Moi! Kuluneena viikkona olen saanut paljon aikaan ja on tosi hyvä fiilinki. Viikon kruunasi eiliset Lahden teatteripläjäykset joista totta helvetissä aion mainita tässä tekstissäni. Huomenna paluu arkeen eikä ole edes sitä perus sunnuntaivitutusta. Hyvähyvä!
Viime päivityksen jälkeen sain kuin sainkin Teatterinvihaajan ensimmäisen puoliskon valmiiksi. Toista puolta aloittelen näinä päivinä kirjoittelemaan ja kirjoitan sen ensi kuun aikana. Ensi keskiviikkona on näillä näkymin tarkoitus kokoontua Teatterinvihaajaporukalla ja lukea eka puolisko. Siitä se sitten lähtee! Kokoonpanoon olen omakätisesti valinnut Martti Nikamaan, Kaya Ryytyn/Assi Lahtosen sekä Markus Horttanaisen. Kova tiimi jonka kanssa mielellään työskentelee ja uskon että saamme mahtavan aikaansaannoksen elokuuksi!
Koulussa alkaa jälleen normaalit hommelit nyt kun Sokoks sekä sponsorihankinnat ovat ohi. Allekirjoittaneella on muutama rästihomma jotka pitää hoitaa parin seuraavan viikon aikana, mutta eiköhän ne hoidu.
Perjantaina päätimme katsoa Emmin kanssa leffan. Itse olen suuri kauhuleffojen ystävä, mutta Emmi halusi valita v. 1959 mustavalkoelokuvan Piukat Paikat. Ottihan se hieman rinnasta kun kauhuleffan sijaan tarjoillaan tuollaista. Okei, kysessähän on klassikko Marilyn Monroineen ja kaikkineen, mutta tunnustan (ja ennustan ja pahempaa on luvassa!, heh) etten ole oikein ulkolaisten mustavalkoelokuvien ystävä. Joidenkin suomalaisten kyllä ja riippuu siitä ketkä niissä näyttelevät esim. Siimes, Jurkka... etc. Mutten muuten oikein katso vanhoja elokuvia. Olen selvästi tätä värikansaa ehkä enemmän. Katsoimme kuitenkin kyseisen leffan ja olihan se minulle tuttu ennestään teatterin lavalta viime kesästä. Olin loppujen lopuksi tyytyväinen valintaan, sillä olihan se oikein kelpo pätkä. En muuten koskaan ole katsonut Marilinyn leffoja ennen joten tässä meni sekin sitten. Ihan suht. kaunis naikkonenhan se oli. Ja onhan se toki aina hassunhauskaa kun kaksi miestä meikkaavat ja pukeutuvat hamosiin :P
Lauantaiaamuna lähdin sitten kohti Lahtea. Ajattelin käydä katsastamassa uusien ykkösten Romea vs Julian ennen kakkosten Lahti - esitystä. Hiukan ehkä jännittikin mitä tuleman pitää ja virittäydyin tunnelmaan bussissa mm. kuuntelemalla Living Colourin Cult of Personalitya. Yksi suosikkikipaleeni ,muuten!
Sitten kuulinkin että ykkösten show oli loppuunmyyty ja manasin hölmöyttäni kun en tajunnut varata lippua vaan ajattelin että sinne mahtuisi, no loppujen lopuksi Lahden luottomieheni Timo oli varannut minulle vahingossa lipun kyseiseen esitykseen samalla kun hostellia varasin, joten kiitos hänelle! :)
Millainen esitys Romea vs Julia sitten oli? Huhhuh, olihan se taas....niin...olihan se taas....sellasta :) Esitys oli taas sellainen, mitä pitää hiukan sulatella ja fiilistellä, ennen kuin siitä puhelee enempiä, mutta kirjoitellaan tähän nyt jotain pieniä ajatuksia.
Ei voi kun ihailla millainen pläjäys taas tuotiin nenäni eteen. Kävellessäni saliin, keskellä salia oli rakennettu jalkapallokenttä, joka siis toimi lavana ja tapahtumapaikkana muutenkin. Näyttelijät olivat jalkapallovermeissään ja lämmittelivät tulevaa koitosta varten. Hiki ja testosteronin haju oli hyvä tapa aloittaa teatterikokemus, sillä arvostan fyysistä teatteria suuresti.
Timo Raidan ohjausta katselin hyvin mielelläni ja vaikka en ole koskaan lukenut kyseistä näytelmää siinä koko ajan pysyi ajantasalla ja tiesi mistä oli kysymys, aluksi pelkäsin että kaikki tuo uudelleenmuokkaus sekoittaisi päänuppini ja olisin ihan ulaalla missä mennään. Onneksi nuppi vielä sen verran toimii.
Kyseistä showta on ylistetty mm. sosiaalisessa mediassa ja lehdissä, eikä kyllä suotta, sillä vetihän nää nuoret tyypit sen verran hyvin että välillä joutui henkeä haukkomaan katsomossa. Esityksen alussa oleva "joukkotappelu" oli silmiä hivelevää ja teki mieli itsekin hypätä katsomosta ja ottaa osaa tuohon perseitten lentelyyn! Gotta love brawls!
Tapanani on aina huomioida ihmisiä jotka miellyttivät minua eniten ja niin tässäkin: Capuletia esittävä Jesse Raatikainen oli oma suosikkini. Hänestä ja hänen tavastaan näytellä pidin oikein kovasti. Se oli jotenkin rauhallista ja harkitsevaa. Hänestä paistoi rauha ja tuli olo että mikäs kiire tässä on, herra ei hötkyile vaan näyttelee kaikessa rauhassa, joten miksi ei nauttisi näkemästään. Itsellä paha tapa joskus näytellessä hötkyillä ja ehkä hätäillä. Herra Raatikainen opetti että mihin tässä on kiire: jos osaa kerta näytellä, miksi kiirehtiä sitä, vaan antaa yleisön nautiskella pidempään siitä.
Magnus Mariuson oli toinen miessuosikkini. Herran olemus sopii hyvin sellasen kunnon badass pahiksen esittämiseen mutta mihin eniten kiinnitin huomiota, oli hänen kroppansa: tuollainen pitäisi olla jokaisella näyttelijällä! Lihasta, pituutta, karismaa ja sitä kuuluisaa x-factoria löytyi herralta. Pidin hänestä ja hänen kropastaan. Mutta ei sillai homolla tavalla, vaan miehekkäällä Jonin tavalla !
Ja nyt jumaleissön! Rasti seinään! Mainitsen kerrankin myös naisnimiä! Hallelujah! Aliisa Rinne ja Saara Mänttäri olivat mahtavia. Rinteen ilmenäytteleminen oli silmiä hivelevää ja Mänttärin eläytymistä ja läsnäoloa oli mukavaa seurata.
Porukka joutui myös koville näytellessään sillä kohtausten aikana ja näytösten välissä oli mm. lankulla oloa sekä muutenkin hikiurheilua ja pomppimista. Mieleeni hiipi jo ajatus, etten enee itse ehkä moiseen pystyisi, vaan kuntoni olisi heikompi kuin heidän ja että kuinkas kauan siitä onkaan kun sitä HIIT:iä viimeksi juoksinkaan? Mutta toisaalta sitten muistin kuluneen viikon treenini ja hymyilin itsekseni "Yeah, right"
Taas huomaan kuulostavani joltain helvetin teatteriarvostelijalta. Oksettavaa. Sitä en todellakaan ole, koska minulla ei riitä sivistystä ja ymmärrystä analysoimaan esityksiä kuten he tekevät, kirjoitan vaan lähinnä omaksi mielikseni jotain ajatuksia joita voin myöhemmin pohtia. Toisaalta ihan kiva myös nimetä juurikin muutamia esiintyjiä ja katsoa vuosien päästä pidänkö heistä edelleen.
Ykkösten pläjäyksen jälkeen oli vuorossa kakkosten Lahti - esitys. Sitä ennen piti hieman käydä hengähtämässä ja kävimme Simon ja Petrin kanssa Hanhessa olusella. Oli hyvä nähdä pitkästä aikaa myös Peteä ja kuulla hänen kuulumisiaan.
Menimme sieltä sitten katsastamaan Lahden ja kyllähän sekin taas lunasti odotukset. Kyseinen prokkis tehtiin käsittääkseni kahdessa viikossa. Hahahaha! Ja minä olen huolissani ehtiikö Teatterinvihaajan teksti olla näyttelijöillä nupissa Heinäkuussa. Hurme on tehnyt kyllä taas oikein hyvää työtä kakkosten kanssa. Teoksessa arvostelun kohteena oli siis sota.
Ykkösten teoksen jälkeen olo oli jo hieman ähky, mutta pystyin silti keskittymään kakkosten teokseen. Teoksessa ei ollut lavasteita eikä niitä tarvittu kun sai vaan ihailla kollegoidensa työskentelyä. Aliina Tella on todellakin Arieksen number one pick, kuten hänen kanssaan vuosi sitten vitsailimme.
Kun oli nähnyt sekä ykkösten että kakkosten esitykset niin kyllähän se kaipuu ja halu takaisin Lahteen alkoi olla taas voimakas. Maisteri Palanderin ohjauksessa olisi varmasti myös mukavaa olla kun on saanut myös kokea Alhorinteen vastaavan. Taisin jo tehdä päätöksen milloin haen. Ehkä.
Esitysten jälkeen Simo jäi hetkeksi hengaamaan kanssani ja jutustelimme kaikenlaista. Siinä on myös herra josta pidän kovasti ja odotan innolla tulevaisuuden mahdollista yhteistyötämme. Senkin aika tulee vielä aivan varmasti. Olin myös iloinen kun Otto Pilli vieraili hostellihuoneessani. Häntäkin oli mukava nähdä ja jututtaa. On se vaan hieno mies tuo Otto!
Ensi viikolla alkaa Nätyn pääsykokeet, mutta itselläni ne ovat vasta 8.4. Taso tuntuu vaan kovenevan vuosi vuodelta, mutta mikäpä siinä, kun on aina mukavaa seurata muiden taitajien työskentelyä ja edistystä. Lahti ei todellakaan pettänyt taaskaan ja jos haluatte nähdä aikuisten oikeesti sitä hyvää teatteria, niin menkääpä sinne :)
Tsemppiä kaikille Nätyyn! Vetäkää hyvin, niin aion minäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti