Näinpä se! Huomenna jälleen paluu arkeen ja koulun penkille. Luojan kiitos talouspalveluiden toimistopalvelut osio on selätetty ja nyt alkaa asiakaspalvelujakso. Toki kirjanpitoa ja palkanlaskentaa on vielä muutama tunti viikossa, muttei onneksi niin paljon kuin aikaisemmin. Minusta ei tuohon toimistoduuniin ole. Hattua nostan kaikille jotka sinne puolelle erikoistuvat.
Hiihtoloma on mennyt Laukaassa. Tämä viikko on ollut sitten se minun viikkoni käsitellä Emmin ja minun tilannettani kun viime viikolla keskityin lomailuun. Mielialat ovat vaihdelleet laidasta laitaan ,mutta asiaanhan se taitaa kuulua. Olen nähnyt myös muita kavereita kuin teatteri-ihmisiä, kuten Simoa ja Tonya, joiden kanssa olin keskiviikkona viihteellä, sekä Erikaa ja Varista. Joskus on virkistävää puhua muistakin asioista kuin tulevista prokkiksista, Arieksen asioista, tai ylipäätään mitään teatterijuttuja. Sellasia niinku normaalia asioita välil :)
Huomenna tosiaan koulu jatkuu ja luokkaan tulee uusia ihmisiä, kun luokat ovat nyt sekoitettu kun porukka erikoistuu eri puolille. Hieman ehkä jänskättää millaisia hahmoja on luvassa :) olisipa joku teatterinystävä, mutta rohkenen epäillä.
Huomenna sitten pääsen jälleen linnoittautumaan omaan huoneeseeni uuden koneen myötä. Tosin, se että mutsi tuossa katsoo televisiota samaan aikaan kun dataan koko päivän hänen koneellaan, on parantanut huomattavasti keskenäistä kommunikointiamme :)
Näin viime yönä kauheaa unta. En suinkaan mitään kauhusplatteria vaan teatteriunta:
Olin Laukaan teatterin leivissä. Meillä oli esitys Viertolan takapihalla, jossa Laukaan teatterilla on aina ollut tapana pitää kesäteatteriesityksensä. Vettä satoi ja yleisöä oli vain kymmenkunta katsomassa. Jotenkin siitä esityksestä ei tullut mitään. Kaikilla pätki jokainen repliikki ja itse en ollut harjoitellut omiani kunnolla ja piti käydä välillä lukemassa lavasteiden takana niitä, että edes yhden sanan saisin oikein ja toivoin että muut kollegat saisivat siitä iskun, mutta ei. Oma hahmoni oli jokin ilmentymä Maiju Lassilan Ikiliikkujan Hapatuksesta ja koko ajan mielessäni pyöri: "Miksi olen näin paska?" ja "Milloin minusta on tullut näin huono"? Herättyäni olin helpottunut kun kyse oli vain unesta. Toivottavasti ei ole etiäinen. Joskus aikaisemminkin muistan nähneeni samankaltaisen unen. En tiedä johtuuko se siitä kun olen pitänyt 3kk:n loman totaalisesti teatterinteosta Ehkä alitajunnassa jyskyttää ajatus ja pelko siitä, että olisin ruosteessa. Mutta se ei voi olla mahdollista. 3 kk, c'moon?! Näytän sen kyllä pian kun harkat alkavat. Joni Hyvönen ei ole menettänyt edgeään!
Ensi sunnuntaita odottelen innolla, koska Kanavan harkat starttaavat silloin. Kivenpyörittäjän Kylä. Sekin on jännittävää. Millainen mahtaa olla roolini :) Saa nähdä!
Teakin tehtävien opettelu on hiukan jäänyt, mutta sen sijaan olen työskennellyt Nätyn tehtävän parissa. Teksti on aivan kohta päässä sekin ja sitten vaan tiukkaa treeniä päälle, ystäväni Eric Barcon kehotus muistissa: "älä ylisuorita vaan nauti".
Kävin eilen katsomassa ensimmäisen oopperani! Itseasiassa olen siinä kyseisessä oopperassa itsekin esiintymässä. En tosin laula, vaan olen palomies :) Roolini on yksinkertainen eikä pahemmin aivoja vaadi: käyn toisen näyttelijän kanssa nostamassa kuolleen morsiamen viltille, kunnes meidät häädetään ulos. Noh, kaikki lasketaan. Nyt voin kerskailla kaikille olleeni myös tähdittämässä oopperaa ;P
Muttajoo, itse teos on Ville Saukkosen ohjaama ja minusta oikein hieno. Tosin, vaikeuksia oli minulla ensikertalaisena seurata sitä, sillä en tiennyt seuraisinko lavatapahtumia, kuvaruudun tekstejä, jotta saisi jotain tolkkua mitä sanotaan, vai toisen kuvaruudun kuvia, jotta tietäisin mikä on tunnelma. Valitsin lopuksi lavatyöskentelyn. Varmasti joku harjaantunut ja kymmeniä oopperia katsoneen ihmisen on helppo seurata tapahtumia ja sisäistää kaikki tuo kerralla, mutta allekirjoittaneelle se tuotti ensimmäisellä kerralla haastetta. Ensi viikolla siis läpimenoja joka ilta ja perjantaina sitten olisi ensi-ilta, joten tulkaahan oopperan ystävät katsomaan :) Niin tosiaan oopperan nimi on Euridice ja paikka Siltasali.
Ukrainan tilanne on pitänyt otteessaan. Kunpa nyt ei asioita alettaisi ratkoa pyssyjen paukkeella ja pommien posautuksilla, mutta ikävästi alkaa näyttää siltä. Eikö sopu onnistuisi vain keskustelemalla sivistyneesti? Nähtävästi ei.
Tällästä tänään. Huomenna paluu kouluun. Fiilikset ovat ihan ok :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti