lauantai 3. toukokuuta 2014

Pian se alkaa!

Moi!

Huhhuh! Näin se vaan taas on toukokuun alku. Linnut visertävät ja aurinko lämmittää (paitsi tänään on satanut jotain ihme räntäpaskaa joka on aivan pöyristyttävää kun kuitenkin kesän pitäisi olla kuukauden päästä) Mutta yksi, mikä myös on varma kevään ja toukokuun merkki on Teakin kokeet!

Maanantaina olisi itsellä koitos. Olen pyrkinyt harjoittelemaan aina kun mahdollista etenkin Laukaan nuokkarilla, koska se tila on oikein otollinen tehtävien treenaukseen.  Kuitenkin nyt minulla on tunne että olen tehnyt liian vähän työtä enkä ole tyytyväinen. Etenkään Macbethiin.

Macbeth on riivannut minua viimeiset 3 kuukautta. En saa siihen mitään otetta. Näytteleminen ei tunnu luontaiselta vaan väkisin väännetyltä ja se saa tuntemaan riittämättömyyttä näyttelijänä ja sitten turhaudun. Miten vitussa voi treenata jotain monologia 3 kk eikä koe vetävänsä sitä edes suht. kohtalaisesti? Nyt vasta alkaa tajuta Lahden merkityksen kun siellä pystyi treenaamaan päivittäin ja näki muiden työtä. Nyt on joutunut treenaamaan yksikseen eikä siinä toki mitään vikaa, mutta ettei näe mitään muuta, vaan miettii koko ajan vain omaa tekemistään. Se saa minut hyvin epäileväiseksi. Minulla ja Macbethillä ei selvästikään klikkaa.

Viime hetken epätoivo iski siis nyt 40 tuntia ennen koitosta. Noh, huomenna pääsen onneksi vielä treenaamaan ja toki maanantaina aamulla. Mutta noh... saa nyt nähdä. Tai sitten tämä epäusko johtuu jännittämisestä, mene ja tiedä. Sen tiedän että tulen antamaan jokatapauksessa 100 ja kymmenen prosenttiä maanantaina.

Yksi syy miksi koen myös paineita, on se, että viime vuonna pääsin kuitenkin jopa 3. vaiheeseen. Olihan se hienoa todeta viime vuonna että top 100 joukossa ollaan 1300:sta. Nyt koen että minun on ylitettävä se ja se luo minulle stressiä. Tiedän, etten voi vaikuttaa siihen ja että ainut mitä voin tehdä on tehdä oma osani niin hyvin kuin mahdollista. Sen jälkeen se ei ole enää minusta kiinni, mutta siltikin, tuntuu että minulla on eniten todistettavaa juurikin itselleni.

Lupasin itselleni etten stressaa vaan nautin, mutta kyllä se perkele aina tuntuu koko kehossa  kun tietää mitä on edessä :P Noh, katsotaan mihin minusta vielä on!

Vappu meni kuitenkin oikein mukavasti! Juhlistimme Vappua Emmin luona Ariesken porukalla. Juhlimme niin railakkaasti ettei ruoka oikein maistunut seuraavana päivänä kuin iltasella, mistähän mahtoi johtua? ;) Nooh, Vappuhan on kerran vuodessa vaan!

Eilen kävimme Aten kanssa katsastamassa opettajamme Jarmo Inkisen ohjauksen Ihmisen osan Laukaan teatterissa. Henkilökohtaisesti pidin itse asiassa aika kovastikin. Inkisen ohjaama Jotunin novelleista koottu aikaisempi esitys vuosi sitten ei minua niinkään puhutellut, mutta tämä olikin sitten jo mieluisampi elämys :) Markku Häkkinen veti kyllä täydellisen roolisuorituksen itseään täynnä olevana porvarisikana. Myös nuoriso kuten Joona Finni sekä Maria Hyttinen miellyttivät näyttelemisellä silmää. Finnin kanssa olenkin näytellyt aikoinaan Verivelassa, jossa nuori mies ehtikin jo vakuuttaa minut. Hyttinenkin olisi oiva lisä Ariekseen. Rekrytointi alkakoon!

Huomenna suuntaan iltapäivästä kohti Helsinkiä ja menen äitini luokse yöksi .Maanantaiaamuna sitten hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Heikkis Sampan näkemistä odotan paikan päällä innolla!

Atte vieraili tänään luonani ja saunoimme ja jutustelimme kaikesta mahdollisesta. Kävimme myös pelaamassa harjoitteluni lomassa pari erää biljardia joka on sangen mieluisa peli meidän mielestämme. Saldo oli 2-1. Minulle tietenkin! :P

Tälläistä panikointia siis tänne. Eiköhän se tästä asetu. Pakkohan se on.



PAINIPÄIVITYS:

 Lohtua en löydä edes WWE:stä. Katsastin juuri Extreme Rules 2013 ppv:n ja jouduin toteamaan että kyllä synkkää aikaa mentiin tuohon aikaan. En ymmärrä miten Randy Ortonin ja Big Shown ottelua on niin ylistetty foorumeilla. Tylsää ja nukuttavaa menoa koko reilu 10 minuuttinen. Samoin Rybackin ja Cenan Last Man Standing - ottelua hehkutettiin miltei 5 tähden koitokseksi? Mitä vittua? Muistan kun kitisin v.2010 Batistan ja Cenan vastaavasta ottelusta, mutta sekin oli paljon parempi kuin tuo. Onko ihmisten arvostelun taso laskenut samoin kuin painin tason? Ainot asiat mitkä kyseisessä tapahtumassa nousivat kunnolla esille oli sentäs Lesnarin ja Triple H:n Steel Cage ottelu sekä Shieldin mestaruusvoitot. Muut sitten olivatkin keskivertokamaa. Vaadinko liikaa niin painilta kuin itseltäni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti