Hei!
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
lauantai 6. joulukuuta 2014
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
"Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli"
Hei!
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
Elämä on luojan kiitos voittanut ja tauti on selätetty. Huhhuh, täytyy sanoa ettei kokemaani toivo kyllä kenellekään. 3 viikkoa kuumetta ja kurkku niin kipeä että viikon päivät syötiin sosetta.Onneksi se ei voi tulla enää ikinä uudestaan...
Paljon on taas tässä kuussa ehtinyt tapahtua kun en ole kirjoitellut. Kanavateatterin "Eikä yksikään pelastunut" sai ensi-iltansa 14. päivä ja vaikka itse prokkis onkin yksi hienoimmista oli tuo päivä minulle itselleni yksi huonoin ja kauhein kokemani teatteripäivä.
Ennakossa kurkku oli niin turvonnut ettei kurkussa ollut kuin pieni aukko mistä ilma ja ääni kulki. Ääni sitten olikin jotain aivan uskomatonta. Niin kumeaa ja tunkkaista ääntä ei ole koskaan ennen ollut. Ennakko meni taistellen ja sitten kauhulla odottelin miten ensi-illan kävisi.
Ensi-illassa olin vielä huonommassa kunnossa. Kuume ja kurkkukipu olivat hyvin kovat eikä äänessäkään ollut kehumista. Istuin backstagella omissa oloissani ja suoraan sanoen vitutti. Ensimmäistä kertaa ei ollut esitysfiilistä eikä varsinkaan ensi-iltafiilistä. Kaikkein eniten ärsytti kun tätä iltaa oli kuitenkin odottanut ja tätä prokkista oli ollut mahtavaa tehdä, niin miksi sitten pitää juuri minulle käydä näin?
Vetoni ei ollut mikään kovinkaan hyvä. Keskityin lähinnä säilymään hengissä :D heikotti ja pyörrytti mutta jotenki sain tapeltua enskan läpi. Enskaribileistä oli turha edes puhuakkaan. Jätin heidät juhlimaan jotka juhlat olivat ansainneet ja jotka siihen olivat kykeneviä. Itse lähdin lepäämään.
Ensi-illan jälkeen alkoi sitten pikkuhiljaa paranemisprosessi. Pari esitystä sen jälkeen menivät vielä puolitehoilla mutta jo viikko eteenpäin niin olin taas voimissani ja jumalauta se tuntui hyvältä. Keskiviikko 19.11.2014 on jäänyt mieleen siitä syystä, etten ole koskaan tuntenut näytteleväni niin hyvin kuin silloin. Se esitys oli minun henkilökohtainen ensi-iltani ja kaikki se turhautuminen, viha ja väsymys, sain käännettyä sen aivan uskomattoman hyväksi energiaksi ja olisin voinut jatkaa koko yön. Se tuntui niin hyvältä jälleen palata sille tasolle minne kuuluikin!
Siitä eteenpäin esitykset ovatkin kaikki menneet oikein mukavasti ja minä olen nauttinut. Vaikka ensi-ilta meni omalta kohdalta pipariksi, olen sen hyväksynyt. Minkäs sille mahtoi. Kerrankin näin, mutta toivokaamme ettei enää toiste. Se myös toisaalta vahvisti omaa uskoa siihen että sitä kykenee esiintymään vaikka olisi mikä, tosin luovuttaminen ei käynyt edes mielessä. Se ei olisi ollut oikein.
Arvostelut näytelmästä ovat olleet oikein kivoja ja ei voi muuta kuin olla lopputulokseen kaiken jälkeen tyytyväinen. Vaikka olinkin puoliteholla mukana viimeiset 2,5 viikkoa ylitin itseni ja nyt nautiskelen lavallaolosta jälleen!
Sairaus verotti kuntoakin aika roimasti. Läskiä ja lihasta lähti 3 viikossa 6 kiloa ja sen kyllä on huomannut. Onneksi nyt on taas päässyt reenaamisen makuun ja on aika ottaa menetetty takaisin. Korkojen kera ;)
Mitä muuta hyvää sitten? Työharjoittelujaksostani sain täydet pisteet ja suurin palkintoni oli kun Finnkino sitten tarjosikin minulle puolen vuoden sopparia :) aivan mahtavaa! Nyt olen siis maaliskuun loppuun Finnkinolla töissä koulun ohella!
Myös Huoneteatterilla on alkanut harjoituskausi. Alan pitää omasta Tommin roolistani kerta kerralla yhä enempi ja enempi. Helmikuun 20. päivä on vasta ensi-ilta joten uskon siihen mennessä saavani rooliin sitä statsia mitä sekä minä että Viitamäki haluamme. Porukka on kokonaan uusi enkä ole kenenkään kanssa ennen työskennellyt, mutta oikein mukavilta heeboilta vaikuttavat ja toki tarkkailen silmä kovana heidän työskentelyään ;) en suinkaan jättänyt sitä vain JKO tai Lahtiaikoihin. Tarkkailen ja analysoin kaikkia. Aina!
Huomenna olisi töitä, mutta taidan vielä viettää aikaa koneen ääressä kera pellepainin ja Ben & Jerryn jäätelön :PPP
Kanavassa on jäljellä enää vain 6 esitystä, joten rietäkäähän pikapikaa katsomaan koko Laukaan....tai ei, ollaan nyt kerrankin näissä blogiteksteissä rehellisiä: koko Keski-Suomen PARASTA teatteria, sillä sitä se todellakin on!
7. Jack Nicholson
ÄIJÄ isollä Ä:llä! Viimeksi eilen katselin herran taituruutta Hohdossa ja ei voi muuta kuin ihailla mestaria työssään. Tarkkaa ja uskottavaa tekemistä. Pitkän linjan taituri joka on Oscarinsa ansainnut. Jälleen yksi herra joka pystyy tekemään paskastakin kultaa (tällä en tosin tarkoita Hohtoa) Mitä nyt olen lukenut viime aikoina alkaa herra olla jo siinä iässä ettei vuorosanat oikein tahdo pysyä kaalissa. Sääli, mutta täysin ymmärrettävää ja onhan hän pistänyt pystyyn jo oikein legendaarisen uran.
lauantai 8. marraskuuta 2014
"Hmm, oiskohan sulla pusutauti?"
Olé!
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
Ensi-iltaan on enää viikko aikaa ja pikkuhiljaa jännitys alkaa kohoamaan. Yli 500 varausta on jo kertynyt ja se on aivan huikea luku kun jokin muu sisäesitys on koko esityskaudellaan tuonut taloon vain 250 katsojaa. Vielä kuukausi takaperin oli pieni kauhunpoikanen että mitenköhän tästä selvitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun homma alkoi skulaamaan oikein mallikkaasti. Eipä sillä, onhan siinä osaavia tekijöitä :P
Itselläni vastoinkäymiset ovat valitettavasti jatkuneet. Ensin oli hankaluuksia asennoitua oikein rooliin ja sitten kun siinä kuvitteli jotenkin onnistuneensa, päälle pukkasikin jo virustautia. Ensin luulin että pientä flunssaa ja että parissa päivässä menisi ohi kuten yleensä, noh, tässä nyt on kohta 2 viikkoa oltu kuumeessa ja kurkku on aika kamalassa kunnossa. Viikko sitten kävin lääkärissä. Ei angiinaa vaan joku viruksen aiheuttama kurkkutulehdus. Antibiotteja popsinut nyt viikon verran ja ei mitään vaikutusta, tänään kävin uudestaan ja totesivat että turha niitä on syödäkään kun tappavat vain bakteerit. Eivät virusta. Aika kuulemma parantaa ja sitten taas uudestaan hoitoon jos on niin huonossa kunnossa ettei suu aukea. Kiva! Epäilivät pusutautia. Eipä tässä ole ollut aikaa ketään pussaillakaan :(
5 päivää aikaa saada itsensä kuntoon. Hiukan alkaa jo tuskanhiki valumaan otsalla että näinköhän. Viimeisen parin viikon ajan olen ollut jumalattoman turhautunut ja syy siihen on juurikin tämä päällä oleva tauti.Huomaan myös ärsyyntyväni pienistä asioista harkoissa. Ärsyttää kun ei voi olla lavalla 100 prosenttisen kunnossa joka olisi tässä vaiheessa aika oleellista. Yksi parhaimmista prokkiksista ja unelmarooli jota on jo pitkään odottanut ja sitä ei voi vetää nin täysillä kuin haluaisi.
Parin viime viikon aikana olen huomannut olevani suht. heikossa hapessa lavalla. Pienikin rasitus tai nopea liike saa minut hengästymään ja se on pöyristyttävää. Syy ei suinkaan ole huono kuntoni vaan tämä tauti joka syö voimia päivä päivältä. Pitikö sen juuri nyt iskeä näin krittisee aikaan. Turhauttavaa ja ärsyttävää.
No, sanotaan nyt hyvääkin välillä: on kaikesta huolimatta ilo seurata miten muut vetävät roolinsa. Petteri on parin vime viikon aikana saanut workbootsinsa kunnolla jalkaan ja jälkea on mukava seurata. Paavon on selättänyt epävarmuutensa oman roolinsa kanssa ja revittelee nyt jo paremmin. Martti nyt on aina mahtava itsensä jota katselisi pitempäänkin ja Päivi on enemmäin kuin vakuuttava neiti Brentin roolissaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Jaakko josta olen aina pitänyt erittäin paljon. Ei vaan hänen tekemistään vaan ihmisenä.
Kokonaisuus ja yhteispeli siis toimii ja ensi-illassa on kasassa kova show. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että toivon itsekin voivan nauttia myös omasta työskentelystä. Vain silloin olen aidosti tyytyväinen jos tiedän itseni ja muiden onnistuneen.
Huomenna on onneksi vapaata harjoituksista joten ehtii hiukan hengähtää. Päivä taitaakin mennä aikalailla lepäillen.
Finnkinossa hommat tosiaan loppuivat eilen ja maanantaina on sitten palautekeskustelu. Nopiaan menivät 12 viikkoa ja olen edellenkin kovin halukas jäämään taloon ihan oikeisiin töihin!
Mutta sellasta tänään. Varatkaahan ihmessä lippunne Eikä yksikään pelastunut a.k.a. 10 pientä neekeripoikaa esitykseen nettisivulta : http://www.kanavateatteri.fi/
PS. Kattokaa ketä pussailette, voitte pian sairastua ;P
6. Dwayne "The Rock" Johnson
"Know your role and shut your mouth"Yksi kaikkien aikojen suurimmista wrestling-nimistä, joka v. 2001 päätti hypätä Hollywoodiin. Monet epäilivät että herra jää pelkäksi flopiksi, mutta kaikkea muuta. Parin pienemmän leffan jälkeen mies on esiintynyt suuremmissa pätkissä ja oli juuri yksi Hollywoodin parhaiten tienaavia näyttelijöitä. The Rockia fanitin suuresti hänen painiaikanaan mutta leffoissa mies on vakuuttanut myös erittäin vahvasti. Herra nähdään yleensä actionpläjäyksissä mutta komediakin sujuu herralta vaivatta. Yksi sellainen näyttelijä, jonka takia pelkästään leffan kannattaa tsekata. Uskomaton karisma ja toiminnan mies! Pari vuotta sitten totesi haastattelussa erittäin hyvin : "When you walk up to oppurtunity's door - don't knock on it. Kick that bitch in, smile and introduce yourself"
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Joni Hyvönen ja ilmaisun tuska
Hei!
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
Nyt istuskelen Laukaassa läppärini äärellä ja päätän kirjoittaa jälleen tännekin suuntaan mitä kuuluupi. BB 24/7 pauhaa olohuoneessa ja mutsi muistaa edelleen pitää minut ajan tasalla kuka on kenenkin kanssa laittanut sänkyjenkaksi tai kuka on pudonnut pois. Eikö ne kaikki voisi tippua kerralla? :P
Kanavan ensi-ilta on kahden viikon päästä perjantaina. Nyt olen jälleen menettänyt otetta rooliin ja se turhauttaa oikein urakalla. Hyvä prosessi kyllä on meneillään kun onnistumisen tunne ja pettymys vuorottelevat. Toivonkin että se lupaisi hyvää ensi-iltaan mennessä.
Eniten turhauttaa se että tietää itse olevansa parempi kun mitä lavalla näyttää. Pitäisi vain vieläkin tehdä vähemmän ja rentouttaa. Kaarina on jälleen osoittanut olevansa juuri sopivan badass ohjaaja joka on rehellinen ja sanoo kun joku oikeasti on paskaa. Itseäni ei ärsytäkään se mitä hän sanoo vaan se että tiedän sisimmässäni että hän on oikeassa ja että olen ärsyyntynyt omaan työskentelyyni. Nyt olisi todellakin aika herätä ja alkaa puskemaan sitä tulosta ulos joka tyydyttäisi myös minut.
Tätä olen juuri kaivannutkin. Haastavaa ja turhauttavaa roolia sekä vaativaa ohjaajaa. Nyt olen sen saanut. 2 viikkoa on toisaalta lyhyt toisaalta pitkä aika. Onneksi harjoituksia on nyt oikeastaan joka päivä joten luotan itseeni ja ennen kaikkea luotan MEIHIN.
Finnkinolla toiseksi vimeinen viikko meneillään. Pian alkaa taas arki koulussa. Sain onneksi tietää että minulle olisi Joulun hujakoilla ihan oikeita töitä tarjolla Kinolla. Se olisi kuin lottovoitto ja helpottaisi huomattavasti tämän opiskelijan taloudellista tilaa :)
Otin myös Huoneteatterin Phobos & Deimos tekstin Laukaaseen mukaan ja ajattelinkin orientoitua tänään ja huomenna sen parissa. Huoniksen harjoituksiin on jo kyselty mutta Kanava ja Kino syövät vielä runsaan osan ajastani joten menee vielä hetki ennen kuin pääsen liittymän kunnolla remmiin mukaan. Jospa sitä kuitenkin tekstiä alkaisi tankkaamaan kuitenkin jo :)
Muuten elämä rullailee oikein mukavasti. Teatteria ja töitä riittää joten olen tällä hetkellä tyytyväinen. Toki salitreeni voisi aina kulkea hieman paremmin mutta kyllä se tästä taas ;P Elämä Yliopistokadun taiteilija-ateljeessa yhdessä Nikamaan ja Leppäsen kanssa sujuu vallan mainiosti. Kayakin lähti tänään Japaniin viikoksi rentoutumaan ja toivotankin hänelle oikein hyvä ja turvallista matkaa :)
Yhtä asiaa en tosin ymmärä: Media jaksaa hypettää ja tuoda julki sitä kuinka Iina Kuustonen oli valtakunnallisella tv-kanavalla tissit paljaina.
Öö, eikös tuo ole ihan arkipäivää että näyttelijä paljastaa kehoaan taiteen yhteydessä? Tai niin ainakin itse käsitän, ettei voi olla näyttelijä ellei pysty julkisesti näyttämään alastonta kehoaan. Mitä ihmeellistä tuossa siis on että ylittää uutiskynnyksen. Outoa. Älkääkä ihmiset jaksako niistä tisseistä vouhottaa. Menkää redtubeen,sieltä niitä löytää. Ja paljon muutakin!
Viimeksi en listannut uutta suosikkinäyttelijääni ulkomailta joten nyt sitten tulkoon kaksin kappalein:
4. Mark Strong
Nimensä mukaisesti erittäin vahva persoona ja näyttelijä. Ensi kertaa mieheen tutustuin Sherlock Holmes leffassa jossa hän tekikin allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Jäi paremmin mieleeni kuin itse päätähti Downey jr. Tämän innoittamana innostuinkin katsomaan herran tähdittämän jenkkisarjan Low Winter Sunin joka ei ollut yhtään hullumpi. Harvemmin riittää mielenkiinto sarjoja katsomaan mutta Strongin takia mielenkiinto pysyi. Herrahan onkin brittinäyttelijä joten ei ihme että taidot ja karisma on kohdallaan. Mielestäni sieltä suunnalta tuleekin maailman parhaimpia esiintyjiä. Strong vetää vahvasti niin pahiksenkin kuin henkilökohtaisten tunteidensa kanssa kamppailevan hyviksenkin roolin mallikelpoisesti. Yksi niistä harvoista joka tekee paskastakin leffasta katsomisen arvoisen. Oodi tällä herralle!
5. Rowan Atkinson
Pitäydytään nyt sittän näissä brittinäyttelijöissä. Kyseinen herrahan on yksi komedian ja tarkemmin sanottuna mimiikan suurista nimistä. Lapsena tuli seurattua Mr. Beanin toilailuja ja hahmo elää edelleen kaikkien muistissa. Tästä johtuen en osaakaan kuvitella Atkinsonia mihinkään toimintapätkään tai vakavaan rooliin. Mies on luonut itselleen oman muotin. Komedia on hänen lajinsa. Johnny English pätkätkin olivat enemmän parodiaa ja huumoria kuin toimintaa eikä herran rooli Keeping Mum leffassakaan ollut mikään vakavuuden perikuva. Mutta toisaalta, miksi tehdä jotain muuta jos osaa kerta yhden lajin niin hyvin. Mimiikka on erittäin tarkkaa ja vaikeaa tehtävää ja tämä mies on oikeasti tehnyt töitä sen eteen että on niin hyvä kuin mitä on. Yksi maailman parhaista komedian taitureista. Mielestäni.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Syyskuulumisia
Hei!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)
Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P
Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.
Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!
Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P
Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!
Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.
Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!
10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!
https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts
Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla. Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :) Kohti uutta! Kohti tulevaa!
perjantai 19. syyskuuta 2014
Sairasta vai ymmärtämätöntä taidetta?
Parisen viikkoa jälleen vierähtänyt viime tekstistä. Eipä pahemmin mitään erikoista ole tapahtunut. Yliopistokadulla poikamiesboksissamme vietämme irstasta ja railakasta elämää, ainakin minä ja Martti. Treenit, teatteri ja työt ovat sitten menneet sinä sivussa ;P
Nojoo, tänään tosiaan tajusin että työharjoittelustahan on jo herranen aika puolet takana päin. Aivan uskomatoman nopeasti mennyt 6 viikkoa. Finnkino on kyllä sellainen paikka missä nauttii olla töissä :) hyviä tyyppiä ja hyviä hommia!
Vime aikoina olen katsellut jonkin verran taas elokuvia. Voi veljet missä lienet mm. oli oikein menevä pläjäys ja Clooney iskee kyllä allekirjoittaneeseen oikein kovasti. Leffassa kävin eilen myös tsekkaamassa kauhupätkän As above so below. Ei hassumpi sekään. Vähän ehkä liikaa luotettiin taas perinteiseen säikyttelykauhuun kun minusta taas piinaava kauhu on sitä parasta.
Joukkoon on mahtunut myös joitakin erikoisuuksia tai jopa sairaita pätkiä. Saló oli kaikessa yliampuvuudessaan niin absurdia katsottavaa että ihmettelen suuresti kuinka sitä on pidetty ahdistavana. Loukkaavana ehkä kyllä, mutta eihän sitä nyt oikeasti voinut tosissaan ottaa missään vaiheessa. Kunniamaininta kuitenkin Aldo Valletti nimiselle näyttelijälle. El presidenten rooli oli jotai aivan uskomatonta. :P Mainittakoon että elokuvan ohjaaja laitettiin kylmäksi leffan ulostulon jälkeen. Oli nähtävästi vielä liikaa nuo fasistijutut italialaisille 70-luvulla.
Serbian film olikin sitten sairain leffa mitä olen koskaan nähnyt. Okei, tarina menetteli muuten iha jees, mutta pari kohtaa, etenkin se missä vauvalle tehtiin pahaa laittoi oksettamaan. Moni mietiskelee miksi sellaisia leffoja edes tehdään tai mitä niillä haetaan? Että kuinka sairas täytyy ihmisen olla että edes keksii tuollaista?
Itse näen asian niin, että on pystyttävä näyttämään elokuvissa myös niitä kaikkein sairaimpia ja pahimpia asioita. Ei ole mitään järkeä että aina kaikki menisi samalla kaavalla. Ohjaaja on Serbian filmissä tehnyt rohkeita päätöksiä ja valintoja ja nostan hänelle siitä hattua. On haettava katsojilta sitä tunnetta esiin oli se sitten positiivista tai negatiivista. Jokainen terve ihminen kokee minusta kuitenkin elokuvankohtauksen kuvottavana, mutta silloinhan juuri ohjaaja onkin onnistunut. Hänellä on ollut omat syynsä miksi valita näin ja että hänen pointtinsa jäisi varmasti mieleen. Ohjaajaa on kosolti kritisoitu. Olisi eri asia jos hän olisi mässäillyt koko pätkän ajan samalla tavalla. Minusta syyttävän sormen pitäisi lähinnä osoittaa sinne suuntaan joka ei näe mitään väärää kyseisessä kohtauksessa. Itselleni tuli huono olo ja käänsin katseen pois. Tunsin vihaa, inhoa ja halveksuntaa. Noh, ainakin herätti tunteita ja todisti että olen inhimillinen minäkin.
Leffa jota ei tee mieli katsoa uudestaan mutta päätin kuitenkin sen vilkaista. Täytyy kuitenkin muistaa että sehän on vain elokuvaa :) Sairaitakin asioita on pystyttävä käsittelemään, tuntui se sitten miltä vain. Katsokaa leffa mikäli mielitte, siihen ei kuole mutta ei se mitään katselunautintoakaan ole.
Ja sitten hiema iloisempiin aiheisiin: No mitäs sitten teatteriin? Tänään ensimmäistä kertaa tuntui siltä että Neekeripoikien harjoituksissa päästiin siihen tekemisen meininkiin. Minä en ole himmailun ystävä vaan haluan toimintaa koko ajan. Tänään päästiin tekemisen makuun ja olin tyytyväinen. Kumpa huomenna olisi samanlainen päivä :) Kärsivällisyys on toki hyvästä mutten voi itselleni mitään että kaipaan lavatoimintaa :P
Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä. Arieksen kokous tule olemaan maanantaina ja käsittelemme siellä Arieksen syksyn. Pyörittelen päässäni nyt paria mahdollista ideaa mutta katsellaan mitä tulen niistä päättämään. Aika näyttänee :)
Ainii! Nyt on uutisoitu että vihdoinkin oltaisiin selvitetty kuka olikaan se kuuluisa Jack The Ripper joka silvoi niitä ilolintuja Lontoon kaduilla 130 vuotta sitten. Siitä muistuikin eräs hyvä elokuva mieleen jonka voisi myös vilkaista ja joka kertoo juuri tuosta tapauksesta. Katsastakaa tekin ihmeessä elokuva nimeltä From Hell. Pääosissa taisi olla Johnny Depp :)
3. Christoph Waltz
Aivan jotai mahtavaa! Siis tämä herra ei ollut mitään, ainakaan mainstream tasolla, ennen kuin Kunniattomat nostivat miehen overiksi. Herra veti mielestäni elämänsä parhaan elokuvaroolin juuri kyseisessä pätkässä ja herran edesottamukset vakuuttivat allekirjoittaneen myös elokuvissa Vettä elefanteille sekä Djangossa. Mies on erittäin lahjakas myös laulajana ja on erittäin kansainvälinen. Hyvä ettei kaikki suuruudet ole aina Yhdysvalloista tai Briteistä. Tämän herran jos saisi Sherlock Holmes 3:een Robert Downey Jr:n kanssa olisi klassikko taattu. Ehdottomasti paljon lisää hyviä rooleja herra Waltzille!
Nojoo, tänään tosiaan tajusin että työharjoittelustahan on jo herranen aika puolet takana päin. Aivan uskomatoman nopeasti mennyt 6 viikkoa. Finnkino on kyllä sellainen paikka missä nauttii olla töissä :) hyviä tyyppiä ja hyviä hommia!
Vime aikoina olen katsellut jonkin verran taas elokuvia. Voi veljet missä lienet mm. oli oikein menevä pläjäys ja Clooney iskee kyllä allekirjoittaneeseen oikein kovasti. Leffassa kävin eilen myös tsekkaamassa kauhupätkän As above so below. Ei hassumpi sekään. Vähän ehkä liikaa luotettiin taas perinteiseen säikyttelykauhuun kun minusta taas piinaava kauhu on sitä parasta.
Joukkoon on mahtunut myös joitakin erikoisuuksia tai jopa sairaita pätkiä. Saló oli kaikessa yliampuvuudessaan niin absurdia katsottavaa että ihmettelen suuresti kuinka sitä on pidetty ahdistavana. Loukkaavana ehkä kyllä, mutta eihän sitä nyt oikeasti voinut tosissaan ottaa missään vaiheessa. Kunniamaininta kuitenkin Aldo Valletti nimiselle näyttelijälle. El presidenten rooli oli jotai aivan uskomatonta. :P Mainittakoon että elokuvan ohjaaja laitettiin kylmäksi leffan ulostulon jälkeen. Oli nähtävästi vielä liikaa nuo fasistijutut italialaisille 70-luvulla.
Serbian film olikin sitten sairain leffa mitä olen koskaan nähnyt. Okei, tarina menetteli muuten iha jees, mutta pari kohtaa, etenkin se missä vauvalle tehtiin pahaa laittoi oksettamaan. Moni mietiskelee miksi sellaisia leffoja edes tehdään tai mitä niillä haetaan? Että kuinka sairas täytyy ihmisen olla että edes keksii tuollaista?
Itse näen asian niin, että on pystyttävä näyttämään elokuvissa myös niitä kaikkein sairaimpia ja pahimpia asioita. Ei ole mitään järkeä että aina kaikki menisi samalla kaavalla. Ohjaaja on Serbian filmissä tehnyt rohkeita päätöksiä ja valintoja ja nostan hänelle siitä hattua. On haettava katsojilta sitä tunnetta esiin oli se sitten positiivista tai negatiivista. Jokainen terve ihminen kokee minusta kuitenkin elokuvankohtauksen kuvottavana, mutta silloinhan juuri ohjaaja onkin onnistunut. Hänellä on ollut omat syynsä miksi valita näin ja että hänen pointtinsa jäisi varmasti mieleen. Ohjaajaa on kosolti kritisoitu. Olisi eri asia jos hän olisi mässäillyt koko pätkän ajan samalla tavalla. Minusta syyttävän sormen pitäisi lähinnä osoittaa sinne suuntaan joka ei näe mitään väärää kyseisessä kohtauksessa. Itselleni tuli huono olo ja käänsin katseen pois. Tunsin vihaa, inhoa ja halveksuntaa. Noh, ainakin herätti tunteita ja todisti että olen inhimillinen minäkin.
Leffa jota ei tee mieli katsoa uudestaan mutta päätin kuitenkin sen vilkaista. Täytyy kuitenkin muistaa että sehän on vain elokuvaa :) Sairaitakin asioita on pystyttävä käsittelemään, tuntui se sitten miltä vain. Katsokaa leffa mikäli mielitte, siihen ei kuole mutta ei se mitään katselunautintoakaan ole.
Ja sitten hiema iloisempiin aiheisiin: No mitäs sitten teatteriin? Tänään ensimmäistä kertaa tuntui siltä että Neekeripoikien harjoituksissa päästiin siihen tekemisen meininkiin. Minä en ole himmailun ystävä vaan haluan toimintaa koko ajan. Tänään päästiin tekemisen makuun ja olin tyytyväinen. Kumpa huomenna olisi samanlainen päivä :) Kärsivällisyys on toki hyvästä mutten voi itselleni mitään että kaipaan lavatoimintaa :P
Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä. Arieksen kokous tule olemaan maanantaina ja käsittelemme siellä Arieksen syksyn. Pyörittelen päässäni nyt paria mahdollista ideaa mutta katsellaan mitä tulen niistä päättämään. Aika näyttänee :)
Ainii! Nyt on uutisoitu että vihdoinkin oltaisiin selvitetty kuka olikaan se kuuluisa Jack The Ripper joka silvoi niitä ilolintuja Lontoon kaduilla 130 vuotta sitten. Siitä muistuikin eräs hyvä elokuva mieleen jonka voisi myös vilkaista ja joka kertoo juuri tuosta tapauksesta. Katsastakaa tekin ihmeessä elokuva nimeltä From Hell. Pääosissa taisi olla Johnny Depp :)
3. Christoph Waltz
Aivan jotai mahtavaa! Siis tämä herra ei ollut mitään, ainakaan mainstream tasolla, ennen kuin Kunniattomat nostivat miehen overiksi. Herra veti mielestäni elämänsä parhaan elokuvaroolin juuri kyseisessä pätkässä ja herran edesottamukset vakuuttivat allekirjoittaneen myös elokuvissa Vettä elefanteille sekä Djangossa. Mies on erittäin lahjakas myös laulajana ja on erittäin kansainvälinen. Hyvä ettei kaikki suuruudet ole aina Yhdysvalloista tai Briteistä. Tämän herran jos saisi Sherlock Holmes 3:een Robert Downey Jr:n kanssa olisi klassikko taattu. Ehdottomasti paljon lisää hyviä rooleja herra Waltzille!
perjantai 5. syyskuuta 2014
"Nimeni on Lombard. Kapteeni Lombard"
Heippuli!
Viikonloppu on startannut mutta itse pidättäydyn yöelämän riennoista tällä erää :) Huomenna on vielä työpäivä Kinolla ja sitten voi pari päivää taas ottaa hiukan rennommin.
Finnkinolla on nyt startannut aamupäivän esityskierrot joten ensimmäiset leffat alkavat pyörimään jo 11 hujakoilla. Päivässä näytämme about 24 esitystä joista mm. Mielensäpahoittajaa tänään peräti viisi kertaa. Kyllä sinne aina väkeä vaan ilmaantuu. Tällä hetkellä leffoissa pyörii useita pätkiä jotka myös allekirjoittanutta kiinnostavat. Saa nähdä milloin itse taas ehtii käymään. Kenties maanantaina voisi Expendaplesin käydä vilkaisemassa ;)
Kanavassa Neekerinpoikien harjoituskausi on viimein startannut virallisesti. Maanantaina kävimme ensimmäisen puoliskon kävellen läpi ja reploja treenaten. Olin itseeni tyytyväinen sillä replat ovat suhteellisen hyvin hanskassa joten pääsen paremmin keskittymään itse ilmaisemiseen kun ei ole plareja käsissä :) Toki vielä on opeteltavaa mutta onneksi olen nopea oppimaan reploja!
Ihastun hahmooni Lombardiin koko ajan yhä enemmän. Minulla on selkeä ajatus ja mielikuva päässäni millainen se on, mutten ole sitä vielä täysin saanut ilmaisussani tuotua Lombardiin. Ei kyllä vielä tarvitsekaan, sillä harjoitukset ovat vasta alussa, mutta siltikin olo on tosi varma ja siitä johtuen haluaa vaan päästä koko ajan tekemään. Kenties ensimmäinen kerta kun jo heti harjoituskauden alussa on selkeä kuva millaiseksi haluaisin roolini muodostaa. Tietysti mikäli ohjaajan taholta tulee muuttujia on se asia erikseen, mutta silti tarjoan ainakin ensin omaa mielikuvaanihahmostani :)
Toinen asia mistä pidän on että pääsen näyttelemään Martin kanssa. On luontevaa näytellä ihmisen kanssa kuka on hyvä ystävä ja joka osaa myös mainiosti esiintyä. Martin hahmo sopii hänelle myös erittäin hyvin ja on mielenkiintoista nähdä miten pääsemme revittelemään yhdessä lavalla.
Tänään pidän pitkästä aikaa koti-iltaa. Tein hyvää ruokaa ja kohta ajattelin katsastaa leffan Iron Sky:n kun sitä niin moni sen ilmestyessään kehui. Let's see!
Eipä oikeastaan mitään ihmeitä ole sattunut. Jatketaan nyt vaikka sitten listaa niistä näyttelijöistä mitkä aloitin viimeksi. En kyllä tiedä toisaalta miksi edes aloitin, mutta rustataan nyt jotakin. Saapahan ainakin tekstiä enemmän blogiin ;)
2. Tom Hardy
Tätä heppua ihailen ja fanitan kyllä kybällä. Eniten miehessä vakuuttaa hänen omistautumisensa jokaiseen rooliin muokkaamalla kehoaan erilaiseen kondikseen. Warriorissa mies oli mma-kropassaan vakuuttava mutta vielä enemmän minua siltikin vakuutti hänen Banen roolinsa The Dark Knight Risesissa. Jos Ledger omisti täysin kakkososan niin Hardy nappaa tässä leffassa tuon saman pokaalin. Kiitos kun kävitte Bale ja Hathaway mutta no thanks. Eikä miehen näyttelijäntaidoissakaan sen puolin moittimista ole. Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja onkin vielä katsomatta!
Viikonloppu on startannut mutta itse pidättäydyn yöelämän riennoista tällä erää :) Huomenna on vielä työpäivä Kinolla ja sitten voi pari päivää taas ottaa hiukan rennommin.
Finnkinolla on nyt startannut aamupäivän esityskierrot joten ensimmäiset leffat alkavat pyörimään jo 11 hujakoilla. Päivässä näytämme about 24 esitystä joista mm. Mielensäpahoittajaa tänään peräti viisi kertaa. Kyllä sinne aina väkeä vaan ilmaantuu. Tällä hetkellä leffoissa pyörii useita pätkiä jotka myös allekirjoittanutta kiinnostavat. Saa nähdä milloin itse taas ehtii käymään. Kenties maanantaina voisi Expendaplesin käydä vilkaisemassa ;)
Kanavassa Neekerinpoikien harjoituskausi on viimein startannut virallisesti. Maanantaina kävimme ensimmäisen puoliskon kävellen läpi ja reploja treenaten. Olin itseeni tyytyväinen sillä replat ovat suhteellisen hyvin hanskassa joten pääsen paremmin keskittymään itse ilmaisemiseen kun ei ole plareja käsissä :) Toki vielä on opeteltavaa mutta onneksi olen nopea oppimaan reploja!
Ihastun hahmooni Lombardiin koko ajan yhä enemmän. Minulla on selkeä ajatus ja mielikuva päässäni millainen se on, mutten ole sitä vielä täysin saanut ilmaisussani tuotua Lombardiin. Ei kyllä vielä tarvitsekaan, sillä harjoitukset ovat vasta alussa, mutta siltikin olo on tosi varma ja siitä johtuen haluaa vaan päästä koko ajan tekemään. Kenties ensimmäinen kerta kun jo heti harjoituskauden alussa on selkeä kuva millaiseksi haluaisin roolini muodostaa. Tietysti mikäli ohjaajan taholta tulee muuttujia on se asia erikseen, mutta silti tarjoan ainakin ensin omaa mielikuvaanihahmostani :)
Toinen asia mistä pidän on että pääsen näyttelemään Martin kanssa. On luontevaa näytellä ihmisen kanssa kuka on hyvä ystävä ja joka osaa myös mainiosti esiintyä. Martin hahmo sopii hänelle myös erittäin hyvin ja on mielenkiintoista nähdä miten pääsemme revittelemään yhdessä lavalla.
Tänään pidän pitkästä aikaa koti-iltaa. Tein hyvää ruokaa ja kohta ajattelin katsastaa leffan Iron Sky:n kun sitä niin moni sen ilmestyessään kehui. Let's see!
Eipä oikeastaan mitään ihmeitä ole sattunut. Jatketaan nyt vaikka sitten listaa niistä näyttelijöistä mitkä aloitin viimeksi. En kyllä tiedä toisaalta miksi edes aloitin, mutta rustataan nyt jotakin. Saapahan ainakin tekstiä enemmän blogiin ;)
2. Tom Hardy
Tätä heppua ihailen ja fanitan kyllä kybällä. Eniten miehessä vakuuttaa hänen omistautumisensa jokaiseen rooliin muokkaamalla kehoaan erilaiseen kondikseen. Warriorissa mies oli mma-kropassaan vakuuttava mutta vielä enemmän minua siltikin vakuutti hänen Banen roolinsa The Dark Knight Risesissa. Jos Ledger omisti täysin kakkososan niin Hardy nappaa tässä leffassa tuon saman pokaalin. Kiitos kun kävitte Bale ja Hathaway mutta no thanks. Eikä miehen näyttelijäntaidoissakaan sen puolin moittimista ole. Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja onkin vielä katsomatta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)