Vaan tutkimattomia ovat raadin tiet

Moi!

Uusi viikko jälleen alkanut ja koulussa myös uusia töitä tehtävänä. Pääsiäinenkin näyttäisi olevan kulman takana joten hyvä fiilinki päällisin puolin!

Tänään tosiaan koulussa alkoi tuote-esittelyprojekti. Suomeksi siis otamme yhteyttä eri yrityksiin ja kysymme voimmeko ilmaiseksi markkinoida heidän tuotteitaan ihmisten ilmoilla. Luottomieheni Pedron kanssa päätimme ottaa yhdeksi vaihtoehdoksi tämän uuden virvoitusjuoman Pepsi Nextin ja otimmekin jo yhteyttä Hartwalliin. Vastausta odotellessa!

Mitä tulee Ariekseen, odotan innolla Yksinäistä - performanssin valmistumista. Naisväki on kuulemma saanut paljon aikaan Sinin ohjauksen alla joten lopputulos on varmasti mitä mielenkiintoisin. Myös Emmi on mukana siinä ja hänen puolestaan liputan eniten, koska hänellä on vähiten kokemusta näyttelijänä meidän porukassamme, joten hänen onnistumistaan todellakin toivon ja miksipä hän ei onnistuisi? :)

Teatterinvihaaja on edennyt hyvin ja sen toisesta puoliskosta on nyt n. 1/3 kirjoitettu. Saanen sen valmiiksi kahdessa viikossa ja sitten vien tekstin näyttelijöilleni. Jos Sinin ohajuksesta tulee kova, pidän huolen että niin tulee tuostakin!

Tänään bussissa istuskellessa mietin että minun tulisi oikeastaan kiittää Metropolian raatia viime keväästä, koska he eivät hyväksyneet minua edes ykkösvaiheesta pidemmälle ohjauspuolella. Ensin olin hiukan pettynyt toki, kunnes aloin sitten leikkimään itse ohjaajaa ja loin L-teorian joka oli mahtava menestys Ariekselle. Nyt olen kirjoittamassa toista mainiota tekstiä, ja olen varma että siitäkin tulee oikein salonkikelpoinen jos se onnistuu toivotulla tavalla. Minun ei tarvinnut päästä opiskelemaan ohjaajuutta vaan voin tehdä sitä myös itse omassa teatterissani ja siitä olen tyytyväinen.

Olen tyytyväinen siihen, ettei minua vuosi sitten laskettu pidemmälle. Nyt olen päässyt oppimaan ja soveltamaan asioita itse ja se on tällä hetkellä todellakin se mitä tarvitsin. Se oli myös yksi syy, miksen halunnut edes hakea Lahteen viime vuonna. Minulla on vapaus tehdä Arieksessa periaatteessa mitä vaan ja voin hyvin kokeilla rajojani erilaisten teoksien muodossa. Se, haluanko sitten joskus yrittää vielä johonkin ohjauspuolelle on sitten kokonaan toinen juttu. Kirjoittaminen on kivaa, ohjaaminenkin on ihan jees, mutta näytteleminen on parasta noista kaikista :)

Näyttelmisestä ja raadista puheen ollen, tänään tulikin sitten jo Nätyn tulokset. Olin aidosti hämmästynyt koska muistin että ne olisivat tulleet vasta huomenna tai ylihuomenna, joten en osannut vielä odottaa sieltä suunnalta mitään. 971 muistaakseni pääsi pääsykokeisiin asti ja 117 taidettiin valita 2. vaiheeseen. Itse en valitettavasti ollut noiden onnekkaiden joukossa.

Tippumisen Nätystä ei tullut mitenkään suurena yllätyksenä, vaan osasin kyllä odottaa sitä. Toki kun sen "Valitettavasti emme ole valinneet sinua 2. vaiheeseen" lukee sieltä viestistä niin tuntuuhan se kuitenkin pahalta ja on pettynyt olo vaikka sitä toisaalta osasikin odottaa. Niin myös tänään. Olin pettynyt, katkera, vihainen itselleni. Aloin pohtimaan mitä tein väärin ja olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin ja jos olisi niin mitä?

Kuitenkin, se on nyt tapahtunut eikä jossittelut auta. Niin totesin myös itselleni. Jos saisin uuden mahdollisuuden tekisin kaiken samalla tavalla. Annoin kaikkeni, se ei riittänyt. End of story. Ei mitään selittelyjä. Kyvyt ja rahkeet eivät vaan yksinkertaisesti olleet liian hyvät tänä vuonna. Onnittelen kaikkia jotka jatkoon pääsivät. Etenkin Lankoskea, Peteä, Juttaa, Kataa, Ellaa sekä Sarkkua. Ootte kovia! :)

Kuitenkin, yksi asia mitä ihmettelen joka vuosi on se, miten niin moni taitava teatterintekijä sai kokea monoa perseeseensä Nätyn ekassa vaiheessa. Nyt siis en puhu itsestäni, vaikka toki taitava olenkin ;) mutta siis nyt tarkoitan lähinnä omia teatteriystäviä ja kavereitani. Kuulin että Lankoski oli ainut joka pääsi Lahden tämän hetken kakkosista jatkoon. Hyvä että hän pääsi, mutta miksei helvetissä ne 13 muuta taitajaa päässeet? Ja kakkoet olivat vain esimerkki, sillä myös moni muu tuntemani lahjakas taitaja jäi jälleen nuolemaan näppejään.

Mutta joo, mitäpä sitä turhaan miettimään. Raati on varmasti tehnyt niinkun on parhaaksi nähnyt eikä tietenkään 117 joukkoon nyt ihan jokainen mahdu, mutta välillä ihmettelen suuresti kun olen nähnyt niin monen taitavan tyypin lavalla, että mikä juuri heiltä sitten puuttuu, ettei rahkeet ole jatkoon riittäneet? Mutta mitään niiltä 117 jatkoon päässeeltä pois ottamatta. He ovat varmasti vetäneet todella hyvin ja ovat ansainneet paikkansa. :)

No, emme suinkaan heitä toivoa tai kiristele hirttosilmukkaa, vaan suuntaamme katseemme sinne ns. The Big Oneen toukokuun 5. päivä. Näty taas hieman herätteli että muistahan poika treenata jos meinaat pärjätä. Niin teenkin. Oma teksti on kohta nupissa ja sitten voin alkaa työstämään enemmän sen ilmaisullista puolta. Tänä vuonna valitsin esitettäväksi niin teknistä kuin enempi naturampaakin. Tietysti sinne asti pitää vielä ensin päästä, mutta uskon itseeni tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin. Tätähän minä kuitenkin haluan tehdä!