Hoi!
Heinäkuu jo puolen välin hujakoilla muttei oikeata kesää ole vielä kunnolla ollut. Kesäkuun lopulla oli muutama kunnon hellepäivä ja heinäkuun eka viikko oli hieno, siihen ne sitten ovatkin jääneet ja tilalle ovat tulleet sateet. Tässähän melkein alkaa jo manailemaan että huonoin kesä miesmuistiin. Jospa se tästä vielä nousuun lähtisi?
Heinäkuu starttasi tosiaan Kalenterityttöjen ensi-illalla. Vielä puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa homma tuntui olevan järkyttävän levällään ja päivittelin mielessäni että näinköhän on että salonkikelpoinen esitys muodostuu. Jokin siinä sitten vain tapahtui ja jo ennakossa 500 päinen yleisö nautiskeli täysin siemauksin.
Mitenkä sitten esitykset omalta kohdalta? Nojuu, roolin kanssa olen käynyt henkistä kamppailua sillä kuten olen aiemminkin tainnut mainita, on tämä rooli niin erilainen kuin mihin yleensä olen tottunut. Erilaisuus on hyvä ja ehdotonta toki, mutta oman mukavuusalueen ulkopuolella on aina tekemistä. Kuitenkin, olen omasta mielestäni saanut Juhanin roolin toimimaan suht hyvin ja saanut siitä suht. sympaattisen hahmon. Muutamia kehuja tullut roolisuorituksesta eri tahoilta ja sitä toki on aina nuorena taiteilijana mukava kuulla. Onpahan edes heille tehnyt sitten juuri oikein. Hyvä niin!
Ariksen joka vuotiset synttärit pidettiinkin sitten Kalenterityttöjen ensi-illan jälkeisenä päivänä Petäjävedellä Emmin perheen mökillä. Paikalle pääsi kahdeksan Arieslaista. Aries valitsi Emmin vuoden Arieslaiseksi siitä syystä että hän on luottograafikkomme sekä ottanut jollakin tavalla osaa jokaiseen Arieksen produktioon sekä toki olemalla Arieksen hallituksen istuva jäsen. Juhlat olivat Arieksen tapaan rankat ja ne jatkuivat aina aamuun asti. Kyllä seuraavana päivänä huomasi juhlineensa. Huhhuh, onneksi näitä rankkoja reissuja on vain kerta vuoteen! Kiitos vaan kaikille osallistujille, oli jälleen kerran hyvät juhlat!
Arieksen monologiin en ole jaksanut koskea. Ei jotenkin inspaa vielä. Olen todennut ettei väkisin kannata synnyttää mitään. Tulee vaan paskaa tekstiä. Annan itselleni nyt aikaa kunnes sitten kirjoitan mestariteoksen parissa viikossa ;)
Mitä sitten tulee syksyyn, on se vielä pimennossa teatterin osalta. Mahdollisen monologin pyrin ajoittamaan joulukuulle ja sen harjoittelu toki tulee viemään hieman myös aikaa. AdastraTeatteriin kävi kutsu, mutta kieltäydyin. Ensi-ilta olisi ollut liian pian ja minulla on nyt suurempi työrupeama. Ja ehkä itse projekti ei tunnu nyt olevan sitä mitä Joni Hyvönen haluaa tehdä. Tällä hetkellä vaan monologi pyörii kirkkaana ja selvänä mielessä. Toki jos joku katsoo minut kelvolliseksi ja tohtii tarjota jotain mielenkiintoista roolia syksylle, en tyrmää sitä suorilta.
Syksylla reissaaminenkin kiinnostaisi. Latviaan olisi tarkoitus syyskuussa tehdä paluu kun siellä oli viime jouluna niin mukavaa. Mutsi jälleen matkaseuraksi niin tulee jokavuotinen mummo-tyttärenpoika-reissu tehtyä. Mikäs siinä!
No mutta, kuluneen viikon olen pyhittänyt hieman enempi teatterille, nimittäin katsomon puolella. Itsellä ainakin toimii se, että kun käy katsomassa jonkun esityksen, saa siitä heti pontta omaankin lavaesiintymiseen.
Keskiviikkona kävin katsastamassa Kanavateatterin Onnen Maan. Mitään pois ottamatta suurelta ohjaajalta ja ystävältäni Antti Viitamäeltä, mutta oli myös hyvin virkistävää nähdä Sankilammen taidetta Kanavan lavalla.
Tykkäsin taas enempi itse näyttelijäntyöstä kuin tarinasta. Tarinana Onnen Maa ei kummoisesti säväyttänyt, mutta mm. Keijo Myllylä sen teki ja mielestäni herran yksi parhaimmista rooleista sitten Tankki täyteen näytelmien. Jaakko taas oli oma loistava itsensä ja pääroolissa oli pitkästä aikaa mies Kuusaan ulkopuolelta joka oli mielestäni hyvä juttu. Myös Leena, Taru ja Marketta näyttivät jälleen kerran sitä varmaa ja hyvää osaamistaan. Orkesterille erikoismaininta hienosta musiikista, mutta välillä puski ikävästi päällekkäin replojen kanssa. Ei kuitenkaan onneksi liikaa. Niin ja olihan siellä uudet nuoret Martti ja Joni debyyttirooleissaan joten mihinkäs meitä nyt oltaisiin enää tarvittu?
Seuraavana päivänä oli sitten Laajavuoren Kekkonen vuorossa. Olihan se nyt nähtävä millaisen shown laittaa E4 pystyyn samalla stagella Kalenterityttöjen kanssa.
Rehellisesti on pakko sanoa että ekat n. 10 minuuttia olin ensin vähän kaksijakoisille fiiliksillä ja että hohhoiijaa. Heti homma potkaistaan käyntiin yleisöä osallistavalla teatterilla josta allekirjoittanut ei liiemmin ole koskaan tykännyt. Mutta sitten kun homma pääsi kunnolla alkamaan niin olihan se nyt jumalauta iha helvetinmoinen show! Kyllä se aina on ilo seurata ammattilaisten työskentelyä näin nuorena harrastajana. Etenkin Tapani Kalliomäki ja Antti Niskanen olivat henk. koht. suosikit.
Hyvää settiä siis kokonaisuudessaan tullut tällä viikolla nautittua. Tarjontaa toki olisi kosolti enemmän mutta saa nähdä miten kerkiää joka paikkaan.
21. Liev Schreiber
Kyseistä herraa en kovin paljon ole nähnyt mutta sen verran mitä olen, on hän vakuuttanut. Joku voi muistaa hänet vain teiniensilpomisleffoista kuten Screamit, mutta mielestäni paras rooli oli Marvelin X-men sarjasta Wolverinessa Victor Creedin roolissa. Karismaattinen herrasmies joka toki näytteli yhdessä Kiefer Sutherlandin kanssa Reluctant Fundamentalistissa. Yeah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti