Jälleen yksi viikonloppu lopuillaan ja miten mahtava viikonloppu onkaan ollut kyseessä. Koulu alkaa jälleen huomenna ja tiedossa on jälleen pitkiä päiviä koneen ääressä. Aevan mahtia!
Perjantain vietimme Emmin kansa Emmin vanhempian luona Keltinmäessä. Teimme tortilloja ja sanunoimme ja hieman tuo isäntäkin olutta tarjosi. Kateltiin siinä sitten joku norjalainen elokuva, joka kertoi peikkojen metsätäjästä. Kyseessä oli olevinaan kauhuelokuva, mutta eipä tuo teos siinä genressä mielestäni pahemmin onnistunut. Ihan ok pläjäys sitli ja peikot oli toteutettu yllättävänkin hyvin.
Lauantaina lähdin aamusta Lahteen katsomaan Peeriä, jossa esiintyi entisiä Lahden luokkatovereitani sekä liuta uusia kavoja. Teatteri 2- linja siis. Huoneen varasin kansanopiston hostellista ja vietin siellä yöni ja tulin tänä aamuna takaisin Laukaaseen. Millainen Peer esitys sitten oli?
Itsekin entisenä kansanopistolaisena onneksi tiesin entuudestaan etten tule näkemään tavallista Peer Gyntiä, vaan jälleen jotain aivan erilaista. Päällisin puolin aika samanlaiset fiilikset kuin silloin kun oli nähnyt Lokin tai Kirsikkatarhan. Vaatii aikaa ennen kuin tuo taidekokemus muhii mielessäni ja herättää jonnkinsortin ajatuksia. Välillä jopa tuntui tosin, että ymmärsinkin aivan kaiken, mitä silmieni edessä tapahtui, mutten sitten tiedä oliko se oikeaa ymmärrystä vai olinko vain ymmärtäväni. Tosin sillähän ei ole mitään väliä. Minun asianihan se on, kuinka minä ymmärrän minulle esitetyn teoksen.
Peerissä siis Peeriä esitti monta eri näyttelijää ja Peer seikkaili eri ajanjoksoilla ja eri paikoissa mm. vuoden 1941 Dachaussa tai v. 2001 Pattayan akvaariossa. Minusta oli mielenkiintoista nähdä eri ihmisten omia Peer tulkintoja. Tarkoitan että jokainen esitti sen omalla tavallaan omia vahvuuksia käyttäen. Oli mukavaa nähdä entiset luokkatoverit jälleen lavalla ja ihailla heidän taidettaan.
Otto Pilliä ei voi vaan fanittaa tarpeeksi. Hän oli minun henk. koht. suosikkini, esikuvani ja opettajani jo Teatteri 1:llä ja täytyy taas todeta ettei mies jättänyt lavalla kylmäksi. Otossa on muutenkin se hyvä puoli että vaikka hän on hyvin etevä lavalla, on hän myös hyvin mukava ihminen lavan ulkopuolella. Rehellinen ja aito ja minä kunnioitan häntä myös tuon takia. Toivottavasti miehellä on pitkä ja ruusuinen tulevaisuus teatterin saralla ja toivon todellakin lisää yhteistyötä tulevaisuudessa, mikäli mahdollista. Jos Otto luet tätä, niin kiitos sinulle. Älä koskaan muutu, vaan ole aina tuollainen. Noin on juuri hyvä!
Jos nyt otetaan jokin nimi näistä uusista tuttavuuksista niin itseeni kolahti eniten Julius Susimäki. Julle sai kunnian olla ensimmäinen Peer esityksessä ja ei jumalauta miten hienoa lavatyöskentelyä. Jokaikinen liike näytti niin harkitulta sormenpäästä varpaisiin ja että näytti että hän on todella lukenut läksynsä ja oppinut hallitsemaan kehonsa jokaisa nikamaa ja lihasta. Noin tarkka kehotyöskentely vain hivelee silmiä ja sitä janosi lisää. Voiha tosin olla, että hän vain huiski menemään miten sattuu, mutta rohkenen epäillä. Kyllä tuollaiseen taitoon vaaditaan sitä kuuluisaa treenaamista ja joku on nähtävästi laittanut työsaappaat jalkaan ja alkanut hommiin. Tulos kantaa hedelmää. Ei voi muuta sanoa.
Itse tunsin sydämmessäni kateutta, kuitenkin tervettä sellaista. Olin iloinen että herrat noin taitavasti näyttelevät, mutta samalla kismitti se, että haluaisi itsekin olla noin taitava. Noh, täytyypi treenata ankarasti että on sitten jotain, millä vastata heidän ilmaisuunsa. Tavoitteeni on tehdä samoin kuin he, mutta paremmin. Beware ;)
Ensiksi kun istahdin penkkiin, ajattelin että "Hyvä kun saan vain katsoa tämän, enkä itse ollut mukana tässä" mutta tulihan sieltä jo ensimmäisillä minuuteilla kohtia, joissa ajatteli että "perkele kun olisi saanut itse tehdä noin herkullisen kohtauksen" tai että miten hienoa olisi sittenkin jos olisin itse näytellyt kyseisessä teoksessa. Noh, olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ettei Peer ollut minua varten. Se oli heitä varten jotka olivat valmiina kakkosvuoteen heti ykkösen perään.
Täytyy nostaa hattua mm. Joelille, Tatulle Millalle, Aliinalle, Kaisalle ja muille entisille ykkösille jotka jatkoitte suoraan kakkosvuoteen Lahdessa. Itse koin viime kesällä etten jaksaisi toista samanlaista vuotta ehkä niin samalla intensiteetillä painaa menemään, tai okei, ehkä olisin jaksaut, muttei se olisi tuntunut hyvältä tai että näin tarpeelliseksi lähteä pohtimaan ja soveltamaan oppejani mitä sain Lahdesta. Okei, olen aina toitottanu sitä että elän teatterista ja hengitän sitä jne. nyt joku voi sanoa että valehtelen, koske en edes hakenut kakkoselle tai halunnut elää toista vuotta teatteria 24/7. Hyvä argumentti kieltämättä, mutta heitän vastaargumentin, itse näen sen näin että mielummin on hakematta ollenkaan, jos kokee, ettei pysty antamaan täyttä panostaan tulevalle vuodelle. On osattava laittaa oma egonsa syrjään ja antaa taiteelle tilaa, antaa niille tilaa jotka kokevat olevansa valmiita jatkamaan. Päässäni pyöri niin paljon uusia juttuja ekan vuoden jälkeen, että niitä oli pakko päästä pohtimaan omaan rauhaan ainakin joksikin aikaa.
Kaikenkaikkiaan pidin Peeristä. Ymmärsin ehkä jotain, tai sitten en, mitä väliä? Lähdin Lahteen katsomaan erilaista taidetta kuin mitä Keski-Suomesta saa ja sitä sain. Haluni ja odotukseni siis täyttyi ja se on minusta tärkeintä. Kiitos sekä näyttelijöille, ohjaajalle sekä muulle työryhmälle hienosta teoksesta!
Esityksen jälkeen oli luonnollisesti illalla pirskeet jossa sauna oli lämmin ja iloista mieltä kaikilla kuten kuuluukin. Hyvän työn jälkeen voi hyvällä omallatunnolla hieman juhliakin :)
Mitä taas Ariekseen tulee, olen saanut innon kirjoittaa uuden tekstin kesäksi. Tavoitteenai ei ole kirjoittaa komediaa, koska en usko että L-teoriasta voin laittaa enää paremmaksi tässä vaiheessa ja olisi erittäin kiusallista ja typerää alkaa vääntämään väkisin jotain mukahauskaa "hahhahhaa- juttua" jos ei vaan irtoa. Tällä kertaa kokeilen erilaista. Sen nimi on Teatterinvihaaja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti