Jaahans jaahans. Viikko alkaa kääntyä pian lopun puolelle ja hyvä niin. Viikonloppuja ikävöin, laiskuri kun tunnetusti olen. Tämä viikko on mennyt tosiaankin Sokkarilla hommissa eikä ns. oikeata koulua ole tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta ollut.
Tiistaina siis Jyväskylän Sokoksella saapui tavaraa 3+1 päiviä varten ja päivä menikin tavaroiden asettelemisessa paikalleen. Keskiviikkona alkoi sitten itse kampanjapäivät ja ihmisiä vyöryikin sisään ihan kivasti, tosin oma osastoni, joka siis on Lapset ja ajanviete, on suhteellisen hiljainen verrattuna kosmetiikkaan vaikkapa.
Päivämme eivät ole pitkiä; 6 tuntia joko aamu, päivä tai iltavuoroissa. Itselläni oli eilen aamu ja tänään ja huomenna ilta. Aamuvuoroissa on se hyvä puoli, että on sitten koko päivä ollut aikaa keskittyä muuhun, tosin aikainen herääminen ärsytti hieman. Sokoksella työt alkavat klo 6.00 joten täällä Laukaassa on sängystä noustava siinä neljän pintaan, että ehtii bussiin. Noh, minähän tunnetusti tulen toimeen muutaman tunnin unilla sen tietyn ajan, kunnes kroppa pakottaa nukkuman kunnolla. :)
Työnkuvani on siis asiakaspalvelu sekä yleinen siistiminen. Kiertelen osastolla ja kyselen asiakkailta voinko olla heille jotenkin avuksi. Siinä sivussa sitten yritän saada heidät ostamaan erinäisiä tuotteita. En kuitenkaan lähde sille tyrkkylinjalle, että seuraan asiakasta joka paikkaan ja kyselen koko ajan mitä hän haluaa tai että tyrkyttäisin jotain väkisin. Se on oikeasti erittäin vittumaista välillä kun haluat kierrellä rauhassa, joten ymmärrän kyllä että varmasti moni haluaa tehdä juurikin niin. Toki jos apua tarvitaan, olenhan minä käytettävissä.
Eilen sitten The Shit got real niin sanotusti kun Nätyltä tuli kutsu pääsykokeisiin. Hieno homma! Johan se on aika kokea mikä meininki siellä Tampereen sunnallakin on. Täältä on tulossa 81,6 kilon edestä lihasta haluamaan oman paikkansa kyseisessä lafkassa. Beware! Pääsykoepäivä on 8.4. joka on samalla syntymäpäiväni. Mikä olisikaan parempi lahja kuin antaa itsestäni osaava ja taidokas kuva siellä ja jäädä raadin mieleen taitavana yksilönä. Noh, katsellaan sitä sitten olenko ansainnut sitä.
Teakin Macbethiin olen nyt päässyt panostamaan. Vielä viikko sitten pelkäsin että olin jotenkin hukassa kun en tuntenut sitä samaa innostusta kuin viime vuonna tähän aikaan. Onneksi kuitenkin pääsin taas hommaan kiinni muutaman illan harjoittelun jälkeen ja nyt monologissa on jo sitä sielua ja sydäntä mukana. Siitä tulee hyvä! Vielä vain liikkeet ja ilmeet timanttisiksi, niin kelpaa esittää sitten :) onhan tässä vielä aikaa
Aries-Teatteri tekee siis toukokuuksi performanssiesityksen yksinäisyydestä. Ensi-ilta on 18.5. Laukaan nuorisotalolla. Odotan innolla mitä naisväki on saanut aikaiseksi enkä todellakaan aio mennä seuraamaan mitään harjoituksia, sillä haluan olla täysin tietämätön ja nauttia sitten työn hedelmistä. Mitä taas tulee Teatterinvihaajaan, on laiskuudenperkele iskenyt eikä teokseni ole edennyt. Siihen kun vielä saisin potkun perseelle niin olisin tyytyväinen.
Eipä oikein muuta ole tapahtunut täällä. Laitoin viikko sitten sopivan röyhkeän, ylpeän, kunnianhimoisen mutta myöskin nöyrän viestin Kaarina Leinoselle ensi syksystä ja Lombardista. En ole saanut vastausta. Toivottavasti saan sen joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti