Loma oli tosiaan ikimuistoinen ja seura mitä mahtavin. Kiitos siis siitä! Täytyy lähteä ehkä useamminkin reissuun kuin joka 5. vuosi. Viimeksihän lomailimme Piian ja Petrin kanssa Puerto Ricossa v. 2009 pääsiäisenä.
Loppuloma meni myös oikein mukavasti. Kävimme vielä meressä uimassa ja jättämässä hyvästit sen ihanille aalloille. Shoppailimme myös hiukan ja matkan tarttui joitakin tuliaisiakin kotiin vietäväksi :) Itselleni ostin kotiin uuden paidan, rantashortsit, suklaata ja hieman espanjalaista oluttakin :) Tropical, paikallinen mallasjuoma oli oikein makoisaa. Ja halpaa!
Lupailin lomaltani muutamia kuvia joten tässä niitä nyt pari olisi. Täytyy laittaa lisää myöhemmin. Maisemat ovat kyllä erittäin upeita :)
 |
| Taustalla näkyy hiekkaranta :) |
 |
| Petri ja Piia :) |
Mitä sitten on tapahtunut ennen lomaa? Noh, Emmin kanssa olemme jo pitkään pohtineet suhteemme suuntaa ja sitä mitä me molemmat haluamme. Tulimme viikko sitten siihen tulokseen, ettei meidän kannata enää jatkaa parisuhdettamme. Päätös oli onneksi molemminpuolinen ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että pystyimme puhumaan asian halki kuten sivistyneet ihmiset.
Halusimme niin paljon eri asioita ja elämäntilanteemme ovat niin erilaiset tällä hetkellä, että näin on parempi.
Yksi mikä oli myös osasyy eroomme on yllätys yllätys: teatteri. Olen niin omistautunut sen tekemiseen, ehkä joidenkin mielestä liiaksikin, mutta se on sitä mitä minä haluan tehdä. En halua että Emmi kärsisi minun valinnoistani joten lopputuloksen kannalta päätimme yhdessä, että näin on parempi.
Mutta tärkeintä minulle oli se, että voimme olla Emmin kanssa ystäviä, koska hän on edelleen yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle, joka ansaitsee vaan parasta :) Toivon vilpittömästi, että sitä tulet saamaan. Rakastan häntä edelleen ,mutta ystävänä!
Olen mietiskellyt itsekseni tätä tilannetta Surrut omalla tavallani ja myös turruttanut sitä keskittymällä muuhun. Ehkä se sitten on niin, etten ole mitään parasta seurustelutyyppiä tällä hetkellä ja poden siitä myös huonoa omaatuntoa. Mikä minä olen? Olenko pelkuri? Olenko narsisti? Yhden asian kuitenkin tiedän: Olen valinnut oma tieni, kuljen sitä ja maksan siitä sitten myös kovan hinnan. Mielessäni on pyörinyt viime vuoden Kirsikkatarhan viimeinen lause jonka maisterini Firsiä esittäessään lausui: "Uusi tulee aina". Ja niinhän se onkin. Kaikessa.
Mutta en aio lopettaa blogiani mitenkään synkistellen, vaan eihän tämä olisi teatteriblogi, ilman teatteriasiaa. Oikeastaan Joni voisi kertoa tässä pienen tarinan. Sen nimi on "Joni hammashoitolan odotushuoneessa" ja se menee näin:
Joni oli ottanut koko päivän vapaaksi koulusta mennäkseen Laukaan hammashoitajan pakeille näyttämään komeaa hammasrivistöään. Joni asteli varmoin askelin portaita ylös ja käveli odotushuoneeseen. Jonilla oli yllään t-paita ja maastohousut ja näytti erittäin karismaattiselta ja kaikki odotushuoneessakin sen näkivät. Myös se nuori juippi joka vilkuili Jonia epäluuloisesti mulkoillen, mutta käänsi katseensa pois kun Joni vilkaisi itsevarmasti takaisin.
Joni oli hyvällä tuulella eikä pelännyt hammashoitajaa, koska se ei sentään ollut hammaslääkäri. Joni mietti miten kuluttaisi ne viimeiset 10 minuuttia ennen kuin Joni kutsuttaisiin sisään huoneeseen. Sitten Jonin silmiin osui Laukaa-Konnevesi lehti, jota eräs mies lueskeli. Joni päätti odottaa hetken, jotta kyseinen herrasmies olisi lukenut lehtensä ja Joni saisi sen. Parin minuutin kuluttua lehti oli vapaa ja Joni käveli varmoin askelin lehden luo ja otti sen vahvoihin käsiinsä ja meni paikalleen lukemaan sen.¨
Joni luki koko lehden. Lehdessä ei ollut oikein mitään Jonia kiinnostavaa. Ei mitään paitsi YKSI asia. Yksi lause, joka jäi vahvasti tuona koleana päivänä Jonin alitajuntaan pyörimään. Ja se oli nimenomaan lause, ei se hieno kuva mikä oli otettu v. 2010 Laukaan teatterista, missä allekirjoittanut itsekin esiintyi mm. Martin ja Aten kanssa, vaan lause, eli sentenssi. Joni ei tarkalleen muista miten se lause meni siinä lehdessä, mutta Joni ottaa nyt vapauden siteerata sitä vapaasti. Kun Joni näki lauseen hän luki sen uudestaan. Mietti hetken. Pyöritteli lausetta mielessään ja luki sen jälleen uudestaan ja se lause oli yksinkertaisuudessaan: "Kaarina Leinonen ohjaa 10 pientä neekeripoikaa kanavateatterissa syksyllä 2014"
Jonin sydän hakkasi. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Sillä tuo näytelmä on juuri se missä Joni on aina halunnut olla. Tuo kyseinen näytelmä on yksi paras teos, jonka Joni tiesi. Ja tuosta hetkestä lähtien Joni oli varma siitä, että hänen on PAKKO esiintyä tuossa teoksessa.
Tämä on siis se, mitä haluan tällä hetkellä teatterimaailmassa. Kaarina Leinosen ohjaukseen olen halunnut jo jonkun aikaa, koska uskon siihen että on hyvä saada työskennellä erilaisten ohjaajien kanssa. Minua kiinnostaa olla hänen ohjauksessaan, minua kiinnostaa tämä ihminen. Ei siksi, että on oikein viehättävän näköinen nuori nainen vaan enemmänkin teatraalisessa mielessä. Minua kiinnostaa yhteistyö hänen kanssaan.
10 pientä neekeripoikaa on teos, jota rakastan suuresti. Se on paras kirja mitä olen koskaan lukenut. Jos et ole kyseistä teosta vielä ehtinyt lukea, niin lue ihmeessä!
Ei ole salaisuus että olen jo jonkun aikaa miettinyt siirtyväni Kanavan riveistä uusille laitumille, ei suinkaan siksi, etten viihtyisi, rakastan Kanavaa ja kaikkia sen ihmisiä, mutta uskon että oman kehitykseni kannalta on tärkeää olla monessa eri paikoissa ja työskennellä aina vain uusien ihmisten kanssa. Olen ajatellut, että ensi syksy olisi viimeinen prokkis minulla Kanavassa hetkeen, jos siis minut siihen huolitaan.
Neekeripojissa on vain yksi rooli, joka minua kiinnostaa yli muiden. Uskon että olen ulkoisesti sopiva siihen rooliin ja uskon myös sen että juuri minä pystyn tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista ja tämä ei suinkaan ole röyhkeyttä tai ylimielisyyttä, pois se minusta, vaan tämä on uskoa omaan itseensä ja omaan tekemiseen, jos minä en usko itseeni, kuinka voin olettaa että teatterikorkean tuomarit uskovat? Rooli, jonka haluan tehdä yli muiden on Philip Lombard.
Noniin! Nyt se on sanottu! Kaarina, en tiedä luetko tätä blogia tai tiedätkö kuka olen, mutta haluan sanoa sinulle: Pick me! Et tule suinkaan pettymään. Jos haluan parhaan Lombardin, niin sinä saat sen takuu varmasti.
Aion lähestyä sinua myös henkilökohtaisella viestillä tästä aiheesta, ellet huomaa tätä, mutta lyhyesti olen siis kiinnostunut kovasti olla mukana ensi syksyn teoksessa. Tyydyn vaikka tuulessa heiluvan puun rooliin jos on tarvis, mutta kysyn suurempaa. I'll beg you Kaarina, Make me famous!
Huh, tulipas siinä pitkä litania asiaa. Taidan alkaa lopettaa tältä päivältä ja antaa sisarusteni koneen heidän käyttöönsä. Olen siis nyt Espoossa Äitini, sisarusteni ja isäpuoleni luona huomiseen esti. Ensi viikolla Jyväskylässä alkaakin sitten oopperatreenit, mutta niistä lisää myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti