Tänään analysoimme tiukasti Kirsikkapuisto - näytelmän hahmoja, erityisesti keskustelua herätti Lopahin. Onko hän näytelmän alussa jo tietoinen siitä, että aikoo ostaa Kirsikkatarhan, vai onko ostopäätös hetken mielijohde? Onko Lopahin kiero ja laskemoiva vaiko tavallinen tallukka, joka vahingossa joutuu tilanteeseen, jossa voisi ostaa tarhan.
Hyvähän tuo että keskusttelua herättää, itse ajattelen että Lopahin aivan vilpittömästi on avittamassa Ranevskajaa ja muuta perhettä antaessaan heille neuvoja, miten tarhan kanssa pitäisi menetellä, mutta kun ostotilaisuus on menossa, silloin hän tekee päätöksen, silloin hän päätää ostaa tarhan ettei se menisi kellekään vieraalle. Kun hän sitten kertoo ostostaan muille, hänelle valkeaa että hänhän on isänsä ja isoisänsä yläpuolella, koska nämä olivat vain piskuisia orjia Kirsikkatarhalla, ja nyt hän omistaa koko roskan. Hän tuntee mielihyvää, että on ylittänyt isänsä, haistattanut vitut tuolle julmalle lapsenhakkaajalle. Siksi hän riehaantuu, koska hän tajuaa vihdoin olevansa jotakin suurta. Eikä hän suinkaan vittuillakseen samppakaljaa tarjoile muille seuraavassa näytöksessä, vaan puhtaasti siitä, että hän haluaa että muutkin olisivat hänen puolestaan iloisia, että tarhan on kuitenkin ostanut ystävä, eikä ulkopuolinen. Vaikka se hakattaisiinkin maan tasalle.
Voisin vielä alkaa kirjoittamaan teoriaani, jonka mukaan Gajev olisi Firsin poika, mutta jospa nyt jätän sen toistaiseksi. Päiväinen keskustelu Lopahinista sai minut vain kirjoittamaan oman mielipiteeni.
Sauna teki hyvää, flunssakin on hävinnyt. Tällä viikolla olen myös edennyt näytelman kirjoutuksessani, ehkäpä saan sen vielä valmiiksi tänä vuonna? Näytelmäni käsittelee alkoholia ja uskontoa ja niiden sekoittumista. Voisiko paremmasta aiheesta huumoria repiä!
Huomenna pitäisi lähteä katsomaan Riihimäelle Kino Sampon PMMP musikaalia Piian ja Petrin kanssa. Uskoisin sen olevan oikein mainio tarjonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti