Kuten otsikkokin sen kertoo, minä palaan syksyllä kirjaimellisesti koulun penkille. Jep! Epäonnistuttuani Metropoliassa ja Teakissa, lohdutukseksi ovi aukeni Jyväskylän Viitaniemen ammattikouluun merkonomilinjalle. No, myönnettäköön että mielellään sitä olisi tehnyt sitä mitä sydän haluaa, mutta tosiasia on se, että tässä maassa se ammatti on hyvä hankkia, että on edes joku pohja ja olen kyllä ihan iloinen että pääsin kouluun, vaikkei ehkä se oma ala olekaan :) Toki ensi vuonna sitten haettava taas Helsinkiin, mutta se ovat vasta sen ajan asioita.
Arieksessa meni tänään harkat mitä mahtavammin. Vasta 2 viikkoa harjoittelua takana ja nyt on jo ilo ihailla kollegoiden ansiokasta näyttämötyötä. Kuten aiemmin totesin, meillä on hyvä kokoonpano ja tänään sekin miete sai vaan vahvistuksen. Loistavaa! Etenkin Essin ja Erjan yhteenpelaamista oli ilo seurata katsomosta käsin.
Enää minulla ei ole niin suuria epäilyksiä Arieksen esikoisproduktiosta, tarkoitan että kun on tuntematon teksti eikä tunnettua näin aluksi, niin onko se sittenkään niin riskialtista. Näyttelijät ovat hyviä.Teksti on hyvä. Pidän siitä kerta kerralla enemmän ja sen parissa on luontevaa työskennellä. Me teemme omat hommamme niin hyvin kuin mahdollista ja toivon että se riittää myös katsojille saamaan teoksestamme jotain irti. Kayan ohjattavana on mukava olla. Jännitin ensin miltä se tuntuu, sillä Kaya ei ole vain entinen luokkakaveri, vaan hän on viime aikoina tullut myös läheiseksi ystäväkseni jolle voi jo puhua henkilökohtaisella tasolla muustakin kuin teatterista.
Roolihahmoni Mikael halajaa merille ja seikkailemaan ja pois Suomesta. Mietiskelin tänään, miltä tuntuisi vaan heittää kassi olalle ja tehdä Mikaelin tavoin ja lähteä merelle ja näkemään maailmaa. Olisihan sekin elämää, tai se kai sitä oikeaa elämää olisi. Mitä minun elämäni on? Heilun näyttämöllä ihmisten edessä ja yritän saada heidät viihtymään, nauramaan ja tuntemaan jotakin, mitä he eivät tuntisi kotona katsellessaan telkkarista Marienhofia. Sitten nautin kun kämmeniä lyödään yhteen ja alan arvioimaan itseäni, että mitenköhän se nyt meni? Nooh, ehkä lavat ja näyttämöt ovat niitä minun valtameriäni missä seilailen ja toki kohta tulee muutos kun amiksen kautta pääsen kukaties Gigantin kassalle puhumaan taulutelevisioiden resoluutioista jne. ;P (En edes tiedä mitä sana meinaa, kai se liittyy jotenkin tekniikkaan??)
Huomenna lähden kohti Kuopiota. Hyvä inttikaverini Harjunen asuu siellä tyttöystävänsä Julian kanssa ja olen todella innoissani että pääsen jälleen näkemään heitä 2 vuoden tauon jälkeen. Juttua varmasti riittää ja täytyyhän sitä kävästä tsekkaamassa Kuopion yöelämäkin ;P
Hyvää kesää kaikille! Toivotaan että ilmat lämpenisivät ja että ne mansikat tulisivat pian myyntiin :)
 |
| Mikael |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti