Kello on kohta yksi yöllä ja istun koneellani rentoutumassa. Sokoskeissi loppui tänään ja huomenna koulu jatkuu vasta puoli yhdeltä joten tässä on koko yö aikaa tehdä vaikka mitä (lähinnä siis datailla)
Sokoksella oli tänään viimeinen työpäivä. Purimme koko päivän 3+1 - kampanjan tuotteita sekä pöytiä ja siirsimme ne varastoon. Kokonaisuutenaan oikein opettavainen viikko ja sai hyvän kuvan ostoskeskuksen toiminnasta sekä siitä, millä tavoin se valmistautuu kyseiseen kampanjaan.
Itse toimin asiakaspalveluihmisenä, mutta huomasin että minä olen hyvin ujo asiakkaiden suhteen. Itse kun kiertelen ostareilla, en halua että kukaan tulee kyselemään mitä haluan vaan jos tarvitsen apua, pyydän sitä itse, tästä tosin taisin mainita aikasemmassa kirjoutuksessani mutta kuitenkin. Ajattelen siis että myös muutkin ihmiset haluavat olla rauhassa ja jos tarvitsevat apua, olen käytettävissä. Ehkä kuitenkin asiakaspalvelijana täytysi vaan uskaltaa ja tohtia ottaa enempi kontaktia.
On jännä miten sitä lavalla uskaltaa tehdä ihan mitä tahansa ja olla kuka tahansa, mutta kun oikeassa elävässä elämässä kohtaa toisen oikean ja aidon ihmisen omana itsenään, se on vaikeaa. Jotenkin pelottavaa näyttää oikea minä jollekin muulle. Esim. esitelmien pitäminenkin on minulle jännittävää, koska olen silloin oma itseni, enkä mikään karaktääri, tai ainakin pyrin olemaan. Mikä siinä sitten mahtaa olla?
Olen hyvin ujo pohjimiltani. Olen ujo uusien ihmisten keskellä enkä siksi ole kovin hyvä ehkä luomaan ensimmäisillä kerroilla mitään syvia ihmissuhteita. Pikkupoikana (äitini jos luet blogiani, niin muistat varmasti :) ) kun muutin tänne Laukaaseen perheen kanssa, meni pitkään ennen kuin uskalsin lähteä pihasta mihinkään. Joka päivä seisoin ulko-oven rapuilla ja vaan ...noh, seisoa toljotin kuin huuhkaja ja kauhistelin ja pällistelin että minne helvettiin sitä uskaltaisi mennä. Joka päivä uskaltauduin kuitenkin sentti sentiltä kauemmaksi, mutta auta armias jos ovi takanani meni kiinni, säikähdin ja itkin heti. Että sellainen mammanpoika ja tissiposki!
Nyt istun täällä hiljaisuudessa ja nautiskelen. Otsikkoni mukaan, vieressäni lepäilee tölkki Laitelan Kukko olutta. Ajattelin näin yön kunniaksi nauttia yhden, jospa se saa inspikseni rullaamaan Teatterinvihaajan suhteen, jonka ekan puoliskon on valmistuttava tällä viikolla ja tänään on jo edistystä tapahduttava sen suhteen. Kuitenkin palatakseni ystävääni Kukkoon, se on minusta parasta suomalaista mallasjuomaa: maku on sopivan pehmeä ja luokseenkutsuva. Emmin isä aikoinaan tutustutti minut kyseiseen juomaan ja siitä lähtien olen siitä pitänyt. Tiedän että on kouluviikko kesken, mutta sallittakoon nyt yksi Kukkonen näin inspiraation hakemiseksi :)
Kaarina vastasi tänään minun viestiini 10 pienestä neekerinpojasta ja sanoi olevansa yhteyksissä kuukauden kuluttua jos jotain roolia olisi tarjolla. Hyvä niin. Nythän se tietää kolmea eri skenaariota:
1. Saan sen roolin mitä toivoin
2. Saan jonkin toisen roolin
3. En saa mitään roolia
Oli miten oli, en aio jäädä tyhjän päälle, vaan järjestän syksyksi itselleni tekemistä teatterin suhteen sitten joko Jykylän puolella tai jos Arieksessa on töitä tarjolla. Olen myös tyytyväinen, kun olimme osanneet Arieksen kirjanpidon tehdä oikein ja saimme hyväksytyn lausonnon toiminnantarkastajaltamme. Lähinnä siis iloinen siitä, että kun ekan kerran teimme vuodesta selvityksen, niin osasimme ylipäätään tehdä sen ilman että olisimme olleet ulaalla. Kayahan sen tosin teki ja onkin nähnyt suuren vaivan sen takia, joten iso kiitos hänelle!
Nyt taitaa olla sillä tavalla että painaudun netin ihmeelliseen maailmaan ja alan kirjoittaa myös Teatterinvihaajaa eteenpäin. Macbethinkin voisin kiskaista pari kertaa teknisesti läpi ja pikkuhiljaa pitäisi myös miettiä sitä omaa tekstiä ja sen kirjoittamista. Tämä viikko tulee olemaan tehokas viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti