Taas viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli viikko. Olen parantumaton. Noh, ehkä piiskaan itseäni ja hoen muutaman Ave Marian, niin jospa se tästä...
Tänä aamuna tulin takaisin Helsingistä, jossa olin Ei kiitos-leffan kuvauksissa avustajana. Oli kyllä tosi hieno ja mahti kokemus kun sai nähdä miten elokuvaa oikein tehdään. Tietysti joillekin teille stadin snobeille avustajana oleminen on varmaankin ihan arkipäivää, mutta tälläiselle Laukaan miehelle kokemus oli uusi ja ainutlaatuinen :P
Kuvasimme Ma-Ti yöllä Helsingin Ravintola Teatterissa ja Ti-Ke yönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ensimmäisenä yönä olin ravintolan asiakas ja toisena omaistaan odottava mies sekä matkustaja. Martin ja Emmin kanssa olin kuvaksissa ja oli kyllä tosi mahtavaa, niin reissu kuin seurakin. Ainoa mikä otti koville oli valvominen. Lähdimme maanantaina heti Kanavan esityksen jälkeen ajamaan Helsinkiin. Päivällä aiemmin oli ollut koko ajan jossakin: Sali, Aries ja Kanavateatterin näytös, joten väsytti jo valmiiksi, mutta silti matkasimme Hesaan ja olimme kuvauksissa koko yön. Täytyy kyllä myöntää että 25 tunnin yhtäjaksoinen valvominen otti koville. Nyt jäi jopa Lahden kansanopiston KP-harkkaviikot reippaasti varjoon.
En tiennytkään leffan kuvausten olevan niin tarkkaa touhua, tai siis tietysti sen verran että kun on äänet ja kamerat jne. niin toki niiden kanssa täytyy pelata, mutta esim. taiteellinen vapaus, sen vähäisyys yllätti minut. Ville Virtanen ja Anu Sinisalo tähdittivät leffaa ja sentin tarkkaan heidät aseteltiin kameran eteen. Kaikki ilmeet, eleet, liikkeet pitää olla just eikä melkein. Aikaisempi ajatteluni oli että ei kai se ole niin justiisa, mutta kappas vaan kun realistisuuden perkele latasi liikkuvat taakse ja kiskaisi kiven kovan nyrkkinsä päin pläsiä. Mutta ei se mitään. Leffatähtenä olohan on aina ollutkin unelmani ;P. Oli mielenkiintoista muutenkin seurata kaikkea miten esimerkiksi asetellaan kamera ja mikki etc.
Kaikenkaikkiaan road trippimme oli oikein mieluisa. Kiitos Emmille ja Martille seurasta sekä suuri kiitos Anna Böhmille kun annoit meidän nukkua kämpässäsi koko tiistai päivän. Solidaarisuus ei sittenkään ole maailmastamme kadonnut ainakaan kokonaan!
Tänään sitten saavuttuani kotiin painelinkin suoraan nukkumaan jotta olisin virkeä tämän illan esitykseen Kanavassa. Tänään olikin ennätysmäärä tänä kesänä yleisöä: 633 ja moni kääntyikin ovelta pois kun ei ollut vapaita paikkoja. Enää on jäljellä 3 esitystä ja suosittelenkin että varaat niihin liput, jotta varmistat pääsysi :) Esitykset ovat siis Perjantaina klo 19 ja Sunnuntaina klo 15 ja 19!
Huomenna on Arieksen harjoitukset ja ensimmäistä kertaa kaikki ovat paikalla. Jeskamandeera! En kyllä suostu moista ihmettä uskomaan, ennen kuin sen omin silmin näkee, mutta onhan tuo jo saavutus kahden kuukauden jälkeen ...Not!
Lahden perinteitä aion jatkaa Laukaassa ja ideani ensi-iltalahjasta toteutetaan. Arvoimme viime maanantaina jokaiselle oman parin, jolla keksitään joku lahja joka jotenkin liittyy tähän ihmiseen tai sitten ei. Se voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ojennamme ne toisillemme ensi-illassa.
Tälläistä tähän suuntaan. Olen pienestä saakka unelmoinut näytteleväni leffassa ja nyt olin ekaa kertaa avustajana. Toivottavasti joskus ihan puherooliin pääsisi. Jos joku tietää moisista mahdollisuuksista niin saa vinkata ;) teen mitä vain jotta saisin edes mahdollisuuden (No okei en nyt ihan mitä vaan, mutta tiedätte kyllä!)
 |
| Martin kanssa Ravintola Teatterissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti