elämästä?
Okei, olisin voinut L-teoriaan lisätä nyt näitä tämän päivän polttavia uutisia kuten Greenpeacin oikeudenkäynti Venäjällä. Minun ei tarvitse, kun voin sanoa kantani tässä blogissakin. Paljon helpommin.
No, sanotaan nyt vaikka sitten lyhyesti tuosta Greenpeacesta kun tuli luvattua. Olen samaa mieltä presidenttimme kanssa siitä että nämä Greenpeacehemmot kyllä tiesivät riskit ja siltikin he uhmasivat niitä. Joo, en ole todellakaan minkään 15 vuoden tuomion kannalla, ajatuskin tuosta on naurettava enkä pidä tuota merirosvoutena, mutta tähän voisi sanoa vanhan lauseen; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tiedetään varsin hyvin millainen tilanne on naapurissamme, silti pitää mennä tökkimään tikulla karhua. Okei, saatiin varmaan oma kanta kuuluvaksi, mutta joskus voi miettiä, onko kaikki tuo todella sen arvoista?
Tai sitten se selkkaus siellä Heteropridessa. Itsehän en moisista uutisista piittaa, mutta kun alettiin natseista puhumaan niissäkin otsikoissa, päätin sitten vilkaista. Mielestäni siinäkin jutussa ammutaan kärpästä haulikolla. Okei, se että heiluttelee käsiään paheksuntaa herättäen ei minusta tee vielä natsia. Tarkoitan vaan että se syyttelyn määrä oli aivan jumalaton mitä ne ihmiset saivat osakseen vaikka syynä tuskin oli muuta kuin puhdas provo. Joo, mautontahan moinen pila saattanee olla, mutta ehkä he tekivätkin sen juuri siksi että me tiukkapipoiset taivastelijat ärsyyntyisimme. Onhan se hauskaa tökkäistä kusiaispesää ja katsoa kun ne juoksevat ja alkavat touhottaa kahjoina sikin sokin. Niin tässäkin. He halusivat huomiota moisella tempauksella ja sitä he saivatkin.
Teimme juuri kun he halusivat. He eivät suinkaan ole natseja vaan me olemme ne omissa uskomuksissamme leimanneet siksi. Me loimme nämä natsit. Eivät he.Meidän pitäisi jättää tuollaiset mauttomuudet vain omaan arvoonsa, eikä kiinnittää niihin huomiota. Jos joku haluaa uskoa natsien toiseen tulemiseen niin uskokoon, mutta itse en moista ajanjaksoa näe tulevaksi. Itsekin nuorena poikasena ollessani airsoftasin hakaristi hihassa ja onko se minusta tehnyt natsia sitten? Kyseessä oli silloin pukukokonaisuus, ei mikään julkinen joukon kiihottaminen. Joku tietysti voi minut leimata, mutta sellaisella ihmisellä on sitten jo korvien välissä vikaa. Minusta.
Aika ohi aiheesta entiin mutta siis piti sanomani, että sanomalla voi välillä heittää vesilintua. Mikä minä olen päättämään mitä teokseni tulee sanomaan ihmisille tai pitäisi sanoa. En niin mikään. Katsojat päättävät sen mitä teokseni heille tuo mieleen. He päättävät sanoman, en minä. L-teoriassa sanomaa ei ole. En suostu tunnustamaan että siinä sellaista olisi. Tule itse kokeaan L-teoria ja jos se sinulle sanoo jotain, niin näytän vihreää valoa. Oikeesti! Mutta jos se ei sano mitään, peukutan vielä enemän! Sillä teatteriin mentäessä ei tarvitse aina ennä ne analyytikkolasit silmillä Heitä ne pois, rentoudu ja nauti elämyksestä, mikä sinulle tarjotaan. Viihteestä!
Joku voi tulla haastamaan ja naureskelemaan että kylläpä se Hyvösen retale suolti aikamoisen kasan paskaa tuohon ruudulle. Tulkaa vain. Minä pysyn kannassani ja uskon siihen vakaasti tällä hetkellä. Jos en pysty seisomaan omien mielipiteitteni takana, niin voinko kutsua itseäni miksikään? En ainakaan taiteilijaksi!
Jahas, kello rientääkin ja vielä pitäisi tässä jotain tehdäkin. Taidanpa mennä nauttiaan omasta viihteestäni, joihin kuuluu miehiä, trikoot, ja kehä. Ah, showpainia teidänki kannattaisi kokeilla! Se ei ole nii pahaa kuin kuulostaa. :P
Koulussa viikko on mennyt promoillen ja Sokoksen 3+1 päiviä avustaen. Kyllä, luit aivan oikein! Kauas on tultu niistä ajoista kun ylpeänä astelin Gajevina Lahden kansanopiston lavalla ja sain yleisön syömään kädestäni ja ylistämään minua! No okei, ne taputukset oli meille kaikille mut silt... u got the point! :)
Mutta joo, jos nyt iha tosissaan puhutaan niin promotyö on aika kauheeta shittiä. Siis se on sitä kuuluisaa ihmisten kiusaamista. Minusta. Se että pystytät kojun keskelle tilaa ja kyselet (lue: kiusaat/häiritset) ohimeneviä ihmisiä ja kehotat heitä kuuntelemaan Sokoksen tapahtumista ja osallistumisesta arvontaan. Ja kun promopaikka oli vielä Viitaniemen auto- ja logistiikkapuoli, ni varmaan voitte arvata, ettei siellä paljon potentiaalisia halukkaita jäänyt kuuntelemaan. Arvontaankin osallistuivat kun saivat siitä hyvästä karkin. Huoh. Noo, sitä teimme VAIN kaksi päivää onneksi, sen jälkeen pääsimme sitten ihan asiakaspalvelutehtäviin Sokokselle.
Itse olin siellä eilen. Ei siellä oikeen muuta hommaa ollut kuin kävellä omaa osastoa ympäri ja siivoilla asiakkaiden sotkuja, lähinnä viedä vaatteita sovituskopeista takaisin niille kuuluville paikoille ja auttaa asiakasta jos näillä on ongelmia. Nooh, aika meni aika nopiaan vaikka jalat alkoivat neljän tunnin kävelyn jälkeen himan väsyä. Lauantaina olisi taas luvassa sitä. Ei sillä, tykkään kyllä olla tuollaisissa paikoissa missä on paljon ihmisiä, mutta täytyy kummastella sitä asiaa että jos sovituskopeissa lukee vielä erikseen että "Viethän tavarat takaisin paikoilleen" niin niitä lojuu siellä aivan jumalattomasti. Me olemme laiskoja me ihmiset toisinaan.
Mutta joo, bussissa tänään istuskelin ja mietin L-teoriaani. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna nyt täydellä teholla Aten kanssa ja hyvä niin. Kohtahan se ensi-iltakin sieltä tupsahtaa. Mielessäni kävi siinä miettiessä että mitähän haluan sanoa teoksellani tai että mikä on L-teorian sanoma? Sanoma? Siinä on kyllä oikeesti niin tyhmä sana, oikeesti. Se oksettaa minua. Olen ollut pitkään sitä mieltä, ettei taiteessa , etenkään teatterissa tarvitse olla aina sanomaa. On hyvä tietysti jos se löytyy, muttei se suinkaan ole pakollinen.
Silloin v. 2010 joka oli meidän hevostelumme kulta-aikaa, tai niinkuin itse kutsuin sitä kautta Attitude-ajaksi, jolloin teoksissamme ylitettiin rajoja ja normeja ja meitä syytettiin milloin mistäkin häpäisystä kun Laukaan lukion auditoriossa taidettamme esitimme.Teimme silloin epävirallisia projekteja, jotka toteutimme impron pohjalta toimimme lukion tilojen alla, sitteminhän meidät alettiin savustaa ulos sieltä ja keksiä kaikenlaisia syitä toimintamme vaikeuttamiseksi, mutta se on toinen tarina. Näytelmät kuten Mirri Pois tai Sä olet kakkonen tuovat vieläkin hymyn huulilleni. Niissä oli sitä kokeilua ja ennen kaikkea asennetta!
Kuitenkin takaisin aiheeseen, jo noina aikoina kysyttiin aina että mikä on teoksemme sanoma? Se aina ärsytti minua ja kysyinkin monta kertaa kysyjältä että "Mikä vitun sanoma?" Se mitä me teimme silloin siellä ei minusta sisältänyt mitään suurempaa sanomaa. Se oli vain nuorten poikien hauskanpitoa ja yritystä saada yleisö hyvälle tuulelle ja nauramaan. Ja onnistuimme siinä. Aina!
Sitten sen jälkeen joku Hyvösen Joni, joka on joku Laukaalainen teatterintekijä tuumaili ja haastoi minulle että Teoksella on aina oltava sanoma, muuten se ei ole taidetta. Hetken jo uskoinkin tuohon mitä se puoliturkkilaisnarri äpätti korvaani, kunnes tajusin että paskat. Eikä täydy olla!
Olen huomannut kuinka moni teatterintekijä ottaa hyvin vahvasti kantaa politiikkaan. Se näkyy . sosiaalisessa mediassa. Halutaan koko ajan kritisoida nykymaailmaa ja omilla teoksillaan tuoda näkyväksi oma kantansa maailman menosta. Tätä olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Miksi teatterista on tullut politiikan ja vallankäytön arvostelun väline? Miksi monella teoksella halutaan kritisoida tai tuoda omaa kantaa tai sanomaa julkiseksi? En tietenkään sano, etteikö niin voisi tehdä. tietysti voi ja olen itsekin, mutta sen ajattelun ei minusta pidä sumentaa teatterin tai oikeastaan taiteen perimmäistä olemusta mielestäni: viihdyttämistä.
Teatteri on toki hyvin vahva vallankäytön väline. Teoksilla saadaan näkyvyyttä ja oma ääni kuulumaan. Se on ikään kuin The Voice of the voiceless. Tai että jos tekee produktion ihmisille niin joskus voisi myös lähteä siltä kantilta ajattelemaan että" millaisen esityksen tekisin, että yleisö viihtyisi", eikä sillä että "mitähän nimenomaan juuri MINÄ halluaisin nyt sanoa ihmisille". Entäpä jos joskus ei tarvitsisi sanoa yhtään mitään? Mitäs jos annetaan maailman mennä menojaan ja keskittyisimme vaan nauttimaan viihteen tuottamisesta, nauttimaan elämästä?
Okei, olisin voinut L-teoriaan lisätä nyt näitä tämän päivän polttavia uutisia kuten Greenpeacin oikeudenkäynti Venäjällä. Minun ei tarvitse, kun voin sanoa kantani tässä blogissakin. Paljon helpommin.
No, sanotaan nyt vaikka sitten lyhyesti tuosta Greenpeacesta kun tuli luvattua. Olen samaa mieltä presidenttimme kanssa siitä että nämä Greenpeacehemmot kyllä tiesivät riskit ja siltikin he uhmasivat niitä. Joo, en ole todellakaan minkään 15 vuoden tuomion kannalla, ajatuskin tuosta on naurettava enkä pidä tuota merirosvoutena, mutta tähän voisi sanoa vanhan lauseen; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tiedetään varsin hyvin millainen tilanne on naapurissamme, silti pitää mennä tökkimään tikulla karhua. Okei, saatiin varmaan oma kanta kuuluvaksi, mutta joskus voi miettiä, onko kaikki tuo todella sen arvoista?
Tai sitten se selkkaus siellä Heteropridessa. Itsehän en moisista uutisista piittaa, mutta kun alettiin natseista puhumaan niissäkin otsikoissa, päätin sitten vilkaista. Mielestäni siinäkin jutussa ammutaan kärpästä haulikolla. Okei, se että heiluttelee käsiään paheksuntaa herättäen ei minusta tee vielä natsia. Tarkoitan vaan että se syyttelyn määrä oli aivan jumalaton mitä ne ihmiset saivat osakseen vaikka syynä tuskin oli muuta kuin puhdas provo. Joo, mautontahan moinen pila saattanee olla, mutta ehkä he tekivätkin sen juuri siksi että me tiukkapipoiset taivastelijat ärsyyntyisimme. Onhan se hauskaa tökkäistä kusiaispesää ja katsoa kun ne juoksevat ja alkavat touhottaa kahjoina sikin sokin. Niin tässäkin. He halusivat huomiota moisella tempauksella ja sitä he saivatkin.
Teimme juuri kun he halusivat. He eivät suinkaan ole natseja vaan me olemme ne omissa uskomuksissamme leimanneet siksi. Me loimme nämä natsit. Eivät he.Meidän pitäisi jättää tuollaiset mauttomuudet vain omaan arvoonsa, eikä kiinnittää niihin huomiota. Jos joku haluaa uskoa natsien toiseen tulemiseen niin uskokoon, mutta itse en moista ajanjaksoa näe tulevaksi. Itsekin nuorena poikasena ollessani airsoftasin hakaristi hihassa ja onko se minusta tehnyt natsia sitten? Kyseessä oli silloin pukukokonaisuus, ei mikään julkinen joukon kiihottaminen. Joku tietysti voi minut leimata, mutta sellaisella ihmisellä on sitten jo korvien välissä vikaa. Minusta.
Aika ohi aiheesta entiin mutta siis piti sanomani, että sanomalla voi välillä heittää vesilintua. Mikä minä olen päättämään mitä teokseni tulee sanomaan ihmisille tai pitäisi sanoa. En niin mikään. Katsojat päättävät sen mitä teokseni heille tuo mieleen. He päättävät sanoman, en minä. L-teoriassa sanomaa ei ole. En suostu tunnustamaan että siinä sellaista olisi. Tule itse kokeaan L-teoria ja jos se sinulle sanoo jotain, niin näytän vihreää valoa. Oikeesti! Mutta jos se ei sano mitään, peukutan vielä enemän! Sillä teatteriin mentäessä ei tarvitse aina ennä ne analyytikkolasit silmillä Heitä ne pois, rentoudu ja nauti elämyksestä, mikä sinulle tarjotaan. Viihteestä!
Joku voi tulla haastamaan ja naureskelemaan että kylläpä se Hyvösen retale suolti aikamoisen kasan paskaa tuohon ruudulle. Tulkaa vain. Minä pysyn kannassani ja uskon siihen vakaasti tällä hetkellä. Jos en pysty seisomaan omien mielipiteitteni takana, niin voinko kutsua itseäni miksikään? En ainakaan taiteilijaksi!
Jahas, kello rientääkin ja vielä pitäisi tässä jotain tehdäkin. Taidanpa mennä nauttiaan omasta viihteestäni, joihin kuuluu miehiä, trikoot, ja kehä. Ah, showpainia teidänki kannattaisi kokeilla! Se ei ole nii pahaa kuin kuulostaa. :P
tiistai 24. syyskuuta 2013
Menee se tiistai-ilta näinkin. Eppu Normaalin Vuonna 85- kappale soi ja koetan keksiä mistä kirjoittaisin tänne. Hmm...ei viitsisi väkisinkään rustata mitään, ei ole oikeastaan tapahtunut mitään elämää mullistavaa, mutta toisaalta taas, tarvitseeko sitä aina tapahtuakaan. Blogini ulkoasu ärsyttää. Lisää kuvia pitäisi lisätä, se tekisi jo ihmeitä. Nytkin huomaan jo kirjoittaneeni neljä riviä tekstiä tyhjänpäiväisestä, jospa tästä siis jonkinlainen päivitys mudostuisi.
Varasimme Piian ja Petrin kanssa matkan Kanarialle. Se on tosin vasta helmikuussa hiihtolomalle, mutta siltikin. Pitkästä aikaa pääsee etelän lämpöön, viime kerrasta onkin aikaa (v.2009) Playa de ingles on paikka ja sehän on tunnettu bilemesta. Sopii minulle siis vallan hyvin!
Eilen yövyin toveri Aten luona. Syynä oli L-teorian harjoittelu ja kyllä kannatti, nimittäin se on nyt päässä. Nyt kun on siis ns. intro tehty niin voi alkaa oikeisiin hommiin eli näyttelemään. Okei, ollaan me muutamaan otteeseen jo alustavaa pohjaa tehty dialogillmme jo lavallakin, mutta ensi kuu on pyhitetty sille sitten ihan kunnolla.
Kanavassa jatkuu huomenna ja torstaina harjoitukset. Juoruja näytelmä saa siellä ensi-iltansa Marraskuun 15. päivä, joten sitä on aikaa vielä 7 viikon ajan treenailla. Huomenna on ensimmäisen puoliskon läpimeno ja hyvällä ja varmalla fiiliksellä sitä kohti!
Pidimme lauantai-sunnuntai välisenä yönä kauhuillan Kayan ja Emmin kanssa. Katsoimme 4 kauhuleffa: One missed call japaniversio, Don't let her inside, Don't let him in ja Uinu Uinu lemmikkini. Mikään noista ei oikeen napannut paitsi tuo Don't let him in oli iha jees. Paras noista. Japanileffat ei koskaa oo oikee napannu (paitsi Battle Royal) tuo Don't let him inside oli pilattu liialla splätterpaskalla ja kun sitä koko ajan oli siinä, se meni mauttomaksi. Uinu uinu lemmikkini taas oli perus kasikytluvun Kingiä. Aika mitään sanomaton. Minusta.
Timon kanssa keskustelimme tänään pitkästä aikaa. Kokkolaan pitäisi matkustaa tässä heti kun mahdollista. Siellä on aika mielenkiintoiset meiningit mitä nyt oon sivusta kuunnellut. Pakko päästä tsekkaa!
Varasimme Piian ja Petrin kanssa matkan Kanarialle. Se on tosin vasta helmikuussa hiihtolomalle, mutta siltikin. Pitkästä aikaa pääsee etelän lämpöön, viime kerrasta onkin aikaa (v.2009) Playa de ingles on paikka ja sehän on tunnettu bilemesta. Sopii minulle siis vallan hyvin!
Eilen yövyin toveri Aten luona. Syynä oli L-teorian harjoittelu ja kyllä kannatti, nimittäin se on nyt päässä. Nyt kun on siis ns. intro tehty niin voi alkaa oikeisiin hommiin eli näyttelemään. Okei, ollaan me muutamaan otteeseen jo alustavaa pohjaa tehty dialogillmme jo lavallakin, mutta ensi kuu on pyhitetty sille sitten ihan kunnolla.
Kanavassa jatkuu huomenna ja torstaina harjoitukset. Juoruja näytelmä saa siellä ensi-iltansa Marraskuun 15. päivä, joten sitä on aikaa vielä 7 viikon ajan treenailla. Huomenna on ensimmäisen puoliskon läpimeno ja hyvällä ja varmalla fiiliksellä sitä kohti!
Pidimme lauantai-sunnuntai välisenä yönä kauhuillan Kayan ja Emmin kanssa. Katsoimme 4 kauhuleffa: One missed call japaniversio, Don't let her inside, Don't let him in ja Uinu Uinu lemmikkini. Mikään noista ei oikeen napannut paitsi tuo Don't let him in oli iha jees. Paras noista. Japanileffat ei koskaa oo oikee napannu (paitsi Battle Royal) tuo Don't let him inside oli pilattu liialla splätterpaskalla ja kun sitä koko ajan oli siinä, se meni mauttomaksi. Uinu uinu lemmikkini taas oli perus kasikytluvun Kingiä. Aika mitään sanomaton. Minusta.
Timon kanssa keskustelimme tänään pitkästä aikaa. Kokkolaan pitäisi matkustaa tässä heti kun mahdollista. Siellä on aika mielenkiintoiset meiningit mitä nyt oon sivusta kuunnellut. Pakko päästä tsekkaa!
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Viikko puolessa välissä ja työntäyteinen viikko onkin ollut! Teatteria teatteria ja teatteria! Mitäpä se Laukaan poika muuta keksisikään. Tänään tosin tuli käytyä leffassa, joten oli ihan mukavaa istahtaa alas ja nauttia muiden taiteesta.
L-Teoriaa treenasimme jälleen Aten kanssa eilen ja tänään noin niinkun päähänjääntiharjoituksina. Atella toimii treenaaminen parhaiten niin, että treenaan hänen kanssaan dialogin vuoropuheluna eli treenaamme yhdessä kun taas itselläni lyömätön metodi on ollut yksin harjoittelu ja ajankohdan on ehdottomasti oltava illalla. Se toimii minulle parhaiten.
Olen niin tyytyväinen että saan tehdä L-Teorian nimenomaan Aten kanssa. On mukavaa istua omistautuvan ja osaavan ihmisen kanssa samasa tilassa kahvia juoden ja käydä läpi tekstiä sillä fiiliksellä että tästähän tulee vielä jotakin. Ei sillä, etteikö muut Arieslaiset olisi omistautuvia tai osaavia, mutta jotenkin nimenomaan Aten kanssa dialogi on luontevampaa. Onhan hän sentään paras ystäväni. L-Teoria tulee rokkaamaan!
Emmin kanssa kävimme tänään syömässä ja leffassa. Leffana toimi Franzenin Tumman veden päällä. Täytyy sanoa että aivan mahtava leffa ja varasinkin kun oli vieläpä Peterin esikoisohjaus niin huh huh. Mitähän jälkeä mahtaa syntyä 10 vuoden päästä?
Aihehan leffassa on täysin arkipäiväinen ja suht rankkakin mutta enpä olisi pääosaan osannut kuvitella osuvampaa miestä. Edelmann vaan on paras siinä mitä hän tekee. Verrattuna eiliseen Salkkarileffaan tasoero oli huomattava siis salkkareiden eduksi... (Yeah, right) Ehkä se on vaan parempi että Salatut elämät pidetään vaan saippuasarjana, niin ei sitten tule kenellekään sitä mielipahaa, kuten minulle eilen. Jookos?
Yksi asia mistä olen muuten unohtanu tänne kirjoittaa on se, että sain niitä töitä sieltä Harjun mediapajalta, niinkun työssäoppimisjaksolle ! Sanoin etten ole oikein kaupankassaihmisiä, joten menin sitten tiedustelemaan mediapajalta hommia ja kappas, minun teatteritaustani auttoi minut suoraan tuotantoassistentiksi (hienon kuuloinen titteli) Työhön kuuluu juontokeikkaa sekä parin konsertin suunnittelua yms. Hyvällä tuurilla pääsen kuulemma kameran eteen näyttelemään. Mahtavaa! Juuri tälläistä hommaa halusinkin!
Vielä loppumainintana pakko todeta, että panin merkille kuinka solakalta ja sirolta näytän tuossa blogikuvassani. Oi niitä aikoja... Nykyään olen hieman tuhdimmassa kunnossa. Salaa toivon että painonnousu johtuisi vaan lihasten kasvusta :P Vaikka kieltämättä olen tyytyväinen nykyiseen treenitulokseen. Teatterimaailman Brock Lesnar!
L-Teoriaa treenasimme jälleen Aten kanssa eilen ja tänään noin niinkun päähänjääntiharjoituksina. Atella toimii treenaaminen parhaiten niin, että treenaan hänen kanssaan dialogin vuoropuheluna eli treenaamme yhdessä kun taas itselläni lyömätön metodi on ollut yksin harjoittelu ja ajankohdan on ehdottomasti oltava illalla. Se toimii minulle parhaiten.
Olen niin tyytyväinen että saan tehdä L-Teorian nimenomaan Aten kanssa. On mukavaa istua omistautuvan ja osaavan ihmisen kanssa samasa tilassa kahvia juoden ja käydä läpi tekstiä sillä fiiliksellä että tästähän tulee vielä jotakin. Ei sillä, etteikö muut Arieslaiset olisi omistautuvia tai osaavia, mutta jotenkin nimenomaan Aten kanssa dialogi on luontevampaa. Onhan hän sentään paras ystäväni. L-Teoria tulee rokkaamaan!
Emmin kanssa kävimme tänään syömässä ja leffassa. Leffana toimi Franzenin Tumman veden päällä. Täytyy sanoa että aivan mahtava leffa ja varasinkin kun oli vieläpä Peterin esikoisohjaus niin huh huh. Mitähän jälkeä mahtaa syntyä 10 vuoden päästä?
Aihehan leffassa on täysin arkipäiväinen ja suht rankkakin mutta enpä olisi pääosaan osannut kuvitella osuvampaa miestä. Edelmann vaan on paras siinä mitä hän tekee. Verrattuna eiliseen Salkkarileffaan tasoero oli huomattava siis salkkareiden eduksi... (Yeah, right) Ehkä se on vaan parempi että Salatut elämät pidetään vaan saippuasarjana, niin ei sitten tule kenellekään sitä mielipahaa, kuten minulle eilen. Jookos?
Yksi asia mistä olen muuten unohtanu tänne kirjoittaa on se, että sain niitä töitä sieltä Harjun mediapajalta, niinkun työssäoppimisjaksolle ! Sanoin etten ole oikein kaupankassaihmisiä, joten menin sitten tiedustelemaan mediapajalta hommia ja kappas, minun teatteritaustani auttoi minut suoraan tuotantoassistentiksi (hienon kuuloinen titteli) Työhön kuuluu juontokeikkaa sekä parin konsertin suunnittelua yms. Hyvällä tuurilla pääsen kuulemma kameran eteen näyttelemään. Mahtavaa! Juuri tälläistä hommaa halusinkin!
Vielä loppumainintana pakko todeta, että panin merkille kuinka solakalta ja sirolta näytän tuossa blogikuvassani. Oi niitä aikoja... Nykyään olen hieman tuhdimmassa kunnossa. Salaa toivon että painonnousu johtuisi vaan lihasten kasvusta :P Vaikka kieltämättä olen tyytyväinen nykyiseen treenitulokseen. Teatterimaailman Brock Lesnar!
torstai 12. syyskuuta 2013
Viikko lähenee loppuaan ja hyvä niin! Kerrankin oli tulossa ihan vapaa viikonloppu, mutta tietysti sekin piti jo heti bookata täyteen. Eipä sillä, mukava viikonloppu varmasti tulossa :)
Olemme alkaneet nyt mainostamaan L-teoriaa ja julisteideamme lähetetään Kopioteamille ensi viikolla. L-teorian harjoitukset jatkuvat minulla ja Atella huomenna sekä sunnuntaina. Torstaina oli myös Arieksen kokous, jossa päätimme loppuvuoden asioista.
Kanavassa pyyhkii hyvin! Harjoitukset ovat täydessä käynnissä ja kovaa tahtia mennään eteenpäin. Viime päivät olen tankannut tekstiä niin Juorujen kuin L-teoriankin osalta. Yllättävän hyvin kaalissa näyttää pysyvän replat. Kanavan treeneissä fiilis on myös hyvä, koska on vahva tunne itsellä että hahmo on rakentumassa oikeaan suuntaan. Oikeastaan minulla oli jo heti ensimmäisellä lukukerralla aavistus miten alan hahmoani tekemään ja aavistukseni näytti olevan oikeassa.
Kayaa oli myös mukava nähdä lavalla pitkästä aikaa. En ymmrrä mitä on tapahtunut hänen esiintymiselleen. Se on paljon luentevampaa ja sirompaa ja ....noh, sitä on miellyttävä katsoa. Hän itse sanoi että kaikki se jännitys mitä JKO aikoina oli on kadonnut. Ei sillä etteikö hän olisi jo silloin ollut hyvä näyttelijä, mutta ihmettelin kun hän ei ole lavalla ollut puoleentoista vuoteen, että miten se kaikki rauhallisuus ja sulavuus on tullut. Nähtävästi muita seuraamalla pääsee pitkälle ja etenkin kun antaa oppien ja tietojen muhia päässään tarpeeksi kauan, alkavat ne lopulta kantaa hedelmää. Itsehän joudun koko aika tekemään prokkista toisen perään, etten vaan rapistu :)
Kaya hommasi eilen myös salikortin Laukaaseen ja kävimme yhdessä treenaamassa :P Hyvä saada uusi salikaveri nyt kun Martti salakavalasti muutti Jyväskylään eikä enää lähde puntille. Kayasta treenautetaan vielä oivallinen fitnessnainen!
Viikonloppu tulee mitä ilmeisemmin menemään Aten, Kayan ja Emmin kanssa...niin ja tietysti myös plarien kanssa. Nyt jo jänskättää L-teorian enskari, vaikka siihen on puolitoista kuukautta. Jännittää enemmän kuin Kanavan farssi. Johtuu varmaan siitä että kuitenkin omassa teatterissa näytetään aivan oma teksti. Kyllähän se nyt jännittää jo tässä vaiheessa!
Olemme alkaneet nyt mainostamaan L-teoriaa ja julisteideamme lähetetään Kopioteamille ensi viikolla. L-teorian harjoitukset jatkuvat minulla ja Atella huomenna sekä sunnuntaina. Torstaina oli myös Arieksen kokous, jossa päätimme loppuvuoden asioista.
Kanavassa pyyhkii hyvin! Harjoitukset ovat täydessä käynnissä ja kovaa tahtia mennään eteenpäin. Viime päivät olen tankannut tekstiä niin Juorujen kuin L-teoriankin osalta. Yllättävän hyvin kaalissa näyttää pysyvän replat. Kanavan treeneissä fiilis on myös hyvä, koska on vahva tunne itsellä että hahmo on rakentumassa oikeaan suuntaan. Oikeastaan minulla oli jo heti ensimmäisellä lukukerralla aavistus miten alan hahmoani tekemään ja aavistukseni näytti olevan oikeassa.
Kayaa oli myös mukava nähdä lavalla pitkästä aikaa. En ymmrrä mitä on tapahtunut hänen esiintymiselleen. Se on paljon luentevampaa ja sirompaa ja ....noh, sitä on miellyttävä katsoa. Hän itse sanoi että kaikki se jännitys mitä JKO aikoina oli on kadonnut. Ei sillä etteikö hän olisi jo silloin ollut hyvä näyttelijä, mutta ihmettelin kun hän ei ole lavalla ollut puoleentoista vuoteen, että miten se kaikki rauhallisuus ja sulavuus on tullut. Nähtävästi muita seuraamalla pääsee pitkälle ja etenkin kun antaa oppien ja tietojen muhia päässään tarpeeksi kauan, alkavat ne lopulta kantaa hedelmää. Itsehän joudun koko aika tekemään prokkista toisen perään, etten vaan rapistu :)
Kaya hommasi eilen myös salikortin Laukaaseen ja kävimme yhdessä treenaamassa :P Hyvä saada uusi salikaveri nyt kun Martti salakavalasti muutti Jyväskylään eikä enää lähde puntille. Kayasta treenautetaan vielä oivallinen fitnessnainen!
Viikonloppu tulee mitä ilmeisemmin menemään Aten, Kayan ja Emmin kanssa...niin ja tietysti myös plarien kanssa. Nyt jo jänskättää L-teorian enskari, vaikka siihen on puolitoista kuukautta. Jännittää enemmän kuin Kanavan farssi. Johtuu varmaan siitä että kuitenkin omassa teatterissa näytetään aivan oma teksti. Kyllähän se nyt jännittää jo tässä vaiheessa!
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Karonkan jälkeen...
Noin! Yksi viikko jälleen takana ja siihen on mahtunut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä!
Eilen vietimme Arieksen karonkkaa tai virkistysiltaa, kuten olemme sen virallisesti määritelleet :P, Petäjävedellä Emmin sukulaisten mökillä. Mökki sijaitsi pienellä saarella jonne soudettiin rannalta. About kilometri oli rannalta saareen matkaa. Tosi mukava ilta, vaikka aivan kaikki eivät valitettavasti päässeetkään mukaan. Grillasimme, joimme ja saunoimme savusaunassa, jonka Heikkolan Antti meille lämmitti! Mahtava ilta tosiaankin kaiken kaikkiaan, vaikkei aamulla ollutkaan ihan mikään virkistynyt olo todellakaan, noo, kyllä siitäkin sitten toipui, mutta kieltämättä aamulla oli sellainen fiilis että ihan hyvä ettei karonkkia ole iha joka viikko :)
Mitä muuta sitten kuuluu Ariekseen? Dialogia olemme Aten kanssa jo alkaneet harjoittelemaan. Viime viikolla kävin Aten luona Jyväskylässä harkkaamassa replat. Periaatteessa siis ihan puheharkat, jotta muistamme tekstiä. Sitten perjantaina olimme Laukaan nuokkarilla ja vähän katselimme jo asemia ja pari kertaa treenasimmekin jo ihan kunnolla. 18 minuuttia meni ensimmäisiin 10 sivuun mutta tiivistämme sen varmaankin 15 minuuttiin kun nopeutamme tempoa. Seuraavat 10 sivua sitten ensi viikonlopuksi opeteltavaa. Dialogimme nimi nyt sitten onkin virallisesti se L-teoria. Minusta se on iskevä nimi ja aivan täydellinen ja sen tajuaa kun on katsonut esityksemme. Emmi otti julistekuvat perjantaina ja ensi viikolla otamme jälleen Kopio Teamiin yhteyttä markkinointiasioissa. Olimme tytyyväisiä heihin edellisellä kerralla, joten jatkakaamme yhteistyötä!
Edustimme Ariesta myös lauantaina ennen karonkkaa Rokkakankaan yritysmessuilla joihin meidät oli kutsuttu. Esitimme vartin improsetin ja jaoimme käyntikortteja ja tietolappusia Arieksesta. Valitttavasti mitään kuvia ei vielä ollut marraskuun dialogista, mutta kerroimme toiminnastamme ihmisille noin muuten. Ensi viikolla alan laitella yrityksille sähköpostia, josko heitä kiinnostaisi tilata dialogimme heidän pikkujouluihinsa. Katsotaan miten käy :)
Kanavassa jälleen jatkuu huomenna harjoitukset. Odotan niitä innolla! Viime torstain harjoitukset menivät mainiosti. Pidän kovasti myös ohjaajastamme Annu Sankilammesta. Hän on mukava ja innostava ja myös sellainen henkilö, joka sanoo asiat suoraan, niin minusta pitääkin. Ainoa mitä hieman kaipaisi, olisi hieman enemmän aikaa kohtauksille, tai siis kun nyt treenaamme kaikki kohtaukset vaan kerran ennen ekan puoliskon läpimenoa. Syy tähän johtuu kiireestä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää ja toisaalta eipähän ainakaan ala laiskotuttaa vaan joutuu oikeasti opettelemaan tekstiä. On tässä vielä 9 viikoa aikaa ensi-iltaan joten eiköhän se siitä. Kirsikktarhassa ei ollut edes sitä!
Huomenna koittaa jälleen paluu arkeen ja kouluun. Työssäoppimispaikkakin minulle järjestyi ihan itsestään. Meinasin tosiaankin ensin kysyä kaupunginteatterilta sitä, mutta tajusin että vaikka pääsisinkin, se saattaisi mennä iltahommiksi, kun esityksethän ovat siellä silloin ja kun on kaksi omaa projektia alla niin se on täysin mahdotonta. Luokanvalvojani sanoi että koulumme mediapaja olisi valmis ottamaan minut sinne kuudeksi viikoksi. Hommiin kuuluu mm. tapahtuman juontamista sekä käsikirjoittamista. Miten sopivaa hommaa se onkaan! Loistavaa!
Ensi viikolla minun on myös järjestettävä ns. Emmiaikaa, koska viime aikoina on pitänyt niin kiirettä prokkisten parissa, ettei ole ollut oikein aikaa olla oman tyttöystävänsä kanssa, joka tietysti on häntä harmittanut. Leffaan meno kuulostaisi hyvältä ainakin :)
Eilen vietimme Arieksen karonkkaa tai virkistysiltaa, kuten olemme sen virallisesti määritelleet :P, Petäjävedellä Emmin sukulaisten mökillä. Mökki sijaitsi pienellä saarella jonne soudettiin rannalta. About kilometri oli rannalta saareen matkaa. Tosi mukava ilta, vaikka aivan kaikki eivät valitettavasti päässeetkään mukaan. Grillasimme, joimme ja saunoimme savusaunassa, jonka Heikkolan Antti meille lämmitti! Mahtava ilta tosiaankin kaiken kaikkiaan, vaikkei aamulla ollutkaan ihan mikään virkistynyt olo todellakaan, noo, kyllä siitäkin sitten toipui, mutta kieltämättä aamulla oli sellainen fiilis että ihan hyvä ettei karonkkia ole iha joka viikko :)
Mitä muuta sitten kuuluu Ariekseen? Dialogia olemme Aten kanssa jo alkaneet harjoittelemaan. Viime viikolla kävin Aten luona Jyväskylässä harkkaamassa replat. Periaatteessa siis ihan puheharkat, jotta muistamme tekstiä. Sitten perjantaina olimme Laukaan nuokkarilla ja vähän katselimme jo asemia ja pari kertaa treenasimmekin jo ihan kunnolla. 18 minuuttia meni ensimmäisiin 10 sivuun mutta tiivistämme sen varmaankin 15 minuuttiin kun nopeutamme tempoa. Seuraavat 10 sivua sitten ensi viikonlopuksi opeteltavaa. Dialogimme nimi nyt sitten onkin virallisesti se L-teoria. Minusta se on iskevä nimi ja aivan täydellinen ja sen tajuaa kun on katsonut esityksemme. Emmi otti julistekuvat perjantaina ja ensi viikolla otamme jälleen Kopio Teamiin yhteyttä markkinointiasioissa. Olimme tytyyväisiä heihin edellisellä kerralla, joten jatkakaamme yhteistyötä!
Edustimme Ariesta myös lauantaina ennen karonkkaa Rokkakankaan yritysmessuilla joihin meidät oli kutsuttu. Esitimme vartin improsetin ja jaoimme käyntikortteja ja tietolappusia Arieksesta. Valitttavasti mitään kuvia ei vielä ollut marraskuun dialogista, mutta kerroimme toiminnastamme ihmisille noin muuten. Ensi viikolla alan laitella yrityksille sähköpostia, josko heitä kiinnostaisi tilata dialogimme heidän pikkujouluihinsa. Katsotaan miten käy :)
Kanavassa jälleen jatkuu huomenna harjoitukset. Odotan niitä innolla! Viime torstain harjoitukset menivät mainiosti. Pidän kovasti myös ohjaajastamme Annu Sankilammesta. Hän on mukava ja innostava ja myös sellainen henkilö, joka sanoo asiat suoraan, niin minusta pitääkin. Ainoa mitä hieman kaipaisi, olisi hieman enemmän aikaa kohtauksille, tai siis kun nyt treenaamme kaikki kohtaukset vaan kerran ennen ekan puoliskon läpimenoa. Syy tähän johtuu kiireestä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää ja toisaalta eipähän ainakaan ala laiskotuttaa vaan joutuu oikeasti opettelemaan tekstiä. On tässä vielä 9 viikoa aikaa ensi-iltaan joten eiköhän se siitä. Kirsikktarhassa ei ollut edes sitä!
Huomenna koittaa jälleen paluu arkeen ja kouluun. Työssäoppimispaikkakin minulle järjestyi ihan itsestään. Meinasin tosiaankin ensin kysyä kaupunginteatterilta sitä, mutta tajusin että vaikka pääsisinkin, se saattaisi mennä iltahommiksi, kun esityksethän ovat siellä silloin ja kun on kaksi omaa projektia alla niin se on täysin mahdotonta. Luokanvalvojani sanoi että koulumme mediapaja olisi valmis ottamaan minut sinne kuudeksi viikoksi. Hommiin kuuluu mm. tapahtuman juontamista sekä käsikirjoittamista. Miten sopivaa hommaa se onkaan! Loistavaa!
Ensi viikolla minun on myös järjestettävä ns. Emmiaikaa, koska viime aikoina on pitänyt niin kiirettä prokkisten parissa, ettei ole ollut oikein aikaa olla oman tyttöystävänsä kanssa, joka tietysti on häntä harmittanut. Leffaan meno kuulostaisi hyvältä ainakin :)
maanantai 2. syyskuuta 2013
Fars!
Uusi viikko jälleen startannut ja se onkin startannut oikein mukavasti. Viikko tulee olemaan täyteen bookattu, muttei ainakaan ehdi tylsistymään. Hyvä niin!
Liiketalousosiossa menee iha kivasti. Tänään oli keskustelua luokanvalvojan kanssa siitä mitä haluaa tehdä. Sanoin että teatteriahan minä haluan tehdä ja että tuleva työharjottelujakso olisi kivaa soveltaa siihen. Hän olikin samaa mieltä kanssani, että voisin kokeilla hakea kaupunginteatterista tai Huoneteatterilta harjoittelupaikkaa, koska kyseessä on vaan asiakaspalveluharjoittelua, ei siis mitään kaupan kassallaoloa. Ei sillä että kassahommissa mitään vikaa olisi, mutten näkisi itseäni vielä niissä hommissa. Ensi vuonna kun käsitellään kassajuttuja, niin on ehkä sitten ajankohtaisempi.
Tuli oikein hyvä fiilis kun jutusteltiin mukavia luokanvalvojan kanssa. (Sain puhua puoli tuntia itsestäni, hih!) Muutenkin tuntui siltä että kerranki kyse on siitä, mitä minä haluan, eikä sitä mitä oppilaitos haluaa minun tekevän. Ei katsottu huonolla naamalla ja mutistu että "kyllä pitäisi asiakaspalvelu hoitaa kaupassa maksavien asiakkaitten keskellä..." Vaan oikeen kannustettiin tekemään omalla tavalla. Hyvä juttu jos tuon työjakson voisi suorittaa taiteen parissa. Mielekkäämpäähän se olisi minulle :) katsotaan!
Hyvä fiilis sen kun jatkui kun tänään pääsi jälleen kerran Kanavateatterin farssin kimppuun. Tänään oli hahmon luomista, emmekä vielä harjoitelleet itse näytelmää. Sen aika koittaa ensi torstaina. Viime torstaina lukuharjoituksissa kävi ilmi, ette meiltä puuttuu kaksi näyttelijää; yksi mies ja yksi nainen. Päätin sitten ehdotta Kayaa naisen rooliin ja kysyinkin häntä ja hän suostui mukaan. Tänään Kaya sitten oli mukana harjoituksissa ja kirjoitimme viralliset sopimukset. Mahtavaa! Kayan kanssa oli mukavaa olla lavalla pitkästä aikaa ja muutenkin mukavaa näytellä hänen kanssaan. Näytelmä on siis Neil Simonin Juoruja ja esitämme Kayan kanssa juristipariskuntaa, Ken ja Chris Gormania. Juoruja näytelmän ensi-ilta tulee olemaan marraskuun 15. päivä!
En ole koskaan näytellyt Kanavan sisälavalla joten hienoa päästä sinnekin. Tällä kertaa roolihenkilöni on todella isossa osassa ja opeteltavaa riittää niin minulla kuin Kayallakin varsinkin kun samaan aikaan dialogi pukkaa päälle, jota muuten katsomme ensimmäistä kertaa torstaina Aten kanssa. Ensin olin kauhuissani että riittääkö aika mutta kun repliikkien tankkaus on alkanut luonnistumaan jo näin hyvin, sain itseluottamukseni tai pikemminkin "mojoni" takaisin :P Hyvä vaan että saan lisää haastetta!
Viikonlopun vietin mutsin, Piian ja Petrin kanssa Silja Europalla. Lähdimme iha näin perheen kesken. Hieno reissu oli! Tuli juotua ja...no, juotua! Esiintyjinä laivalla oli Marion Rung sekä Krista Siegfrids. Pakko sanoa että vaikken mikään Siegfridsfani olekaan siinä mielessä että tuntisin hänen tuotantoaan, muuta kuin hänen tämän vuoden euroviisukappaleensa, oli silti hieno show häneltä ja sain vielä yhteiskuvankin ;) olihan se nyt ihan pakko kun moinen tilaisuus oli tarjolla. Oikein viehättävä ja kaunis nuori nainen. Taisin ihastua. Ihan pikkuisen vain!
Liiketalousosiossa menee iha kivasti. Tänään oli keskustelua luokanvalvojan kanssa siitä mitä haluaa tehdä. Sanoin että teatteriahan minä haluan tehdä ja että tuleva työharjottelujakso olisi kivaa soveltaa siihen. Hän olikin samaa mieltä kanssani, että voisin kokeilla hakea kaupunginteatterista tai Huoneteatterilta harjoittelupaikkaa, koska kyseessä on vaan asiakaspalveluharjoittelua, ei siis mitään kaupan kassallaoloa. Ei sillä että kassahommissa mitään vikaa olisi, mutten näkisi itseäni vielä niissä hommissa. Ensi vuonna kun käsitellään kassajuttuja, niin on ehkä sitten ajankohtaisempi.
Tuli oikein hyvä fiilis kun jutusteltiin mukavia luokanvalvojan kanssa. (Sain puhua puoli tuntia itsestäni, hih!) Muutenkin tuntui siltä että kerranki kyse on siitä, mitä minä haluan, eikä sitä mitä oppilaitos haluaa minun tekevän. Ei katsottu huonolla naamalla ja mutistu että "kyllä pitäisi asiakaspalvelu hoitaa kaupassa maksavien asiakkaitten keskellä..." Vaan oikeen kannustettiin tekemään omalla tavalla. Hyvä juttu jos tuon työjakson voisi suorittaa taiteen parissa. Mielekkäämpäähän se olisi minulle :) katsotaan!
Hyvä fiilis sen kun jatkui kun tänään pääsi jälleen kerran Kanavateatterin farssin kimppuun. Tänään oli hahmon luomista, emmekä vielä harjoitelleet itse näytelmää. Sen aika koittaa ensi torstaina. Viime torstaina lukuharjoituksissa kävi ilmi, ette meiltä puuttuu kaksi näyttelijää; yksi mies ja yksi nainen. Päätin sitten ehdotta Kayaa naisen rooliin ja kysyinkin häntä ja hän suostui mukaan. Tänään Kaya sitten oli mukana harjoituksissa ja kirjoitimme viralliset sopimukset. Mahtavaa! Kayan kanssa oli mukavaa olla lavalla pitkästä aikaa ja muutenkin mukavaa näytellä hänen kanssaan. Näytelmä on siis Neil Simonin Juoruja ja esitämme Kayan kanssa juristipariskuntaa, Ken ja Chris Gormania. Juoruja näytelmän ensi-ilta tulee olemaan marraskuun 15. päivä!
En ole koskaan näytellyt Kanavan sisälavalla joten hienoa päästä sinnekin. Tällä kertaa roolihenkilöni on todella isossa osassa ja opeteltavaa riittää niin minulla kuin Kayallakin varsinkin kun samaan aikaan dialogi pukkaa päälle, jota muuten katsomme ensimmäistä kertaa torstaina Aten kanssa. Ensin olin kauhuissani että riittääkö aika mutta kun repliikkien tankkaus on alkanut luonnistumaan jo näin hyvin, sain itseluottamukseni tai pikemminkin "mojoni" takaisin :P Hyvä vaan että saan lisää haastetta!
Viikonlopun vietin mutsin, Piian ja Petrin kanssa Silja Europalla. Lähdimme iha näin perheen kesken. Hieno reissu oli! Tuli juotua ja...no, juotua! Esiintyjinä laivalla oli Marion Rung sekä Krista Siegfrids. Pakko sanoa että vaikken mikään Siegfridsfani olekaan siinä mielessä että tuntisin hänen tuotantoaan, muuta kuin hänen tämän vuoden euroviisukappaleensa, oli silti hieno show häneltä ja sain vielä yhteiskuvankin ;) olihan se nyt ihan pakko kun moinen tilaisuus oli tarjolla. Oikein viehättävä ja kaunis nuori nainen. Taisin ihastua. Ihan pikkuisen vain!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)