Mooi!
Löytyi taas sopivaa aikaa raapustella tänne kuulumisia. Joulun jälkeen onkin ns. palattu arkeen työn ja koulun merkeissä. Näyttelemäänkin on huoniksen lavalle taas päässyt joten kaikki on niin kuin pitääkin :)
Uusi vuosi sujui oikein hyvin. Töissä olin, mutta sitten yhdeksän hujakoilla siirryin Emmin ja Kayan seuraan juhlistamaan hieman vuoden vaihdosta. Myöhemmin hajaannuimmekin sitten kukin omille tahoillemme.
Koulu starttasi eilen ja täytyy myöntää ettei motivaatio ole enää mikään paras mahdollinen. Töitä vain tekisi mieli paiskia, no, ehkä sinne kevääseen asti vielä jaksaa istua koulun penkilläkin.
Huoneteatterilla saatiin läpikahlaus kiskaistua viime sunnuntaina ja täytyy sanoa että helpotti paljon kokonaisuuden hahmottamista ainakin allekirjoittaneella. Paavon liittyminen PD:n sakkiin miellytti myös kovasti. Hyvä että siellä on joku läheisempikin tyyppi, minä kun en ole mikään maailman paras/nopein uusien kaverien hankinnassa. Tulevat jos on tullakseen!
Kerkesin jo pohdiskella mihin sitä ensi kesäksi mahtaisi päästä mutta sitten minuun otettiinkin yhteyttä Hastin Erikan toimesta ja pyydettiin Laajavuoren kesäteatteriin. Esitysaikataulut natsaavat juuri työaikojen kanssa hyvin joten se sopi vallan mainiosti. Esityskausi on tuplasti pidempi kuin Kanavalla, mutta siinä mielessä kevennetympi että esitykset ovat viikonloppuja. Hyvää vaihtelua! Laajavuoreen teemme siis Kalenteritytöt, jonka ensi-ilta on heinäkuun alussa. Roolini on John Clarke, joka on virkistävää vaihtelua entisiin rooleihin ja täysin vastakohta PD:n Tommille. Odotan innolla myös kesää :)
Syksynkin olen jo päässäni kaavaillut mitä haluaisin, mutta olkoon ne vielä hyshys-asioita. Edetään pikkuhiljaa.
Tällä hetkellä kirjoitan Ariekseen tekstiä "Tuhansien Järvien Maa" ja täytyy sanoa etten ole edes varma kerkeänkö tuutata sitä keväällä Ariekseen muiden kiireiden osalta. Myös Jyväskylän ammattikoulu pyysi minua ohjaamaan opettajille kevät proggiksen. Suostuin haasteeseen ja mielessä onkin jo jonkinlaista ideaa. Parhaat ideat syntyvät muuten aina salilla, ainakin minulla!
Pitkään jahkailtuani olen nyt sitten päättänytkin lähteä Helmikuussa Lontooseen katsastamaan Out- elokuvan ensi-illan. Ensin mietin että jaksaako sitä sinne asti, mutta kun Paavo sanoi lähtevänsä niin aloin miettiä uudelleen ja tottahan se on, ettei tuollaisia tilaisuuksia ihan joka päivä kävele vastaan joten kun kerta nyt sattuu olemaan aikaa ja muuta niin sinne vaan! Huvimatkana sitä en pidä, vaan lähinnä taiteen puolesta.
Huomenn kuitenkin suuntaamme Aten ja Martin kanssa viikonlopuksi Kuopioon Tompan ja Julian luo :) Mukava viikonloppu siis edessä erittäin hyvässä seurassa!
Olen päättänyt että tämä vuosi tulee olemaan ns. Jonin vuosi. En tiedä tarkalleen mitä se pitää sisällään, mutta tokkopa vielä tarvitseekaan. Aika hyvin kuitenkin jo alkanut kun on jo kahdessa hyvässä projektissa mukana ja Lontooseen lähdössä leffansa ensi-iltaan. Toki keväällä tulee sitten olemaan #EatSleepConquerTEAK - jakso, mutta sinnekin on vielä onneksi aikaa. Mutta sellainen tunne vain on että tämä vuosi on yksi parhaimmista :)
10. Kevin Bacon
Hieno ja mahtava näyttelijä, joka ei koskaan ole oikein päässyt Hollywoodissa sille tasolle jonne kuuluisi. Tihkuu karismaa ja handaa konnanroolit mestarin tavalla. Myös sympaattiset roolit onnistuvat, ellette ole nähneet herralta The Woodsmania niin katsokaapa se. Badassina voi nähdä mm. Villissä Joessa tai Sleepersissä. The Following - sarjaa piti alkaa aikoinaan seuraamaan miehen takia, mutta se jotenkin jäi. Vielä ei kai ole liian myöhäistä?
torstai 8. tammikuuta 2015
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Joulu tulla jo sai!
Hei!
Huhhuh, viimeisen parin viikon aikana on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kanavateatterin EYP saatiin hienosti päätökseen, töitä on Finnkinolla piisannut, joulu on vietetty perheen voimin ja Riikassakin tuli vierailtua mutsin kanssa :)
Juu, elikkä sain päätökseen kolmen vuoden rupeamani Kanavateatterissa. EYP oli täydellinen proggis joka sen lopetti. Vaikka koinkin vastoinkäymisiä prosessin aikana oli se kyllä aivan huikeaa. Jo se että kuuli viime toukokuussa pääsevänsä viimeiseen proggikseen Kanavassa yhden parhaan ystävänsä, Martti Nikamaan, kanssa oli hieno uutinen. EYP oli mainio kokonaisuus ja nousee heittämällä yhdeksi parhaimmista projekteista L-teorian ja Kirsikkatarhan ohella.
Kiitos Kanavalle että sain olla mukana teidän riveissänne! Te olette, ei vaan teatterina, vaan myös yhteisönä, yksi parhaista mestoista missä taidetta on saanut harrastaa. Taitavia ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ei ihme että se on ollut monesti Suomen suosituin harrastajateatteri.
Nyt on kuitenkin aika kokea jotain uutta mutta voipahan sitten todeta joskus että on taas mukava palata Kanavaan! ;)
Mitäs nyt sitten Kanavan jälkeen? Noh, Huoniksen Phobos & Deimos vie nyt huomioni aina huhtikuuhun asti. Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tekstin ulkoaopettelussa koska opettelen ne aina samana päivänä paikan päällä kohtausta tehdessä. Nyt voisin viimeinkin juntata ne kaaliin pysyvästikin :)
Finnkinolla on nyt myös töitä ollut hyvin ja olen viihtynyt. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, ei se tunnu työltä, kun siellä saa olla hyvien tyyppien kanssa hommissa. Plussaa myös siitä miten hyvin työajat ja teatteriajat sopivat keskenään yhteen.
Ennen joulua lähdimme sitten mutsin kanssa käymään Latvian Riikassa :) Matka oli kokonaisuudessaan mahtava ja oli mukavaa ottaa pieni irtiotto arjesta. Riika on kaunis kaupunki jonka jakaa joki kahtia. Liikenne siellä oli aivan järkyttävää kaaosta mutta rakennukset olivat oikein mahtipontisia kuten slaavilaiseen tapaan kuuluukin :) Tumma olut oli myös oikein hyvää ja halpaa kuten myös ruoka ja juoma siellä yleisestikin. Voi kunpa se olisi täälläkin!
Hotellina toimi Elefant Hotel joka oli v. 2012 rakennettu ja oikein näyttävä pytinki. Erityisen näyttävän siitä teki se, että se sijaitsi sellaisella alueella jossa ei ollut mitään muuta kuin harmaita, synkkiä pieniä rakennuksia. Keskustaan oli n. 5 kilsan matka mutta se taittui näppärästi bussilla :)
Riikan keskustassa oli vilkas vilinä kaikkina päivinä. Pääosin ihmiset olivat juurikin torilla, Zeppeliinihalleissa, Stockmannilla ja Oregon - nimisen ostoskeskuksen muodostamalla alueella. Vanhassa kaupungissa sijaitsi sitten pienempi putiikkeja ja ravintoloita :)
Sää Riikassa oli pilvinen ja sateinen. Tavallisesti se olisi lumen peitossa mutta tänä vuonna tiedossa oli musta joulu. Lämpöasteitakin oli muutama joten kauhean kylmä ei ollut.
Siinä muutama kuva reissusta. Kännykkäkameran laatu nyt on mitä on, mutta kuitenkin :) Oli mukavaa olla reissussa! Mummo oli hyvää seuraa. Ei muuta kuin uudestaan jossain vaiheessa.
Joulua tulimmekin sitten viettämään Piian ja Mutsin kanssa Laukaaseen. Vielä aatonaattona allekirjoittaneella oli töitä, mutta sitten aaton sai viettää rauhassa kotona. Joulu meni oikein mukavasti ja kaikki tehtiin samalla kaavalla kuten aiempinakin vuosina :) Joulu on kyllä mielestäni paras päivä vuodesta. Se tunnelma ja se perheen kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Eivät pelkästään ruoka ja lahjukset ;)
Joululahjaksi sain Ville Haapasalon uusimman kirjan ja mikäpäs sen mukavampaa luettavaa. Hyvin kirjoitettu kirja ja Haapasalolla on oikeasti hienoja ja mielenkiintoisia stooreja jotka pitävät yllä mielenkiinnon. Ei mene kauan ennen kuin se kirja on ahmittu.
Joulupäivänä palasinkin jo taas töihin ja nyt on pari päivää vapaata. Uudenvuoden aatonkin lupasin olla töissä. Kyllä sitä juhlimaan ehtii myöhemminkin. Pomo myös kyseli jäämään kesäksikin töihin ja sehän vallan mainiosti passaa! Kino on kyllä oikeesti mahtava mesta olla duunissa :)
Mutta nyt lopettelen kirjoittelemisen ja palaan myöhemmin astialle. Ei muuta kuin kaikille hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :)
9. J.K.Simmons
Tunnetaan ehkä paremmin Kylmän ringin (The Oz) Schillingerinä. Mainiota työskentelyä kyseisessä sarjassa ja helkkarin uskottavaa sellaista. Herra ollut käsittääkseni enimmäkseen leffojen pienissä sivurooleissa mutta nyt leffoihin tulee elokuva Whiplash jossa herra on saanut toisen päärooleista, jonka kyllä ansaitseekin. Äijä on kovassa kunnossa vaikka ikää on jo 59. Mies jonka näyttelijäntyötä on ilo katsoa!
Huhhuh, viimeisen parin viikon aikana on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kanavateatterin EYP saatiin hienosti päätökseen, töitä on Finnkinolla piisannut, joulu on vietetty perheen voimin ja Riikassakin tuli vierailtua mutsin kanssa :)
Juu, elikkä sain päätökseen kolmen vuoden rupeamani Kanavateatterissa. EYP oli täydellinen proggis joka sen lopetti. Vaikka koinkin vastoinkäymisiä prosessin aikana oli se kyllä aivan huikeaa. Jo se että kuuli viime toukokuussa pääsevänsä viimeiseen proggikseen Kanavassa yhden parhaan ystävänsä, Martti Nikamaan, kanssa oli hieno uutinen. EYP oli mainio kokonaisuus ja nousee heittämällä yhdeksi parhaimmista projekteista L-teorian ja Kirsikkatarhan ohella.
Kiitos Kanavalle että sain olla mukana teidän riveissänne! Te olette, ei vaan teatterina, vaan myös yhteisönä, yksi parhaista mestoista missä taidetta on saanut harrastaa. Taitavia ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ei ihme että se on ollut monesti Suomen suosituin harrastajateatteri.
Nyt on kuitenkin aika kokea jotain uutta mutta voipahan sitten todeta joskus että on taas mukava palata Kanavaan! ;)
 | |||
| Nautinnollinen hetki |
Mitäs nyt sitten Kanavan jälkeen? Noh, Huoniksen Phobos & Deimos vie nyt huomioni aina huhtikuuhun asti. Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tekstin ulkoaopettelussa koska opettelen ne aina samana päivänä paikan päällä kohtausta tehdessä. Nyt voisin viimeinkin juntata ne kaaliin pysyvästikin :)
Finnkinolla on nyt myös töitä ollut hyvin ja olen viihtynyt. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, ei se tunnu työltä, kun siellä saa olla hyvien tyyppien kanssa hommissa. Plussaa myös siitä miten hyvin työajat ja teatteriajat sopivat keskenään yhteen.
Ennen joulua lähdimme sitten mutsin kanssa käymään Latvian Riikassa :) Matka oli kokonaisuudessaan mahtava ja oli mukavaa ottaa pieni irtiotto arjesta. Riika on kaunis kaupunki jonka jakaa joki kahtia. Liikenne siellä oli aivan järkyttävää kaaosta mutta rakennukset olivat oikein mahtipontisia kuten slaavilaiseen tapaan kuuluukin :) Tumma olut oli myös oikein hyvää ja halpaa kuten myös ruoka ja juoma siellä yleisestikin. Voi kunpa se olisi täälläkin!
Hotellina toimi Elefant Hotel joka oli v. 2012 rakennettu ja oikein näyttävä pytinki. Erityisen näyttävän siitä teki se, että se sijaitsi sellaisella alueella jossa ei ollut mitään muuta kuin harmaita, synkkiä pieniä rakennuksia. Keskustaan oli n. 5 kilsan matka mutta se taittui näppärästi bussilla :)
 |
| Bussipysäkki oli heti hotellia vastapäätä :) |
 |
| Punainen matto koska kuulivat että taiteilija Hyvönen saapuu |
Riikan keskustassa oli vilkas vilinä kaikkina päivinä. Pääosin ihmiset olivat juurikin torilla, Zeppeliinihalleissa, Stockmannilla ja Oregon - nimisen ostoskeskuksen muodostamalla alueella. Vanhassa kaupungissa sijaitsi sitten pienempi putiikkeja ja ravintoloita :)
 |
| Riikan kaupunki bussin ikkunasta |
Sää Riikassa oli pilvinen ja sateinen. Tavallisesti se olisi lumen peitossa mutta tänä vuonna tiedossa oli musta joulu. Lämpöasteitakin oli muutama joten kauhean kylmä ei ollut.
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Vapauden muistomerkki |
 |
| Riikan Oopperatalo |
 |
| Nämä siat eivät päässeet Mallorcalle asti... |
 |
| Sian muikea virne houkutteli asiakkaita |
 |
| Kuva Zeppelinihallista |
 |
| Lido -ruokaketju. Hyvää ja halpaa ruokaa :) |
 |
| Lidon Blinejä :) |
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Zeppelinihalli ulkoa |
 |
| Toki reenille oli aina aikaa ;) hotellin omassa kuntosalissa |
Siinä muutama kuva reissusta. Kännykkäkameran laatu nyt on mitä on, mutta kuitenkin :) Oli mukavaa olla reissussa! Mummo oli hyvää seuraa. Ei muuta kuin uudestaan jossain vaiheessa.
Joulua tulimmekin sitten viettämään Piian ja Mutsin kanssa Laukaaseen. Vielä aatonaattona allekirjoittaneella oli töitä, mutta sitten aaton sai viettää rauhassa kotona. Joulu meni oikein mukavasti ja kaikki tehtiin samalla kaavalla kuten aiempinakin vuosina :) Joulu on kyllä mielestäni paras päivä vuodesta. Se tunnelma ja se perheen kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Eivät pelkästään ruoka ja lahjukset ;)
Joululahjaksi sain Ville Haapasalon uusimman kirjan ja mikäpäs sen mukavampaa luettavaa. Hyvin kirjoitettu kirja ja Haapasalolla on oikeasti hienoja ja mielenkiintoisia stooreja jotka pitävät yllä mielenkiinnon. Ei mene kauan ennen kuin se kirja on ahmittu.
Joulupäivänä palasinkin jo taas töihin ja nyt on pari päivää vapaata. Uudenvuoden aatonkin lupasin olla töissä. Kyllä sitä juhlimaan ehtii myöhemminkin. Pomo myös kyseli jäämään kesäksikin töihin ja sehän vallan mainiosti passaa! Kino on kyllä oikeesti mahtava mesta olla duunissa :)
Mutta nyt lopettelen kirjoittelemisen ja palaan myöhemmin astialle. Ei muuta kuin kaikille hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :)
9. J.K.Simmons
Tunnetaan ehkä paremmin Kylmän ringin (The Oz) Schillingerinä. Mainiota työskentelyä kyseisessä sarjassa ja helkkarin uskottavaa sellaista. Herra ollut käsittääkseni enimmäkseen leffojen pienissä sivurooleissa mutta nyt leffoihin tulee elokuva Whiplash jossa herra on saanut toisen päärooleista, jonka kyllä ansaitseekin. Äijä on kovassa kunnossa vaikka ikää on jo 59. Mies jonka näyttelijäntyötä on ilo katsoa!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Vihdoinkin sitä tekemisen meininkiä!
Hei!
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
"Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli"
Hei!
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
lauantai 8. marraskuuta 2014
"Hmm, oiskohan sulla pusutauti?"
Olé!
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Joni Hyvönen ja ilmaisun tuska
Hei!
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Syyskuulumisia
Hei!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)