Hei!
Tässä kirjoittelen nyt näin päiväsaikaan ja vasen ranne paskana. En tiedä mikä siinä on muttei sitä kärsi kääntää saatikka sillä mitään nostaa. Murtunut tuskin on kun ei ole turvonnut ja eipä sillä silloin kärsisi yhtään liikuttaa. Eilisen salin aiheuttama rasitusvamma varmaankin. Täytynee yrittää ottaa iisisti sen kanssa nyt. :P
Eilen oli pitkästä aikaa kunnon vapaa päivä. Tällä tarkoitan sitä ettei ollut koulua, näytöstä, harjoituksia eikä töitä. Koko päivä oli aikaa itselle ja se oli pitkästä aikaa mukavaa.
Kuitenkaan en malttanut teatterista pysyä poissa, vaan päätin mennä itse katsomaan välillä kun muun pakertavat lavalla. Entisen kouluni JKO:n teatterilinja sattuikin juuri pitämään klo 13 näytelmänsä Senga Senganan esitystä Miilulla, joten päätin aloittaa päiväni taiteen parissa.
Ensin hieman etukäteen otin selvää joistakin tyypeistä jotka lavalla näkisin, niin kuin teen aina. Mukava ottaa selvää mikä on kenenkin tausta ja missä päin on vaikuttanut :) Stalkkeri kun olen
Kayan ja Emmin kanssa käväsimme sitten tsekkaamassa tämän vuoden annin. Viime vuonna en kerennytkään käydä ollenkaan joten tämä uusi herrasmies Ville Kiljunen joka siellä nyt jo toista vuotta toimii, oli minulle uusi tuttavuus. Mielenkiinnolla siis odotin millaista jälkeä on JKO:ssa saatu Latun jälkeisellä ajalla.
Ja mitä sitten näinkään olikin jotain aivan odottamatonta ja mahtavaa. Kyseinen vuosikurssi laitto nimittäin sen verran kovan shown pystyyn että oksat pois. Siis oikeesti. Yleensä allekirjoittanutta on vaikea miellyttää ja vaikka näkeekin hienoja esityksiä sitten Kulissilta tai vaikka Kanavateatterilta, löytyy niistä aina jotain vähän suurempia juttuja jotka eivät itseä miellytä. Tässä esityksessä kaikki tuntui toimivan aika helkkarin hyvin.
Ensinnäkin näyttelijät olivat mielestäni tässä vuorikurssissa sangen tasokkaita. Tuli mieleen oma vuoteni ja meidän ryhmä, joka btw oli yksi kovimmista ;), mutta siis jokaisesta lavallaolijasta aisti sen että he luottavat toinen toisiinsa ja se yhteispeli toimi aivan käsittämättömän hyvin. Siinä esityksessä oikeesti näyteltiin helvetin hyvin ja harvoin näkee sitä että ryhmän taitavuustaso on noin hyvin balanssissa kun yleensä joukosta erottuu ne muutamat hieman enempi edukseen. Tässä taas pääsi ihailemaan jokaisen työskentelyä ja ihmettelinkin että katsonko tosiaan JKO:n esitystä. Jokainen näyttelijä oli juuri oikeassa roolissaan. Ensin hieman vierastin ajatusta että samaa roolihahmoa esitti kaksi eri henkilöä pitkin näytelmää, koska itse henkilökohtaisesti inhoan kaksoismiehitystä tai sitä että näyttelijä vaihtuu kesken kaiken, mutta tässä se minusta toimi todella hyvin eikä aiheuttanut mitään sekaannuksia minulle, mitä ensin pelkäsin.
Kuitenkin tykkään aina nostaa esiin nimiä jotka miellyttivät minua. Nostan henkilökohtaisesti hattua Miikka Ylihongistolle joka esitti uskottavasti perheen hieman retardia poikaa. Kyseisen herran tarkkuus oli silmiä hivelevää. Käsien sormien liikutuksesta kävelytyyliin, aivan brilianttia! Tuli mieleen muuan Julius Susimäki Lahdesta!
Toinen joka minusta oli myös aivan mainio oli isää esittävä Pablo Delahay. Voimakas ääni ja rento näytteleminen loivat uskottavan hahmon.
Wilma Mäkinen ja Laura Falck onnistuivat molemmat hyvin perheen äidin roolissaan ja jäivät siksi mieleen. Ah, minä sitten pidän hyvästä näyttelemisestä!
Toinen mikä teki teoksesta hyvän oli ohjaus. Kiljunen on nuori jantteri joka onkin käynyt myös Lahden kansanopiston muutaman vuoden minua aikaisemmin ennen maisteri Alhorinteen kautta. Kiljusen tulo linjan vetäjäksi on uudistanut sitä positiivisesti ja uskon että hän on myös pystynyt antamään enemmän oppilaille joka näkyy lavalla.
Kolmas juttu oli teksti joka oli samaan aikaan helvetin hauska mutta myös samaan aikaan hyvin ymmärrettävä ja ehkä jokseenkin ahdistava. Siinä vaiheessa kun teksti, näyttelijät ja ohjaaja ovat juuri oikeat ei lopputulos voi olla kuin hyvä.
Joo, mutta että sellasta teatteria Miilulla. menkäähän ihmeessä Jyväskyläläiset ja miksei kauempana asuvatkin tsekkaamaan. Niillä siellä vielä muutama näytös on :) Mukava nähdä että JKO kukoistaa jälleen!
Teatterin jälkeen päädyinkin sitten hieman jouluostoksille ja sieltä pumppaamaan jossa sitten tämä ranne alkokin oikkuilla. Nooh, illan kruunasi sitten sauna Martin kanssa. Sellainen kahden miehen välinen keskusteluhetki :P
Tänään on luvassa sitten jälleen Kanavassa murhamysteeriä klo 17 ja Kaya ja Emmi tulevat katsomaan ja se jännittää hiukan. Tänään täytyy sitten olla oikeesti todella hyvä.Vaikka olenhan aina :P
Suomi täyttää tänään 97 vuotta joten onnittelut siitä meille kaikille! Kai sitä itsekin voisi hieman linnanjuhlia katsella tänä iltana :P
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)
8. Robert Downey jr.
Tämä herrasmies kuuluu myös siihen kategoriaan jotka ovat valmiina jojottelemana painollaan ja muokkaamaan kehoansa roolin mukaan. Niin teki myös tämä herra kun vuorotteli Iron Manien ja Sherlock Holmesien välissä 10 kilon lihaseroilla. Olen suuri Holmes fani ja muutenkin tykkään kaikista dekkareista. En kuitenkaan seuraa näitä tv:stä tulevia uudenlaisia nykyaikaan perustuvia Holmeseja koska olen sen verran konservatiivi että jotain alkuperää täytyy sentään olla klassikoissakin. Kuitenkin Downey antoi aivan uudenlaiset kasvot Holmesille jota on aina pidetty erittäin älykkäänä, eleganttina ja sellaisena hienostoherrana. Downeyn Holmes on paljon enemmän inhimillisempi, tyhmempi sekä hauskempi mutta kuitenkin edelleen nero. Tälläisen twistin olen antanut anteeksi hahmonkehitykssä. Tokkopa siinä muu olisikaan onnistunut kuin Downey Jr. Mies on lahjakas sekä hyvin karismaattinen näyttelijä jolta itse asiassa tällä hetkellä pyörii uusin leffa The Judge Finnkinolla. Voisihan sen katsastaa oikein mielellään ja katsoa miten Robert hoitaa tuomarin virkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti