Olen jälleen ollut hyvin laiska, kun en ole päivittänyt blogiani pariin viikkoon, vaikka juuri viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikkas mitä. Voisin hyvin aloittaa kertomalla miten loistavia jouludemoja kaikilla teatterilaisilla oli 20. päivä. Aivan ilmiömäisen hienoja. Ja kyllä, löysin oman suosikkini. Aina sanotaan että kaikki ovat yhtä hyviä ja että ei voisi valita parasta... höpöhöpö, minut vakuutti eniten Emil Kihlströmin demo. Kiitos siitä!
Omasta demostani olin vielä 19. päivä huolissani. Se ei minusta vaan toiminut, kuten olin sen ajatellut. Nukuin yön ja vielä demopäivänä oli olo että "miksi vitussa teen tällästä kun olisin voinut tehdä jotain muuta". Hyvä kun kuitenkin pidin pääni, koska en tiedä mitä tapahtui, mutta demohetkellä demoni tuntui itsestänikin hyvältä. Se jotenkin sai sittenkin sen uskon ja vahvuuden kuin olin alunperinkin ajatellut. Tiedä sitten loiko katsojat ja se yleinen tunnelma sen. Uskoisin niin.
Huh, vaikka tuosta onkin jo 2 viikkoa oli se pakko mainita, koska se oli minusta mainitsemisen arvoista. Lahdesta lähdimme joululoman viettoon itse kukin tahoillemme. Heti perjantaina kun lomat alkoivat sairastuin mahatautiin ja pelkäsin jo joulun menevät pipariksi (lue: vituiksi) mutta onneksi se meni päivässä ohi ja ruokakin alkoi jälleen maistumaan seuraavana päivänä.
Jouluaatto meni samoilla vanhoilla perinteillä ja rituaaleilla. Olenhan jokseenkin konservatisti ja kunnioitan perinteitä. Piian ja mutsin kanssa vietimme tämänkin joulun kuten ennenkin. Olin näköjään ollut kiltti kun pukiltakin tuli jotain minulle, tosin minähän olen aina! ;P
Nyt sitten tällä hetkellä Emmin kanssa oleskelemme meillä ja huomenna suuntaamme Jyväskylän suuntaan juhlimaan uutta vuotta! Markusta, Marttia, Erjaa, Attea, Timoa, Kayaa... huomenna pitäisi tavata monia ihmisiä juhlinnan merkeissä.
Saimme lomalle luettavaksi 10 suomalaista näytelmää, joista olen lukenut 2 ½. Canth ja jopa Kivikin suureksi yllätyksekseni kolahtivat, toisin kuin ehkä Lundan. Plaria olen myös tankannut ja Gajev alkaa olla hallussa. Nyt täytyy vielä sitten kiinnittää huomiota että se olisi myös sanatarkasti hallussa.
Kanavateatterilta sain tänään postia ja olin erittäin tyytyväinen. 6. päivä pitäisi olla ensimmäinen tapaaminen, jossa keskustelemme ja luemme ensi kesän näytelmän Mies, joka ei osannut sanoa ei. Toivottavasti voin olla mukana siinä. Koska nyt keskitän kaiken focukseni Lahden Kirsikkatarhaan ja vasta toukokuun lopulla olisin 100 prosenttisen käytettävissä Kuusaan suunnalla. Puolitoista kuukautta aikaa tehdä rooli. Onnistuu!
Toisaalta ymmärrän myös, että olisin ankkurina näytelmälle, enkä halua olla sellainen. Jos Kanava päättää että on helpompi ilman minua, niin silloin se myös on niin.
Kayan kanssa suunnitelmamme RY:n suhteen kehittyy. 7 halukasta olisi jo ensijäsenenä sitä perustamassa ja nyt sitten täytyy vain löytää sopiva päivä, jolloin kokoontuisimme keskustelemaan. Nuokkari ilmoitti että yhteistyö voisi kesällä jatkua, joten sen suhteen asia on kunnossa. Tosin nyt sitten yhdistyksen myötä tulevat tiellemme kaikki tekijänoikeus ja tilavuokra-asiat, mutta toivottavasti niistä selvitään tuumailemalla.
Jännittävää aloittaa vuosi 2013. Saa nähdä millaisia prokkiksia eteen tulee. Ja jos niitä ei muuten tule, niin sitten teen niitä itse!
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Joulu ovella!
Jotenkin tuntuu että tämä koko joulukuu on mennyt kuin sumussa. Lapsena sitä aina oli koko kuun ajan innoissaan ja odotti jouluaattoa, mutta nyt tänä vuonna en oikein vieläkään ole sisäistänyt sitä, että on joulukuu ja että jouluhan on jo alle viikon päästä, saati että alkaa joululoma.
Viime keskiviikkona kävin roolituspalvelun koekuvattavana, tai siis että otettiin kuvat ja minuutin monologi arkistoon. Kävimme Tatun kanssa. Tuntui menevän hyvin ja sitä kuvaajakin sanoi. Kolmen minuutin takia sitä piti Helsinkiin asti, reissata, nooh, onpahan niillä nyt sitten tiedot ylhäällä JOS joskus jotakin ilmenisi... :P
Viime torstain lauluilta meni aivan loistavasti koko luokalta. Päivällä pidimme ikään kuin kenraalit koululle ja illalla viimeistään räjäytimme katon. Tunnelma oli sähköinen. Jokainen lauloi hyvin eikä mitään pahaa sattunut kellekään. Itse olen hyvin ylpeä ja yllättynyt omasta kehityksstäni. Miten voikaan puolesa vuodessa tapahtua niin paljon. Tuskin uskonkaan miltä oma laulu kuulostaa ensi keväänä. Lahden uutiset kirjoittivat meistä hyvän jutun!
Verivelka kuopattiin viime sunnuntaina. Taas yksi oma prokkis takana, muttei varmasti viimeinen! Hyvä fiilis jäi prokkiksesta ja porukasta. Katsojia oli aika niukasti esityksissä, mutta sille ei mahda mitään. Yhteensä 87 ihmistä 4 esityksessä. Viikonloppuna menemme putsaamaan tilan ja puramme sermit. Soitin tänään nuokkarille ja tulevaisuuden yhteistyöstä oltiin kiinnostuneita. Loistavaa!
Tämän viikon olemme harjoitelleet Kirsikkapuiston ensimmäistä näytöstä erilaisten kohtauskokeilujen myötä. Huomenna on vielä tarkoitus viimeisen kerran tehdä joitain kokeiluja ennen lomaa. Itse en ole harmikseni voinut osallistua fyysisiin harjoitteisiin, mitä tänäänkin muut tekivät, koska olen flunssassa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta kurkussa limaa ja pää täynnä räkää. Ehkä on parempi vaan katsoa sivusta toistaiseksi. Tämän päivän pöydän ääressä istumis-harjoitus oli minun mieleeni. Minusta se toimi ja oli omassa "tylsyydessään" hauska.
Emmi tulee huomenna tänne ja on täällä perjantaihin asti! Torstaina olisi meidän jouludemot sitten esitettävä. Hiukan jo jännittää mitä muut kolleegat tai maisteri itse on mieltä demostani, mutta sittenhän se nähdään. Idea kumpusi aiheesta joka on ollut minulle rakas viimeiset 10 vuotta, joten haluan tehdä sen. Haluan kiittää myös Joelia kun hän leikkasi demovideoni kuten halusin. Ilman häntä ei olisi onnistunut!
Viime keskiviikkona kävin roolituspalvelun koekuvattavana, tai siis että otettiin kuvat ja minuutin monologi arkistoon. Kävimme Tatun kanssa. Tuntui menevän hyvin ja sitä kuvaajakin sanoi. Kolmen minuutin takia sitä piti Helsinkiin asti, reissata, nooh, onpahan niillä nyt sitten tiedot ylhäällä JOS joskus jotakin ilmenisi... :P
Viime torstain lauluilta meni aivan loistavasti koko luokalta. Päivällä pidimme ikään kuin kenraalit koululle ja illalla viimeistään räjäytimme katon. Tunnelma oli sähköinen. Jokainen lauloi hyvin eikä mitään pahaa sattunut kellekään. Itse olen hyvin ylpeä ja yllättynyt omasta kehityksstäni. Miten voikaan puolesa vuodessa tapahtua niin paljon. Tuskin uskonkaan miltä oma laulu kuulostaa ensi keväänä. Lahden uutiset kirjoittivat meistä hyvän jutun!
Verivelka kuopattiin viime sunnuntaina. Taas yksi oma prokkis takana, muttei varmasti viimeinen! Hyvä fiilis jäi prokkiksesta ja porukasta. Katsojia oli aika niukasti esityksissä, mutta sille ei mahda mitään. Yhteensä 87 ihmistä 4 esityksessä. Viikonloppuna menemme putsaamaan tilan ja puramme sermit. Soitin tänään nuokkarille ja tulevaisuuden yhteistyöstä oltiin kiinnostuneita. Loistavaa!
Tämän viikon olemme harjoitelleet Kirsikkapuiston ensimmäistä näytöstä erilaisten kohtauskokeilujen myötä. Huomenna on vielä tarkoitus viimeisen kerran tehdä joitain kokeiluja ennen lomaa. Itse en ole harmikseni voinut osallistua fyysisiin harjoitteisiin, mitä tänäänkin muut tekivät, koska olen flunssassa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta kurkussa limaa ja pää täynnä räkää. Ehkä on parempi vaan katsoa sivusta toistaiseksi. Tämän päivän pöydän ääressä istumis-harjoitus oli minun mieleeni. Minusta se toimi ja oli omassa "tylsyydessään" hauska.
Emmi tulee huomenna tänne ja on täällä perjantaihin asti! Torstaina olisi meidän jouludemot sitten esitettävä. Hiukan jo jännittää mitä muut kolleegat tai maisteri itse on mieltä demostani, mutta sittenhän se nähdään. Idea kumpusi aiheesta joka on ollut minulle rakas viimeiset 10 vuotta, joten haluan tehdä sen. Haluan kiittää myös Joelia kun hän leikkasi demovideoni kuten halusin. Ilman häntä ei olisi onnistunut!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Onnistunut ensi-ilta!
Jes! Lauantaina Verivelka sai kauan odotetun ensi-iltansa ja tulos oli hyvä! Koko perjantai-illan ja lauantaiaamun jännitti niin perkeleesti, ja se oli mahtava tunne. Varsinkin juuri ne pari tuntia ennen ensi-iltaa olivat parhaammat.
Itse esitys meni hyvin, tosin, eipä ihan ongelmitta kuitenkaan selvitty. Tapahtui jotain, mitä ei koskaan harjoituksissa ole tapahtunut ja jota siitä syystä en ole itse tajunnut ottaa huomioon. Yhden kohtauksen yli hypättiin, kun näyttelijät jännityksessä unohtivat sen. Hmh, onneksi se oli flashback-kohtaus, joten se ei vaikuttanut tarinaan eikä yleisökään huomannut mitään poikkeavaa, mutta kyllähän se vähän, harmitti, kuumotti ja aiheutti pientä kiirettä kulisseissa, jotka muuten on rakannettu iha vitu ahtaasti btw :) Noh, eipähän ainakaan kellään ole varaa nukahtaa lavasteissa!
Esityksen jälkeen olin hurmiossa ja oli pöllähtänyt ja tyhjä olo. En muuta tehnyt kun ajattelin koko päivän esitystä ja yleisön kiitoksia. Ne ovat minulle tärkeintä tässä lajissa. Mielestäni olen onnistunut silloin kun yleisö antaa aplodit ja kiittää jälkeenpäin näytöksestä. Sain mitä halusin ja toivottavasti hekin.
Yleisöä ensi-illassa oli 32 ja lauantain esityksessä 18, yhteensä siis 50, mikä on harmittavan vähän omasta mielestäni. Vielä on onneksi viikko aikaa markkinoida lisää, mutta periaatteessa kaikki markkinointi, mitä meidän resursseillamme on mahdollista toteuttaa on jo tehty; julisteet, lehtijuttu, puskaradio/facebook. Oi kaukana ovat ne ajat kun Sä olet kakkonen- näytelmässä istui 140 persettä. Lauantain esitys meni enskaria paremmin ja flashbackselkkaus otettiin takaisin.
Kayan kanssa meillä oli jo pienimuotoisia suunnitelmia perustaa RY joka tomisi harrastajateatterin muodossa. Helpommin olisivat avustukset ja tilat näpeissämme, mutta siitä neuvottelemme vielä lisää ensi viikonloppuna kenties lounaan tai ainakin kahvin merkeissä.
Nyt olen jälleen lahdessa ja treenaamme torstain lauluiltaa varten. Jouludemon sain tänään purkkiin lopullisesti, nyt sitten täytyy vielä leikata se, onneksi se on nopea homma ja sitten harjoitella live osuus ensi viikon alussa.
Itse esitys meni hyvin, tosin, eipä ihan ongelmitta kuitenkaan selvitty. Tapahtui jotain, mitä ei koskaan harjoituksissa ole tapahtunut ja jota siitä syystä en ole itse tajunnut ottaa huomioon. Yhden kohtauksen yli hypättiin, kun näyttelijät jännityksessä unohtivat sen. Hmh, onneksi se oli flashback-kohtaus, joten se ei vaikuttanut tarinaan eikä yleisökään huomannut mitään poikkeavaa, mutta kyllähän se vähän, harmitti, kuumotti ja aiheutti pientä kiirettä kulisseissa, jotka muuten on rakannettu iha vitu ahtaasti btw :) Noh, eipähän ainakaan kellään ole varaa nukahtaa lavasteissa!
Esityksen jälkeen olin hurmiossa ja oli pöllähtänyt ja tyhjä olo. En muuta tehnyt kun ajattelin koko päivän esitystä ja yleisön kiitoksia. Ne ovat minulle tärkeintä tässä lajissa. Mielestäni olen onnistunut silloin kun yleisö antaa aplodit ja kiittää jälkeenpäin näytöksestä. Sain mitä halusin ja toivottavasti hekin.
Yleisöä ensi-illassa oli 32 ja lauantain esityksessä 18, yhteensä siis 50, mikä on harmittavan vähän omasta mielestäni. Vielä on onneksi viikko aikaa markkinoida lisää, mutta periaatteessa kaikki markkinointi, mitä meidän resursseillamme on mahdollista toteuttaa on jo tehty; julisteet, lehtijuttu, puskaradio/facebook. Oi kaukana ovat ne ajat kun Sä olet kakkonen- näytelmässä istui 140 persettä. Lauantain esitys meni enskaria paremmin ja flashbackselkkaus otettiin takaisin.
Kayan kanssa meillä oli jo pienimuotoisia suunnitelmia perustaa RY joka tomisi harrastajateatterin muodossa. Helpommin olisivat avustukset ja tilat näpeissämme, mutta siitä neuvottelemme vielä lisää ensi viikonloppuna kenties lounaan tai ainakin kahvin merkeissä.
Nyt olen jälleen lahdessa ja treenaamme torstain lauluiltaa varten. Jouludemon sain tänään purkkiin lopullisesti, nyt sitten täytyy vielä leikata se, onneksi se on nopea homma ja sitten harjoitella live osuus ensi viikon alussa.
torstai 6. joulukuuta 2012
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tosin, kohtahan sekin on jo mennyt, mutta silti :)
Tänään on ollut aika mitäänsanomaton päivä. Ei ollut koulua joten sain nukuttua ruhtinaalliset 14,5 tuntia. Kyllä! Menin eilen aikaisin petiin klo 11 illalla. Alkuperäinen tarkoitus oli juhlia railakkaasti, mutten sitten jaksanutkaan vaan väsähdin muutamin olusten jälkeen, joten annoin olla. Muut kyllä juhlivat minunkin edestä!
Kävin tänään salilla ja pizzalla, kun ruokala ei ole tänänä toiminnassa. Aika tylsää ollut koko päivä. Olen istunut vaan huoneessani ja ollut koneen ääressä, tosin, sain tehtyä jotain hyödyllistäkin, nimittäin siivosin huoneeni. Jestas mikä pölymäärä lähti nurkista, mutta hyvä kun siivosin, nyt näyttää jo ihan asumiskelpoiselta taas!
Ylihomenna Verivelan ensi-ilta ja jännittää niin perkeleesti. En edes tiedä tuleeko sinne ketään katsojia. Tai no, ainakin minun kavereita ja perheeni tulee katsastamaan mutta silti. Istumapaikkoja siellä taitaa olla about 60 olisihan se hienoa kun tupa olisi täynnä, mutta se nähdään lauantaina.
Täytyy sanoa että Vervelan jälkeen on hyvä mennä lomalle. Koulua meillä on vielä viikko Verivelan esitykskauden jälkeen, mutta sitten koittaa 3 viikkoinen joululoma, jonka aikana en aio tehdä mitään teatteriin liittyvää (korkeintaan menen katsomaan joitain esityksiä). Tammikuun 14. päivä on sitten täydellinen focus suunnattuna Lahden prokkikseemme Kirsikkatarhaan.
Josta muutan tulikin mieleeni, eilen saimme roolijaon! Tai no ainakin ensisijaisen sellaisen ja toivon että se pitäisi loppuun saakka. Sain Gajevin roolin yhdessä Repolan kanssa ja olen erittäin illoinen, sillä salaa sitä toivoinkin alusta asti itselleni. Kaikki roolit ovat jaettu kahden näyttelijän kesken. Joitakin yllätyksiä osou kohdalle esim. Amandan ja Oton esittämä Pistsikin rooli mutta toisaalta taas löytyi myös itsestäänselvyyksiä kuten vaikkapa Irina Ljubovina.
Mutta sellaista tänään! Ensi viikolla hoidan jouludemoni kuntoon Joelin ja Millan avustuksella. Pitäkää peukkuja että Verivelka menestyy. Sen on pakko!
Tänään on ollut aika mitäänsanomaton päivä. Ei ollut koulua joten sain nukuttua ruhtinaalliset 14,5 tuntia. Kyllä! Menin eilen aikaisin petiin klo 11 illalla. Alkuperäinen tarkoitus oli juhlia railakkaasti, mutten sitten jaksanutkaan vaan väsähdin muutamin olusten jälkeen, joten annoin olla. Muut kyllä juhlivat minunkin edestä!
Kävin tänään salilla ja pizzalla, kun ruokala ei ole tänänä toiminnassa. Aika tylsää ollut koko päivä. Olen istunut vaan huoneessani ja ollut koneen ääressä, tosin, sain tehtyä jotain hyödyllistäkin, nimittäin siivosin huoneeni. Jestas mikä pölymäärä lähti nurkista, mutta hyvä kun siivosin, nyt näyttää jo ihan asumiskelpoiselta taas!
Ylihomenna Verivelan ensi-ilta ja jännittää niin perkeleesti. En edes tiedä tuleeko sinne ketään katsojia. Tai no, ainakin minun kavereita ja perheeni tulee katsastamaan mutta silti. Istumapaikkoja siellä taitaa olla about 60 olisihan se hienoa kun tupa olisi täynnä, mutta se nähdään lauantaina.
Täytyy sanoa että Vervelan jälkeen on hyvä mennä lomalle. Koulua meillä on vielä viikko Verivelan esitykskauden jälkeen, mutta sitten koittaa 3 viikkoinen joululoma, jonka aikana en aio tehdä mitään teatteriin liittyvää (korkeintaan menen katsomaan joitain esityksiä). Tammikuun 14. päivä on sitten täydellinen focus suunnattuna Lahden prokkikseemme Kirsikkatarhaan.
Josta muutan tulikin mieleeni, eilen saimme roolijaon! Tai no ainakin ensisijaisen sellaisen ja toivon että se pitäisi loppuun saakka. Sain Gajevin roolin yhdessä Repolan kanssa ja olen erittäin illoinen, sillä salaa sitä toivoinkin alusta asti itselleni. Kaikki roolit ovat jaettu kahden näyttelijän kesken. Joitakin yllätyksiä osou kohdalle esim. Amandan ja Oton esittämä Pistsikin rooli mutta toisaalta taas löytyi myös itsestäänselvyyksiä kuten vaikkapa Irina Ljubovina.
Mutta sellaista tänään! Ensi viikolla hoidan jouludemoni kuntoon Joelin ja Millan avustuksella. Pitäkää peukkuja että Verivelka menestyy. Sen on pakko!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Se on siinä!
Verivelka on valmis, tai no, niin valmis kun se tässä ajassa on mahdollista! Tänään saimme vedettyä viimeisen läpimenon ja näytti hyvälle. Tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevä katsastamaan tuotoksemme ensi la Laukaan nuorisotalolle klo 14.00!
Muut esitykset:
9.12 SU klo 14.00
15.12 LA klo 14.00
16.12 SU klo 14.00
Jotenkin huojentunut olo. Tämä oli sitten vähän kuin tässä, harjoitusten osalta siis. Varsinainen ilohan alkaa ensi lauantaina kun alkaa itse oikea esitys, mutta silti tuntuu kuin iso kivi olisi lähtenyt selästä pois. Ei enää tarvitse stressata. Näytelmä kyllä rullaa ja hoitaa hommansa!
Haluaisin jo nyt kiittää Laukaan Nuorisotaloa ja Vattipajaa sekä erityisesti Laukaan nuoriso-ohjaajaa Jenni Pekosta. Teidän kanssa yhteistyö on sujunut ongelmitta ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Kiitos että olemme saaneet tilan ilman mitään kustannuksia tai vaateita. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi lisää yhteistyötä mikäli se passaisi myös teille.
Voisin tässä myös kiittää etukäteen ryhmääni sekä Kayaa. Olemme tehneet ison urakan. Olkaamme siis siitä ylpeitä!
Ensi viikko Lahdessa meneekin laulujen merkeissä, kun treenaamme lauluiltaa varten, mikä on 13.12.
Eilen vietimme Emmin synttäreitä hyvissä tunnelmissa. GM:ssä, Passionissa sekä Katseessa tuli vierailtua. Oli mukavaa lähteä hiukan tuulettumaan!
Kuvat: Emmi Koivisto
Blackthorn kovistelee Andya (Atte Leppänen)
Marshton (Aleksi Lahtonen) kuulustelemassa Blackthornia
Marshton kuulustelemassa Melissaa (Essi Pekkarinen)
Herra Williamson toruu tytärtään Emilyä (Assi Lahtonen)
Johnny (Joona Finni) kiristää Melissaa
Muut esitykset:
9.12 SU klo 14.00
15.12 LA klo 14.00
16.12 SU klo 14.00
Jotenkin huojentunut olo. Tämä oli sitten vähän kuin tässä, harjoitusten osalta siis. Varsinainen ilohan alkaa ensi lauantaina kun alkaa itse oikea esitys, mutta silti tuntuu kuin iso kivi olisi lähtenyt selästä pois. Ei enää tarvitse stressata. Näytelmä kyllä rullaa ja hoitaa hommansa!
Haluaisin jo nyt kiittää Laukaan Nuorisotaloa ja Vattipajaa sekä erityisesti Laukaan nuoriso-ohjaajaa Jenni Pekosta. Teidän kanssa yhteistyö on sujunut ongelmitta ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Kiitos että olemme saaneet tilan ilman mitään kustannuksia tai vaateita. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi lisää yhteistyötä mikäli se passaisi myös teille.
Voisin tässä myös kiittää etukäteen ryhmääni sekä Kayaa. Olemme tehneet ison urakan. Olkaamme siis siitä ylpeitä!
Ensi viikko Lahdessa meneekin laulujen merkeissä, kun treenaamme lauluiltaa varten, mikä on 13.12.
Eilen vietimme Emmin synttäreitä hyvissä tunnelmissa. GM:ssä, Passionissa sekä Katseessa tuli vierailtua. Oli mukavaa lähteä hiukan tuulettumaan!
Kuvat: Emmi Koivisto
Marshton (Aleksi Lahtonen) kuulustelemassa Blackthornia
lauantai 24. marraskuuta 2012
Countdown to Verivelka begins!
Jes! Jes ja Jes!
Saimme tänään kaikki sermit ja lavasteet pystyyn viimein Verivelassa. Olimme erikoisen tehokkaita tänään! Lava näyttää jo nyt hyvältä lavasteineen, vielä kun huomenna näemme miltä seinät näyttävät valojen kanssa, huhhuh!
Viime torstaina kävimme tsekkaamassa kakkosten ennakon Tsehov-Palanderin Lokista, joka siis eilen sai ensi-iltansa.
Täytyy sanoa että olin vaikuttunut. Esitys oli loistava, oikeastaan paras mitä olen lähiaikoina nähnyt, tosin, kun näyttelijäkaarti on niinkin erinomainen niin mitä voi odottaakaan. Koko näytelmän aikana Brechtiläisyys paistoi kirkkaana ja vielä väliajalla en tiennyt mitä siitä ajatella. Toisaalta se oli hyvä, mutta toisaalta mietin palveliko se itse tarinaa niin paljoa. Olin kahden vaiheilla vielä väliajalla, mutta näytöksen lopussa tulin tulokseen että se oli hyvä ratkaisu. Itse en niinkään kirjaan perustuvasta tarinasta niinkään perustanut, joten siksi tuo vieraannutussysteemi oli hyväksi, ainakin minulle. Herkullisimmat kohdat olivta juuri ne kun näyttelijät droppasivat (Kiitos Vaahtoluodolle tästä sanasta) roolinsa ja näyttelivät ikään kuin omana itsenään ja omilla nimillään.
Suosittelen ehdottomasti kaikkia Lahden suunnalla liikkuvia, menkää katsomaan! On joka sentin väärti!
Olen viikonlopun pohtinut tulevaisuutta, tai oikeastaan prokkiksia mitä haluasin toteuttaa ja olla mukana. Minun on pakko purkaa niitä tähän tai oikeastaan listata. Tämä voi toimia minulle sitten sellaisena "To do-listana."
Finnish Pie
Tämä aivan ehdottomasti. Prokkis, jota suunniteltiin 9 kuukautta ja joka ei koskaan toteutunut sensuurin ja tilan puutteen takia. Näytelmä olisi American Pie parodia, joka kertoo suomalaisista lukiolaisnuorista, jotka haluavat päästä poikuudestaan. Tämä on se, minkä haluan tehdä ja missä haluan tehdä parhaan roolini ikinä. Tämä prokkis vaatii sen että rinnallani näyttelevät Martti Nikamaa ja Atte Leppänen.
TJ 362
Haluan myös tehdä prokkiksen armeijaelämästä. Komedian siitä saisi loistavasti parodioimalla sitä. Kaikkea mitä siellä on, elämää kasarmilla, leireillä ja kaikki ne paskaduunit mihin siellä joutuu.
Toinen vaihtoehto olisi tehdä vakavampi näytelmä sotajasta, esimerkiksi Nazisaksan johdosta, jossa esiintyisi kaikki suurimmat nimet, Burmanista Hitleriin. Rakastin lukiossa historiaa, etenkin sotahistoriaa. Ei, en ihannoi sotaa enkä varsinkaan Nazeja, mutta siinä on ryhmä, josta saisi oivan teoksen. Mutta nimenomaan ei komediaa!
Sitten tietysti ihan valmiit näytelmät:
And then there were none (Paras kirja ikinä)
Sherlock Holmes (Olen suuri fani)
Moliere - Saituri (Molieren paras komedia)
On niitä varmaan muitakin, mutta ainakin nämä 6 haluan toteuttaa. Enkä siis ohjata, vaan itse näytellä jokaisessa. Toki Finnish Pie ja tuo inttiprokkis olisi kiva sekä ohjata että näytellä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta jos jollakin on tarkoitus tehdä joku noista kolmesta viimeisestä niin, ottakaa ihmeessä yhteyttä ;P
Saimme tänään kaikki sermit ja lavasteet pystyyn viimein Verivelassa. Olimme erikoisen tehokkaita tänään! Lava näyttää jo nyt hyvältä lavasteineen, vielä kun huomenna näemme miltä seinät näyttävät valojen kanssa, huhhuh!
Viime torstaina kävimme tsekkaamassa kakkosten ennakon Tsehov-Palanderin Lokista, joka siis eilen sai ensi-iltansa.
Täytyy sanoa että olin vaikuttunut. Esitys oli loistava, oikeastaan paras mitä olen lähiaikoina nähnyt, tosin, kun näyttelijäkaarti on niinkin erinomainen niin mitä voi odottaakaan. Koko näytelmän aikana Brechtiläisyys paistoi kirkkaana ja vielä väliajalla en tiennyt mitä siitä ajatella. Toisaalta se oli hyvä, mutta toisaalta mietin palveliko se itse tarinaa niin paljoa. Olin kahden vaiheilla vielä väliajalla, mutta näytöksen lopussa tulin tulokseen että se oli hyvä ratkaisu. Itse en niinkään kirjaan perustuvasta tarinasta niinkään perustanut, joten siksi tuo vieraannutussysteemi oli hyväksi, ainakin minulle. Herkullisimmat kohdat olivta juuri ne kun näyttelijät droppasivat (Kiitos Vaahtoluodolle tästä sanasta) roolinsa ja näyttelivät ikään kuin omana itsenään ja omilla nimillään.
Suosittelen ehdottomasti kaikkia Lahden suunnalla liikkuvia, menkää katsomaan! On joka sentin väärti!
Olen viikonlopun pohtinut tulevaisuutta, tai oikeastaan prokkiksia mitä haluasin toteuttaa ja olla mukana. Minun on pakko purkaa niitä tähän tai oikeastaan listata. Tämä voi toimia minulle sitten sellaisena "To do-listana."
Finnish Pie
Tämä aivan ehdottomasti. Prokkis, jota suunniteltiin 9 kuukautta ja joka ei koskaan toteutunut sensuurin ja tilan puutteen takia. Näytelmä olisi American Pie parodia, joka kertoo suomalaisista lukiolaisnuorista, jotka haluavat päästä poikuudestaan. Tämä on se, minkä haluan tehdä ja missä haluan tehdä parhaan roolini ikinä. Tämä prokkis vaatii sen että rinnallani näyttelevät Martti Nikamaa ja Atte Leppänen.
TJ 362
Haluan myös tehdä prokkiksen armeijaelämästä. Komedian siitä saisi loistavasti parodioimalla sitä. Kaikkea mitä siellä on, elämää kasarmilla, leireillä ja kaikki ne paskaduunit mihin siellä joutuu.
Toinen vaihtoehto olisi tehdä vakavampi näytelmä sotajasta, esimerkiksi Nazisaksan johdosta, jossa esiintyisi kaikki suurimmat nimet, Burmanista Hitleriin. Rakastin lukiossa historiaa, etenkin sotahistoriaa. Ei, en ihannoi sotaa enkä varsinkaan Nazeja, mutta siinä on ryhmä, josta saisi oivan teoksen. Mutta nimenomaan ei komediaa!
Sitten tietysti ihan valmiit näytelmät:
And then there were none (Paras kirja ikinä)
Sherlock Holmes (Olen suuri fani)
Moliere - Saituri (Molieren paras komedia)
On niitä varmaan muitakin, mutta ainakin nämä 6 haluan toteuttaa. Enkä siis ohjata, vaan itse näytellä jokaisessa. Toki Finnish Pie ja tuo inttiprokkis olisi kiva sekä ohjata että näytellä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta jos jollakin on tarkoitus tehdä joku noista kolmesta viimeisestä niin, ottakaa ihmeessä yhteyttä ;P
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Tämä viikko on ainutlaatuinen siitä syystä, että meillä on rentoutusviikko. Tämä tarkoittaa että Päivi Räsänen (ei politikko) joka on ammatiltaan ööh, joku terapeuttirentouttaja? (En nyt häpeäkseni muista tarkkaa nimikettä) on pitänyt meille rentoutuksia eilen, tänään ja jatkaa niitä myös huomenna ja perjantaina. Saimme myös jokainen oman tunnin Räsäsen kanssa.
Olen ihmeissäni. Sillä heti kun rentoutus alkoi, huone pimennettiin, makasimme patjoilla ja Päivi puhui rauhallisella äänellä, aloin vaipua kuin transsiin. Kuulen alitajunnassani Päivin sanat, ainakin osan niistä samalla tiedostaen missä olen, mutta en kuitenkaan pystynyt liikuttamaan itseäni. Tosin, tämä saattaa olla sitä tavallista uniohalvausta, sillä näin kyllä jonkinlaisia unikuviakin, mutta kun tuollaisessa tilanteessa joskus ennen olisi ollut niin vaikea rentoutua, saati nukahtaa, niin en ymmärrä miten nyt.
Tänään omassa rentoutusyksärissäni makasin sängyllä kuunnellen silmät kiinni Päiviä ja tuntui kuin olisin ollut siinä vain muutaman minuutin, vaikka aikaa kului puoli tuntia. Tiesin koko ajan missä olin, mutta tajusin välillä säpsähtäväni Päivin sanoihin. Ihan kuin olisin käynyt alitajunnassani jossain muualla. Jotenkin jännä fiilis aina noiden rentoutuksien jälkeen. Mutta hyvällä tavalla. Niitä aina odottaa innolla!
Kävimme tsekkaamassa Teatteri Jukon esityksen Maa on syntinen laulu. Monelle se oli tuttu ennestään, joko kirjana tai elokuvana, mutta minulle ei. Tosin, ei sen tarvinnutkaan, näytelmä kertoi kyllä onnistuneesti koko tarinan ja jos joku nyt kysyisi jotain, osaisin vastata mistä teos kertoo vaan, koska sen näki näyttämöllä.
Tykkäsin myös symbooleista, joita käytettiin näytelmässä kuvaamaan jotain mitä ei ole oikeasti näyttämöllä. Esimerkiksi lehmän esiintyminen lavalla hoidettiin yksinkertaisesti ämpärillä ja silti olin näkevinäni sen lehmän siinä. Samalla tavalla kuin tyynyjen untuvia pöllytettiin, pystyin sieluni silmin näkemään lavalla irstasta naintia. Se oli muistutus myös minulle, joka siis todella aina haluan että näyttämöllä joko on se oleellinen asia, tai sitten ei ollenkaan, ettei sitä oleellista aina tarvitse olla ja että sen illuusion pystyy luomaan jollakin muulla tavalla ja että se silti näyttää hyvältä.
Aina kun käyn katsomassa jonkun teatterinäytöksen, alan heti vertailemaan omaa prokkistani siihen. Vaikka ei pitäisi! Tänäänkin huomasin moneen kertaan ajattelevani, että "ompas tämä tehty hyvin, onkohan meillä menty aivan metsään" tai että "ei meidän prokkis koskaan voisi olla noin hyvä ja taiteellinen". Jep, täysin turhaa ajattelua ja itsensä alentamista, mútta minä vertailen mielessäni silti. Halusimpa sitä tai en.
Olen ihmeissäni. Sillä heti kun rentoutus alkoi, huone pimennettiin, makasimme patjoilla ja Päivi puhui rauhallisella äänellä, aloin vaipua kuin transsiin. Kuulen alitajunnassani Päivin sanat, ainakin osan niistä samalla tiedostaen missä olen, mutta en kuitenkaan pystynyt liikuttamaan itseäni. Tosin, tämä saattaa olla sitä tavallista uniohalvausta, sillä näin kyllä jonkinlaisia unikuviakin, mutta kun tuollaisessa tilanteessa joskus ennen olisi ollut niin vaikea rentoutua, saati nukahtaa, niin en ymmärrä miten nyt.
Tänään omassa rentoutusyksärissäni makasin sängyllä kuunnellen silmät kiinni Päiviä ja tuntui kuin olisin ollut siinä vain muutaman minuutin, vaikka aikaa kului puoli tuntia. Tiesin koko ajan missä olin, mutta tajusin välillä säpsähtäväni Päivin sanoihin. Ihan kuin olisin käynyt alitajunnassani jossain muualla. Jotenkin jännä fiilis aina noiden rentoutuksien jälkeen. Mutta hyvällä tavalla. Niitä aina odottaa innolla!
Kävimme tsekkaamassa Teatteri Jukon esityksen Maa on syntinen laulu. Monelle se oli tuttu ennestään, joko kirjana tai elokuvana, mutta minulle ei. Tosin, ei sen tarvinnutkaan, näytelmä kertoi kyllä onnistuneesti koko tarinan ja jos joku nyt kysyisi jotain, osaisin vastata mistä teos kertoo vaan, koska sen näki näyttämöllä.
Tykkäsin myös symbooleista, joita käytettiin näytelmässä kuvaamaan jotain mitä ei ole oikeasti näyttämöllä. Esimerkiksi lehmän esiintyminen lavalla hoidettiin yksinkertaisesti ämpärillä ja silti olin näkevinäni sen lehmän siinä. Samalla tavalla kuin tyynyjen untuvia pöllytettiin, pystyin sieluni silmin näkemään lavalla irstasta naintia. Se oli muistutus myös minulle, joka siis todella aina haluan että näyttämöllä joko on se oleellinen asia, tai sitten ei ollenkaan, ettei sitä oleellista aina tarvitse olla ja että sen illuusion pystyy luomaan jollakin muulla tavalla ja että se silti näyttää hyvältä.
Aina kun käyn katsomassa jonkun teatterinäytöksen, alan heti vertailemaan omaa prokkistani siihen. Vaikka ei pitäisi! Tänäänkin huomasin moneen kertaan ajattelevani, että "ompas tämä tehty hyvin, onkohan meillä menty aivan metsään" tai että "ei meidän prokkis koskaan voisi olla noin hyvä ja taiteellinen". Jep, täysin turhaa ajattelua ja itsensä alentamista, mútta minä vertailen mielessäni silti. Halusimpa sitä tai en.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)