Pelkoa ja Kauhua

Hehei!

Ah, tänään on taas sellainen kutkuttava jännitys päällä. On nimittäin ensi-ilta päivä, tai no, nyt on yö mutta kuitenkin ollaan jo Perjantain puolella. Olenhan yökukkuja.

Phobos ja Deimos saa tänään siis kantaesitysensi-iltansa Huoneteatterilla klo 19. Enskari onkin jo bookattu täyteen joten kannattanee hyvissä ajoin varailla lippuja muihin esityksiin. Huhtikuun loppuun mennäänkin sitten tämän projektin parissa siinä samalla tehden seuraavia juttuja, mutta niistä vielä lisää hetken päästä.

PD:tä on kyllä ollut mukava tehdä. Viitamäki on hieno ohjaaja ja olenkin tyytyväinen että yhteistyömme on jatkunut myös Kanavan ulkopuolella. Tokkopa tämäkään on viimeinen yhteinen projektimme, en ainakaan niin toivo enkä kyllä uskokaan. Antti on myös siinä mielessä mieluisa ohjaaja, että hänen kanssaan on tullut vietettyä myös teatterin ulkopuolista aikaa joten häntä ehkä tohdin jo kutsua kaverikseni?

Työryhmä on ollut myös oikein mainio. En ole juurikaan tutustunut sen paremmin ryhmäläisiin kuin mitä lavalla yhdessä tehdään. En ehkä ole mikään paras uusien kavereiden luoja, eikä se ole ollutkaan ykkösprioriteettina Huoniksella ollessani. Siellä ollaan kuitenkin tekemässä yhdessä hommia. Pääasia että homma pelaa lavalla ja kulisseissa, vapaa-aika on sitten aivan jotain muuta, niin minä sen näen.

Taitavia tyyppejä ehdottomasti ryhmä täynnä. Oma personal favorite on kyllä Mari Rouvala joka esittää tarinan päähenkilöä. Hänen tekemistään on ollut suurin ilo seurata ja muutenkin oikein mukava persoona :)

Martti istunee huomenna katsomossa samoin kuin mutsi, joten sekin tuo pienen lisäjännityksen vivahteen. Uskon kyllä että huominen menee kokonaisuutena kaikilta nappiin. Hassua muuten kun viikon alussa bussissa istuessani ajattelin että jos sitä nyt oikeasti voisi alkaa ihan näytelläkin läpimenoissa, kun on kerta ensi-ilta viikkokin. Ettei vaan jäisi siihen "ihan kivaa tekemistä" - akselille vaan jos alkaisi jo laittaa peliin enemmänkin. Onhan se jo korkea aika. Lupauksen pidinkin ja nyt olenkin tykittäny täysillä menemään, tai no, sanotaan että 80-90 prosenttisesti, esityksiin säästän 100% ;) Fiilis itsellä on ainakin ollut hurjan hyvä ja olen tyytyväinen viimeiseen harjoitusviikkoon.

Että ei muuta kuin tervetuloa kokemaan Pelkoa ja Kauhua Huoneteatterille!


Mitä tulee muihin projekteihin niin Kalenterityttöjen promokuvia otettiin viikko sitten. Se oli oikein mukava kokemus etenkin kun asialla oli taitava kuvaaja, Ihmepeilin Hanna-Kaisa Hämäläinen. Samalla tutustui myös pariin Kalenterityttöön jonka kanssa kesällä työskennelläänkin sitten yhdessä. Hyvä hyvä!

Tänään aloitettiin sitten myös treenaamaan Aries-Teatterin Tuhansien Järvien maata jonka ensi-illaksi on nyt sitten kaavailtu Toukokuun 8. päivää. Tänään treenattiin Sinin ja Hennan kanssa tarinan ensimmäistä chapteria ja oikein mukavastihan tuo luisti. Sinillä on ollut lavalta 3 vuoden paussi mutta oli mukava nähdä miten se JKO:ssa tuntemani Mobergin Sini nosteli päätään tekemisen yhteydessä. Sini  tulee aivan varmasti tekemään hyvän roolin! Hennan tekemistä pääsin myös nyt kunnolla ekaa kertaa tsekkailemaan ja oikein hyvältä näytti sekin. Henna sopii täydellisesti olemukseltaan rooliinsa ja ainakin antamiensa näytteiden perusteella uskon että hyvä kaksikko näistä kahdesta neidistä saadaan chapter ykköseen. Tuhansien järvien maa koostuu siis kolmesta eri chapterista.

Mitähän sitten muute? Finnkinolta löytyi ymmärrystä ensi-ilta viikkoon ja se annettiinkin minulle kokonaan vapaaksi. Syvä kumarrus vaan sinne suuntaan. Tuolla työpaikalla oikeasti ollaan työntekijän puolella ja ymmärrystä töiden ulkopuoliseen tekemiseen löytyy. Ainakin minulle. Hiihtolomaviikolla lupaankin olla sitten tuplasti ahkera!


Mutta se minun kuulumisista tällä erää. Pidetään peukkuja ja toivotan onnea kaikille PD:n tyypeille illan koitokseen. En aio sanoa että break a leg, koska en usko moista taikauskoista hevonpaskaa, enkä myöskään siihen ettei harjoituksissa saa kumartaa. Minä kumarsin ja oikein syvään kumarsinkin!

Palaillaan!




13. Peter Stormare

Ruotsin lahja Hollywoodille. Mukava nähdä että naapurista on ponnistanut jenkkeihin tyyppi jota vielä ihan oikeasti käytetäänkin siellä. Stormaren muistan nähneeni ensimmäistä kertaa joskus Jurassic Park 2 aikoihin, mutta ehkä merkittävimpiä rooleja itselleni mieheltä löytyy Pako- sarjasta ja yksi ehdoton suosikkini on ollut Jägarna 2 - Pedon jäljillä 2 jossa muuan Milonoffin veljeksetkin esiintyvät. Äijä on tehnyt kovasti hommia että on rapakon taakse päässyt mutta todisti samalla ettei se meille Pohjois- Eurooppalaisille ole mitenkään mahdotonta.