After long month

Hei!

Tosiaankin nyt on kulunut kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syynä tähän on ollut pienoiset ongelmat tämän blogisivun kanssa mutta nyt kaikki sitten skulaa taas oikein hyvin. Paljon on tapahtunut asiaa kuukauden aikana, joten en oikein tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt jotain, siitähän se kuitenkin alkaa.


Pitkän ja hyvin kuuman heinäkuun jälkeen elokuu on sitten ollutkin sangen viileä ja sateinen. Elokuun alussa meillä oli viimeinen Kivenpyörittäjän Kylä - esitys Fennian väelle ja esitys meni mielestäni sangen hyvin ottaen huomioon että 1,5 viikkoa oli edellisestä väliä eikä välissä ollut mitään treeniä.

Oli hieno kokemus laittaa vielä täysillä itsensä likoon one more time Kanavan kesälavalla. Se fiilis kun monta sataa ihmistä taputtaa lopussa, sitä tunnetta tulee ikävä. Kyllä siinä tuli tsekattua pidemmällä silmäyksellä yleisöä ennen kuin poistui kulisseihin. Hieno kesä ollut Kanavassa jälleen kerra. Kiitos siitä. Sinne on mukava palata vielä joskus :)


Mitä tulee Neekerin poikiin niin ensimmäiset harkat olivatkin vasta nyt viime viikonloppuna. Syynä tähän aikailuun on ollut kaikenlainen säätö siellä päässä, mutta teksti tuli tämän kuun alussa ja opettelu on täydessä vauhdissa :)

Teksti on mainio ja porukka myös. Seuraava kokoontuminen meillä onkin vasta ensimmäinen syyskuuta ja sitten homma polkaistaan kunnolla käyntiin. Kapteeni Lombard tulee olemaan silloin hyvin hallussa !

Mitä sitten tulee Arieksen Teatterin Vihaajaan? Noh, kaikenlaista on senkin kanssa koettu, mutta sanotaan nyt jotakin:

Pari päivää ennen ensi-iltaa kävimme tosiaan Martin kanssa hiukan irrottelemassa Tallinnan puolella. Kotimatkalla bussissa Martti sitten totesi että tämä on hänen 9 vuoden teatteriuransa suurin hetki ja että hän odottaa enemmän kuin innolla ensi-iltaa. Olin mielissäni koska sain kunnian tarjota hyvälle ystävälleni tämän hetken.

Miten ensi-ilta sitten meni? Ei kahta sanaa. MAINIOSTI! Intensiteetti oli kohdillaan, tarina rullasi hyvin, laahausta ei ollut ja näyttelijät pistivät itsensä peliin enemmäin kuin täysillä ja mikä tärkeintä, yleisö rakasti esitystä.

Keskisuomalainen oli tosiaan katsomassa teostamme ja tässä siitä arvostelu:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10203610733684575&set=a.1078094228244.13699.1102892598&type=1&theater


Osin allekirjoitan kriitikon mietteet, mutta osin myös olen eri mieltä. Käsitin kuitenkin että teksti oli ollut mieleinen mutta että hahmoihin olisin voinut satsata enempi, nooh, mielestäni kuitenkin suht. kelpo kritiikki ekaksi kerraksi :)

Muut esitykset menivät sitten omalla painollaan ja toki ohjaajana olin aina katsomassa teosta. En enää antanut palautetta sillä mielestäni Ensi-illan jälkeen vastuu on enempi näyttelijöiden omassa tavassa ajatella ei enää minun. Toki sanoin aina oman mielipiteeni esityksen kokonaiskulusta, oliko se laiskaa vai hyvässä tahdissa etenemistä.

Teos herätti ajatuksia ja hyvä niin. Joskus katsomosta poistui katsoja koska ahdistui liikaa ja olin salaa hieman tyytyväinen siitä. En niinkään sen takia että hän ahdistui vaan siitä, että teos oli niin voimakkaasti vaikuttanut häneen. Martti, Kaya ja Markus vaan näyttelivät niin helvetin hyvin roolinsa.

Kuitenkin viimeisten esitysten aikana tapahtui harmillinen käänne kun Kaya sairastui niin ettei kahta viimeistä esitystä pystytty esittämään. Tietenkään kukaan ei voi sairauksille mitään, mutta tilanteesta jäi kuitenkin hampaankoloon allekirjoittaneelle, sillä moinen teos olisi ansainnut paremman lopun. Noh, tämäkin tietysti on teatterin arkea ja eihän ne asiat tietysti mene aina kuin on suunniteltu valitettavasti. Aries-Teatterin Teatterin Vihaaja kerkesi nähdä 5 esitystä. Kiitos kaikille katsojille jotka tulitte paikalle todistamaan tätä teosta ja niille jotka sitä eivät nähneet, pahoittelen syvästi, mutta lupaan että uudet tuulet puhaltavat piakkoin :)

Nyt ei ole siis Arieksen taiteellisen johtajan aika jäädä tuleen makaamaan vaan ajatuksissa on jo kypsymässä ja valmiina paperille sylkäistäväksi uusi teksti. Komedia, joka tulee olemaan L-teoriaakin parempi  (siitä kyllä tulee hankalaa)

Ensin ajattelin että jättäisin tekstit nyt toistaiseksi ja keskityn Neekerinpoikiin ja siihen mitä rakastan tehdä eniten: näytellä. Kuitenkin Vihaajan lopetus noin töksähtäen haastaa minut vielä tekemään yhden teoksen jonka aion saattaa kunnialla loppuun. L-teorian minut sai tekemään halu tehdä onnistunut komedia: onnistuin. Tämän jälkeen minut haastoi halu tehdä vakavampi teos: onnistuin. Periaatteessa olen jo todistanut itselleni pystyväni kirjoittamaan kumpaakin, mutta kuitenkin minua vielä haastaa halu tehdä yksi teos johon aion satsata enemmän kuin aikaisempiin. Kolmas kerta toden sanoo. En vielä tiedä milloin se valmistuu, en vielä tiedä tarkkaan millainen se on enkä sitä ketkä siinä tulevat näyttelemään, mutta sen tiedän että se alkaa nyt!



Mitä sitten kuuluu teatterin ulkopuoliseen elämään? Noh, olen nyt sitten virallisesti muuttanut Martin ja Aten kanssa tähän Jyväskylän Yliopistokadulle asumaan. Pari viikkoa tässä nyt asuneena voin todeta tämän olevan hyvä päätös. Mikäs sen parempi kuin asua kahden parhaan ystävänsä kanssa yhdessä.

Työharjoittelu alkoi myös 11. päivä Finnkinolla. Minua jännitti aivan jumalattomasti kuinka handlaan kassatyöskentelyn kun se on aivan uutta, mutta huomasin jo tunnin jälkeen osaavani perusasiat ja nyt sitä on tullut tehtyä jo puolitoista viikkoa. Toki joka päivä oppii jotain uutta, mutta ei se nyt mitään ydinfysiikkaa ollutkaan.

Finnkino on mukava työpaikka. Porukka siellä on rentoa, ystävällistä ja auttavaista. Yksinkertaisesti mukava ympäristö tulla töihin :) Joka päivä näkee erilaisia ihmisiä ja myös loistavia hahmoja ;) Olen huomannut muuten että olen tehnyt Finnkinolla parhaan roolityöni ikinä: asiakaspalvelijan roolityön. Se miten heittäydyin siihen niin luontevasti yllätti itsenikin. Kumpa kaikkiin rooleihin syventyisi yhtä hyvin ja nopeasti.



Viime viikonloppuna Harjunen, Julia ja Juhis kävivät visiitillä täällä meidän lukaalissa. Juhis on siis minun ja Harjusen inttikaveri ja oli mukava nähdä myös häntä. :)

Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa :)

Kuten Juhis sen sanoi :"Vuodet ne vierivät, mutta ystävyys pysyy"

 Tälläistä tähän elämään. Nyt kun sain taas bloggerin toimimaan niin aloitan kirjoittelemisen tiuhemmin :) Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta jääköön. Aina ehtii tapahtua uutta!