Heipä hei!
Viikonloppua jälleen viettänyt niin täällä Jyväskylässä kuin Laukaassakin. Eilen oli Neekerinpoikien karonkka, jossa oli oikein hyvä meno. Kiva oli myös nähdä työryhmää jälleen pienen tauon jälkeen!
Karonkka vietettiin siis perinteiseen tapaan Myllylöiden rantatalolla. Oli savusaunaa ja paljua joten siellä menikin oikein mukavasti koko eilinen päivä. Hyvä että pääsin nyt noihin iltamiin ottamaan osaa kun ne ensi-iltapippalot menivät sairastaessa.
Kanavateatterissa onkin kahden viikon päästä perjantaina ensi-illassa Suomenhevonen, josta on povattu oikein kovaa showta. Täytyykin käydä katsastamassa heti kun ehtii ja suosittelen samaa teille muillekin
MUTTA
Ennen kuin suuntaatte Kanavaan voisitte käydä vilkaisemassa meidän Huoneteatterin tekeleen, Phoboksen ja Deimoksen joka on myös ensi-illassa perjantaina 20.2. klo 19.00 ;)
Mikäli haluatte nähdä puhuttelevaa tekstiä pienellä jännityksellä höystettynä, suosittelen tulemaan meitä katsomaan!
Esitysajat:
pe 20.2.2015 19:00 Ensi-ilta
su 1.3.2015 18:00 huom. aika
pe 6.3.2015 19:00
la 7.3.2015 19:00
pe 13.3.2015 19:00
la 14.3.2015 19:00
su 15.3.2015 15:00
pe 20.3.2015 19:00
la 21.3.2015 19:00
su 22.3.2015 15:00
la 28.3.2015 19:00
su 29.3.2015 19:00
pe 10.4.2015 19:00
la 11.4.2015 19:00
su 12.4.2015 15:00
pe 17.4.2015 19:00
la 18.4.2015 19:00
su 19.4.2015 15:00
pe 24.4.2015 19:00
la 25.4.2015 19:00
su 26.4.2015 15:00 Viimeinen esitys
Allekirjoittaneen debyyttiesiintyminen Huoniksella. Vielä ei jännitä. En oikeastaan osaakaan jännittää vasta kun juuri ennen h-hetkeä.
Tuhansien Järvien maa - teksti on nyt ollut viikon verran valmiina. Näyttelijätkin olen saanut kasaan, joten nyt voin potkaista virallisesti homman käyntiin. Esitysajat ovat vielä auki, mutta ne tulen hoitamaan heti kun saan kaikkien kanssa ne sumplittua. Toukokuussa jokatapauksessa :)
Hyvä fiilis kyseisen projektin suhteen. Myönnän että kiirus on aikatauluni suhteen, mutta kun on näin tasokas ryhmä jälleen käytettävissä niin ei pitäne turhaa stressata. Atte pääsee yli vuoden tauon jälkeen jälleen lavalle ja Marttiin on vahva usko. Myös Sini tekee nyt debyyttinsä Arieksen lavalla joten mahtavaa päästä häntä ohjaamaan. Huoneteatterilta sain myös Henna Salosen mukaan völjyyn joka oli viime vuonna JKO:ssa Kiljusen opetettavana. Oikein hyvä lisä!
Ahne kun olen toimin jälleen, kuten L-teoriassakin, ohjaanana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä, mutta eiköhän tuo tule jälleen skulaamaan. Toki edessä on jälleen niitä hetkiä kun kaikki vituttaa ja "ei tästä paskasta mitään tule" - fiilis valtaa mielen, mutta se on aina ja se on vaan kestettävä. Hyvä prokkis tulossa ja odotan innolla! :)
Jos haluatte tällä hetkellä käydä tsekkaamassa jotain hyvää niin suosittelen JKO:n monologiprokkista Hiutaleita ja Havupuita. Kävin perjantaina tsekkaamassa kyseisen tunnin mittaisen pläjäyksen joka oli oikein kelpo. Älkää tosin tehkö niin kuin minä ja menkö krapulassa katsomoon. Saatte enemmän irti. Maija Häkkinen lauloi vitun hyvin ja Delahaylta taas hyvää ja skarppia settiä. Menkää kattomaan ja bongatkaa omat suosikkinne!
Eipä tässä oikeastaan muuta ihmeellistä. AO:n opettajien prokkis on myös hyvällä mallilla, oikeastaan puoles välis. Saan sen keskiviikkoon mennessä valmiiksi, tai oikeastaan vähän pakko kun silloin kokoustavat asiasta.
Ei muuta kuin heikun keikun taas hetkeksi!
12. Rik Mayall
Vähän erikoinen valinta kieltämättä, mutta tää jannu on oikeesti hauska ja vetää iha helkkari hyvin tota omaa vöyhkää juttuaan ja vielä brittikin...my my...
80 ja 90 -lukujen yksi tunnetuin brittikoomikko jonka aisaparina muistetaan Adrian Edmonson. Vaikka Mayall veti periaatteessa samaa roolia aina The Young One sarjasta Bottomiin, oli hänen tekemistään silti mukava tsekkailla. Juuri sellaista aivot narikkaan huumoria joka jakaa aina mielipiteitä, mutta jostain kumman syystä iskee minuun kylläkin. Harmittavan nuorena kuoli (56 vuotiaana) viime vuonna. Rauha hänen sielulleen!
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Koulua, treenejä ja kirjoittamista
Hei!
Tännekin voisi jälleen päivitellä mitä kaikkea kuuluu allekirjoittaneelle näinä päivinä. Mitään mullistavaa ei ole päässyt tapahtumaan mutta kiirusta on pidellyt jälleen kerran. Itse asiassa kalenteriin tekemien merkintöjen perusteella hommia olisi tiedossa aina elokuun loppuun saakka, joten eipähän ainakaan tylsäksi ehdi aika käydä :P
Arieksen ensimmäinen kokous tämä vuoden osalta pidettiin viime sunnuntaina. Lähinnä kävimme läpi tämän vuoden kevään tapahtumat ja otimme kolme uutta jäsentä mukaan toimintaan. Joona Finni, Tiina Lehtinen ja Paavo Kovanen ovat nyt uusia Arieslaisia!
Finni on tuttu tapaus Laukaan teatterista ja olemme tehneet eräässä proggiksessani myös yhteistyötä. Häntä lähdinkin metsästämään teatteriimme, sillä kyseessä on todella taitava kaveri ikäisekseen. Tiina taas on Aten tyttöystävä ja oli halukas tulemaan mukaan toimintaan. Ehkäpä kesällä jo lavalle uskaltaa? Paavohan nyt ei esittelyjä kaipaa. Näyttelijä joka omaa samanlaista ajatusmaailmaa itseni kanssa ja henkilö johon voi luottaa täydellisesti. Rohkenenkin kutsua häntä jo ystäväksi.
Päätin nyt sitten että aion saada Toukokuulle ohjattua kolmannen tekstini Tuhansien Järvien Maan. Näyttelijät on jo saatu kasaan ja kaksi viimeistä vielä harkitsee. Itse joudunkin nyt sitten suunnittelemaan tarkan aikataulun miten toteuttaa kyseisen projektin harjoitukset kun on töiden ohella Phobos & Deimos - esitykset sekä Kalenterityttöjen harjoitukset. Onneksi intoa ja jaksamista riittää. Tätähän minä haluan ja rakastan!
Phobos & Deimos saa siis Jyväskylän Huoneteatterilla ensi-iltansa 20. Helmikuuta. Roolin olen jo saanut kasaan suht. hyvin, toki vielä on hyvin aikaa hioa ja viimeistellä tekemistä, mutta uskoisin saavani sellaisen Tommin lavalle mitä kehtaa sitten ihan ihmisillekin näyttää.
Kalenterityttöjen tekstiä olen selaillut ja ajattelin alkaa sitä tankkailemaan ensi kuun puolella. Maaliskuun puolessa välissä on vasta kokoontuminen joten sillä ei ole vielä niin suurta kiirettä. Parempi hoitaa näitä muita kiireellisimpiä asioita tässä välissä, kuten Tuhansien Järvien Maan teksti loppuun sekä AO:n näytelmäteksti valmiiksi.
Pääsykoetehtävät sain lähetettyä Helsinkiin ja nyt sitten alkaa tämä oman itsensä ruoskiminen aina toukokuulle asti. Onneksi sain varattua Laukaan nuorisotalon toukokuun loppuun saakka, joten voin taas käyttää sitä hyvänä harjoitustilana :) Vielä kun saisi jonkun kovatasoisen tekijän dialogia kanssani treenaamaan niin olisi huippua!
Mutta se taiteesta. Koulussa on vielä muutama viikko jäljellä istuttavaa ja sitten alkaakin jälleen työharjoittelu, joka meneekin siinä oikeiden töiden lomassa kätevästi. Elokuun loppuun sovimme nyt sopparia ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen :)
Treeni kulkee myös hyvin ja sairauden viemät kilot on otettu korkojen kera takaisin ;) Nyt pitäisi myös alkaa sitä kuuluisaa aerobista hieman tekemään niin olisi hyvä!
Eipä mitään ihmeellistä. Alan tässä kirjoittelemaan tekstejä valmiimmiksi, jospa ne siitä vielä valmistuisivat!
11. Sarah Clarke
Tämä suurenmoinen naikkonen teki minuun vaikutuksen v. 2003 jolloin aloin aktiivisesti seuraamaan 24 - sarjaa. Sarahin rooli Nina Myersina oli jotain aivan mahtavaa ja kyllä vituttikin suunnattomasti kun 3. kausi jäi hänen viimeisekseen. Ainoa hahmo jolle olisin suonut Bauerin päänahan ;)
Clarkea olen nähnyt harmittavan vähän missään muualla, toki joitain pieniä kerta esiintymisiä esim. House - sarjassa tai elokuvassa 13, mutta toivoisin hänelle jotain suurempaa. Okei Twilightissahan nainen nähdään Reneen roolissa mutten pysty moisia leffoja katsomaan...edes hänen takiaan. Olen pahoillani. Sarahille nyt äkkiä joku kunnon konnan rooli jostain toimintaelokuvasta! Valitettavasti Hollywood ei taida nähdä naista niin isona pelurina. Sääli.
Tännekin voisi jälleen päivitellä mitä kaikkea kuuluu allekirjoittaneelle näinä päivinä. Mitään mullistavaa ei ole päässyt tapahtumaan mutta kiirusta on pidellyt jälleen kerran. Itse asiassa kalenteriin tekemien merkintöjen perusteella hommia olisi tiedossa aina elokuun loppuun saakka, joten eipähän ainakaan tylsäksi ehdi aika käydä :P
Arieksen ensimmäinen kokous tämä vuoden osalta pidettiin viime sunnuntaina. Lähinnä kävimme läpi tämän vuoden kevään tapahtumat ja otimme kolme uutta jäsentä mukaan toimintaan. Joona Finni, Tiina Lehtinen ja Paavo Kovanen ovat nyt uusia Arieslaisia!
Finni on tuttu tapaus Laukaan teatterista ja olemme tehneet eräässä proggiksessani myös yhteistyötä. Häntä lähdinkin metsästämään teatteriimme, sillä kyseessä on todella taitava kaveri ikäisekseen. Tiina taas on Aten tyttöystävä ja oli halukas tulemaan mukaan toimintaan. Ehkäpä kesällä jo lavalle uskaltaa? Paavohan nyt ei esittelyjä kaipaa. Näyttelijä joka omaa samanlaista ajatusmaailmaa itseni kanssa ja henkilö johon voi luottaa täydellisesti. Rohkenenkin kutsua häntä jo ystäväksi.
Päätin nyt sitten että aion saada Toukokuulle ohjattua kolmannen tekstini Tuhansien Järvien Maan. Näyttelijät on jo saatu kasaan ja kaksi viimeistä vielä harkitsee. Itse joudunkin nyt sitten suunnittelemaan tarkan aikataulun miten toteuttaa kyseisen projektin harjoitukset kun on töiden ohella Phobos & Deimos - esitykset sekä Kalenterityttöjen harjoitukset. Onneksi intoa ja jaksamista riittää. Tätähän minä haluan ja rakastan!
Phobos & Deimos saa siis Jyväskylän Huoneteatterilla ensi-iltansa 20. Helmikuuta. Roolin olen jo saanut kasaan suht. hyvin, toki vielä on hyvin aikaa hioa ja viimeistellä tekemistä, mutta uskoisin saavani sellaisen Tommin lavalle mitä kehtaa sitten ihan ihmisillekin näyttää.
Kalenterityttöjen tekstiä olen selaillut ja ajattelin alkaa sitä tankkailemaan ensi kuun puolella. Maaliskuun puolessa välissä on vasta kokoontuminen joten sillä ei ole vielä niin suurta kiirettä. Parempi hoitaa näitä muita kiireellisimpiä asioita tässä välissä, kuten Tuhansien Järvien Maan teksti loppuun sekä AO:n näytelmäteksti valmiiksi.
Pääsykoetehtävät sain lähetettyä Helsinkiin ja nyt sitten alkaa tämä oman itsensä ruoskiminen aina toukokuulle asti. Onneksi sain varattua Laukaan nuorisotalon toukokuun loppuun saakka, joten voin taas käyttää sitä hyvänä harjoitustilana :) Vielä kun saisi jonkun kovatasoisen tekijän dialogia kanssani treenaamaan niin olisi huippua!
Mutta se taiteesta. Koulussa on vielä muutama viikko jäljellä istuttavaa ja sitten alkaakin jälleen työharjoittelu, joka meneekin siinä oikeiden töiden lomassa kätevästi. Elokuun loppuun sovimme nyt sopparia ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen :)
Treeni kulkee myös hyvin ja sairauden viemät kilot on otettu korkojen kera takaisin ;) Nyt pitäisi myös alkaa sitä kuuluisaa aerobista hieman tekemään niin olisi hyvä!
Eipä mitään ihmeellistä. Alan tässä kirjoittelemaan tekstejä valmiimmiksi, jospa ne siitä vielä valmistuisivat!
11. Sarah Clarke
Tämä suurenmoinen naikkonen teki minuun vaikutuksen v. 2003 jolloin aloin aktiivisesti seuraamaan 24 - sarjaa. Sarahin rooli Nina Myersina oli jotain aivan mahtavaa ja kyllä vituttikin suunnattomasti kun 3. kausi jäi hänen viimeisekseen. Ainoa hahmo jolle olisin suonut Bauerin päänahan ;)
Clarkea olen nähnyt harmittavan vähän missään muualla, toki joitain pieniä kerta esiintymisiä esim. House - sarjassa tai elokuvassa 13, mutta toivoisin hänelle jotain suurempaa. Okei Twilightissahan nainen nähdään Reneen roolissa mutten pysty moisia leffoja katsomaan...edes hänen takiaan. Olen pahoillani. Sarahille nyt äkkiä joku kunnon konnan rooli jostain toimintaelokuvasta! Valitettavasti Hollywood ei taida nähdä naista niin isona pelurina. Sääli.
torstai 8. tammikuuta 2015
2015 - Jonin vuosi!
Mooi!
Löytyi taas sopivaa aikaa raapustella tänne kuulumisia. Joulun jälkeen onkin ns. palattu arkeen työn ja koulun merkeissä. Näyttelemäänkin on huoniksen lavalle taas päässyt joten kaikki on niin kuin pitääkin :)
Uusi vuosi sujui oikein hyvin. Töissä olin, mutta sitten yhdeksän hujakoilla siirryin Emmin ja Kayan seuraan juhlistamaan hieman vuoden vaihdosta. Myöhemmin hajaannuimmekin sitten kukin omille tahoillemme.
Koulu starttasi eilen ja täytyy myöntää ettei motivaatio ole enää mikään paras mahdollinen. Töitä vain tekisi mieli paiskia, no, ehkä sinne kevääseen asti vielä jaksaa istua koulun penkilläkin.
Huoneteatterilla saatiin läpikahlaus kiskaistua viime sunnuntaina ja täytyy sanoa että helpotti paljon kokonaisuuden hahmottamista ainakin allekirjoittaneella. Paavon liittyminen PD:n sakkiin miellytti myös kovasti. Hyvä että siellä on joku läheisempikin tyyppi, minä kun en ole mikään maailman paras/nopein uusien kaverien hankinnassa. Tulevat jos on tullakseen!
Kerkesin jo pohdiskella mihin sitä ensi kesäksi mahtaisi päästä mutta sitten minuun otettiinkin yhteyttä Hastin Erikan toimesta ja pyydettiin Laajavuoren kesäteatteriin. Esitysaikataulut natsaavat juuri työaikojen kanssa hyvin joten se sopi vallan mainiosti. Esityskausi on tuplasti pidempi kuin Kanavalla, mutta siinä mielessä kevennetympi että esitykset ovat viikonloppuja. Hyvää vaihtelua! Laajavuoreen teemme siis Kalenteritytöt, jonka ensi-ilta on heinäkuun alussa. Roolini on John Clarke, joka on virkistävää vaihtelua entisiin rooleihin ja täysin vastakohta PD:n Tommille. Odotan innolla myös kesää :)
Syksynkin olen jo päässäni kaavaillut mitä haluaisin, mutta olkoon ne vielä hyshys-asioita. Edetään pikkuhiljaa.
Tällä hetkellä kirjoitan Ariekseen tekstiä "Tuhansien Järvien Maa" ja täytyy sanoa etten ole edes varma kerkeänkö tuutata sitä keväällä Ariekseen muiden kiireiden osalta. Myös Jyväskylän ammattikoulu pyysi minua ohjaamaan opettajille kevät proggiksen. Suostuin haasteeseen ja mielessä onkin jo jonkinlaista ideaa. Parhaat ideat syntyvät muuten aina salilla, ainakin minulla!
Pitkään jahkailtuani olen nyt sitten päättänytkin lähteä Helmikuussa Lontooseen katsastamaan Out- elokuvan ensi-illan. Ensin mietin että jaksaako sitä sinne asti, mutta kun Paavo sanoi lähtevänsä niin aloin miettiä uudelleen ja tottahan se on, ettei tuollaisia tilaisuuksia ihan joka päivä kävele vastaan joten kun kerta nyt sattuu olemaan aikaa ja muuta niin sinne vaan! Huvimatkana sitä en pidä, vaan lähinnä taiteen puolesta.
Huomenn kuitenkin suuntaamme Aten ja Martin kanssa viikonlopuksi Kuopioon Tompan ja Julian luo :) Mukava viikonloppu siis edessä erittäin hyvässä seurassa!
Olen päättänyt että tämä vuosi tulee olemaan ns. Jonin vuosi. En tiedä tarkalleen mitä se pitää sisällään, mutta tokkopa vielä tarvitseekaan. Aika hyvin kuitenkin jo alkanut kun on jo kahdessa hyvässä projektissa mukana ja Lontooseen lähdössä leffansa ensi-iltaan. Toki keväällä tulee sitten olemaan #EatSleepConquerTEAK - jakso, mutta sinnekin on vielä onneksi aikaa. Mutta sellainen tunne vain on että tämä vuosi on yksi parhaimmista :)
10. Kevin Bacon
Hieno ja mahtava näyttelijä, joka ei koskaan ole oikein päässyt Hollywoodissa sille tasolle jonne kuuluisi. Tihkuu karismaa ja handaa konnanroolit mestarin tavalla. Myös sympaattiset roolit onnistuvat, ellette ole nähneet herralta The Woodsmania niin katsokaapa se. Badassina voi nähdä mm. Villissä Joessa tai Sleepersissä. The Following - sarjaa piti alkaa aikoinaan seuraamaan miehen takia, mutta se jotenkin jäi. Vielä ei kai ole liian myöhäistä?
Löytyi taas sopivaa aikaa raapustella tänne kuulumisia. Joulun jälkeen onkin ns. palattu arkeen työn ja koulun merkeissä. Näyttelemäänkin on huoniksen lavalle taas päässyt joten kaikki on niin kuin pitääkin :)
Uusi vuosi sujui oikein hyvin. Töissä olin, mutta sitten yhdeksän hujakoilla siirryin Emmin ja Kayan seuraan juhlistamaan hieman vuoden vaihdosta. Myöhemmin hajaannuimmekin sitten kukin omille tahoillemme.
Koulu starttasi eilen ja täytyy myöntää ettei motivaatio ole enää mikään paras mahdollinen. Töitä vain tekisi mieli paiskia, no, ehkä sinne kevääseen asti vielä jaksaa istua koulun penkilläkin.
Huoneteatterilla saatiin läpikahlaus kiskaistua viime sunnuntaina ja täytyy sanoa että helpotti paljon kokonaisuuden hahmottamista ainakin allekirjoittaneella. Paavon liittyminen PD:n sakkiin miellytti myös kovasti. Hyvä että siellä on joku läheisempikin tyyppi, minä kun en ole mikään maailman paras/nopein uusien kaverien hankinnassa. Tulevat jos on tullakseen!
Kerkesin jo pohdiskella mihin sitä ensi kesäksi mahtaisi päästä mutta sitten minuun otettiinkin yhteyttä Hastin Erikan toimesta ja pyydettiin Laajavuoren kesäteatteriin. Esitysaikataulut natsaavat juuri työaikojen kanssa hyvin joten se sopi vallan mainiosti. Esityskausi on tuplasti pidempi kuin Kanavalla, mutta siinä mielessä kevennetympi että esitykset ovat viikonloppuja. Hyvää vaihtelua! Laajavuoreen teemme siis Kalenteritytöt, jonka ensi-ilta on heinäkuun alussa. Roolini on John Clarke, joka on virkistävää vaihtelua entisiin rooleihin ja täysin vastakohta PD:n Tommille. Odotan innolla myös kesää :)
Syksynkin olen jo päässäni kaavaillut mitä haluaisin, mutta olkoon ne vielä hyshys-asioita. Edetään pikkuhiljaa.
Tällä hetkellä kirjoitan Ariekseen tekstiä "Tuhansien Järvien Maa" ja täytyy sanoa etten ole edes varma kerkeänkö tuutata sitä keväällä Ariekseen muiden kiireiden osalta. Myös Jyväskylän ammattikoulu pyysi minua ohjaamaan opettajille kevät proggiksen. Suostuin haasteeseen ja mielessä onkin jo jonkinlaista ideaa. Parhaat ideat syntyvät muuten aina salilla, ainakin minulla!
Pitkään jahkailtuani olen nyt sitten päättänytkin lähteä Helmikuussa Lontooseen katsastamaan Out- elokuvan ensi-illan. Ensin mietin että jaksaako sitä sinne asti, mutta kun Paavo sanoi lähtevänsä niin aloin miettiä uudelleen ja tottahan se on, ettei tuollaisia tilaisuuksia ihan joka päivä kävele vastaan joten kun kerta nyt sattuu olemaan aikaa ja muuta niin sinne vaan! Huvimatkana sitä en pidä, vaan lähinnä taiteen puolesta.
Huomenn kuitenkin suuntaamme Aten ja Martin kanssa viikonlopuksi Kuopioon Tompan ja Julian luo :) Mukava viikonloppu siis edessä erittäin hyvässä seurassa!
Olen päättänyt että tämä vuosi tulee olemaan ns. Jonin vuosi. En tiedä tarkalleen mitä se pitää sisällään, mutta tokkopa vielä tarvitseekaan. Aika hyvin kuitenkin jo alkanut kun on jo kahdessa hyvässä projektissa mukana ja Lontooseen lähdössä leffansa ensi-iltaan. Toki keväällä tulee sitten olemaan #EatSleepConquerTEAK - jakso, mutta sinnekin on vielä onneksi aikaa. Mutta sellainen tunne vain on että tämä vuosi on yksi parhaimmista :)
10. Kevin Bacon
Hieno ja mahtava näyttelijä, joka ei koskaan ole oikein päässyt Hollywoodissa sille tasolle jonne kuuluisi. Tihkuu karismaa ja handaa konnanroolit mestarin tavalla. Myös sympaattiset roolit onnistuvat, ellette ole nähneet herralta The Woodsmania niin katsokaapa se. Badassina voi nähdä mm. Villissä Joessa tai Sleepersissä. The Following - sarjaa piti alkaa aikoinaan seuraamaan miehen takia, mutta se jotenkin jäi. Vielä ei kai ole liian myöhäistä?
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Joulu tulla jo sai!
Hei!
Huhhuh, viimeisen parin viikon aikana on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kanavateatterin EYP saatiin hienosti päätökseen, töitä on Finnkinolla piisannut, joulu on vietetty perheen voimin ja Riikassakin tuli vierailtua mutsin kanssa :)
Juu, elikkä sain päätökseen kolmen vuoden rupeamani Kanavateatterissa. EYP oli täydellinen proggis joka sen lopetti. Vaikka koinkin vastoinkäymisiä prosessin aikana oli se kyllä aivan huikeaa. Jo se että kuuli viime toukokuussa pääsevänsä viimeiseen proggikseen Kanavassa yhden parhaan ystävänsä, Martti Nikamaan, kanssa oli hieno uutinen. EYP oli mainio kokonaisuus ja nousee heittämällä yhdeksi parhaimmista projekteista L-teorian ja Kirsikkatarhan ohella.
Kiitos Kanavalle että sain olla mukana teidän riveissänne! Te olette, ei vaan teatterina, vaan myös yhteisönä, yksi parhaista mestoista missä taidetta on saanut harrastaa. Taitavia ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ei ihme että se on ollut monesti Suomen suosituin harrastajateatteri.
Nyt on kuitenkin aika kokea jotain uutta mutta voipahan sitten todeta joskus että on taas mukava palata Kanavaan! ;)
Mitäs nyt sitten Kanavan jälkeen? Noh, Huoniksen Phobos & Deimos vie nyt huomioni aina huhtikuuhun asti. Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tekstin ulkoaopettelussa koska opettelen ne aina samana päivänä paikan päällä kohtausta tehdessä. Nyt voisin viimeinkin juntata ne kaaliin pysyvästikin :)
Finnkinolla on nyt myös töitä ollut hyvin ja olen viihtynyt. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, ei se tunnu työltä, kun siellä saa olla hyvien tyyppien kanssa hommissa. Plussaa myös siitä miten hyvin työajat ja teatteriajat sopivat keskenään yhteen.
Ennen joulua lähdimme sitten mutsin kanssa käymään Latvian Riikassa :) Matka oli kokonaisuudessaan mahtava ja oli mukavaa ottaa pieni irtiotto arjesta. Riika on kaunis kaupunki jonka jakaa joki kahtia. Liikenne siellä oli aivan järkyttävää kaaosta mutta rakennukset olivat oikein mahtipontisia kuten slaavilaiseen tapaan kuuluukin :) Tumma olut oli myös oikein hyvää ja halpaa kuten myös ruoka ja juoma siellä yleisestikin. Voi kunpa se olisi täälläkin!
Hotellina toimi Elefant Hotel joka oli v. 2012 rakennettu ja oikein näyttävä pytinki. Erityisen näyttävän siitä teki se, että se sijaitsi sellaisella alueella jossa ei ollut mitään muuta kuin harmaita, synkkiä pieniä rakennuksia. Keskustaan oli n. 5 kilsan matka mutta se taittui näppärästi bussilla :)
Riikan keskustassa oli vilkas vilinä kaikkina päivinä. Pääosin ihmiset olivat juurikin torilla, Zeppeliinihalleissa, Stockmannilla ja Oregon - nimisen ostoskeskuksen muodostamalla alueella. Vanhassa kaupungissa sijaitsi sitten pienempi putiikkeja ja ravintoloita :)
Sää Riikassa oli pilvinen ja sateinen. Tavallisesti se olisi lumen peitossa mutta tänä vuonna tiedossa oli musta joulu. Lämpöasteitakin oli muutama joten kauhean kylmä ei ollut.
Siinä muutama kuva reissusta. Kännykkäkameran laatu nyt on mitä on, mutta kuitenkin :) Oli mukavaa olla reissussa! Mummo oli hyvää seuraa. Ei muuta kuin uudestaan jossain vaiheessa.
Joulua tulimmekin sitten viettämään Piian ja Mutsin kanssa Laukaaseen. Vielä aatonaattona allekirjoittaneella oli töitä, mutta sitten aaton sai viettää rauhassa kotona. Joulu meni oikein mukavasti ja kaikki tehtiin samalla kaavalla kuten aiempinakin vuosina :) Joulu on kyllä mielestäni paras päivä vuodesta. Se tunnelma ja se perheen kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Eivät pelkästään ruoka ja lahjukset ;)
Joululahjaksi sain Ville Haapasalon uusimman kirjan ja mikäpäs sen mukavampaa luettavaa. Hyvin kirjoitettu kirja ja Haapasalolla on oikeasti hienoja ja mielenkiintoisia stooreja jotka pitävät yllä mielenkiinnon. Ei mene kauan ennen kuin se kirja on ahmittu.
Joulupäivänä palasinkin jo taas töihin ja nyt on pari päivää vapaata. Uudenvuoden aatonkin lupasin olla töissä. Kyllä sitä juhlimaan ehtii myöhemminkin. Pomo myös kyseli jäämään kesäksikin töihin ja sehän vallan mainiosti passaa! Kino on kyllä oikeesti mahtava mesta olla duunissa :)
Mutta nyt lopettelen kirjoittelemisen ja palaan myöhemmin astialle. Ei muuta kuin kaikille hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :)
9. J.K.Simmons
Tunnetaan ehkä paremmin Kylmän ringin (The Oz) Schillingerinä. Mainiota työskentelyä kyseisessä sarjassa ja helkkarin uskottavaa sellaista. Herra ollut käsittääkseni enimmäkseen leffojen pienissä sivurooleissa mutta nyt leffoihin tulee elokuva Whiplash jossa herra on saanut toisen päärooleista, jonka kyllä ansaitseekin. Äijä on kovassa kunnossa vaikka ikää on jo 59. Mies jonka näyttelijäntyötä on ilo katsoa!
Huhhuh, viimeisen parin viikon aikana on ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kanavateatterin EYP saatiin hienosti päätökseen, töitä on Finnkinolla piisannut, joulu on vietetty perheen voimin ja Riikassakin tuli vierailtua mutsin kanssa :)
Juu, elikkä sain päätökseen kolmen vuoden rupeamani Kanavateatterissa. EYP oli täydellinen proggis joka sen lopetti. Vaikka koinkin vastoinkäymisiä prosessin aikana oli se kyllä aivan huikeaa. Jo se että kuuli viime toukokuussa pääsevänsä viimeiseen proggikseen Kanavassa yhden parhaan ystävänsä, Martti Nikamaan, kanssa oli hieno uutinen. EYP oli mainio kokonaisuus ja nousee heittämällä yhdeksi parhaimmista projekteista L-teorian ja Kirsikkatarhan ohella.
Kiitos Kanavalle että sain olla mukana teidän riveissänne! Te olette, ei vaan teatterina, vaan myös yhteisönä, yksi parhaista mestoista missä taidetta on saanut harrastaa. Taitavia ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ei ihme että se on ollut monesti Suomen suosituin harrastajateatteri.
Nyt on kuitenkin aika kokea jotain uutta mutta voipahan sitten todeta joskus että on taas mukava palata Kanavaan! ;)
 | |||
| Nautinnollinen hetki |
Mitäs nyt sitten Kanavan jälkeen? Noh, Huoniksen Phobos & Deimos vie nyt huomioni aina huhtikuuhun asti. Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tekstin ulkoaopettelussa koska opettelen ne aina samana päivänä paikan päällä kohtausta tehdessä. Nyt voisin viimeinkin juntata ne kaaliin pysyvästikin :)
Finnkinolla on nyt myös töitä ollut hyvin ja olen viihtynyt. Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, ei se tunnu työltä, kun siellä saa olla hyvien tyyppien kanssa hommissa. Plussaa myös siitä miten hyvin työajat ja teatteriajat sopivat keskenään yhteen.
Ennen joulua lähdimme sitten mutsin kanssa käymään Latvian Riikassa :) Matka oli kokonaisuudessaan mahtava ja oli mukavaa ottaa pieni irtiotto arjesta. Riika on kaunis kaupunki jonka jakaa joki kahtia. Liikenne siellä oli aivan järkyttävää kaaosta mutta rakennukset olivat oikein mahtipontisia kuten slaavilaiseen tapaan kuuluukin :) Tumma olut oli myös oikein hyvää ja halpaa kuten myös ruoka ja juoma siellä yleisestikin. Voi kunpa se olisi täälläkin!
Hotellina toimi Elefant Hotel joka oli v. 2012 rakennettu ja oikein näyttävä pytinki. Erityisen näyttävän siitä teki se, että se sijaitsi sellaisella alueella jossa ei ollut mitään muuta kuin harmaita, synkkiä pieniä rakennuksia. Keskustaan oli n. 5 kilsan matka mutta se taittui näppärästi bussilla :)
 |
| Bussipysäkki oli heti hotellia vastapäätä :) |
 |
| Punainen matto koska kuulivat että taiteilija Hyvönen saapuu |
Riikan keskustassa oli vilkas vilinä kaikkina päivinä. Pääosin ihmiset olivat juurikin torilla, Zeppeliinihalleissa, Stockmannilla ja Oregon - nimisen ostoskeskuksen muodostamalla alueella. Vanhassa kaupungissa sijaitsi sitten pienempi putiikkeja ja ravintoloita :)
 |
| Riikan kaupunki bussin ikkunasta |
Sää Riikassa oli pilvinen ja sateinen. Tavallisesti se olisi lumen peitossa mutta tänä vuonna tiedossa oli musta joulu. Lämpöasteitakin oli muutama joten kauhean kylmä ei ollut.
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Vapauden muistomerkki |
 |
| Riikan Oopperatalo |
 |
| Nämä siat eivät päässeet Mallorcalle asti... |
 |
| Sian muikea virne houkutteli asiakkaita |
 |
| Kuva Zeppelinihallista |
 |
| Lido -ruokaketju. Hyvää ja halpaa ruokaa :) |
 |
| Lidon Blinejä :) |
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Zeppelinihalli ulkoa |
 |
| Toki reenille oli aina aikaa ;) hotellin omassa kuntosalissa |
Siinä muutama kuva reissusta. Kännykkäkameran laatu nyt on mitä on, mutta kuitenkin :) Oli mukavaa olla reissussa! Mummo oli hyvää seuraa. Ei muuta kuin uudestaan jossain vaiheessa.
Joulua tulimmekin sitten viettämään Piian ja Mutsin kanssa Laukaaseen. Vielä aatonaattona allekirjoittaneella oli töitä, mutta sitten aaton sai viettää rauhassa kotona. Joulu meni oikein mukavasti ja kaikki tehtiin samalla kaavalla kuten aiempinakin vuosina :) Joulu on kyllä mielestäni paras päivä vuodesta. Se tunnelma ja se perheen kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Eivät pelkästään ruoka ja lahjukset ;)
Joululahjaksi sain Ville Haapasalon uusimman kirjan ja mikäpäs sen mukavampaa luettavaa. Hyvin kirjoitettu kirja ja Haapasalolla on oikeasti hienoja ja mielenkiintoisia stooreja jotka pitävät yllä mielenkiinnon. Ei mene kauan ennen kuin se kirja on ahmittu.
Joulupäivänä palasinkin jo taas töihin ja nyt on pari päivää vapaata. Uudenvuoden aatonkin lupasin olla töissä. Kyllä sitä juhlimaan ehtii myöhemminkin. Pomo myös kyseli jäämään kesäksikin töihin ja sehän vallan mainiosti passaa! Kino on kyllä oikeesti mahtava mesta olla duunissa :)
Mutta nyt lopettelen kirjoittelemisen ja palaan myöhemmin astialle. Ei muuta kuin kaikille hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta! :)
9. J.K.Simmons
Tunnetaan ehkä paremmin Kylmän ringin (The Oz) Schillingerinä. Mainiota työskentelyä kyseisessä sarjassa ja helkkarin uskottavaa sellaista. Herra ollut käsittääkseni enimmäkseen leffojen pienissä sivurooleissa mutta nyt leffoihin tulee elokuva Whiplash jossa herra on saanut toisen päärooleista, jonka kyllä ansaitseekin. Äijä on kovassa kunnossa vaikka ikää on jo 59. Mies jonka näyttelijäntyötä on ilo katsoa!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Vihdoinkin sitä tekemisen meininkiä!
Hei!
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
"Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli"
Hei!
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
lauantai 8. marraskuuta 2014
"Hmm, oiskohan sulla pusutauti?"
Olé!
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)