Syyskuulumisia

Hei!

Havahduin taas yksi päivä ja muistelin että mullahan on blogigin olemassa. Ehkäpä sinnekin pitäisi jotain kirjoittaa välillä. Taas jäänyt vähän vähemmälle. Jos sanoisin että on ollut liian kiire niin se on kyllä paskapuhetta. Välillä käynyt mielessä kirjoitus, mutta sitten joko unohtanut tai vaan ollut niin laiska. Nytkin muistin että työpukukin pitäisi pestä, mutta jottei se ole tekosyy nyt kirjoittamatta jättämiselle, pesen sen tämän jälkeen :)

Elikkä elikkä, syksy on käynnissä ja talvikin alkaa tekemään tuloa jo hyvää vauhtia. Itsehän en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, mutta jospa tuo nyt joutuin menisi. Joulua toki odotan innolla mutta se onkin oikeastaan ainut talven kohokohta. Sen jälkeen minun puolesta lumet voisi sulaa :P

Harjoittelu Finnkinossa on nyt kestänyt 2 kk. Viihdyn edelleen erittäin paljon ja pari viikkoa sitten ohjasin siellä viikon verran tettiläisiä. Viime viikko olikin aikalailla vapaa joten pääsin keskittymään Out- elokuvan kuvauksiin sekä Kanavan 10 pieneen neekeripoikaan. Sairastellakin ehdin pari viikkoa sitten pienen syyslenssun, mutta onneksi mokoma meni muutamassa päivässä ohi. En kuitenkaan niin pahassa kunnossa ollut ettei töihin olisi voinut mennä.

Koulu jatkuu kuukauden päästä muttei huvita mennä sinne enää istumaan kun on tottunut olemaan päivät Kinolla ihan käytännön asiakaspalveluhommissa. Parhaitenhan asioita siten oppii. Nooh, ehkäpä nyt kevääseen vielä maltan, että saan paperit koulusta. Toivoisin kovasti että saisin Kinolta ihan palkkatöitä mitä tehdä opiskelun ohella jahka harjoittelu loppuu. Se olisi kuin lottovoitto ja luonnollisesti helpottaisi tätä opiskelijaelämää :) Katsellaan miten käypi!

Helsingissä tuli myös pistäydyttyä viime viikolla. Kävin moikkaamassa äitiä ja tätiä Espoossa ja Vantaalla sekä samalla hoidin Out - elokuvan kuvaukset. Ne olivat viime torstaina ja oli oikein mukavaa :) Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikkei olekaan tottunut niin paljon tekemään kameran edessä. No, onneksi tässä oppii siihenkin pikkuhiljaa.
Hissiin juuttuminen ei sitten ollutkaan niin mielekästä kun muiden näyttelijöiden sekä tuottajan kanssa änkesimme 3 hengen hissiin ja se jäi jumiin. Ei tarvinnut onneksi kauaa siellä kykkiä ennen kuin apua saatiin, mutta kieltämättä kiusallinen ja ahdistava tunne :P


Arieksen syyskokouskin saatiin pidettyä ja puhuimme loppuvuoden tapahtumia. Näillä näkymin Aries ei tee tänä vuonna mitään vaan paukut säästetään sitäkin kovempina sitten ensi vuoden alkuun. Ideoita on heitelty pöytään ja Kokkolastakin on tullut mielenkiintoista tarjousta Ariekselle, mutta katsellaan sitä sitten ensi vuonna. Loppuvuoden Aries levätköön ja kypsytelköön ideoita!


Eilisestä lähtien olen ollut fiiliksissäni 10 pienestä neekeripojasta. Tai siis koko ajanhan siitä on nauttinut mutta eilen kun saimme kiskaistua toisen puoliajan kokonaan, tunsin oloni erittäin varmaksi. Viime viikkoina meitä näyttelijöitä on hiukan vaivannut epävarmuus näytelmän kokonaisuudesta ja pelkoa siitä että kerkeämmekö sisäistämään tarinaa sekä varsinkin rooliamme ennen h-hetkeä. Eilen se sitten tapahtui. Tsemppasimme itsemme äärimmilleen ja vedimme mielestäni erittäin onnistuneet harjoitukset. Huojentunut olo, etenkin itselläni kun nyt aloin saamaan kiinni enempi omasta roolistani. Toki töitä on paljon mutta kun allekirjoittanutta on jopa vaivannut ajatus siitä että lähdinkö sittenkin soitellen sotaan ja hamusin itselleni roolin jota en kykene hallitsemaan. Eilen tuo epävarmuus hävisi ja Hyvösen Joni todisti itselleen että kyllähän sitä tässä näyttelijässä vielä sen verran piisaa että yksi Lombard hanskataan.

Kaarina on ohjaajana uudenlainen persoona. Aluksi olin aivan hukassa hänen ohjeistustensa kanssa mutta pikkuhiljaa alan päästää irti liiasta ajattelustani. Kuten hän eilen mielestäni hyvin sen sanoikin: ohjaan liikaa itseäni. En osaa olla tyytyväinen ja ajattelen koko ajan että on pystyttävä parempaan. Pitäisi vaan luottaa. Uskoa enempi ohjaajaa. Unohtaa oma ego.
Eilen kuitenkin pääsin irti tuosta liiasta ajattelusta ja tunsin lavalla hyvää oloa ja nimenomaan paikoittain jopa niitä kuuluisia onnistumisen fiiliksiä.
Ja hyvä että ohjaaja onkin laittanut ajattelemaan ja vaatinut jotta alkaisinkin toimia. Tätä minä juuri haluan ja sen vuoksi minä eilen onnistuinkin. Kiitos siitä Kaarina! Feed me more!


10 Pientä neekeri poikaa a.k.a. Eikä yksikään pelastunut saa siis ensi-iltansa Pe 14.11. Lippuja on jo varattu aimo kasa, joten pidä huoli että itsekin pääset katsomaan tätä teosta. Allekirjoittaneen paras rooli jonka todellakin aion vetää paremmin kuin kukaan muu. Se on lupaus!

https://www.facebook.com/events/297076170485031/?fref=ts



Kuten jo kesästä asti sanoinkin, olin varma että Kanavan jälkeen Joulukuussa olen ns. free agent teatterin saralla.  Kuulostaa muuten hienolta termiltä: Free agent! Ajattelin että lähden jonnekin muualle teatteriin tekemään jotain muuta. Näen uusia ihmisiä ja pääsen tekemään töitä erilaisten näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. No, niin tulee osittain käymäänkin. Viitamäki soitti minulle muutama viikko sitten ja kysyi minua ensi kevääksi Huoneteatteriin Jyväskylään näyttelemään hänen omaan teokseensa Phobos ja Deimosiin. Hetken mietittyäni asia oli selvä ja olen nyt siis ensi kevääseen asti Huoneteatterin palveluksessa :)  Kohti uutta! Kohti tulevaa!