Jälleen uusi viikko alkanut Lahden kansanopistossa. Saavuin tänne aamulla Piian luota Vantaalta. Koko päivän teimme äänten nauhoitusjutskia jälleen kerran. Huomenna lisää. Loppuviikko näyttikin olevan suht. lepposa. Ensi viikonloppuna sitten Laukaaseen pakertamaan omaa prokkista, josta yksi näyttelijä lähti ja uusi tuli tilalle lennosta. Elämme mielenkiintoisia aikoja siis.
Tänään sain opettajani kautta miettimisen aihetta. Tajusin, että miten muka voin uskoa omiin kykyihini, jos en kykene uskomaan edes itseeni. Entä jos nostaisinkin rimaa? Entä jos tajuaisin olevani parempi mitä olenkaan? Entäpä, jos minä olisinkin tarpeeksi?
Vahvoja argumentteja kaikki ja noita sopii pohtia. Mutta yksi asia on varma: tätä minä haluan tehdä elämäni loppuun asti!
Mutta olen myös helpottunut että sain siunauksen oman prokkiksen tekemiselle. Tiedän että siitä tulee urakkaaja että se vie paljon aikaa, mutta haluan haastetta ja uskon että pystyn suoriutumaan siitä hyvin.
Illan taidankin viettää BB:n parissa, sekä Anton Tsehovin Kolmea sisarta lukiessa (Mikä yhdistelmä, elämys!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti