Näin se sitten lopulta koittaa. Lahden vuosi alkaa olla taputeltu. Jotenkin outoa. Ei sitä vielä edes tajua että sunnuntaina täältä on lähdettävä ja jätettävä tämä rakennus ja kaikki sen ihmiset taakseen, ainakin joksikin aikaa. Koulun loppu tuntuu toisaalta aivan mahtavalta, mutta toisaalta tiedän että varmasti jo ehkä parin viikon päästä iskee kaipuu tähän paikkaan ja tähän samaan tiettyyn rytmiin.
Kun sain kuulla että pääsin tänne opiskelemaan ja kun muutto tänne läheni, minulla oli vain yksi tavoite mielessä Lahden suhteen. Päätavoitteeni ei ollut tulla hankkimaan täältä ystäviä ja elinikäisiä kavereita, vaan opiskelemaan, sivistämään ja kehittämään itseäni teatterialalla. Kaikki se mitä sen päälle tulisi, olisi plussaa. Tulin tänne ensisijaisesti tekemään itselleni töitä ja olen hyvin tyytyväinen kun voin sanoa, että olen onnistunut tavoitteessani. Lisäksi olen nyt saanut täältä jo ihmisiä vierelleni, joita jo kai uskaltaa kutsua kavereiksi ehkäpä? Bonuksena vielä opin repimaan itsestäni jonkinsortin laulajan sekä sain kohotettua kestävyyskuntoani entisestään.
Olen tyytyväinen itseeni tämän vuoden aikana. Olen oppinut ajattelemaan syvällisemmin, miettimään asioita useammasta eri näkökulmasta sekä uskallan nyt uskoa itseeni ja omiin taitoihini paremmin. Olen tyytyväinen miten olen toiminut vuoden aikana. Vaikkein olekaan ollut ns. teamplayer enkä ole viettänyt vapaa-aikaani muiden kanssa niinkuin kaikki muut. Olen silti tehnyt itselleni sitä, minkä olen kokenut itselleni tärkeäksi. En koe tärkeäksi mennä lauman mukana, vaan varjelen omaa yksityisyyttäni ja olen mielelläni omissa oloissani. Olen mielestäni kehittynyt paljon tämän vuoden aikana. Todella paljon. Kehittyä tietysti voi aina ja niin aionkin tästä eteenpäin. Nyt kun lähden täältä, sitä oikeastaan huomaakin miten vähän sitä tietääkään, esimerkiksi teatterista. Tänne tullessani ajattelin tietäväni paljon, mutta kylläpä olen saanut kokea melkoisen läimäisyn kasvoilleni. Enhän minä ole todellisuudessa tiennyt juuri mitään. Enkä tiedä vieläkään, mutta enemmän kuin vuosi sitten ja tästä onkin hyvä jatkaa.
Kulunut vuosi on tarjonnut niin paljon, että tässä istuisin vielä aamulla kirjoittelemassa siitä, jos kaikki latelisin, mutta parhaimpina/tärkeimpinä/humoristisimpina/stressaavimpina/kamalampina kokemuksina ensimmäisenä tulee mieleen Halloweenin kauhukäytävä, kakkosten voittaminen jalkapallossa, sokkkokävely kaupungilla, lauluillat, Kirsikkatarhan 3 viikon kokeiluviikot, Kirsikkatarhan ensi-ilta...kokemuksia on paljon.
Saimme tänään kirjeet itsellemme, mitkä olimme kirjoittaneet lukuvuoden alussa. Luin sen. Siellä oli lueteltu tavoitteita, joihin lupasin panostaa ja olenkin ne aika hyvin saavuttanut. Ryhmäkeskusteluissa olen vielä hiljainen, koska se on minulle kaikkein vaikeinta. En osaa keskustella ryhmässä. En keksi vain mitään järkevää tai fiksua sanottavaa, joten on parempi vain olla hiljaa. Niin uskon. Uskon, että se on myös se suurin syy, miksi Metropolian pääsykokeet kusivat kintuille. En vain ole ryhmäkeskustelija. Mielestäni ohjaukseni siellä meni nappiin, mutta ryhmänä toimijana, olen vielä noviisi. Tälle alalle ryhtyessä tulis varmasti osata keskustella ryhmässä ja jakaa ajatuksia, mutta olen siltikin enemmän toiminnan kuin puheenmies. Täytyy vain ottaa niskasta kiinni ja uskaltaa. Siitähän se vain on kiinni.
Kirjeessäni olin kehunut ihailevani Niklas Söderströmiä sekä Amanda Paloa. Mielipiteeni heidän suhteen ei ole muuttunut. Toki, olen ihaillut vuoden aikana useampia eri ihmisiä, mutta nämä kaksi kyseistä ovat ainakin pysyneet korkealla minun silmissäni. Amandassa ihailen enemmän osaavuutta ja Niklakessa luonnetta. Jos joskus saan näiltä kahdelta ihmiseltä nämä kaksi asiaa, voisin kutsua itseäni täydelliseksi taiteilijaksi.
Teakin 4. vaiheeseen päässeet julkaistiin tänään. 3. vaihe meni minulla hiukan huonosti, sillä en ole ikinä ja tarkoitan oikeasti IKINÄ laulanut niin huonosti kuin silloin. Impro ja dialogi menivät ihan jees, mutta laulu ei vaan onnistunut. En aio keksiä mitään tekosyitä tai uskotella ettei minua haittaisi, tietenkin asia harmittaa, mutta eihän sille mitään voi. Ensi vuonna sitten uudestaan ja silloin sinne 4. vaiheeseen ainakin, mieluiten tietysti sisään asti! Tänä vuonna osaaminen ei vaan riittänyt. Taso oli uskomattoman kova ja onnittelen kaikkia, jotka jatkoon pääsivät. Olette todella ansainneet paikkanne, oikeasti!
Loppuun haluan vielä kiittää kaikkia Lahtelaisia kulunuusta vuodesta. Kiitos ykköset! Kiitos kakkoset! Kiitos maisterit! Kiitos Inge ja Ari! Kiitos Sami ja Anna! Kiitos Ken Mai! Kiitos Salla! Kiitos Meri-Tuuli!
Jokainen teistä ansaitsisi oman kappaleen kehujani, mutta taidan sanoa ne mielummin face to face tai uusimmassa TLC:ssä ;). Kiitos mahtavasta ja opettavaisesta vuodesta! Tullaan tekemään yhteistyötä!
PS. Arieksen ovet ovat teille aina auki! Ja Aliina, kuten lupasin, olet minun nro. 1 pick! :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti