"En nöyristele, enkä pahoittele..."

Nyt tuntui siltä että on aika turista tännekin jälleen jotain. Ei ehkä välttämättä mitään oikeaa asiaa, mutta edes jotain mustaa valkoiselle. Mistä sitten haluaisin puhua? Voi sentään, kyllähän noita aiheita riittää joita haluaisin kommentoida: Alastomuus teatterissa, Oman Aries teatterini nostamista huipulle, Kevään lopputyöstä, Miksei Lahtelaisia kiinnosta teatteri?, Kuinka salkkareissa on paljon turhakkeita, Pohjois-Korean typerästä uhittelusta... List goes on and on. Mutta ehkäpä valitsen jälleen minulle tutun aiheen  eli Minä itse!

Kirsikkatarha tuntui tänään menevän ihan hyvin. Itsellä ollut parina viime kertana fiilinki ettei ihan ole siihen nappisuoritukseen valitettavasti jostain syystä yltänyt, ainakaan itse, mutta tänään sitten taas sain petrattua ja tuntui menevän hyvin. Syy on varmasti pääsiäisloma, jolloin ihan aikuisten oikeasti otin kerrankin rennosti, enkä miettinyt rästihommia tms.

Ja muistutuksena tähän väliin:  Jos et ole vielä Kirsikkatarhaa nähnyt niin kipin kapin Lahteen ja tsekkaa se. Ei ole mikään Zholdakin Kirsikkatarha! Vaan Alhorinteen Kirsikkatarha!

Tämän viikon esitykset:
To 4.4. klo 19.00
Pe 5.4. klo 19.00
La 6.4. klo 15.00

Tulin juuri salista missä harjoittelin muutaman vartin ajan Teakin tanssia, kun niitä huomenna yhteiseti käydään läpi täällä, ja hyvä että harjoittelinkin, koska kun koekuvasin itseäni, niin....sehän näytti ihan vitulta, siis se tanssi ja oma ääni. (En ole koskaan pitänyt omasta äänestäni, varsinkin laulaessa) Onneksi katsoin videolta sitten mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja viimeisin harjoitus oli jo jotain sinnepäin mitä olinkin ajatellut, nooh, jospa menen tällä huomiseen ja katson mitä muut ovat tehneet. Onhan tässä vielä yli kuukausi aikaa muokata, pääasia että on huomenna edes jotain. Lauluni kertoo pähkinänkuoressa siitä, miten mikään ei voi estää minua tulemasta näyttelijäksi ja se alkaakin lauseella "En nöyritele, enkä pahoittele, kun läsnäolollani taas häiritsen". Ah, niin uljasta!


Tänään oli puhetta siitä onko löytänyt jotain henkilökohtaista omasta roolihenkilöstään. Minä itseasiassa olen löytänyt. Löydän Gajevista paljon samaa kuin, noh, ehkäpä entisetä minästäni. Nuoremmasta minästäni.  Esimerkiksi Gajev yrittää löytää sitä, missä olisi hyvä tai missä saisi arvostusta, kun on jäänyt aina Ljubovin varjoon. Ja lopulta hän sen löytääkin, nimittäin saa töitä pankista ja toivoo sitä kautta olevansa edes jotenkin hyödyksi yhteisölle.

Minäkin monta vuotta mietin ja pohdin mitä alkaisin tehdä tai että missä olisin hyvä. Ala-asteella olin aina todella huono liikunnassa, johtuen siitä etten kyllä pienenä liikkunut yhtään. En osannut myöskään piirtää. Matematiikka oli jotain uskomattoman utopiaa ja ärsytti kun kaikki muut pärjäsivät jossakin ja itse oli vielä tyhjän päällä. Tosin, ehkäpä tätä hyvää kannatti odottaa, sillä vuoden 2007 jälkeen ei ollut enää epäilystä mitä halusin tehdä ja mikä olisi se minun juttu.

Vilkaisin Kanavateatterin aikatauluja ja huomasin ilokseni että pääsenkin 14.4. sunnuntaina jo harjoituksissa käväisemään. Loistavaa! Lauantaina 13.4. meillä on viimeinen esitys ja varmasti olisi juhlaa tiedossa, mutta ei tässä ole aikaa juhlia kun uusi työ jo odottaa! Hyvä juttu, että on saanut työllistettyä itsensä kesän ajaksi, ainakin teatterin saralla. Mitä sitten rehellisiin töihin tulee niin... :)