Not good enough

Moikkis!

Jahas, viikko jälleen kulunut edellisestä päivityksestä, laitetaan se laiskuuden piikkiin, vaikka öisin on ollut usein mielessä että päivittäisin jälleen kuulumisiani, olen silti löytänyt jotain muuta muka tärkeämpää tekemistä. Toisaalta, voiko näyttelijänalulla olla tärkeämpää tekemistä kuin kertoa itsestään maailmalle? Hyvä kysymys

Kanavassa näytökset ovat jatkuneet tuttuun tapaan ja tänään sattuikin olemaan vapaapäivä sieltä. Oikeana vapaapäivänä se ei suinkaan pysynyt vaan Aries kutsui tänään. Vedimme läpikahluun, jotta Assi pystyy näkemään kokonaisuuden, koska hän tulee meille korvaavaksi näyttelijäksi, Emmin absenssin vuoksi. Onneksi saimme Assin näinkin nopeasti ja rooli on kuitenkin sen verta pieni, että hyvin pystyy siihen orientoitumaan. (Aina sanotaan ettei ole pieniä roolia vaan pieniä näyttelijöitä, paskat. Let's face it: On isoja rooleja ja pieniä rooleja, vai voiko joku vakavissaan väittää että Hamletin ja haudakaivajan roolit ovat yhtä suuret?) Tänään ensimmäinen kokeilukin näytti sen verran hyvältä, ettei sen puolesta kannata stressata.

Yksi asia mistä olen harmissani, tai en oikeastaan harmissani vaan jopa hieman äreäkin, on se fakta ettei vielä koskaan ole kaikki Kumpa minä olisin sinä- produktion näyttelijät olleet samaan aikaan harjoituksissa, joka minusta on pöyristyttävää ja anteeksiantamatonta, ottaen huomioon että harjoituksia on ollut jo 1,5 kuukautta ja ensi-iltaan rapiat 3 viikkoa. Alkaa tässä kohta pieni tuskanhiki syntymään. Toki näytelmän runko on hyvällä mallilla ja läpikahluussa ei ole ongelmia, mutta kyllähän se nyt suoraaan sanoen vituttaa ettei porukka ole paikalla, kun oikeasti tarvittaisiin. Ymmärrän jos on jokin syy, joku  akuutti meno tai sairastuminen jne. Mutta minun mielestäni näyttelijän on muussa tapauksessa itse kannettava vastuunsa ja oltava paikalla. Se ei ole ohjaajan tehtävä, toki ohjaaja voi potkia perseelle, muttei sitä persettä sieltä kukaan muu tuo paikalle kuin taiteilija itse. Tämä huomio siis vain noin yleisesti, nyt kun viime aikoina olen pohtinut Arieksen tilannetta, niin laittaahan se ajattelemaan. Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta minusta jos kokonaisuudesta halutaan mahdollisimman hyvä, on jokaisen jäsenen kyettävä antamaan 100 prosenttia sen saavuttamiseksi. Meillä on Arieksessa todella kova taso näyttelijöiden suhteen mielestäni, joten miksi tuhlata aikaa? Miksemme hyödynnä sitä täysillä?

Olen miettinyt myös että ajattelen toki eri tavalla kuin monet muut Arieksessa. Aries on kuitenkin harrastuspohjalta puskeva teatteri, joten siksi joku saattaa sanoa, että on kohtuutonta vaatia näyttelijää saapumaan aina kun käsketään, jos ei ole muuta menoa. Öööh, ei minusta. Koska parhaan lopputuloksen saa vaan jos omistautuu sille työlle mitä tekee.  Itse otan aina produktiot kuolemankin vakavasti, mutta toisaalta minun on pakkokin, koska jos minä ammattiin tähtään, on minun elettävä ja hengitettävä teatteria. Ymmärrän etteivät jotkut harrastusmielessä näyttelevät näyttelijät ota produktiota samalla tavalla vakavasti kuin minä ja tiedostan ja ymmärrän sen, mutta siltikin, kun leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.

Kaya on hyvä ohjaaja. Minä pidän Kayasta, mutta henkilökohtaisia tunteita ei minusta pidä sotkea siihen, kun teatteria tehdään. En siis pidä Kayasta ohjaajana sen takia, että hän on hyvä ystäväni, vaan minusta hän sanoo asiasta aina kun pitää ja on ensikertalaiseksi hyvin ottanut ohjaajan roolin itselleen. Tosin jos jotain palautetta antaisin olisi se sitä, että Kaya saisi olla reippaasti ankarampi ja vaativampi meitä kohtaan. Lähinnä että koko porukka on paikalla, lavalla yksityiskohdat timanttiseksi etc.

Ensi maanantaina suuntaan Martin ja Emmin kanssa Helsinkiin heti Kanavan produktion jälkeen. Automme starttaa klo 21.00 ja yhdeltä yöllä tulisi olla Helsingissä Ravintola Teatterissa leffan kuvauksissa. Elokuva Ei kiitos, joka saa ensi-iltansa ensi vuoden Tammikuussa etsi avustajia pariin joukkokohtaukseen. Päätimme lähteä mukaan, sillä tuotakaan ei ole vielä koskaan tullut koettua joten eiköhän se olisi jo aikakin.

 Minusta Dwayne "The Rock" Johnson sanoi aikoinaan hyvin: When you walk up to opportunities door - don't knock it.. Kick that b*tch in, smile and introduce yourself.

 Sitäpaitsi elämysmatka Helsinkiin piristää muutenkin!

Nyt vetäydyn jälleen blogin parista muihin hommiin. Hyvää yötä kaikille lukijoille :)