Aivan uskomaton fiilis päällä. Tuntuu että keho tärisee ja hyvä jos saa nukuttua yöllä. Huomenna se koittaa. Teak.
Vaikka nyt olenkin valmistautunut paremmin kuin koskaan ennen ja varmuus on parempi kuin koskaan, silti tuntuu ettei ole tehnyt tarpeeksi. Tosin tuo fiilis on aina, vaikka kuinka olisi huhkinut. Ehkäpä luotan vaan itseeni ja siihen että osaan kyllä. En mene sinne anteeksi pyytelemään ja lattiaa katsomaan vaan olen ajatellut tänän vuonna mennä sinne ihan opiskelemaan. Oikeesti!
Kävimme perjantaina katsomassa KOM-teatterissa Tsehovin 3 sisarta, jossa näytteli mm. Laura Malmivaara, Niko Saarela, Eeva Soivio, Timo Torikka sekä Eero ja Juho Milonoff. En ole koskaan ennen käynytkään missään teatterissa Helsingissä, olen vain kierrellyt surimmaksi osaksi Keski-Suomessa teattereita, joten kokemus se tämäkin oli. Ja millainen kokemus!
Oli hienoa nähdä lisää Tsehovia, varsinkin kun oli nyt nähnyt Kakkosten Lokin sekä kun itse oltiin juuri saatu Kirsikkatarha päätökseen. KOM:in 3 sisarta oli todella hyvä. Minä tykkäsin henkilökohtaisesti siitä kovasti. Vaikka esitys kesti yli 3 tuntia, mielenkiintoni jaksoi säilyä koko ajan, okei, toinen puoliaika oli vähän hidastempoisempaa ja itsehän olen nopeatempoisen toiminnan ystävä. Toisaalta, pata kattilaa soimaan, niinhän se oli meidänkin Kirsikkatarhassa.
Kun katselin esitystä, ymmärsin viimeistään nyt että eihän niissä Tsehovin teksteissä oikeastaan mitään asiaa puhuta, tarkoitan että näytelmässähän vaan perhe jauhaa keskenään paskaa minkä ehtii. 3 sisaressa voivoteltiin vaan sitä että pitäisi tehdä töitä ja että pitäisi lähteä Moskovaan, mutta loppujen lopuksi kukaan ei pane tikkua ristiin kummankaan asian eteen. Paitsi minun tulkintani on se että tytöt lopussa lähtivät Moskovaan. Seurasin siis toisin sanoen 3 tuntia jonnenjoutavaa jutustelua ja nautin siitä. Miksi? Koska minusta se oli hyvä esitys ja jaksoi viihdyttää minua. Minulla itselläni ei ole mielestäni varaa arvioida ammattinäyttelijöiden suorituksia opiskelijana, mutta sen sanon että jokainen oli minusta hyvä. Pidin etenkin Malmivaaran, Saarelan sekä Juho Milonoffin suorituksista. Kumpa itse joskus pääsisi moisten taitureiden kanssa työskentelemään.
KOM:ista tulinkin sitten tänne Piian ja Petrin luokse ja eilen juhlimme Petrin 40v. synttäreitä, joissa toimin ikään kuin hovimestarina. Hyvät juhlat olikin ja päivänsankarikin kannettiin nukkumaan puolilta öin muiden jatkaessa juhlintaa. Hovimestari itsekin lauloi ja sammui sohvalle. Hienoja ihmisiä kaikki. Oli todella mukavaa!
Tämä päivä onkin mennyt aika mitäänsanomattomasti. Harjoittelin teakin tehtäviä ja olen niihin tyytyväinen. Näillä mennään huomenna. Jännittää. Vai onko se sittenkin excitementtia joka on esitystilanteessa hyödyksi. Uskon että teen sen mitä aina ennenkin ja pystyn counteeraamaan jännityksen minua energisöiväksi ja auttavaksi excitementiksi. Huomenna tämä mies antaa 100 ja kymmenen prosenttia Laukaalaisen miehen taidetta raadille. Tulee huomenna sitten turpaan ja monoa perseelle heti aamupäivän jälkeen tai ei, niin kuitenkin olen antanut kaikkeni ja se saa riittää. Be prepared!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti