Viime torstaina kävin katsastamassa Jyväskylän Kansannäyttämöllä esityksen "Pidä rakkautes". Onneksi tajusin mennä juuri torstaina, koska se oli toiseksiviimeinen esitys ja viimeinen esityskin oli loppuunmyyty. Pitihän se myös käydä tsekkaamassa tuttujen takia, Sinakin siellä oli Ariesta edustamassa oikein mallikkaasti.
Kokonaisuudessaan pidimme Martin kanssa esityksestä kovasti. Marrun ja Sinan taidetta on aina mukava seurata kuin myös uusien, minulle entuudestaan tuntemattomien, taitajien ilmaisua. Esitys kertoi siis nuoresta tytöstä, joka antoi ulospäin itsestään mahdollisimman kyynisen ja piittaamattoman kuvan, vaikka sisimmässään halusi ja etsi vain sitä oikeaa ihmistä jolta saisi oikeaa rakkautta.
Harvassa ovat ne esitykset jossa ei pääse pitkästymään, tämä oli juuri sellainen. Tarkoitan että, no, Amanda Palo sanoi sen aikoinaan hyvin, että vaikka on kuinka hyvä esitys ja nauttii siitä, mutta silti iskee jossain vaiheessa tunne että voisihan tämä jo pikkuhiljaa päättyäkin. Oli helpottavaa kuulla että muutkin tuntevat samaa. Luulin että moinen tunne kumpuaisi omasta moukkamaisuudestani, mutta tuskinpa sitten :) Mutta joo, tykkäsin kyllä seurata kyseistä esitystä. Se oli ymmärrettävä ja mielenkiinto pysyi koko ajan, enkä alkanut kesken esityksen miettimään omia tekstejäni, niinkuin joskus on käynyt ;P. Kiitos taiteestanne, Kansannäyttämö!
Perjantaina päätinkin sitten Martin ja Markuksen kanssa vaihtaa vapalle ja lähdimme viettämään iltaa Jyväskylän keskustaann. Vakiopaineessa ja Katseessahan sitä tuli notkuttua valomerkkiin asti. Mukavaa oli pitkästä aikaa käydä vaan poikaporukalla tuulettumassa.
Lauantai päivä menikin nukkuessa ja illalla vietimme sitten Laukaassa Aten kanssa iltaa mm. pelaillen ja paskaa jauhaen. Atelle tunnustusta nopeasta oppimisesta WWE 2K14:ssa. Hyvin laitoit hanttiin Iron Man ottelussa, mutta muistuttaisin sinua että mitä kyseiseen lajiin tulee, niin Joni Hyvönen omaa aina viimeisen kortin ;)
En tiedä pitäisikö tunnustaa moista kamaluutta mutta siinä sitten kun jutusteltiin niitä näitä niin kuin huomaamatta tuli katsottua 3 tunnin ajan sitä Maikkarilla pyörivää Eurojahtia. Siis huhhuh! Ja tuo huhhuh ei tarkoita suinkaan niitä ryntäitään niukoissa topeissa tyrkyttäviä naikkosia, vaan sitä koko konseptia. En ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt niitä rahapelejä. Haistan niissä huijauksen makua. Vahvaa sellaista! Siinä sitten seurailimme ja kommentoimme ja naureskelimme ja mitä kaikkea tuntemuksia aina myötähäpeästä hilpeyteen kyseinen formaatti voikaan herätää ihmisessä. Noh, ajattelen kuitenkin tuotakin oppimisena. Kyllä tuostakin näin alkavana näyttelijänä voi ammentaa jotain. En tiedä mitä, mutta varmasti jotain. Kai?
VAROITUS! SEURAAVA KAPPALE SISÄLTÄÄ AVAUTUMISTA JA SHOWPAINIFANIUTTA!!!!!!!!!
SEN JÄLKEEN JATKUU TAAS "OIKEALLA" ASIALLA...
Muutenkin kannan henkilökohtaista vendettaa noita "Soita ja voita"- juttuja kohtaan sen jälkeen kun minulta huijattiin vääryydellä mahdollisuus voitoon. V. 2009 WWE tuli suomeen ja oli mahdollisuus voittaa liput jos arvaisi oikein x- määrän kysymyksiä putkeen. Ensimmäinen kysymys kuului "Kuka voitii Taboo Tuesdayssa Intercontinental vyön Chris Jericholta v. 2004?" Hah, naurettavan helppo kysymys. Vastaushan oli luonnollisesti Shelton Benjamin! Sitten alkoi tulla muita vastaavia painikysymyksiä ja kun olin vastannut about 4-5 oikein tuli kysymys jostakin Nobelin rauhanpalkinnon voittajasta. MITÄ VITTUA!! Luvattiin että kysymykset liittyvät WWE:hen. Niinpä vissiin! Arvasin kysymyksen tietysti väärin ja sinne meni voitto… Prkl vituttaa vieläkin!
Noniin, nyt sitten paluu nykyhetkeen :) Tänään vietimme Emmin kanssa mukavan päivän. Kävimme syömässä Haraldissa 3 ruokalajin menut. Ensin oli pelko että mahtaako moisen paikan ruokamäärät lautasella täyttää tälläistä nälkäistä salillakävijää, joka on tunnettu isosta ruokahalustaan, mutta iloiseksi yllätykseksi ruokaa oli riittävästi :P Ja aivan mahtavaa ruokaa olikin. Ensimmäinen kerta kun kävin kyseisessä ravintolassa, muttei taatusti viimeinen. Suosittelen kyllä käymään, mikäli lähikulmilla Harald löytyy. Ensin olin epäileväinen itsekin, mutta kun heitti ennakkoluulon rippeet pois ja uskalsi kokea jotain uutta, niin se kannatti. Sitä Savuporokeiton makua en halua unohtaa koskaan <3
Haraldista tulimme tänne Emmin luokse juuri parahiksi kun Jussit jaettiin. Tämä Betoniyö näytti niitä ahmivan oikein kovalla kädellä. Itse en ole juuri kuullutkaan kyseisestä leffasta joten hämmästelin miten se rohmusi niin paljon patsaita. Sanoin Emmille että "Jos tuo vielä parhaan elokuvan Jussin voittaa niin se on ensimmäinen leffa, jonka katson seuraavaksi" Jep jep, niinhän siinä kävi. Täytyypä siis sivistää itseään ja katsoa millainen tämä teos on. Odotukset ovat korkealla. Itse pidin Leijonasydäntä viime vuoden parhaana teoksena kiistatta ja hyvä että Pääkkönen siitä Jussin nappasikin. Onnittelut myö Eero Aholle Jussista ja toki kaikille jotka sen saivat. Ansaittuja jokainen aivan varmasti!
Macbethin sain luettua tämän viikon alussa ja tykkäsin itse siitä kyllä. Kuten aikaisemminkin totesin, Rossin suomennos on oikein hyvä ja selkeä. Ja kyllähän sieltä se monologikin jo löytyi, minkä otan työn alle toukokuuta varten :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti