Loman jälkeiset tunnelmat

Hoi! Näin on loma jälleen lomailtu ja aika palata arkeen tai noh, onneksi allekirjoittaneella on juuri alkanut oikea hiihtoloma, joten koulu jatkuu vasta viikon päästä ;) en pane pahakseni. Kyllä sinne vielä ehtii! Hyvä vaan että saa kotopuolessakin rentoutua vielä hetkisen.

Loma oli tosiaan ikimuistoinen ja seura mitä mahtavin. Kiitos siis siitä! Täytyy lähteä ehkä useamminkin reissuun kuin joka 5. vuosi. Viimeksihän lomailimme Piian ja Petrin kanssa Puerto Ricossa v. 2009 pääsiäisenä.

Loppuloma meni myös oikein mukavasti. Kävimme vielä meressä uimassa ja jättämässä hyvästit sen ihanille aalloille. Shoppailimme myös hiukan ja matkan tarttui joitakin tuliaisiakin kotiin vietäväksi :) Itselleni ostin kotiin uuden paidan, rantashortsit, suklaata ja hieman espanjalaista oluttakin :) Tropical, paikallinen mallasjuoma oli oikein makoisaa. Ja halpaa!

Lupailin lomaltani muutamia kuvia joten tässä niitä nyt pari olisi. Täytyy laittaa lisää myöhemmin. Maisemat ovat kyllä erittäin upeita :)

Taustalla näkyy hiekkaranta :)



Petri ja Piia :)

Mitä sitten on tapahtunut ennen lomaa?  Noh, Emmin kanssa olemme jo pitkään pohtineet suhteemme suuntaa ja sitä mitä me molemmat haluamme. Tulimme viikko sitten siihen tulokseen, ettei meidän kannata enää jatkaa parisuhdettamme. Päätös oli onneksi molemminpuolinen ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että pystyimme puhumaan asian halki kuten sivistyneet ihmiset.

Halusimme niin paljon eri asioita ja elämäntilanteemme ovat niin erilaiset tällä hetkellä, että näin on parempi.

Yksi mikä oli myös  osasyy eroomme on yllätys yllätys: teatteri. Olen niin omistautunut sen tekemiseen, ehkä joidenkin mielestä liiaksikin, mutta se on sitä mitä minä haluan tehdä. En halua että Emmi kärsisi minun valinnoistani joten lopputuloksen kannalta päätimme yhdessä, että näin on parempi.


Mutta tärkeintä minulle oli se, että voimme olla Emmin kanssa ystäviä, koska hän on edelleen yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle, joka ansaitsee vaan parasta :) Toivon vilpittömästi, että sitä tulet saamaan. Rakastan häntä edelleen ,mutta ystävänä!

Olen mietiskellyt itsekseni tätä tilannetta Surrut omalla tavallani ja myös turruttanut sitä keskittymällä muuhun. Ehkä se sitten on niin, etten ole mitään parasta seurustelutyyppiä tällä hetkellä ja poden siitä myös huonoa omaatuntoa. Mikä minä olen?  Olenko pelkuri? Olenko narsisti?  Yhden asian kuitenkin tiedän:  Olen valinnut oma tieni, kuljen sitä ja maksan siitä sitten myös kovan hinnan. Mielessäni on pyörinyt viime vuoden Kirsikkatarhan viimeinen lause jonka maisterini Firsiä esittäessään lausui: "Uusi tulee aina". Ja niinhän se onkin.  Kaikessa.


Mutta en aio lopettaa blogiani mitenkään synkistellen, vaan eihän tämä olisi teatteriblogi, ilman teatteriasiaa. Oikeastaan Joni voisi kertoa tässä pienen tarinan. Sen nimi on "Joni hammashoitolan odotushuoneessa" ja se menee näin:

Joni oli ottanut koko päivän vapaaksi koulusta mennäkseen Laukaan hammashoitajan pakeille näyttämään komeaa hammasrivistöään. Joni asteli varmoin askelin portaita ylös ja käveli odotushuoneeseen. Jonilla oli yllään t-paita ja maastohousut ja näytti erittäin karismaattiselta ja kaikki odotushuoneessakin sen näkivät. Myös se nuori juippi joka vilkuili Jonia epäluuloisesti mulkoillen, mutta käänsi katseensa pois kun Joni vilkaisi itsevarmasti takaisin.

Joni oli hyvällä tuulella eikä pelännyt hammashoitajaa, koska se ei sentään ollut hammaslääkäri. Joni mietti miten kuluttaisi ne viimeiset 10 minuuttia ennen kuin Joni kutsuttaisiin sisään huoneeseen. Sitten Jonin silmiin osui Laukaa-Konnevesi lehti, jota eräs mies lueskeli. Joni päätti odottaa hetken, jotta kyseinen herrasmies olisi lukenut lehtensä ja Joni saisi sen. Parin minuutin kuluttua lehti oli vapaa ja Joni käveli varmoin askelin lehden luo ja otti sen vahvoihin käsiinsä ja meni paikalleen lukemaan sen.¨

Joni luki koko lehden. Lehdessä ei ollut oikein mitään Jonia kiinnostavaa. Ei mitään paitsi YKSI asia. Yksi lause, joka jäi vahvasti tuona koleana päivänä Jonin alitajuntaan pyörimään. Ja se oli nimenomaan lause, ei se hieno kuva mikä oli otettu v. 2010 Laukaan teatterista, missä allekirjoittanut itsekin esiintyi mm. Martin ja Aten kanssa, vaan lause, eli sentenssi. Joni ei tarkalleen muista miten se lause meni siinä lehdessä, mutta Joni ottaa nyt vapauden siteerata sitä vapaasti. Kun Joni näki lauseen hän luki sen uudestaan. Mietti hetken. Pyöritteli lausetta mielessään ja luki sen jälleen uudestaan ja se lause oli yksinkertaisuudessaan: "Kaarina Leinonen ohjaa 10 pientä neekeripoikaa kanavateatterissa syksyllä 2014"

Jonin sydän hakkasi. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Sillä tuo näytelmä on juuri se missä Joni on aina halunnut olla. Tuo kyseinen näytelmä on yksi paras teos, jonka Joni tiesi. Ja tuosta hetkestä lähtien Joni oli varma siitä, että hänen on PAKKO esiintyä tuossa teoksessa.


Tämä on siis se, mitä haluan tällä hetkellä teatterimaailmassa. Kaarina Leinosen ohjaukseen olen halunnut jo jonkun aikaa, koska uskon siihen että on hyvä saada työskennellä erilaisten ohjaajien kanssa. Minua kiinnostaa olla hänen ohjauksessaan, minua kiinnostaa tämä ihminen. Ei siksi, että on oikein viehättävän näköinen nuori nainen vaan enemmänkin teatraalisessa mielessä. Minua kiinnostaa yhteistyö hänen kanssaan.

10 pientä neekeripoikaa on teos, jota rakastan suuresti. Se on paras kirja mitä olen koskaan lukenut. Jos et ole kyseistä teosta vielä ehtinyt lukea, niin lue ihmeessä!

Ei ole salaisuus että olen jo jonkun aikaa miettinyt siirtyväni Kanavan riveistä uusille laitumille, ei suinkaan siksi, etten viihtyisi, rakastan Kanavaa ja kaikkia sen ihmisiä, mutta uskon että oman kehitykseni kannalta on tärkeää olla monessa eri paikoissa ja työskennellä aina vain uusien ihmisten kanssa. Olen ajatellut, että ensi syksy olisi viimeinen  prokkis minulla Kanavassa hetkeen, jos siis minut siihen huolitaan.

Neekeripojissa on vain yksi rooli, joka minua kiinnostaa yli muiden. Uskon että olen ulkoisesti sopiva siihen rooliin ja uskon myös sen että juuri minä pystyn tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista ja tämä ei suinkaan ole röyhkeyttä tai ylimielisyyttä, pois se minusta, vaan tämä on uskoa omaan itseensä ja omaan tekemiseen, jos minä en usko itseeni, kuinka voin olettaa että teatterikorkean tuomarit uskovat? Rooli, jonka haluan tehdä yli muiden on Philip Lombard.

Noniin! Nyt se on sanottu! Kaarina, en tiedä luetko tätä blogia tai tiedätkö kuka olen, mutta haluan sanoa sinulle: Pick me! Et tule suinkaan pettymään. Jos haluan parhaan Lombardin, niin sinä saat sen takuu varmasti.

Aion lähestyä sinua myös henkilökohtaisella viestillä tästä aiheesta, ellet huomaa tätä, mutta lyhyesti olen siis kiinnostunut kovasti olla mukana ensi syksyn teoksessa. Tyydyn vaikka tuulessa heiluvan puun rooliin jos on tarvis, mutta kysyn suurempaa. I'll beg you Kaarina, Make me famous!


Huh, tulipas siinä pitkä litania asiaa. Taidan alkaa lopettaa tältä päivältä ja antaa sisarusteni koneen heidän käyttöönsä. Olen siis nyt Espoossa Äitini, sisarusteni ja isäpuoleni luona huomiseen esti. Ensi viikolla Jyväskylässä alkaakin sitten oopperatreenit, mutta niistä lisää myöhemmin :)





Tunnelmat lomalta

Holata vaan kaikille täältä Cran Canarialta ! :) Tosiaan viime lauantaina saavuttiin ja ylihuomenna koittaa lähtö. Aivan mielettömän mukavaa ja rentouttavaa ollut :) Tässä Piian Ipadilta blogiani päivittelen hotellihuoneen sohvalta. Valitettavasti kuvia en voi laittaa tätä kautta yhtään, mutta laittelen niitä sitten heti kun olen saapunut kotiin. Eli ensi ma tai ti :)

Paljon on myös tapahtunut ennen lomalle lähtöä mm. omissa ihmissuhteissa sekä teatterin suhteen, mutta taidanpa pitää tämän päivityksen ihan lomapäivityksenä ja puida muita asioita sitten kotona :)

Lauantaina tosiaan saavuttiin Thomas Cook Airlinesilla tänne saarelle ja sitten bussikuljetuksilla hotelliimme Salmones Resortiin. Yli tunti meni tosin lentoasemalla ennen kuin saimme hihnalta matkalaukkumme ja ennen kuin bussissa oli kaikki turistit mukana. Bussimatka hotellille kesti hieman yli 30 minuutia. Meidän hotellimme oli viimeisenä ja sinne jäimme vaan me kolme. Ilma oli hieman viileä ja kovin sateinen. Ihmettelin  että tällästäkö täällä tulee olemaan, mutta onneksi olin väärässä :)

Seuraavana päivänä sitten olikin jo parempi keli ja altaalle menimme uiskentelemaan. Hotellissamme on tosi hyvä allas kieltämättä. Altaan vieressä on kaikki: ravintola, allasbaari sekä respa. Allaskin on suht iso ja sen ympärillä on aurinkotuoleja.

Maanantaina ja Tiistaina kävimme meren rannalla. Tosi upeet maisemat ja lämmintä vettä :) Meri täällä Inglesissä on aina aika aallokkoinen  etenkin rannalla. Itseäni se tosin ei haittaa ollenkaan vaan on mukava uiskennella aaltojen keskellä, vaikka ovatkin aika isoja.

Joka ilta ollaan käyty syömässä eri paikoissa. Eksoottisinta mitä olen maistanut oli miekkakala. Täytyy sanoa että kyseinen vonkale oli oikein maukasta. Maistui kyllä aika samalta kuin normikala, mutta kuitenkin. Myös kalmarin lonkerot olivat maukkaita.

Iltaa ollaan käyty melkein joka yö viettämässä ja olihan se nyt juhlan paikka kun eilen tuli Venäjäkin voitettua. Pelit täällä näytetään isolla Tv:llä viereisen hotellin allasalueella. Uskon että kyseinen paikka kannattaa rahallisesti aika hyvin, koska ainakin tarjoilijapojalla oli koko ajan juoksukiire kun about 50 janoista suomalaista vaatii itselleen pelijuomia meiningillä nyt eikä kohta. Tosin, mahtava tunnelmahan siellä on peliä katsoa kun niin tunteella kaikki mukana ovatkin. Huomenna sitten olisi välierässä Ruotsi. Saa nähdä miten käy :) tunnelma tulee ainakin olemaan aivan huima.

Enempää en ehkä ala tässä nyt puimaan ja turisemaan. Kaikenkaikkiaan mahtava reissu tähän saakka todella hyvässä seurassa. Jutustelen lomasta vielä lisää ja laittelen kuvia myöhemmin. Toivottavasti teillä menee yhtä mukavasti siellä viileässä Suomessa kuin minulla täällä palmujen katveessa :P

Lähtökuopissa :)

Jepajee! Matkakuumetta poden jo aikalailla ja kaikki ajatukset on jo reissussa. Tuntuu tosi hyvältä lähteä hiukan tuulettumaan ja pois kylmästä Suomesta (okei, lämpöasteitahan täällä on mutta silti)

Tänään olen viettänyt koko päivän kotona, syynä suinkaan ei ollut laiskuus, vaan hammaslääkäri tai oikeastaan hoitaja, jolle kävin kalustoani vilauttamassa. Aamulla toki oli Suomen pelit katsottava ja voittohan sieltä tuli arvatenkin, tosin meinasin saada slaagin kun Itävalta nasautti puolessa minuutissa maalin, että tätäkö tää nyt vittu on, mutta onneksi otettiin sitten homma haltuun, vaikka pari maalia päästettiinkin aika lepsusti !

Pakkasin kotona matkalaukun ja totta kai viimeisen punttitreenin kerkesin käydä tekemässä, tottahan sille on aina aikaa ;) Puntin jälkeen kamojen kanssa tulin tänne Emmin luokse ja kävimme syömässä yhdessa Amarillossa. Huomenna olisi vielä kouluun mentävä tekemään hiukan rästihommia ja ruotsin koe ja sitten voi aloittaa hyvällä omallatunnolla loman :)

Huomenna juna lähtee Jyväskylästä puoli kuuden maissa ja yhdeksän hujakoilla olen pasilassa, josta sitten suuntaan Myyrmäkeen Piian ja Petrin luokse.

Taidan jättää kirjoituksen tähän. Ajatus ei tunnu juoksevan kovin tehokkaasti, varsinkin kun ruoka painaa edelleen vatsassa ja väsyttää aikalailla. Pitäisi vielä hiukan lukaista ruotsia huomiseksi. Ei se taida ihan putkeen mennä, mutta kunhan läpi edes pääsisin.

Täytyy katsella pääsenkö päivittelemään kuulumisiani Playa de Inglesistä ollenkaan tänne blogiin jossain vaiheessa, mutta jos en, niin viimeistään kotiin palatessa laittelen kuvia :)

Nähdään ja Buenos diasta vaan kaikille! :)

Osimoillee tällänen viikonloppu

Heissan! Tämä viikonloppu on mennyt jälleen Laukaassa Emmin kanssa oleskellessa. Kävimme teatterissa, pizzalla, saunassa, nukuttiin pitkään ja mitä nyt meidän perusviikonloppuun nyt kuuluukaan. Niin ja Olympialaisethan ne taisivat eilen komiasti alkaa, eiköhän sieltä jotain lajia löydy allekirjoittaneelle, muutakin kuin se curling ;)

Tabletti tuli minulle postissa viime tiistaina :) päätin nyt hommata sellaisen, niin se toimii sellaisena läppärin korvikkeena jos teen matkaa kauemmaksi. Sitä paitsi se on ihan näppärä vehje kulettaa vaikka laukussa kouluun mukaan. Ei ollu mikään kummoinen, perus Samsung Galaxy, vaikka lupasin itselleni kun Samsung puhelimeni alkoi sekoilemaan etten enää ikinä osta mitään Samsungia, noo, olen aina toitottanut sitä miten jokainen rikollinenkin tässä maailmassa ansaitsee toisen tilaisuuden, niin miksei sitten Samsung?

Aries-Teatterilta on näillä näkymin tulossa toukokuussa ulos performanssiesitys. Ajankohta on vielä hieman hakusessa, mutta toukokuussa olisi määrä pitää esitykset. Arieksen naisväki hoitaa nyt tuota performanssiesitystä kun herrasmiehet pitävät sapattivapaata :)

Aries-Teatteri on nyt sitten virallisesti Suomen Harrastajateatteriliiton jäsen. Mainiota! Nyt voimme sitten mainostaa teatterimme toimintaa sielläkin suunnalla. Hyvä hyvä! Myös Arieksen kotisivut valmistuvat viikon päästä datanomien toimesta. Ovat tehneet nopeaa ja ensiluokkaista työtä. Laittelen tänne sitten linkkiä kun saamme vielä oman serverin sivuille :)

Tänään kävimme Martin ja Emmin kanssa tsekkaamassa Laukaan teatterin ja Laukaan lukion draamakerhon yhteistyössä tehdyn "Irti minusta"-esityksen. Esitys kertoi anoreksiaa sairastavasta 23 vuotiaasta ´Noorasta ja siitä miten hänen sairaus vaikutti myös muun perheen arkeen.

Täytyy sanoa että tykkäsin. Oli jotenkin  terapeuttista katsella kyseistä esitystä, jossa myös ahdistus oli eräänä vahvana elementtinä pääosanesittäjän elämässä. Itse kun on painiskellut pari viime vuotta omissa ahdistuksissaan oli jotenkin hyvä seurata sitä lavalla ja pystyi samaistumaan jotenkin päähenkilöön. Okei, itse en tietenkään voi sanoa miltä anoreksiaa sairastavasta tuntuu mutta ahdistusta toki on monenlaista :) Essi, Sirpa ja Assi suoriutuivat minusta hyvin rooleistaan. Oli myös mukavaa nähdä Assi isommassa roolissa ja tykästyin häneen kovasti. Hänen roolinsa oli minusta hyvin onnistunut. Juoni eteni nopeasti ja koko homma rullasi vauhdilla eteenpäin, välillä tuntui jopa etenevän ehkä liiankin nopeasti, mutta toisaalta, eipähän ainakaan jääty junnailemaan epäolennaisuuksiin. Hyvä niin. Hanna Järvisen esikoisohjaus ja hyvää jälkeä syntyi. Anoreksian kanssa painiminen on hyvin tuttu asia varmasti monelle suomalaiselle perheelle tälläkin hetkellä.

Huomasin että teoksessahan on paljon samaa pohdintaa kuin mitä itse olen kirjoittanut Teatterinvihaajaani, tosin lähestyn päähenkilön ongelmia eri kantilta kuin anoreksian. Ihmisen mieli kiehtoo minua ja siitä on ainesta moneen teokseen. Itse uskon siihen, ettei ihminen tarvitse välttämättä lääkehoitoa psyykkisissä asioissa, vaan että ihmisen oma mieli on yksi parhaimmista lääkkeistä. Uskon että ihmismieli pystyy parantamaan.

Vastapainoksi teokselle kävimme Emmin ja Martin kanssa pizzalla. Hyvää oli pitkästä aikaa syödä oikeaa pizzaa, kun nyt viime hetken kiireiden takia on sortunut syömään einesruokia ja se kyllä varmasti näkyy -.-

Putouksenkin kerkesin katsastaa ja ihan jees jaksohan se oli. Kovasti ollaan kauhisteltu lehdissä nyt miten Saariluoma aikoo jättää leikin tämän kauden jälkeen. Minusta enemmän pitäisi nousta uutista siitä miten Saariluoma on jaksanut näinkin kauan samaa formaattia? Ei siinä, Putous on jees viihdettä, mutta vaarana on että hohto katoaa jossain välissä ja sarja kärsiii inflaation.Ellei ole jo kärsinyt. Noh, kunhan nyt ei mitään 12. kautta tehdä niin... Niin ja olen myös kade miten ripped Musta Barbaari oli. Damn!

Ensi torstaina taitanee käsitykseni mukaan olla Suomen ensimmäinen jääkiekkomatsi Olympialaisissa ja vieläpä Itävaltaa vastaan. Povaisin helppoa voittoa, mutta kun se Sveitsikin on yllättänyt viime vuosina MM-kisoissa niin pelkään että muutkin maat ovat petranneet. Nojaa, Selänne pistäköön avausmaalin niin minä kiitän :)

Olympialaisten avajaiset olivat oikein näyttävät. Ei ihme ettei miljardeja oltu säästelty. Tosin, mietiskelin miten olisi ollut aivan mahtava avajainen jos Putin olisi kävellyt käsi kädessä jonkun miehen kanssa soihdun eteen ja vetäisseet oikein kunnon pitkän ja tulisen venäläiskielarin. Olisi varmasti hiljentänyt kaikki. Edes hetkeksi. Noh, takaisin realismiin: Eihän niitä homoja siellä Sotshissa ollutkaan .... :(

Eipä tässä kummempia. Ensi perjantaina lähden Helsinkiin ja lauantaiaamuna kone lähtee hesasta kohti Playa de Inglesiä. Jiihaa! Elämä on laiffii!

Messevä viikonloppu

Kylläpä se viikonloppu on taas hujahtanut kuin siivillä. Suhteellisen mukava viikonloppu onkin ollut, sillä joka päivä on mieluisaa tekemistäkin riittänyt. Huomenna kuuliaisesti koulun penkille palkkoja laskemaan :))

Viime torstaina kävin katsastamassa Jyväskylän Kansannäyttämöllä esityksen "Pidä rakkautes". Onneksi tajusin mennä juuri torstaina, koska se oli toiseksiviimeinen esitys ja viimeinen esityskin oli loppuunmyyty.  Pitihän se myös käydä tsekkaamassa tuttujen takia, Sinakin siellä oli Ariesta edustamassa oikein mallikkaasti.

Kokonaisuudessaan pidimme Martin kanssa esityksestä kovasti. Marrun ja Sinan taidetta on aina mukava seurata kuin myös uusien, minulle entuudestaan tuntemattomien, taitajien ilmaisua. Esitys kertoi siis nuoresta tytöstä, joka antoi ulospäin itsestään mahdollisimman kyynisen ja piittaamattoman kuvan, vaikka sisimmässään halusi ja etsi vain sitä oikeaa ihmistä jolta saisi oikeaa rakkautta. 

Harvassa ovat ne esitykset jossa ei pääse pitkästymään, tämä oli juuri sellainen. Tarkoitan että, no, Amanda Palo sanoi sen aikoinaan hyvin, että vaikka on kuinka hyvä esitys ja nauttii siitä, mutta silti iskee jossain vaiheessa tunne että voisihan tämä jo pikkuhiljaa päättyäkin. Oli helpottavaa kuulla että muutkin tuntevat samaa. Luulin että moinen tunne kumpuaisi omasta moukkamaisuudestani, mutta tuskinpa sitten :)  Mutta joo, tykkäsin kyllä seurata kyseistä esitystä. Se oli ymmärrettävä ja mielenkiinto pysyi koko ajan, enkä alkanut kesken esityksen miettimään omia tekstejäni, niinkuin joskus on käynyt ;P. Kiitos taiteestanne, Kansannäyttämö!

Perjantaina päätinkin sitten Martin ja Markuksen kanssa vaihtaa vapalle ja lähdimme viettämään iltaa Jyväskylän keskustaann. Vakiopaineessa ja Katseessahan sitä tuli notkuttua valomerkkiin asti. Mukavaa oli pitkästä aikaa käydä vaan poikaporukalla tuulettumassa. 

Lauantai päivä menikin nukkuessa ja illalla vietimme sitten Laukaassa Aten kanssa iltaa mm. pelaillen ja paskaa jauhaen. Atelle tunnustusta nopeasta oppimisesta WWE 2K14:ssa. Hyvin laitoit hanttiin Iron Man ottelussa, mutta muistuttaisin sinua että mitä kyseiseen lajiin tulee, niin Joni Hyvönen omaa aina viimeisen kortin ;)

En tiedä pitäisikö tunnustaa moista kamaluutta mutta siinä sitten kun jutusteltiin niitä näitä niin kuin huomaamatta tuli katsottua 3 tunnin ajan sitä Maikkarilla pyörivää Eurojahtia. Siis huhhuh! Ja tuo huhhuh ei tarkoita suinkaan niitä ryntäitään niukoissa topeissa tyrkyttäviä naikkosia, vaan sitä koko konseptia. En ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt niitä rahapelejä. Haistan niissä huijauksen makua. Vahvaa sellaista! Siinä sitten seurailimme ja kommentoimme ja naureskelimme ja mitä kaikkea tuntemuksia aina myötähäpeästä hilpeyteen kyseinen formaatti voikaan herätää ihmisessä. Noh, ajattelen kuitenkin tuotakin oppimisena. Kyllä tuostakin näin alkavana näyttelijänä voi ammentaa jotain.  En tiedä mitä, mutta varmasti jotain. Kai?

VAROITUS! SEURAAVA KAPPALE SISÄLTÄÄ AVAUTUMISTA JA SHOWPAINIFANIUTTA!!!!!!!!! 

SEN JÄLKEEN JATKUU TAAS "OIKEALLA" ASIALLA...

Muutenkin kannan henkilökohtaista vendettaa noita "Soita ja voita"- juttuja kohtaan sen jälkeen kun minulta huijattiin vääryydellä mahdollisuus voitoon. V. 2009 WWE tuli suomeen ja oli mahdollisuus voittaa liput jos arvaisi oikein x- määrän kysymyksiä putkeen. Ensimmäinen kysymys kuului "Kuka voitii Taboo Tuesdayssa Intercontinental vyön Chris Jericholta v. 2004?" Hah, naurettavan helppo kysymys. Vastaushan oli luonnollisesti Shelton Benjamin! Sitten alkoi tulla muita vastaavia painikysymyksiä ja kun olin vastannut about 4-5 oikein tuli kysymys jostakin Nobelin rauhanpalkinnon voittajasta. MITÄ VITTUA!! Luvattiin että kysymykset liittyvät WWE:hen. Niinpä vissiin! Arvasin kysymyksen tietysti väärin ja sinne meni voitto… Prkl vituttaa vieläkin!

Noniin, nyt sitten paluu nykyhetkeen :) Tänään vietimme Emmin kanssa mukavan päivän. Kävimme syömässä Haraldissa 3 ruokalajin menut. Ensin oli pelko että mahtaako moisen paikan ruokamäärät lautasella täyttää tälläistä nälkäistä salillakävijää, joka on tunnettu isosta ruokahalustaan, mutta iloiseksi yllätykseksi ruokaa oli riittävästi :P Ja aivan mahtavaa ruokaa olikin. Ensimmäinen kerta kun kävin kyseisessä ravintolassa, muttei taatusti viimeinen. Suosittelen kyllä käymään, mikäli lähikulmilla Harald löytyy. Ensin olin epäileväinen itsekin, mutta kun heitti ennakkoluulon rippeet pois ja uskalsi kokea jotain uutta, niin se kannatti.  Sitä Savuporokeiton makua en halua unohtaa koskaan <3

Haraldista tulimme tänne Emmin luokse juuri parahiksi kun Jussit jaettiin. Tämä Betoniyö näytti niitä ahmivan oikein kovalla kädellä. Itse en ole juuri kuullutkaan kyseisestä leffasta joten hämmästelin miten se rohmusi niin paljon patsaita. Sanoin Emmille että "Jos tuo vielä parhaan elokuvan Jussin voittaa niin se on ensimmäinen leffa, jonka katson seuraavaksi" Jep jep, niinhän siinä kävi. Täytyypä siis sivistää itseään ja katsoa millainen tämä teos on. Odotukset ovat korkealla. Itse pidin Leijonasydäntä viime vuoden parhaana teoksena kiistatta ja hyvä että Pääkkönen siitä Jussin nappasikin. Onnittelut myö Eero Aholle Jussista ja toki kaikille jotka sen saivat. Ansaittuja jokainen aivan varmasti!

Macbethin sain luettua tämän viikon alussa ja tykkäsin itse siitä kyllä. Kuten aikaisemminkin totesin, Rossin suomennos on oikein hyvä ja selkeä. Ja kyllähän sieltä se monologikin jo löytyi, minkä otan työn alle toukokuuta varten :)