Haluan kerrankin kirjoittaa tänne aiheesta, jonka olen itsekin pannut merkille ja jota olen mietiskellyt silloin tällöin. Aiheesta, joka liittyy minuun itseeni ihmisenä ja henkilönä. Vasta tänään joku muu otti asian puheeksi suureksi ilokseni ja siitä sain inspistä jakaa mietteeni myös täällä.
Kävin tänään muutaman luokkalaisen kanssa uimassa ja tullessamme sieltä ja Valintatalossa pistäydettyäni, Samppa Heikkinen, näyttelijäkaverini, tokaisi keskustellessamme minulle että "Sinä muistutat erästä henkilöä (nimeä en nyt muista tähän hätään) meidän generaattoriltamme". Että olen samanlainen kuin hän. Noh, minä sitten kysyin mikä minussa on samaa kuin hänessä ja Samppa totesi että erilaisuus.
Olen itsekin laittanut merkille miten kaikki teatteriopiskelijat ja oikeastaan kaikki tuntemani/tietämäni teatteri-ihmiset ovat sellaisia, hmm, mikähän olisi oikea sana kuvaamaan sitä...hippejä? Kaikki teatteri-ihmiset jaksavat aina kantaa huolta ympärillään olevasta maailmasta ja nykysuomen tilasta. Milloin ympäristökatastrofit ovat kuumin puheenaihe heille, milloin taas politiikka tai yhteiskunnan epäkohdat. He ovat kaikki juuri näitä "vasemmalle suuntautuneita" Vasemmistoliiton tai SDP:n kannattajia. Toki myös Vihreitä löytyy. Olenkin miettinyt miksi teatteri-ihmiset ovat kaikki valettu samasta muotista? Tuntuu että kaikilla on tavoitteena jotenkin parantaa maailmaa. Kaikilla on voimakkaat mielipiteet yhteiskunnan asioista.
Toki tietysti tässähän tulee se seikka heti esiin, että teatterin tarkoitushan on herättää keskusteluja ja jakaa mielipiteitä. Jotkut jopa sanovat että teatteri on aina poliittista. Itse pidän teatterina viihteellisenä. Ja kyllä, viihteellinen teatteri voi hyvinkin olla poliittista, mutten ajattele sitä mitenkään poliittisena tai kantaa ottavana mihinkään aiheeseen. En tee teatteria siksi, että pyrkisin sillä vaikuttamaan yhteiskuntaan tai vallitseviin mielipiteisiin. Toki, jos tarvetta olisi, niin miksen niinkin tekisi, mutta tällä hetkellä ainoa syy teatterin tekooni on se, että itse nautin siitä. Nautin esillä olosta ja yleisön viihdyttämisestä.
Huomaan monesti tunneilla, kun puhumme jostain asiasta, joka herättää keskustelua, että minulla on joistain asioista aivan toisenlaiset näkemykset ja aatteet kuin muilla. Joskus se jopa herättää närkästystä ja ärsytystä. Miksen sitten ota asiaan kantaa? No siinä syyttävä sormi osoittakoot minua. Tämä on asia missä tarvitsen petrausta...paljon. Minä en ole koskaan ollut näitä ryhmäkeskusteluihmisiä. En tiedä miksi. Ehkä olen ujo tai sitten pelkään että sanon jotain typerää, eikä kukaan ota minua vakavasti. Tiedän, että tästä ajatuksesta on päästävä eroon.
Olen erilainen siinä mielessä, että minä elän ikään kuin "normaalia elämää" teatterin oheella kun taas tuntuu että muut teatteri-ihmiset elävät elämää johon teatteri on automaattisesti fuusioitunut. Näin itse siis näen tämän asian. Minä taas elän niin, että erotan nämä kaksi elämää. Minulla on sekä teatterielämä että ns. "normaali elämä" jolloin olen se Joni Hyvönen, joka oli jo ennen teatteri-innostusta.
Olen myös paljon pohdiskellut päässäni sitä, onko korrektia teatteriesityksen jälkeen arvostella lavalla olleiden näyttelijöiden näyttelijänlahjoja vielä näin aikaisessa vaiheessa. Tarkoitan sitä, että vaikka olen itse vasta opiskelija, onko minulla oikeutta sanoa käydessäni kaupunginteatterissa, että "joo iha hyvä show, mutta se päänäytellijä näytteli paskasti" Miten minä voin arvostella sellaisen taiteilijan työskentelyä, joka on tehnyt monta vuotta minua enemmän ja on jo ammattilainen kun taas itse olen noviisi. Ja joo, tietysti saa sanoa mielipiteensä ja eihän tietenkään kaikki lavalla voi miellyttää, mutta silti painiskelen itse tuon asian kanssa. Siksi en koskaan arvostelekaan varsinkaan ammattiteatterilaisten näyttelijäntyötä, koska minusta MINULLA ei ole siihen varaa. Minä kunnioitan heidän taitojaan ja luotan siihen, että he varmasti tietävät mitä lavalla tekevät.
Onko sitten väärin olla tälläinen? Onko väärin, etten oli hippi? Voiko minusta tulla näyttelijää jos en kulje muun teatterimassan mukana ja omaa samanlaista ajatusmaailmaa tai samanlaisia huolenaiheita kuin muut kolleegat? Onko väärin se, etten ajattele yhteiskuntaa ja ympäristöäni, koska ne eivät yksinkertaisesti minua kiinnosta niin paljon, että jaksaisin keskustella niistä, vaikka niiden tilanteen tiedostankin nupissani. Minulla on tähän vastaus, ja se on että: Ei ole!
Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä miten erotun joukosta täällä Lahden Kansanopistolla. En ole samanlailla teatteri-ihminen kuin muut täällä. Minä olen vain tavallinen juntti Laukaasta, joka ei ymmärrä mitään hienoja ja syvällisiä esityksiä, mutta mitä sitten? Minä olen iloinen voidessani lähteä aina viikonloppuisin kotiin, jossa ovat muut (lue: ei-teatterikaverit) sekä esimerkiksi Emmi. Ja kyllä, sanoin koti. Varmaan kaikki muut luokkalaisistani sanovat aina että tämä on heidän kotinsa. Toki jos ei ole muuta paikkaa ja täällä asuu koko ajan niin sitten, mutta minulle, tämä paikka on koulu. Tämä paikka on koulu, jossa teen työtä ja vapaa-ajan vietän sitten muualla, eli kotona. Näin minä ajattelen asian.
Kaikenkaikkiaan minua ei haittaa, että teatteri-ihmiset ovat tälläisiä "erilaisia" ihmisiä. Ei todellakaan, mutta ihmettelin vain seikkaa, miksi juuri he ovat tälläisiä. Tai no, olenhan minäkin varmaan monen teatteri-ihmisen mielestä erilainen joten... Kuten Samppakin totesi, erilaisuuteni on pelkästään hyvä asia. Hänkin uskoi, ettei kaikkien taiteilija-alkujen tarvitse olla samanlaisia.
Huhhuh, pisin blogikirjoitus koskaan ja kun luin tämän läpi, huomasin että olen kirjoittanut enemmänkin kuin joku teatteri-ihminen enkä kuin Laukaan juntti. Nooh, sallittakoot tämän kerran. Täytyy sanoa että tuntuu kuin kivi olisi lähtenyt sydämeltä, kun sai sanottua tuon, mitä on tässä viimeisen puolenvuoden ajan miettinyt. En siis todellakaan häpeile sitä, että erotun jokosta, mutta joskus vaan pohtinut siihen syitä.
Jos joku luki tämän ja sai jonkun kuvan ajatuksistani, niin olen otettu. En ole ehkä mikään maailman paras kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Onneksi tämä ei ole koulutyö ja kehtaan kirjoitella mitä haluan. Blogissani olen turvassa...toivottavasti ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti